Lue keskustelun säännöt.
Mies syö itsensä hautaan
25.03.2016 |
Kakkostyypin diabetes on jo ja muutama muukin vaiva, mutta ruoka senkun maistuu. Parhaillaan syö edelleen aamiaista, tähän mennessä on mennyt ainakin munakas, kaurapuuroa marjoilla, smoothie, kaksi voileipää päällysteineen ja nyt mussuttaa pullaa ja keksejä. Huokailee välillä kun on ilmeisesti niin ähky, mutta käsi senkun käy pulla- ja keksipussissa. Laskin yhtenä aamuna, että hän söi noin 2000 kcal aamiaisella. Kysyin eikö tieto yhtään liikuta, mutta ei kuulemma. Illalla syö toisen samanlaisen määrän. Hermostuu, kun yritän puhua aiheesta. Olen yrittänyt ihan nätisti sanoa, että haluaisin pitää hänet mahdollisimman pitkään vierelläni, mutta ei mitään merkitystä. Suostuu syömään smoothieta ja marjoja ja vihanneksia minun pyynnöstäni, mutta ne eivät vähennä tuota leipien ja hiilareiden napostelua (eilisaamuna, kun ei ollut puuroa, oli syönyt kymmenen viipaletta leipää päällysteineen). Kahvissa on kolme sokeripalaa/kuppi. Seuraava mättöhetki on illalla päivällispöydässä, kun hän santsaa ja santsaa ja vielä vaivihkaa napostelee hieman lisää.
En enää tiedä mitä tehdä. En ymmärrä, miksi diabeteshoitaja ei lyö tiukemmin faktoja pöytään.
Kielto olla hankkimatta kotiin syötävää ei toimi aikuisen ihmisen kohdalla, ja jos teen ruokaa pienemmän annoksen niin ettei hän voi santsata, niin sitten hän mättää ruuan päälle voileipiä.
Kenelläkään samaa tilannetta tai kokemusta siitä, mikä tehoaisi?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyppiesimerkki sokereiden ja vehnän aiheuttamasta addiktiosta. Hän on ehkä myös fruktoosiherkkä, eli kun syö sokereita, häipyy nälän tunne ja voi syödä järkyttäviä määriä, kun ei tunne kylläisyyttä (leptiini, ghreliini jne ei toimi). Pistä ukko karppaamaan kahdeksi kuukaudeksi ja katso auttaako.
Minä en ole ap, mutta tiedän yhtä tapausta läheltä seuranneena, että ylensyövää ihmistä ei niin vaan "pistetä karppaamaan", ongelma kun on se, että kyseinen ihminen ei hallitse tipan vertaa syömisiään. Kaverini mies syö myös valtavasti. Kaveri on yrittänyt vaikka mikä ruokavalioita hänen kanssaan, mutta seurauksena on ollut se, että mies syö dieettiruuat + sen kaiken minkä muutenkin söisi. Karppaustakin ovat kokeilleet, mutta se ei vaikuttanut ruokahaluun mitenkään. Karppiruuat + herkut on vaarallinen yhdistelmä, eikä siinä auta, vaikka kotona ei olisi mitään ylimääräistä, kun aina voi poiketa nakkikioskilla tai mäkkärissä ja töissäkin on kahvilaa ja karkkiautomaattia. Psykologin apu lienee ainoa, mikä voisi auttaa. Laihdutusleikkauskaan ei ole vaihtoehto, koska senkin jälkeen pystyy lihomaan, jos palaa leikkauksen jälkeen vanhoihin tapoihinsa. Ennen leikkausta pitää laihduttaa varmaan juuri siksi, että nähdään pystyykö ko. henkilö yhtään kontrolloimaan itseään. Kaverini miehelle ei ole harkittu laihdutusleikkausta, mutta en usko että hän siihen pääsisikään. Hän ei ole ymmärtääkseni koskaan laihtunut kiloakaan, vaikka hänen vaimonsa on kuinka koittanut laihduttaa häntä. Painoa on tällä hetkellä luultavasti siinä 200 kg paikkeilla, perheessä on kolme pientä lasta ja vaimo hoitaa lapset, kodin, pihatyöt & korjaa myös auton miehen ohjeiden mukaan, kun mies ei taivu siihen enää. Miehellä on kyllä jotain harrastuksia, käy töissä eikä hän vaikuta masentuneelta, mutta selvää on, että huonosti tuossa käy jossain vaiheessa, kun ihminen syö kaksin käsin ja paino nousee n. 10 kg vuosivauhtia.
Ap, sinuna pitäisin miehelle puhuttelun, että hän perehtyisi syömishäiriön mahdollisuuteen vaikka netin kautta. Jos/kun vaikuttaa siltä että hänellä on syömishäiriö, niin siihen pitäisi hakea ulkopuolista apua, jos oma apu ei riitä. Vaikka kuinka rakastaisi toista, niin silti suhteen jatkumiselle voi pistää ehdoksi sen, että toinen yrittää hoitaa ongelman, joka vaikuttaa oleellisesti yhteiseen elämään. Sinä et pysty laihduttamaan miestäsi, vaikka mille mutkalle vääntyisit ja jos miehesi rakastaa sinua oikeasti, hän tulisi tehdä kaikkensa ongelman ratkaisemiseksi. Sinua ärsyttää jo nyt niin paljon, että joudut välttelemään miesystäväsi seuraa (kerroit että menet siksi välillä ulos) ja mies ja hänen syömisensä on koko ajan silmiesi edessä, jos joskus asutte samassa huushollissa. Seksielämä loppuu tai menee todella vaikeaksi painon noustessa (impotenssi ja tiellä oleva ihra). Sinusta tulee luultavasti yksinhuoltaja, jos joskus hankitte lapsia. Mies ei välttämättä pysty nostamaan lasta syliinsä lattialta, kylvettämään häntä, ulkoiluttamaan ym. kun alkaa selkä ja polvet pettämään. Uniapnea iskee jossain vaiheessa ja se aiheuttaa monissa syvää väsymystä c-pap-laitteesta huolimatta, joten miehesi ei luultavasti pysty heräilemään lasten kanssa öisin ja nukkuu viikonloppuaamuisin pitkään & ottaa päiväunia aina kun se on mahdollista. Lapset alkavat jossain vaiheessa häpeillä isäänsä, eivätkä edes haluaisi häntä mukaansa mihinkään, vaikka hän pystyisi/jaksaisi lähteä. Ennenaikainen kuolema tai vammautuminen (aivohalvaus, sydänkohtaus) voi iskeä koska vain. Vaikka sydän vuotaisi verta, kannattaa miettiä mitä haluat tässä elämässä. Miesystäväsi voi tehdä jotakin ongelmalleen (ei välttämättä yksin mutta psykologin/lääkäreiden avulla), jos sinä olet ihan oikeasti tärkeä hänelle. Suhtautuuko miesystäväsi ollenkaan vakavasti paino-ongelmaansa, onko hän edes yrittänyt rajoittaa syömisiään?
Täysin käsittämätöntä kuraa. Ei lihavuus tarkoita sitä, että sairastuu, mutta lihavuus kyllä lisää monia RISKEJÄ sairastua. Lasten vetäminen mukaan "häpeäkortin" avuin jne on kyllä minun mielestäni todella alhaista, ei millään tavalla järkevän ihmisen juttua. Muutenkin pelottelu on täysin väärä lähtökohta ihmisten johtamiseen! Mikäli ette parempaa keksi, niin anna miehen itsensä huomata asiat, tuo pieniä vinkkejä sopivasti esille, ole itse esimerkkinä. Muuten jos lihavuus ahdistaa noin hirveästi, niin kannattaisi oikeasti mennä psykiatrille - molempien.
Mikä tässä on kuraa? Minusta nuo ovat asioita, jotka sairaalloisen ylipainoisen tai sellaiseksi matkalla olevan kanssa seurustelevan on hyvä tiedostaa että on miettinyt valmiiksi mihin sitoutuu. Joo, jokainen ei saa vakavia sairauksia (jokaisella minun tietämälläni on kyllä uniapnea ja krooninen väsymys), mutta sairaalloisen ylipainoisten elämä on aika lailla erilaista kuin keskivertoihmisillä. Esim. kun suunnitellaan retkeä tai matkaa tai ollaan ihan vaan kylässä. 200 kg painoinen joutuu jo katsomaan tuoleja sillä silmällä, että kestääkö vai ei. Auto pitää valita sen mukaan, mihin pääsee kömpimään sisään tai sen mukaan, että maha mahtuu penkin ja ratin väliin. Erittäin runsas ylipaino vaikuttaa lähes kaikkeen olemiseen ja tekemiseen, asiat pitää suunnitella sen mukaan. Pienempi ylipaino on asia erikseen.
Luuletko ihan oikeasti, että pieni vihjailu ja esimerkkinä oleminen auttaa, jos toisella on vakava ylipaino-ongelma..?
Huomiot ovat kyllä oikeita, mutta ei se lihava siitä laihdu tippaakaan vaikka miten haukkuisit, seisosit käsilläsi tai hakkaisit päätäsi seinään. Itse asiassa, juuri yhteiskunnan diskriminointi voi olla lihomisen taustalla, eli olet aiheuttanut hänelle stressin, josta lihavuus on aiheutunut (tai esim tarve lääkitykselle, joka lihottaa). Kausaalisesti voidaankin siis ajatella siten, että lihavien haukkujat ovat syyllisiä ja heitä pitäisi rangaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs liikunnan lisääminen? Jos yrittäisi kuluttaa ne syömänsä kalorit.
Ei kaikki ole Michael Phelpsejä.
Jotta sika kuluttaisi syömänsä kalorit niin pitäisi liikkua 36 tuntia vuorokaudessa.
Minun mieheni on se 52v mies. Yhtenä kesänä hän pyöräili hullun lailla ja söi vielä enemmän. Oli käynyt munkki ja jäätelökahveilla lenkkinsä aikana sekä juonut energiajuoman. Suihkua ennen söi tekemääni ruokaa hirveän määrän ja suihkun jälkeen het kaksi puolen litran siideriä ja pakasteesta ison jäätelötuutin. Ja sama tahti jatkui koko loppupäivän. Lopputuloksena tuosta kesästä hän oli lihavampi kuin koskaan ennen.Mikäli kuntoilee, voi hänen terveytensä olla parempi kuin sinun. Lihavilla kun on pakosti parempi verenkiertoelimistö ja hapenottokyky.... mutta jotta saat asialle vahvistuksen, vie mies dexalla kuvattavaksi. Psykologiassa ihmisen motivointi on tosi haastavaa: mikä on sopiva porkkana, joka saa ihmisen kiinnittämään huomion itseensä? Usein pitää ajaa 100 lasissa seinää, esimerkiksi stressin kanssa työuupumukseen, ennen kuin tajutaan alkaa tekemään muutoksia. Voit siis valita, anna miehesi ajaa 100 lasissa seinään tai voit asiallisesti keskustella aiheesta. Pakottamalla tulee vain vastustusta. Yksi tapa on näyttää itse esimerkkiä, tehdä ja ostaa vain sellaista ruokaa, joka maistuu hyvältä, mutta täyttää nopeasti. Voithan ehdottaa miehellesi, että jos jättää hiilarit pois, ostat kerta viikkoon hänelle kinkun syötäväksi :)
Tässä on kasa sitä itseään. ''Lihavilla kun on pakosti parempi verenkiertoelimistö ja hapenottokyky....'' Oletko tosissasi? Tuutteko te ihan tosissaan väittämään tälläistä sonta suupielissä?
Se vain on fakta. Lihava tekee paljon enemmän töitä liikkuakseen kuin laiha. Tähän tarvitaan enemmän energiaa ja happea.
Ei ole. Muuten maailman parhaat urheilijat olisi läskejä. Enemmän energiaa tarvitaan, mutta ei ole parempi hapenottokyky. Lihaksikkaalla ihmisellä on parempi hapenottokyky, koska lihakset pystyvät imemään enemmän happea.
Niin .. no, NFL:ssä kaikki ovat läskejä, läskin taitaa olla 190 kiloinen jässikkä. Maailman parhaat urheilijat on taas veteen piirretty viiva: jos sinun pitää olla lihas/painosuhteessa tehokas, ei läski siinä pärjää. Usain Bolt on esimerkiksi kisakunnossa BMI luokkaa 25 ja kisakauden ulkopuolella lähemmäs 28. Painonnostajilla BMI voi mennä yli 40. Mutta jos pohdit asiaa pelkästään fysiikan kannalta, niin mitä enemmän massaa liikutat, sitä enemmän massan liikuttamiseen tarvitaan energiaa. Energian siirtyminen tapahtuu glukoosin avulla lihaksiin ja energiaa saadaan hapettamalla (polttamalla) .... eli jos lihava liikkuu, hän kuluttaa enemmän energiaa ja kuluttaa enemmän happea, eli hänellä on oltava paremmassa kunnossa oleva verisuonisto, sydän ja keuhkot, kuin laihalla. Muuten hän ei voisi liikkua.
Siis niin kasa paskaa nämä sun väitteet etten lähde edes väittelemään. Monta SM tason mitallia tai EM mitallia sulla on?
Sulla ainakin näkyy olevan puutteita ihan omassa äidinkielen osaamisessakin...
Fakta on, että hyvin lihavalla ihmisellä on sen läskin alla myös isot lihakset. Muutenhan hän ei pystyisi kannattelemaan ja liikuttamaan omaa painoaan. Hapenottokyky taas on suhteessa lihasten ja liikuteltavan massan kokoon, eli kyllä, lihavilla on todellakin yleensä hyvä hapenottokyky absoluuttisesti katsottuna.
Tämä on kyllä ihan hevonpaskaa. Lihalla saattavat jalat olla lihaksikkaat, mutta jos ei treenaa, ei siihen yläkroppaan mitenkään automaattisesti niitä lihaksia ilmaannu. Heikko paska se treenaamaton läskikin on, tämä on vain jotain ylipainoisten itsepetosta. "Olen lihava, mutta ainakin vahva.", joopa joo.
Niin .. mikä sitten on tärkeää elämässä? Olla laiha ja mielisairas vai lihava ja terve mieletään? Sitten kun laiha ja mielisairas syö lääkkeitä, tulee hänestä lihava ja mielisairas. Mielenkiintoinen kehitys, ahdasmielisessä ja diskriminoivassa yhteiskunnassa. Lopputulos onkin kansantalouden kannalta todella hurja, koska nyt 50% on lihavia, 20% mielisairaita, hirveästi diabteetikkoja, hirveästi autoimmuunisairauksia potevia, joka kolmas saa syövän jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyppiesimerkki sokereiden ja vehnän aiheuttamasta addiktiosta. Hän on ehkä myös fruktoosiherkkä, eli kun syö sokereita, häipyy nälän tunne ja voi syödä järkyttäviä määriä, kun ei tunne kylläisyyttä (leptiini, ghreliini jne ei toimi). Pistä ukko karppaamaan kahdeksi kuukaudeksi ja katso auttaako.
Minä en ole ap, mutta tiedän yhtä tapausta läheltä seuranneena, että ylensyövää ihmistä ei niin vaan "pistetä karppaamaan", ongelma kun on se, että kyseinen ihminen ei hallitse tipan vertaa syömisiään. Kaverini mies syö myös valtavasti. Kaveri on yrittänyt vaikka mikä ruokavalioita hänen kanssaan, mutta seurauksena on ollut se, että mies syö dieettiruuat + sen kaiken minkä muutenkin söisi. Karppaustakin ovat kokeilleet, mutta se ei vaikuttanut ruokahaluun mitenkään. Karppiruuat + herkut on vaarallinen yhdistelmä, eikä siinä auta, vaikka kotona ei olisi mitään ylimääräistä, kun aina voi poiketa nakkikioskilla tai mäkkärissä ja töissäkin on kahvilaa ja karkkiautomaattia. Psykologin apu lienee ainoa, mikä voisi auttaa. Laihdutusleikkauskaan ei ole vaihtoehto, koska senkin jälkeen pystyy lihomaan, jos palaa leikkauksen jälkeen vanhoihin tapoihinsa. Ennen leikkausta pitää laihduttaa varmaan juuri siksi, että nähdään pystyykö ko. henkilö yhtään kontrolloimaan itseään. Kaverini miehelle ei ole harkittu laihdutusleikkausta, mutta en usko että hän siihen pääsisikään. Hän ei ole ymmärtääkseni koskaan laihtunut kiloakaan, vaikka hänen vaimonsa on kuinka koittanut laihduttaa häntä. Painoa on tällä hetkellä luultavasti siinä 200 kg paikkeilla, perheessä on kolme pientä lasta ja vaimo hoitaa lapset, kodin, pihatyöt & korjaa myös auton miehen ohjeiden mukaan, kun mies ei taivu siihen enää. Miehellä on kyllä jotain harrastuksia, käy töissä eikä hän vaikuta masentuneelta, mutta selvää on, että huonosti tuossa käy jossain vaiheessa, kun ihminen syö kaksin käsin ja paino nousee n. 10 kg vuosivauhtia.
Ap, sinuna pitäisin miehelle puhuttelun, että hän perehtyisi syömishäiriön mahdollisuuteen vaikka netin kautta. Jos/kun vaikuttaa siltä että hänellä on syömishäiriö, niin siihen pitäisi hakea ulkopuolista apua, jos oma apu ei riitä. Vaikka kuinka rakastaisi toista, niin silti suhteen jatkumiselle voi pistää ehdoksi sen, että toinen yrittää hoitaa ongelman, joka vaikuttaa oleellisesti yhteiseen elämään. Sinä et pysty laihduttamaan miestäsi, vaikka mille mutkalle vääntyisit ja jos miehesi rakastaa sinua oikeasti, hän tulisi tehdä kaikkensa ongelman ratkaisemiseksi. Sinua ärsyttää jo nyt niin paljon, että joudut välttelemään miesystäväsi seuraa (kerroit että menet siksi välillä ulos) ja mies ja hänen syömisensä on koko ajan silmiesi edessä, jos joskus asutte samassa huushollissa. Seksielämä loppuu tai menee todella vaikeaksi painon noustessa (impotenssi ja tiellä oleva ihra). Sinusta tulee luultavasti yksinhuoltaja, jos joskus hankitte lapsia. Mies ei välttämättä pysty nostamaan lasta syliinsä lattialta, kylvettämään häntä, ulkoiluttamaan ym. kun alkaa selkä ja polvet pettämään. Uniapnea iskee jossain vaiheessa ja se aiheuttaa monissa syvää väsymystä c-pap-laitteesta huolimatta, joten miehesi ei luultavasti pysty heräilemään lasten kanssa öisin ja nukkuu viikonloppuaamuisin pitkään & ottaa päiväunia aina kun se on mahdollista. Lapset alkavat jossain vaiheessa häpeillä isäänsä, eivätkä edes haluaisi häntä mukaansa mihinkään, vaikka hän pystyisi/jaksaisi lähteä. Ennenaikainen kuolema tai vammautuminen (aivohalvaus, sydänkohtaus) voi iskeä koska vain. Vaikka sydän vuotaisi verta, kannattaa miettiä mitä haluat tässä elämässä. Miesystäväsi voi tehdä jotakin ongelmalleen (ei välttämättä yksin mutta psykologin/lääkäreiden avulla), jos sinä olet ihan oikeasti tärkeä hänelle. Suhtautuuko miesystäväsi ollenkaan vakavasti paino-ongelmaansa, onko hän edes yrittänyt rajoittaa syömisiään?
Täysin käsittämätöntä kuraa. Ei lihavuus tarkoita sitä, että sairastuu, mutta lihavuus kyllä lisää monia RISKEJÄ sairastua. Lasten vetäminen mukaan "häpeäkortin" avuin jne on kyllä minun mielestäni todella alhaista, ei millään tavalla järkevän ihmisen juttua. Muutenkin pelottelu on täysin väärä lähtökohta ihmisten johtamiseen! Mikäli ette parempaa keksi, niin anna miehen itsensä huomata asiat, tuo pieniä vinkkejä sopivasti esille, ole itse esimerkkinä. Muuten jos lihavuus ahdistaa noin hirveästi, niin kannattaisi oikeasti mennä psykiatrille - molempien.
Mikä tässä on kuraa? Minusta nuo ovat asioita, jotka sairaalloisen ylipainoisen tai sellaiseksi matkalla olevan kanssa seurustelevan on hyvä tiedostaa että on miettinyt valmiiksi mihin sitoutuu. Joo, jokainen ei saa vakavia sairauksia (jokaisella minun tietämälläni on kyllä uniapnea ja krooninen väsymys), mutta sairaalloisen ylipainoisten elämä on aika lailla erilaista kuin keskivertoihmisillä. Esim. kun suunnitellaan retkeä tai matkaa tai ollaan ihan vaan kylässä. 200 kg painoinen joutuu jo katsomaan tuoleja sillä silmällä, että kestääkö vai ei. Auto pitää valita sen mukaan, mihin pääsee kömpimään sisään tai sen mukaan, että maha mahtuu penkin ja ratin väliin. Erittäin runsas ylipaino vaikuttaa lähes kaikkeen olemiseen ja tekemiseen, asiat pitää suunnitella sen mukaan. Pienempi ylipaino on asia erikseen.
Luuletko ihan oikeasti, että pieni vihjailu ja esimerkkinä oleminen auttaa, jos toisella on vakava ylipaino-ongelma..?
Huomiot ovat kyllä oikeita, mutta ei se lihava siitä laihdu tippaakaan vaikka miten haukkuisit, seisosit käsilläsi tai hakkaisit päätäsi seinään. Itse asiassa, juuri yhteiskunnan diskriminointi voi olla lihomisen taustalla, eli olet aiheuttanut hänelle stressin, josta lihavuus on aiheutunut (tai esim tarve lääkitykselle, joka lihottaa). Kausaalisesti voidaankin siis ajatella siten, että lihavien haukkujat ovat syyllisiä ja heitä pitäisi rangaista.
Voi hellanluttelis, kun herkkien läskien ylensyöntikin on muiden ihmisten syytä. Mikään lääkitys ei muuten myöskään lihota, jos tajuaa ottaa huomioon sen vaikutuksen syömissään määrissä. Mutta miksipä läski ottaisi vastuuta ylensyönnistään, yhteiskunnan vika ja kun on sitä stressiäkin kun kaikki kiusaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs liikunnan lisääminen? Jos yrittäisi kuluttaa ne syömänsä kalorit.
Ei kaikki ole Michael Phelpsejä.
Jotta sika kuluttaisi syömänsä kalorit niin pitäisi liikkua 36 tuntia vuorokaudessa.
Minun mieheni on se 52v mies. Yhtenä kesänä hän pyöräili hullun lailla ja söi vielä enemmän. Oli käynyt munkki ja jäätelökahveilla lenkkinsä aikana sekä juonut energiajuoman. Suihkua ennen söi tekemääni ruokaa hirveän määrän ja suihkun jälkeen het kaksi puolen litran siideriä ja pakasteesta ison jäätelötuutin. Ja sama tahti jatkui koko loppupäivän. Lopputuloksena tuosta kesästä hän oli lihavampi kuin koskaan ennen.Mikäli kuntoilee, voi hänen terveytensä olla parempi kuin sinun. Lihavilla kun on pakosti parempi verenkiertoelimistö ja hapenottokyky.... mutta jotta saat asialle vahvistuksen, vie mies dexalla kuvattavaksi. Psykologiassa ihmisen motivointi on tosi haastavaa: mikä on sopiva porkkana, joka saa ihmisen kiinnittämään huomion itseensä? Usein pitää ajaa 100 lasissa seinää, esimerkiksi stressin kanssa työuupumukseen, ennen kuin tajutaan alkaa tekemään muutoksia. Voit siis valita, anna miehesi ajaa 100 lasissa seinään tai voit asiallisesti keskustella aiheesta. Pakottamalla tulee vain vastustusta. Yksi tapa on näyttää itse esimerkkiä, tehdä ja ostaa vain sellaista ruokaa, joka maistuu hyvältä, mutta täyttää nopeasti. Voithan ehdottaa miehellesi, että jos jättää hiilarit pois, ostat kerta viikkoon hänelle kinkun syötäväksi :)
Tässä on kasa sitä itseään. ''Lihavilla kun on pakosti parempi verenkiertoelimistö ja hapenottokyky....'' Oletko tosissasi? Tuutteko te ihan tosissaan väittämään tälläistä sonta suupielissä?
Se vain on fakta. Lihava tekee paljon enemmän töitä liikkuakseen kuin laiha. Tähän tarvitaan enemmän energiaa ja happea.
Ei ole. Muuten maailman parhaat urheilijat olisi läskejä. Enemmän energiaa tarvitaan, mutta ei ole parempi hapenottokyky. Lihaksikkaalla ihmisellä on parempi hapenottokyky, koska lihakset pystyvät imemään enemmän happea.
Niin .. no, NFL:ssä kaikki ovat läskejä, läskin taitaa olla 190 kiloinen jässikkä. Maailman parhaat urheilijat on taas veteen piirretty viiva: jos sinun pitää olla lihas/painosuhteessa tehokas, ei läski siinä pärjää. Usain Bolt on esimerkiksi kisakunnossa BMI luokkaa 25 ja kisakauden ulkopuolella lähemmäs 28. Painonnostajilla BMI voi mennä yli 40. Mutta jos pohdit asiaa pelkästään fysiikan kannalta, niin mitä enemmän massaa liikutat, sitä enemmän massan liikuttamiseen tarvitaan energiaa. Energian siirtyminen tapahtuu glukoosin avulla lihaksiin ja energiaa saadaan hapettamalla (polttamalla) .... eli jos lihava liikkuu, hän kuluttaa enemmän energiaa ja kuluttaa enemmän happea, eli hänellä on oltava paremmassa kunnossa oleva verisuonisto, sydän ja keuhkot, kuin laihalla. Muuten hän ei voisi liikkua.
Siis niin kasa paskaa nämä sun väitteet etten lähde edes väittelemään. Monta SM tason mitallia tai EM mitallia sulla on?
Sulla ainakin näkyy olevan puutteita ihan omassa äidinkielen osaamisessakin...
Fakta on, että hyvin lihavalla ihmisellä on sen läskin alla myös isot lihakset. Muutenhan hän ei pystyisi kannattelemaan ja liikuttamaan omaa painoaan. Hapenottokyky taas on suhteessa lihasten ja liikuteltavan massan kokoon, eli kyllä, lihavilla on todellakin yleensä hyvä hapenottokyky absoluuttisesti katsottuna.
Tämä on kyllä ihan hevonpaskaa. Lihalla saattavat jalat olla lihaksikkaat, mutta jos ei treenaa, ei siihen yläkroppaan mitenkään automaattisesti niitä lihaksia ilmaannu. Heikko paska se treenaamaton läskikin on, tämä on vain jotain ylipainoisten itsepetosta. "Olen lihava, mutta ainakin vahva.", joopa joo.
Niin .. mikä sitten on tärkeää elämässä? Olla laiha ja mielisairas vai lihava ja terve mieletään? Sitten kun laiha ja mielisairas syö lääkkeitä, tulee hänestä lihava ja mielisairas. Mielenkiintoinen kehitys, ahdasmielisessä ja diskriminoivassa yhteiskunnassa. Lopputulos onkin kansantalouden kannalta todella hurja, koska nyt 50% on lihavia, 20% mielisairaita, hirveästi diabteetikkoja, hirveästi autoimmuunisairauksia potevia, joka kolmas saa syövän jne.
Mitenköhän tämä laihuus ja mielisairaus nyt oikein liittyvät yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs liikunnan lisääminen? Jos yrittäisi kuluttaa ne syömänsä kalorit.
Ei kaikki ole Michael Phelpsejä.
Jotta sika kuluttaisi syömänsä kalorit niin pitäisi liikkua 36 tuntia vuorokaudessa.
Minun mieheni on se 52v mies. Yhtenä kesänä hän pyöräili hullun lailla ja söi vielä enemmän. Oli käynyt munkki ja jäätelökahveilla lenkkinsä aikana sekä juonut energiajuoman. Suihkua ennen söi tekemääni ruokaa hirveän määrän ja suihkun jälkeen het kaksi puolen litran siideriä ja pakasteesta ison jäätelötuutin. Ja sama tahti jatkui koko loppupäivän. Lopputuloksena tuosta kesästä hän oli lihavampi kuin koskaan ennen.Mikäli kuntoilee, voi hänen terveytensä olla parempi kuin sinun. Lihavilla kun on pakosti parempi verenkiertoelimistö ja hapenottokyky.... mutta jotta saat asialle vahvistuksen, vie mies dexalla kuvattavaksi. Psykologiassa ihmisen motivointi on tosi haastavaa: mikä on sopiva porkkana, joka saa ihmisen kiinnittämään huomion itseensä? Usein pitää ajaa 100 lasissa seinää, esimerkiksi stressin kanssa työuupumukseen, ennen kuin tajutaan alkaa tekemään muutoksia. Voit siis valita, anna miehesi ajaa 100 lasissa seinään tai voit asiallisesti keskustella aiheesta. Pakottamalla tulee vain vastustusta. Yksi tapa on näyttää itse esimerkkiä, tehdä ja ostaa vain sellaista ruokaa, joka maistuu hyvältä, mutta täyttää nopeasti. Voithan ehdottaa miehellesi, että jos jättää hiilarit pois, ostat kerta viikkoon hänelle kinkun syötäväksi :)
Minulla ei ole korkea kolesteroli, korkea verenpaine, uniapnea, mahassa leikkausta vaativa tyrä, 2-tyypin diabetes, repeilleet vatsalihakset enkä hengästy kun kävelen muutaman kerroksen rappuja. Nuo kaikki on miehelläni 52v sekä erektio-ongelmat. Työpaikan kuntotestissä hän sai aivan surkean tuloksen. Eli se siitä terveydestä. Oletko itse lihava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs liikunnan lisääminen? Jos yrittäisi kuluttaa ne syömänsä kalorit.
Ei kaikki ole Michael Phelpsejä.
Jotta sika kuluttaisi syömänsä kalorit niin pitäisi liikkua 36 tuntia vuorokaudessa.
Minun mieheni on se 52v mies. Yhtenä kesänä hän pyöräili hullun lailla ja söi vielä enemmän. Oli käynyt munkki ja jäätelökahveilla lenkkinsä aikana sekä juonut energiajuoman. Suihkua ennen söi tekemääni ruokaa hirveän määrän ja suihkun jälkeen het kaksi puolen litran siideriä ja pakasteesta ison jäätelötuutin. Ja sama tahti jatkui koko loppupäivän. Lopputuloksena tuosta kesästä hän oli lihavampi kuin koskaan ennen.Mikäli kuntoilee, voi hänen terveytensä olla parempi kuin sinun. Lihavilla kun on pakosti parempi verenkiertoelimistö ja hapenottokyky.... mutta jotta saat asialle vahvistuksen, vie mies dexalla kuvattavaksi. Psykologiassa ihmisen motivointi on tosi haastavaa: mikä on sopiva porkkana, joka saa ihmisen kiinnittämään huomion itseensä? Usein pitää ajaa 100 lasissa seinää, esimerkiksi stressin kanssa työuupumukseen, ennen kuin tajutaan alkaa tekemään muutoksia. Voit siis valita, anna miehesi ajaa 100 lasissa seinään tai voit asiallisesti keskustella aiheesta. Pakottamalla tulee vain vastustusta. Yksi tapa on näyttää itse esimerkkiä, tehdä ja ostaa vain sellaista ruokaa, joka maistuu hyvältä, mutta täyttää nopeasti. Voithan ehdottaa miehellesi, että jos jättää hiilarit pois, ostat kerta viikkoon hänelle kinkun syötäväksi :)
Minulla ei ole korkea kolesteroli, korkea verenpaine, uniapnea, mahassa leikkausta vaativa tyrä, 2-tyypin diabetes, repeilleet vatsalihakset enkä hengästy kun kävelen muutaman kerroksen rappuja. Nuo kaikki on miehelläni 52v sekä erektio-ongelmat. Työpaikan kuntotestissä hän sai aivan surkean tuloksen. Eli se siitä terveydestä. Oletko itse lihava?
Ja luuletko että en osta ja tee terveellistä ruokaa? Se ei hirveästi vaikuta kum hän kantaa kaikkea moskaa kaupasta ja käy joka päivä syömässä ison kebabannoksen tai jättipizzan jne. Noin niinkuin työruokana. Ja sittem syö kotona sitä minun tekemää terveellistä ruokaa . Ja töissä hällä ilmaiset kahvit ja kahvihuone täynnä viinereitä yms. Kukaan tuökavereista ei ole lihava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyppiesimerkki sokereiden ja vehnän aiheuttamasta addiktiosta. Hän on ehkä myös fruktoosiherkkä, eli kun syö sokereita, häipyy nälän tunne ja voi syödä järkyttäviä määriä, kun ei tunne kylläisyyttä (leptiini, ghreliini jne ei toimi). Pistä ukko karppaamaan kahdeksi kuukaudeksi ja katso auttaako.
Minä en ole ap, mutta tiedän yhtä tapausta läheltä seuranneena, että ylensyövää ihmistä ei niin vaan "pistetä karppaamaan", ongelma kun on se, että kyseinen ihminen ei hallitse tipan vertaa syömisiään. Kaverini mies syö myös valtavasti. Kaveri on yrittänyt vaikka mikä ruokavalioita hänen kanssaan, mutta seurauksena on ollut se, että mies syö dieettiruuat + sen kaiken minkä muutenkin söisi. Karppaustakin ovat kokeilleet, mutta se ei vaikuttanut ruokahaluun mitenkään. Karppiruuat + herkut on vaarallinen yhdistelmä, eikä siinä auta, vaikka kotona ei olisi mitään ylimääräistä, kun aina voi poiketa nakkikioskilla tai mäkkärissä ja töissäkin on kahvilaa ja karkkiautomaattia. Psykologin apu lienee ainoa, mikä voisi auttaa. Laihdutusleikkauskaan ei ole vaihtoehto, koska senkin jälkeen pystyy lihomaan, jos palaa leikkauksen jälkeen vanhoihin tapoihinsa. Ennen leikkausta pitää laihduttaa varmaan juuri siksi, että nähdään pystyykö ko. henkilö yhtään kontrolloimaan itseään. Kaverini miehelle ei ole harkittu laihdutusleikkausta, mutta en usko että hän siihen pääsisikään. Hän ei ole ymmärtääkseni koskaan laihtunut kiloakaan, vaikka hänen vaimonsa on kuinka koittanut laihduttaa häntä. Painoa on tällä hetkellä luultavasti siinä 200 kg paikkeilla, perheessä on kolme pientä lasta ja vaimo hoitaa lapset, kodin, pihatyöt & korjaa myös auton miehen ohjeiden mukaan, kun mies ei taivu siihen enää. Miehellä on kyllä jotain harrastuksia, käy töissä eikä hän vaikuta masentuneelta, mutta selvää on, että huonosti tuossa käy jossain vaiheessa, kun ihminen syö kaksin käsin ja paino nousee n. 10 kg vuosivauhtia.
Ap, sinuna pitäisin miehelle puhuttelun, että hän perehtyisi syömishäiriön mahdollisuuteen vaikka netin kautta. Jos/kun vaikuttaa siltä että hänellä on syömishäiriö, niin siihen pitäisi hakea ulkopuolista apua, jos oma apu ei riitä. Vaikka kuinka rakastaisi toista, niin silti suhteen jatkumiselle voi pistää ehdoksi sen, että toinen yrittää hoitaa ongelman, joka vaikuttaa oleellisesti yhteiseen elämään. Sinä et pysty laihduttamaan miestäsi, vaikka mille mutkalle vääntyisit ja jos miehesi rakastaa sinua oikeasti, hän tulisi tehdä kaikkensa ongelman ratkaisemiseksi. Sinua ärsyttää jo nyt niin paljon, että joudut välttelemään miesystäväsi seuraa (kerroit että menet siksi välillä ulos) ja mies ja hänen syömisensä on koko ajan silmiesi edessä, jos joskus asutte samassa huushollissa. Seksielämä loppuu tai menee todella vaikeaksi painon noustessa (impotenssi ja tiellä oleva ihra). Sinusta tulee luultavasti yksinhuoltaja, jos joskus hankitte lapsia. Mies ei välttämättä pysty nostamaan lasta syliinsä lattialta, kylvettämään häntä, ulkoiluttamaan ym. kun alkaa selkä ja polvet pettämään. Uniapnea iskee jossain vaiheessa ja se aiheuttaa monissa syvää väsymystä c-pap-laitteesta huolimatta, joten miehesi ei luultavasti pysty heräilemään lasten kanssa öisin ja nukkuu viikonloppuaamuisin pitkään & ottaa päiväunia aina kun se on mahdollista. Lapset alkavat jossain vaiheessa häpeillä isäänsä, eivätkä edes haluaisi häntä mukaansa mihinkään, vaikka hän pystyisi/jaksaisi lähteä. Ennenaikainen kuolema tai vammautuminen (aivohalvaus, sydänkohtaus) voi iskeä koska vain. Vaikka sydän vuotaisi verta, kannattaa miettiä mitä haluat tässä elämässä. Miesystäväsi voi tehdä jotakin ongelmalleen (ei välttämättä yksin mutta psykologin/lääkäreiden avulla), jos sinä olet ihan oikeasti tärkeä hänelle. Suhtautuuko miesystäväsi ollenkaan vakavasti paino-ongelmaansa, onko hän edes yrittänyt rajoittaa syömisiään?
Täysin käsittämätöntä kuraa. Ei lihavuus tarkoita sitä, että sairastuu, mutta lihavuus kyllä lisää monia RISKEJÄ sairastua. Lasten vetäminen mukaan "häpeäkortin" avuin jne on kyllä minun mielestäni todella alhaista, ei millään tavalla järkevän ihmisen juttua. Muutenkin pelottelu on täysin väärä lähtökohta ihmisten johtamiseen! Mikäli ette parempaa keksi, niin anna miehen itsensä huomata asiat, tuo pieniä vinkkejä sopivasti esille, ole itse esimerkkinä. Muuten jos lihavuus ahdistaa noin hirveästi, niin kannattaisi oikeasti mennä psykiatrille - molempien.
Mikä tässä on kuraa? Minusta nuo ovat asioita, jotka sairaalloisen ylipainoisen tai sellaiseksi matkalla olevan kanssa seurustelevan on hyvä tiedostaa että on miettinyt valmiiksi mihin sitoutuu. Joo, jokainen ei saa vakavia sairauksia (jokaisella minun tietämälläni on kyllä uniapnea ja krooninen väsymys), mutta sairaalloisen ylipainoisten elämä on aika lailla erilaista kuin keskivertoihmisillä. Esim. kun suunnitellaan retkeä tai matkaa tai ollaan ihan vaan kylässä. 200 kg painoinen joutuu jo katsomaan tuoleja sillä silmällä, että kestääkö vai ei. Auto pitää valita sen mukaan, mihin pääsee kömpimään sisään tai sen mukaan, että maha mahtuu penkin ja ratin väliin. Erittäin runsas ylipaino vaikuttaa lähes kaikkeen olemiseen ja tekemiseen, asiat pitää suunnitella sen mukaan. Pienempi ylipaino on asia erikseen.
Luuletko ihan oikeasti, että pieni vihjailu ja esimerkkinä oleminen auttaa, jos toisella on vakava ylipaino-ongelma..?
Huomiot ovat kyllä oikeita, mutta ei se lihava siitä laihdu tippaakaan vaikka miten haukkuisit, seisosit käsilläsi tai hakkaisit päätäsi seinään. Itse asiassa, juuri yhteiskunnan diskriminointi voi olla lihomisen taustalla, eli olet aiheuttanut hänelle stressin, josta lihavuus on aiheutunut (tai esim tarve lääkitykselle, joka lihottaa). Kausaalisesti voidaankin siis ajatella siten, että lihavien haukkujat ovat syyllisiä ja heitä pitäisi rangaista.
Mikä tuossa oli haukkumista? Kerro! Kerroin tosiasioita ja toivon että ap saisi miesystävänsä hakemaan apua. Henk. koht. minua ei häiritse toisten tavallinen, jossain rajoissa oleva ylipaino (itsellänikin on n. 10 kg ylimääräistä), paitsi että tulee surullinen sairaalloisen ylipainoisten ja heidän omaistensa puolesta, kun heidän elämänsä on niin vaikeaa. Minun silmääni miellyttää enemmän vähän pyöreämpi ihminen kuin hyvin laiha, mutta jokainen saa tokimolla sellainen kuin tykkää ja aina ulkomuotoon ei voi itse vaikuttaa. "Ihra"-sanaa käytin yhden kerran, kun ajattelin, että "läski" tulkitaan haukkumasanaksi, mutta tuo taisi olla vielä pahempi x) En vaan keksinyt parempaa sanaa ylimääräiselle massalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monipuolisesti ja vaihtelevasti kasviksia, marjoja, hedelmiä kohtuudella, avokadoa, versoja, oraita, yrttejä, kylmäpuristettuja öljyjä...
Teollisesti prosessoidut ruoat, sokeri, valkojauhotuotteet...pois. Viljaton ruokavalio on kokeilemisen arvoinen ;)
Monen kohdalla vitamiini-, antioksidanttipitoinen, hyviä rasvoja, kohtuudella proteiinia,ravitseva ravinto yms. hillitsee kohtuutonta syömistä. Ruoanhimoa on perusteltu sillä, että jos ruoka on ravitsemukseltaan köyhää elimistö halajaa vain lisää ja lisää.
Minun ainakin on skarpattava ravintoni kanssa. Paras hiilihydraattien lähde minulle on kasvikset ja marjat 😃
Kasvatan ympäri vuoden itse versoja ja oraita ;);) Käytän ne hyödykseni ;)
Tsemppiä Ap 🍃
Muutos on mahdollisuus 😉
Voihan sitä mennä kävelemään 3h, mutta kenellä on aikaa?[/quote]
Ahmimishäiriöinen ihminen ei tunnista kylläisyyden tunnetta, vaan syö käytännöllisesti katsoen koko sen ajan, mitä on hereillä ja ruokaa on saatavilla. Kierre on siis katkaistava välttämällä ruokien äärellä olemista. Käytännössä helpoin tapa on toimia siten, että töiden jälkeen (jos siis tekee normaalia toimistotyöaikaa) syö keskimääräisen ihmisen annoksen ruokaa ja sitten poistuu kotoa useammaksi tunniksi, vaikka sille kävelylenkille. Kotiuduttaan ei ehdikään enää syödä kuin hetken aikaa ennen nukkumaan menoa. Toki tämä vaatii paljon myös puolisolta, jonka harteille käytännössä jäävät kaikki kotityöt.
Ruokien välttelyä ja normaalia ruokarytmiä pitää vain jatkaa riittävän kauan esim. puoli vuotta, jotta ihminen omaksuu uuden tavan syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarpeeksi kamalia kuvia, joko hänestä itsestään tai muista lihavista tyypeistä jääkaapin oveen. On se ihme jollei mies huomaa omaa syönti kuviota... Ihminen tarvitsee niin vähän ruokaa oikeasti - en tätä minäkään ymmärtänyt ennenkuin oli pakko....
Sokeri riippuvuus on nykyajan ***tana. Kärsin ja tappelen sitä vastaan itsekkin. Ero on vain siinä, onko asiaa myöntänyt itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuo ap:n mies kärsi ahmimishäiriöstä, josettä pakolla tunkee ruokaa lisää ja lisää vaikka ähky jo painaa.
Terapeutti olisi oikeampi osoite, mutta siihenkin vaatii miehen oman motivaation. Se motivaationin valitettavasti voi herätä vasta kun vakavampaa terveyshaittaa tulee/ jos joutuu päivystykseen ähkynsä takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin syön itseäni ennenaikaiseen hautaan. Tavoite on kuolla ennen 60v synttäreitä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo ap:n mies kärsi ahmimishäiriöstä, josettä pakolla tunkee ruokaa lisää ja lisää vaikka ähky jo painaa.
Terapeutti olisi oikeampi osoite, mutta siihenkin vaatii miehen oman motivaation. Se motivaationin valitettavasti voi herätä vasta kun vakavampaa terveyshaittaa tulee/ jos joutuu päivystykseen ähkynsä takia.
Ap:n mies voi tuurilla olla vaikka jo kuollutkin, sen verran aloituksen tekemisestä on aikaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs liikunnan lisääminen? Jos yrittäisi kuluttaa ne syömänsä kalorit.
Ei kaikki ole Michael Phelpsejä.
Jotta sika kuluttaisi syömänsä kalorit niin pitäisi liikkua 36 tuntia vuorokaudessa.
Minun mieheni on se 52v mies. Yhtenä kesänä hän pyöräili hullun lailla ja söi vielä enemmän. Oli käynyt munkki ja jäätelökahveilla lenkkinsä aikana sekä juonuNo nyt tulee kyllä todellista soopaa sieltä. Väitteesi mukaan tämä 190 kg:n kaveri voittaisi maailmanmestaruuden 60 metrillä hallikisoissa? Kaikkea sitä saa lukea tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri, joka painaa noin 150 kg, on alkanut käymään psykoterapiassa juuri tuollaisen mättämisen takia. Kuulemma tehoaa, vaikka edelleen välillä sortuu. Mutta ei mätä enää joka päivä.
Millä hänet saatiin avun pariin?
http://www.yths.fi/terveystieto_ja_tutkimus/terveystietopankki/99/kunto…
Naurettavaa keksiä omia määritelmiään hyvälle kunnolle ja sitten väittää, että vaaditaan jotain tiettyjä liikuntalajeja sen saavuttamiseksi. Kävellen pystyy halutessaan saavuttamaan hyvän kunnon. Piste.