Lue keskustelun säännöt.
Pidän ensimmäisestä seurustelusuhteestaan nuorena elämänkumppanin löytäneitä aika reppanoina
26.03.2016 |
Jokainen tietää suurinpiirtein, kuinka todennäköistä on, että ensimmäinen olisi se oikea. Nuorten aivot ovat vielä aika kehittymättömiä, niin olisi ihme, jos heillä olisi se ajattelu ja kokemus, mitä vaaditaan, kun oikeaa kumppania haetaan. Näistä ihmisistä saamieni kokkemusten perustella kysymys on lähinnä peloista ja tyytymisestä.
Kommentit (180)
Minä pidän vähän reppanoina sellaisia, joilla on kohtalokas ajatus "ainoasta oikeasta" rakkaussuhteesta.
Minust on hyvin arvokasta, että nuorena toisensa löytäneet ovat kasvaneet aikuisiksi yhdessä. On yhteinen elämänhistoria ja pitkään jatkuneen liiton myötä sitä yhteen kasvamista ja yhteisten asioiden ja kompromissien löytämistä on täytynyt tapahtua. Voihan sitä käydä läpi vaikka sata seurustelusuhdetta, mutta ei se sama asia ole kuin kasvaa aikuiseksi yhdessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos nyt aivoihin viitataan,niin ne kehittyy kyllä yli 30-vuotiaaksi.Eli sitten olisi tällä perusteella aika aloittaa etsinnät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trollaus ja kateus on kiva asia. En edes tiedä miksi viitsi edes vastata tähän....
Ei ole trolli. En ole kade. Viestissä on vain faktat. Ikävää, jos totuus satuttaa noin.
Faktat? Tarkoitat kai omat mielipiteesi?
Totta tuo, että ihminen on keskentekoinen, kun teininä pariutuu ja suhteesta voi tulla huono, näin meilläkin. Mutta ei se yhtään vähennä niiltä, jotka ovat nuorena joko valkanneet tarkasti tai onnekkaasti osuneet täyspäisen ja hyvän puolison kanssa yksiin. Hyvä heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta tuntuu olevan täynnä epävarmutta siitä, ollaanko nykyisessä suhteessa pano-, tapailu-, seurustelu- tai kenties ystävyysvaiheessa.
Rohkeus ja elämänilo ei niistä välity 😊
Ennemminkin sitoutumiskammo ja syvä epävarmuus 😨Toisaalta kytätään uudet deitit hengiltä seuraavalla heidän fb ja whats app viestintää 😂
Sehän keroo juuri, kuinka todennäköistä on, että löytää hyvän ja oikean kumppanin. Se on erittäin epätodennäköistä. Silti jotkut viitsivät väittää, että se naapurin tyttö tai poika olisi juuri se oikea, vaikka kaikki todennäköisyys on sitä vastaan.
Nämä palstan kyttääjät ovat ihan aikuisia naisia.
Kuvitteletko että Suomessa ei voi erota, jos suhde ei toimi? Oli se sitten pitkä tai lyhyt suhde.
Aloituksessa olikin, että kyse on lähinnä reppanoiden pelosta ja tyytymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan niillä se sinkkuus elämänvaiheena jäänyt kokematta. Ja siinä voi olla ihan hyviäkin puolia että oppii olemaan itsekseen ja vastaamaan itsestään ja elämästään ihan yksin.
Mä en välttämättä haluaisi kasvaa kenenkään kanssa yhteen ja olla riippuvainen jostakusta, varsinkaan taloudellisesti. Nuorena on helppo pariutua kun ei mieti mitään asioita, esimerkiksi sitä miten elämä just tuon ihmisen kanssa menisi vrt. miten se ehkä jonkun toisen kanssa eläessä menisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trollaus ja kateus on kiva asia. En edes tiedä miksi viitsi edes vastata tähän....
Ei ole trolli. En ole kade. Viestissä on vain faktat. Ikävää, jos totuus satuttaa noin.
Ehkä pitää erota, kun kyllä täällä asiantuntija tietää millainen parisuhde meillä on... Ensimmäinen voi olla oikea, jos ei ole ottanut heti ensimmäistä vastaan tulevaa. Siinä on ero. Nuoruudesta tulee se plussa, et ollaan kasvettu yhteen, enkä usko et se tekee meistä yhtään reppanoita vaan hyvä tiimin.
Se, ettei ole edes oma persoonsansa, vaan jollakin lailla kasvanut kiinni toiseen, ei voi olla mitenkään hyvä asia.
Yhteen kasvaminen ja oma persoona eivät kyllä poissulje toisiaan millään tavalla. Ainakaan jos on psyykeltään ihan normaalisti kehittynyt. Läheisriippuvaiset on sitten erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trollaus ja kateus on kiva asia. En edes tiedä miksi viitsi edes vastata tähän....
Ei ole trolli. En ole kade. Viestissä on vain faktat. Ikävää, jos totuus satuttaa noin.
Faktat? Tarkoitat kai omat mielipiteesi?
Sinä siis uskot, että ensimmäinen kumppani on se oikea, vastoin kaikkea todennäköisyyttä. Lue vaika palstalta naisten toivomuslistoja ja mieti kuinka moni naapurin poika ne täyttäisi. Muussa tapauksessa terveiset sinne Laalaa-maahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ensirakkauteni kanssa 20v yhdessä, 10v avioliitossa. Lapset, työt, talot... Kaikki ulkoisesti ok. Ero tuli, molempien yhteinen päätös. Voin kertoa että seksielämäni vasta alkoi eron jälkeen, melkein nelikymppisenä naisena! Elämäni parasta aikaa (lastensaannin jälkeen). Tapailin mukavia miehiä ja lopulta yksi jäi elämänkumppaniksi 😊 Kyllä ekaan suhteeseen jääminen on naiiviutta, tyytymistä, pelkoa, "koska pitää pariutua" -ajattelua ja typerää.
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän vähän reppanoina sellaisia, joilla on kohtalokas ajatus "ainoasta oikeasta" rakkaussuhteesta.
Minust on hyvin arvokasta, että nuorena toisensa löytäneet ovat kasvaneet aikuisiksi yhdessä. On yhteinen elämänhistoria ja pitkään jatkuneen liiton myötä sitä yhteen kasvamista ja yhteisten asioiden ja kompromissien löytämistä on täytynyt tapahtua. Voihan sitä käydä läpi vaikka sata seurustelusuhdetta, mutta ei se sama asia ole kuin kasvaa aikuiseksi yhdessä!
Eli sinusta on todennäköisempää, että tämänkin palstan naiset vaatimuslistoineen vaihtaisivat ne kaikki siihen kokemukseen, että olisivat saaneet kasvaa jonkun kanssa aikuiseksi? Niin varmasti juu. Monille tällä palstalla on liikaa, että mies tekee yhdyssanavirheitä, niin miten se ensimmäinen seurustelukumppani, jonka on todennäköisesti henkisesti täysi lapsi, olisi jotenkin parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Tosi huono.
Hyvin perusteltu!
Ollaan oltu 16 vuotta yhdessä, teininä mentiin kimppaan. Ei ole ollut syytä erota hyvästä suhteesta. Typerää ois erota vain koska pitäis olla muidenkin kanssa. Mulla kävi älytön munkki. Mieheni on täyspäinen, hauska, komea, korkeakoulutettu, työssäkäyvä, kirjoitustaitoinen, lempeä ja uskollinen... Jep, mielelläni olen ressukka hänen kanssaan, halusinpa vaan kertoa, vaikkei se muille kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
L
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu 16 vuotta yhdessä, teininä mentiin kimppaan. Ei ole ollut syytä erota hyvästä suhteesta. Typerää ois erota vain koska pitäis olla muidenkin kanssa. Mulla kävi älytön munkki. Mieheni on täyspäinen, hauska, komea, korkeakoulutettu, työssäkäyvä, kirjoitustaitoinen, lempeä ja uskollinen... Jep, mielelläni olen ressukka hänen kanssaan, halusinpa vaan kertoa, vaikkei se muille kuulu.
Luulen, että ap on harmissaan, koska parhaat on viety heti ja ne, jotka jäivät etsimään sitä oikeaa pitkine vaatimuslistoineen, huomaavat kolmekymppisinä että valikoima on aika suppea silloin. Olisihan se kiva saada ne halutuimmat ja tasapainoisimmat parisuhteeseen kykenevät takaisin markkinoille. Mutta kun ei, niin sitten ainoa mahdollisuus on kiukutella ja kadehtia anonyymisti. 25 vuotta parisuhdetta sen ainoan ja oikean kanssa takana ja yhdessä on kasvettu läpi vaikeuksienkin.
Vierailija kirjoitti:
L
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu 16 vuotta yhdessä, teininä mentiin kimppaan. Ei ole ollut syytä erota hyvästä suhteesta. Typerää ois erota vain koska pitäis olla muidenkin kanssa. Mulla kävi älytön munkki. Mieheni on täyspäinen, hauska, komea, korkeakoulutettu, työssäkäyvä, kirjoitustaitoinen, lempeä ja uskollinen... Jep, mielelläni olen ressukka hänen kanssaan, halusinpa vaan kertoa, vaikkei se muille kuulu.
Luulen, että ap on harmissaan, koska parhaat on viety heti ja ne, jotka jäivät etsimään sitä oikeaa pitkine vaatimuslistoineen, huomaavat kolmekymppisinä että valikoima on aika suppea silloin. Olisihan se kiva saada ne halutuimmat ja tasapainoisimmat parisuhteeseen kykenevät takaisin markkinoille. Mutta kun ei, niin sitten ainoa mahdollisuus on kiukutella ja kadehtia anonyymisti. 25 vuotta parisuhdetta sen ainoan ja oikean kanssa takana ja yhdessä on kasvettu läpi vaikeuksienkin.
Onko av-mammalla ja suomalaisella yleensäkään mitään muuta selitystä kritiikille kuin kateus? Aika laiskaa ajattelua, ei oikeastaan ajattelua ollenkaan. Oikeastaan tyhmyyttä.
Miten joku teini voi olla "paras" ja "tasapainoisin" ja "parisuhteeseen kykenevä" ja miten sen voi tietää? Ei mitenkään. Katsokaa omia teini-ikäisiä lapsianne.
Kaksi hyvää ystäväpariskuntaa ovat tavanneet jo teineinä. Molemmat parit nyt naimisissa. Kumppanit ovat heille parhaat ystävät, mutta myös rakastajat ja upeat elämänkumppanit. Kaikilla kuitenkin myös omat elämät ja ystävät, ovat mm. opiskelleet ja reissanneet yhdessä ja erillään. Tehneet kaikkea, mitä me muutkin, joilla on parisuhteet vaihdelleet tai niitä ei ole ollut. Mutta lisäksi heillä on koko ajan ollut se toinen tukena ja turvana.
En todellakaan pidä heitä ressukoina, vaikka onkin harvinaista, kuinka voi löytää niin sopivan partnerin jo niin nuorena. Heillä on käynyt tuuri, eivätkä ole kasvaneet erilleen vaan päin vastoin yhteen. Heillä on voinut olla riitoja ja väliaikaisia kriisejä suhteissaan, mutta ei kyllä yhtään sen enempää kuin kellään muullakaan meistä tutuista. Tai sitten nämä ihmiset ovat huikean hyviä näyttelemään ja suorastaan valehtelevat hyville ystävilleen, mitä en pidä kovin todennäköisenä.
Yksi tällainen nuorena tavannut tuttavapariskunta erosi, ja heistä huokui aivan erilainen tunne ku näistä muista. Eivät olleet niin samanlaisia ihmisiä ja moni ei oikeastaan yllättynyt, että erosivat. Näiden kahden muun parin kohdalla on toisin. Olisi iso yllätys, jos eroaisivat. Ero voi tulla eteen kenelle tahansa, mutta en pidä sitä nuorena tavanneilla yhtään sen todennäköisempänä kuin muillakaan.
N27
Vierailija kirjoitti:
Olin ensirakkauteni kanssa 20v yhdessä, 10v avioliitossa. Lapset, työt, talot... Kaikki ulkoisesti ok. Ero tuli, molempien yhteinen päätös. Voin kertoa että seksielämäni vasta alkoi eron jälkeen, melkein nelikymppisenä naisena! Elämäni parasta aikaa (lastensaannin jälkeen). Tapailin mukavia miehiä ja lopulta yksi jäi elämänkumppaniksi 😊 Kyllä ekaan suhteeseen jääminen on naiiviutta, tyytymistä, pelkoa, "koska pitää pariutua" -ajattelua ja typerää.
Haluaisin ihan mielenkiinnosta tietää, että kadutko tuota pitkää avioliittoasi ja toivot, ettei sitä olisi tapahtunut vai miten? Vai ajatteletko, että olisit vielä avioliitossa jos olisit ottanut jonkun useamman kokeilun jälkeen valkatun?
Minä pidä wt lutkina niitä joilla on ties mones mies kierroksessa ja lapsilla eri isiä. Siinä kärsii aina lapset.
Vierailija kirjoitti:
Minä pidä wt lutkina niitä joilla on ties mones mies kierroksessa ja lapsilla eri isiä. Siinä kärsii aina lapset.
Tästähän ei aloituksessa ollut lainkaan kysymys.
Nämä palstan kyttääjät ovat ihan aikuisia naisia.
Kuvitteletko että Suomessa ei voi erota, jos suhde ei toimi? Oli se sitten pitkä tai lyhyt suhde.