G: kamalimmat anoppi/appi/käly/sukulaismies tarinat!
Eli nyt kerrotaan kauheimmista anopeista, kälyistä, serkun lapsista ja siskon koiran veljen isistä!
Omaa kälyäni en onneksi näe kuin 1-2 kertaa vuodessa, koska asumme ulkomailla ja näemme vain Suomessa, sillä hehän eivät rakkaasta kotimaasta poistu, vaikka meillä olisi ilmainen majoitus ja appivanhemmatkin olisivat avustaneen matkakuluissa, syinä mm etteivät puhu englantia eivätkä ala opettelemaan, täällä olisi outoa ruokaa, liian kuuma jne, Eivät siis vain tahto matkustaa eivätkä ole rajojen ulkopuolelle poistuneetkaan.
Joka kerta tavatessamme hän jankkaa samoja "miten vielä jaksatte ulkomailla asua, brassailette vain, tuleekohan nyt teidän mukana tauteja, olemme ihme maailmanmatkaajia jne".
Ymmärrän kyllä että jos ei tahdo reissata niin ei tarvitse, mutta kun hän tuomitsee meidät tästä että asumme ulkomailla. Asumme kyllä Euroopassa ja mieheni on hyväpalkkaisessa ammatissa, hän jaksaa ihmetellä kuinka ihmeessä voimme asua suurkaupungissa, ei ole lunta, ei ruisleipää jne. Mitään posiitivista hän ei ikinä sano. Jaksaisin selittää vaikka kuinka mutta muuten tulee romaani, joten teidän vuoromme, olkaa hyvä!
Kommentit (410)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin kahdeksan ja mummolassa Lapissa mummo imuroi "vanhan puolen" kammaria. Sitten mummo lopetti ja sanoi tukahtuneella äänellä: "Rakas Taivaan isä milloin sinä otat minut luo".
Seuraavana keväänä mummolla oli syöpä. Menimme koko perhe Lappiin ja äiti sanoi ettei tämä ole mikään huvimatka. Kyllähän sen tiesinkin jo.
Ensimmäisellä kerralla äiti tuli sairaalalta ja sanoi, että mummo on nyt hyvin sairas. Toisella kerralla äiti kertoikin silmät kyynelissä mummon kuolleen.
Kiinnostaisi tietää kenen mielestä tämä minulle pahan mielen aiheuttanut asia on alapeukkujen arvoinen. Ja miksi.
Sait ehkä alanuolia siksi että et kirjoittanut ketjun aiheesta. Muut ovat kirjoittaneet inhoittavista sukulaisista. Sinä kirjoitit surullisesta tapahtumasta.
Ketjun otsikko on "G: kamalimmat anoppi/appi/käly/sukulaismies tarinat!". Minusta tuntuu että tarinan kertoja on lukenut otsikon ihan oikein. Ainakin minusta on kamala tarina!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljen exän Isä oli kaappihomo. Perheen äiti oli kuollut syöpään ja isä otti Keijo-sedän asumaan heille, joka ei ollut mitään sukua heille janukkui isän kanssa samassa sängyssä. Makkaran ovessa oli myös Lukko.
Eivät ole vieläkään tulleet kaapista ulos nämä nyt jo vanhat ukot. Asuvat keskenään. Lapset aikuisia.
Miksi siitä pitäisi erikseen vielä tehdä joku ilmoitusasia, jos kaikki sen osaa ihan itse päätellä?
Eivät varmaan halua asiaa suoraan sanoa, kun sukulaiset laittavat kertomuksen heistä otsikon Kamalimmat ...sukulaismies tarinat. Mitä kamalaa tuossa on, kaksi aikuista löytäneet toisensa ja ovat parisuhteessa? Kamalia tuossa tarinassa on tuo kertojasukulainen ja varmaan loputkin ylimieliset paheksujat. - Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin kahdeksan ja mummolassa Lapissa mummo imuroi "vanhan puolen" kammaria. Sitten mummo lopetti ja sanoi tukahtuneella äänellä: "Rakas Taivaan isä milloin sinä otat minut luo".
Seuraavana keväänä mummolla oli syöpä. Menimme koko perhe Lappiin ja äiti sanoi ettei tämä ole mikään huvimatka. Kyllähän sen tiesinkin jo.
Ensimmäisellä kerralla äiti tuli sairaalalta ja sanoi, että mummo on nyt hyvin sairas. Toisella kerralla äiti kertoikin silmät kyynelissä mummon kuolleen.
Kiinnostaisi tietää kenen mielestä tämä minulle pahan mielen aiheuttanut asia on alapeukkujen arvoinen. Ja miksi.
Sait ehkä alanuolia siksi että et kirjoittanut ketjun aiheesta. Muut ovat kirjoittaneet inhoittavista sukulaisista. Sinä kirjoitit surullisesta tapahtumasta.
Ymmärsin monialaisesta otsikosta, että kamalimmat sukulaistarinat menevät sen alle. En tiedä kenen mielestä on kiva kuulla oman mummon haluavan kuolla kun on kuulijana vasta lapsi. Varsinkin kun mieleen on syöpynyt kaikki muut asiaa seuranneet tapahtumat.
Silloin kun mummo tuo sanoi hän kuulosti hyvin väsyneeltä elämäänsä. Kun äitini taas sanoi, että tämä ei ole mikään huvimatka niin ei kukaan tiennyt mitä olin kuullut ja ymmärtänyt silloin pienenä. Että mummo halusi kuolla, sai mitä halusi ja minusta tuntui ja tuntuu edelleen, että olen yksin sen tiedon kanssa.
Otsikon perusteella mummosi olisi pitänyt olla tarinassa se kamala, ei niin, että tarina mummosta oli kamala
Ei siinä otsikossa eritelty mikä on se tarinan kamala osa, sukulaista koskeva vai sukulaisen tekemä.
Olihan tuo mummolta ikävästi tehty puhua kuolematoiveistaan lapsen kuullen. - Tässä ehkä lapsi kuuli vahingossa ja joutui sitten kantamaan mielessään mummonsa raskasta taakkaa voimatta puhua siitä kenellekään.
Oma mummoni teki vastaavaa tahallaan ja sai minut itkemään pelosta. Sitten lohdutti, että "eihän mamma kuole". Oli minulle hirvittävää, koska hän oli minulle äidin asemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljen exän Isä oli kaappihomo. Perheen äiti oli kuollut syöpään ja isä otti Keijo-sedän asumaan heille, joka ei ollut mitään sukua heille janukkui isän kanssa samassa sängyssä. Makkaran ovessa oli myös Lukko.
Eivät ole vieläkään tulleet kaapista ulos nämä nyt jo vanhat ukot. Asuvat keskenään. Lapset aikuisia.
Miksi siitä pitäisi erikseen vielä tehdä joku ilmoitusasia, jos kaikki sen osaa ihan itse päätellä?
Ja vaikka kaikki eivät osaisikaan päätellä, niin mitä se kenellekään kuuluu, miten ukot elää kunhan eivät tee mitään lainvastaista.
Minulle jäi mieleen ex-anopin heitto, kun hänelle selvisi, että hänen tyttärensä muuttaa pois kotoaan luokseni asumaan.
"Minä pidän huolen siitä, että meillä (hän itse ja miehensä) on kaikki aina paremmin kuin teillä"
Huoh. He olivat aika raskaita siedettäviä appivanhempia. Onneksi nykyään jo ex-appeja, eikä heidän kanssa tarvitse olla tekemisissä :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukioaikaisen ex poikaystävän (ikävuodet 15-17) vanhemmat seksistisellä ja misogynistisellä 80-luvulla. Poika oli iltatähti ja vanhemmat olivat jo huomattavan iäkkäitä pojan ollessa 16v. Isäkin eläkkeellä ja päälle kuusikymppinen, äiti lähenteli kuuttakymppiä. Ihan suoraa seksuaalista ahdistelua ja häirintää pojan isän taholta, johon äiti nauraa räksytti päälle. "Ihan ku sutturan tissit olis kasvaneet viime kerrasta", "Joko sillä römpöttimessä kasvaa karvat", "Ootko jo päässyt korkkaaman tytön tuheron", jne (kysymyksiä pojalle). Äiti siis naureskeli vieressä, pojalla korvat punoitti mutta ei sanonut mitään. Kun tulimme pois pojan huoneesta jossa olimme kuunneleet tuntien ajan musiikia, saattoi äitikin kommentoida tyyliin "saiksää jo tarpeeks sutturan kähminnästä". Muutenkin vanhemmat viittasivat minuun nimityksellä suttura eikä poika sanonut mitään.
Pojan isä aina tilaisuuden tullen tuli iholle, nipisti/puristi pyllystä, tarttui ihan rintoihinkin kiinni ja nipisti nännistä tai tökkäsi nänniin. Ja samalla aina noita ahdistelevia kommentteja rintojen koosta, alapäästä jne. Äitikin saattoi nähdä kun isä puristeli, ja naureskeli vaan että sellaista se kuule suttura on.
Hyi kamala...
OT, mutta tämä muistutti mieleen millaista oli omassa lapsuudessa/teini-iän alkuvuosina 1990-luvulla. Oli ihan tavallista, että luokkakaverien vanhemmat ja muut samanikäiset aikuiset puhuivat meistä, keskenkasvuisista tytöistä, pimatsuina, koppeloina, sutturoina, akkoina jne. Aikuiset miehet saattoivat läpsiä takapuolelle jne. Aikuiset naiset kyselivät menkoista ja analysoivat tissien kokoa. Ja jos tästä huomautti, leimattiin tosikoksi, nalkuttajaksi yms.
Olen onnellinen, että ajat ovat muuttuneet.
Missä jumalan selän takana tuo on ollut normaalia 90-luvulla?????
Tai edes ikinä?
Ihan normaalia oli 1990-luvun Espoossa, Laaksolahdessa asuttiin. Ja siis normaalilla tarkoitan että sitä tapahtui, en sitä että ikinä jatkaisin itse tuota paskaa, tai että olisin koskaan sitä hyväksynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukioaikaisen ex poikaystävän (ikävuodet 15-17) vanhemmat seksistisellä ja misogynistisellä 80-luvulla. Poika oli iltatähti ja vanhemmat olivat jo huomattavan iäkkäitä pojan ollessa 16v. Isäkin eläkkeellä ja päälle kuusikymppinen, äiti lähenteli kuuttakymppiä. Ihan suoraa seksuaalista ahdistelua ja häirintää pojan isän taholta, johon äiti nauraa räksytti päälle. "Ihan ku sutturan tissit olis kasvaneet viime kerrasta", "Joko sillä römpöttimessä kasvaa karvat", "Ootko jo päässyt korkkaaman tytön tuheron", jne (kysymyksiä pojalle). Äiti siis naureskeli vieressä, pojalla korvat punoitti mutta ei sanonut mitään. Kun tulimme pois pojan huoneesta jossa olimme kuunneleet tuntien ajan musiikia, saattoi äitikin kommentoida tyyliin "saiksää jo tarpeeks sutturan kähminnästä". Muutenkin vanhemmat viittasivat minuun nimityksellä suttura eikä poika sanonut mitään.
Pojan isä aina tilaisuuden tullen tuli iholle, nipisti/puristi pyllystä, tarttui ihan rintoihinkin kiinni ja nipisti nännistä tai tökkäsi nänniin. Ja samalla aina noita ahdistelevia kommentteja rintojen koosta, alapäästä jne. Äitikin saattoi nähdä kun isä puristeli, ja naureskeli vaan että sellaista se kuule suttura on.
Hyi kamala...
OT, mutta tämä muistutti mieleen millaista oli omassa lapsuudessa/teini-iän alkuvuosina 1990-luvulla. Oli ihan tavallista, että luokkakaverien vanhemmat ja muut samanikäiset aikuiset puhuivat meistä, keskenkasvuisista tytöistä, pimatsuina, koppeloina, sutturoina, akkoina jne. Aikuiset miehet saattoivat läpsiä takapuolelle jne. Aikuiset naiset kyselivät menkoista ja analysoivat tissien kokoa. Ja jos tästä huomautti, leimattiin tosikoksi, nalkuttajaksi yms.
Olen onnellinen, että ajat ovat muuttuneet.
Olen samaa ikäluokkaa eikä ole tuollaisia kokemuksia onneksi ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Seuraava kommentoinnin aihe kauheimmat miniät niitä löytyy 13 tusinaan!
No, missä ketju viipyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin kahdeksan ja mummolassa Lapissa mummo imuroi "vanhan puolen" kammaria. Sitten mummo lopetti ja sanoi tukahtuneella äänellä: "Rakas Taivaan isä milloin sinä otat minut luo".
Seuraavana keväänä mummolla oli syöpä. Menimme koko perhe Lappiin ja äiti sanoi ettei tämä ole mikään huvimatka. Kyllähän sen tiesinkin jo.
Ensimmäisellä kerralla äiti tuli sairaalalta ja sanoi, että mummo on nyt hyvin sairas. Toisella kerralla äiti kertoikin silmät kyynelissä mummon kuolleen.
Kiinnostaisi tietää kenen mielestä tämä minulle pahan mielen aiheuttanut asia on alapeukkujen arvoinen. Ja miksi.
Sait ehkä alanuolia siksi että et kirjoittanut ketjun aiheesta. Muut ovat kirjoittaneet inhoittavista sukulaisista. Sinä kirjoitit surullisesta tapahtumasta.
Ketjun otsikko on "G: kamalimmat anoppi/appi/käly/sukulaismies tarinat!". Minusta tuntuu että tarinan kertoja on lukenut otsikon ihan oikein. Ainakin minusta on kamala tarina!
Kiitos, näin pyrinkin selittämään t. mummotarinoija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukioaikaisen ex poikaystävän (ikävuodet 15-17) vanhemmat seksistisellä ja misogynistisellä 80-luvulla. Poika oli iltatähti ja vanhemmat olivat jo huomattavan iäkkäitä pojan ollessa 16v. Isäkin eläkkeellä ja päälle kuusikymppinen, äiti lähenteli kuuttakymppiä. Ihan suoraa seksuaalista ahdistelua ja häirintää pojan isän taholta, johon äiti nauraa räksytti päälle. "Ihan ku sutturan tissit olis kasvaneet viime kerrasta", "Joko sillä römpöttimessä kasvaa karvat", "Ootko jo päässyt korkkaaman tytön tuheron", jne (kysymyksiä pojalle). Äiti siis naureskeli vieressä, pojalla korvat punoitti mutta ei sanonut mitään. Kun tulimme pois pojan huoneesta jossa olimme kuunneleet tuntien ajan musiikia, saattoi äitikin kommentoida tyyliin "saiksää jo tarpeeks sutturan kähminnästä". Muutenkin vanhemmat viittasivat minuun nimityksellä suttura eikä poika sanonut mitään.
Pojan isä aina tilaisuuden tullen tuli iholle, nipisti/puristi pyllystä, tarttui ihan rintoihinkin kiinni ja nipisti nännistä tai tökkäsi nänniin. Ja samalla aina noita ahdistelevia kommentteja rintojen koosta, alapäästä jne. Äitikin saattoi nähdä kun isä puristeli, ja naureskeli vaan että sellaista se kuule suttura on.
Hyi kamala...
OT, mutta tämä muistutti mieleen millaista oli omassa lapsuudessa/teini-iän alkuvuosina 1990-luvulla. Oli ihan tavallista, että luokkakaverien vanhemmat ja muut samanikäiset aikuiset puhuivat meistä, keskenkasvuisista tytöistä, pimatsuina, koppeloina, sutturoina, akkoina jne. Aikuiset miehet saattoivat läpsiä takapuolelle jne. Aikuiset naiset kyselivät menkoista ja analysoivat tissien kokoa. Ja jos tästä huomautti, leimattiin tosikoksi, nalkuttajaksi yms.
Olen onnellinen, että ajat ovat muuttuneet.
Olen samaa ikäluokkaa eikä ole tuollaisia kokemuksia onneksi ollenkaan.
Mä oon 10v vanhempi, eikä ole tuollaisia kokemuksia. Teinivuosien poikakaverin isäkin kohteli ihan ihmisenä mua, äidistä puhumattakaan. Helsingissä olen ikäni asunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin kahdeksan ja mummolassa Lapissa mummo imuroi "vanhan puolen" kammaria. Sitten mummo lopetti ja sanoi tukahtuneella äänellä: "Rakas Taivaan isä milloin sinä otat minut luo".
Seuraavana keväänä mummolla oli syöpä. Menimme koko perhe Lappiin ja äiti sanoi ettei tämä ole mikään huvimatka. Kyllähän sen tiesinkin jo.
Ensimmäisellä kerralla äiti tuli sairaalalta ja sanoi, että mummo on nyt hyvin sairas. Toisella kerralla äiti kertoikin silmät kyynelissä mummon kuolleen.
Kiinnostaisi tietää kenen mielestä tämä minulle pahan mielen aiheuttanut asia on alapeukkujen arvoinen. Ja miksi.
Sait ehkä alanuolia siksi että et kirjoittanut ketjun aiheesta. Muut ovat kirjoittaneet inhoittavista sukulaisista. Sinä kirjoitit surullisesta tapahtumasta.
Ymmärsin monialaisesta otsikosta, että kamalimmat sukulaistarinat menevät sen alle. En tiedä kenen mielestä on kiva kuulla oman mummon haluavan kuolla kun on kuulijana vasta lapsi. Varsinkin kun mieleen on syöpynyt kaikki muut asiaa seuranneet tapahtumat.
Silloin kun mummo tuo sanoi hän kuulosti hyvin väsyneeltä elämäänsä. Kun äitini taas sanoi, että tämä ei ole mikään huvimatka niin ei kukaan tiennyt mitä olin kuullut ja ymmärtänyt silloin pienenä. Että mummo halusi kuolla, sai mitä halusi ja minusta tuntui ja tuntuu edelleen, että olen yksin sen tiedon kanssa.
Otsikon perusteella mummosi olisi pitänyt olla tarinassa se kamala, ei niin, että tarina mummosta oli kamala
Ei siinä otsikossa eritelty mikä on se tarinan kamala osa, sukulaista koskeva vai sukulaisen tekemä.
Olihan tuo mummolta ikävästi tehty puhua kuolematoiveistaan lapsen kuullen. - Tässä ehkä lapsi kuuli vahingossa ja joutui sitten kantamaan mielessään mummonsa raskasta taakkaa voimatta puhua siitä kenellekään.
Oma mummoni teki vastaavaa tahallaan ja sai minut itkemään pelosta. Sitten lohdutti, että "eihän mamma kuole". Oli minulle hirvittävää, koska hän oli minulle äidin asemassa.
Mun täti teki kerran mulle siten, että alkoi puhuun kuinka mummokin tulee kuolemaan. Itkuksihan se multa, pieneltä lapselta, meni. Mummo kun oli mulle erittäin rakas ja hoiti mua usein. Mutta tämä tätini olikin sellainen negatiivinen ja syyllistäjä persoona.
Mulla ei ole huonoja anoppikokemuksia, joten kertokaa te muut näitä lisää.
Lähisukulainen kertoi lapselle että lapsi kuolee 3 vuoden sisällä koska ön saanut koronarokotteen.
Vierailija kirjoitti:
Yksi tavallinen perussuomalainen suomipoika Antero, joka jo kauppakouluaikoinaan heilasteli vain ja ainoastaan suomenruotsalaisten kanssa.
Aivan huvittavuudessaan oli ja on tuo pakonomainen bättre folk-pakkomielle ”hienompaan🤣” Shönbergen- tai muuhun vastaavaan ”von” -sukuun liittymisessä.
On ”onnistunut” sen suhteen että nykyinenkin kumppani on myös suomenruotsalainen, mutta ikävästi ei mitään ”von” sukupuuta vaan ihan vain kielikylvyn kautta oppinut vähän ruotsia 😅
Olen ruotsinkielinen suomalainen. Sukupuussani on vain bondee, renkiä, piikaa ja torpparia, solttua ja suutaria.
Minulla oli kivat appivanhemmat. Vieläkin ollaan väleissä vaikka ei niin usein jutellkaan. Exälläni taas oli hirveä anoppi. Kontrollifriikki manipuloiva seläntakana valehteleva piru, sekä minulle että exälle.
Syyshäissämme omat vanhempani maksoivat juhlapaikan sekä koristeet. (Anoppi ei siis maksanut mitään.) No anoppi katsoi pöydässä olevia pihlajamarja-tertuista tehtyjä koristeita ja sanoi äidilleni, että jaa tollaiset, ne onkin halvat.
Anoppi silloin, kun mulla oli tummat hiukset: Miksi sinä värjäät hiuksiasi noin tummaksi, näytät ihan mustalaiselta?
Anoppi nyt, kun mulla on vaaleat hiukset: Miksi sinä värjäät hiuksesi noin vaaleiksi, näytät ihan vanhukselta
Tässä noin yksi promille siitä v*ttuilusta, jota osakseni sain. Koskaan en sanonut vastaan, hymyilin vain. Mies ei puolustanut koskaan.
Anoppi muutti omakotitalosta kerrostaloon ja jakoi suuren osan astioistaan. Me saatiin 4 kpl Neuvostoliitosta tuotuja ohuita juomalaseja, miehen sisko kaikki Arabiat. Siskon tytär sai kaikki kultakorut, meidän tytär yhden, kullanvärisen. Anoppi sanoi erikseen, että tämä ei ole kultaa vaan kullanvärinen.
Vuosi sitten anoppi sanoi jotain, jota en tähän toista. Sen seurauksena ilmoitin miehelle, että nyt saa riittää, en tule tapaamaan hänen äitiään enää koskaan, näen hänet seuraavan kerran arkussa. Anoppi on hoivakodissa ja mies ja lapset voivat käydä häntä katsomassa, mun ei tartte. Anoppi ei ole verisukulaiseni ja hän teki kaikkensa, etten vaan koskaan kokisi olevani tervetullut sukuun. Joten ei hänen tarvitse nähdä mua enää, pitäköön tunkkinsa ja mielipiteensä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kivat appivanhemmat. Vieläkin ollaan väleissä vaikka ei niin usein jutellkaan. Exälläni taas oli hirveä anoppi. Kontrollifriikki manipuloiva seläntakana valehteleva piru, sekä minulle että exälle.
Mielenkiintoista - luulisi että exällä ja nyxällä on sama anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Lähisukulainen kertoi lapselle että lapsi kuolee 3 vuoden sisällä koska ön saanut koronarokotteen.
Meillä anoppi langetti pojalleni kuolemantuomion, koska meillä oli syöty maksalaatikkoa.
Taisi odottaa miehiltä sitä tiettyä kysymystä..