Lue keskustelun säännöt.
Katala anoppi
02.04.2016 |
En varmaankaan ole tämän palstan ainoa, jolla on ongelmia anoppinsa kanssa, joten tulin hakemaan vertaistukea. Kun kerroimme anopimme vauvauutiset joskus aikoinaan, anoppi itki vuolaasti ja selitti, ettei vauva ole nyt hyvä juttu. Hän sanoi kaikkea ilkeää samalla (taloudellisesta tilanteesta, elämästämm, parisuhteestamme, lapsista ym). Ymmärtäisin itkut, jos olisimme teinejä tai vastuuttomia. Olimme tuolloin opiskelijoita, mutta olimme kuitenkin elättäneet itsemme ja tiesimme kykenevämme elättämään myös lapsemme. Anoppi myös itki, että vauvanhoito on niin rankkaa ja yöheräämiset kamalia. Hän moneen kertaan muistutti, että tämä on loppuelämän projekti yms.
Loukkaannuin tuosta keskustelusta todella pahasti. Itkin ja ilmaisin kantani ja poistuin paikalta. Myöhemmin anoppi tokaisi, että "suutuit kuulemma, olet nyt käsittänyt väärin kun ei tarkoitus ollut suututtaa". Tuolla kommentilla hän kuittasi koko homman...
Nyt, kun lapsemme on syntynyt, on hän niin mummia että. Hänen arvomaailmansa poikkeaa omastani ja hän jatuvasti aukoo päätänsä siitä, että nukutan lasta vieressäni, huolehdin ja hoivaan liikaa ym... huomaan muutenkin, ettei anoppi pidä minusta ollenkaan.
Nyt kuitenkin mieheni on sitä mieltä, että olen pitkävihainen ja minun tulisi olla iloisempi anoppini seurassa. Minun myös tulisi antaa kuulemma hoitoon anopille lapsemme (vaikka hän näkee lasta muutaman kerran vuodessa ja asuu kaukana eikä ikinä käy meillä), kun mielummin annan ne omille sukulaisilleni tai vaikka kavereilleni ennen anoppia. Tästä väännämme kättä mieheni kanssa.
Oletteko sitä mieltä, että suoraataan velvollisuuteni on antaa lapsi anopille hoitoon, vaikka en luota häneen lainkaan?
Kommentit (106)
Unikouluttaminen ei kuulu kenellekään muulle kuin vanhemmalle. Saati, että joku tekisi niin salaa saadessaan vauvan yökylään. Huudattaminen on haitallista, se on tutkimuksin todettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä stoori on kuin suoraan tv-sarja Ritan viimeisimmästä jaksosta. Kannattaa varmaan katsoa sarjan seurava jakso jos siinä olisi ratkaisu sinunkin pulmaasi. ;)
Ullamaijamolla kirjoitti:
Anoppisi yritti pyytää anteeksi. Sanoi ettei ollut tarkoitus suututtaa.
.
No ei se mikään anteeksipyyntö ole, että sanoo, että miniä on ymmärtänyt väärin. Itse ollyt törkeä ja vyöryttää vastuun miniälle, joka "ymmärsi väärin ja suuttui". Pyytäisi nyt aluksi edes oikeasti anteeksi.
Vauvaa eikä pikkutaaperoa tarvitse antaa kenellekään yöksi, ja isommankin lapsen vain sellaiselle ihmiselle, johon luotette ja johon lapsi luottaa. Jos anopille ja miehelle on tärkeää, että lapsi pääsee sitten joskus mummolaan yöksi, alkakoon rakentaa sitä isovanhempisuhdetta, että ollaan joskus siinä pisteessä, että mummo on lapselle tuttu ja turvallinen aikuinen, jolle myös aikuiset voivat jättää lapsen turvallisin mielin. Vaatii sitä, että puhutaan kasvatusasioista ja siitä, mitkä päätökset kuuluu vanhemmille ja missä asioissa voidaan olla mummolassa mummaolan säännöillä, ja toki säännöllistä tapaamista että mummo ja lapsi tulevat toisilleen tutuiksi.
Jos veisit vauvasi anopin luokse yökylään niin kertomasi perusteella antaisi vauvan itkeä yöllä yksin hädissään toisessa huoneessa ja hysteeriset vauvat voivat itkeä jopa niin rajusti että saattavat oksentaa. Voisi jopa tukehtua oksennukseensa kun anoppi ei voisi periaatteidensa vastaisesti vastata yöllä itkevän lapsen tarpeisiin. Sairas ja hullu akka.
Vierailija kirjoitti:
Tämä stoori on kuin suoraan tv-sarja Ritan viimeisimmästä jaksosta. Kannattaa varmaan katsoa sarjan seurava jakso jos siinä olisi ratkaisu sinunkin pulmaasi. ;)
Välillä anoppi tuntuu sketsiohjelman sketsihahmolta... mutta tuosta ohjelmasta en ole kuullut, minäpä katson (vaikken usko että anoppini käytös mukailee mitään käsikirjoitusta :D )
-AP
Joo näin täytyy tehdä. Ja menköön sitten yökylään anopille, kun osaa itse sitä haluta. Nyt tosiaan en halua sinne lapsen kannaltakaan pariin vuoteen lasta viedä yöhoitoon. varmaan vauva saisi unikoulun ja anoppi jaksaisi päivitellä, kuinka on totutettu liikaaa syliin ja kuinka liian paljon saanut läheisyyttä jne. Mitä hän nytkin jaksaa jo jankuttaa.... (Hän on jo moneen kertaan sanonut, että lapsi täytyisi siittää omaan huoneeseen nukkumaan, joten epäilenpä hänen haluavan yökyläilyn aikana nukuttaa tyttö eri huoneeseen)
- AP