Miksi naisilla on parisuhteessa oikeus vaatia kaikenlaista?

Keskustelun voidaan sanoa virallisesti päättyneen, kun keskustelijat rupeavat keskustelemaan ad hominem tyyliin toisista keskustelijoista.

About 8sivuun asti oli ihan mielenkiintoinen, sitten alkoi ad hominem spämmi, on aika vaihtaa ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun voidaan sanoa virallisesti päättyneen, kun keskustelijat rupeavat keskustelemaan ad hominem tyyliin toisista keskustelijoista.

About 8sivuun asti oli ihan mielenkiintoinen, sitten alkoi ad hominem spämmi, on aika vaihtaa ketjua.

Ei vaan ne, keille ketju oli kohdistettu eivät pystyneet ottamaan viestiä vastaan. Alkoi kauhea itsepuolustus.

Harmittaa, että hyvät keskustelut pilaantuu, ketjussa on muutama tyyppi jotka osaa keskustella, loput ei ja olisi hyvä jos jankuttajat voisi sulkea pois spämmäämästä ja pilaamasta näitä keskusteluja. 

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa, että hyvät keskustelut pilaantuu, ketjussa on muutama tyyppi jotka osaa keskustella, loput ei ja olisi hyvä jos jankuttajat voisi sulkea pois spämmäämästä ja pilaamasta näitä keskusteluja. 

Miten minun puheeni estää teitä muita keskustelemasta? Ap:kin (ja muut miehet) on täysin vapaa tulemaan jatkamaan kanssanne. Mutta en tiedä mitä he enää voisivat sanoa, kun ette tajua mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Ei asian esille ottaminen olekaan nalkuttamista, mielestäni keskustelemme vähän eri asiasta, mistä aloitus oli.

Eikö sinulle tule mieleen, että oma käytöksesi saattaa olla syy toisen haluttomuuteen (ei toki aina ole, mutta jos ei ole, niin haluton ei silti pysty sinun mielihalujasi toteuttamaan, muutenhan hän tekisi niin jo. Minulle seksissä ainakin on tärkeää, ettei minua koiteta miellyttää, vaan että toinen tekee halulla.)? Eikö tule mieleen, että ei asia ehkä ratkea sillä, että "otat sen esille"? Koska sinun olisi ehkä miututtava. Mutta et halua edes ajatella, että se voisi olla niin, koska saan ainakin sen kuvan, että sinä haluat seksuaalisia palveluksia, vaikka toinen ei nauttisi. Sinä se asioissa riitelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Sinun tuo suhteesi kaatuisi kuitenkin, vaikka koittaisit miten puhua, koska sinä et halua muuttua. Seksuaalisuus on juurikin sellainen alue, jossa et voi millään listalla tai asian esille ottamisella saada enempää seksiä, jos toisella on omia ongelmia, miksi seksi ei maistu. Sinä voisit ehkä olla avuksi niissä ongelmissa, mutta et halua, koska se vaatisi muuttumista auttajaksi vaatijasta.

Tää on ihan uskomaton ketju! Mennään sivulla 10, eikä kukaan vieläkään tiedä, mistä oikein keskustellaan, kunhan vaan arvuutellaan suuntaan ja toiseen. :D Alkuperäinen tuolla taputtelee itseään olkapäälle ja onnittelee parhaasta trollistaan ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Ei asian esille ottaminen olekaan nalkuttamista, mielestäni keskustelemme vähän eri asiasta, mistä aloitus oli.

Eikö sinulle tule mieleen, että oma käytöksesi saattaa olla syy toisen haluttomuuteen (ei toki aina ole, mutta jos ei ole, niin haluton ei silti pysty sinun mielihalujasi toteuttamaan, muutenhan hän tekisi niin jo. Minulle seksissä ainakin on tärkeää, ettei minua koiteta miellyttää, vaan että toinen tekee halulla.)? Eikö tule mieleen, että ei asia ehkä ratkea sillä, että "otat sen esille"? Koska sinun olisi ehkä miututtava. Mutta et halua edes ajatella, että se voisi olla niin, koska saan ainakin sen kuvan, että sinä haluat seksuaalisia palveluksia, vaikka toinen ei nauttisi. Sinä se asioissa riitelet.

 No, minä ajattelin vastata aloituksen aiheeseen, enkä varsinaisesti lähteä spekuloimaan kenenkään seksielämää (enkä jakamaan omaani, mutta väärin arveltu)...

 Nimenomaan ongelmat ratkeavat sillä, että avaa suunsa. Ei niin, että automaattisesti olettaa vian olevan itsessä (mikä kuulostaa enemmän huonolta itsetunnolta kuin loogiselta päättelyltä) pyrkien muuttamaan asioita, joiden olemassaolosta ongelmien takana ei ole edes varmuutta? Kuulostaa yhtä toimivalta kuin kirkkopalon sammuttaminen vesilasilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Ei asian esille ottaminen olekaan nalkuttamista, mielestäni keskustelemme vähän eri asiasta, mistä aloitus oli.

Eikö sinulle tule mieleen, että oma käytöksesi saattaa olla syy toisen haluttomuuteen (ei toki aina ole, mutta jos ei ole, niin haluton ei silti pysty sinun mielihalujasi toteuttamaan, muutenhan hän tekisi niin jo. Minulle seksissä ainakin on tärkeää, ettei minua koiteta miellyttää, vaan että toinen tekee halulla.)? Eikö tule mieleen, että ei asia ehkä ratkea sillä, että "otat sen esille"? Koska sinun olisi ehkä miututtava. Mutta et halua edes ajatella, että se voisi olla niin, koska saan ainakin sen kuvan, että sinä haluat seksuaalisia palveluksia, vaikka toinen ei nauttisi. Sinä se asioissa riitelet.

 No, minä ajattelin vastata aloituksen aiheeseen, enkä varsinaisesti lähteä spekuloimaan kenenkään seksielämää (enkä jakamaan omaani, mutta väärin arveltu)...

 Nimenomaan ongelmat ratkeavat sillä, että avaa suunsa. Ei niin, että automaattisesti olettaa vian olevan itsessä (mikä kuulostaa enemmän huonolta itsetunnolta kuin loogiselta päättelyltä) pyrkien muuttamaan asioita, joiden olemassaolosta ongelmien takana ei ole edes varmuutta? Kuulostaa yhtä toimivalta kuin kirkkopalon sammuttaminen vesilasilla.

Niin no, minä jos näen, että toinen muuttuu minua kohtaan voin tietysti kysyä, että johtuuko se minista, mutta jos ei niin tilanne on oikeastaan vielä ongelmallisempi. Itseä voi koittaa muuttaa mutta ei toista. Niin että jos ongelma ei ole minussa, niin asialle ei ole varmaankaan paljoa tehtävissä. Tietty se nyt on jotain, että kerron kumppanilleni, että tämä häiritsee minua, mutta kyllä se ennemminkin tuntuu tulisten hiilien kasamiselta hänen noskaansa, koska jos hänkään ei osaa asialle mitään tehdä, niin tuntuu vain entistä pahemmalta tietää, että minäkin kärsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Sinun tuo suhteesi kaatuisi kuitenkin, vaikka koittaisit miten puhua, koska sinä et halua muuttua. Seksuaalisuus on juurikin sellainen alue, jossa et voi millään listalla tai asian esille ottamisella saada enempää seksiä, jos toisella on omia ongelmia, miksi seksi ei maistu. Sinä voisit ehkä olla avuksi niissä ongelmissa, mutta et halua, koska se vaatisi muuttumista auttajaksi vaatijasta.

 Mistä ihmeestä sinä noita päätelmiäsi vedät:) En ole missään vaiheessa kannustanut ketään vaatimaan suhteeltaan liikoja, joten minun on pakko olla todella vaativa ihminen joka ei ymmärrä ratkoa parisuhdeongelmia sanattomasti (koska sanallinen kommunikointi = listojen laatimista eikä kannata koska se ei itsessään poista ongelmia)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Ei asian esille ottaminen olekaan nalkuttamista, mielestäni keskustelemme vähän eri asiasta, mistä aloitus oli.

Eikö sinulle tule mieleen, että oma käytöksesi saattaa olla syy toisen haluttomuuteen (ei toki aina ole, mutta jos ei ole, niin haluton ei silti pysty sinun mielihalujasi toteuttamaan, muutenhan hän tekisi niin jo. Minulle seksissä ainakin on tärkeää, ettei minua koiteta miellyttää, vaan että toinen tekee halulla.)? Eikö tule mieleen, että ei asia ehkä ratkea sillä, että "otat sen esille"? Koska sinun olisi ehkä miututtava. Mutta et halua edes ajatella, että se voisi olla niin, koska saan ainakin sen kuvan, että sinä haluat seksuaalisia palveluksia, vaikka toinen ei nauttisi. Sinä se asioissa riitelet.

 No, minä ajattelin vastata aloituksen aiheeseen, enkä varsinaisesti lähteä spekuloimaan kenenkään seksielämää (enkä jakamaan omaani, mutta väärin arveltu)...

 Nimenomaan ongelmat ratkeavat sillä, että avaa suunsa. Ei niin, että automaattisesti olettaa vian olevan itsessä (mikä kuulostaa enemmän huonolta itsetunnolta kuin loogiselta päättelyltä) pyrkien muuttamaan asioita, joiden olemassaolosta ongelmien takana ei ole edes varmuutta? Kuulostaa yhtä toimivalta kuin kirkkopalon sammuttaminen vesilasilla.

Niin no, minä jos näen, että toinen muuttuu minua kohtaan voin tietysti kysyä, että johtuuko se minista, mutta jos ei niin tilanne on oikeastaan vielä ongelmallisempi. Itseä voi koittaa muuttaa mutta ei toista. Niin että jos ongelma ei ole minussa, niin asialle ei ole varmaankaan paljoa tehtävissä. Tietty se nyt on jotain, että kerron kumppanilleni, että tämä häiritsee minua, mutta kyllä se ennemminkin tuntuu tulisten hiilien kasamiselta hänen noskaansa, koska jos hänkään ei osaa asialle mitään tehdä, niin tuntuu vain entistä pahemmalta tietää, että minäkin kärsin.

 Tai sitten voi kysyä "oon muuten huomannut jutun x viime aikoina, onko jokin vialla?". Ehkä vähän neutraalimpi tapa käsitellä asiaa kuin kysymällä "mitä mä olen tehnyt väärin?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Ei asian esille ottaminen olekaan nalkuttamista, mielestäni keskustelemme vähän eri asiasta, mistä aloitus oli.

Eikö sinulle tule mieleen, että oma käytöksesi saattaa olla syy toisen haluttomuuteen (ei toki aina ole, mutta jos ei ole, niin haluton ei silti pysty sinun mielihalujasi toteuttamaan, muutenhan hän tekisi niin jo. Minulle seksissä ainakin on tärkeää, ettei minua koiteta miellyttää, vaan että toinen tekee halulla.)? Eikö tule mieleen, että ei asia ehkä ratkea sillä, että "otat sen esille"? Koska sinun olisi ehkä miututtava. Mutta et halua edes ajatella, että se voisi olla niin, koska saan ainakin sen kuvan, että sinä haluat seksuaalisia palveluksia, vaikka toinen ei nauttisi. Sinä se asioissa riitelet.

 No, minä ajattelin vastata aloituksen aiheeseen, enkä varsinaisesti lähteä spekuloimaan kenenkään seksielämää (enkä jakamaan omaani, mutta väärin arveltu)...

 Nimenomaan ongelmat ratkeavat sillä, että avaa suunsa. Ei niin, että automaattisesti olettaa vian olevan itsessä (mikä kuulostaa enemmän huonolta itsetunnolta kuin loogiselta päättelyltä) pyrkien muuttamaan asioita, joiden olemassaolosta ongelmien takana ei ole edes varmuutta? Kuulostaa yhtä toimivalta kuin kirkkopalon sammuttaminen vesilasilla.

Niin no, minä jos näen, että toinen muuttuu minua kohtaan voin tietysti kysyä, että johtuuko se minista, mutta jos ei niin tilanne on oikeastaan vielä ongelmallisempi. Itseä voi koittaa muuttaa mutta ei toista. Niin että jos ongelma ei ole minussa, niin asialle ei ole varmaankaan paljoa tehtävissä. Tietty se nyt on jotain, että kerron kumppanilleni, että tämä häiritsee minua, mutta kyllä se ennemminkin tuntuu tulisten hiilien kasamiselta hänen noskaansa, koska jos hänkään ei osaa asialle mitään tehdä, niin tuntuu vain entistä pahemmalta tietää, että minäkin kärsin.

 Tai sitten voi kysyä "oon muuten huomannut jutun x viime aikoina, onko jokin vialla?". Ehkä vähän neutraalimpi tapa käsitellä asiaa kuin kysymällä "mitä mä olen tehnyt väärin?"

Niin no tietysti voi.

Mutta jos toinenkaan ei tiedä mikä on vialla ettei korjaa sukkiaan koskaan lattialta, vaikka sinä haluaistkin niin mitä siitä voi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Sinun tuo suhteesi kaatuisi kuitenkin, vaikka koittaisit miten puhua, koska sinä et halua muuttua. Seksuaalisuus on juurikin sellainen alue, jossa et voi millään listalla tai asian esille ottamisella saada enempää seksiä, jos toisella on omia ongelmia, miksi seksi ei maistu. Sinä voisit ehkä olla avuksi niissä ongelmissa, mutta et halua, koska se vaatisi muuttumista auttajaksi vaatijasta.

 Mistä ihmeestä sinä noita päätelmiäsi vedät:) En ole missään vaiheessa kannustanut ketään vaatimaan suhteeltaan liikoja, joten minun on pakko olla todella vaativa ihminen joka ei ymmärrä ratkoa parisuhdeongelmia sanattomasti (koska sanallinen kommunikointi = listojen laatimista eikä kannata koska se ei itsessään poista ongelmia)?

Niin mutta sinä haluat ehkä suhteessasi päättää yksin siitä, mikä siinä on liikaa vaadittu? Vaikka sinusta sukkien nostaminen lattialta ei ole liikaa vaadittu niin toiselle se vaan voi olla liikaa, ellei kannusteta tms. Mutta et jaksa olla äitinsä etkä kannustaa vaan suutut ja toinen loukkaantuu ja ajattelee, että koska vaadit liikaa en ainakan nosta ja kierre on alkanut. Ei toki erityisesti sinun vikasi, mutta ei sen toisenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

naiset ei arvosta vässykkää jota voivat pompotella tyhmissä asioissa.

Tämä kiteyttääkin sen, miksi monet nykynaiset ovat täysin kelvottomia.

Miehen silmille pitää koko ajan hyppiä, pitää yrittää pompotella ties kuinka tyhmissä asioissa. Jos mies kestää tämän ja selvittää tilanteet kunnialla, suhde kestää kasassa. Jos mies alistuu tähän, hän on vässykkä, ja jos mies hermostuu tästä, hän on muuten kelvoton.

Menkää nyt naiset itseenne. Monet teistä ovat sellaisia riidanhaastajia, ettei teidän kanssanne huvitakaan elää.

Minua itseä on ärsyttänyt se, että jotkut naiset tahallaan testaa ja haastaa riitaa, sitten kun saadaan mies hermostumaan kunnolla heittäydytään enkeliksi ja uhriksi. Joku psykologi jossain haastattelussa sanoi, että ei se ole aina sen miehen vika jos hän hermostuu ja saa raivarit ei voi sen naiseuden taakse mennä joka kerta piiloon, jos itse ärsyttää, provosoi ja haastaa riitaa. 

Teen nykyään niin, että poistun paikalta, kerran tein niin että olin viikon poissa enkä vastannut puhelimeen. Tulin kotiin ja asia piti olla sovittu, sama riita 2pv päästä, katkaisin suhteen senjälkeen. 

On se vaan kumma kun jotkut ei kykene luomaan järkevää ja tasapainoista suhdetta, suhde on jatkuvaa valtataistelua, joka uuvuttaa ihmisen tosi pahasti, ei sellaista vaan jaksa.

Eli nainen provosoi, ärsyttää ja haastaa riitaa? Mies siis ei tee tätä ikinä? Naurettavaa. Ja mies sitten ei vain voi raivolleen mitään kun koko ajan viatonta ärsytetään ja testataan.

Eikö se muka ole naisen testaamista, kun roskataan ja sotketaan ja katsotaan siivoaako se nainen suuttumatta? Se on ihan tahallista provosointia mieheltä. Onko ihme jos naisella menee hermo?

Rakensit olkinuken jota vastaan nyt hyökkäät, olkinukkesi on se, että olen siivoton ja roskaan. Ehkä voit itse vastata omaan olkinukkeesi, koska olen siisti ihminen.

Todella surkeaa keskustelua, en aio kommentoida yhteenkään rakentamaanne olkinukkeen tämän kommentin jälkeen.

Ap:ko? Joko nyt kykenisit avaamaan, mitä ne naisten kohtuuttomat vaatimukset ovat? Sen verran salaisuuden verho jo raottuu, että siivoamisesta ei ole kysymys... Mistä sitten?

Itse provosoit arvailemaan vastimusten aihetta, kun et sitä millään osaa/halua/kehtaa yksilöidä.

Ei sillä ole väliä, kun asetelma on kuitenkin sellainen, että nainen ei nosta kytkintä, jos sen, mitä vaatii, saaminen ei toteudu. Normaali johtopäätös olisi lähteä.

Mutta ap varmaan ihmetteli, että miksi se vaatiminen jatkuu, vaikka ei tuota tulosta? Silloinhan ne vaatimukset ovat kohtuuttomia miehen mielestä, vaikkeivät vaatijan mielestä olisikaan. Miehen mielipide kunniaan!! Nainen saa aina seuraavan miehen. Ainakin samantasoisen.

Miksi täällä miehet kilvan arvailevat, mitä ap varmaan tarkoitti tai potentiaalisesti väitti tai ehkä ilmaisi? Muuttuiko ap yhtäkkiä täysin puhekyvyttömäksi, vai kävikö vain heittämässä röllin ilmaan ja siirtyi takavasemmalle naureskelemaan?

Aihe olisi ollut ihan oikeasti kiinnostava, jos tähän olisi saatu jotain konkretiaa. Mutta koska ap ei halua täsmentää ja näin saada mahdollisesti apua, myötätuntoa tms, mitä ikinä hän nyt tulikaan hakemaan, niin ei sitten. Näin ollen uskon, että kyseessä on naisvihamielinen trolli, ei sen enempää (taaskaan).

Kyllä aloittaja on täällä mukana riitelemässä, ei vain uskalla kertoa sitä. Valittaa olkiukkojen käytöstä. Mutta mitään tarkennuksia tilanteeseen ei tulla saamaan. On aika harvinaista että mies haluaisi apua tai ratkaisuja ongelmiinsa. Miehet kippaavat mieluummin vastuun naiselle.

Oletko sinäkin vähän alentava kun puhut siitä, että ap hakee SINULTA apua tai ratkaisua? Ap:han lähinnä INFORMOI sinua asiasta, jonka kokee. Hän ei tarvitse sinun apuasi vaan sitä, että kuuntelet, mitä hän aloituksessa sanoi! Jos mielestäsi nalkutat hyvin niin jatka vaan, ei mies takuulla halua sinun apuasi.

t. Nainen

Oletko sinä vähän ALENTAVA kun kuvittelet voivasi määrätä mitä ja miten täällä puhutaan? Minä eikä kukaan muukaan tarvitse INFORMAATIOTA kenenkään parisuhteesta. Et kykene komentamaan kaikkia istumaan hiljaa ja kuuntelemaan kun saarnaat. Jokainen täällä osallistuu kuten haluaa! t. Mies

En minä määrää, minä osoitin sen, mitä aloituksessa näin että haetaan. Ja mites sä nyt noin sekoilet, että olisin puhunut sinun haluavan informaatiota? ;) Mähän nimenomaan kerroin rakas, että sä annat sitä täällä näille bitcheille ;) En koita hiljentää ketään, tämä on mielenkiintoinen keskustelu, paitsi siltä osin, kun tuo yksi nainen ei pysty sisäistämään mitään mitä täällä kerrotaan omista tuntemuksista hänelle. Hyökkäilee vaan, että olen muka mies :)

Kas, ensin täällä "yksi jos toinenkin" mies uskoo tietävänsä, mitä ap tarkoitti vaikkei sanonut mitään, ja nyt täällä on jo joku "nainenkin" osoittamassa sen, mitä aloituksessa haettiin. Ap se vain loistaa poissaolollaan, mutta ei se mitään, onhan täällä niin paljon "muita", jotka mielellään kertovat, mitä ap tarkoitti ja mitä hän ei tarkoittanut. ;)

Niin että nyt me kaikki olemme tietoisia siitä, että ap tuli tänne INFORMOIMAAN kelvottomia nykynaisia siitä, että ei saa pölistellä olkiukkoja pitkin lattioita... Eiku... Kelvottomien nykynaisten pitää kuunnella, mitä ap aloituksessaan sanoi! (Mitä hän sanoi, jäi kyllä ikuiseksi arvoitukseksi, kun mitään täsmennystä ei koskaan tullut.)

Vierailija kirjoitti:

Miten niin vain naisella olisi oikeus esittää parisuhteessa vaatimuksia. Ihan samoin mun mielestä mieskin saa esittää vaatimuksia.

Meillä ongelmana on se, että mies ei tosiaankaan koskaan esitä vaatimuksia vaikka voisikin - sille on kaikki ihan se ja sama! Se jos mikä ärsyttää. Mulla taas on tosi selvät speksit, millaista haluaisin elämän olevan. Ja tadaa: minä olen nalkuttava ämmä, koska mulla on toiveita, haaveita ja unelmia, mutta mies onkin kaltoinkohdeltu viaton uhri, koska hän ei haluaisi ikinä tehdä mitään eikä minkään muuttuvan.

Fantasioin siitä, että mies kerrankin löisi vaatimuksensa pöytään, sanoisi suoraan mitä haluaa ja laittaisi minut "ruotuun". Mutta ei hän sitä tee, koska kaikki on ihan hyvin nytkin ja on niin kätevä elää kun joku muu (eli vaimo) järjestää, suunnittelee ja organisoi elämän. Ainoastaan se pieni nalkutus nakertaa, mutta siitä pääsee kätevästi eroon, kun poistuu paikalta esim. pihalle tai autotalliin ja myöhemmin teeskentelee, että erimielisyyttä ei koskaan ollutkaan.

Meillä ihan sama juttu. Että mua ottaa kupoliin kun miehellä ei ole mitään mielipiteitä mihinkään asiaan vaikka niitä kuinka kyselisi. Se ei perustele mitään vastauksiaan ja jos niitä erehtyy kysymään, niin se vaihtaa vastausta ihan kuin se olis olettanut, että olisin halunnut kuulla jotain muut.

Lähtökohtaisesti kaikki on kuitenkin yhdentekevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Ei asian esille ottaminen olekaan nalkuttamista, mielestäni keskustelemme vähän eri asiasta, mistä aloitus oli.

Eikö sinulle tule mieleen, että oma käytöksesi saattaa olla syy toisen haluttomuuteen (ei toki aina ole, mutta jos ei ole, niin haluton ei silti pysty sinun mielihalujasi toteuttamaan, muutenhan hän tekisi niin jo. Minulle seksissä ainakin on tärkeää, ettei minua koiteta miellyttää, vaan että toinen tekee halulla.)? Eikö tule mieleen, että ei asia ehkä ratkea sillä, että "otat sen esille"? Koska sinun olisi ehkä miututtava. Mutta et halua edes ajatella, että se voisi olla niin, koska saan ainakin sen kuvan, että sinä haluat seksuaalisia palveluksia, vaikka toinen ei nauttisi. Sinä se asioissa riitelet.

 No, minä ajattelin vastata aloituksen aiheeseen, enkä varsinaisesti lähteä spekuloimaan kenenkään seksielämää (enkä jakamaan omaani, mutta väärin arveltu)...

 Nimenomaan ongelmat ratkeavat sillä, että avaa suunsa. Ei niin, että automaattisesti olettaa vian olevan itsessä (mikä kuulostaa enemmän huonolta itsetunnolta kuin loogiselta päättelyltä) pyrkien muuttamaan asioita, joiden olemassaolosta ongelmien takana ei ole edes varmuutta? Kuulostaa yhtä toimivalta kuin kirkkopalon sammuttaminen vesilasilla.

Niin no, minä jos näen, että toinen muuttuu minua kohtaan voin tietysti kysyä, että johtuuko se minista, mutta jos ei niin tilanne on oikeastaan vielä ongelmallisempi. Itseä voi koittaa muuttaa mutta ei toista. Niin että jos ongelma ei ole minussa, niin asialle ei ole varmaankaan paljoa tehtävissä. Tietty se nyt on jotain, että kerron kumppanilleni, että tämä häiritsee minua, mutta kyllä se ennemminkin tuntuu tulisten hiilien kasamiselta hänen noskaansa, koska jos hänkään ei osaa asialle mitään tehdä, niin tuntuu vain entistä pahemmalta tietää, että minäkin kärsin.

 Tai sitten voi kysyä "oon muuten huomannut jutun x viime aikoina, onko jokin vialla?". Ehkä vähän neutraalimpi tapa käsitellä asiaa kuin kysymällä "mitä mä olen tehnyt väärin?"

Niin no tietysti voi.

Mutta jos toinenkaan ei tiedä mikä on vialla ettei korjaa sukkiaan koskaan lattialta, vaikka sinä haluaistkin niin mitä siitä voi tehdä?

 Harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Sinun tuo suhteesi kaatuisi kuitenkin, vaikka koittaisit miten puhua, koska sinä et halua muuttua. Seksuaalisuus on juurikin sellainen alue, jossa et voi millään listalla tai asian esille ottamisella saada enempää seksiä, jos toisella on omia ongelmia, miksi seksi ei maistu. Sinä voisit ehkä olla avuksi niissä ongelmissa, mutta et halua, koska se vaatisi muuttumista auttajaksi vaatijasta.

 Mistä ihmeestä sinä noita päätelmiäsi vedät:) En ole missään vaiheessa kannustanut ketään vaatimaan suhteeltaan liikoja, joten minun on pakko olla todella vaativa ihminen joka ei ymmärrä ratkoa parisuhdeongelmia sanattomasti (koska sanallinen kommunikointi = listojen laatimista eikä kannata koska se ei itsessään poista ongelmia)?

Niin mutta sinä haluat ehkä suhteessasi päättää yksin siitä, mikä siinä on liikaa vaadittu? Vaikka sinusta sukkien nostaminen lattialta ei ole liikaa vaadittu niin toiselle se vaan voi olla liikaa, ellei kannusteta tms. Mutta et jaksa olla äitinsä etkä kannustaa vaan suutut ja toinen loukkaantuu ja ajattelee, että koska vaadit liikaa en ainakan nosta ja kierre on alkanut. Ei toki erityisesti sinun vikasi, mutta ei sen toisenkaan.

Ei herranjumala, ihan vakavissanko tuo kirjoittaja tuossa yllä väittää, että omien likaisten sukkien kerääminen lattialta voi olla liikaa vaadittu joltakulta poikaparalta, varsinkin jos ei saa siitä kehuja ja kannustusta? Ja ilkeä nainen on paha ihminen, kun ei jaksa ruveta kultapuppelille äidiksi ja kannustaa? Nyt mä olen kaiken nähnyt!

Vierailija kirjoitti:

Vai onko olemassa naisia, jotka ei halua yliotetta suhteessa?

Haikara tuo lapset ja joulupukki lahjat..että siitä voi jokainen itse päätellä miten homma toimii..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Sinun tuo suhteesi kaatuisi kuitenkin, vaikka koittaisit miten puhua, koska sinä et halua muuttua. Seksuaalisuus on juurikin sellainen alue, jossa et voi millään listalla tai asian esille ottamisella saada enempää seksiä, jos toisella on omia ongelmia, miksi seksi ei maistu. Sinä voisit ehkä olla avuksi niissä ongelmissa, mutta et halua, koska se vaatisi muuttumista auttajaksi vaatijasta.

 Mistä ihmeestä sinä noita päätelmiäsi vedät:) En ole missään vaiheessa kannustanut ketään vaatimaan suhteeltaan liikoja, joten minun on pakko olla todella vaativa ihminen joka ei ymmärrä ratkoa parisuhdeongelmia sanattomasti (koska sanallinen kommunikointi = listojen laatimista eikä kannata koska se ei itsessään poista ongelmia)?

Niin mutta sinä haluat ehkä suhteessasi päättää yksin siitä, mikä siinä on liikaa vaadittu? Vaikka sinusta sukkien nostaminen lattialta ei ole liikaa vaadittu niin toiselle se vaan voi olla liikaa, ellei kannusteta tms. Mutta et jaksa olla äitinsä etkä kannustaa vaan suutut ja toinen loukkaantuu ja ajattelee, että koska vaadit liikaa en ainakan nosta ja kierre on alkanut. Ei toki erityisesti sinun vikasi, mutta ei sen toisenkaan.

Ei herranjumala, ihan vakavissanko tuo kirjoittaja tuossa yllä väittää, että omien likaisten sukkien kerääminen lattialta voi olla liikaa vaadittu joltakulta poikaparalta, varsinkin jos ei saa siitä kehuja ja kannustusta? Ja ilkeä nainen on paha ihminen, kun ei jaksa ruveta kultapuppelille äidiksi ja kannustaa? Nyt mä olen kaiken nähnyt!

yleensä normaalit ja täysjärkiset miehet osaa perseensä pyyhkiä ihan omin avuin. Tuntuu, että täällä pyörivät trollit ja muut hörhöt on pilanneet miesten maineen, niin älytöntä juttua että hävettää.

-mies