Lue keskustelun säännöt.
Appivanhempien luona vieraileminen äärettömän raskasta
28.03.2016 |
Kärsiikö kukaan muu samasta? Mieheni vanhemmat asuvat kaukana meistä, joten kyläreissut kestävät aina vähintään yhden yön. Näistä muodostuu sitten koko suvun tapaamisia appivanhempien luona, kun kaikki tahtovat tavata meitä. Käymme kylässä parin kuukauden välein, mikä ei ole usein, mutta minulle liikaa.
Minulle riittäisi satunnaiset kahvittelut tai vaikka ravintolassa käyminen appivanhempien kanssa (näin teemme minun vanhempieni kanssa, ja se on minusta hyvä), mutta tuolla kaukana on mielekästä olla ainakin yhden yön yli. Hotellin meneminen ei tule kuuloonkaan (eikä kyseisessä kylässä sellaista olisikaan), vaan pienessä rivariasunnossa yövymme sitten vierashuoneessa.
Minä olen erittäin epäsosiaalinen ihminen. Varsinkin miehen koko suvun ilmestyessä paikalle menetän suunnilleen hermoni. En osaa olla luontevasti ja stressaan ja jännitän koko ajan. Vatsanikin menee sekaisin noilla reissuilla, mikä on hirvittävää. Asioita vaikeuttaa se, että ko. suku kommunikoi keskenään ruotsiksi, eivätkä kaikki heistä edes osaa suomea. Minä taas ymmärrän ruotsia, mutta paineen alla en kykene puhumaan sitä sanaakaan. Kaiken kaikkiaan nuo vierailut ovat minulle siis todella stressaavia.
Mieheni ei ymmärrä asiaa ollenkaan, vaikka olen yrittänyt selittää millainen olen luonteeltani. Hän ei jännitä vieraiden seurassa, joten hän ei kykene samaistumaan tuntemuksiini ollenkaan. Niinpä näillä reissuilla on vain käytävä. Eikä se ole parin vuoden aikana muuttunut ollenkaan helpommaksi.
Niin, ensi viikonloppuna olisi taas tiedossa tällainen kyläreissu. Hermoni ovat kireällä jo nyt, ja oikeasti halveksin itseäni asian johdosta. En nauti ihmisten seurasta, enkä voi pakottaakaan itseäni siitä nauttimaan. En puhu yhteistä kieltä heidän kanssaan, ja stressivatsani tulee taas menemään aivan sekaisin.
Tämä oli tällainen avautuminen. Hyvin noloa että aikuinen ihminen kokee tällaiset asiat näin vaikeina, mutta mikään määrä positiivista asennoitumista ei ole tehnyt asiaa helpommaksi.
Kommentit (92)
Onko sinun pakko lähteä sinne mukaan? Jos jäät kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä mene. Vitut jostain ruottinkielisistä sukulaisista.
Sinulla on paha ongelma, jonka olet ihan itse itsellesi kehitellyt. Normaali ihminen ei onnistu ajamaan itseään tuohon tilaan ajatuksen voimalla. Että on se kamalaa, kun miehen sukulaisten kanssa joutuu tekemisiin, menee maha sekaisin ja joutuu vierashuoneessa nukkumaan.
Entä se sun mies? Entä jos sille on tärkeää, että näkee sukulaisiaan ja entä jos sille on kamalaa joutua tekemisiin sun sukusi kanssa, koska siellä e i puhuta ruotsia ja siellä joutuu hotelliin yöksi. Tai entä jos se vihaa appiukkoaan, mutta sietää sitä sun takia sen sijaan, että kehittäisi paniikkihäiriön.
Onko teillä lapsia? Jos ei, Hankkikaa niitä, niin lapset vie huomion, sun ei tarvii seurustella. Tai sitten et vain mene.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on paha ongelma, jonka olet ihan itse itsellesi kehitellyt. Normaali ihminen ei onnistu ajamaan itseään tuohon tilaan ajatuksen voimalla. Että on se kamalaa, kun miehen sukulaisten kanssa joutuu tekemisiin, menee maha sekaisin ja joutuu vierashuoneessa nukkumaan.
Entä se sun mies? Entä jos sille on tärkeää, että näkee sukulaisiaan ja entä jos sille on kamalaa joutua tekemisiin sun sukusi kanssa, koska siellä e i puhuta ruotsia ja siellä joutuu hotelliin yöksi. Tai entä jos se vihaa appiukkoaan, mutta sietää sitä sun takia sen sijaan, että kehittäisi paniikkihäiriön.
Minulla ei ole paniikkihäiriötä. Sen sijaan koen ahdistavana "vieraiden" nurkissa asumisen, ja jatkuvasti muiden silmien alla olemisen. Keskustellakin pitäisi, mutta en pysy siinäkään kieliongelmien vuoksi täysin mukana. Stressivatsasta kärsin muutenkin, joten näissä tilanteissa se vasta villiintyy.
Miehelläni ei ole ongelmaa tavata vanhempiani, sillä ensinnäkin välimatka on lyhyt, eikä minun suvussani harrasteta samanlaista hössötystä kuin hänen suvussaan. Voimme käväistä kylässä kahvilla ja lähteä jutustelun jälkeen kotiin. Hänen sukunsa järjestää aina hienot päivälliset, ja illanistujaiset jatkuvat takkatulen ääressä nukkumaanmenoon saakka. Mitään pienimuotoista ei siellä tunnetakaan. Vahvasti introvertille ihmiselle sellainen on todella raskasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole lapsia, eikä ole lähiaikoina tarkoitus hankkiakaan. En voi jättää näitä tapaamisia väliin, sillä mies loukkaantuu syvästi jo pelkästä varovaisesta ehdotuksesta. Ja pakko hänen sukunsa kanssa on tulla toimeen. Vaikka sitten väkisin... Mutta koko seuraava viikko on jo pilalla koska tiedän mitä on edessä.
Ap
Ehkä sinä ja miehesi sitten olette liian erilaisia. Toinen haluaa viettää suvun kanssa aikaa, sinä et. Joko lakkaat menemästä tai etsit itsesi kaltaisen miehen.
Lasta en tuohon tilanteeseen suosittele. Miehen suku kerran on läheisiä keskenään, joten lapsiakin haluaisivat nähdä ehkä jopa useammin.
Tai sitten vaan opettelet ottamaan rennommin, jos tuohon suhteeseen haluat jäädä. Tuskin enää hirveän vieraita ovat, jos jo useammin olette käyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla introvertti luonne, siinä ei ole mitään pahaa. :) Mutta nuo vierailut on vaan syytä kestää. Ehkä niihin pikku hiljaa tottuu. Ihmiset tulee tutummiksi ja kommunikointi helpottuu ajan myötä. Tsemppiä!
hae rauhoittavia tai ole koko vierailu pienessä konjakki pierussa, appiukon kanssa vetelet ja mutiset introverttiys on perseestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen viettänyt 3 viikkoa appivanhempien seurassa melkein 24/7. Mies on ulkomaalainen ja tehtiin pidempi visiitti heidän luokseen. Oli virhe :D
Ehkä sinun pitäisi käydä terapeutilla juttelemassa ongelmastasi. Jos siis et itse pysty rauhoittamaan itseäsi ennen kuin nyt seuraavan kerran menet appivanhempiesi kotiin. Yritä miettiä tämä asia järkevästi. Sinulla ei ole mitään syytä jännittää tai pelätä, hehän ovat miehesi sukulaisia ja siten sinunkin. Osa heistä ei osaa suomea (kai) ja sinä jännittäessäsi et osaa puhua ruotsia. Mitäs jos ottaisit tämän asian rohkeasti puheeksi joskus vieraillessasi, tai miehesi ottaisi? Siis sanoisi, että sinulle on rasittavaa, kun joudut ponnistelemaan yrittäessäsi puhua ruotsia. Ehkäpä niistä sukulaisista löytyisi sitten sellaisiakin, jotka osaavat puhua suomea ainakin sen verran, että heidän kanssaan voisi vähän keskustella. Vaikka suomea ja ruotsia sekaisin, se voisi laukaista tunnelmaakin. Kyllä asiat tulevat yleensä niinkin ymmärretyksi, minulla on kokemusta tuollaisesta tilanteesta. Jos kaikki auttavat toisiaan, ongelmasta voidaan päästä yli yhdessäkin.
Kyllä, on introverttejä ihmisiä ja ymmärrän että tykkäät omasta rauhasta ja olla yksin, mutta elämäsi olisi paljon helpompaa, jos pystyisit edes vähän seurustelemaan sukulaistesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sinuna opettelisin puhumaan paremmin ruotsia. Siis jos mies olisi minulle tärkeä.
Jos vaikka kotona miehen kanssa juttelisitte välillä ruotsiksi?
Isoin ongelma tässä asetelmassa on miehesi joka ei halua ymmärtää ongelmaasi. Empaattinen aviomies osaisi tehdä paljon asian eteen ja helpottaa vaimon oloa vierailutilanteissa. Ehdotan että laitat miehesi selkä seinää vasten, lukitset oven etkä päästä ulos ennen kun asia on käsitelty ja mies lupaa helpottaa vierailuitasi. Ällistyttävää jos hän on ihan sokea jopa niinkin selkeälle asialle kuin kieliongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole lapsia, eikä ole lähiaikoina tarkoitus hankkiakaan. En voi jättää näitä tapaamisia väliin, sillä mies loukkaantuu syvästi jo pelkästä varovaisesta ehdotuksesta. Ja pakko hänen sukunsa kanssa on tulla toimeen. Vaikka sitten väkisin... Mutta koko seuraava viikko on jo pilalla koska tiedän mitä on edessä.
Ap
Yritä psyykata itseäsi siten, että et yksinkertaisesti ajattele asiaa ennen kuin on lähtöpäivä tai sitä edellinen, jos tarvitset yhden päivän pakkaamiseen tai muuhun reissun valmisteluun. Ihan turha murehtia etukäteen ja sitten vielä paikan päällä, tulee murehdittua sama asia kahteen kertaan. Tiedän että ei ole helppoa, mutta ihan tietoisesti, aina kun ajatukset alkaa mennä reissuun, niin päätät mielessäsi että nyt en ajattele tätä asiaa. Voi kuulostaa hullulta, mutta jos murehdit jo viikolla asiaa mille et oikeastaan voi mitään (ellet sitten halua loukata miestäsi), niin tavallaan annat asialle liian ison vallan elämässäsi.
Toinen juttu on, että sitä ruotsia voisi / kannattaisi treenata. Silloin jos on itsellä kieli hieman varmemmalla pohjalla, niin on helpompi olo itselläkin. Ja sitten voi ottaa sen asenteen että harjoittelen nyt tätä kieltä kun on siihen mahdollisuus. Siitä voi olla hyötyä myöhemmin työelämässäkin.
Itsekin toki tiedän introventtinä, että jatkuva sosiaalisuus ottaa voimille. Koeta palkita itsesi sitten vierailun jälkeen jollain mukavalla jutulla. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Isoin ongelma tässä asetelmassa on miehesi joka ei halua ymmärtää ongelmaasi. Empaattinen aviomies osaisi tehdä paljon asian eteen ja helpottaa vaimon oloa vierailutilanteissa. Ehdotan että laitat miehesi selkä seinää vasten, lukitset oven etkä päästä ulos ennen kun asia on käsitelty ja mies lupaa helpottaa vierailuitasi. Ällistyttävää jos hän on ihan sokea jopa niinkin selkeälle asialle kuin kieliongelma.
Mieheni on empaattinen, mutta tässä asiassa emme ymmärrä toisiamme. Hän todella voisi tehdä asiat minulle helpommiksi, esim. avustamalla minua enemmän kommunikoinnissa vieraalla kielellä, ja järjestämällä meille edes pieniä hetkiä rauhassa. Mutta ei, hän rakastaa yhdessäoloa perheensä kanssa niin paljon että unohtaa minut :( Vaikka hän tietää että nuo tilanteet saavat minut väsymään nopeasti.
En edes osaa täysin selittää sitä, miksi minulla on niin epämukava olo noilla reissuilla. En tunnu tottuvan siihen millään.
Ap
Oletkohan naimisissa nuoruuden exäni kanssa? ;)
Kuulosti niin tutulta tuo koko kuvio, pieni ruotsinkielinen paikkakunta ja kaikki sukulaiset rynnistää paikalle kun olette siellä, eikä kaikki osaa kunnolla suomea...
Entä jos teette niin, että vaikka siinä kylässä ei ole hotellia, niin jossain kohtuullisen ajomatkan päässä on varmaan hotelli tai motelli ja yövytte sellaisessa, kun olette kyläilemässä appivanhempien luona. Miehesi voi vaikka sanoa syyksi jonkun huonounisuuden tms. Kyllä vanhemmat ihmiset yleensä sellaiset syyt ymmärtävät. Näin saatte hieman hengähtää välillä ja miehesi voi ehkä ajella sinne kerran tai pari myös ilman sinua, siis sieltä hotellilta, ettei ihan kaikkiin serkkujen kumminkaiman tapaamisiin sinun tarvitse osallistua, siihen pääjuttuun vain. Ja ianakin yön saatte olla rauhassa ja nauttia aamiaisen rauhassa hotellilla ja siitä tulee samalla teille ihan kiva oma pikku loma, ei pelkästään ihan kamalaa.
Tsemppiä ja lycka till!
Voi kuule ollaan appivanhempien luona Hollannissa ja täällä ollaan aina vähintään 5 päivää. Muuta sukua nähdään jatkuvasti, nytkin sisko tässä. Eilen putkeen miehen sisko ja hänen appivanhempansa, isovanhemmat ja eno.
Aika hankalaa kun en kieltä puhu ja olen introvertti. Mutta koitan parhaani mukaan pysyä positiivisena ja on tämä kivaakin. Ei olisi jos asenne olisi huono.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, on introverttejä ihmisiä ja ymmärrän että tykkäät omasta rauhasta ja olla yksin, mutta elämäsi olisi paljon helpompaa, jos pystyisit edes vähän seurustelemaan sukulaistesi kanssa.
Mä uskoisin, että tuo ongelma helpottaisi jos vierailuista voisi tehdä lyhyempiä ja siten vähemmän stressaavia. Uskon, että tuollainen tilanne on todella uuvuttava (ei hetken rauhaa, pitkä vierailu, pitäisi olla sosiaalinen vieraalla kielellä vieraiden ihmisten keskellä...) ja siinä jää rentoutumis- ja tutustumisyritykset ahdistuksen jalkoihin.
Mun mielestä mies ja suku voisivat tulla vastaan ja hyväksyä lyhyempiäkin vierailuja (jos ei jaksa ajaa samana päivänä sinne ja takaisin, niin menette kotimatkalla hotelliin), etteivät vierailut olisi sinulle aina niin stressaavia, ja niistä jäisi enemmän positiivisia muistoja. Ehkä jännitys sitten helpottaa. Jos mies haluaa olla kauemmin, voisi mennä joskus yksinkin.
Entäpä jos vierailun aikana välillä vetäydyt vierashuoneeseen yksin jonkun syyn (päänsärky tms) takia, nautit omasta rauhasta ja jossain vaiheessa (kun haluat) ilmestyt taas porukoihin mukaan. Noin minun oli joskus aikoinaan pitänyt tehdä, kun kävimme vierailuilla appivanhemmilla.
Mies menee tapaamisiin lasten kanssa.