Lue keskustelun säännöt.
G: kamalimmat anoppi/appi/käly/sukulaismies tarinat!
Eli nyt kerrotaan kauheimmista anopeista, kälyistä, serkun lapsista ja siskon koiran veljen isistä!
Omaa kälyäni en onneksi näe kuin 1-2 kertaa vuodessa, koska asumme ulkomailla ja näemme vain Suomessa, sillä hehän eivät rakkaasta kotimaasta poistu, vaikka meillä olisi ilmainen majoitus ja appivanhemmatkin olisivat avustaneen matkakuluissa, syinä mm etteivät puhu englantia eivätkä ala opettelemaan, täällä olisi outoa ruokaa, liian kuuma jne, Eivät siis vain tahto matkustaa eivätkä ole rajojen ulkopuolelle poistuneetkaan.
Joka kerta tavatessamme hän jankkaa samoja "miten vielä jaksatte ulkomailla asua, brassailette vain, tuleekohan nyt teidän mukana tauteja, olemme ihme maailmanmatkaajia jne".
Ymmärrän kyllä että jos ei tahdo reissata niin ei tarvitse, mutta kun hän tuomitsee meidät tästä että asumme ulkomailla. Asumme kyllä Euroopassa ja mieheni on hyväpalkkaisessa ammatissa, hän jaksaa ihmetellä kuinka ihmeessä voimme asua suurkaupungissa, ei ole lunta, ei ruisleipää jne. Mitään posiitivista hän ei ikinä sano. Jaksaisin selittää vaikka kuinka mutta muuten tulee romaani, joten teidän vuoromme, olkaa hyvä!
Kommentit (410)
Sukuni on piheyden huippua. Ovat säästäneet kotitaloni homeeseen, mm. siten, että kylpyhuoneen lattialämmitystä ei pidetä päällä kuin kovilla pakkasilla ja silloinkin +15 asteessa. Samoin yläkerrassa ei nykyään pidetä lämpöjä päällä, koska siellä ei ketään asu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin 20-vuotiaana 23-vuotiaan miehen kanssa. Asuin jyväskylässä ja hän tampereella, joten näimme kerran, pari kuukaudessa. Heti ensimmäisen kerran kun menin anoppilaan kylään, sain kuulla miehen äidiltä, isosiskolta ja isosiskon mieheltä kuinka en ole tervetullut sinne ja mitäs mä siellä edes teen. Joka kerta sain kuulla kuinka tämmöinen bilettävä teini? ei ole heidän pojalleen sopiva ja kaikki heistä vihaavat mua. Aina käyttäydyin asiallisesti ja ystävällisesti enkä edes "biletä" kuin kerran parissa kuukaudessa joten en tiedä miksi he niin kovasti minua vihasivat.
Menit sinne siis useamman kerran? Uskomatonta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin 20-vuotiaana 23-vuotiaan miehen kanssa. Asuin jyväskylässä ja hän tampereella, joten näimme kerran, pari kuukaudessa. Heti ensimmäisen kerran kun menin anoppilaan kylään, sain kuulla miehen äidiltä, isosiskolta ja isosiskon mieheltä kuinka en ole tervetullut sinne ja mitäs mä siellä edes teen. Joka kerta sain kuulla kuinka tämmöinen bilettävä teini? ei ole heidän pojalleen sopiva ja kaikki heistä vihaavat mua. Aina käyttäydyin asiallisesti ja ystävällisesti enkä edes "biletä" kuin kerran parissa kuukaudessa joten en tiedä miksi he niin kovasti minua vihasivat.
Menit sinne siis useamman kerran? Uskomatonta!
Kyllä. Heillä oli sellainen piharakennus jossa mies opiskelujen ajan asui.
Vierailija kirjoitti:
Setäni kertoo jatkuvasti pikkutuhmia vitsejä, ja muutenkin puheenaiheet liikkuvat lähes ainoastaan pillu/kulli/paska/pieru -aiheisissa jutuissa. Hän on ollut tällainen niin kauan kuin muistan, ja esimerkiksi teini-ikäisenä ahdisti suuresti, kun hän kahvipöydässä alkoi kommentoimaan rintojeni kehitystä. Hänellä on tapana myös ostaa härskejä lahjoja, ja olen saanut häneltä mm. teini-ikäisenä joululahjaksi pornokaupan kirkkaanpunaisen babydoll ja pitsistringi -setin.
Näimme hänet viimeksi joulunpyhinä, ja olin silloin viimeisillänä raskaana. Voitte varmaan kuvitella, kuinka hänen kahvipöytäjuttunsa liikkuivat lähinnä siinä, että missäköhän asennossa ja kuinka monta kertaa mieheni on minua pannut, ja kylläpäs nuo tissitkin on kasvaneet, ei tarvitse paljon toppauksia käyttää.
Hyi helvetti mikä ukko.
Olenkohan mahtanut törmätä setääsi :D myyjänä ollessani meillä kävi usein eräs pervo ukko ostoksilla. Minun kohdalleni kun osui, niin alkoi heittää miten kondomeista ja liukuvoiteista tulisi pitää tuote-esittelyitä samaan tapaan kuin vaikka porakoneista.. Totesin, että nuo jutut voi sitten lopettaa ihan samantien. Tämän jälkeen sain kuulla mm. olevani lesbo ja miten en tule koskaan saamaan lapsia koska "siihen tarvitaan spermaa!" 👍 tämän jälkeen käskin äijää painua helvettiin ja tervetuloa sitten kun osaa käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin paljon miinuksia?
8
Koska talossa talon tavoilla. Antaa ilmaisen huoneen jne mutta ainoa asia mitä pyytää ettette sekstaile koko aikaa tai ainakaan niin että hän huomaisi. Ei kenenkään tarvitse kuunnella lapsensa panemista. Eikä se että on nuori ja isot halut ole mikään syy.
Minä taas ajattelin jo silloin ja ajattelen edelleen, että aikuinen varmasti käsittää ettei yhdessä asuva pari vietä viikkokausia selibaatissa. Oletin anopin ymmärtävän tämän jo siinä vaiheessa kun hän tarjosi meille huonetta.
Kyllähän sen tietää, mutta on se silti hieman vaivaannuttavaa kuunneltavaa.
Meilläkin asui kummipoika tyttöystävänsä kanssa muutaman kuukauden ennen kuin löysivät asunnon.
Ei kuultu mitään, tuskinpa sielläkään selibaatissa elettiin, mutta hiljaisesti sujui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Padapum kirjoitti:
Seurustelin muinoin miehen kanssa, jonka edellinen, 10 vuotta kestänyt suhde oli päättynyt vuotta ennen tapaamistamme. Minut esiteltiin miehen vanhemmille perheen kesämökillä juhannuksena. Äiti kännipäissään itki, kuinka kova ikävä hänellä on tätä miehen exää ja piti oikein näkyvällä paikalla kirjahyllyssä hempeää kuvaa heistä kahdesta. Miehen isä taas ei katsonut minua, ei puhunut minulle eikä tunnustanut läsnäoloani millään lailla. Ihan kuin olisin ilmaa ollut. Olimme illalla paistaneet makkaraa ja tämä isä kysyi, että missäs olisi sinappia. Ojensin sinapin hänelle, mutta hän ei ollut näkevinäänkään sitä! Sitten, kun laskin sinapin pöydälle, hän kurkotti sen siitä omaan käteensä.
Miehen kanssa muutimme yhteenkin ja kutsuin miehen vanhempia kyläänkin. Eivät "päässeet" koskaan tulemaan. Näinkin näitä vanhempia vain pari kertaa koko kolmevuotisen suhteemme ajan ja isä ei koskaan puhunut kanssani sanaakaan. Kaikkiin perheen juhliin oli luonnollisesti miehen exä kutsuttu, mutta minua ei. Menin silti, kun mies niin halusi. Yritin aluksi miellyttää ja viedä lahjojakin (mm. olin nähnyt miehen äidin juovan tiettyä punaviiniä kesämökillä, joten vein ko. viinin tuliaisiksi. Äiti sysäsi pullon kaappiin ja tokaisi, että hän ei pidä punaviinistä, ainoastaan valkoviinistä. Seuraavalla kerralla vein pullon valkoviiniä ja äiti taas tokaisi, että hän ei juo valkoviiniä ollenkaan), mutta luovutin pian. Minulla ei ollut miehen ja hänen exänsä eron kanssa mitään tekemistä, sillä olivat eronneet naisen pettämisen vuoksi. Viimeiseen vuoteen emme nähneet näitä vanhempia lainkaan, sillä mies itsekin oli pöyristynyt tästä käytöksestä.
Voiko jollain olla näin identtinen tarina? Minäkin olen tullut kuvioihin mieheni hieman alle 10v. (lapsettoman, jos sillä on väliä) suhteen jälkeen, ja kohdannut ihan saman kuin sinä. Lähes tismalleen saman, kesämökkiä ja puhumattomuutta myöden. Exän kuulumisista puhutaan kovaan ääneen ja kuvia on yhä esillä - anoppi katselee niitä huokaillen ja puhuu "meidän tytöstä".
Viiden vuoden jälkeenkään meihin ei pidetä yhteyttä, ei kyläiläillä (vaikka yhä tyhmyyttämme välillä kutsumme), ei mitenkään osoiteta hyväksyntää. Joulukortin saimme ensimmäistä kertaa viime vuonna. Miehen exän kanssa appivanhemmat ja miehen sisarukset ovat yhä läheisiä. Ja tietty kaikki kolme muuta sisarusta perheineen keskenään, me olemme ne ainoat ulkopuoliset. Tämä sattuu, sillä kyseessä on mieheni ainoa oma lapsuudenperhe koko maailmassa, ei sitä voi oikein korvata.
Minun tarinassani surullisinta on se, että olemme yhä yhdessä ja menossa naimisiin, koska sukua lukuunottamatta suhde kukoistaa... Välillä tuntuu siltä, että onhan tässä elämässä saanut paljon hyvää, väliäkö yksistä kiukuttelevista kakaroista. Ja välillä rintaa viiltää kamala kipu siitä, että ihmiset, joiden haluaisi olevan läheisiä, suhtautuminen on niin kylmä.
Näitä tarinoita on monia... Olimme silloin molemmat 19v.
Joka sunnuntai "anoppi" vaatimalla vaati kaikki syömään saman pöydän ääreen, ja loukkaantui verisesti, jos olimme estyneet. Tätä kesti siis 4 VUOTTA. Neljän vuoden ajan joka sunnuntai piti olla syömässä.. Muille poikaystävän kavereille "anoppi" puhui poikaystävän entisistä pahaa, mutta minulle oikein kehumalla kehui, kuinka ihania ja mukavia tyttöjä kaikki olivat, ja erästä exää pyydettiin kahville vähintään joka toinen viikko... Alkuunsa tuo tyttö kyllä kävikin kahvilla, mutta kun meidän seurustelu vaan jatkui, niin kahvittelut loppuivat...
Eräänän kauniina sunnuntaina sanoin ääneen ruokapöydän äärellä, etten tiedä, haluanko koskaan lapsia (olin edelleenkin 19v), johon "anoppi" vastasi "siinä vaiheessa meidän lapsi kyllä vaihtaa tyttöystävää, MINÄ haluan lapsenlapsia" ..... Poikaystäväni ei tietenkään kommentoinut mitään tähänKÄÄN.. Kuten ei ikinä muutenkaan, vaikka äitinsä olisi mitä kommentoinut minulle..
"Yllättäen" kuulin myös, että tämä samainen noita-akka oli puhunut minusta pahaa pitkin kaveripiiriä.. Ja tietenkin silloisen poikaystäväni isoveljen tyttöystävä oli myös paskanjauhamisen kohteena, mutta päin naamaa "anoppi" oli niiiiiiin mukavaa..
Eräs kerta naureskelin itselleni, sillä työkaverini oli todistanut minua, kun minulla oli mennyt senat sakaisin töissä, ja kun mainitsin tästä poikaystävälleni sekä hänen äidilleen, mitä teki "anoppi" ? Totesi kaikkien kuullen "no sähän oot ihastunut siihen sun työkaveriin" ... Siis että mitä helvettiä ?
Tarvitseeko erikseen mainita, että en enää ole parisuhteessa kyseisen ihmisen kanssa? Enkä varsinkaan ikävöi tätä noitaa. YÄK
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni aikuiset sisarukset ovat kaikki alkoholisteja/narkomaaneja. Anoppi ja appi luottavat heidän raitistuvan, kunhan vain heitä tuetaan tarpeeksi eikä jätetä oman onnensa nojaan. Raahaavat meiltä kysymättä mukanaan sekopäisiä sisaruksia meille kylään tai jos meidän lapset ovat heillä, eli mummolassaan niin pitää lähteä jonkun sisaruksen luona käymään kylässä. Riippuvuutta kaunistellaan lapsille ja kerrotaan ihmekertomuksia raitistumisista ja siitä kuinka elämä voi olla tosi hienoa, vaikka 20 edellistä vuotta olisi sujunut pullon pohjalla.
Yritäppä siinä sitten kertoa lapsille, ettei alkoholiin ja huumeisiin tarvisi sotkettu kun anoppi koko ajan toitottaa, että kaikki on oikeastaan hyvin ja voisihan asiat huonomminkin olla, nämä sisarukset sentään oli lapsena niin herttaisia ja ihania, että kyllä hän näkee ne hyvät niissä edelleen.
Minä näen viripäät idiootit, joiden äo on nykyään pienempi kuin kegänkoko, jotka varastaa vanhemmiltaan ja tuhoavat paikat pöllyssä, autoja on ajettu lunastuskuntoon .
Alkuun anoppi ja appi vaati meitäkin auttamaan rahallisesti ja ostamaan tarvittavia asioita heille, mutta kymmenen vuoden jälkeen uskoivat, että emme todellakaan aio rahojamme sinne laittaa.
Anoppi ja appi ovat mukavia ja hyväntahtoisia ihmisiä ja heitä tapaamme mielellämme, mutta ovat myös uskomattoman naiiveja ja sinisilmäisiä.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä mä sitten lopulta rupesin ajattelee, ettei se haittaa jos lapsi on tyttö, kunhan se on terve", sanoi anoppini tullessaan ensimmäistä kertaa katsomaan tytärtämme, joka meinasi syntyä jo viikolla 25. Onneksi sain pidettyä mahassa hyville viikoille saakka, niin ei tarvinnut anopin pettyä sairaaseen/vammaseen lapseen. Tosin myöhemmin selvisi, että sukupuoli taisi sittenkin olla pettymys, kun lapsi ei enää muutama vuosi myöhemmin kiinnosta yhtään. Toisin kuin miehen veljenpoika, joka on jumalasta seuraava.
On niitä muitakin syitä olla vähemmän kiinnostunut, ei vain sukupuoli. Kysypä asiaa anopilta, ehkä hän vastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppikokelas oletti, että 18-vuotiaana lukiolaisena olisin maksanut myös poikaystäväni elämisen. Kävin joo töissä opiskelun ohessa, mutta en silti todellakaan rikas ollut, paskaa siivoustyötä niska limassa kaikki vapaa-aika. Samaan firmaan olisi ollut paikkoja avoinna poikaystävällekin, niin olisi tienannut omat rahansa, mutta eihän miespuolinen henkilö voi siivoustyötä tehdä. Eikä hakenut muuallekaan.
Anoppikokelas haukkui minut sitten lellipennuksi, prinsessaksi ym, koska käytin vaivalla säästämäni rahat OMAAN autoon. Haukkui minua myös, koska halusin sillä itse vaivalla maksamallani auton romulla ajaa mm. sinne töihin. Olisi pitänyt lainata poikaystävälle, että pääsee harrastuksiinsa. Eikä edes bensoja olisi saanut pyytää.
Lisäksi jo heti eka tapaamisesta lähtien oli ihme tarve haukkua ulkonäköäni. "Tuollasen tuulennussiman vinkuheinän oot ottanu poika! Alas tyttö syyä niin saat vähän lihaa luittes päälle! Hirveetä kahtoa kun luut paistaa", ym mitä näitä nyt on. Olin ja olen normaalipainoinen. (Pojan äiti lihava, saikin myöhemmin veritulpan, kun söi kuten naisen kuuluu!)
Joo onneksi pääsi myös pojan äidistä eroon eroamalla tuosta pojasta. Nykyisen miehen äidin kanssa ei MITÄÄN ongelmia, vaikka asutaan saman katon alla :)
Sulla on tarinankerronnan taito hyppysissä, tätä oli mukava lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äidin anoppi mm. soitteli äidilleni häirikkösoittoja. Anoppi teki perättömän ilmiannon äidin työpaikalle siitä, että äiti olisi puhunut julkisesti vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluneita työasioita. Lähetteli hävyttömiä postikortteja. Anoppi ei myöskään halunnut tavata useampaan vuoteen ensimmäistä lastenlastaan eli mua. Mullekin tämä anoppi eli mun mummo aukoi päätään ja "huomautteli" eli valitti siitä jos tästä jos tosta. Milloin oli väärät juhlavaatteet tai milloin en toivottanut hyvää syntymäpäivää tai milloin mummon naapuritkin ihmetteli mun käytöstä. Välit meni ei-niin-yllättäen poikki ja nyt mummeli makaa jo onneksi haudassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä mä sitten lopulta rupesin ajattelee, ettei se haittaa jos lapsi on tyttö, kunhan se on terve", sanoi anoppini tullessaan ensimmäistä kertaa katsomaan tytärtämme, joka meinasi syntyä jo viikolla 25. Onneksi sain pidettyä mahassa hyville viikoille saakka, niin ei tarvinnut anopin pettyä sairaaseen/vammaseen lapseen. Tosin myöhemmin selvisi, että sukupuoli taisi sittenkin olla pettymys, kun lapsi ei enää muutama vuosi myöhemmin kiinnosta yhtään. Toisin kuin miehen veljenpoika, joka on jumalasta seuraava.
On niitä muitakin syitä olla vähemmän kiinnostunut, ei vain sukupuoli. Kysypä asiaa anopilta, ehkä hän vastaa.
No, ehkä tässä tapauksessa se sukupuoli on kuiteski ollu aika merkittävä, kun anoppi kerta siitä huolehti jo raskauden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni aikuiset sisarukset ovat kaikki alkoholisteja/narkomaaneja. Anoppi ja appi luottavat heidän raitistuvan, kunhan vain heitä tuetaan tarpeeksi eikä jätetä oman onnensa nojaan. Raahaavat meiltä kysymättä mukanaan sekopäisiä sisaruksia meille kylään tai jos meidän lapset ovat heillä, eli mummolassaan niin pitää lähteä jonkun sisaruksen luona käymään kylässä. Riippuvuutta kaunistellaan lapsille ja kerrotaan ihmekertomuksia raitistumisista ja siitä kuinka elämä voi olla tosi hienoa, vaikka 20 edellistä vuotta olisi sujunut pullon pohjalla.
Yritäppä siinä sitten kertoa lapsille, ettei alkoholiin ja huumeisiin tarvisi sotkettu kun anoppi koko ajan toitottaa, että kaikki on oikeastaan hyvin ja voisihan asiat huonomminkin olla, nämä sisarukset sentään oli lapsena niin herttaisia ja ihania, että kyllä hän näkee ne hyvät niissä edelleen.
Minä näen viripäät idiootit, joiden äo on nykyään pienempi kuin kegänkoko, jotka varastaa vanhemmiltaan ja tuhoavat paikat pöllyssä, autoja on ajettu lunastuskuntoon .
Alkuun anoppi ja appi vaati meitäkin auttamaan rahallisesti ja ostamaan tarvittavia asioita heille, mutta kymmenen vuoden jälkeen uskoivat, että emme todellakaan aio rahojamme sinne laittaa.
Anoppi ja appi ovat mukavia ja hyväntahtoisia ihmisiä ja heitä tapaamme mielellämme, mutta ovat myös uskomattoman naiiveja ja sinisilmäisiä.
Siis ymmärsinkö nyt oikein? Kun lapsesi on mummolassa, niin mummo polkaisee lapset mukanaan katsomaan näitä narkkeja ja denoja?
En todellakaan päästäisi lasta enää koskaan mummolaan.
vaaleanpunaiset kuplat tekivät apet.
Jouduin työelämässä tilanteeseen, jossa jouduin hyppäämään erääseen projektiin kylmiltäni. En osannut alasta oikein mitään, ja se sattumoisin oli hyvin lähellä appeni työalaa. Projekti kest pitkään, n. 6 vuotta. Koko sinä aikana appeni vähätteli työtäni ja arvosteli tapaa millä vedin projektia. Nauroi ja sanoi ettei siitä ikinä tule mitään. Anoppini puolestaan joka kerta tavatessamme ehdotti että tekisin jotain muuta ja jättäisin projektin kesken.
Sain kuitenkin homman valmiiksi ja kaikki ympärilläni ovat onnitelleet ja olleet selkeästi iloisia puolestani. Paitsi appivanhempani. Kumpikaan ei ole onnitellut eikä itse asiassa vielä ikinä sanoneet yhtäkään positiivista asiaa koko projektista.
Yritän olla välittämättä mutta kyllä se harmittaa. Vedin itseni ja siihenastisen urani ihan päälaelleen tämän kyseisen työn kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppikokelas oletti, että 18-vuotiaana lukiolaisena olisin maksanut myös poikaystäväni elämisen. Kävin joo töissä opiskelun ohessa, mutta en silti todellakaan rikas ollut, paskaa siivoustyötä niska limassa kaikki vapaa-aika. Samaan firmaan olisi ollut paikkoja avoinna poikaystävällekin, niin olisi tienannut omat rahansa, mutta eihän miespuolinen henkilö voi siivoustyötä tehdä. Eikä hakenut muuallekaan.
Anoppikokelas haukkui minut sitten lellipennuksi, prinsessaksi ym, koska käytin vaivalla säästämäni rahat OMAAN autoon. Haukkui minua myös, koska halusin sillä itse vaivalla maksamallani auton romulla ajaa mm. sinne töihin. Olisi pitänyt lainata poikaystävälle, että pääsee harrastuksiinsa. Eikä edes bensoja olisi saanut pyytää.
Lisäksi jo heti eka tapaamisesta lähtien oli ihme tarve haukkua ulkonäköäni. "Tuollasen tuulennussiman vinkuheinän oot ottanu poika! Alas tyttö syyä niin saat vähän lihaa luittes päälle! Hirveetä kahtoa kun luut paistaa", ym mitä näitä nyt on. Olin ja olen normaalipainoinen. (Pojan äiti lihava, saikin myöhemmin veritulpan, kun söi kuten naisen kuuluu!)
Joo onneksi pääsi myös pojan äidistä eroon eroamalla tuosta pojasta. Nykyisen miehen äidin kanssa ei MITÄÄN ongelmia, vaikka asutaan saman katon alla :)
Sulla on tarinankerronnan taito hyppysissä, tätä oli mukava lukea.
"---saikin myöhemmin veritulpan, kun söi kuten naisen kuuluu!"
*reps*
Hetkinen hei... Sattuuko puolisollasi olemaan kaksi muuta veljeä? Sillä tiedän TARKALLEEN samanlaisen "perheenpään" ja naisethan ei todellakaan näitä työjuttuja ymmärrä ja se näkyy heidän talossa ja mökillä erittäin selkeästi. Naiset tekee naisten hommia ja miehet miehien. ..