Lue keskustelun säännöt.
Katala anoppi
02.04.2016 |
En varmaankaan ole tämän palstan ainoa, jolla on ongelmia anoppinsa kanssa, joten tulin hakemaan vertaistukea. Kun kerroimme anopimme vauvauutiset joskus aikoinaan, anoppi itki vuolaasti ja selitti, ettei vauva ole nyt hyvä juttu. Hän sanoi kaikkea ilkeää samalla (taloudellisesta tilanteesta, elämästämm, parisuhteestamme, lapsista ym). Ymmärtäisin itkut, jos olisimme teinejä tai vastuuttomia. Olimme tuolloin opiskelijoita, mutta olimme kuitenkin elättäneet itsemme ja tiesimme kykenevämme elättämään myös lapsemme. Anoppi myös itki, että vauvanhoito on niin rankkaa ja yöheräämiset kamalia. Hän moneen kertaan muistutti, että tämä on loppuelämän projekti yms.
Loukkaannuin tuosta keskustelusta todella pahasti. Itkin ja ilmaisin kantani ja poistuin paikalta. Myöhemmin anoppi tokaisi, että "suutuit kuulemma, olet nyt käsittänyt väärin kun ei tarkoitus ollut suututtaa". Tuolla kommentilla hän kuittasi koko homman...
Nyt, kun lapsemme on syntynyt, on hän niin mummia että. Hänen arvomaailmansa poikkeaa omastani ja hän jatuvasti aukoo päätänsä siitä, että nukutan lasta vieressäni, huolehdin ja hoivaan liikaa ym... huomaan muutenkin, ettei anoppi pidä minusta ollenkaan.
Nyt kuitenkin mieheni on sitä mieltä, että olen pitkävihainen ja minun tulisi olla iloisempi anoppini seurassa. Minun myös tulisi antaa kuulemma hoitoon anopille lapsemme (vaikka hän näkee lasta muutaman kerran vuodessa ja asuu kaukana eikä ikinä käy meillä), kun mielummin annan ne omille sukulaisilleni tai vaikka kavereilleni ennen anoppia. Tästä väännämme kättä mieheni kanssa.
Oletteko sitä mieltä, että suoraataan velvollisuuteni on antaa lapsi anopille hoitoon, vaikka en luota häneen lainkaan?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua, ap. Kuulostaa vähän siltä, että suhteeseenne liittyy paljon sellaista mitä et osaa kertoa. Minun ja anoppini välit ovat hieman samanlaiset. Jatkuvaa piikittelyä ja arvostelua anopin puolelta. Osaa kuitenkin samaan hengenvetoon sanoa jotakin mukapositiivista, ettei mieheni huomaisi tätä piilov*ttuilua. Vuosien saatossa on kuitenkin lopulta huomannut jutun juonen, tosin anopistakin on tullut huomattavasti ilkeämpi. Itse olen pysynyt asiallisena hammasta purren. Välillä tosin tuottaa hankaluuksia, tekisi mieli huutaa anopille, että tiedän kyllä kaiken paskan mieheni lapsuudesta, turha arvostella! (Kun ei mitään todellista arvosteltavaa ole, arvostelee sitten vaikka liian siistiä taloa tai väärän värisiä verhoja ) Onneksi ei ole koskaan edes tarjoutunut hoitamaan lastamme, edes mieheni ei antaisi lastamme hoitoon äidilleen. Olen ajan myötä oppinut ajattelemaan että anoppi on vain kateellinen, kun ei ole onnistunut itse lapsiaan kasvattamaan hyvässä parisuhteessa, yrittää sitten sabotoida toisenkin onnen. Tsemppiä, ap! Tuollaisten ihmisten kanssa on joskun parempi unohtaa enemmän kuin muistaa, jos sukusopu on tärkeää :)
Kiitos tästä! :) Aivan kuin olisit ajatuksiani lukenut. Sukusopu on tärkeää, enkä missään tapauksessa halua huonontaa välejäni anoppiin, onhan hän mieheni äiti ja lapseni mummi.
Mieheni ei nimenomaan huomaa, että anoppini olisi inhottava minua kohtaan. Jos anoppini piikittelee minulle ja heitän jonkun piikikkään kommentin takaisin, anoppi saattaa halata miestäni ja sanoa että aika kamalaa. Esimerkkinä, kun anoppi sanoi, että kannattaa nukuttaa omaan huoneeseen vauva alusta alkaen, niin hän on aina tehnyt. Ja totesi perään, että "et sinäkään näyttäisi noin väsyneeltä ja joka turhaan itkuun heräisi". Sanoin että haluan herätä vauvani jokaiseen itkuun, haluan pienestä asti heidän tietävän että minä autan kun on turhakin hätä. Tästähän anoppi selvästi närkästyi ja halasi miestäni ja sanoi että no tottakai minä olen aina auttanut ja nauroi miehelleni että kaikkea sitä... tiedän mitä kaikkea anoppi on tehnyt mieheni lapsuudessa, joten ei ole kyllä varaa minulle koko ajan kuittailla.
Tuolla visiitillä anoppi kerkesi kommentoida monta muutakin asiaa "sinä kyllä äitinä olet sellainen" ja silti kun lähdimme pois niin mieheni kommentti oli, että äitihän on todella mukava sinua kohtaan ja tykkää sinusta todella. Jos mieheni on oikeassa, niin anpppi on todella huono ilmaisemaan tunteitaan tai sitten minä olen hyvin huono niitä tulkitsemaan. :D
- AP
Onpa tosiaan samalta vaikuttavat anopit meillä, tiedä vaikka sama olisikin :D
Juuri noin minunkin anoppini reagoi, jos erehdyn sanomaan vastaan. Useasti huokaa syvään sanoen samalla "nuo hormoonit", katsoen samalla säälien miestäni. Monesti myös kommentoi ulkonäköäni, toki vain huolesuneena minun voinnistani. Eli on ok sanoa, että näytän siltä, kuin olisin jäänyt katujyrän alle jos on huolestunut siitä, saanko nukkua tarpeeksi (niinpä, sitähän ei voi muuten ilmaista). Sen verran olen itserakas, että otan lunkisti, olen tehnyt ulkonäölläni töitä nuorena mallina, en siis ihan susiruma ole. Meilläkin erimielisyyttä tuosta samassa sängyssä nukuttamisesta. Miten ne puuttuvatkin kaikkeen!! Tästä anoppi sanoi taas säälien miehelleni, että onpahan sataprosenttinen ehkäisy kätössä, kun vaimosi nukuttaa vauvan vieressä. Tähän tuumasin vain, että tuleepahan käytettyä vähän mielikuvitusta paikkojen suhteen. Ei olisi saanut kertoa, liikaa infoa.. Itsepähän puuttui seksielämäämme ;)
Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta en enää juuri jaksa välittää. Sen jälkeen kun mieheni tajusi anopin ilkeyden. Nauramme yhdessä hänen kömpelyydelleen, toivottavasti teilläkin joskus näin :)Apua, meillä on aivan samanlaiset anopit! :D minullehan tuli reilusti kiloja raskauden aikana (joista olen kuitenkin jo päässyt kuin itsestään eroon), niin anoppi koko raskauden kauhisteli, että ei herranen aika kuinka painosi on noussut ja naama turvonnut. Muisti aina mainita laihtuneensa raskauden jälkeen ja keränneensä raskauden aikana vain muutaman kilon. Kommentoinkin usein vain, että tavoitteeni ei olekaan laihduttaa, koska olen normaalipainoinen. Miehenikin kyllä raskausaikana sanoi, että menee kyllä hermo, kun yksi koko ajan hokee painostani jotain.
Kyllä anoppi on meillekin nyt monesti vihjaissut, että parempi huolehtia, ettemme lapsia enempää ainakaan hetkeen saa. Noh, se ei onneksi ole hänen päätettävissään... Hän myös vuosi sitten sanoi, ettei ole mitään syytä onnitella meitä eikä ymmärrä kun ihmiset ovat iloisia raskaudestani. ehkä mekin nauramme vielä jonain päivänä anopille...
- AP
Haha, ei ole todellista! Meillä aivan sama tuon painon kanssa :D minulle tuli reipas 20kg painoa raskausaikana, ja siitäkös riemu repesi! Olin milloin pallo, milloin juurikin kamalan näköinen, toki oli vain huolestunut, tietenkin. Asiasta ei olla puhuttu sen jälkeen, kun anopin pelotteluista huolimatta kilot tippuivat itsekseen. Enkä siis jäänytkään aivan toisenlaiseksi, kuin se nainen johon mieheni aikoinaan rakastui.
Vaikeaa edes kuvitella, että joillakin voi olla aidosti hyvät välit anoppinsa kanssa! Onneksi on niitäkin :)
Kyllä miehesi joskus asian huomaa. Itseäni turhautti, kun miehen piti vuosia katsoa sivusta, ennenkuin tajusi. On todella loukkaavaa kun oma mies antaa kohdella naistaan niin!
Joo, minulle tuli myös yli 20 kg, se kuulemma oli aivan liikaa ja voisi vähän rajoittaa syömistä... ihan olen jo nyt palautunut ennalleni palautunut, joten turhaan valitti :D mies on kyllä todennut, että anoppi on todella itsekäs ja on nyt alkanut huomaamaan uusia puolia. Mutta vielä usein häneltä menee ohi ne piilopiikittelyt, joista närkästyn...
Viime vierailulla anoppi totesi, että ihanaa, ensi jouluna sitten tyttönne on jo niin ja niin iso, sitten mummi leikkii jne. Mieheni vaan sanoi, että niinpä, ens joulu on teidän vuoro. Mietin vaan mielessäni, että miten muka voin tuon naisen kanssa viettää joulun niin, että kaikilla säilyy joulumieli. Ja miksi asiaa puidaan jo vuosi ennen. Ja mikä vuoro... kuulostan varmaan kamalalta, mutta rehellisesti sanottuna: en aio mennä sinne jouluksi, eiköhän miehenikin vielä syyt ymmärrä. Oletko kuitenkin anoppisi joulupadoille päätynyt?
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni meni kokonaan välit omaan äitiini kun tuollaisen käytöksen vuoksi ja anopin kanssa välit ovat hyvät. Eiköhän riipu täysin ihmisestä kun ei kaikilla ole marttyyrinviittaa harteillaan. Tämän on vain mielipiteeni mutta juuri äidit jotka tuntevat itse uhranneensa liikaa elämästään lastenhoitoon käyttäytyvät kuin ap:een anoppi ja minun äitini. Äitini kauhisteli että jokaisen lapsen kohdalla että miksi lapsen haluamme ja minulle että olisiko kannattanut pitää jalat ristissä jne. Yhdessä vaiheessa päätin että liika on liikaa. Vaikka hän ei ole tyytyväinen elämäänsä ja katkera kaikesta niin se ei ole minun ongelmani. Minun elämä on minun ja hänen omansa. Turha vertailla ja purkaa pahaa oloaan minuun ja varsinkaan kun aloitti lasteni kanssa saman homman.
Vaikuttaa siltä, että anopillasi on vaihdevuodet menossa. Ei ehkä itsekään ymmärrä, miten ilkeä ja hankala on ympäristölleen.
Ap, voitko jutella esim. äitisi tai jonkun vanhemman naisen kanssa, millaisia oireita vaihdevuodet voi aiheuttaa. Anoppi pitää saada lääkäriin ja ei muuta kuin hormonikorvaushoitoa, niin johan alkaa helpottaa elämä koko perheellä. Oma äitini oli n. 52-vuotiaana aivan kauhea ja pelkään, että sama edessä itsellänikin :(
Vierailija kirjoitti:
Anopit nyt on lähtökohtasesti perseestä. Pistä välit poikki muutamaksi vuodeksi, sitten rippijuhliin voivat tulla jos lapsi itse haluaa. Ei hullumpi menetelmä, toimii, eikä anoppi pääse vaikuttamaan perheen elämään. Mies jos jotain vinkuu, niin pilde tauolle ja kysyt uudestaan, että äiti vai vaimo?
Just näin! Erossahan lapset jää äidille, turha niiden on miehen sukulaisiin tutustua. Synttärit ja joulut anoppien olisi syytä kuitata rahalla, ei ne kuitenkaan osaa ostaa mitään kunnollista.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että anopillasi on vaihdevuodet menossa. Ei ehkä itsekään ymmärrä, miten ilkeä ja hankala on ympäristölleen.
Ap, voitko jutella esim. äitisi tai jonkun vanhemman naisen kanssa, millaisia oireita vaihdevuodet voi aiheuttaa. Anoppi pitää saada lääkäriin ja ei muuta kuin hormonikorvaushoitoa, niin johan alkaa helpottaa elämä koko perheellä. Oma äitini oli n. 52-vuotiaana aivan kauhea ja pelkään, että sama edessä itsellänikin :(
Joo, vaihdevuodethan ne on varmana. Ja olenkin samasta asiasta itseasiassa puhunut mieheni ja vanhempieni kanssa. Siitä se varmasti on kyse. Tulee välillä mieleen murrosikäinen lapsi. Varmaan, kun ei itse vielä vastaavaa ole kokenut, niin ei osaa suhtautua tarpeeksi armollisesti :D
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua, ap. Kuulostaa vähän siltä, että suhteeseenne liittyy paljon sellaista mitä et osaa kertoa. Minun ja anoppini välit ovat hieman samanlaiset. Jatkuvaa piikittelyä ja arvostelua anopin puolelta. Osaa kuitenkin samaan hengenvetoon sanoa jotakin mukapositiivista, ettei mieheni huomaisi tätä piilov*ttuilua. Vuosien saatossa on kuitenkin lopulta huomannut jutun juonen, tosin anopistakin on tullut huomattavasti ilkeämpi. Itse olen pysynyt asiallisena hammasta purren. Välillä tosin tuottaa hankaluuksia, tekisi mieli huutaa anopille, että tiedän kyllä kaiken paskan mieheni lapsuudesta, turha arvostella! (Kun ei mitään todellista arvosteltavaa ole, arvostelee sitten vaikka liian siistiä taloa tai väärän värisiä verhoja ) Onneksi ei ole koskaan edes tarjoutunut hoitamaan lastamme, edes mieheni ei antaisi lastamme hoitoon äidilleen. Olen ajan myötä oppinut ajattelemaan että anoppi on vain kateellinen, kun ei ole onnistunut itse lapsiaan kasvattamaan hyvässä parisuhteessa, yrittää sitten sabotoida toisenkin onnen. Tsemppiä, ap! Tuollaisten ihmisten kanssa on joskun parempi unohtaa enemmän kuin muistaa, jos sukusopu on tärkeää :)
Kiitos tästä! :) Aivan kuin olisit ajatuksiani lukenut. Sukusopu on tärkeää, enkä missään tapauksessa halua huonontaa välejäni anoppiin, onhan hän mieheni äiti ja lapseni mummi.
Mieheni ei nimenomaan huomaa, että anoppini olisi inhottava minua kohtaan. Jos anoppini piikittelee minulle ja heitän jonkun piikikkään kommentin takaisin, anoppi saattaa halata miestäni ja sanoa että aika kamalaa. Esimerkkinä, kun anoppi sanoi, että kannattaa nukuttaa omaan huoneeseen vauva alusta alkaen, niin hän on aina tehnyt. Ja totesi perään, että "et sinäkään näyttäisi noin väsyneeltä ja joka turhaan itkuun heräisi". Sanoin että haluan herätä vauvani jokaiseen itkuun, haluan pienestä asti heidän tietävän että minä autan kun on turhakin hätä. Tästähän anoppi selvästi närkästyi ja halasi miestäni ja sanoi että no tottakai minä olen aina auttanut ja nauroi miehelleni että kaikkea sitä... tiedän mitä kaikkea anoppi on tehnyt mieheni lapsuudessa, joten ei ole kyllä varaa minulle koko ajan kuittailla.
Tuolla visiitillä anoppi kerkesi kommentoida monta muutakin asiaa "sinä kyllä äitinä olet sellainen" ja silti kun lähdimme pois niin mieheni kommentti oli, että äitihän on todella mukava sinua kohtaan ja tykkää sinusta todella. Jos mieheni on oikeassa, niin anpppi on todella huono ilmaisemaan tunteitaan tai sitten minä olen hyvin huono niitä tulkitsemaan. :D
- AP
Onpa tosiaan samalta vaikuttavat anopit meillä, tiedä vaikka sama olisikin :D
Juuri noin minunkin anoppini reagoi, jos erehdyn sanomaan vastaan. Useasti huokaa syvään sanoen samalla "nuo hormoonit", katsoen samalla säälien miestäni. Monesti myös kommentoi ulkonäköäni, toki vain huolesuneena minun voinnistani. Eli on ok sanoa, että näytän siltä, kuin olisin jäänyt katujyrän alle jos on huolestunut siitä, saanko nukkua tarpeeksi (niinpä, sitähän ei voi muuten ilmaista). Sen verran olen itserakas, että otan lunkisti, olen tehnyt ulkonäölläni töitä nuorena mallina, en siis ihan susiruma ole. Meilläkin erimielisyyttä tuosta samassa sängyssä nukuttamisesta. Miten ne puuttuvatkin kaikkeen!! Tästä anoppi sanoi taas säälien miehelleni, että onpahan sataprosenttinen ehkäisy kätössä, kun vaimosi nukuttaa vauvan vieressä. Tähän tuumasin vain, että tuleepahan käytettyä vähän mielikuvitusta paikkojen suhteen. Ei olisi saanut kertoa, liikaa infoa.. Itsepähän puuttui seksielämäämme ;)
Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta en enää juuri jaksa välittää. Sen jälkeen kun mieheni tajusi anopin ilkeyden. Nauramme yhdessä hänen kömpelyydelleen, toivottavasti teilläkin joskus näin :)Apua, meillä on aivan samanlaiset anopit! :D minullehan tuli reilusti kiloja raskauden aikana (joista olen kuitenkin jo päässyt kuin itsestään eroon), niin anoppi koko raskauden kauhisteli, että ei herranen aika kuinka painosi on noussut ja naama turvonnut. Muisti aina mainita laihtuneensa raskauden jälkeen ja keränneensä raskauden aikana vain muutaman kilon. Kommentoinkin usein vain, että tavoitteeni ei olekaan laihduttaa, koska olen normaalipainoinen. Miehenikin kyllä raskausaikana sanoi, että menee kyllä hermo, kun yksi koko ajan hokee painostani jotain.
Kyllä anoppi on meillekin nyt monesti vihjaissut, että parempi huolehtia, ettemme lapsia enempää ainakaan hetkeen saa. Noh, se ei onneksi ole hänen päätettävissään... Hän myös vuosi sitten sanoi, ettei ole mitään syytä onnitella meitä eikä ymmärrä kun ihmiset ovat iloisia raskaudestani. ehkä mekin nauramme vielä jonain päivänä anopille...
- AP
Haha, ei ole todellista! Meillä aivan sama tuon painon kanssa :D minulle tuli reipas 20kg painoa raskausaikana, ja siitäkös riemu repesi! Olin milloin pallo, milloin juurikin kamalan näköinen, toki oli vain huolestunut, tietenkin. Asiasta ei olla puhuttu sen jälkeen, kun anopin pelotteluista huolimatta kilot tippuivat itsekseen. Enkä siis jäänytkään aivan toisenlaiseksi, kuin se nainen johon mieheni aikoinaan rakastui.
Vaikeaa edes kuvitella, että joillakin voi olla aidosti hyvät välit anoppinsa kanssa! Onneksi on niitäkin :)
Kyllä miehesi joskus asian huomaa. Itseäni turhautti, kun miehen piti vuosia katsoa sivusta, ennenkuin tajusi. On todella loukkaavaa kun oma mies antaa kohdella naistaan niin!Joo, minulle tuli myös yli 20 kg, se kuulemma oli aivan liikaa ja voisi vähän rajoittaa syömistä... ihan olen jo nyt palautunut ennalleni palautunut, joten turhaan valitti :D mies on kyllä todennut, että anoppi on todella itsekäs ja on nyt alkanut huomaamaan uusia puolia. Mutta vielä usein häneltä menee ohi ne piilopiikittelyt, joista närkästyn...
Viime vierailulla anoppi totesi, että ihanaa, ensi jouluna sitten tyttönne on jo niin ja niin iso, sitten mummi leikkii jne. Mieheni vaan sanoi, että niinpä, ens joulu on teidän vuoro. Mietin vaan mielessäni, että miten muka voin tuon naisen kanssa viettää joulun niin, että kaikilla säilyy joulumieli. Ja miksi asiaa puidaan jo vuosi ennen. Ja mikä vuoro... kuulostan varmaan kamalalta, mutta rehellisesti sanottuna: en aio mennä sinne jouluksi, eiköhän miehenikin vielä syyt ymmärrä. Oletko kuitenkin anoppisi joulupadoille päätynyt?
- AP
Lupaavalta kuulostaa sen suhteen, että miehesi on alkanut nähdä asioista eri puolia!
Jos ymmärsin oikein, että kysymys oli minulle, niin vastaan :) En ole päätynyt jouluksi anoppilaan. Kaksi vuotta sitten olisi ollut meilläkin anoppilan vuoro, jota aloin panikoida jo vuotta aikaisemmin. Selitin sitten miehelleni rauhallisesti, että yksinkertaisesti en halua, joulu on minulle niin tärkeä juhla. Sanoin, että minun jouluni menee pilalle, mutta toki tasapuolisuuden nimissä menen, jos se on miehelle tärkeää. Yllätyksekseni miehelleni oli melkein sama, missä joulua vietetään. Silloin päätimme että jatkossa vietämme joulut omalla pienellä perheellä, omassa kodissamme. Olemme vain piipahtaneet jouluna molempien kotona. Nyt meillä on jo kaksi ihan omaa joulua takana, alkuun tuntui hassulta, mutta niin ihanaa! Rauhallinen joulu ilman jatkuvaa piikittelyä, luksusta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että anopillasi on vaihdevuodet menossa. Ei ehkä itsekään ymmärrä, miten ilkeä ja hankala on ympäristölleen.
Ap, voitko jutella esim. äitisi tai jonkun vanhemman naisen kanssa, millaisia oireita vaihdevuodet voi aiheuttaa. Anoppi pitää saada lääkäriin ja ei muuta kuin hormonikorvaushoitoa, niin johan alkaa helpottaa elämä koko perheellä. Oma äitini oli n. 52-vuotiaana aivan kauhea ja pelkään, että sama edessä itsellänikin :(
Joo, vaihdevuodethan ne on varmana. Ja olenkin samasta asiasta itseasiassa puhunut mieheni ja vanhempieni kanssa. Siitä se varmasti on kyse. Tulee välillä mieleen murrosikäinen lapsi. Varmaan, kun ei itse vielä vastaavaa ole kokenut, niin ei osaa suhtautua tarpeeksi armollisesti :D
- AP
ja siihen liittyvä (ikä)kriisi, ei välttämättä ollut ajatellut tulevansa noin nuorena isoäidiksi.
(Toisaalta jos anoppi itse on saanut lapset nuorena alle 25-vuotiaana, niin ei kai pitäisi tulla yllätyksenä, että on mummo 5-kymppisenä)
Lääkkeitä (kuten masennuslääkkeitä tai vaihdevuosien hormonikorvaushoitoa) moni kammoaa, mutta kannattaisi ainakin kokeilla.
Ja sukulaisiin (niin omiin kuin puolisonkin) pitää suhtautua armollisesti, helposti tulkitsee ihmisten sanoja, ilmeitä ja liikkeitä aivan väärin ja myös tiedostamattaan antaa vääriä viestejä. Myös sinä, miehesti ja anoppisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua, ap. Kuulostaa vähän siltä, että suhteeseenne liittyy paljon sellaista mitä et osaa kertoa. Minun ja anoppini välit ovat hieman samanlaiset. Jatkuvaa piikittelyä ja arvostelua anopin puolelta. Osaa kuitenkin samaan hengenvetoon sanoa jotakin mukapositiivista, ettei mieheni huomaisi tätä piilov*ttuilua. Vuosien saatossa on kuitenkin lopulta huomannut jutun juonen, tosin anopistakin on tullut huomattavasti ilkeämpi. Itse olen pysynyt asiallisena hammasta purren. Välillä tosin tuottaa hankaluuksia, tekisi mieli huutaa anopille, että tiedän kyllä kaiken paskan mieheni lapsuudesta, turha arvostella! (Kun ei mitään todellista arvosteltavaa ole, arvostelee sitten vaikka liian siistiä taloa tai väärän värisiä verhoja ) Onneksi ei ole koskaan edes tarjoutunut hoitamaan lastamme, edes mieheni ei antaisi lastamme hoitoon äidilleen. Olen ajan myötä oppinut ajattelemaan että anoppi on vain kateellinen, kun ei ole onnistunut itse lapsiaan kasvattamaan hyvässä parisuhteessa, yrittää sitten sabotoida toisenkin onnen. Tsemppiä, ap! Tuollaisten ihmisten kanssa on joskun parempi unohtaa enemmän kuin muistaa, jos sukusopu on tärkeää :)
Kiitos tästä! :) Aivan kuin olisit ajatuksiani lukenut. Sukusopu on tärkeää, enkä missään tapauksessa halua huonontaa välejäni anoppiin, onhan hän mieheni äiti ja lapseni mummi.
Mieheni ei nimenomaan huomaa, että anoppini olisi inhottava minua kohtaan. Jos anoppini piikittelee minulle ja heitän jonkun piikikkään kommentin takaisin, anoppi saattaa halata miestäni ja sanoa että aika kamalaa. Esimerkkinä, kun anoppi sanoi, että kannattaa nukuttaa omaan huoneeseen vauva alusta alkaen, niin hän on aina tehnyt. Ja totesi perään, että "et sinäkään näyttäisi noin väsyneeltä ja joka turhaan itkuun heräisi". Sanoin että haluan herätä vauvani jokaiseen itkuun, haluan pienestä asti heidän tietävän että minä autan kun on turhakin hätä. Tästähän anoppi selvästi närkästyi ja halasi miestäni ja sanoi että no tottakai minä olen aina auttanut ja nauroi miehelleni että kaikkea sitä... tiedän mitä kaikkea anoppi on tehnyt mieheni lapsuudessa, joten ei ole kyllä varaa minulle koko ajan kuittailla.
Tuolla visiitillä anoppi kerkesi kommentoida monta muutakin asiaa "sinä kyllä äitinä olet sellainen" ja silti kun lähdimme pois niin mieheni kommentti oli, että äitihän on todella mukava sinua kohtaan ja tykkää sinusta todella. Jos mieheni on oikeassa, niin anpppi on todella huono ilmaisemaan tunteitaan tai sitten minä olen hyvin huono niitä tulkitsemaan. :D
- AP
Onpa tosiaan samalta vaikuttavat anopit meillä, tiedä vaikka sama olisikin :D
Juuri noin minunkin anoppini reagoi, jos erehdyn sanomaan vastaan. Useasti huokaa syvään sanoen samalla "nuo hormoonit", katsoen samalla säälien miestäni. Monesti myös kommentoi ulkonäköäni, toki vain huolesuneena minun voinnistani. Eli on ok sanoa, että näytän siltä, kuin olisin jäänyt katujyrän alle jos on huolestunut siitä, saanko nukkua tarpeeksi (niinpä, sitähän ei voi muuten ilmaista). Sen verran olen itserakas, että otan lunkisti, olen tehnyt ulkonäölläni töitä nuorena mallina, en siis ihan susiruma ole. Meilläkin erimielisyyttä tuosta samassa sängyssä nukuttamisesta. Miten ne puuttuvatkin kaikkeen!! Tästä anoppi sanoi taas säälien miehelleni, että onpahan sataprosenttinen ehkäisy kätössä, kun vaimosi nukuttaa vauvan vieressä. Tähän tuumasin vain, että tuleepahan käytettyä vähän mielikuvitusta paikkojen suhteen. Ei olisi saanut kertoa, liikaa infoa.. Itsepähän puuttui seksielämäämme ;)
Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta en enää juuri jaksa välittää. Sen jälkeen kun mieheni tajusi anopin ilkeyden. Nauramme yhdessä hänen kömpelyydelleen, toivottavasti teilläkin joskus näin :)Apua, meillä on aivan samanlaiset anopit! :D minullehan tuli reilusti kiloja raskauden aikana (joista olen kuitenkin jo päässyt kuin itsestään eroon), niin anoppi koko raskauden kauhisteli, että ei herranen aika kuinka painosi on noussut ja naama turvonnut. Muisti aina mainita laihtuneensa raskauden jälkeen ja keränneensä raskauden aikana vain muutaman kilon. Kommentoinkin usein vain, että tavoitteeni ei olekaan laihduttaa, koska olen normaalipainoinen. Miehenikin kyllä raskausaikana sanoi, että menee kyllä hermo, kun yksi koko ajan hokee painostani jotain.
Kyllä anoppi on meillekin nyt monesti vihjaissut, että parempi huolehtia, ettemme lapsia enempää ainakaan hetkeen saa. Noh, se ei onneksi ole hänen päätettävissään... Hän myös vuosi sitten sanoi, ettei ole mitään syytä onnitella meitä eikä ymmärrä kun ihmiset ovat iloisia raskaudestani. ehkä mekin nauramme vielä jonain päivänä anopille...
- AP
Haha, ei ole todellista! Meillä aivan sama tuon painon kanssa :D minulle tuli reipas 20kg painoa raskausaikana, ja siitäkös riemu repesi! Olin milloin pallo, milloin juurikin kamalan näköinen, toki oli vain huolestunut, tietenkin. Asiasta ei olla puhuttu sen jälkeen, kun anopin pelotteluista huolimatta kilot tippuivat itsekseen. Enkä siis jäänytkään aivan toisenlaiseksi, kuin se nainen johon mieheni aikoinaan rakastui.
Vaikeaa edes kuvitella, että joillakin voi olla aidosti hyvät välit anoppinsa kanssa! Onneksi on niitäkin :)
Kyllä miehesi joskus asian huomaa. Itseäni turhautti, kun miehen piti vuosia katsoa sivusta, ennenkuin tajusi. On todella loukkaavaa kun oma mies antaa kohdella naistaan niin!Joo, minulle tuli myös yli 20 kg, se kuulemma oli aivan liikaa ja voisi vähän rajoittaa syömistä... ihan olen jo nyt palautunut ennalleni palautunut, joten turhaan valitti :D mies on kyllä todennut, että anoppi on todella itsekäs ja on nyt alkanut huomaamaan uusia puolia. Mutta vielä usein häneltä menee ohi ne piilopiikittelyt, joista närkästyn...
Viime vierailulla anoppi totesi, että ihanaa, ensi jouluna sitten tyttönne on jo niin ja niin iso, sitten mummi leikkii jne. Mieheni vaan sanoi, että niinpä, ens joulu on teidän vuoro. Mietin vaan mielessäni, että miten muka voin tuon naisen kanssa viettää joulun niin, että kaikilla säilyy joulumieli. Ja miksi asiaa puidaan jo vuosi ennen. Ja mikä vuoro... kuulostan varmaan kamalalta, mutta rehellisesti sanottuna: en aio mennä sinne jouluksi, eiköhän miehenikin vielä syyt ymmärrä. Oletko kuitenkin anoppisi joulupadoille päätynyt?
- AP
Lupaavalta kuulostaa sen suhteen, että miehesi on alkanut nähdä asioista eri puolia!
Jos ymmärsin oikein, että kysymys oli minulle, niin vastaan :) En ole päätynyt jouluksi anoppilaan. Kaksi vuotta sitten olisi ollut meilläkin anoppilan vuoro, jota aloin panikoida jo vuotta aikaisemmin. Selitin sitten miehelleni rauhallisesti, että yksinkertaisesti en halua, joulu on minulle niin tärkeä juhla. Sanoin, että minun jouluni menee pilalle, mutta toki tasapuolisuuden nimissä menen, jos se on miehelle tärkeää. Yllätyksekseni miehelleni oli melkein sama, missä joulua vietetään. Silloin päätimme että jatkossa vietämme joulut omalla pienellä perheellä, omassa kodissamme. Olemme vain piipahtaneet jouluna molempien kotona. Nyt meillä on jo kaksi ihan omaa joulua takana, alkuun tuntui hassulta, mutta niin ihanaa! Rauhallinen joulu ilman jatkuvaa piikittelyä, luksusta!
Joo sain niin hyvää vertaistukea sinulta, että piti kysyä :D Heh, mä elän nyt tuota vaihetta, jossa panikoin joulua jo vuoden etukäteen... ehkä täytyy ottaa härkää sarvista jossain kohtaa ja puhua mieheni kanssa (vielä kerran) asiat halki.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että anopillasi on vaihdevuodet menossa. Ei ehkä itsekään ymmärrä, miten ilkeä ja hankala on ympäristölleen.
Ap, voitko jutella esim. äitisi tai jonkun vanhemman naisen kanssa, millaisia oireita vaihdevuodet voi aiheuttaa. Anoppi pitää saada lääkäriin ja ei muuta kuin hormonikorvaushoitoa, niin johan alkaa helpottaa elämä koko perheellä. Oma äitini oli n. 52-vuotiaana aivan kauhea ja pelkään, että sama edessä itsellänikin :(
Joo, vaihdevuodethan ne on varmana. Ja olenkin samasta asiasta itseasiassa puhunut mieheni ja vanhempieni kanssa. Siitä se varmasti on kyse. Tulee välillä mieleen murrosikäinen lapsi. Varmaan, kun ei itse vielä vastaavaa ole kokenut, niin ei osaa suhtautua tarpeeksi armollisesti :D
- AP
ja siihen liittyvä (ikä)kriisi, ei välttämättä ollut ajatellut tulevansa noin nuorena isoäidiksi.
(Toisaalta jos anoppi itse on saanut lapset nuorena alle 25-vuotiaana, niin ei kai pitäisi tulla yllätyksenä, että on mummo 5-kymppisenä)
Lääkkeitä (kuten masennuslääkkeitä tai vaihdevuosien hormonikorvaushoitoa) moni kammoaa, mutta kannattaisi ainakin kokeilla.
Ja sukulaisiin (niin omiin kuin puolisonkin) pitää suhtautua armollisesti, helposti tulkitsee ihmisten sanoja, ilmeitä ja liikkeitä aivan väärin ja myös tiedostamattaan antaa vääriä viestejä. Myös sinä, miehesti ja anoppisi.
Jep, en ajattelekaan, että näkökulmani olisi objektiivinen ja näkisin asiat joka kantilta. Ainahan sitä mennään näissä tulkinnoissa ristiin, kun erilaisista taustoista tulevat henkilöt perustavat perheen ja ovat yhtäkkiä samaa sukua. Varsinkin, kun lapsi tuli äkkiä ja "vahingossa", joten en vielä perinpohjin anoppia tunne.
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua, ap. Kuulostaa vähän siltä, että suhteeseenne liittyy paljon sellaista mitä et osaa kertoa. Minun ja anoppini välit ovat hieman samanlaiset. Jatkuvaa piikittelyä ja arvostelua anopin puolelta. Osaa kuitenkin samaan hengenvetoon sanoa jotakin mukapositiivista, ettei mieheni huomaisi tätä piilov*ttuilua. Vuosien saatossa on kuitenkin lopulta huomannut jutun juonen, tosin anopistakin on tullut huomattavasti ilkeämpi. Itse olen pysynyt asiallisena hammasta purren. Välillä tosin tuottaa hankaluuksia, tekisi mieli huutaa anopille, että tiedän kyllä kaiken paskan mieheni lapsuudesta, turha arvostella! (Kun ei mitään todellista arvosteltavaa ole, arvostelee sitten vaikka liian siistiä taloa tai väärän värisiä verhoja ) Onneksi ei ole koskaan edes tarjoutunut hoitamaan lastamme, edes mieheni ei antaisi lastamme hoitoon äidilleen. Olen ajan myötä oppinut ajattelemaan että anoppi on vain kateellinen, kun ei ole onnistunut itse lapsiaan kasvattamaan hyvässä parisuhteessa, yrittää sitten sabotoida toisenkin onnen. Tsemppiä, ap! Tuollaisten ihmisten kanssa on joskun parempi unohtaa enemmän kuin muistaa, jos sukusopu on tärkeää :)
Kiitos tästä! :) Aivan kuin olisit ajatuksiani lukenut. Sukusopu on tärkeää, enkä missään tapauksessa halua huonontaa välejäni anoppiin, onhan hän mieheni äiti ja lapseni mummi.
Mieheni ei nimenomaan huomaa, että anoppini olisi inhottava minua kohtaan. Jos anoppini piikittelee minulle ja heitän jonkun piikikkään kommentin takaisin, anoppi saattaa halata miestäni ja sanoa että aika kamalaa. Esimerkkinä, kun anoppi sanoi, että kannattaa nukuttaa omaan huoneeseen vauva alusta alkaen, niin hän on aina tehnyt. Ja totesi perään, että "et sinäkään näyttäisi noin väsyneeltä ja joka turhaan itkuun heräisi". Sanoin että haluan herätä vauvani jokaiseen itkuun, haluan pienestä asti heidän tietävän että minä autan kun on turhakin hätä. Tästähän anoppi selvästi närkästyi ja halasi miestäni ja sanoi että no tottakai minä olen aina auttanut ja nauroi miehelleni että kaikkea sitä... tiedän mitä kaikkea anoppi on tehnyt mieheni lapsuudessa, joten ei ole kyllä varaa minulle koko ajan kuittailla.
Tuolla visiitillä anoppi kerkesi kommentoida monta muutakin asiaa "sinä kyllä äitinä olet sellainen" ja silti kun lähdimme pois niin mieheni kommentti oli, että äitihän on todella mukava sinua kohtaan ja tykkää sinusta todella. Jos mieheni on oikeassa, niin anpppi on todella huono ilmaisemaan tunteitaan tai sitten minä olen hyvin huono niitä tulkitsemaan. :D
- AP
Onpa tosiaan samalta vaikuttavat anopit meillä, tiedä vaikka sama olisikin :D
Juuri noin minunkin anoppini reagoi, jos erehdyn sanomaan vastaan. Useasti huokaa syvään sanoen samalla "nuo hormoonit", katsoen samalla säälien miestäni. Monesti myös kommentoi ulkonäköäni, toki vain huolesuneena minun voinnistani. Eli on ok sanoa, että näytän siltä, kuin olisin jäänyt katujyrän alle jos on huolestunut siitä, saanko nukkua tarpeeksi (niinpä, sitähän ei voi muuten ilmaista). Sen verran olen itserakas, että otan lunkisti, olen tehnyt ulkonäölläni töitä nuorena mallina, en siis ihan susiruma ole. Meilläkin erimielisyyttä tuosta samassa sängyssä nukuttamisesta. Miten ne puuttuvatkin kaikkeen!! Tästä anoppi sanoi taas säälien miehelleni, että onpahan sataprosenttinen ehkäisy kätössä, kun vaimosi nukuttaa vauvan vieressä. Tähän tuumasin vain, että tuleepahan käytettyä vähän mielikuvitusta paikkojen suhteen. Ei olisi saanut kertoa, liikaa infoa.. Itsepähän puuttui seksielämäämme ;)
Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta en enää juuri jaksa välittää. Sen jälkeen kun mieheni tajusi anopin ilkeyden. Nauramme yhdessä hänen kömpelyydelleen, toivottavasti teilläkin joskus näin :)Apua, meillä on aivan samanlaiset anopit! :D minullehan tuli reilusti kiloja raskauden aikana (joista olen kuitenkin jo päässyt kuin itsestään eroon), niin anoppi koko raskauden kauhisteli, että ei herranen aika kuinka painosi on noussut ja naama turvonnut. Muisti aina mainita laihtuneensa raskauden jälkeen ja keränneensä raskauden aikana vain muutaman kilon. Kommentoinkin usein vain, että tavoitteeni ei olekaan laihduttaa, koska olen normaalipainoinen. Miehenikin kyllä raskausaikana sanoi, että menee kyllä hermo, kun yksi koko ajan hokee painostani jotain.
Kyllä anoppi on meillekin nyt monesti vihjaissut, että parempi huolehtia, ettemme lapsia enempää ainakaan hetkeen saa. Noh, se ei onneksi ole hänen päätettävissään... Hän myös vuosi sitten sanoi, ettei ole mitään syytä onnitella meitä eikä ymmärrä kun ihmiset ovat iloisia raskaudestani. ehkä mekin nauramme vielä jonain päivänä anopille...
- AP
Haha, ei ole todellista! Meillä aivan sama tuon painon kanssa :D minulle tuli reipas 20kg painoa raskausaikana, ja siitäkös riemu repesi! Olin milloin pallo, milloin juurikin kamalan näköinen, toki oli vain huolestunut, tietenkin. Asiasta ei olla puhuttu sen jälkeen, kun anopin pelotteluista huolimatta kilot tippuivat itsekseen. Enkä siis jäänytkään aivan toisenlaiseksi, kuin se nainen johon mieheni aikoinaan rakastui.
Vaikeaa edes kuvitella, että joillakin voi olla aidosti hyvät välit anoppinsa kanssa! Onneksi on niitäkin :)
Kyllä miehesi joskus asian huomaa. Itseäni turhautti, kun miehen piti vuosia katsoa sivusta, ennenkuin tajusi. On todella loukkaavaa kun oma mies antaa kohdella naistaan niin!Joo, minulle tuli myös yli 20 kg, se kuulemma oli aivan liikaa ja voisi vähän rajoittaa syömistä... ihan olen jo nyt palautunut ennalleni palautunut, joten turhaan valitti :D mies on kyllä todennut, että anoppi on todella itsekäs ja on nyt alkanut huomaamaan uusia puolia. Mutta vielä usein häneltä menee ohi ne piilopiikittelyt, joista närkästyn...
Viime vierailulla anoppi totesi, että ihanaa, ensi jouluna sitten tyttönne on jo niin ja niin iso, sitten mummi leikkii jne. Mieheni vaan sanoi, että niinpä, ens joulu on teidän vuoro. Mietin vaan mielessäni, että miten muka voin tuon naisen kanssa viettää joulun niin, että kaikilla säilyy joulumieli. Ja miksi asiaa puidaan jo vuosi ennen. Ja mikä vuoro... kuulostan varmaan kamalalta, mutta rehellisesti sanottuna: en aio mennä sinne jouluksi, eiköhän miehenikin vielä syyt ymmärrä. Oletko kuitenkin anoppisi joulupadoille päätynyt?
- AP
Lupaavalta kuulostaa sen suhteen, että miehesi on alkanut nähdä asioista eri puolia!
Jos ymmärsin oikein, että kysymys oli minulle, niin vastaan :) En ole päätynyt jouluksi anoppilaan. Kaksi vuotta sitten olisi ollut meilläkin anoppilan vuoro, jota aloin panikoida jo vuotta aikaisemmin. Selitin sitten miehelleni rauhallisesti, että yksinkertaisesti en halua, joulu on minulle niin tärkeä juhla. Sanoin, että minun jouluni menee pilalle, mutta toki tasapuolisuuden nimissä menen, jos se on miehelle tärkeää. Yllätyksekseni miehelleni oli melkein sama, missä joulua vietetään. Silloin päätimme että jatkossa vietämme joulut omalla pienellä perheellä, omassa kodissamme. Olemme vain piipahtaneet jouluna molempien kotona. Nyt meillä on jo kaksi ihan omaa joulua takana, alkuun tuntui hassulta, mutta niin ihanaa! Rauhallinen joulu ilman jatkuvaa piikittelyä, luksusta!Joo sain niin hyvää vertaistukea sinulta, että piti kysyä :D Heh, mä elän nyt tuota vaihetta, jossa panikoin joulua jo vuoden etukäteen... ehkä täytyy ottaa härkää sarvista jossain kohtaa ja puhua mieheni kanssa (vielä kerran) asiat halki.
- AP
Joo, harvoin sattuu näin samanlaista tilannetta kohdalle! "Ihanaa", etten ole ainoa samoja asioita läpikäyvä. Nyt poistun takavasemmalle, tsempit sinne :)
Niin kauan kun lapsi on rinnassa ei yökyläilyjä.
Yökyläilyjä vasta leikki-ikäisenä jos pystyt luottamaan siihen että lapsi tulee hoidetuksi ja peräänkatsotuksi.
Anopin reaktio odotusaikanasi sai varmaan hänen omat tunteet pintaan. Ehkä hän kokee jääneensä jostain paitsi kun omat lapset syntyivät ja oli kovasti työtä ja vaivaa lapsista. Kaikille äitiys ei ole kovin luontevaa. Tulee mieleeni oma anoppi kun tyttäreni syntyi. Samoja asioita käytiin läpi. Anoppi valitti kuinka lasten kanssa on hankalaa jne. Hän jättikin lastenhankinnan yhteen koska se vauva-aika ja pikkulapsiaika oli niin raskasta. Yökyläilyjä ei tullut koskaan koska ei osannut hoivata niiden päivävierailujenkaan aikana lasta. Tyttö itki yleensä anopin sylissä, eikä osannut tyynnytellä. Onneksi lapsen isä ei puuttunut minun valintoihini vauvan hoidon suhteen. Imetin 11 kuukautta ja ei olisi tullut mieleenikään antaa lasta yökylään kenellekään, ei edes omille sukulaisille.
Yökyläilyjä tuli kyllä myöhemmin mutta omien sukulaisteni luo, äidin ja siskon. He osasivat hoitaa ja hoivata.
Toki anopille pitää antaa mahdollisuus tutustua ja pärjätä lapsen kanssa mutta imeväisikäinen ei yökyläile.
Mieheltäsi ei ole vielä napanuora täysin katkennut. Äidillään on häneen todennäköiseti valtaa lopun ikäänsä. Pidä sinä puolesi ja toimi miten sinun äidinvaistot sanovat.
Meidän tapauksessa anoppi on osannut olla vasta isompien lasten kanssa, silloin kun lapset ovat jo omatoimisia. Heillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että niin kypsästi kirjoitat sinä AP, että sinusta tulee varmasti hyvä äiti. Tai siis olet jo.
En koko keskustelua ole lukenut läpi joten osa voi mennä huti.. Mutta itseä kyllä naisena häiritsee tosi paljon se että miehen päätökset ohitetaan niin kevyesti. Tässäkin keskustelussa "mies ja anoppi sopivat keskenään vauvan hoidosta" tms. mihin vastaus oli ettei niin voi todellakaan tehdä kysymättä vauvan äidiltä. Ookoo ymmärrän että äidille voi olla isompi paikka jättää lapsi hoitoon plus imetys ja muuta. Mutta jos vauvan äiti sopisi vauvan hoidosta oman äitinsä kanssa kysymättä mielipidettä vauvan isältä, niin kuinka moni sitä kauhistelisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheeta, miten täällä joidenkin kauhuanopit on kommentoineet esim. raskauskiloja! Ootteko oikeesti pystyneet ottamaan vastaan tuollaista paskaa hammasta purren? Eihän kenenkään painonnousua (raskaus- tai muuta) ole kohteliasta kommentoida! Mä olisin noissa ulkonäköön kohdistuvissa kommentoinneissa joko täräyttänyt takaisin jotain ilkeän painokelvotonta tai muuten osoittanut tunteeni esim. avoimesti mököttämällä (tai poistumalla kyläpaikasta). Lapsellista ehkä, mutta en kyllä jaksais suhtautua jonkun sukulaisen ilkeilyyn mitenkään aikuismaisesti, sen verran temperamenttia löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että niin kypsästi kirjoitat sinä AP, että sinusta tulee varmasti hyvä äiti. Tai siis olet jo.
Ihanasti sanottu, kiitos! :) parhaani teen!
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että ap:n anoppi käyttäytyy näin siksi, että ap on suht nuori. Ei ilmeisesti löydy arvostusta ja hyväksyntää ap:n päätöksille lapsen suhteen, vaikka niissä tuskin on mitään vikaa. Pitää vain päästä sanomaan siihen päälle jotain.
Hah, ei pidä meidän perheessä paikkaansa. Anoppi tunkee päsmäröimään, vaikka ollaan jo 38 vuotiaita. Neuvoo, tuputtaa, ohjeistaa, käskee jne. yrittää elää meidän elämää. Luojan kiitos asuu monen sadan kilsan päässä, joten ei liian usein tule siivoamaan meidän kaappeja ja itkettämään sekä lapsia, että äitiä. Kyllä vika tuollaisten anoppien suhteen on siinä, että he pitävät poikiaan omana jatkeenaan, jolloin henkilökohtaiset rajat häipyy, eivätkö he ymmärrä, että jokainen aikuinen saa päättää ihan itse asioistaan.
Vierailija kirjoitti:
En koko keskustelua ole lukenut läpi joten osa voi mennä huti.. Mutta itseä kyllä naisena häiritsee tosi paljon se että miehen päätökset ohitetaan niin kevyesti. Tässäkin keskustelussa "mies ja anoppi sopivat keskenään vauvan hoidosta" tms. mihin vastaus oli ettei niin voi todellakaan tehdä kysymättä vauvan äidiltä. Ookoo ymmärrän että äidille voi olla isompi paikka jättää lapsi hoitoon plus imetys ja muuta. Mutta jos vauvan äiti sopisi vauvan hoidosta oman äitinsä kanssa kysymättä mielipidettä vauvan isältä, niin kuinka moni sitä kauhistelisi?
Vastasinkin tuon tyyliseen aiemmin, että ihan totta, mutta tosiaan jos mieheni on työmatkalla, minä päätän kenelle hoitoon vauvan jätän. Ja mieheni muutenkin paljon töissä, joten itse järjestelen hoitokuvioita usein. Jos joskus on tilanne, että mieheni on yksin vauvan kanssa tai yksin käymässä mummilla tms, saa hän toki ominpäin jättää lapsen silloin hoitoon. Mutta tässä onkin kysymys siitä, etten halua vielä jättää imetettävää yökylään, mieheni ja anoppini taas ovat sitä mieltä, että tottakai. Ja ensin tietenkin anopille joka on vauvan 3 kertaa nähnyt ja asuu 400 km päässä.
- AP
Meillä ei lapset ole olleet koskaan yksinään yökylässä isovanhemmilla, matkaa on noin 300 km.
Eikä kukaan ole vetänyt hernettä nenään.
Sitten kommenttina näihin miniä-anoppi mittelöihin. Ätini ei tullut koskaan toimeen isoäitini eli anoppinsa kanssa. Mummu ei minua noihin väleihin sotkenut, mutta äitini sotki, jouduin kuuntelemaan vanhempieni riitoja aiheesta ja mitä vanhemmaksi tulin sitä innokkaammin äiti kertoi tarnioita mummusta. Totesin vain että en halua kuunnella, heidän riitansa ei kuulu minulle.
Sekä isäni että mummu ovat jo kuolleet, vieläkin äiti innostui muistelemaan vanhoja, kun löysi vaatehuoneesta pöytäliinan joka oli ruma häälahja isänpuolen suvulta jne. Kysyi vielä haluanko sen, joo en halunnut ja totsein että olisiko jo aika antaa asioiden olla 😨
Teki mieli kysyä haluaako hän sen omaksi käärinliinakseen 😈 mutta olen saanut niin hyvän kasvatuksen että säästin äidin mustalta huumorilta.
Älkää koskaan päästäkö omia sukuriitojanne tuolle tasolle, lapset kärsivät.
Kun kerroimme anopille että olen raskaana, anoppihan suoraan sanoi mielipiteensä, että abortti pitäisi tehdä. Menin niin lukkoon tuosta etten osannut sanoa mitään ja itkin jälkeenpäin tuota kauan. No, hän kuitenkin muutti mielensä raskauden aikana ja oli innoissaa lapsenlapsesta. Kun lapsi syntyi, hän oli aivan onnesta sekaisin kuulemma ja halusi jatkuvasti hoitaa lasta. Meillä on kuitenkin onneksi iso välimatka, kun en muutenkaan anopin seurasta ole koskaan välittänyt, sattuneista monista syistä. No, kävimme sitten muutama kuukausi sitten anopin luona, entisessä kotikaupungissamme ja meillä oli paljon asioita hoidettavana kaupungilla, joten vastahakoisesti jätin lapsen anopille hoitoon. Kaikki oli oletettavasti mennyt ihan hyvin, vauva nukkui vieläkin kun tulimme takaisin, mutta pelko siitä mitä siellä on voinut tapahtua, ei jätä minua rauhaan vieläkään. Isoja huolia nämä eivät ole, mutta miehemme kanssa olimme päättäneet, että tuttia ei anneta, kun vauva ei sitä kaivannut. Anoppi oli syntymästä asti jankuttanut, että antakaa tutti, tutti, tutti, tutti...Tämän hoitokerran jälkeen, vauva sai kauheita itkuhuuto kohtauksia, jotka kestivät ja kestivät ja olin ihan hätää kärsimässä, kun en tiennyt mikä oli pienellä hätänä. Tutilla vasta rauhoittui, joten tästä on omat epäilykseni....Mutta tämä on minulel suuri huoli, vaikkei siitä nyt haittaa varmaankaan ole, jos näin on käynyt. Anoppi tahtoi hoitaa lasta myös silloin, kun olimme itse paikalla, meillä on kuitenkin se pitkä välimatka, joten annoin sitten anopin syötellä ja vaihtaa vaippaa jne. Kuuntelin keittiössä, kun anoppi päivitteli ääneen, että "Eihän sulla nyt enää voi olla nälkä" ja hyssytteli vain vauvaa. Vauva oli saanut vasta 80ml, ja söi tuohon aikaan aina sen 120-160ml. Vauva karjui nälkäänsä ja käskin anopin antaa lisää ruokaa, mutta anoppi tokaisi "No annoin sille jo 80ml, ei kai sillä nyt enää voi olla nälkä". Kieltäytyi antamasta ruokaa vauvalle jolloin otin vauvan loppu ajaksi itselleni hoidettavaksi. Meidän piti olla vielä yksi yö anoppilassa, mutta sitten anoppi keksi haukkua poikansa isyyttä, kun teki eri tavalla kuin anoppi olisu tehnyt, joka sitten katkaisi sen kamelin selän viimein. Mieheni päätti, että nyt lähdettiin kotiin ja anoppihan sitten jäi vollottamaan perään. Olisiko ollut 3 päivän päästä anoppi laittoi viestiä, ettei enää tapella. Ei siis edes pyytänyt anteeksi mitään! No, vaikken ole uskovainen, jotenkin tämä tuntui kuin lahjalta Jumalalta, kun mieheni päätti, että nyt laitetaan välit poikki. Niin paljon tuolta ihmiseltä on kestetty ja nyt se vielä alkaa kohdistua lapseenkin, näin on niin paljon parempi. Toivottavasti rivinvaihdot toimivat, kirjoitan tätä puhelimella.