Lue keskustelun säännöt.
Jätin nuoruuden elämättä poikaystävän ja arkuuden takia
28.03.2016 |
Ja nyt HARMITTAA. Olen kolmekymppinen, parisuhteessa, vakityössä ja omistusasunto löytyy eli asiat ovat siinä mielessä mallillaan, mutta kokemuksia minulla ei ole yhtään mistään. Pääsyy oli kontrolloiva poikaystävä, jonka kanssa nysväsin kotona ikävuodet 18-25. Tuona aikana sain opiskelut hoidettua kunnialla, mutta en hankkinut uusia ystäviä, kokemuksia tai mitään. Ehkä eniten harmittaa, etten lähtenyt vaihtoon vaikka se oli aina suuri unelmani. En halunnut jättää poikaystävää, ja olin muutenkin liian arka ja pelokas.
Lopputuloksena asun edelleen synnyinkaupungissani. Läheiset ovat käyneet opiskelemassa ympäri maailmaa, osa tekee työpätkiäkin ulkomailla. Minä en ole edes muuttanut kaupungista toiseen koko elämäni aikana. Olen edennyt mahdollisimman turvallista reittiä, ja nyt tämä elämä ja tämä kaupunki tuntuvat tukehduttavan minut.
Mutta on asunto, miehellä ja minulla työpaikat täällä, ja opiskelut opiskeltu. Olen töissä sellaisella alalla, että en saisi ulkomailta helposti töitä, ja koska alallani on myös Suomessa huono työllisyystilanne, ei olisi millään lailla järkevää jättää vakipaikkaa ja lähteä ulkomaille vaikka vuodeksi. Mutta janoan irtiottoa, oikeaa itsenäistymistä ja uusia kokemuksia niin paljon että pakahdun.
Olen hirveän katkera ja kateellinen ihminen nykyään, vaikka yritän keskittyä positiivisempiin asioihin. Kaikkien muiden elämät tuntuvat paremmilta kuin omani: monet ovat valinneet paremman alan kuin minä, ja vielä useampi on ottanut sen itsenäistymisaskeleensa silloin kun se oli helpointa, eli opiskeluaikana. Näistä kokemuksista puhutaan aina innostuneena kovaan ääneen, ja minua lähinnä itkettää. Olin liian pelokas aikoinaan, ja olen kai nytkin. Tosin pelissäkin on tämän ikäisenä jo enemmän. Sisaruksenikin asuvat kaikki ulkomailla ja luovat upeaa uraa, minä asun kotikaupungissamme ja urakehityskin on ollut itselleni erittäin suuri pettymys, vaikka vakipaikka löytyykin.
Kohtalotovereita?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se syyllinen tähän tilanteeseen löytyy peilistä, vaikka yrität vyöryttää poikaystävän niskoillekkin syyllisyyttä.
Mun mielestä omistusasunto ja vakityö ei tarkoita että elämä on mallillaan. Elämä on mallillaan kun on onnellinen ja tyytyväinen omaan elämäänsä. Ei kolmekybänen ole liian vanha tekemään isojakaan muutoksia elämäänsä jos tahtotila on oikea.
Oma arkuuteni olikin suuri syy, vaikka mustasukkainen poikaystäväkään ei asioita helpottanut. Olin nuorempana hirveän pelokas päätösten tekemisen suhteen, ja olisi ollut minulle hyväksi jos joku läheinen olisi kannustanut uskaltamaan. Mutta suurin syyllinen olen tietenkin minä itse.
Niin, elämä on mallillaan siis materiaalisten asioiden puolesta. Tyytymätön selvästikin olen. Taaksepäin katsoessa näkee selvästi miten helppoa lähteminen olisi ollut, nyt se vaatisi jo todellista elämänmuutosta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kannattaa luopua kaikesta hyvästä ja lähteä metsästämään sitä myyttistä onnea reissailemalla, paneskelemalla ja keräilemällä kokemuksia, koska #naisella #oikeus #onnellisuuteen
Mulla vähän sama, paitsi että edes sitä poikaystävää ei ollut.
Haluatko oikeasti sitä mitä luulet haluavasi vai haluatko sitä menestystä mitä luulet muiden arvostavan?
Vierailija kirjoitti:
Joo, kannattaa luopua kaikesta hyvästä ja lähteä metsästämään sitä myyttistä onnea reissailemalla, paneskelemalla ja keräilemällä kokemuksia, koska #naisella #oikeus #onnellisuuteen
Nykyiseen mieheeni olen kyllä erittäin tyytyväinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menit siis sen kontrolloivan poikaystävän kanssa naimisiin? Eikö se anna sun edes harrastaa tai lähteä matkalle kaverin kanssa? Ei meistä moni muukaan ole ollut vaihdossa ja ihan tavallista arkea monella tämä elämä. Enemmän kuulostaa siltä, että sun elämässä ei ole rakkautta, koska jos sitä olisi, niin arkikin tuntuisi hyvältä.
En voi samaistua, ikävä kyllä, koska olen elänyt täysin päinvastoin. Olen matkustellut, vaihtanut alaa ja asuinpaikkaa, bilettänyt, harrastanut irtosuhteita ja mennyt naimisiin jännämiehen kanssa ja eronnut. Paljon on tullut koettua ja velkaa on liikaa. Välillä olen kateellinen ihmisille joilla on velaton omistusasunto ja tasainen parisuhde mutta elämänkokemuksistani en ole valmis noiden vuoksi luopumaan. Aloita eläminen nyt, mikä sinua estää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kannattaa erota miehestä ja lähteä metsästämään uusia kokemuksia, jospa se onni löytyisi...olethan varmasti punninnut eri vaihtoehtojen mahdolliset seuraukset. Mikset hanki niitä kokemuksia miehesi kanssa? Vai onko tässä nyt taas sellainen klassinen kyllästymistapaus?
Olen myös kolmikymppinen, mutta mulla ei ole ystäviä, en ole käynyt ulkomailla 15 vuoteen. Parisuhdetta ei ole ollut koskaan, ei myöskään vakityötä eikä omistusasuntoa. Tehdäänkö vaihtarit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, voi harmin paikka. Uutta tilaisuutta ei tule. Sori siitä.
Menneisyyttä ei voi muuttaa mutta pidä nyt huoli ettei sinulta jää elämä nytkin elämättä.
Ettet kadu 50-vuotiaana ettei tullut elettyä 30-vuotiaana.
Toisaalta muiden elämä usein näyttää loistokkaammalta ulospäin mitä se todellisuudessa onkaan.
Älä tee asioita joita kuvittelet että pitäisi tehdä vaan asioita joita oikeasti haluat tehdä, vaikka ne eivät olisikaan trendikkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menit siis sen kontrolloivan poikaystävän kanssa naimisiin? Eikö se anna sun edes harrastaa tai lähteä matkalle kaverin kanssa? Ei meistä moni muukaan ole ollut vaihdossa ja ihan tavallista arkea monella tämä elämä. Enemmän kuulostaa siltä, että sun elämässä ei ole rakkautta, koska jos sitä olisi, niin arkikin tuntuisi hyvältä.
En mennyt. Nykyinen mies on oikein hyvä, ja arki hänen kanssaan mukavaa. Mutta tuntuu etten ole itsenäistynyt koskaan, ottanut sellaista oikeaa irtiottoa ja kokeillut siipiäni. Eikä tällaisiin kokemuksiin liittyviä mukavia muistojakaan näin ollen ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo kannattaa erota miehestä ja lähteä metsästämään uusia kokemuksia, jospa se onni löytyisi...olethan varmasti punninnut eri vaihtoehtojen mahdolliset seuraukset. Mikset hanki niitä kokemuksia miehesi kanssa? Vai onko tässä nyt taas sellainen klassinen kyllästymistapaus?
Ei mies ole asioille mikään este, vaan asioiden monimutkaisuus. Jos vaikka päättäisimme muuttaa ulkomaille, niin mistä molemmille työt, mitä tehdä omistamallemme asunnolle jnejne. Helpompaa olisi ollut lähteä opiskeluaikana.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kadehtia toisten elämää, tätä en ole koskaan käsittänyt. Et tiedä mitä ongelmia heillä on, sillä kaikilla meillä on omat ongelmamme. Sinulle on kehittynyt joku kiiltokuvamalli elämästä ja saavutuksista mitä pitäisi olla. Jos olet tyytyväinen nykyiseen parisuhteeseen niin mikä on ongelmasi. Onni on hyvä ihmissuhde ja jokapäiväinen leipä. Älä havittele kuuta taivaalta. Ei tämä Suomi sillä tavalla pyöri että kaikki lähtee ulkomaille.
Olisiko aika perustaa perhe, hankkia jälkikasvua niin saat elämääsi uutta sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Joo kannattaa erota miehestä ja lähteä metsästämään uusia kokemuksia, jospa se onni löytyisi...olethan varmasti punninnut eri vaihtoehtojen mahdolliset seuraukset. Mikset hanki niitä kokemuksia miehesi kanssa? Vai onko tässä nyt taas sellainen klassinen kyllästymistapaus?
Sun kohdallasi meillä taitaa nyt olla se klassinen luetunväärinymmärtämistapaus.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kadehtia toisten elämää, tätä en ole koskaan käsittänyt. Et tiedä mitä ongelmia heillä on, sillä kaikilla meillä on omat ongelmamme. Sinulle on kehittynyt joku kiiltokuvamalli elämästä ja saavutuksista mitä pitäisi olla. Jos olet tyytyväinen nykyiseen parisuhteeseen niin mikä on ongelmasi. Onni on hyvä ihmissuhde ja jokapäiväinen leipä. Älä havittele kuuta taivaalta. Ei tämä Suomi sillä tavalla pyöri että kaikki lähtee ulkomaille.
Olisiko aika perustaa perhe, hankkia jälkikasvua niin saat elämääsi uutta sisältöä.
Todella hyvä ajatus perustaa perhe ja jämähtää paikoilleen tilanteessa, jossa suree elämätöntä elämää ja haluaisi käydä ulkomailla.
Naurettavaa pähkäilyä. Lähde vaikka yksin ulkomaan matkalle, niin saat pärjätä ja olla yksin. Käy vaikka Venäjällä, niin on kielitaidonkin suhteen haastetta. Älä varaa hotellia valmiiksi vaan mene ihan ex tempore, saat jännitystä. Tai kierrä liftaten Suomea teltan kanssa. Onhan näitä reissuja mitä voi ihan aikuisenakin tehdä.
Haluat siis luoda kansainvälistä uraa? Väitöskirja (oletan että olet akateeminen)? Tai uuden alan opiskelu, jossa paremmat mahdollisuudet työskennellä ulkomailla? Sulla on vaikka mitä mahdollisuuksia, kun vaan mietit ja otat härkää sarvista. Ulospäin tilanteesi kuulostaa myös ikäkriisiltä. Se on ihan normaalia. Joskus se voi olla alku tarpeelliselle elämänmuutokselle.
Ota opintovapaata ja lisäkouluttaudu ulkomailla. Miehesi voi lähteä mukaan? Tehkää se nyt ennen kuin teillä on lapsia.
Kyllä se syyllinen tähän tilanteeseen löytyy peilistä, vaikka yrität vyöryttää poikaystävän niskoillekkin syyllisyyttä.
Mun mielestä omistusasunto ja vakityö ei tarkoita että elämä on mallillaan. Elämä on mallillaan kun on onnellinen ja tyytyväinen omaan elämäänsä. Ei kolmekybänen ole liian vanha tekemään isojakaan muutoksia elämäänsä jos tahtotila on oikea.