Katala anoppi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lapsi on vielä vauva ja tosi pieni? Ei missään nimessä tarvitse antaa hoitoon.

Sinä tiedät tapasi olla äiti, pidä huolta reviiristäsi äläkä anna anopin kävellä ylitsesi. Jos haluat nukuttaa lasta perhepedissä ym. niin se on teidän perheen päätös eikä kuulu muille.

Voi olla, että ap on edelleen loukkaantunut anopin aiemmasta käyttäytymisestä, mutta ap:lla on oikeus siihen. Ole silti iloinen siitä, että isoäiti haluaa luoda suhdetta lapsenlapseensa. Mutta teidän tahtiin. Kyllä anopeilla pitäisi riittää kunnioitusta miniöitään kohtaan, ja sitä että pojan perhe on oma yksikkönsä omine päätöksineen. Voi olla, että anoppi vain tarkoittaa hyvää, mutta voi myös olla että yrittää vain päsmäröidä.

Joo siis välejä en missään nimessä anopin kanssa halua rikkoa ja haluan lapselleni mummin myös mieheni puolelta. Eikä minua haittaa lainkaan jos lapseni sitten isompana omin päin kyläilee siellä ilman minua jne. Näin puhelimelöa nopeasti kirjoitettuna saattaa saada kuvan, ettö olisin julma anoppia kohtaan, mutta pyrin olemaan ystävällinen. On totta, etten hänelle huvikseen soittele jne, koska en osaa.

Tuntuu vaan, että jos anoppini keksii haluta vauvan hänelle hoitoon, taipuu mieheni tähän puhelimessa oitis kysymättä minulta ja kummastelee vain, miksi olen niin hapan jne. Anoppi ja mieheni kahdestaan tekevät päätöksiä kysymättä minulta. Näihin päätöksiin en haluaisi taipua noin vain.

Nyt on keskustelun paikka sinulla ja miehelläsi siitä, että te teette keskenänne päätökset, jotka koskevat teidän perhettä. Mies ja anoppi eivät voi kahdestaan sopia asioita ilman, että mies kysyy sinun mielipidettäsi.

Voit sanoa, että sinun lapsi menee yökylään silloin kuin osaa pyytää itse päästä mummon luo yökylään. Silloin on ainakin valmis siihen. En sysäisi pientä lasta "puolivieraan" ihmisen hoitoon. Vauva on tottunut nukkumaan sinun vieressäsi, menisi varmaan turhan rankaksi kun olisi niin monta uutta juttua. Kohta tulee vierastus ja eroahdistuskaudet, yökyläily liian aikaisin ei auta asiaa.

Vierailija kirjoitti:

En halua olla ilkeä mutta kyllä sun pitäisi (mun mielestä) vähän joustaa. Odotusajan kommentit ovat syöpyneet niin tiukasti mieleen, että mitä tahansa anoppi nyt tekisi on sinusta väärin. Sun pitää lapsen takia olla nyt se aikuinen ja joustaa. Hän yrittää neuvoa? Entäs sit. Hänen mielestään vauvaa pitäisi hoitaa eri tavalla? Entäs sit. Sinä päätät omat kasvatusasiasi mutta älä heti kättelyssä lyttää toista.

Anopin neuvot saattavat olla vanhentuneet, epärelevantit, ei mieluisat tai makuasia jossa olet eri mieltä. Kuuntele avoimena, mieti, jos ei nappaa sano kohteliaasti ei kiitos. Älä nyt käytä koko energiaa taisteluun tai vihoitteluun.

Lapsella ei voi olla liikaa aikuisia jotka rakastavat häntä. Olisi sääli, jos lapsi ei ikinä oppisi tuntemaan mummoa, koska "äiti ei anna".

Opi luottamaan anoppiin. Ei hän nyt Herran Jumala lastasi tapa. Mitä on pahinta mitä voi tapahtua? Erimielisyys tutista? Tuskin siitä lapsi vammautuu tai saa traumoja loppu iäksi. Yritä kompromissia, anna lapsi päiväksi hoitoon ja menkää lounaalle. Hitaasti hyvää tulee. Kun huomaat, että anoppi ei ole leikannut raajoja irti, amputoinut käsiä, kolmen tunnin sisällä, voi seuraava hoitokerta olla neljä tuntia.

T: vaikean Anopin miniä

Ihan totta puhut sinäkin. Mutta siis anoppi hoitaa usein yhtä sukulaislasta, ja joka kerta sanoo, että olipa rankkaa ja huh hyvä että se vanhemmat haki pois. Ja ei noiden lasten kanssa saa hetken rauhaa. Siksi en haluaisi hänelle jättää riesaksi omaa lastani.

Hän myös usein selittää, miten teki sitä ja tätä hoitolapselleen vaikka tämän lapsen äiti sanoi että ei nimenomaan näin. "En mä tietenkään sille kertonu, naureskelin vaan mielessäni". Jotenkin hän ei hoitajana ole vakuuttanut..

- AP

Mulla oli muuten identtinen tilanne sillä erotuksella että kyseessä oli avovaimon äiti. Seurustelun alussa välimme olivat ok, sitten ostimme talon ja avokki alkoi odottaa esikoistamme. En tiedä mitä tapahtui, mutta seuraavaan 1-2 vuoteen anoppi ei noteerannut minua ollenkaan. Ei tervehtinyt kylään mennessä, ei katsonut kohti paitsi joskus naama väärinpäin kun en katsonut kohti. Tämän siis huomasin muutamaan kertaan kun äkisti käännyin kohti. En tiedä mistä käytös johtui, ei meillä ollut koskaan riitaa tms. Tai no seurustelun alussa vaimo oli vähän äitinsä tossun alla ja suuret päätökset olisi pitänyt hyväksyttää äidillä. Itse olen aina ollut melko itsenäinen ja halunnut itse tehdä päätökset asioistani, sain tämän "tartutettua" vaimoonkin. Sama lastenkasvatuksen yms kanssa, ärsytti kun tuntui että kaikkea arvosteltiin katsein ja elein.

Vastasin vittuiluun vittuilulla, piikkkeihin piikeillä. Ja "löin"ehkä hieman lujempaa takaisin.

Ehkä se oli anopin kriiseilyä uuden roolin kanssa, myös tyttären vihdoin itsenäistyessä lopullisesti, en tiedä, mutta pikkuhiljaa välimme paranivat ja kumpikin laski suojansa. Nyt olemme oikeastaan mielestäni melko hyvissä väleissä ja mokoma pikkusieluinen piikittely loppunut. Ehkä teilläkin aika tekee tehtävänsä?

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että ap:n anoppi käyttäytyy näin siksi, että ap on suht nuori. Ei ilmeisesti löydy arvostusta ja hyväksyntää ap:n päätöksille lapsen suhteen, vaikka niissä tuskin on mitään vikaa. Pitää vain päästä sanomaan siihen päälle jotain.

Voihan se olla noin. Olen noin 20, joten kai keskimääräistä nuorempi äiti.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit sanoa, että on tutkimukset on osoittaneet vauvan voivan olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan niin monta tuntia kuin on ikää kuukausina. Eli 6kk n. 6h (+/- 2h). Alle 1v ei yökylään, ellei ois ihan pakko. Eikä teillä ole.

Imetätkö? Siitäkin tulisi kova sählinki pumppauksineen yms. jos olisit erossa vauvasta.

Ja vauva on nähnyt anopin vain muutamia kertoja? Eihän sitä nyt voi minnekään muualle kuin jollekin todella, todella tutulle tuosta vain jättää yökylään...

Samaa mieltä minäkin. Imetän. Ja vauva on siis nähnyt mumminsa 3 kertaa puolen vuoden aikana...

-AP

Mummi on liian vieras yökyläilyn hoitajaksi.

Ja sun ei kannata missään nimessä olla turhaan erossa vauvasta niin kauan kuin imetät. Riippuu toki miten tottunut on pulloon, mutta joutuisit pumppaamaan hirveästi etukäteen maitoa, ja sit vauvan poissaollessa tyhjentämään rintoja. Huonolla tuurilla imetyksen rytmi sotkeutuu, tai saat itse rintatulehduksen. Ja kun se yökyläily ei ole mikään pakko. Eihän silloin edes seurustella tai leikitä, vaan nukutaan! Jos pieni osaa edes nukkua moisessa tilanteessa. Kuulostaa siltä, että olisi vain yksi meriitti anopille. Vauva siitä tuskin erityisemmin nauttii. Ja kyllä teidän täytyy mennä sen mukaan, että mikä on vauvan etu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muuten identtinen tilanne sillä erotuksella että kyseessä oli avovaimon äiti. Seurustelun alussa välimme olivat ok, sitten ostimme talon ja avokki alkoi odottaa esikoistamme. En tiedä mitä tapahtui, mutta seuraavaan 1-2 vuoteen anoppi ei noteerannut minua ollenkaan. Ei tervehtinyt kylään mennessä, ei katsonut kohti paitsi joskus naama väärinpäin kun en katsonut kohti. Tämän siis huomasin muutamaan kertaan kun äkisti käännyin kohti. En tiedä mistä käytös johtui, ei meillä ollut koskaan riitaa tms. Tai no seurustelun alussa vaimo oli vähän äitinsä tossun alla ja suuret päätökset olisi pitänyt hyväksyttää äidillä. Itse olen aina ollut melko itsenäinen ja halunnut itse tehdä päätökset asioistani, sain tämän "tartutettua" vaimoonkin. Sama lastenkasvatuksen yms kanssa, ärsytti kun tuntui että kaikkea arvosteltiin katsein ja elein.

Vastasin vittuiluun vittuilulla, piikkkeihin piikeillä. Ja "löin"ehkä hieman lujempaa takaisin.

Ehkä se oli anopin kriiseilyä uuden roolin kanssa, myös tyttären vihdoin itsenäistyessä lopullisesti, en tiedä, mutta pikkuhiljaa välimme paranivat ja kumpikin laski suojansa. Nyt olemme oikeastaan mielestäni melko hyvissä väleissä ja mokoma pikkusieluinen piikittely loppunut. Ehkä teilläkin aika tekee tehtävänsä?

Toivon että aika auttaa meilläkin... Olen nuoresta iästä huolimatta itsenäinen, sekin voi jota kuta ärsyttää.

Ja siis anoppi ei nykyään ole ystävällinen minulle, sanoo vain miehelleni että kiva kun tulitte jne. Huomaan jääväni näissä keskusteluissa ulkopuolelle. Noh,käytöstavat eivät olekaan anoppini vahvuuksia...

-AP

Ymmärrän anopin "hädän", kun opiskelijat alkavat tehdä lapsia, kun ovat lapsia vielä itsekin - koulutkin kesken. Sitten taas, eihän se anopille kuulu sekuntiakaan, kun olette täysi-ikäisiä.

Eihän tuossa auta kuin rauhallinen keskustelu anopin kanssa täysin kahden. Tai sä sitten unohdat koko jutun, kun oli nyt omasta mielestään jo rauhanpiippuakin poltellut. 

Vaikkei se teidän halunnut lisääntyvän vielä, niin eihän se pois sitä, että pieni lapsenlapsi on kuitenkin syntynyt. Hänellä tuntuu olevan paljon tunteita lasta kohtaan. Sehän tässä on tärkeintä. Jos vaan pystyt yrittää olla myötämielinen tässä asiassa.

Toimiakseen ihmissuhteet tarvitsee paljon kompromisseja. :)

Kyllä munkin luottamusta söisi se, että anoppi on naureskellut tekevänsä eri tavalla näiden lasten kanssa, jotka hänellä ovat olleet hoidossa, kuin mitä lasten äidit ohjeistavat.

Sain ekan lapsen aika nuorena, ja ex-anoppi muuttui samanlaiseksi kuin mm. ap:n. Piti päästä vänkäämään joka ikisestä asiasta vauvan hoidossa, hän oli tietenkin aina oikeassa ja minä ylisuojeleva kun en mm. antanut yökylään, jotta anoppi "voisi opettaa nukkumaan omassa sängyssä ja lopettamaan yösyömisen". Omat lapsensahan nukkuneet täydet yöt n. 6 vkoisista eteenpäin. Ainakin niin muistaa.

Sanotaan, että luota anoppiin sillä hän on miehesikin kasvattanut ja hyvä siitäkin tuli.

No, ei se ihan niin yksinkertaista kuitenkaan ole.

Nyt vauva etusijalle! Lisääkö se vauvan hyvinvointia, että laitetaan yhtäkkiä yökylään vieraan ihmisen luo ja vanhempia ei näy mailla halmeilla? Teillä kun ei ilmeisesti ole tarvetta vauvan yöhoidolle mistään syystä (muuta kuin anopin tarpeet).

Mutta vauvan hyvinvointia lisää, että hänellä on ympärillään aikuisia, jotka rakastavat ja välittävät. Kyläilyjä siis vauvan kanssa anopin luo, mutta vanhemmat mukana!

Sinä äitinä tunnet vauvasi, vedät rajat ja vaadit niiden kunnioittamista, ellei kukaan muu niin ymmärrä tehdä. Nyt keskustelua sen miehesi kanssa!

Ei vielä yökylään yksin. Voittehan viettää koko perhe viikonlopun mummolassa. Lapsi on yökylässä, mutta te olette mukana ja anoppi näkee kuinka te hoidatte lasta. Jätätte vaikka lapsen anopille päivällä muutamaksi tunniksi ja käytte miehen kanssa kahden vaikka leffassa tai syömässä.

Ongelma ei ole vauva/anoppi-akselilla vaan sinun ja miehen suhteessa. MIes ei ymmärrä omaa vaimoaan ja omaa perhettään vaan tanssii äitinsä pillin mukaan. Kyse on nyt teidän parisuhteesta  ja siitä miten te haluatte asiat hoitaa ja järjestää. Aikuinen mies ei tee äidin tahdon mukaan eikä sovi asioita vaimoltaan salaa

Vierailija kirjoitti:

En varmaankaan ole tämän palstan ainoa, jolla on ongelmia anoppinsa kanssa, joten tulin hakemaan vertaistukea. Kun kerroimme anopimme vauvauutiset joskus aikoinaan, anoppi itki vuolaasti ja selitti, ettei vauva ole nyt hyvä juttu. Hän sanoi kaikkea ilkeää samalla (taloudellisesta tilanteesta, elämästämm, parisuhteestamme, lapsista ym). Ymmärtäisin itkut, jos olisimme teinejä tai vastuuttomia. Olimme tuolloin opiskelijoita, mutta olimme kuitenkin elättäneet itsemme ja tiesimme kykenevämme elättämään myös lapsemme. Anoppi myös itki, että vauvanhoito on niin rankkaa ja yöheräämiset kamalia. Hän moneen kertaan muistutti, että tämä on loppuelämän projekti yms.

Loukkaannuin tuosta keskustelusta todella pahasti. Itkin ja ilmaisin kantani ja poistuin paikalta. Myöhemmin anoppi tokaisi, että "suutuit kuulemma, olet nyt käsittänyt väärin kun ei tarkoitus ollut suututtaa". Tuolla kommentilla hän kuittasi koko homman...

Nyt, kun lapsemme on syntynyt, on hän niin mummia että. Hänen arvomaailmansa poikkeaa omastani ja hän jatuvasti aukoo päätänsä siitä, että nukutan lasta vieressäni, huolehdin ja hoivaan liikaa ym... huomaan muutenkin, ettei anoppi pidä minusta ollenkaan.

Nyt kuitenkin mieheni on sitä mieltä, että olen pitkävihainen ja minun tulisi olla iloisempi anoppini seurassa. Minun myös tulisi antaa kuulemma hoitoon anopille lapsemme (vaikka hän näkee lasta muutaman kerran vuodessa ja asuu kaukana eikä ikinä käy meillä), kun mielummin annan ne omille sukulaisilleni tai vaikka kavereilleni ennen anoppia. Tästä väännämme kättä mieheni kanssa.

Oletteko sitä mieltä, että suoraataan velvollisuuteni on antaa lapsi anopille hoitoon, vaikka en luota häneen lainkaan?

Omaa lastaan ei tarvitse antaa hoitoon kenellekään johon ei syystä tai toisesta luota. Oli kyse sitten omasta äidistä tai anopista tai kenestä tahansa muusta henkilöstä.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole vauva/anoppi-akselilla vaan sinun ja miehen suhteessa. MIes ei ymmärrä omaa vaimoaan ja omaa perhettään vaan tanssii äitinsä pillin mukaan. Kyse on nyt teidän parisuhteesta  ja siitä miten te haluatte asiat hoitaa ja järjestää. Aikuinen mies ei tee äidin tahdon mukaan eikä sovi asioita vaimoltaan salaa

Jahas, täällä alkaa taas keskustelu aiheesta, että anoppi on pahasta ja oma äiti paras ja oma äiti paras. Anopin neuvoessa miestä, yhtä äkkiä mies on kiinni äidissään eikä osaa päästää irti. Taas oman äidin neuvot ovat loustavia ja yleensä parempia kuin miehen.

Miksi ei kummankin äitiä kohdella tasapuolisesti. Kaikista ei voi pitää, mutta riittää kun on kohtelias.

Kiitos kommenteista! Olemme siis vieraileet anopin luona koko perhe yökylässä. Kun menemme kyseiseen kaupunkiin, on meillä sata paikkaa vierailtavana (miehen vanhemmat eronneet, muut sukulaiset, minunkin pari sukulaista asuu samassa kaupungissa, meidän kavereita jne), joten emme pelkästään anopin luona yleensä yötä pidempään ole. Mieheni on viimeksi 10 vuotta sitten ollut anopilla yökylässä (ja nyt viime vierailulla oli), koska hänen vanhempansa ovat eronneet.

Olen asunut jo monta vuotta pois kotoa, olen aina itse elättänyt itseni, suoritan yliopistotutkintoa tavoiteajassa vauvasta huolimatta ja mieheni on muutaman vuoden vanhempi. Vaikka olemme nuoria, en pidä siitä, että anoppi kokee oikeudekseen suhtautua kuin teini-ikäisiin. Vuosi sitten hän sanoi, että pitää ymmärtää, että tämä on loppuelämän projekti, emmekä pääse lapsesta ikinä eroon. Tuo jäi kummittelemaan mieleeni ja sanoinkin anopille, että jos teinit hankkii marsun, niin nämä keskustelut on ok, mutta tiedostamme, ettei kyseessä ole lemmikki ja haluan elää loppuelämäni lapseni kanssa

Olen miettinyt, että ehkä anpppi on omaan elämäänsä katkeroitunut ja purkaa pahaa oloaan minuun. Hän on hyvin elämäniloton nainen, ja uskon hänen olevan surullinen,kun ei eron ym omien virheidensä vuoksi ole saanut jakaa elämäänsä kovin läheisesti omien lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole vauva/anoppi-akselilla vaan sinun ja miehen suhteessa. MIes ei ymmärrä omaa vaimoaan ja omaa perhettään vaan tanssii äitinsä pillin mukaan. Kyse on nyt teidän parisuhteesta  ja siitä miten te haluatte asiat hoitaa ja järjestää. Aikuinen mies ei tee äidin tahdon mukaan eikä sovi asioita vaimoltaan salaa

Jahas, täällä alkaa taas keskustelu aiheesta, että anoppi on pahasta ja oma äiti paras ja oma äiti paras. Anopin neuvoessa miestä, yhtä äkkiä mies on kiinni äidissään eikä osaa päästää irti. Taas oman äidin neuvot ovat loustavia ja yleensä parempia kuin miehen.

Miksi ei kummankin äitiä kohdella tasapuolisesti. Kaikista ei voi pitää, mutta riittää kun on kohtelias.

Hehe, no ei minunkaan äidin neuvot ole aina hyviä ja äitini osaa olla raivostuttava :D mutta ero onkin siinä, että omalle äidilleni sanon suoraan, että säästä juttusi ja vinkkisi enkä kaipaa niitä. Meillä on avoimet välit hänen kanssaan ja sanon mitä ajattelen. Anopille en voi sanoa mitään, ja mies myötäilee häntä parhaansa mukaan. Kohtelias olen ja yritän kaikkeni olla oma itseni hänen seurassaan, vaikka se onkin vaikeaa. Anoppi minulle ei ole kovin kohtelias, aika avoimesti ainakin arvostelee ja sanoo kommentteja "sinä kyllä olet sellainen äiti että nukutat lapset aikuisenakin viereesi". Olen tuossakin naurava mahdollisimman oma itseni, enkä kommentoi että ainiin sun lapsethan eivät enää 10 vuoteen ole nukkuneet samassa talossa. Mieli kyllä tekisi, mutta käytös kunniaan.

Olen itse anoppi jonka pojan perheessä on kaksi alle kaksivuotiasta lasta. Tässä asiassa komppaan kyllä täysillä AP:tä. Asun noin puolen tunnin ajomatkan päässä pojan perheestä eikä mukelot ole vielä olleet kertaakaan ilman molempia vanhempia luonani yökylässä. Koko perhe kylläkin ja miniä muksuineen useastikin. Kesällä on tarkoitus vanhemman lapsen jo yksinkin yöpyä. Minusta tämä on meille sopiva ratkaisu. Mikä ihme siinä yöpymisessä niin välttämätöntä on? Imetyksessä olevan pikkuisen kiusaamista olisi pistää yöpymään pulloruokinnassa yksin jos ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse anoppi jonka pojan perheessä on kaksi alle kaksivuotiasta lasta. Tässä asiassa komppaan kyllä täysillä AP:tä. Asun noin puolen tunnin ajomatkan päässä pojan perheestä eikä mukelot ole vielä olleet kertaakaan ilman molempia vanhempia luonani yökylässä. Koko perhe kylläkin ja miniä muksuineen useastikin. Kesällä on tarkoitus vanhemman lapsen jo yksinkin yöpyä. Minusta tämä on meille sopiva ratkaisu. Mikä ihme siinä yöpymisessä niin välttämätöntä on? Imetyksessä olevan pikkuisen kiusaamista olisi pistää yöpymään pulloruokinnassa yksin jos ei ole pakko.

Niin, ja sinä luultavasti kyläilet heilläkin? Anoppini sanoo aina, ettei jaksa tulla kylään meille, koska välimatka on pitkä ja "muuttakaa lähemmäksi niin näen lasta useammin". Siksi anoppi on nähnyt lasta vain sen 3 kertaa tämän syntymän jälkeen, eli vain kun olemme käyneet heidän luonaan. En ymmärrä miksi veisin vauvan yökylään, ja jos veisin niin miksi en veisi omille vanhemmilleni, jotka asuvat samassa kaupungissa ja näkevät lasta lähes joka viikko.

- AP

Nimenomaan nuo kommentit anopin suusta kertovat siitä miten hän on itse kokenut lasten hoidon ilmeisesti nuoruudessaan, kun itse on tehnyt lapset nuorena ja on ollut raskasta. Toisaalta tuo että haluaa hoitaa toisten mukuloita ja sitten valittaa päälle, on jotain ihme marttyyri kruunun hakemista.

35 vastaa. Kyllä, käyn ainakin kerran viikossa töiden jälkeen muutaman tunnin visiitillä. Miniä kutsuu kiitettävän usein käymään. 😊

Mom kirjoitti:

Nimenomaan nuo kommentit anopin suusta kertovat siitä miten hän on itse kokenut lasten hoidon ilmeisesti nuoruudessaan, kun itse on tehnyt lapset nuorena ja on ollut raskasta. Toisaalta tuo että haluaa hoitaa toisten mukuloita ja sitten valittaa päälle, on jotain ihme marttyyri kruunun hakemista.

Hän on itse vienyt kaksi lapsistaan sairaalaan yöksi huutamaan, kun ei ole jaksanut valvoa. Enkä kyseenalaista, etteikö rankkaa olisi ollut. Lähinnä vaan ärsyttää, kun anopin mielestä vauvan täytyisi alusta asti nukkua omassa huoneessaan, jottei se tottuisi vanhempien läsnäoloon aikuisuuteen asti. Olen silti väsymyksestäni huolimatta halunnut pitää vauvaa sylissä mahdollisimman paljon ja tuoda turvallisuuden tunnetta. Vauva on nyt hymyilevä ja elämäänsä tyytyväinen, joten en lynkkaa omia metodejani. Nukkukoot vieressä tai korkeintaan meidän sängyn vieressä olevassa vauvan sängyssä, kunhan oppii, että läheisyyttä saa, kun sitä tarvitsee.

- AP

Vierailija kirjoitti:

Mom kirjoitti:

Nimenomaan nuo kommentit anopin suusta kertovat siitä miten hän on itse kokenut lasten hoidon ilmeisesti nuoruudessaan, kun itse on tehnyt lapset nuorena ja on ollut raskasta. Toisaalta tuo että haluaa hoitaa toisten mukuloita ja sitten valittaa päälle, on jotain ihme marttyyri kruunun hakemista.

Hän on itse vienyt kaksi lapsistaan sairaalaan yöksi huutamaan, kun ei ole jaksanut valvoa. Enkä kyseenalaista, etteikö rankkaa olisi ollut. Lähinnä vaan ärsyttää, kun anopin mielestä vauvan täytyisi alusta asti nukkua omassa huoneessaan, jottei se tottuisi vanhempien läsnäoloon aikuisuuteen asti. Olen silti väsymyksestäni huolimatta halunnut pitää vauvaa sylissä mahdollisimman paljon ja tuoda turvallisuuden tunnetta. Vauva on nyt hymyilevä ja elämäänsä tyytyväinen, joten en lynkkaa omia metodejani. Nukkukoot vieressä tai korkeintaan meidän sängyn vieressä olevassa vauvan sängyssä, kunhan oppii, että läheisyyttä saa, kun sitä tarvitsee.

- AP

Vauva ei mene pilalle läheisyydestä. Sen puutteesta mahdollisesti kylläkin. Teet aivan oikein, hyvä ettet anna anopin mielipiteiden vaikuttaa!