Vauvan raivarit ja äidin syöminen
Mitenkähän mammat hoitavat ruokailunsa, jos vauvalla on ultimaattinen raivokohtaus meneillään? Jos ajatellaan tilannetta, että poikkeuksellisesti ei ole mitään mitä voisi vain pikaisesti lämmittää mikrossa.
Kun sinänsä jännä, että itkevän ja hätääntyneen vauvan tarpeisiin pitää vastata heti tai tulee kaikenmaailman trauman ja persoonallisuushäiriöt, mutta sitten ruokailun kohdalla lasta voisikin huudattaa sitterissä sen ruoanlaiton ajan... Mitä tässä nyt sitten enää uskoisi :) Äitinä olemisen hienoutta, teet miten tahansa, niin päin persettä menee ja lapsi saa traumat...
Kommentit (75)
No ei se nyt yleensä niin avaruustiedettä onneksi kumminkaan ollut...
Jos ilmapiiri on turvallinen niin harvoin vauva karjuu kaarella kaiken aikaa.
Mun vauvoilla oli 1 viikkoa kestävä koliikki- tai mikäliehuutovaihe. Molemmat oli noin kolmen viikon ikäisiä tuossa vaiheessa. Siinä sitten kannettiin vuorotellen, ja painokin kyllä putosi, kun isän ollessa poissa piti syödä vähän jotain vaan, vauva sylissä. Mutta muuten ei tarvinnut nälkää kärsiä vauvankaan kanssa. Syliä annettiin paljon ja syötiin sittemmin myös vauvan kanssa yhdessä, kun hän jo söi istualtaan, semmoisia viihtyisiä yhteisiä ateriahetkiä.... heh. Molemmista on kasvanut fiksuja ja tasapainoisia nuoria naisia.
En oikein ymmärrä kysymystä. Ei kai nyt justiin sillä minuutilla tarvitse syödä kun se vauvan raivari on? Kai sitä aikuinen ihminen voi odottaa ruokaansa vartin tai puoli tuntia?
Yleensä varauduttu, mutta esim. eilen oli poikkeuksellinen tilanne, kun mies oli unohtanut edellisenä päivänä valmistetun ruoan hellalle yöksi (mentiin vauvan kanssa edeltä nukkumaan, mies jäi valveille).
"En oikein ymmärrä kysymystä. Ei kai nyt justiin sillä minuutilla tarvitse syödä kun se vauvan raivari on? Kai sitä aikuinen ihminen voi odottaa ruokaansa vartin tai puoli tuntia?"
Helpolla pääset jos vauvasi raivarit kestävät vain vartin tai puoli tuntia. Omani on yleensä rauhallinen, mutta sen kerran kun saa raivarit, niin ei meinaa päästä yli siitä harmituksesta. Jos huudetaan tunti, vedetään henkeä pari minuuttia ja taas jatkuu tunnin. Paska juttu siinä kohtaa, jos olet juuri aikomassa laittaa sitä ruokaa ja raivo iskee päälle.
-ap
Öh, raivokohtaus menee ohi ja sit voi helposti laittaa sitä ruokaa... Et sä nälkään kuole jos et saa ruokaa heti sillä sekunnilla.
Meillä vauva ei viihtynyt muualla kuin sylissä joten tein hommat pääosin yhdellä kädellä. Ei se vaikeaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä varauduttu, mutta esim. eilen oli poikkeuksellinen tilanne, kun mies oli unohtanut edellisenä päivänä valmistetun ruoan hellalle yöksi (mentiin vauvan kanssa edeltä nukkumaan, mies jäi valveille).
"En oikein ymmärrä kysymystä. Ei kai nyt justiin sillä minuutilla tarvitse syödä kun se vauvan raivari on? Kai sitä aikuinen ihminen voi odottaa ruokaansa vartin tai puoli tuntia?"
Helpolla pääset jos vauvasi raivarit kestävät vain vartin tai puoli tuntia. Omani on yleensä rauhallinen, mutta sen kerran kun saa raivarit, niin ei meinaa päästä yli siitä harmituksesta. Jos huudetaan tunti, vedetään henkeä pari minuuttia ja taas jatkuu tunnin. Paska juttu siinä kohtaa, jos olet juuri aikomassa laittaa sitä ruokaa ja raivo iskee päälle.
-ap
No otat sitten vaikka leivän ja teet ruoan myöhemmin? En minä ainakaan viittis tehdä mitään jos kotona raikaa helvetillinen huuto.
Anteeksi kun sanon mutta mielestäni on olemassa kaksi ihmisryhmää: 1) ne, jotka saavat tällaisesta ongelman ja 2) ne, ketkä eivät. Sama koskee suihkussa käymistä, siivoamista jne... Tsemppiä...
En mä ainakaan laittanut ruokaa, jos jollain mun lapsista oli huutokohtaus. Meillä on aina syöty 5 krt päivässä, mutta kenenkään elämä ei lopu, jos ruoka ei ole lautasella jonain tiettynä kellon aikana.
Niinkuin joku sanoikin laita se vauva kantoliinaan niin voit samalla hyssytellä, vaikka tekisit ruokaa tai muita kotihommia.
Vierailija kirjoitti:
Öh, raivokohtaus menee ohi ja sit voi helposti laittaa sitä ruokaa... Et sä nälkään kuole jos et saa ruokaa heti sillä sekunnilla.
Meillä vauva ei viihtynyt muualla kuin sylissä joten tein hommat pääosin yhdellä kädellä. Ei se vaikeaa ole.
Voi, ei se yhtään haittaisikaan jos kyse olisi sekunneista :)
Mutta sitten kun puhutaan tunneista, niin alkaa hiljalleen ne verensokerit laskea.
Kun nyt en tosiaan puhu mistään parin minuutin raivokohtauksesta..
Niin no tuskin se raivari koko päivää kestää ja äiti ei varmaan ihan samalla sekunnilla nälkään kuole kun nälkä yllättää.
Leivänkannikka huuleen nopeasti, jos nälkäkuolema kaikesta huolimatta kolkuttelee ovella, ja sitten kun raivari on ohi, menee äippä kokkaamaan.
Ei niin hirveän onglmallista.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän mammat hoitavat ruokailunsa, jos vauvalla on ultimaattinen raivokohtaus meneillään? Jos ajatellaan tilannetta, että poikkeuksellisesti ei ole mitään mitä voisi vain pikaisesti lämmittää mikrossa.
Kun sinänsä jännä, että itkevän ja hätääntyneen vauvan tarpeisiin pitää vastata heti tai tulee kaikenmaailman trauman ja persoonallisuushäiriöt, mutta sitten ruokailun kohdalla lasta voisikin huudattaa sitterissä sen ruoanlaiton ajan... Mitä tässä nyt sitten enää uskoisi :) Äitinä olemisen hienoutta, teet miten tahansa, niin päin persettä menee ja lapsi saa traumat...
Minä aikuisena pärjään varsin hyvin leipä tmv lounaalla. Monissa maissa lounas ei ole suomalaityylinen vain esimerkiksi leipää. Itse syön usein lounaaksi leipää, hedelmää, kurkkua ja tomaattia. Jos laitan taaperolle ruokaa syön tietysti samaa, mutta usein lämmitän taaperolle pakastimesta tai edellisen päivän päivällistä niin silloin syön itse muuta. Aivan älytöntä olisi huudattaa vauvaa sitterissä ja kokkailla itselleen ruokaa. Jos vauva aina itkee ja haluaa ehdottomasti lämpimän ruoan, kannattaa tehdä reilusti päivällistä ja lisäksi kokota pakkaseen lounaitaan.
Mulla on kaksoset. Tosi helppoa, jos/kun molemmat huutavat yhtä aikaa. Otapa siinä molemmat syliin. Just kokeilin manducaa, mutta se aiheutti vain lisää huutoa. Ovat tosin jo tottuneet, etten voi kovin paljon pitää sylissä verrattuna yksöseen. Ja lisäksi pitää huomioida isoveli vajaa 4 vee. Nyt täällä myös vauvoilla flunssa ja isoveljellä kaamea vatsatauti. Mut tää on vaan elämää. Päivä kerrallansa. Eivät nuo vauvatkaan kovin paljon huuda, mutta joskus vaan hieman riittämätön olo. Ihania nuo kaikki ovat joka tapauksessa!
Vierailija kirjoitti:
Yleensä varauduttu, mutta esim. eilen oli poikkeuksellinen tilanne, kun mies oli unohtanut edellisenä päivänä valmistetun ruoan hellalle yöksi (mentiin vauvan kanssa edeltä nukkumaan, mies jäi valveille).
"En oikein ymmärrä kysymystä. Ei kai nyt justiin sillä minuutilla tarvitse syödä kun se vauvan raivari on? Kai sitä aikuinen ihminen voi odottaa ruokaansa vartin tai puoli tuntia?"
Helpolla pääset jos vauvasi raivarit kestävät vain vartin tai puoli tuntia. Omani on yleensä rauhallinen, mutta sen kerran kun saa raivarit, niin ei meinaa päästä yli siitä harmituksesta. Jos huudetaan tunti, vedetään henkeä pari minuuttia ja taas jatkuu tunnin. Paska juttu siinä kohtaa, jos olet juuri aikomassa laittaa sitä ruokaa ja raivo iskee päälle.
-ap
Mä otin vauvan kantoreppuun kun laitoin ruokaa. Huusi siinä tai ei, niin sai ainakin olla sylissä. Jotkut pienemmät huudot mentiin niin että oli sitterissä keittiössä ja mä siinä samalla lauloin/rauhoittelin muuten. Ei se vauva rikki mene jos et heti ota syliin. Aina olen ruuan syönyt lämpimänä, täytyy vaan opetella syömään lautanen tyhjäksi n viidessä minuutissa. :D
Aloittaja, kun vauva tulee perheeseen niin se tarkoittaa että elämässä joutuu luopumaan joistakin asioista vähäksi aikaa, kuten 100 % varmuudesta ja omasta päätösvallasta siihen, että saa lämmintä ruokaa lounaalla klo 12 ja illallisella klo 18. Käytännössä voit välttää nuo verensokerin laskut vaikkapa niin, että syöt pahimpaan nälkään vaikka banaanin, jogurtin tai vaikka pähkinöitä kourallisen. Tai leivän. Vaihtoehtojahan on...:) Lämmintä ruokaa sitten kun on siihen sopiva hetki.
Syön banaanin tai pari juustoviipaletta tai jogurttia tai jotain muuta, mitä ei tarvitse erityisemmin laittaa.
Tai laitan vauvan kantoreppuun/-liinaan ja laitan ruokaa huudosta riippumatta. Sylissä ollessaan vauva tietää, että ei ole yksin, vaikka äiti nyt sitten laittaisikin ruokaa/pyykkejä narulle/isommalle lapselle vaatteita/tmv.
Tai jos itsellä ei ole kauhea nälkä, hoidan vauvaa ja odotan, että huuto loppuu ja laitan ruoan vasta sitten.
Minkähän monsterin olet synnyttänyt jos se meinaa syödä sinut? (äidin syöminen)
Meillä vauva ei meinannut ensi alkuun antaa mun syödä ollenkaan. Huuto alkoi siinä hetkessä kun istahdin ruokalautasen eteen, ei kelvannut vaikka isä olisi kanniskellut ruokailuni ajan. Vauva oli 2-3 kk tuolloin. Jossakin vaiheessa huomasin että vauva mystisesti antoi mun syödä rauhassa vain ns. "naposteltavia" ruokia, esim. leipää tai kanansiipiä tms, nämä niin että istuin vieressä lattialla syömässä :D mikä lie vaihe ollut, nykyään onneksi viihtyy jo lattialla/syöttötuolissa ruokailuni ajan.
Mutta joo, jos kauhea raivo päällä ja sulla taju menossa nälän takia eikä "napostelukikka" toimi ni laps kantoliinaan/-reppuun ja sulle ravintoa nassuun, ei se vauva vahingoitu kun kuitenkin on ihan sun lähellä eikä "yksin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh, raivokohtaus menee ohi ja sit voi helposti laittaa sitä ruokaa... Et sä nälkään kuole jos et saa ruokaa heti sillä sekunnilla.
Meillä vauva ei viihtynyt muualla kuin sylissä joten tein hommat pääosin yhdellä kädellä. Ei se vaikeaa ole.
Voi, ei se yhtään haittaisikaan jos kyse olisi sekunneista :)
Mutta sitten kun puhutaan tunneista, niin alkaa hiljalleen ne verensokerit laskea.
Kun nyt en tosiaan puhu mistään parin minuutin raivokohtauksesta..
Onko hormonit sekoittaneet sun pään vai onko sun painoindeksi jo niin alhaalla että aivot on lakanneet toimimasta?
Sulla on siellä pieni ihminen vastuullasi ja hänen tarpeet menee nyt edelle, niin se vaan nyt on. Jos et kerkiä laittaa itselle lasagnea tai proteiinisoosia ihan niin kuin olit ajatellut niin se on voi voi. Teet kuten muutkin ihmiset, koppaat kaapista leivän palan suuhusi, syöt äkkiä banaanin tai hotkaiset jugurttipurkin aina välillä, selviät nälkään kuolematta vaikka vauva huutaisi koko päivän. Mikä tilanne on tietysti jo sellainen että on syytä miettiä mikä hätä vauvalla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä varauduttu, mutta esim. eilen oli poikkeuksellinen tilanne, kun mies oli unohtanut edellisenä päivänä valmistetun ruoan hellalle yöksi (mentiin vauvan kanssa edeltä nukkumaan, mies jäi valveille).
"En oikein ymmärrä kysymystä. Ei kai nyt justiin sillä minuutilla tarvitse syödä kun se vauvan raivari on? Kai sitä aikuinen ihminen voi odottaa ruokaansa vartin tai puoli tuntia?"
Helpolla pääset jos vauvasi raivarit kestävät vain vartin tai puoli tuntia. Omani on yleensä rauhallinen, mutta sen kerran kun saa raivarit, niin ei meinaa päästä yli siitä harmituksesta. Jos huudetaan tunti, vedetään henkeä pari minuuttia ja taas jatkuu tunnin. Paska juttu siinä kohtaa, jos olet juuri aikomassa laittaa sitä ruokaa ja raivo iskee päälle.
-ap
Mä otin vauvan kantoreppuun kun laitoin ruokaa. Huusi siinä tai ei, niin sai ainakin olla sylissä. Jotkut pienemmät huudot mentiin niin että oli sitterissä keittiössä ja mä siinä samalla lauloin/rauhoittelin muuten. Ei se vauva rikki mene jos et heti ota syliin. Aina olen ruuan syönyt lämpimänä, täytyy vaan opetella syömään lautanen tyhjäksi n viidessä minuutissa. :D
kun tähän taas olen saanut kommenttia, ettei pientä vauvaa saisi huudattaa hetkeäkään kun kortisolitasot nousevat ja iskee kaikki maailman traumat... Neuvolassakaan ei viitsi asiasta mitään mainita/kysyä, koska siellä jo paskaa niskaan ihan vain siitä, kun ohimennen kerroin miten meitä miehen kanssa yksi päivä huvitti, kun vauva yritti katsella tv:tä sylissä ollessaan..
Vierailija kirjoitti:
Yleensä varauduttu, mutta esim. eilen oli poikkeuksellinen tilanne, kun mies oli unohtanut edellisenä päivänä valmistetun ruoan hellalle yöksi (mentiin vauvan kanssa edeltä nukkumaan, mies jäi valveille).
"En oikein ymmärrä kysymystä. Ei kai nyt justiin sillä minuutilla tarvitse syödä kun se vauvan raivari on? Kai sitä aikuinen ihminen voi odottaa ruokaansa vartin tai puoli tuntia?"
Helpolla pääset jos vauvasi raivarit kestävät vain vartin tai puoli tuntia. Omani on yleensä rauhallinen, mutta sen kerran kun saa raivarit, niin ei meinaa päästä yli siitä harmituksesta. Jos huudetaan tunti, vedetään henkeä pari minuuttia ja taas jatkuu tunnin. Paska juttu siinä kohtaa, jos olet juuri aikomassa laittaa sitä ruokaa ja raivo iskee päälle.
-ap
Kyllä aikuisen pitää pystyä muuttamaan ruokailurytmiään sen verran, että joskus syö "välipalalounaan". Itse en aina töissä kerennyt ruokalaan, joten piti äkkiä juosta hakemaan leipää ja muuta pientä kahviosta, näillä saatoin pärjäillä 24h (päivystävä lääkäri). Elimistölle on riittävää, että saat tarpeeksi kaloreita eikä lyhyellä aikavälillä ole niin väliä missä muodossa tai kuinka lämpiminä ne tulevat. Jos ehdottomasti haluat varmistaa, että saat AINA lämpimän lounaan niin tee pakastimeen muutama ruoka-annos hätävaraksi.
Vauva syliin, liinaan/kantoreppuun tai syö vähän myöhemmin? Tai ennakoi ostamalla helposti valmistettavia ja syötäviä ruokia?