Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Katala anoppi
02.04.2016 |
En varmaankaan ole tämän palstan ainoa, jolla on ongelmia anoppinsa kanssa, joten tulin hakemaan vertaistukea. Kun kerroimme anopimme vauvauutiset joskus aikoinaan, anoppi itki vuolaasti ja selitti, ettei vauva ole nyt hyvä juttu. Hän sanoi kaikkea ilkeää samalla (taloudellisesta tilanteesta, elämästämm, parisuhteestamme, lapsista ym). Ymmärtäisin itkut, jos olisimme teinejä tai vastuuttomia. Olimme tuolloin opiskelijoita, mutta olimme kuitenkin elättäneet itsemme ja tiesimme kykenevämme elättämään myös lapsemme. Anoppi myös itki, että vauvanhoito on niin rankkaa ja yöheräämiset kamalia. Hän moneen kertaan muistutti, että tämä on loppuelämän projekti yms.
Loukkaannuin tuosta keskustelusta todella pahasti. Itkin ja ilmaisin kantani ja poistuin paikalta. Myöhemmin anoppi tokaisi, että "suutuit kuulemma, olet nyt käsittänyt väärin kun ei tarkoitus ollut suututtaa". Tuolla kommentilla hän kuittasi koko homman...
Nyt, kun lapsemme on syntynyt, on hän niin mummia että. Hänen arvomaailmansa poikkeaa omastani ja hän jatuvasti aukoo päätänsä siitä, että nukutan lasta vieressäni, huolehdin ja hoivaan liikaa ym... huomaan muutenkin, ettei anoppi pidä minusta ollenkaan.
Nyt kuitenkin mieheni on sitä mieltä, että olen pitkävihainen ja minun tulisi olla iloisempi anoppini seurassa. Minun myös tulisi antaa kuulemma hoitoon anopille lapsemme (vaikka hän näkee lasta muutaman kerran vuodessa ja asuu kaukana eikä ikinä käy meillä), kun mielummin annan ne omille sukulaisilleni tai vaikka kavereilleni ennen anoppia. Tästä väännämme kättä mieheni kanssa.
Oletteko sitä mieltä, että suoraataan velvollisuuteni on antaa lapsi anopille hoitoon, vaikka en luota häneen lainkaan?
Kommentit (106)
Anoppisi yritti pyytää anteeksi. Sanoi ettei ollut tarkoitus suututtaa. Miksi vihoittelet vielä jos anoppi haluaa kovasti olla mummu lapselle?
Jos rakastat miestäsi niin ole niinkuin tapahtunutta ei olisi ollutkaan. Hän kärsii varmasti tilanteesta. Ajattele häntäkin äläkä omaa kostonhimoasi noin mitättömässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, en halunnut tulla tunnistetuksi heti tuosta alotuksesta, mutta siis tästä anopin itkusta on vuosi aikaa vasta. Ja siis silloin hän sanoi, ettei olisi toivonut tätä tapahtuneeksi vielä pitkään aikaan... nykyään on iloinen vauvastamme.
Ja siis olemme nähneet anopin kanssa tuon "riidan" jälkeen ehkä 5 kertaa. Ja joka kerta anoppi rutisee siitä, kuinka raskasta on hoitaa lapsia. Ja se valitus onkin syy miksi en haluaisi hoitoon antaa lastani hänelle..
Äh, siis en pidä hänestä lainkaan ja on hankala tulla toimeen. Siksi myös hankala jättää hänelle lapsi hoitoon.
Vauvaa ei voi hoivata liikaa. Jos anoppi näkee teitä vaan muutaman kerran vuodessa hän on käytännössä lapselle vieras. En antaisi vieraalle lastani hoitoon.
Aika mitätön riita. Et voi kyllä äidin roolissa olla noin lapsellinen ja pikkumainen, häpeäisit. Vanhat ihmiset nyt on joskus ajattelemattomia ja käytös voi olla sekavaa, moni ei joka päivä muista juoda tarpeeksi kun lääkkeet ja kahvi kuivattavat kehoa. Anopin höpinät vaan toisesta korvasta ulos jos on höpsöllä tuulella. Lapsi tarvitsee myös mummon, ei kenenkään lapsen elämässä voi olla liikaa välittäviä aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Aika mitätön riita. Et voi kyllä äidin roolissa olla noin lapsellinen ja pikkumainen, häpeäisit. Vanhat ihmiset nyt on joskus ajattelemattomia ja käytös voi olla sekavaa, moni ei joka päivä muista juoda tarpeeksi kun lääkkeet ja kahvi kuivattavat kehoa. Anopin höpinät vaan toisesta korvasta ulos jos on höpsöllä tuulella. Lapsi tarvitsee myös mummon, ei kenenkään lapsen elämässä voi olla liikaa välittäviä aikuisia.
Tämä "vanhus" on 50 v
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä siis olenkin liioitellut ja kuvitellut olevani syystä pahoittanut mieleni. Täytyy siis keskustella miehen kanssa uudemman kerran ja pohtia, josko sittenkin viemme ensimmäiseen yökylään anopille vauvamme ensi viikolla...
-AP
Ei vauvaa tarvitse yökylään antaa. Käykää kylässä ja anna heidän tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siis olenkin liioitellut ja kuvitellut olevani syystä pahoittanut mieleni. Täytyy siis keskustella miehen kanssa uudemman kerran ja pohtia, josko sittenkin viemme ensimmäiseen yökylään anopille vauvamme ensi viikolla...
-AP
Muuten hyvä, mutta ei se teidän lapsi ole enää vauva, paitsi sun mielestä...
Joo ei kirjoitti:
Ei vauvaa tarvitse yökylään antaa. Käykää kylässä ja anna heidän tutustua.
Näin minäkin ajattelin. Mutta kun anoppini ja mieheni jatkuvasti jankkaavat, että se jos mikä olisi mummille ihana asia, kun saisi tytön yökylään. Tyttö on tosiaan vasta puoli vuotta, joten en ole aiemmin halunnutkaan antaa yökylään (enkä vieläkään haluaisi). Tähän anopin mielipide oli, että itse hän on lapsensa jo 4 kk iässä yökuntiin jättänyt aivan huoletta. Mitäs sitten, tehköön jokainen tavallaan...
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siis olenkin liioitellut ja kuvitellut olevani syystä pahoittanut mieleni. Täytyy siis keskustella miehen kanssa uudemman kerran ja pohtia, josko sittenkin viemme ensimmäiseen yökylään anopille vauvamme ensi viikolla...
-AP
Muuten hyvä, mutta ei se teidän lapsi ole enää vauva, paitsi sun mielestä...
Siis vuosi sitten anoppi sai vauvauutiset, nyt vauva syntynyt ja on puoli vuotta. Sanon alle vuoden ikäsiä vauvaksi.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Joo ei kirjoitti:
Ei vauvaa tarvitse yökylään antaa. Käykää kylässä ja anna heidän tutustua.
Näin minäkin ajattelin. Mutta kun anoppini ja mieheni jatkuvasti jankkaavat, että se jos mikä olisi mummille ihana asia, kun saisi tytön yökylään. Tyttö on tosiaan vasta puoli vuotta, joten en ole aiemmin halunnutkaan antaa yökylään (enkä vieläkään haluaisi). Tähän anopin mielipide oli, että itse hän on lapsensa jo 4 kk iässä yökuntiin jättänyt aivan huoletta. Mitäs sitten, tehköön jokainen tavallaan...
- AP
Se on nyt lapsen paras joka ratkaisee, ei anopin. Pidät vain pääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli lapsi on vielä vauva ja tosi pieni? Ei missään nimessä tarvitse antaa hoitoon.
Sinä tiedät tapasi olla äiti, pidä huolta reviiristäsi äläkä anna anopin kävellä ylitsesi. Jos haluat nukuttaa lasta perhepedissä ym. niin se on teidän perheen päätös eikä kuulu muille.
Voi olla, että ap on edelleen loukkaantunut anopin aiemmasta käyttäytymisestä, mutta ap:lla on oikeus siihen. Ole silti iloinen siitä, että isoäiti haluaa luoda suhdetta lapsenlapseensa. Mutta teidän tahtiin. Kyllä anopeilla pitäisi riittää kunnioitusta miniöitään kohtaan, ja sitä että pojan perhe on oma yksikkönsä omine päätöksineen. Voi olla, että anoppi vain tarkoittaa hyvää, mutta voi myös olla että yrittää vain päsmäröidä.
Vierailija kirjoitti:
Joo ei kirjoitti:
Ei vauvaa tarvitse yökylään antaa. Käykää kylässä ja anna heidän tutustua.
Näin minäkin ajattelin. Mutta kun anoppini ja mieheni jatkuvasti jankkaavat, että se jos mikä olisi mummille ihana asia, kun saisi tytön yökylään. Tyttö on tosiaan vasta puoli vuotta, joten en ole aiemmin halunnutkaan antaa yökylään (enkä vieläkään haluaisi). Tähän anopin mielipide oli, että itse hän on lapsensa jo 4 kk iässä yökuntiin jättänyt aivan huoletta. Mitäs sitten, tehköön jokainen tavallaan...
- AP
Siis anoppi asuu kaukana ja silti veisit hänet yökylään? Missäs sinä ja miehesi olisitte sen ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopit nyt on lähtökohtasesti perseestä. Pistä välit poikki muutamaksi vuodeksi, sitten rippijuhliin voivat tulla jos lapsi itse haluaa. Ei hullumpi menetelmä, toimii, eikä anoppi pääse vaikuttamaan perheen elämään. Mies jos jotain vinkuu, niin pilde tauolle ja kysyt uudestaan, että äiti vai vaimo?
Voit sanoa, että on tutkimukset on osoittaneet vauvan voivan olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan niin monta tuntia kuin on ikää kuukausina. Eli 6kk n. 6h (+/- 2h). Alle 1v ei yökylään, ellei ois ihan pakko. Eikä teillä ole.
Imetätkö? Siitäkin tulisi kova sählinki pumppauksineen yms. jos olisit erossa vauvasta.
Ja vauva on nähnyt anopin vain muutamia kertoja? Eihän sitä nyt voi minnekään muualle kuin jollekin todella, todella tutulle tuosta vain jättää yökylään...
En halua olla ilkeä mutta kyllä sun pitäisi (mun mielestä) vähän joustaa. Odotusajan kommentit ovat syöpyneet niin tiukasti mieleen, että mitä tahansa anoppi nyt tekisi on sinusta väärin. Sun pitää lapsen takia olla nyt se aikuinen ja joustaa. Hän yrittää neuvoa? Entäs sit. Hänen mielestään vauvaa pitäisi hoitaa eri tavalla? Entäs sit. Sinä päätät omat kasvatusasiasi mutta älä heti kättelyssä lyttää toista.
Anopin neuvot saattavat olla vanhentuneet, epärelevantit, ei mieluisat tai makuasia jossa olet eri mieltä. Kuuntele avoimena, mieti, jos ei nappaa sano kohteliaasti ei kiitos. Älä nyt käytä koko energiaa taisteluun tai vihoitteluun.
Lapsella ei voi olla liikaa aikuisia jotka rakastavat häntä. Olisi sääli, jos lapsi ei ikinä oppisi tuntemaan mummoa, koska "äiti ei anna".
Opi luottamaan anoppiin. Ei hän nyt Herran Jumala lastasi tapa. Mitä on pahinta mitä voi tapahtua? Erimielisyys tutista? Tuskin siitä lapsi vammautuu tai saa traumoja loppu iäksi. Yritä kompromissia, anna lapsi päiväksi hoitoon ja menkää lounaalle. Hitaasti hyvää tulee. Kun huomaat, että anoppi ei ole leikannut raajoja irti, amputoinut käsiä, kolmen tunnin sisällä, voi seuraava hoitokerta olla neljä tuntia.
T: vaikean Anopin miniä
Vierailija kirjoitti:
Eli lapsi on vielä vauva ja tosi pieni? Ei missään nimessä tarvitse antaa hoitoon.
Sinä tiedät tapasi olla äiti, pidä huolta reviiristäsi äläkä anna anopin kävellä ylitsesi. Jos haluat nukuttaa lasta perhepedissä ym. niin se on teidän perheen päätös eikä kuulu muille.
Voi olla, että ap on edelleen loukkaantunut anopin aiemmasta käyttäytymisestä, mutta ap:lla on oikeus siihen. Ole silti iloinen siitä, että isoäiti haluaa luoda suhdetta lapsenlapseensa. Mutta teidän tahtiin. Kyllä anopeilla pitäisi riittää kunnioitusta miniöitään kohtaan, ja sitä että pojan perhe on oma yksikkönsä omine päätöksineen. Voi olla, että anoppi vain tarkoittaa hyvää, mutta voi myös olla että yrittää vain päsmäröidä.
Joo siis välejä en missään nimessä anopin kanssa halua rikkoa ja haluan lapselleni mummin myös mieheni puolelta. Eikä minua haittaa lainkaan jos lapseni sitten isompana omin päin kyläilee siellä ilman minua jne. Näin puhelimelöa nopeasti kirjoitettuna saattaa saada kuvan, ettö olisin julma anoppia kohtaan, mutta pyrin olemaan ystävällinen. On totta, etten hänelle huvikseen soittele jne, koska en osaa.
Tuntuu vaan, että jos anoppini keksii haluta vauvan hänelle hoitoon, taipuu mieheni tähän puhelimessa oitis kysymättä minulta ja kummastelee vain, miksi olen niin hapan jne. Anoppi ja mieheni kahdestaan tekevät päätöksiä kysymättä minulta. Näihin päätöksiin en haluaisi taipua noin vain.
Mä luulen, että ap:n anoppi käyttäytyy näin siksi, että ap on suht nuori. Ei ilmeisesti löydy arvostusta ja hyväksyntää ap:n päätöksille lapsen suhteen, vaikka niissä tuskin on mitään vikaa. Pitää vain päästä sanomaan siihen päälle jotain.
Vierailija kirjoitti:
Voit sanoa, että on tutkimukset on osoittaneet vauvan voivan olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan niin monta tuntia kuin on ikää kuukausina. Eli 6kk n. 6h (+/- 2h). Alle 1v ei yökylään, ellei ois ihan pakko. Eikä teillä ole.
Imetätkö? Siitäkin tulisi kova sählinki pumppauksineen yms. jos olisit erossa vauvasta.
Ja vauva on nähnyt anopin vain muutamia kertoja? Eihän sitä nyt voi minnekään muualle kuin jollekin todella, todella tutulle tuosta vain jättää yökylään...
Samaa mieltä minäkin. Imetän. Ja vauva on siis nähnyt mumminsa 3 kertaa puolen vuoden aikana...
-AP
Alue: Aihe vapaa
Miksi et luota anoppiisi lainkaan? Ja kyllähän sä pitkävihaiselta vaikutat, mutta ymmärrän tunteeesi, mutta eikö vuodet ole jo yhtään muuttaneet ajatuksiasi? Ehkä hän sanoi ajattelemuuttaan tai tarkoituksella silloin aikanaan, käsitin, että kuitenkin on onnessaan teidän lapsesta?
Miten vaikeaa se on keskustella ja sopia asioista? Uskon, että miestäsi korpeaa tilanne myös.
Kuka on oikeassa, kuka on syyllinen? Pakkoko niitä on enää edes olla?