Noloin pierutilanne, jota olet todistanut? Omasi olisi tietysti herkullisin...

tätä naurua, vauva ihmettelee sylissä ja esikoinen toi nenäliinan kun äiteellä silmät vuotaa XD !



Oman jymypaukkuni päästin parikymppisenä, kun olin iloisessa nousuhuppelissa kaupungille menossa kahden kamuni kanssa. Kuului vain ihan tajuton tööööt ja kamuni vilkaisivat toisiaan hämillään, sanaakaan sanomatta. Minua nolotti kamalasti.



Isäni kertoi että kerran pyörälenkillä ollessaan häntä alkoi pierettää ihan kamalasti. Hän kurkkasi taakseen, tähysti eteenpäin ja kun ketään ei näkynyt pyörätiellä, nosti kankkua ja päästi kunnon paukun. Juuri samalla hetkellä ojasta pomppasi pystyyn pari pikkupoikaa, jotka hihkaisivat " moro!" . Loistoajoitus, molemmin puolin!

Paras oli se etelänmatkalla kompuroinut mies...hih, hih!!!!

Oli siis OMAT häät. Tietenkin jännitti enkä voinut enää mennä vessaan siellä sakastissa hääpuku päällä. No vaihtoehtona oli pidättäminen. Kirkon ovella alkoi mahassa pyöriä todella lujaa mutta sain pidätettyä. Tuli sormuksen laiton vuoro ja kuinka ollakkaan, juuri kun on kaikkein hiljaisinta eikä pappikaan sano sanaakaan en enää voinut pidättää sitä ja pääsi IHAN ANKARA pieru. Ja kirkoissahan on yleensä ihan hyvä akustiikka.... Voi nolojen nolo. Se yksi pieru onnistui kyllä kertakaikkisen hyvin pilaamaan omat hääni.

Itselleni on näitä pierun rupsukoita tulemaan oikeastaan raskauden myötä! Siis sellaisia ettei niitä oikein voi mitenkään pidätellä!

Olin raskaana ollessa vuodeosastolla töissä, vielä vähän vieraammalla osastolaa tuuraamassa, kun rapsan jälkeen nousin iloisesti tuolistani ja huoneeseen jäi kolme hoitajaa odottamaan seuraavia rapsan pitäjiä, minulta tietenkin peräpäästä pääsi iloinen *rups prööps rups*. Voi luoja, että hävetti! Siellä ne ovat nauraneet varmasti mulle kunnolla.

Muuten osastolla ollessa päästelin mykkiä hiihtäjiä valtoimenaan ja hajut meni tietenkin vaippoihinsa kakkineiden mummeleitten syyksi!

Yksi tapaus on 17-vuotiaana ollessa jäänyt mieleen. Ihana kundi, jonka kanssa olin juuri tavannut jutskaili ryypiskely illan jälkeen kanssani ja minulta pääsi piiitkä pieru.. Onneksi olin hieman huppelissa kun ei nolottanut aivan sikana! No, poika siihen totesi vaan hirmu myötätuntoisella äänellä et " olet tainnut syödä niitä herneitä töissä oikein urakalla kun noin pierettää" . Olin töissä marjojen ja vihannesten myyjänä! Tämän jälkeen deittailtiin tovi joten pikku pieru ei haitannut häntä!

Ala-asteella oli kerran jotkut kokeet ja luokassa oli tietysti tosi hiljaista. Opettaja - vajaa viisikymppinen mies, joka oli siisteine viikseineen ja tummennettuine laseineen olevinaan tosi cool - pelasi jotain ihmejuttua karttakepin kanssa ja pudotti sen vahingossa pöydältä lattialle. Hän nousi nostamaan sitä ja pari askelta otettuaan pieraisi kovaa ja pitkään. En tajua vieläkään, miten kukaan oppilaista ei reagoinut millään tavalla - muistan, että sain johonkin toiseen kaveriin katsekontaktin, mutta hänkään ei edes ällistellyt. Muistan myös, että opettajalla oli 80-luvun alkupuoleen sopivat kireät teryleenihousut, joissa pieru tuntui varmasti hyvältä.



Sitten taas äidilleni kävi kerran nolosti, kun häneltä oli laihduttamistarkoituksessa leikattu paksusuoli - tämä joskus 80-luvun alussa. Se aiheutti ei suinkaan laihtumista, vaan lähinnä holtitonta piereskelyä, semmoisia pitkiä, märän kuuloisia prutkuja. Kerran yksi pihakaveri tuli käymään meillä ja äiti ei huomannut sitä, kun poika oli aika hiljainen tapaus. Hän makasi sohvalla olohuoneessa ja päästi mahtavan pierun, joka juuri sillä hetkellä tuntui normaalia pidemmältä. Kaveri, joka oli kylään tullut, vain tuijotti minua pitkään eteisestä.



Meillä oli joskus myöhemmin valkoinen kangassohva. Kerran minulla oli maha sekaisin ja piereskelin märkiä plötköjä - yhdestä niistä jäi läntti sohvaan, jota yritin epätoivoisesti hinkata jollain märällä vessapaperilla pois. Ei lähtenyt. En sitten sanonut kenellekään mitään ja läntti oli sohvassa ainakin parin vuoden ajan ennen kuin se heitettiin pois.



Pikkupoikana muistan, kun minulla oli joku kikkare housussa. Äiti käski ottamaan housut pois ja kaiveli lahkeita. Kakkakikkarehan sieltä tuli. Äiti laittoi sen pöydälle tarkastellaakseen sitä...



Tähän ei liity pierua, mutta juttu on liian hyvä jäädäkseen kertomatta:



olimme isän ja pikkuveljen (ja yhden kaverin) kanssa ajelulla jossain keski-Satakunnan pikkuteillä, kun isä sanoi, että hänellä on hirveä paskahätä. Kekkasimme autiolta näyttävän työväentalon ja isä pysäytti sen pihaan ja sanoi, että hän menee tuonne paskalle. Jäimme autoon, kun hän lähti talon sivuitse metsään. Näimme, että hän otti talon sivustalta ämpärin mukaansa. Kun hän tuli takaisin, hän kertoi paskantaneensa ämpäriin ja jättäneensä ämpärin puun oksalle roikkumaan. Isälläni oli näihin aikoihin (ja varmaan vieläkin) tapana pestä pylly paskalla käymisen jälkeen, mutta metsässähän se ei aivan helposti onnistu. Hänellä oli lompakossa hyttyspyyhkeitä, joita hän sitten otti ja pyyhki reilusti. Kun olimme lähteneet autolla eteenpäin, hän kääntyi minuunpäin - istuin pelkääjän paikalla - ja sanoi: " Nyt kirvelee niin pirusti." Jos ikkuna olisi ollut hiukankin enemmän auki, olisin pudonnut tielle.



Isä kertoi joskus juttua jostain 70-80-luvun lehtimiesreissusta DDR:ään, jossa viina virtasi. Isä oli hotellihuoneessa jonkun toisen äijän kanssa, jolle tuli ripulikohtaus yöllä, kun ryyppäys oli jo loppunut. Äijä lähti etsimään pimeässä hapuillen valokatkaisinta, mutta ei löytänyt sitä kovin helposti. Kun valot lopulta syttyivät, lattialla oli pitkä paskavana, joka oli tullut äijän lahkeesta.



Saattoi olla sama tyyppi, mutta isälle soitti jokin aika sitten yksi vanha kaveri, tunnettu ryyppyveikko. Puhelun aikana äijä kävi paskalla ja jatkoi jutteluaan lunkisti (ja kuulemma keitti lisäksi riisipuuroa).



Kerran opiskeluaikoina olin ryyppäämässä ja tulin yöllä kotiin, ehkä joskus neljän aikaan. Heräsin varmaan puoli kuudelta siihen että paskaa tulee. Ryntäsin vessaan ja paska lensi. Takaisin nukkumaan - ja takaisin vessaan! Ja vielä kerran! Olin tässä vaiheessa jo aivan tuskaisen hikinen. Aamulla piti lähteä yliopistolle - ruotsin pakollinen kurssi oli vielä käymättä. Opettaja pani meidät miniryhmiin ja valitsin ryhmän, jossa oli yksi hyvä kaveri, joka oli niinikään ollut samoissa bileissä, ja yksi lunki kaveri, jonka tunsin jotenkuten, joten saatoin rentoutua. Opettaja oli käskenyt meidän keskustella ruotsiksi ajankohtaisia kuulumisia. Kerroin, että olin ottanut kuppia reilummasti eilen illalla ja että på natten jag vaknade och skittade och svetade! Kyllä jätkiä nauratti.

Vierailija:

Meillä oli joskus myöhemmin valkoinen kangassohva. Kerran minulla oli maha sekaisin ja piereskelin märkiä plötköjä - yhdestä niistä jäi läntti sohvaan, jota yritin epätoivoisesti hinkata jollain märällä vessapaperilla pois. Ei lähtenyt. En sitten sanonut kenellekään mitään ja läntti oli sohvassa ainakin parin vuoden ajan ennen kuin se heitettiin pois.

Vierailija:

Vierailija:

..ja tässä se Ruotsin tv:n liverupsu:

http: //www. youtube. com/watch?v=yYPfpbHikCM&mode=related&search=

Mun noloin juttu sattui (oikeestaan melkein joka yö kuulemma!!) kun oltiin menty miehen kanssa naimisiin, niin en oikein kainona nuorikkona tohtinut päästellä pieruja miehen kuullen (nyt kolmen vuoden jälkeen asia on kyllä jo ´korjaantunut' ;), niin pidättelin niitä päivisin jos en ollut vessassa. NYT mieheni on paljastanut minulle että makuuhuoneesta alkoi kuulua oikea tuubasoolo aina kun olin nukahtanut (mieheni valvoi usein pitempään), päivällä pidätellyt tietty tulivat yön aikana ulos! Hyvä ettei silloin kertonut sitä, olisin varmaan kuollut häpeästä ;), nyt osaan itsekin MELKEIN jo hymyillä tapahtuneelle.

Miten VOI sattua juuri noin sopivasti: ' Hejdå - pröööt!!'



*pyyhkii vettä silmistään* :' D

Tämä ei ole omani mutta tsiisus miten häpesin silloin! Olimme isäni kanssa kirjastossa (jossa siis tunnetustikin on aina hiljaista..) ja jotain siinä rupattelimme ja minä lainasin pari kirjaa. Olimme lähdössä pois kun eteisessä, juuri siinä kaikkein kaikuvimmassa osassa isäni askeleen yhteydessä nosti toista kankkua ja töräytti niin lujasti etten ole eläissäni kuullut! Voi juutas että sanoin isälle muutaman sanan tiukkaan sävyyn, olin ehkä jotain 14v :D Isäni on tyyppiä mikää ei hävetä..



Meillä kotona ukon kanssa nuo pierujutut ovat nykyään arkipäivää, ukko varsinkin on hyvinkin äänekästä sorttia ja tuntuu oikein kisailevan itsensä kanssa että miten kovan äänen saa aikaan. Joskus aiemmin, kun minä en vielä ollut aivan niin sinut pierujeni kanssa, jotain pelleilimme ja ukko nosti jalkaani ylöspäin, pääsi ihan hirvittävä ruplatus. Siis vähinään konekivääriä muistuttava sarjatulitus. Ukko tokaisi että menikö housuun :D Silloin nolotti kyllä ihan kympillä.

Omalla isälläni oli kerrostalossa asuessaan tapana pieraista mahdollisimman kuuluvasti kaikuvassa rappukäytävässä.

Äitini ei vaan tykännyt siitä(kään) tavasta ja sähähti aina jotain mukana ollessaan.

Isäni totesi vain rauhalliseen sävyynsä: "No eihä ne tiie, et kumpi se meist oli..."

Joo, lohduttavaa?

kävi niin ei niin äänekäs pierujuttu mutta pieru juttu kuitenkin.

asuttiin kerrostalossa mieheni kanssa kolmannessa kerroksessa, lähdettiin jonnekin ja tultiin hissillä alas ja mies pierasi hississä, no ei siinä mitään naureskeltiin ja mentiin autolle, autolla huomasin että puhelimeni oli jäänyt sisään ja lähdin hakemaan sitä, kun menin hissiin siellä oli aivan järkyttävä mätäkananmuna löyhkä, jäänyt siis muhimaan oikeen sinne, voi että mua oksetti ja samalla nauratti, ja mietin oikee matkalla ylös hissillä et täytyy kertoa miehelle tämä kohta...mutta ei jumankauta, kun tulin omaan kerrokseemme niin naapuri venasi hissiä ja luoja et mua hävetti!!!!!totttahelkutissa se luuli et MÄ olen posauttanut tautisen pierun siel...

naama punasena hain kotoota puhelimen ja menin rappusia alas ja raivoomaa miehelle ja ikinä ei tusauttele hississä!!



näin jälkikäteen tämä ollut ollut hyvä tarina kertoa muille ja naurettukin on mutta sillon ei naurattanut. parashan ois ollut jo mun ei olis tarttenu palata takas niin siinä ois vaan naapuril ollu ihmettelemistä miksi hissi haisee niin hiton pahalle ja ketään ei näy=)

nuoren mamman perässä ja hän ei ilmeisesti minua huomannut kun päästi haisevan tuhnun kävellessään. Tai sitten oli vaan niin kova kakkoshätä joka kävi selväksi kopista kantautuvista molskauksista.

Paras juttu ikinä!!! Kiitos illan hysteerisimmistä nauruista :)

Siina jalat levallaan makasin ja minulta otettiin papakoetta ja proooot pieruhan sielta tuli ilmoille...mumisin vain etta anteeksi. Kerran olin palaamassa laivaan (edellisena paivana olin juonnut alkoholi mika pistaa vatsani yleensa sekaisin seuraavana paivan) ja eikohan tullut kunnon varrelliset poraykset housuihin vaikka kuinka koitin pidatella. Kylla havetti kavella hyttiin kun perassa kulki haiseva vana. Hytissa sitten yritin pesta paskasia housuja.

Paras juttu ikinä!!! Kiitos illan hysteerisimmistä nauruista :)

lentomatkalla kärsinyt kauheista ilmavaivoista. Vieressä oli istunut hienomman puoleinen rouvasihminen. Kaveri oli sitten hetken miettinyt, että pyytääkö rouvaa väistämään ja menee vessaan päästämään ilmat pihalle, vai pidätteleekö. Huomasi sitten, että rouva oli ulkomaalainen, niin tuli siihen tulokseen, että ei se suomalaisia pieruja ymmärrä ja hiljakseen sitten rupsutteli pahimmat ilmat pois.

olen minäkin ja äitini ohella ehdottomasti perheeni vähähajuisin yksilö.

Mutta kuten joka suhteessa, joka on edennyt tarpeeksi pitkälle, pieruhiljaisuus täytyy rikkoa. Olin asunut yhdessä mieheni kanssa noin muutaman viikon ja makoilimme sohvalla. Kuten yhdessä aikaisemmassakin tarinassa, mies päätti sitten kutitella minua. Mielestäni mahassani ei edes kiertänyt mutta olen todella herkkä kutitukselle ja siinä hysteerisenä nauraessa päästin hyvin terävän hysteerisen pierun. Ei siinä mitään pahaa, jatkoin nauramista hieman punaisempana, eikä äijäkään yllättyneen ilmeen jälkeen tehnyt muuta kuin nauranut mukana.



Miehestä kuoriutui todellinen Lord of the Farts ja jos ikinä valitan hän jaksaa muistuttaa että se olin minä joka hänet tähän esimerkilläni ajoin :)



Äijä tunnusti kerran hieman häpeillen että seksin aikana oli alkanut hurjasti pierettää. H-hetkellä mies päästelee todella kovia karjahduksia ja kyselikin sitten että enkö ollut huomannut astetta kovempaa melusaastetta sillä kertaa. Myönsin että enpä huomannut. Tunnusti sitten karjuneensa tahallaan ekstrakovaa peittääkseen lähes yhtä raikuvan persrallatuksen.



Viimeisin pieru jota olen nauranut ei tullut meiltä kummaltakaan.

Asumme kerrostalossa ja tietenkin muiden asuntojen äänet kuuluvat osin meille. Meillä on myös kaksi koiraa jotka yleensä reagoivat näihin ääniin jos on sopivan hiljaista. Etenkin pieni kääpiöpinseri joka on hieman haukkuherkkä. No kääpiölle on opetettu että haukkua ei saa joten se päästelee semmoisia tuhahduksia nenästään, hyvinkin teräviä.

Sinä iltana tuo otus makoili sylissäni kun tuli TV:ssä joku pieni mainosväli jolloin oli hiljaista ja eikös jossain kolahtanut ovi. Salamana kääppäri nosti päänsä ja ns. poksahti molemmista päistä :D Nenätuhahdus ja terävä paukku ja niin yllätyksenä että repesin hirveään nauruun. En pystynyt millään hillitsemään itseäni ja mies alkoi nauraa minun hirnumistani.

Sääliksi kävi mutta sillä hetkellä nauratti vielä enemmän sekin että koira nolostui nauramistani aivan suunnattomasti. Se hiipi pois sylistäni ja meni makaamaan kylkeeni ja painoi päänsä alas eikä sanonut tuhahdustakaan loppuiltana vaikka kuinka naapurissa kolisi.



Pitäisköhän vinkata jollekin koirankouluttajalle että haukkuvan koiran saa nauramalla hiljaiseksi :D

puppista

Olin ystäväni häissä. Olin pitkästä aikaa päässyt ulos lapsilta, ja olin oikein yrittänyt pukeutua hienosti: kotelomekko, korkokengät, silkkineule.



Pieretti kovasti, mutta melu oli kova kun bändi soitti. Olin yksin, siis muutaman metrin sisällä ei ollut ketään. Annoin siis vapaasti tulla, kun kukaan ei voinut kuulla eikä ketään ollut haistelemassa.

ODottelin siinä sitten tovin, kunnes lähdin tallustamaan kohti ystäviäni.



Eräs fiini tyttökaverini nyrpisti nenäänsä minun tultua viereen. "Hyiii, täällä haisee pieru!" hän vinkaisi kovaan ääneen ajattelematta. Kaikki alkoivat haistella, minä mukaan lukien. "niinpä haisee", kaikki tuumivat. Ymmärrys tietenkin tuli, tiesivät minun olevan syyllinen, mutta kukaan ei kehdannut sanoa mitään.



Ilmeisesti pieru oli jäänyt sinne kotelomekon sisälle leijumaan, ja levähti ilmoille kunnolla vasta minun lähdettyä liikkumaan.



En oikein koskaan onnistu olemaan kunnolla fiini.