Miksi naisilla on parisuhteessa oikeus vaatia kaikenlaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Sinun tuo suhteesi kaatuisi kuitenkin, vaikka koittaisit miten puhua, koska sinä et halua muuttua. Seksuaalisuus on juurikin sellainen alue, jossa et voi millään listalla tai asian esille ottamisella saada enempää seksiä, jos toisella on omia ongelmia, miksi seksi ei maistu. Sinä voisit ehkä olla avuksi niissä ongelmissa, mutta et halua, koska se vaatisi muuttumista auttajaksi vaatijasta.

 Mistä ihmeestä sinä noita päätelmiäsi vedät:) En ole missään vaiheessa kannustanut ketään vaatimaan suhteeltaan liikoja, joten minun on pakko olla todella vaativa ihminen joka ei ymmärrä ratkoa parisuhdeongelmia sanattomasti (koska sanallinen kommunikointi = listojen laatimista eikä kannata koska se ei itsessään poista ongelmia)?

Niin mutta sinä haluat ehkä suhteessasi päättää yksin siitä, mikä siinä on liikaa vaadittu? Vaikka sinusta sukkien nostaminen lattialta ei ole liikaa vaadittu niin toiselle se vaan voi olla liikaa, ellei kannusteta tms. Mutta et jaksa olla äitinsä etkä kannustaa vaan suutut ja toinen loukkaantuu ja ajattelee, että koska vaadit liikaa en ainakan nosta ja kierre on alkanut. Ei toki erityisesti sinun vikasi, mutta ei sen toisenkaan.

 Aika iso paino sanalla ehkä. Minulle on henkilökohtaisesti ihan sama missä yhdet sukat pyörii, mutta jos toinen ihan yleisesti odottaa minun siivoavan kaikki hänen jäljistään alkaen, en todellakaan suostu. Ja jos minusta tulee sen takia liikaa vaativa prisenssa niin on kolmaskin ratkaisu suuttumisen ja äidiksi alkamisen lisäksi - sellainen kuin heippa ja hyvää jatkoa.

Saako alkuperäistä aloitusta vielä kommentoida? :D

En oikein ymmärrä miksei suhteessa saisi vaatia asioita (ap ei täsmentänyt mitä asioita joten en minäkään *sunglasses on*) Miten ihmisten välinen suhde kehittyy mihinkään suuntaan jos kumpikin vain istuu omalla puolellaan sohvaa olla möllöttämässä? Suhteelta pitääkin vaatia asiaa jos toistakin tai suhde kuolee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Ei asian esille ottaminen olekaan nalkuttamista, mielestäni keskustelemme vähän eri asiasta, mistä aloitus oli.

Eikö sinulle tule mieleen, että oma käytöksesi saattaa olla syy toisen haluttomuuteen (ei toki aina ole, mutta jos ei ole, niin haluton ei silti pysty sinun mielihalujasi toteuttamaan, muutenhan hän tekisi niin jo. Minulle seksissä ainakin on tärkeää, ettei minua koiteta miellyttää, vaan että toinen tekee halulla.)? Eikö tule mieleen, että ei asia ehkä ratkea sillä, että "otat sen esille"? Koska sinun olisi ehkä miututtava. Mutta et halua edes ajatella, että se voisi olla niin, koska saan ainakin sen kuvan, että sinä haluat seksuaalisia palveluksia, vaikka toinen ei nauttisi. Sinä se asioissa riitelet.

 No, minä ajattelin vastata aloituksen aiheeseen, enkä varsinaisesti lähteä spekuloimaan kenenkään seksielämää (enkä jakamaan omaani, mutta väärin arveltu)...

 Nimenomaan ongelmat ratkeavat sillä, että avaa suunsa. Ei niin, että automaattisesti olettaa vian olevan itsessä (mikä kuulostaa enemmän huonolta itsetunnolta kuin loogiselta päättelyltä) pyrkien muuttamaan asioita, joiden olemassaolosta ongelmien takana ei ole edes varmuutta? Kuulostaa yhtä toimivalta kuin kirkkopalon sammuttaminen vesilasilla.

Niin no, minä jos näen, että toinen muuttuu minua kohtaan voin tietysti kysyä, että johtuuko se minista, mutta jos ei niin tilanne on oikeastaan vielä ongelmallisempi. Itseä voi koittaa muuttaa mutta ei toista. Niin että jos ongelma ei ole minussa, niin asialle ei ole varmaankaan paljoa tehtävissä. Tietty se nyt on jotain, että kerron kumppanilleni, että tämä häiritsee minua, mutta kyllä se ennemminkin tuntuu tulisten hiilien kasamiselta hänen noskaansa, koska jos hänkään ei osaa asialle mitään tehdä, niin tuntuu vain entistä pahemmalta tietää, että minäkin kärsin.

 Tai sitten voi kysyä "oon muuten huomannut jutun x viime aikoina, onko jokin vialla?". Ehkä vähän neutraalimpi tapa käsitellä asiaa kuin kysymällä "mitä mä olen tehnyt väärin?"

Niin no tietysti voi.

Mutta jos toinenkaan ei tiedä mikä on vialla ettei korjaa sukkiaan koskaan lattialta, vaikka sinä haluaistkin niin mitä siitä voi tehdä?

 Harjoitella.

Ei sitä voi harjoittelulla ratkaista, koska en usko, ettei syy ole siinä, etteikö teknisesti osaisi nostaa niitä lattialta. Ja poimiminen ei ratkaise syytä, miksi niitä ei poimi, koska jos siihen EI olisi mitään syytä, ne varmasti poimisi jo. Lisäksi sinun asenteesi on aika määräilevä, alaskatsova, koska veikkaanpa, että jaksat vain vaatia harjoittelemista, mutta et kannustaa (mikäli poimimattomuuden syy on henkilön vaillinaisessa kotikasvatuksessa) koska se ei vain kuulu aikuisten välisiin suhteisiin enää. Mutta silti kumpikin raahaa niihin menneisyytensä, vaikkei siellä kaikki hedelmällistä olekaan.

Saisit olla aika helvetin ihmeellinen, että viitsisin sinun mieliksesi jotain sukkia poimia, koska mua ne ei ehkä haittaisi yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kertokaas nyt joku mitä ne vaatimukset on? Edes jotain esimerkkejä?

Ongelma ei ole niinkään vaatimusten sisältö, vaan se asenne, että mies on aina riittämätön ja ikään kuin jotain velkaa. Vaikka mies elättäisi ja huoltaisi kodin ja lapset, vikaa löytyy silti: se nukkuu sovalla töiden jälkeen ja syöttää Suvieemeliä väärällä tavalla, eikä ole tykännyt naisen uudesta kuvasta Facessa. Tällainen nainen kokee olevansa huonon parisuhteen uhri. Hänen suuri naiseuden kokemuksensa valuu hukkaan miehen kanssa, koska mies ei huomioi häntä oikealla tavalla.  Nainen odottaa mieheltä jatkuvaa anteeksipyyntöä ja parannusta. 

Minulla on ystävä, joka on tällainen nainen ja puoliso. Hänellä ei koskaan ole ollut pulaa miehistä, vaikka kohtelee heitä suoraan sanoen huonosti: nälvii, arvostelee ja käskyttää. Kyllä hän meille ystävilleenkin sellainen osaa olla. Hän on usein sanonut, että hänen suosionsa perustuu hänen asenteeseensa: että mitä vähemmän välittää, sitä enemmän palvotaan. Kun ystäväni tutustutti minut viimeksi uuteen mieheensä, jo saman illanvieton yhteydessä sain kuulla miehen sättimistä ja arvostelua, siis miehelle itselleen. Huomautin asiasta, jolloin MIES alkoi selittää, että eihän tämä nyt mitään...että hänen eksänsä se vasta paha oli suustaan...että te naisethan nyt olette tällaisia, heh! Olipa ahdistavaa. Luulen, että jälleen kerran tämä mies luulee sydämessään, että kyllä ystäväni vielä muuttuu... Sanon kuitenkin ensin sen, että tämä EI ole sukupuolikysymys: tuollaisia ystäväni kaltaisia on myös miespuolisina. Ja heidän kanssaan suostuu elämään palvoen naispuolisia, nimimerkillä kokemusta on. Kyse on kai peruspsykologiasta: joissakin meistä herää ihastus, kun näemme jonkun itseään ylempänä ja riippumattomana pitävän, kenties suositun ja kauniin. Mistä tämä johtuu, olisi hauska tietää. Jos AP:n kohdalla on kysymys tällaisesta, niin yhden asian voin kertoa: ystäväni ei ole koskaan muuttunut suhteissaan ajan myötä, ei vaikka olisi kulunut vuosia, eikä hänellä ole aikomus muuttuakaan. Sen varaan ei kannata laskea. No entä jos ei pysty ihastumaan muunlaisiin tyyppeihin? En osaa sanoa, sillä itsellänikin homma on vielä haussa. Pitää kaivella oman sielun syövereitä tarkasti ja miettiä, mistä kuvio on peräisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Sinun tuo suhteesi kaatuisi kuitenkin, vaikka koittaisit miten puhua, koska sinä et halua muuttua. Seksuaalisuus on juurikin sellainen alue, jossa et voi millään listalla tai asian esille ottamisella saada enempää seksiä, jos toisella on omia ongelmia, miksi seksi ei maistu. Sinä voisit ehkä olla avuksi niissä ongelmissa, mutta et halua, koska se vaatisi muuttumista auttajaksi vaatijasta.

 Mistä ihmeestä sinä noita päätelmiäsi vedät:) En ole missään vaiheessa kannustanut ketään vaatimaan suhteeltaan liikoja, joten minun on pakko olla todella vaativa ihminen joka ei ymmärrä ratkoa parisuhdeongelmia sanattomasti (koska sanallinen kommunikointi = listojen laatimista eikä kannata koska se ei itsessään poista ongelmia)?

Niin mutta sinä haluat ehkä suhteessasi päättää yksin siitä, mikä siinä on liikaa vaadittu? Vaikka sinusta sukkien nostaminen lattialta ei ole liikaa vaadittu niin toiselle se vaan voi olla liikaa, ellei kannusteta tms. Mutta et jaksa olla äitinsä etkä kannustaa vaan suutut ja toinen loukkaantuu ja ajattelee, että koska vaadit liikaa en ainakan nosta ja kierre on alkanut. Ei toki erityisesti sinun vikasi, mutta ei sen toisenkaan.

Ei herranjumala, ihan vakavissanko tuo kirjoittaja tuossa yllä väittää, että omien likaisten sukkien kerääminen lattialta voi olla liikaa vaadittu joltakulta poikaparalta, varsinkin jos ei saa siitä kehuja ja kannustusta? Ja ilkeä nainen on paha ihminen, kun ei jaksa ruveta kultapuppelille äidiksi ja kannustaa? Nyt mä olen kaiken nähnyt!

Mikset voi antaa niiden sukkien olla siellä lattialla? Niin mä ainakin teen. Nostelen ne sitten sieltä kun viitsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Sinun tuo suhteesi kaatuisi kuitenkin, vaikka koittaisit miten puhua, koska sinä et halua muuttua. Seksuaalisuus on juurikin sellainen alue, jossa et voi millään listalla tai asian esille ottamisella saada enempää seksiä, jos toisella on omia ongelmia, miksi seksi ei maistu. Sinä voisit ehkä olla avuksi niissä ongelmissa, mutta et halua, koska se vaatisi muuttumista auttajaksi vaatijasta.

 Mistä ihmeestä sinä noita päätelmiäsi vedät:) En ole missään vaiheessa kannustanut ketään vaatimaan suhteeltaan liikoja, joten minun on pakko olla todella vaativa ihminen joka ei ymmärrä ratkoa parisuhdeongelmia sanattomasti (koska sanallinen kommunikointi = listojen laatimista eikä kannata koska se ei itsessään poista ongelmia)?

Niin mutta sinä haluat ehkä suhteessasi päättää yksin siitä, mikä siinä on liikaa vaadittu? Vaikka sinusta sukkien nostaminen lattialta ei ole liikaa vaadittu niin toiselle se vaan voi olla liikaa, ellei kannusteta tms. Mutta et jaksa olla äitinsä etkä kannustaa vaan suutut ja toinen loukkaantuu ja ajattelee, että koska vaadit liikaa en ainakan nosta ja kierre on alkanut. Ei toki erityisesti sinun vikasi, mutta ei sen toisenkaan.

 Aika iso paino sanalla ehkä. Minulle on henkilökohtaisesti ihan sama missä yhdet sukat pyörii, mutta jos toinen ihan yleisesti odottaa minun siivoavan kaikki hänen jäljistään alkaen, en todellakaan suostu. Ja jos minusta tulee sen takia liikaa vaativa prisenssa niin on kolmaskin ratkaisu suuttumisen ja äidiksi alkamisen lisäksi - sellainen kuin heippa ja hyvää jatkoa.

Mä en kyllä näkis, että jos toinen on mua sotkuisempi, että hän sitten odottaisi minun olevan siistimpi ja siivoavan. Eihän se omien sukkien lattialle jättäminen tarkoita että sinunkaan odotetaan niitä sieltä siivovan. Anna olla siinä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Sinun tuo suhteesi kaatuisi kuitenkin, vaikka koittaisit miten puhua, koska sinä et halua muuttua. Seksuaalisuus on juurikin sellainen alue, jossa et voi millään listalla tai asian esille ottamisella saada enempää seksiä, jos toisella on omia ongelmia, miksi seksi ei maistu. Sinä voisit ehkä olla avuksi niissä ongelmissa, mutta et halua, koska se vaatisi muuttumista auttajaksi vaatijasta.

 Mistä ihmeestä sinä noita päätelmiäsi vedät:) En ole missään vaiheessa kannustanut ketään vaatimaan suhteeltaan liikoja, joten minun on pakko olla todella vaativa ihminen joka ei ymmärrä ratkoa parisuhdeongelmia sanattomasti (koska sanallinen kommunikointi = listojen laatimista eikä kannata koska se ei itsessään poista ongelmia)?

Niin mutta sinä haluat ehkä suhteessasi päättää yksin siitä, mikä siinä on liikaa vaadittu? Vaikka sinusta sukkien nostaminen lattialta ei ole liikaa vaadittu niin toiselle se vaan voi olla liikaa, ellei kannusteta tms. Mutta et jaksa olla äitinsä etkä kannustaa vaan suutut ja toinen loukkaantuu ja ajattelee, että koska vaadit liikaa en ainakan nosta ja kierre on alkanut. Ei toki erityisesti sinun vikasi, mutta ei sen toisenkaan.

Ei herranjumala, ihan vakavissanko tuo kirjoittaja tuossa yllä väittää, että omien likaisten sukkien kerääminen lattialta voi olla liikaa vaadittu joltakulta poikaparalta, varsinkin jos ei saa siitä kehuja ja kannustusta? Ja ilkeä nainen on paha ihminen, kun ei jaksa ruveta kultapuppelille äidiksi ja kannustaa? Nyt mä olen kaiken nähnyt!

Mikset voi antaa niiden sukkien olla siellä lattialla? Niin mä ainakin teen. Nostelen ne sitten sieltä kun viitsin.

No enpä ihmettele enää, mikseivät parisuhteet tahdo onnistua. Mutta oma valintahan se tietysti on millaisessa sikolätissä haluaa elää, ja toki kumppanilla on sitten valinnan paikka, haluaako sopeutua tilanteeseen, alkaa toiselle huoltajalsi vai nostaako kytkintä.

Aika moni tosin taitaa ennen tuota kolmatta vaihtoehtoa ensin yrittää vaikuttaa tilanteeseen - olkoon sitten vaikka vaatimista tai nalkuttamista, jos niin haluat ilmaista - mutta toivottavasti aika äkkiä tajuaa luovuttaa, jos tuollaiseen tampioon törmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Sinun tuo suhteesi kaatuisi kuitenkin, vaikka koittaisit miten puhua, koska sinä et halua muuttua. Seksuaalisuus on juurikin sellainen alue, jossa et voi millään listalla tai asian esille ottamisella saada enempää seksiä, jos toisella on omia ongelmia, miksi seksi ei maistu. Sinä voisit ehkä olla avuksi niissä ongelmissa, mutta et halua, koska se vaatisi muuttumista auttajaksi vaatijasta.

 Mistä ihmeestä sinä noita päätelmiäsi vedät:) En ole missään vaiheessa kannustanut ketään vaatimaan suhteeltaan liikoja, joten minun on pakko olla todella vaativa ihminen joka ei ymmärrä ratkoa parisuhdeongelmia sanattomasti (koska sanallinen kommunikointi = listojen laatimista eikä kannata koska se ei itsessään poista ongelmia)?

Niin mutta sinä haluat ehkä suhteessasi päättää yksin siitä, mikä siinä on liikaa vaadittu? Vaikka sinusta sukkien nostaminen lattialta ei ole liikaa vaadittu niin toiselle se vaan voi olla liikaa, ellei kannusteta tms. Mutta et jaksa olla äitinsä etkä kannustaa vaan suutut ja toinen loukkaantuu ja ajattelee, että koska vaadit liikaa en ainakan nosta ja kierre on alkanut. Ei toki erityisesti sinun vikasi, mutta ei sen toisenkaan.

Ei herranjumala, ihan vakavissanko tuo kirjoittaja tuossa yllä väittää, että omien likaisten sukkien kerääminen lattialta voi olla liikaa vaadittu joltakulta poikaparalta, varsinkin jos ei saa siitä kehuja ja kannustusta? Ja ilkeä nainen on paha ihminen, kun ei jaksa ruveta kultapuppelille äidiksi ja kannustaa? Nyt mä olen kaiken nähnyt!

Mikset voi antaa niiden sukkien olla siellä lattialla? Niin mä ainakin teen. Nostelen ne sitten sieltä kun viitsin.

No enpä ihmettele enää, mikseivät parisuhteet tahdo onnistua. Mutta oma valintahan se tietysti on millaisessa sikolätissä haluaa elää, ja toki kumppanilla on sitten valinnan paikka, haluaako sopeutua tilanteeseen, alkaa toiselle huoltajalsi vai nostaako kytkintä.

Aika moni tosin taitaa ennen tuota kolmatta vaihtoehtoa ensin yrittää vaikuttaa tilanteeseen - olkoon sitten vaikka vaatimista tai nalkuttamista, jos niin haluat ilmaista - mutta toivottavasti aika äkkiä tajuaa luovuttaa, jos tuollaiseen tampioon törmää.

Aivan turhaan yrität vierittää parisuhteen onnistumattomuuden minun viakseni, eihän se onnistu sinultakaan tai siltäkään, joka minun kanssani elää/eli ja todennäköisesti he saavat uudet kumppanit samalta tasolta, ehkä vain eri ongelmien kera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Sinun tuo suhteesi kaatuisi kuitenkin, vaikka koittaisit miten puhua, koska sinä et halua muuttua. Seksuaalisuus on juurikin sellainen alue, jossa et voi millään listalla tai asian esille ottamisella saada enempää seksiä, jos toisella on omia ongelmia, miksi seksi ei maistu. Sinä voisit ehkä olla avuksi niissä ongelmissa, mutta et halua, koska se vaatisi muuttumista auttajaksi vaatijasta.

 Mistä ihmeestä sinä noita päätelmiäsi vedät:) En ole missään vaiheessa kannustanut ketään vaatimaan suhteeltaan liikoja, joten minun on pakko olla todella vaativa ihminen joka ei ymmärrä ratkoa parisuhdeongelmia sanattomasti (koska sanallinen kommunikointi = listojen laatimista eikä kannata koska se ei itsessään poista ongelmia)?

Niin mutta sinä haluat ehkä suhteessasi päättää yksin siitä, mikä siinä on liikaa vaadittu? Vaikka sinusta sukkien nostaminen lattialta ei ole liikaa vaadittu niin toiselle se vaan voi olla liikaa, ellei kannusteta tms. Mutta et jaksa olla äitinsä etkä kannustaa vaan suutut ja toinen loukkaantuu ja ajattelee, että koska vaadit liikaa en ainakan nosta ja kierre on alkanut. Ei toki erityisesti sinun vikasi, mutta ei sen toisenkaan.

Ei herranjumala, ihan vakavissanko tuo kirjoittaja tuossa yllä väittää, että omien likaisten sukkien kerääminen lattialta voi olla liikaa vaadittu joltakulta poikaparalta, varsinkin jos ei saa siitä kehuja ja kannustusta? Ja ilkeä nainen on paha ihminen, kun ei jaksa ruveta kultapuppelille äidiksi ja kannustaa? Nyt mä olen kaiken nähnyt!

Mikset voi antaa niiden sukkien olla siellä lattialla? Niin mä ainakin teen. Nostelen ne sitten sieltä kun viitsin.

No enpä ihmettele enää, mikseivät parisuhteet tahdo onnistua. Mutta oma valintahan se tietysti on millaisessa sikolätissä haluaa elää, ja toki kumppanilla on sitten valinnan paikka, haluaako sopeutua tilanteeseen, alkaa toiselle huoltajalsi vai nostaako kytkintä.

Aika moni tosin taitaa ennen tuota kolmatta vaihtoehtoa ensin yrittää vaikuttaa tilanteeseen - olkoon sitten vaikka vaatimista tai nalkuttamista, jos niin haluat ilmaista - mutta toivottavasti aika äkkiä tajuaa luovuttaa, jos tuollaiseen tampioon törmää.

Eli siihen tarvitaan kaksi jos parisuhde epäonnistuu. Aivan turhaan feidaat itsesi osasta sen kaatumiseen.

siis osallisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Fantasioin siitä, että mies kerrankin löisi vaatimuksensa pöytään, sanoisi suoraan mitä haluaa ja laittaisi minut "ruotuun". Mutta ei hän sitä tee, koska kaikki on ihan hyvin nytkin ja on niin kätevä elää kun joku muu (eli vaimo) järjestää, suunnittelee ja organisoi elämän. Ainoastaan se pieni nalkutus nakertaa, mutta siitä pääsee kätevästi eroon, kun poistuu paikalta esim. pihalle tai autotalliin ja myöhemmin teeskentelee, että erimielisyyttä ei koskaan ollutkaan.

Hepenillä höystettyä ahteria lauantaisin, au naturel tiistaisin, niin muulla ei ole niin väliä.

Ai niin, enhän minä ole miehesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Sinun tuo suhteesi kaatuisi kuitenkin, vaikka koittaisit miten puhua, koska sinä et halua muuttua. Seksuaalisuus on juurikin sellainen alue, jossa et voi millään listalla tai asian esille ottamisella saada enempää seksiä, jos toisella on omia ongelmia, miksi seksi ei maistu. Sinä voisit ehkä olla avuksi niissä ongelmissa, mutta et halua, koska se vaatisi muuttumista auttajaksi vaatijasta.

 Mistä ihmeestä sinä noita päätelmiäsi vedät:) En ole missään vaiheessa kannustanut ketään vaatimaan suhteeltaan liikoja, joten minun on pakko olla todella vaativa ihminen joka ei ymmärrä ratkoa parisuhdeongelmia sanattomasti (koska sanallinen kommunikointi = listojen laatimista eikä kannata koska se ei itsessään poista ongelmia)?

Niin mutta sinä haluat ehkä suhteessasi päättää yksin siitä, mikä siinä on liikaa vaadittu? Vaikka sinusta sukkien nostaminen lattialta ei ole liikaa vaadittu niin toiselle se vaan voi olla liikaa, ellei kannusteta tms. Mutta et jaksa olla äitinsä etkä kannustaa vaan suutut ja toinen loukkaantuu ja ajattelee, että koska vaadit liikaa en ainakan nosta ja kierre on alkanut. Ei toki erityisesti sinun vikasi, mutta ei sen toisenkaan.

 Aika iso paino sanalla ehkä. Minulle on henkilökohtaisesti ihan sama missä yhdet sukat pyörii, mutta jos toinen ihan yleisesti odottaa minun siivoavan kaikki hänen jäljistään alkaen, en todellakaan suostu. Ja jos minusta tulee sen takia liikaa vaativa prisenssa niin on kolmaskin ratkaisu suuttumisen ja äidiksi alkamisen lisäksi - sellainen kuin heippa ja hyvää jatkoa.

Mä en kyllä näkis, että jos toinen on mua sotkuisempi, että hän sitten odottaisi minun olevan siistimpi ja siivoavan. Eihän se omien sukkien lattialle jättäminen tarkoita että sinunkaan odotetaan niitä sieltä siivovan. Anna olla siinä vaan.

No onko tää nyt ap? Oliko se loputon kohtuuttomien vaatimusten lista nyt sitten se, että ap kiikuttaisi likaiset sukkansa pyykkikoriin eikä jättäisi niitä ajelehtimaan pitkin poikin? Vai miksi hemmetissä tässä väännetään jostain hikisukista ihan kuin ne olisivat parisuhteen tärkein kulmakivi?

Mun mielipide tähän hikisukka-asiaan on se, että en todellakaan halua kahlata kenenkään paskaisissa sukissa omassa kotonani. Sinä pidä niitä vaikka tyynys alla mun puolesta, mutta älä odota että kumppanisi välttämättä haluaa sitten nukkua kanssasi samassa sängyssä.

Nyrkkiä silmään ja homma hoituu

Itellä kauhee homma yrittää saada sottapyttyinen tyttöystävä siivoamaan. Ei ole toistaiseksi onnistunut. Jos minä en tee, kukaan ei tee.

En jaksa koko hikisukkaketjua lukea. Mutta sanonpa vain naisena et mikään ei oo arvostettavampaa ku mies joka uskaltaa olla eri mieltä vaikka mua ärsyttäisi ja osaa perustella mielipiteensä. Se on musta aikuista menoa. Kaksi ihmistä jotka on reilusti jotain mieltä (ihan siis pohdittua mieltä) ja sit niist voidaan keskustella ja kumpikin joustaa. Eksäni miellytti mua kaikessa ja yhtä kivirekeähän se oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Sinun tuo suhteesi kaatuisi kuitenkin, vaikka koittaisit miten puhua, koska sinä et halua muuttua. Seksuaalisuus on juurikin sellainen alue, jossa et voi millään listalla tai asian esille ottamisella saada enempää seksiä, jos toisella on omia ongelmia, miksi seksi ei maistu. Sinä voisit ehkä olla avuksi niissä ongelmissa, mutta et halua, koska se vaatisi muuttumista auttajaksi vaatijasta.

 Mistä ihmeestä sinä noita päätelmiäsi vedät:) En ole missään vaiheessa kannustanut ketään vaatimaan suhteeltaan liikoja, joten minun on pakko olla todella vaativa ihminen joka ei ymmärrä ratkoa parisuhdeongelmia sanattomasti (koska sanallinen kommunikointi = listojen laatimista eikä kannata koska se ei itsessään poista ongelmia)?

Niin mutta sinä haluat ehkä suhteessasi päättää yksin siitä, mikä siinä on liikaa vaadittu? Vaikka sinusta sukkien nostaminen lattialta ei ole liikaa vaadittu niin toiselle se vaan voi olla liikaa, ellei kannusteta tms. Mutta et jaksa olla äitinsä etkä kannustaa vaan suutut ja toinen loukkaantuu ja ajattelee, että koska vaadit liikaa en ainakan nosta ja kierre on alkanut. Ei toki erityisesti sinun vikasi, mutta ei sen toisenkaan.

Ei herranjumala, ihan vakavissanko tuo kirjoittaja tuossa yllä väittää, että omien likaisten sukkien kerääminen lattialta voi olla liikaa vaadittu joltakulta poikaparalta, varsinkin jos ei saa siitä kehuja ja kannustusta? Ja ilkeä nainen on paha ihminen, kun ei jaksa ruveta kultapuppelille äidiksi ja kannustaa? Nyt mä olen kaiken nähnyt!

Mikset voi antaa niiden sukkien olla siellä lattialla? Niin mä ainakin teen. Nostelen ne sitten sieltä kun viitsin.

No enpä ihmettele enää, mikseivät parisuhteet tahdo onnistua. Mutta oma valintahan se tietysti on millaisessa sikolätissä haluaa elää, ja toki kumppanilla on sitten valinnan paikka, haluaako sopeutua tilanteeseen, alkaa toiselle huoltajalsi vai nostaako kytkintä.

Aika moni tosin taitaa ennen tuota kolmatta vaihtoehtoa ensin yrittää vaikuttaa tilanteeseen - olkoon sitten vaikka vaatimista tai nalkuttamista, jos niin haluat ilmaista - mutta toivottavasti aika äkkiä tajuaa luovuttaa, jos tuollaiseen tampioon törmää.

Eli siihen tarvitaan kaksi jos parisuhde epäonnistuu. Aivan turhaan feidaat itsesi osasta sen kaatumiseen.

Joo toki näin. Jos asuinkumppani haluaa asua sikolätissä (tai sukkameressä tai missä tahansa vastaavassa, you name it), niin minun osuuteni parisuhteen epäonnistumisessa on se, että lähden nostelemaan. Yksinkertaista kun sen osaa. Possu voi etsiä rinnalleen jonkun kaltaisensa, minä etsin jonkun normaalimman kumppanin.

Tosin tämä oli nyt varsin hypoteettista pohdiskelua, sillä enpä ole (onneksi) elämäni aikana vielä törmännyt yhteenkään likasukkafetisistiin, jolle sisustuksen tärkein elementti ovat lattialla ajelehtivat haisevat sukat. :)

Vierailija kirjoitti:

Vaatimukset yleensä kohdistuvat yhteiseen elämiseen ja niiden noudattamatta jättäminen aiheuttaa riidan. Riitelyä inhoavana aina alistun kunnes mitta on täynnä ja lähden suhteesta. Näin kävi jo kolmannen kerran. Suhteet ovat kestäneet 1-2 vuotta ja vaatimusten määrä aina lisääntyy suhteen aikana. Miten mielivaltaista käytöstä voi estää ilman riitaa? Vai onko olemassa naisia, jotka ei halua yliotetta suhteessa?

Mitä jos opettelisit avaamaan suusi ja pitämään puolesi? 

Kynnysmattojen yli on tapana kävellä.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa koko hikisukkaketjua lukea. Mutta sanonpa vain naisena et mikään ei oo arvostettavampaa ku mies joka uskaltaa olla eri mieltä vaikka mua ärsyttäisi ja osaa perustella mielipiteensä. Se on musta aikuista menoa. Kaksi ihmistä jotka on reilusti jotain mieltä (ihan siis pohdittua mieltä) ja sit niist voidaan keskustella ja kumpikin joustaa. Eksäni miellytti mua kaikessa ja yhtä kivirekeähän se oli.

Ja se vielä että tietynlaista vastuunpakoiluahan toi toisen kaikkeen myöntyminen on. Minä en siitä ja siitä päättänyt joten minä en myöskään ole vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan kiva tietää mitä nämä vaatimukset on, sillä on aika lailla eri asia pitää puolisoa omana henkilökohtaisena siivoojana, kokkina, elättäjänä, prostituoituna ja lastenhoitajana kuin odottaa toisen korjaavan jälkensä, huolehtivan raha-asioistaan, osallistuvan yhteisten lasten kasvatukseen, huomioimaan puolisonkin tarpeet seksuaalisesti ja emotionaalisesti, ym. perusasioita. Mutta eräs nyrkkisääntö on hyvä muistaa: Yksi kaatunut suhde on normaalia. Toinen ero samasta syystä huonoa tuuria. Kolmannen kertauksen jälkeen olisi syytä vilkaista jo peiliinkin, ellei aiemmin ole tullut moinen mieleen.

Ei se ole toisen asia huolehtia toisen seksuaalisista tarpeista, myöskään yksi kaatunut suhde, jos ollaan menty avioliittoon ei ole normaalia. Silloin asiat kuuluisi kyetä selvittämään ja/tai valita sellainen puoliso, jonka kanssa tulee toimeen.

 Sanamuoto oli huomioida, ei huolehtia. Tarkoittaa, että seksiä harrastetaan yhdessä jolloin omien halujen lisäksi sen pitäisi olla myös toista osapuolta tyydyttävää. Huomioimattomuus voi siis olla esim. sitä, että kääntää kylkeä heti kun on saanut runkattua itsensä toiseen tai huolehtimalla vain omista tarpeistaan runkkaamalla yksin, torjuen seksin kumppanin kanssa.

 Suhteeseen tarvitaan (vähintään) kaksi, asioiden selvittämiseen tarvitaan (vähintään) kaksi eikä kenenkään kanssa voi tulla koko ajan toimeen. Avioliitossa tai ei. On aivan eri asia solmia avioliitto liian hätäisesti kuin todeta olevan normaalia, ettei kaikki osaa aina heti. Varsinkaan ihmissuhteita.

Minä kyllä miettisin, mitä olen tehnyt toiselle, ettei häntä enää kiinnosta huomioida minua tuossa esimerkissäsi, jos sellaista esiintyisi kesken parisuhteen. Lisäksi jos sellaista esiintyisi suhteen alussa päättäisin suhteen jos homma ei minulle riittäisi. En todellakaan ratkaisisi asiaa leväyttämällä miehelle listaa siitä, että nyt pitää huolehtia minusta. Uskon, että mieheni tekee sen erittäin mielellään jos hänen suhteensa minuun on kunnossa ja jos se ole, olen osavastuullinen.

 Lue tämän lainausketjun ensimmäinen viesti, alat mennä hieman hakoteille.

 Jos kumppani ei ota huomioon (tai on on lopettanut sen) listaamissani perusasioissa, ei ole mitenkään kohtuutonta ottaa asiaa esille. Se ei ole nalkuttamista, listojen leväyttelemistä tai "kumman vika"-kysymys. Mutta JOS ihminen reagoi kritiikkiin näin ja ihmettelee sitten netissä miksi suhteeni ei kestä, siihen saattaapi olla aika selvä syy.

 Ja sitten on se ääripää, joka kuvittelee kumppanin täyttävän kaikki hänen toiveensa ja sekään ei riitä - näitä nyt vaan tilastollisesti sattuu harvemmin yhdelle ihmiselle monta kertaa peräkkäin.

Sinun tuo suhteesi kaatuisi kuitenkin, vaikka koittaisit miten puhua, koska sinä et halua muuttua. Seksuaalisuus on juurikin sellainen alue, jossa et voi millään listalla tai asian esille ottamisella saada enempää seksiä, jos toisella on omia ongelmia, miksi seksi ei maistu. Sinä voisit ehkä olla avuksi niissä ongelmissa, mutta et halua, koska se vaatisi muuttumista auttajaksi vaatijasta.

 Mistä ihmeestä sinä noita päätelmiäsi vedät:) En ole missään vaiheessa kannustanut ketään vaatimaan suhteeltaan liikoja, joten minun on pakko olla todella vaativa ihminen joka ei ymmärrä ratkoa parisuhdeongelmia sanattomasti (koska sanallinen kommunikointi = listojen laatimista eikä kannata koska se ei itsessään poista ongelmia)?

Niin mutta sinä haluat ehkä suhteessasi päättää yksin siitä, mikä siinä on liikaa vaadittu? Vaikka sinusta sukkien nostaminen lattialta ei ole liikaa vaadittu niin toiselle se vaan voi olla liikaa, ellei kannusteta tms. Mutta et jaksa olla äitinsä etkä kannustaa vaan suutut ja toinen loukkaantuu ja ajattelee, että koska vaadit liikaa en ainakan nosta ja kierre on alkanut. Ei toki erityisesti sinun vikasi, mutta ei sen toisenkaan.

 Aika iso paino sanalla ehkä. Minulle on henkilökohtaisesti ihan sama missä yhdet sukat pyörii, mutta jos toinen ihan yleisesti odottaa minun siivoavan kaikki hänen jäljistään alkaen, en todellakaan suostu. Ja jos minusta tulee sen takia liikaa vaativa prisenssa niin on kolmaskin ratkaisu suuttumisen ja äidiksi alkamisen lisäksi - sellainen kuin heippa ja hyvää jatkoa.

Mä en kyllä näkis, että jos toinen on mua sotkuisempi, että hän sitten odottaisi minun olevan siistimpi ja siivoavan. Eihän se omien sukkien lattialle jättäminen tarkoita että sinunkaan odotetaan niitä sieltä siivovan. Anna olla siinä vaan.

No onko tää nyt ap? Oliko se loputon kohtuuttomien vaatimusten lista nyt sitten se, että ap kiikuttaisi likaiset sukkansa pyykkikoriin eikä jättäisi niitä ajelehtimaan pitkin poikin? Vai miksi hemmetissä tässä väännetään jostain hikisukista ihan kuin ne olisivat parisuhteen tärkein kulmakivi?

Mun mielipide tähän hikisukka-asiaan on se, että en todellakaan halua kahlata kenenkään paskaisissa sukissa omassa kotonani. Sinä pidä niitä vaikka tyynys alla mun puolesta, mutta älä odota että kumppanisi välttämättä haluaa sitten nukkua kanssasi samassa sängyssä.

Ei ollut ap ja sukkien tilalle voit laittaa minkä tahansa vaadittavan asian, jonka kanssa seuraa ongelmia suhteessa. Se oli vain esimerkki (suht huono).

Vierailija kirjoitti:

Itellä kauhee homma yrittää saada sottapyttyinen tyttöystävä siivoamaan. Ei ole toistaiseksi onnistunut. Jos minä en tee, kukaan ei tee.

Anna hänen yhteystietonsa ap:lle, voisivat sopia hienosti toisilleen?