Vauvan raivarit ja äidin syöminen

Vierailija kirjoitti:

Ette te oikeesti saa siltä lapselta mitään palkintoa tai kiitosta kun kymmenen vuoden päästä marmatatte kuinka elitte pelkällä jugurtilla kun hän oli hankala vauva.

No minä elelin "pelkällä jogurtilla" ihan oman mukavuuteni vuoksi, koska on nyt ihan hitsin paljon kivempi olla, jos saa syödä silloin kun on nälkä, ja kuuntelemalla hieman vähemmän itkua verrattuna siihen, että koittaa pottuja kuoriessa hyssytellä kurkku suorana huutavaa vauvaa (joka ei sun hyssyttelyjä edes oman äänensä yli kuule).

Ja eiköhän ole ihan normaalia elämänhallintaa, että aikuinen ihminen osaa varata kotiinsa sellaista ruokaa, että pärjää vaikkei jostain syystä ehtisi hellan ääressä seisomaan.

Tsemppiä ap, kyllä se vielä helpottaa. Vauvan itkuun olisi hyvä aina vastata nopeasti, mutta kannattaa suhteuttaa se neuvo siihen, että joskus on ollut tapana jättää vauva pitkäksi aikaa yksin huutamaan, että "ei hemmotella pilalle". Pieni hetki sylin ulkopuolella, paikassa josta näkee äidin, ei ole mitään siihen verrattuna. Jotta voi huolehtia vauvasta, on huolehdittava itsestään, ja jos sitä varten joutuu laittamaan itkevän vauvan hetkeksi sitteriin tai lattialle, ei kannata potea huonoa omatuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen maailman uhrautuvaisin äiti palkintoa täällä taas haetaan. Ei kaikilla ole kantoliinaa, eikä jogurtteja ja leipiä kaapeissa odottamassa vauvan raivaria. Ap sanoi että ruoka mennyt hellalla pilalle. Ette te oikeesti saa siltä lapselta mitään palkintoa tai kiitosta kun kymmenen vuoden päästä marmatatte kuinka elitte pelkällä jugurtilla kun hän oli hankala vauva.

Pistää miettimään elämänhallinnan osaamista, jos mitään muuta syötävää ei ole kuin pilalle mennyt eilinen ruoka.

Fakta vain on se, että pienen vauvan kanssa ei voi touhuta tuntitolkulla hellan ääressä. Ei jugurtin syöminen tee kenestäkään uhriäitiä, päinvastoin. On viisasta pitää nopeaa syötävää kaapeissa odottamassa.

Sä taidat olla juuri niitä äitejä :) Et ymmärrä ettei kyse ollut jugurteista.

Älä ap missään nimessä usko tuota propagandaa että olet isomman avun tarpeessa tai menettämässä elämänhallinnan! Ihme tyyppejä nämä joiden vastauksista haisee omakehu kuinka aina osattu sitänsun tätä.

Eikö sinusta ap:n viestit siitä, kuinka itkeee olevansa huono äiti ja tekevänsä kaiken huonosti, ole huolestuttavia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen maailman uhrautuvaisin äiti palkintoa täällä taas haetaan. Ei kaikilla ole kantoliinaa, eikä jogurtteja ja leipiä kaapeissa odottamassa vauvan raivaria. Ap sanoi että ruoka mennyt hellalla pilalle. Ette te oikeesti saa siltä lapselta mitään palkintoa tai kiitosta kun kymmenen vuoden päästä marmatatte kuinka elitte pelkällä jugurtilla kun hän oli hankala vauva.

Pistää miettimään elämänhallinnan osaamista, jos mitään muuta syötävää ei ole kuin pilalle mennyt eilinen ruoka.

Fakta vain on se, että pienen vauvan kanssa ei voi touhuta tuntitolkulla hellan ääressä. Ei jugurtin syöminen tee kenestäkään uhriäitiä, päinvastoin. On viisasta pitää nopeaa syötävää kaapeissa odottamassa.

Ruokarajoitteet on ensinnäkin aika kiva juttu. Leipää eivät kaikki voi syödä. 

Toisena, kun hoidat kaupassa käynnit rättiväsyneenä ja mahdollisesti huutokiukkuavan lapsen kanssa, niin toisinaan voi unohtua ottaa ne pikkunaposteltavat, kun keskittyy juoksemaan kaupasta vain ne päivällistarvikkeet, vaipat ja lisämaidot ja kassan kautta ulos. 

Jos ap:llä olisi keittiön kaapit täysin tyhjinä, niin hän olisi kysynyt kuinka käydä kaupassa huutavan vauvan kanssa, ei kuinka laittaa ruokaa huutavan vauvan kanssa :)

Niin, jos tosiaan on niitä kunnon ruoka aineksia, eikä naposteltavia eineksiä jos sellaisia ei harrasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen maailman uhrautuvaisin äiti palkintoa täällä taas haetaan. Ei kaikilla ole kantoliinaa, eikä jogurtteja ja leipiä kaapeissa odottamassa vauvan raivaria. Ap sanoi että ruoka mennyt hellalla pilalle. Ette te oikeesti saa siltä lapselta mitään palkintoa tai kiitosta kun kymmenen vuoden päästä marmatatte kuinka elitte pelkällä jugurtilla kun hän oli hankala vauva.

Pistää miettimään elämänhallinnan osaamista, jos mitään muuta syötävää ei ole kuin pilalle mennyt eilinen ruoka.

Fakta vain on se, että pienen vauvan kanssa ei voi touhuta tuntitolkulla hellan ääressä. Ei jugurtin syöminen tee kenestäkään uhriäitiä, päinvastoin. On viisasta pitää nopeaa syötävää kaapeissa odottamassa.

Sä taidat olla juuri niitä äitejä :) Et ymmärrä ettei kyse ollut jugurteista.

Älä ap missään nimessä usko tuota propagandaa että olet isomman avun tarpeessa tai menettämässä elämänhallinnan! Ihme tyyppejä nämä joiden vastauksista haisee omakehu kuinka aina osattu sitänsun tätä.

Eikö sinusta ap:n viestit siitä, kuinka itkeee olevansa huono äiti ja tekevänsä kaiken huonosti, ole huolestuttavia?

Onko mikään ihmekään sen jälkeen, jos kysymyksiin yleensä saa ylenkatsovia vastauksia... Ja kun homma on jatkunut alusta asti, niin ei siinä ihmisen itsetunto ihan kaikkea kestä kun mihinkään ei tunnu saavan asiallista vastausta, ilman vittuilun sävyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen maailman uhrautuvaisin äiti palkintoa täällä taas haetaan. Ei kaikilla ole kantoliinaa, eikä jogurtteja ja leipiä kaapeissa odottamassa vauvan raivaria. Ap sanoi että ruoka mennyt hellalla pilalle. Ette te oikeesti saa siltä lapselta mitään palkintoa tai kiitosta kun kymmenen vuoden päästä marmatatte kuinka elitte pelkällä jugurtilla kun hän oli hankala vauva.

Pistää miettimään elämänhallinnan osaamista, jos mitään muuta syötävää ei ole kuin pilalle mennyt eilinen ruoka.

Fakta vain on se, että pienen vauvan kanssa ei voi touhuta tuntitolkulla hellan ääressä. Ei jugurtin syöminen tee kenestäkään uhriäitiä, päinvastoin. On viisasta pitää nopeaa syötävää kaapeissa odottamassa.

Sä taidat olla juuri niitä äitejä :) Et ymmärrä ettei kyse ollut jugurteista.

Älä ap missään nimessä usko tuota propagandaa että olet isomman avun tarpeessa tai menettämässä elämänhallinnan! Ihme tyyppejä nämä joiden vastauksista haisee omakehu kuinka aina osattu sitänsun tätä.

Kyllä, voin kehua itseäni siitä, että olen onnistunut ruokkimaan itseni vauvan huudosta huolimatta. Kehuja saan itseltäni myös siitä, että teen kauppaan ostoslistan, jonka mukaan lappaan tavaroita kärryyn, joten se nopea naposteltava ei unohdu.

Saankohan tuplakehua nyt sitten kun en näe nälkää vaikka välillä kotona huutaa uhmaikäinen ja vauva samaan aikaan?

Elämä on valintoja ja jokainen saa tehdä itselleen ongelman mistä haluaa, mutta on typerää leikkiä marttyyria, jos mikään neuvo ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen maailman uhrautuvaisin äiti palkintoa täällä taas haetaan. Ei kaikilla ole kantoliinaa, eikä jogurtteja ja leipiä kaapeissa odottamassa vauvan raivaria. Ap sanoi että ruoka mennyt hellalla pilalle. Ette te oikeesti saa siltä lapselta mitään palkintoa tai kiitosta kun kymmenen vuoden päästä marmatatte kuinka elitte pelkällä jugurtilla kun hän oli hankala vauva.

Pistää miettimään elämänhallinnan osaamista, jos mitään muuta syötävää ei ole kuin pilalle mennyt eilinen ruoka.

Fakta vain on se, että pienen vauvan kanssa ei voi touhuta tuntitolkulla hellan ääressä. Ei jugurtin syöminen tee kenestäkään uhriäitiä, päinvastoin. On viisasta pitää nopeaa syötävää kaapeissa odottamassa.

Ruokarajoitteet on ensinnäkin aika kiva juttu. Leipää eivät kaikki voi syödä. 

Toisena, kun hoidat kaupassa käynnit rättiväsyneenä ja mahdollisesti huutokiukkuavan lapsen kanssa, niin toisinaan voi unohtua ottaa ne pikkunaposteltavat, kun keskittyy juoksemaan kaupasta vain ne päivällistarvikkeet, vaipat ja lisämaidot ja kassan kautta ulos. 

Jos ap:llä olisi keittiön kaapit täysin tyhjinä, niin hän olisi kysynyt kuinka käydä kaupassa huutavan vauvan kanssa, ei kuinka laittaa ruokaa huutavan vauvan kanssa :)

Niin, jos tosiaan on niitä kunnon ruoka aineksia, eikä naposteltavia eineksiä jos sellaisia ei harrasta. 

Jotainhan se ap söi aamupalaksikin? Jos ap harrastaa pelkkiä lämpimiä ruokia niin vauva kainalossa voi mm paistaa kanamunia, keittää pastaa, keittää puuroa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä! Onneksi tuo vaihe kestää suhteellisen vähän aikaa ja sitten helpottaa.

Yritä varata käden ulottuville jotain pientä purtavaa, pähkinöitä jne. ettei verensokeri pääse ihan laskemaan ja syöt sitten kun ehdit.

Äläkä välitä av:n täydellistä äideistä joiden vauvojen "koliikki" kesti viikon tms. älytöntä.

no, jos oli osalla vastaajista tarkoitus saada tuntemaan entistä huonommaksi ihmiseksi ja äidiksi, niin se onnistui ihan hyvin :)

Olenhan tässä aiemminkin jo itkenyt lapsen puolesta, kun on näin paska äiti ettei mitään osaa ja tekee kaiken päin persettä.

Hei, minusta vastaukset olivat varsin asiallisia paria lukuunottamatta. Sinä kysyit selkeän kysymyksen ja me vastasimme miten itse toimimme. Sinulla on taustalla tässä jotain

muuta (PPD?), ei ole normaalia kokea olevansa huono äiti ja tekevänsä kaiken väärin. Soita neuvolaan ja pyydä apua, se on parasta mitä voit tehdä. Kerro miehellesikin, ehkä hän voisi kokota sinulle pakkaseen sopivaa ruokaa, jos tämä lämmin lounas tuntuu sinulle isolta asialta, etkä jaksa itse. Halauksia!

Niin no tämä ainakin oli todella avulias ja vilpittömällä kohteliaisuudella kirjoitettu neuvo:

"Onko hormonit sekoittaneet sun pään vai onko sun painoindeksi jo niin alhaalla että aivot on lakanneet toimimasta?

Sulla on siellä pieni ihminen vastuullasi ja hänen tarpeet menee nyt edelle, niin se vaan nyt on. Jos et kerkiä laittaa itselle lasagnea tai proteiinisoosia ihan niin kuin olit ajatellut niin se on voi voi. Teet kuten muutkin ihmiset, koppaat kaapista leivän palan suuhusi, syöt äkkiä banaanin tai hotkaiset jugurttipurkin aina välillä, selviät nälkään kuolematta vaikka vauva huutaisi koko päivän. Mikä tilanne on tietysti jo sellainen että on syytä miettiä mikä hätä vauvalla on."

Ja jos puhutaan vauvan tuntikausien huutamisesta, ja silti ihmiset takertuu tuohon "Eihän sinun tarvitse juuri sillä sekunnilla syödä?".

Vierailija kirjoitti:

Ruokarajoitteet on ensinnäkin aika kiva juttu. Leipää eivät kaikki voi syödä. 

Toisena, kun hoidat kaupassa käynnit rättiväsyneenä ja mahdollisesti huutokiukkuavan lapsen kanssa, niin toisinaan voi unohtua ottaa ne pikkunaposteltavat, kun keskittyy juoksemaan kaupasta vain ne päivällistarvikkeet, vaipat ja lisämaidot ja kassan kautta ulos. 

No voi hyvänen aika kun voi olla vaikeaa. Jos ei voi syödä leipää, ostaa jotain, mitä voi syödä. Jos kaapit on tyhjät ja osa ostoksista unohtuu, valitsee sitten, että meneekö uudestaan kauppaan, alkaako kokkaamaan huutavan vauvan kanssa vai onko nälissään. Seuraavalla kerralla, kun pääsee rauhassa kauppaan, lastataan kärryyn pitkään säilyviä ruokia sen verran, ettei kaappi heti tyhjene uudestaan, ja siellä on aina jotakin helposti saatavilla. Se yksi päivä nyt menee kurjemmin, mutta jatkossa ei tarvitse samanlaisesta ongelmasta kärsiä, kun siihen varautuu. Eikä se varautuminen muuten välttämättä tarkoita eineksiä ja suklaata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä! Onneksi tuo vaihe kestää suhteellisen vähän aikaa ja sitten helpottaa.

Yritä varata käden ulottuville jotain pientä purtavaa, pähkinöitä jne. ettei verensokeri pääse ihan laskemaan ja syöt sitten kun ehdit.

Äläkä välitä av:n täydellistä äideistä joiden vauvojen "koliikki" kesti viikon tms. älytöntä.

no, jos oli osalla vastaajista tarkoitus saada tuntemaan entistä huonommaksi ihmiseksi ja äidiksi, niin se onnistui ihan hyvin :)

Olenhan tässä aiemminkin jo itkenyt lapsen puolesta, kun on näin paska äiti ettei mitään osaa ja tekee kaiken päin persettä.

Hei, minusta vastaukset olivat varsin asiallisia paria lukuunottamatta. Sinä kysyit selkeän kysymyksen ja me vastasimme miten itse toimimme. Sinulla on taustalla tässä jotain

muuta (PPD?), ei ole normaalia kokea olevansa huono äiti ja tekevänsä kaiken väärin. Soita neuvolaan ja pyydä apua, se on parasta mitä voit tehdä. Kerro miehellesikin, ehkä hän voisi kokota sinulle pakkaseen sopivaa ruokaa, jos tämä lämmin lounas tuntuu sinulle isolta asialta, etkä jaksa itse. Halauksia!

Niin no tämä ainakin oli todella avulias ja vilpittömällä kohteliaisuudella kirjoitettu neuvo:

"Onko hormonit sekoittaneet sun pään vai onko sun painoindeksi jo niin alhaalla että aivot on lakanneet toimimasta?

Sulla on siellä pieni ihminen vastuullasi ja hänen tarpeet menee nyt edelle, niin se vaan nyt on. Jos et kerkiä laittaa itselle lasagnea tai proteiinisoosia ihan niin kuin olit ajatellut niin se on voi voi. Teet kuten muutkin ihmiset, koppaat kaapista leivän palan suuhusi, syöt äkkiä banaanin tai hotkaiset jugurttipurkin aina välillä, selviät nälkään kuolematta vaikka vauva huutaisi koko päivän. Mikä tilanne on tietysti jo sellainen että on syytä miettiä mikä hätä vauvalla on."

Ja jos puhutaan vauvan tuntikausien huutamisesta, ja silti ihmiset takertuu tuohon "Eihän sinun tarvitse juuri sillä sekunnilla syödä?".

Menee kaksi sekuntia kun nappaa banaanin ja vaikka lasin vettä pahimpaan nälkään sen huudon lomassa. Paitsi tietenkin, jos on ne ruokarajoitteet..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen maailman uhrautuvaisin äiti palkintoa täällä taas haetaan. Ei kaikilla ole kantoliinaa, eikä jogurtteja ja leipiä kaapeissa odottamassa vauvan raivaria. Ap sanoi että ruoka mennyt hellalla pilalle. Ette te oikeesti saa siltä lapselta mitään palkintoa tai kiitosta kun kymmenen vuoden päästä marmatatte kuinka elitte pelkällä jugurtilla kun hän oli hankala vauva.

Pistää miettimään elämänhallinnan osaamista, jos mitään muuta syötävää ei ole kuin pilalle mennyt eilinen ruoka.

Fakta vain on se, että pienen vauvan kanssa ei voi touhuta tuntitolkulla hellan ääressä. Ei jugurtin syöminen tee kenestäkään uhriäitiä, päinvastoin. On viisasta pitää nopeaa syötävää kaapeissa odottamassa.

Ruokarajoitteet on ensinnäkin aika kiva juttu. Leipää eivät kaikki voi syödä. 

Toisena, kun hoidat kaupassa käynnit rättiväsyneenä ja mahdollisesti huutokiukkuavan lapsen kanssa, niin toisinaan voi unohtua ottaa ne pikkunaposteltavat, kun keskittyy juoksemaan kaupasta vain ne päivällistarvikkeet, vaipat ja lisämaidot ja kassan kautta ulos. 

Jos ap:llä olisi keittiön kaapit täysin tyhjinä, niin hän olisi kysynyt kuinka käydä kaupassa huutavan vauvan kanssa, ei kuinka laittaa ruokaa huutavan vauvan kanssa :)

Piti oikein vilkaista omia kaappeja. Kuivakaapeissa on teetä, kahvia, sokeria, maissijauhoja, kaurahiutaleita, mausteita, riisiä ja pastaa. Jääkaapissa maitoa, kermaa, voita ja perunoita. Pakkasessa jauhelihaa, kanasuikaleita, palapaistiin lihapaloja ja marjoja.

Olenko elämänhallintataidoton, kun kaapeista ei löydy naposteltavaa? Ainekset päivälliseen jos jonkinlaiseen taas löytyy.

Ap kysyi kysymyksen:

Miten laittaa ruokaa, kun vauvalla raivari, joka kestää kauan? Onko muita vaihtoehtoja kuin antaa vauvan huutaa yksin äidin kokatessa.

Tälläisiä asiallisia ehdotuksia on annettu:

1) laita vauva liinaan tai reppuun ruokaalaittaessa

2) laita helppoa ja nopeaa ruokaa vauva sylissä

3) nappase jotain nopeaa välipalaa kaapista ja laita ruokaa myöhemmin

4) välipalamainen lounas riittää hyvin päivälliseen asti

Nämä ehdotukset eivät ap:lle kelpaa vaikka ovat kaikki toimivia. Aplla on myös mies, joka voi A) käydä kaupassa ostamassa ruokaa B) kokata päivällistä ja pakkaseen C) hoitaa vauvaa, jos ap käy kaupassa tai laittaa ruokaa. Ap:n täytyy nyt vain pärjätä siihn asti, että mies tulee töistä.

Mitä ap olisi halunnut kuulla? Olevansa pattitilanteessa ja todennäköissti kouluvansa nälkään tai vähintään tuupertuvansa lattialle huutavan vauvan viereen vai neuvon jättää vauva yksin huutamaan, jotta ap voi laittaa ruokaa rauhassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen maailman uhrautuvaisin äiti palkintoa täällä taas haetaan. Ei kaikilla ole kantoliinaa, eikä jogurtteja ja leipiä kaapeissa odottamassa vauvan raivaria. Ap sanoi että ruoka mennyt hellalla pilalle. Ette te oikeesti saa siltä lapselta mitään palkintoa tai kiitosta kun kymmenen vuoden päästä marmatatte kuinka elitte pelkällä jugurtilla kun hän oli hankala vauva.

Pistää miettimään elämänhallinnan osaamista, jos mitään muuta syötävää ei ole kuin pilalle mennyt eilinen ruoka.

Fakta vain on se, että pienen vauvan kanssa ei voi touhuta tuntitolkulla hellan ääressä. Ei jugurtin syöminen tee kenestäkään uhriäitiä, päinvastoin. On viisasta pitää nopeaa syötävää kaapeissa odottamassa.

Ruokarajoitteet on ensinnäkin aika kiva juttu. Leipää eivät kaikki voi syödä. 

Toisena, kun hoidat kaupassa käynnit rättiväsyneenä ja mahdollisesti huutokiukkuavan lapsen kanssa, niin toisinaan voi unohtua ottaa ne pikkunaposteltavat, kun keskittyy juoksemaan kaupasta vain ne päivällistarvikkeet, vaipat ja lisämaidot ja kassan kautta ulos. 

Jos ap:llä olisi keittiön kaapit täysin tyhjinä, niin hän olisi kysynyt kuinka käydä kaupassa huutavan vauvan kanssa, ei kuinka laittaa ruokaa huutavan vauvan kanssa :)

Piti oikein vilkaista omia kaappeja. Kuivakaapeissa on teetä, kahvia, sokeria, maissijauhoja, kaurahiutaleita, mausteita, riisiä ja pastaa. Jääkaapissa maitoa, kermaa, voita ja perunoita. Pakkasessa jauhelihaa, kanasuikaleita, palapaistiin lihapaloja ja marjoja.

Olenko elämänhallintataidoton, kun kaapeista ei löydy naposteltavaa? Ainekset päivälliseen jos jonkinlaiseen taas löytyy.

Näistä hätätilanteessa saisit puuron parissa minuutissa, mukaan pakastinmarjoja ja juomaksi maitoa. Puuron voi tehdä vauvan kanssa helpostikkin.

Vierailija kirjoitti:

Olenko elämänhallintataidoton, kun kaapeista ei löydy naposteltavaa? Ainekset päivälliseen jos jonkinlaiseen taas löytyy.

Riippuu siitä, pystytkö syömään vai joudutko nälissäsi pyytämään neuvoja, jos vauva itkee? :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen maailman uhrautuvaisin äiti palkintoa täällä taas haetaan. Ei kaikilla ole kantoliinaa, eikä jogurtteja ja leipiä kaapeissa odottamassa vauvan raivaria. Ap sanoi että ruoka mennyt hellalla pilalle. Ette te oikeesti saa siltä lapselta mitään palkintoa tai kiitosta kun kymmenen vuoden päästä marmatatte kuinka elitte pelkällä jugurtilla kun hän oli hankala vauva.

Pistää miettimään elämänhallinnan osaamista, jos mitään muuta syötävää ei ole kuin pilalle mennyt eilinen ruoka.

Fakta vain on se, että pienen vauvan kanssa ei voi touhuta tuntitolkulla hellan ääressä. Ei jugurtin syöminen tee kenestäkään uhriäitiä, päinvastoin. On viisasta pitää nopeaa syötävää kaapeissa odottamassa.

Ruokarajoitteet on ensinnäkin aika kiva juttu. Leipää eivät kaikki voi syödä. 

Toisena, kun hoidat kaupassa käynnit rättiväsyneenä ja mahdollisesti huutokiukkuavan lapsen kanssa, niin toisinaan voi unohtua ottaa ne pikkunaposteltavat, kun keskittyy juoksemaan kaupasta vain ne päivällistarvikkeet, vaipat ja lisämaidot ja kassan kautta ulos. 

Jos ap:llä olisi keittiön kaapit täysin tyhjinä, niin hän olisi kysynyt kuinka käydä kaupassa huutavan vauvan kanssa, ei kuinka laittaa ruokaa huutavan vauvan kanssa :)

Piti oikein vilkaista omia kaappeja. Kuivakaapeissa on teetä, kahvia, sokeria, maissijauhoja, kaurahiutaleita, mausteita, riisiä ja pastaa. Jääkaapissa maitoa, kermaa, voita ja perunoita. Pakkasessa jauhelihaa, kanasuikaleita, palapaistiin lihapaloja ja marjoja.

Olenko elämänhallintataidoton, kun kaapeista ei löydy naposteltavaa? Ainekset päivälliseen jos jonkinlaiseen taas löytyy.

Et ole ehkä elämänhallintataidoton, jos elämäntilanteesi on sellainen, että naposteltavaa tai pikaisesti suuhun heitettävää ei tarvita. Mutta jos sinulla on pieni itkuinen vauva kotona, ja äiti jonka verensokeritaso tippuu alas ilman ruokaa, niin kyllä silloin olet.

OT: etkö sä syö hedelmiä ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyi kysymyksen:

Miten laittaa ruokaa, kun vauvalla raivari, joka kestää kauan? Onko muita vaihtoehtoja kuin antaa vauvan huutaa yksin äidin kokatessa.

Tälläisiä asiallisia ehdotuksia on annettu:

1) laita vauva liinaan tai reppuun ruokaalaittaessa

2) laita helppoa ja nopeaa ruokaa vauva sylissä

3) nappase jotain nopeaa välipalaa kaapista ja laita ruokaa myöhemmin

4) välipalamainen lounas riittää hyvin päivälliseen asti

Nämä ehdotukset eivät ap:lle kelpaa vaikka ovat kaikki toimivia. Aplla on myös mies, joka voi A) käydä kaupassa ostamassa ruokaa B) kokata päivällistä ja pakkaseen C) hoitaa vauvaa, jos ap käy kaupassa tai laittaa ruokaa. Ap:n täytyy nyt vain pärjätä siihn asti, että mies tulee töistä.

Mitä ap olisi halunnut kuulla? Olevansa pattitilanteessa ja todennäköissti kouluvansa nälkään tai vähintään tuupertuvansa lattialle huutavan vauvan viereen vai neuvon jättää vauva yksin huutamaan, jotta ap voi laittaa ruokaa rauhassa?

Ap tässä... Meillä ei yleensä pahemmin ole pikanaposteltavia, koska nimenomaan sitä ruokaa tehdään sen verran jotta riittää seuraavalle päivälle. Nyt oli poikkeuksellisesti käynyt niin, että mies unohti ruoan hellalle yöksi ja ruoka meni siis pilalle.

Puuroa söin aamulla, ja sitä yritinkin välissä juosta keittämässä vauvan huudon ohella. Sitten vielä yrittä saada parit lusikalliset syötyä siinä huudon lomassa.

Mies tekee pitkiä työvuoroja ja on yleensä kotona vasta puoliltaöin. Joskus pääsee aiemmin ja on kotona jopa jo kymmeneltä illalla. Siihen saadaan onneksi edes pientä muutosta, kun mies pyysi vuorosuunnittelijalta edes paria aamuvuoroa viikossa.

Poikkeuksellinen tilanne oli eilen, joten mukava saada kuulla kärsivänsä elämänhallintataitojen puutteesta. Kun tunteja yritän rauhoitella aivan täysillä raivoavaa vauvaa ja samaan aikaan miettiä, että miten helvetissä tässä nyt sitten hoitaa ruokapuolen kun varattu päivällinen onkin pilalla. Ruokaa sai lopulta laitettua, kun vauva oli raivonnut keuhkonsa tyhjäksi.

Ja juu, en tiedä edes kunnolla miksi huutaa. Terve ja tyytyväinen kaveri on muuten, mutta sitten tulee ne satunnaiset huutokohtaukset, joista vauva ei meinaa päästä yli vaikka miten sylittelisi ja hyssyttäisi.

Ihan kivasti ehti naputella viestejä aaveelle vauvan raivoomisen lomassa vaikka puuron keittäminen on vaikeaa.

Miksi sun piti juosta puuronkeitossa? Ilman vauvaako siis? Kuinka vanha vauva?

"Vauva sai raivarin ja SÖI ÄIDIN!"

-Iltalehti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyi kysymyksen:

Miten laittaa ruokaa, kun vauvalla raivari, joka kestää kauan? Onko muita vaihtoehtoja kuin antaa vauvan huutaa yksin äidin kokatessa.

Tälläisiä asiallisia ehdotuksia on annettu:

1) laita vauva liinaan tai reppuun ruokaalaittaessa

2) laita helppoa ja nopeaa ruokaa vauva sylissä

3) nappase jotain nopeaa välipalaa kaapista ja laita ruokaa myöhemmin

4) välipalamainen lounas riittää hyvin päivälliseen asti

Nämä ehdotukset eivät ap:lle kelpaa vaikka ovat kaikki toimivia. Aplla on myös mies, joka voi A) käydä kaupassa ostamassa ruokaa B) kokata päivällistä ja pakkaseen C) hoitaa vauvaa, jos ap käy kaupassa tai laittaa ruokaa. Ap:n täytyy nyt vain pärjätä siihn asti, että mies tulee töistä.

Mitä ap olisi halunnut kuulla? Olevansa pattitilanteessa ja todennäköissti kouluvansa nälkään tai vähintään tuupertuvansa lattialle huutavan vauvan viereen vai neuvon jättää vauva yksin huutamaan, jotta ap voi laittaa ruokaa rauhassa?

Ap tässä... Meillä ei yleensä pahemmin ole pikanaposteltavia, koska nimenomaan sitä ruokaa tehdään sen verran jotta riittää seuraavalle päivälle. Nyt oli poikkeuksellisesti käynyt niin, että mies unohti ruoan hellalle yöksi ja ruoka meni siis pilalle.

Puuroa söin aamulla, ja sitä yritinkin välissä juosta keittämässä vauvan huudon ohella. Sitten vielä yrittä saada parit lusikalliset syötyä siinä huudon lomassa.

Mies tekee pitkiä työvuoroja ja on yleensä kotona vasta puoliltaöin. Joskus pääsee aiemmin ja on kotona jopa jo kymmeneltä illalla. Siihen saadaan onneksi edes pientä muutosta, kun mies pyysi vuorosuunnittelijalta edes paria aamuvuoroa viikossa.

Poikkeuksellinen tilanne oli eilen, joten mukava saada kuulla kärsivänsä elämänhallintataitojen puutteesta. Kun tunteja yritän rauhoitella aivan täysillä raivoavaa vauvaa ja samaan aikaan miettiä, että miten helvetissä tässä nyt sitten hoitaa ruokapuolen kun varattu päivällinen onkin pilalla. Ruokaa sai lopulta laitettua, kun vauva oli raivonnut keuhkonsa tyhjäksi.

Ja juu, en tiedä edes kunnolla miksi huutaa. Terve ja tyytyväinen kaveri on muuten, mutta sitten tulee ne satunnaiset huutokohtaukset, joista vauva ei meinaa päästä yli vaikka miten sylittelisi ja hyssyttäisi.

Hei, jos asut kaupungissa missä se toimiin niin tilaa itsellesi ravintolasta päivällinen (Wolt). Tuollaisen huutavan vauvan kanssa kaipaa välillä jotain hemmottelua. Ymmärrettävästi ruoan pilalle meno harmittaa, koska olit sen varaan laskenut. Maailma ei kuitenkaan kaadu tähän, ja hyvä, että sait puuroa syötyä niin jaksat vauvan kanssa koko päivän.

Pastat, riisit tai puurot kiehumaan, onnistunee minuutissa. Vauva sylissä pystyy hämmentämään kattilaa tai ruskistamaan lihat, joku kastike on nopea valmistaa. Jos tarvitsee pilkkoa jotakin, tai tehdä muuta mihin tarvitset kaksi kättä, niin hetkeksi vauva pois sylistä. Marjat ovat hyvä naposteltava sellaisenaan, kun vähän sulattaa, ja lusikoi suuhunsa. Ruuan saa lapattua suuhunsa vauva sylissä, tai vauvan voi ottaa sitterissä viereen. Pääasia ettet hylkää yksin huutamaan johonkin, missä ei näe äitiä.

Jos tuntuu vaikealta, varaa jatkossa pakastimeen ja kaappeihin sellaista syötävää, että pääset helpommalla, jos vauvan kanssa on hankala päivä. Kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyi kysymyksen:

Miten laittaa ruokaa, kun vauvalla raivari, joka kestää kauan? Onko muita vaihtoehtoja kuin antaa vauvan huutaa yksin äidin kokatessa.

Tälläisiä asiallisia ehdotuksia on annettu:

1) laita vauva liinaan tai reppuun ruokaalaittaessa

2) laita helppoa ja nopeaa ruokaa vauva sylissä

3) nappase jotain nopeaa välipalaa kaapista ja laita ruokaa myöhemmin

4) välipalamainen lounas riittää hyvin päivälliseen asti

Nämä ehdotukset eivät ap:lle kelpaa vaikka ovat kaikki toimivia. Aplla on myös mies, joka voi A) käydä kaupassa ostamassa ruokaa B) kokata päivällistä ja pakkaseen C) hoitaa vauvaa, jos ap käy kaupassa tai laittaa ruokaa. Ap:n täytyy nyt vain pärjätä siihn asti, että mies tulee töistä.

Mitä ap olisi halunnut kuulla? Olevansa pattitilanteessa ja todennäköissti kouluvansa nälkään tai vähintään tuupertuvansa lattialle huutavan vauvan viereen vai neuvon jättää vauva yksin huutamaan, jotta ap voi laittaa ruokaa rauhassa?

Ap tässä... Meillä ei yleensä pahemmin ole pikanaposteltavia, koska nimenomaan sitä ruokaa tehdään sen verran jotta riittää seuraavalle päivälle. Nyt oli poikkeuksellisesti käynyt niin, että mies unohti ruoan hellalle yöksi ja ruoka meni siis pilalle.

Puuroa söin aamulla, ja sitä yritinkin välissä juosta keittämässä vauvan huudon ohella. Sitten vielä yrittä saada parit lusikalliset syötyä siinä huudon lomassa.

Mies tekee pitkiä työvuoroja ja on yleensä kotona vasta puoliltaöin. Joskus pääsee aiemmin ja on kotona jopa jo kymmeneltä illalla. Siihen saadaan onneksi edes pientä muutosta, kun mies pyysi vuorosuunnittelijalta edes paria aamuvuoroa viikossa.

Poikkeuksellinen tilanne oli eilen, joten mukava saada kuulla kärsivänsä elämänhallintataitojen puutteesta. Kun tunteja yritän rauhoitella aivan täysillä raivoavaa vauvaa ja samaan aikaan miettiä, että miten helvetissä tässä nyt sitten hoitaa ruokapuolen kun varattu päivällinen onkin pilalla. Ruokaa sai lopulta laitettua, kun vauva oli raivonnut keuhkonsa tyhjäksi.

Ja juu, en tiedä edes kunnolla miksi huutaa. Terve ja tyytyväinen kaveri on muuten, mutta sitten tulee ne satunnaiset huutokohtaukset, joista vauva ei meinaa päästä yli vaikka miten sylittelisi ja hyssyttäisi.

Älä yritä tehdä tai syödä vaan tee ja syö. Lapsi sitteriin ja näköetäisyydelle. Laita vaikka korvatulpat sen hetken ajaksi kun teet ja syöt sen evääsi.

Minkä ikäinen lapsi on? Oletko neuvolassa kertonut noista huudoista?