Lue keskustelun säännöt.
Mies syö itsensä hautaan
25.03.2016 |
Kakkostyypin diabetes on jo ja muutama muukin vaiva, mutta ruoka senkun maistuu. Parhaillaan syö edelleen aamiaista, tähän mennessä on mennyt ainakin munakas, kaurapuuroa marjoilla, smoothie, kaksi voileipää päällysteineen ja nyt mussuttaa pullaa ja keksejä. Huokailee välillä kun on ilmeisesti niin ähky, mutta käsi senkun käy pulla- ja keksipussissa. Laskin yhtenä aamuna, että hän söi noin 2000 kcal aamiaisella. Kysyin eikö tieto yhtään liikuta, mutta ei kuulemma. Illalla syö toisen samanlaisen määrän. Hermostuu, kun yritän puhua aiheesta. Olen yrittänyt ihan nätisti sanoa, että haluaisin pitää hänet mahdollisimman pitkään vierelläni, mutta ei mitään merkitystä. Suostuu syömään smoothieta ja marjoja ja vihanneksia minun pyynnöstäni, mutta ne eivät vähennä tuota leipien ja hiilareiden napostelua (eilisaamuna, kun ei ollut puuroa, oli syönyt kymmenen viipaletta leipää päällysteineen). Kahvissa on kolme sokeripalaa/kuppi. Seuraava mättöhetki on illalla päivällispöydässä, kun hän santsaa ja santsaa ja vielä vaivihkaa napostelee hieman lisää.
En enää tiedä mitä tehdä. En ymmärrä, miksi diabeteshoitaja ei lyö tiukemmin faktoja pöytään.
Kielto olla hankkimatta kotiin syötävää ei toimi aikuisen ihmisen kohdalla, ja jos teen ruokaa pienemmän annoksen niin ettei hän voi santsata, niin sitten hän mättää ruuan päälle voileipiä.
Kenelläkään samaa tilannetta tai kokemusta siitä, mikä tehoaisi?
Kommentit (100)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on nimen omaan hyvää liikuntaa laihdutuksen tueksi. Kävely polttaa viskeraalista rasvaa ja on myös nivelille ystävällistä. Toki matkojen pitää olla riittävän pitkiä, esim. 15 km 4 päivänä viikossa. Pitkän matkan kävelyyn saa myös kulumaan mukavasti aikaa eli jääkaapilla käymiseen jää aikaa vähemmän. Kunnon kohennuttua ja vyötärön ohennuttua ihminen innostuu todennäköisemmin myös lihaksia kuormittavammasta liikunnasta ja näin toivottavasti alkaa positiivinen kierre, joka johtaa terveellisempään syömiseen ja kohentuneeseen elämän laatuun.
Ihan miten vaa :D kävelkää mutta ei teistä hyvä kuntoisia kävelemällä tule :D
Mihin perustat väitteesi ettei kävelemällä saa hyvää kuntoa? Minä ymmärrän hyvällä kunnolla sitä, että aerobinen kunto on sellainen, että ihminen pystyy kävelemään lujaa ja kiipeämään portaita hengästymättä eikä rasitu erityisemmin arkielämän ponnistuksista, vaikka joutuisi esim. ottamaan muutaman juoksuaskeleen ehtiäkseen bussiin. Silloin kun minun äitini oli vielä työelämässä mukana, hän käveli töihin vajaan 5 km matkan ja hän veti sen aivan jumalatonta vauhtia. Minä välttelin hänen kanssaan kävelemistä, koska jouduin vetämään puolijuoksua pysyäkseni hänen matkassaan. Väittäisin että äitini kunto oli tuolloin loistava. Nyt hän on eläkkeellä, kävelee hitaasti ja puuskuttaen ja on lihonut 20 kg viidessä vuodessa, kun jätti kävelyn :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs liikunnan lisääminen? Jos yrittäisi kuluttaa ne syömänsä kalorit.
Ei kaikki ole Michael Phelpsejä.
Jotta sika kuluttaisi syömänsä kalorit niin pitäisi liikkua 36 tuntia vuorokaudessa.
Minun mieheni on se 52v mies. Yhtenä kesänä hän pyöräili hullun lailla ja söi vielä enemmän. Oli käynyt munkki ja jäätelökahveilla lenkkinsä aikana sekä juonut energiajuoman. Suihkua ennen söi tekemääni ruokaa hirveän määrän ja suihkun jälkeen het kaksi puolen litran siideriä ja pakasteesta ison jäätelötuutin. Ja sama tahti jatkui koko loppupäivän. Lopputuloksena tuosta kesästä hän oli lihavampi kuin koskaan ennen.Mikäli kuntoilee, voi hänen terveytensä olla parempi kuin sinun. Lihavilla kun on pakosti parempi verenkiertoelimistö ja hapenottokyky.... mutta jotta saat asialle vahvistuksen, vie mies dexalla kuvattavaksi. Psykologiassa ihmisen motivointi on tosi haastavaa: mikä on sopiva porkkana, joka saa ihmisen kiinnittämään huomion itseensä? Usein pitää ajaa 100 lasissa seinää, esimerkiksi stressin kanssa työuupumukseen, ennen kuin tajutaan alkaa tekemään muutoksia. Voit siis valita, anna miehesi ajaa 100 lasissa seinään tai voit asiallisesti keskustella aiheesta. Pakottamalla tulee vain vastustusta. Yksi tapa on näyttää itse esimerkkiä, tehdä ja ostaa vain sellaista ruokaa, joka maistuu hyvältä, mutta täyttää nopeasti. Voithan ehdottaa miehellesi, että jos jättää hiilarit pois, ostat kerta viikkoon hänelle kinkun syötäväksi :)
Tässä on kasa sitä itseään. ''Lihavilla kun on pakosti parempi verenkiertoelimistö ja hapenottokyky....'' Oletko tosissasi? Tuutteko te ihan tosissaan väittämään tälläistä sonta suupielissä?
Se vain on fakta. Lihava tekee paljon enemmän töitä liikkuakseen kuin laiha. Tähän tarvitaan enemmän energiaa ja happea.
Ei ole. Muuten maailman parhaat urheilijat olisi läskejä. Enemmän energiaa tarvitaan, mutta ei ole parempi hapenottokyky. Lihaksikkaalla ihmisellä on parempi hapenottokyky, koska lihakset pystyvät imemään enemmän happea.
Niin .. no, NFL:ssä kaikki ovat läskejä, läskin taitaa olla 190 kiloinen jässikkä. Maailman parhaat urheilijat on taas veteen piirretty viiva: jos sinun pitää olla lihas/painosuhteessa tehokas, ei läski siinä pärjää. Usain Bolt on esimerkiksi kisakunnossa BMI luokkaa 25 ja kisakauden ulkopuolella lähemmäs 28. Painonnostajilla BMI voi mennä yli 40. Mutta jos pohdit asiaa pelkästään fysiikan kannalta, niin mitä enemmän massaa liikutat, sitä enemmän massan liikuttamiseen tarvitaan energiaa. Energian siirtyminen tapahtuu glukoosin avulla lihaksiin ja energiaa saadaan hapettamalla (polttamalla) .... eli jos lihava liikkuu, hän kuluttaa enemmän energiaa ja kuluttaa enemmän happea, eli hänellä on oltava paremmassa kunnossa oleva verisuonisto, sydän ja keuhkot, kuin laihalla. Muuten hän ei voisi liikkua.
Siis niin kasa paskaa nämä sun väitteet etten lähde edes väittelemään. Monta SM tason mitallia tai EM mitallia sulla on?
Sulla ainakin näkyy olevan puutteita ihan omassa äidinkielen osaamisessakin...
Fakta on, että hyvin lihavalla ihmisellä on sen läskin alla myös isot lihakset. Muutenhan hän ei pystyisi kannattelemaan ja liikuttamaan omaa painoaan. Hapenottokyky taas on suhteessa lihasten ja liikuteltavan massan kokoon, eli kyllä, lihavilla on todellakin yleensä hyvä hapenottokyky absoluuttisesti katsottuna.
Minulla on samanlaisia ongelmia syömisen kanssa kuin aloittajan miehellä. Kun syön, menen ikään kuin transsiin, jossa kaikki maailman huolet hetkeksi katoavat ja on hyvä olo. Aina laihdutuskuurilla iskee ihan järkyttävä ahdistus ja masennus, jota mikään ei lievitä. Aerobinen liikunta pahentaa myös ahdistusta, koska siinä on liikaa aikaa ajatella. Mistään terapioista ei ole ollut apua ahmimiseen, vaikka niissä on muuten selvinnyt itselleni yhtä ja toista hyödyllistä.
Ainoa tapa lopettaa ahminta on ollut korvata addiktio toisella. Itse olen käynyt läpi ryyppäämisen (joka lihotti vielä enemmän), salitreenin, tietokonepelien pelaamisen ja seksin. Addiktoituvuus on luonteenominaisuus, se ei katoa mihinkään. Pick your choice.
Vierailija kirjoitti:
Tyyppiesimerkki sokereiden ja vehnän aiheuttamasta addiktiosta. Hän on ehkä myös fruktoosiherkkä, eli kun syö sokereita, häipyy nälän tunne ja voi syödä järkyttäviä määriä, kun ei tunne kylläisyyttä (leptiini, ghreliini jne ei toimi). Pistä ukko karppaamaan kahdeksi kuukaudeksi ja katso auttaako.
Minä en ole ap, mutta tiedän yhtä tapausta läheltä seuranneena, että ylensyövää ihmistä ei niin vaan "pistetä karppaamaan", ongelma kun on se, että kyseinen ihminen ei hallitse tipan vertaa syömisiään. Kaverini mies syö myös valtavasti. Kaveri on yrittänyt vaikka mikä ruokavalioita hänen kanssaan, mutta seurauksena on ollut se, että mies syö dieettiruuat + sen kaiken minkä muutenkin söisi. Karppaustakin ovat kokeilleet, mutta se ei vaikuttanut ruokahaluun mitenkään. Karppiruuat + herkut on vaarallinen yhdistelmä, eikä siinä auta, vaikka kotona ei olisi mitään ylimääräistä, kun aina voi poiketa nakkikioskilla tai mäkkärissä ja töissäkin on kahvilaa ja karkkiautomaattia. Psykologin apu lienee ainoa, mikä voisi auttaa. Laihdutusleikkauskaan ei ole vaihtoehto, koska senkin jälkeen pystyy lihomaan, jos palaa leikkauksen jälkeen vanhoihin tapoihinsa. Ennen leikkausta pitää laihduttaa varmaan juuri siksi, että nähdään pystyykö ko. henkilö yhtään kontrolloimaan itseään. Kaverini miehelle ei ole harkittu laihdutusleikkausta, mutta en usko että hän siihen pääsisikään. Hän ei ole ymmärtääkseni koskaan laihtunut kiloakaan, vaikka hänen vaimonsa on kuinka koittanut laihduttaa häntä. Painoa on tällä hetkellä luultavasti siinä 200 kg paikkeilla, perheessä on kolme pientä lasta ja vaimo hoitaa lapset, kodin, pihatyöt & korjaa myös auton miehen ohjeiden mukaan, kun mies ei taivu siihen enää. Miehellä on kyllä jotain harrastuksia, käy töissä eikä hän vaikuta masentuneelta, mutta selvää on, että huonosti tuossa käy jossain vaiheessa, kun ihminen syö kaksin käsin ja paino nousee n. 10 kg vuosivauhtia.
Ap, sinuna pitäisin miehelle puhuttelun, että hän perehtyisi syömishäiriön mahdollisuuteen vaikka netin kautta. Jos/kun vaikuttaa siltä että hänellä on syömishäiriö, niin siihen pitäisi hakea ulkopuolista apua, jos oma apu ei riitä. Vaikka kuinka rakastaisi toista, niin silti suhteen jatkumiselle voi pistää ehdoksi sen, että toinen yrittää hoitaa ongelman, joka vaikuttaa oleellisesti yhteiseen elämään. Sinä et pysty laihduttamaan miestäsi, vaikka mille mutkalle vääntyisit ja jos miehesi rakastaa sinua oikeasti, hän tulisi tehdä kaikkensa ongelman ratkaisemiseksi. Sinua ärsyttää jo nyt niin paljon, että joudut välttelemään miesystäväsi seuraa (kerroit että menet siksi välillä ulos) ja mies ja hänen syömisensä on koko ajan silmiesi edessä, jos joskus asutte samassa huushollissa. Seksielämä loppuu tai menee todella vaikeaksi painon noustessa (impotenssi ja tiellä oleva ihra). Sinusta tulee luultavasti yksinhuoltaja, jos joskus hankitte lapsia. Mies ei välttämättä pysty nostamaan lasta syliinsä lattialta, kylvettämään häntä, ulkoiluttamaan ym. kun alkaa selkä ja polvet pettämään. Uniapnea iskee jossain vaiheessa ja se aiheuttaa monissa syvää väsymystä c-pap-laitteesta huolimatta, joten miehesi ei luultavasti pysty heräilemään lasten kanssa öisin ja nukkuu viikonloppuaamuisin pitkään & ottaa päiväunia aina kun se on mahdollista. Lapset alkavat jossain vaiheessa häpeillä isäänsä, eivätkä edes haluaisi häntä mukaansa mihinkään, vaikka hän pystyisi/jaksaisi lähteä. Ennenaikainen kuolema tai vammautuminen (aivohalvaus, sydänkohtaus) voi iskeä koska vain. Vaikka sydän vuotaisi verta, kannattaa miettiä mitä haluat tässä elämässä. Miesystäväsi voi tehdä jotakin ongelmalleen (ei välttämättä yksin mutta psykologin/lääkäreiden avulla), jos sinä olet ihan oikeasti tärkeä hänelle. Suhtautuuko miesystäväsi ollenkaan vakavasti paino-ongelmaansa, onko hän edes yrittänyt rajoittaa syömisiään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma tuskin on siinä, etteikö mies ymmärtäisi miten haitallista ylensyönti terveydelle on. Miehellä voi olla ahmimishäiriö ja sellaisia tunnelukkoja, joiden käsittelyyn hän tarvitsisi apua ensisijaisesti psykologilta. Tunnesyömisen syyt voivat olla todella syvällä, eikä silloin pelkät käytännön muutokset korjaa itse ongelmaa. Itsetuhoista käyttäytymistä tai riippuvuutta ei koskaan hoideta (tai ainakaan pysyvästi korjata) kielloilla, tiedolla tai esimerkkinä nyt vaikka pelkällä liikunnalla. Mies tarvitsee asiantuntijan apua ja ennen kaikkea hänen täytyy itse haluta parantua. Et voi auttaa ihmistä joka ei aidosti halua auttaa itseään.
Tunnesyöminen on todella yleinen ongelma ja toisaalta myös helpommin salattavissa läheisiltä ja syöjälle itseltään koska herkuttelu on yleisesti hyväksyttävämpi tapa/riippuvuus kuin vaikkapa päihteet. Kyllä narkomaanikin varsin hyvin tietää että huumeisiin voi kuolla, mutta koska riippuvuus on jo pelkästään tunnetasolla niin vahva se voittaa epätoivoisessa tilanteessa itsehillinnän ja itsestään välittämisen merkityksen. Ei kukaan valitse voida huonosti, tuo on oireilua jostain isommasta ongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
En enää tiedä mitä tehdä. En ymmärrä, miksi diabeteshoitaja ei lyö tiukemmin faktoja pöytään.
Kielto olla hankkimatta kotiin syötävää ei toimi aikuisen ihmisen kohdalla, ja jos teen ruokaa pienemmän annoksen niin ettei hän voi aikuiselle ihmiselle joka ei ehkä ota niitä faktoja vastaan? Mistä tiedät kuinka tiukkoja faktoja hän on lyönyt pöytään? Eikö vastuu terveydestä ole kuitenkin miehellä itsellään ei diabeteshoitajalla tai sinulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni 52v ihan samanlainen ja on 2-diabetes ja kaikki oheissairaudet. Ja syö kuin sika. Ei mitään rajaa. On vihainen kun asiasta sanotaan ja syö lisää. Vaatteet repeilee päällä ja aina on nappeja ompelemassa housuihin. Hengästyy ja puuskuttaa jo pienestå ylämäestä. Painoindeksi yli 37. Seksiä meillä ei ole ollut viimeisen 7 vuoden aikana kuim max 5 kertaa ja sitä ei kullä seksiksi voi sanoa kun ei seiso kunnolla. Sitten ihmettelee kun en halua häntä . Kummasti ei tee mieli sikaa. Ja minä olen aina ollut ja olen nytkin hoikka. Syön hyvin mutta liikun paljon. Ja muuten mieheni halveksii lihavia naisia.
wau kuulostaa melkoselta löydöltä ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
72, leikkaukseen ei pääse jossei ole pääkoppa kunnossa. Muuten vaan lihoo takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuusleikkaukset on keksitty
Miten tämä liittyy asiaan tässä ketjussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyppiesimerkki sokereiden ja vehnän aiheuttamasta addiktiosta. Hän on ehkä myös fruktoosiherkkä, eli kun syö sokereita, häipyy nälän tunne ja voi syödä järkyttäviä määriä, kun ei tunne kylläisyyttä (leptiini, ghreliini jne ei toimi). Pistä ukko karppaamaan kahdeksi kuukaudeksi ja katso auttaako.
Minä en ole ap, mutta tiedän yhtä tapausta läheltä seuranneena, että ylensyövää ihmistä ei niin vaan "pistetä karppaamaan", ongelma kun on se, että kyseinen ihminen ei hallitse tipan vertaa syömisiään. Kaverini mies syö myös valtavasti. Kaveri on yrittänyt vaikka mikä ruokavalioita hänen kanssaan, mutta seurauksena on ollut se, että mies syö dieettiruuat + sen kaiken minkä muutenkin söisi. Karppaustakin ovat kokeilleet, mutta se ei vaikuttanut ruokahaluun mitenkään. Karppiruuat + herkut on vaarallinen yhdistelmä, eikä siinä auta, vaikka kotona ei olisi mitään ylimääräistä, kun aina voi poiketa nakkikioskilla tai mäkkärissä ja töissäkin on kahvilaa ja karkkiautomaattia. Psykologin apu lienee ainoa, mikä voisi auttaa. Laihdutusleikkauskaan ei ole vaihtoehto, koska senkin jälkeen pystyy lihomaan, jos palaa leikkauksen jälkeen vanhoihin tapoihinsa. Ennen leikkausta pitää laihduttaa varmaan juuri siksi, että nähdään pystyykö ko. henkilö yhtään kontrolloimaan itseään. Kaverini miehelle ei ole harkittu laihdutusleikkausta, mutta en usko että hän siihen pääsisikään. Hän ei ole ymmärtääkseni koskaan laihtunut kiloakaan, vaikka hänen vaimonsa on kuinka koittanut laihduttaa häntä. Painoa on tällä hetkellä luultavasti siinä 200 kg paikkeilla, perheessä on kolme pientä lasta ja vaimo hoitaa lapset, kodin, pihatyöt & korjaa myös auton miehen ohjeiden mukaan, kun mies ei taivu siihen enää. Miehellä on kyllä jotain harrastuksia, käy töissä eikä hän vaikuta masentuneelta, mutta selvää on, että huonosti tuossa käy jossain vaiheessa, kun ihminen syö kaksin käsin ja paino nousee n. 10 kg vuosivauhtia.
Ap, sinuna pitäisin miehelle puhuttelun, että hän perehtyisi syömishäiriön mahdollisuuteen vaikka netin kautta. Jos/kun vaikuttaa siltä että hänellä on syömishäiriö, niin siihen pitäisi hakea ulkopuolista apua, jos oma apu ei riitä. Vaikka kuinka rakastaisi toista, niin silti suhteen jatkumiselle voi pistää ehdoksi sen, että toinen yrittää hoitaa ongelman, joka vaikuttaa oleellisesti yhteiseen elämään. Sinä et pysty laihduttamaan miestäsi, vaikka mille mutkalle vääntyisit ja jos miehesi rakastaa sinua oikeasti, hän tulisi tehdä kaikkensa ongelman ratkaisemiseksi. Sinua ärsyttää jo nyt niin paljon, että joudut välttelemään miesystäväsi seuraa (kerroit että menet siksi välillä ulos) ja mies ja hänen syömisensä on koko ajan silmiesi edessä, jos joskus asutte samassa huushollissa. Seksielämä loppuu tai menee todella vaikeaksi painon noustessa (impotenssi ja tiellä oleva ihra). Sinusta tulee luultavasti yksinhuoltaja, jos joskus hankitte lapsia. Mies ei välttämättä pysty nostamaan lasta syliinsä lattialta, kylvettämään häntä, ulkoiluttamaan ym. kun alkaa selkä ja polvet pettämään. Uniapnea iskee jossain vaiheessa ja se aiheuttaa monissa syvää väsymystä c-pap-laitteesta huolimatta, joten miehesi ei luultavasti pysty heräilemään lasten kanssa öisin ja nukkuu viikonloppuaamuisin pitkään & ottaa päiväunia aina kun se on mahdollista. Lapset alkavat jossain vaiheessa häpeillä isäänsä, eivätkä edes haluaisi häntä mukaansa mihinkään, vaikka hän pystyisi/jaksaisi lähteä. Ennenaikainen kuolema tai vammautuminen (aivohalvaus, sydänkohtaus) voi iskeä koska vain. Vaikka sydän vuotaisi verta, kannattaa miettiä mitä haluat tässä elämässä. Miesystäväsi voi tehdä jotakin ongelmalleen (ei välttämättä yksin mutta psykologin/lääkäreiden avulla), jos sinä olet ihan oikeasti tärkeä hänelle. Suhtautuuko miesystäväsi ollenkaan vakavasti paino-ongelmaansa, onko hän edes yrittänyt rajoittaa syömisiään?
Täysin käsittämätöntä kuraa. Ei lihavuus tarkoita sitä, että sairastuu, mutta lihavuus kyllä lisää monia RISKEJÄ sairastua. Lasten vetäminen mukaan "häpeäkortin" avuin jne on kyllä minun mielestäni todella alhaista, ei millään tavalla järkevän ihmisen juttua. Muutenkin pelottelu on täysin väärä lähtökohta ihmisten johtamiseen! Mikäli ette parempaa keksi, niin anna miehen itsensä huomata asiat, tuo pieniä vinkkejä sopivasti esille, ole itse esimerkkinä. Muuten jos lihavuus ahdistaa noin hirveästi, niin kannattaisi oikeasti mennä psykiatrille - molempien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on nimen omaan hyvää liikuntaa laihdutuksen tueksi. Kävely polttaa viskeraalista rasvaa ja on myös nivelille ystävällistä. Toki matkojen pitää olla riittävän pitkiä, esim. 15 km 4 päivänä viikossa. Pitkän matkan kävelyyn saa myös kulumaan mukavasti aikaa eli jääkaapilla käymiseen jää aikaa vähemmän. Kunnon kohennuttua ja vyötärön ohennuttua ihminen innostuu todennäköisemmin myös lihaksia kuormittavammasta liikunnasta ja näin toivottavasti alkaa positiivinen kierre, joka johtaa terveellisempään syömiseen ja kohentuneeseen elämän laatuun.
Ihan miten vaa :D kävelkää mutta ei teistä hyvä kuntoisia kävelemällä tule :D
Mihin perustat väitteesi ettei kävelemällä saa hyvää kuntoa? Minä ymmärrän hyvällä kunnolla sitä, että aerobinen kunto on sellainen, että ihminen pystyy kävelemään lujaa ja kiipeämään portaita hengästymättä eikä rasitu erityisemmin arkielämän ponnistuksista, vaikka joutuisi esim. ottamaan muutaman juoksuaskeleen ehtiäkseen bussiin. Silloin kun minun äitini oli vielä työelämässä mukana, hän käveli töihin vajaan 5 km matkan ja hän veti sen aivan jumalatonta vauhtia. Minä välttelin hänen kanssaan kävelemistä, koska jouduin vetämään puolijuoksua pysyäkseni hänen matkassaan. Väittäisin että äitini kunto oli tuolloin loistava. Nyt hän on eläkkeellä, kävelee hitaasti ja puuskuttaen ja on lihonut 20 kg viidessä vuodessa, kun jätti kävelyn :(
Mun käsitys hyvästä kunnosta on, että pystyy juoksemaan vähintään 2km kovaa sen jälkeen heti perään ainakin 8-10 leukaa ja 30 punnerrusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs liikunnan lisääminen? Jos yrittäisi kuluttaa ne syömänsä kalorit.
Ei kaikki ole Michael Phelpsejä.
Jotta sika kuluttaisi syömänsä kalorit niin pitäisi liikkua 36 tuntia vuorokaudessa.
Minun mieheni on se 52v mies. Yhtenä kesänä hän pyöräili hullun lailla ja söi vielä enemmän. Oli käynyt munkki ja jäätelökahveilla lenkkinsä aikana sekä juonut energiajuoman. Suihkua ennen söi tekemääni ruokaa hirveän määrän ja suihkun jälkeen het kaksi puolen litran siideriä ja pakasteesta ison jäätelötuutin. Ja sama tahti jatkui koko loppupäivän. Lopputuloksena tuosta kesästä hän oli lihavampi kuin koskaan ennen.Mikäli kuntoilee, voi hänen terveytensä olla parempi kuin sinun. Lihavilla kun on pakosti parempi verenkiertoelimistö ja hapenottokyky.... mutta jotta saat asialle vahvistuksen, vie mies dexalla kuvattavaksi. Psykologiassa ihmisen motivointi on tosi haastavaa: mikä on sopiva porkkana, joka saa ihmisen kiinnittämään huomion itseensä? Usein pitää ajaa 100 lasissa seinää, esimerkiksi stressin kanssa työuupumukseen, ennen kuin tajutaan alkaa tekemään muutoksia. Voit siis valita, anna miehesi ajaa 100 lasissa seinään tai voit asiallisesti keskustella aiheesta. Pakottamalla tulee vain vastustusta. Yksi tapa on näyttää itse esimerkkiä, tehdä ja ostaa vain sellaista ruokaa, joka maistuu hyvältä, mutta täyttää nopeasti. Voithan ehdottaa miehellesi, että jos jättää hiilarit pois, ostat kerta viikkoon hänelle kinkun syötäväksi :)
Tässä on kasa sitä itseään. ''Lihavilla kun on pakosti parempi verenkiertoelimistö ja hapenottokyky....'' Oletko tosissasi? Tuutteko te ihan tosissaan väittämään tälläistä sonta suupielissä?
Se vain on fakta. Lihava tekee paljon enemmän töitä liikkuakseen kuin laiha. Tähän tarvitaan enemmän energiaa ja happea.
Ei ole. Muuten maailman parhaat urheilijat olisi läskejä. Enemmän energiaa tarvitaan, mutta ei ole parempi hapenottokyky. Lihaksikkaalla ihmisellä on parempi hapenottokyky, koska lihakset pystyvät imemään enemmän happea.
Niin .. no, NFL:ssä kaikki ovat läskejä, läskin taitaa olla 190 kiloinen jässikkä. Maailman parhaat urheilijat on taas veteen piirretty viiva: jos sinun pitää olla lihas/painosuhteessa tehokas, ei läski siinä pärjää. Usain Bolt on esimerkiksi kisakunnossa BMI luokkaa 25 ja kisakauden ulkopuolella lähemmäs 28. Painonnostajilla BMI voi mennä yli 40. Mutta jos pohdit asiaa pelkästään fysiikan kannalta, niin mitä enemmän massaa liikutat, sitä enemmän massan liikuttamiseen tarvitaan energiaa. Energian siirtyminen tapahtuu glukoosin avulla lihaksiin ja energiaa saadaan hapettamalla (polttamalla) .... eli jos lihava liikkuu, hän kuluttaa enemmän energiaa ja kuluttaa enemmän happea, eli hänellä on oltava paremmassa kunnossa oleva verisuonisto, sydän ja keuhkot, kuin laihalla. Muuten hän ei voisi liikkua.
Siis niin kasa paskaa nämä sun väitteet etten lähde edes väittelemään. Monta SM tason mitallia tai EM mitallia sulla on?
Sulla ainakin näkyy olevan puutteita ihan omassa äidinkielen osaamisessakin...
Fakta on, että hyvin lihavalla ihmisellä on sen läskin alla myös isot lihakset. Muutenhan hän ei pystyisi kannattelemaan ja liikuttamaan omaa painoaan. Hapenottokyky taas on suhteessa lihasten ja liikuteltavan massan kokoon, eli kyllä, lihavilla on todellakin yleensä hyvä hapenottokyky absoluuttisesti katsottuna.
Sittenhän kaikki lihavat jotka laihtuvat omaisivat bodarin lihakset? Jos lihavilla on hyvä hapenottokyky ja isot lihakset heillä ei pitäisi olla ongelmaa juosta vaikka 3km, vetää 10 leukaa ja tehdä 50 punnnerrusta? Mä annan sulle 10 000e jos tuot tällaisen mahtavan läskin josta minulle kovasti selität.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs liikunnan lisääminen? Jos yrittäisi kuluttaa ne syömänsä kalorit.
Ei kaikki ole Michael Phelpsejä.
Jotta sika kuluttaisi syömänsä kalorit niin pitäisi liikkua 36 tuntia vuorokaudessa.
Minun mieheni on se 52v mies. Yhtenä kesänä hän pyöräili hullun lailla ja söi vielä enemmän. Oli käynyt munkki ja jäätelökahveilla lenkkinsä aikana sekä juonut energiajuoman. Suihkua ennen söi tekemääni ruokaa hirveän määrän ja suihkun jälkeen het kaksi puolen litran siideriä ja pakasteesta ison jäätelötuutin. Ja sama tahti jatkui koko loppupäivän. Lopputuloksena tuosta kesästä hän oli lihavampi kuin koskaan ennen.Mikäli kuntoilee, voi hänen terveytensä olla parempi kuin sinun. Lihavilla kun on pakosti parempi verenkiertoelimistö ja hapenottokyky.... mutta jotta saat asialle vahvistuksen, vie mies dexalla kuvattavaksi. Psykologiassa ihmisen motivointi on tosi haastavaa: mikä on sopiva porkkana, joka saa ihmisen kiinnittämään huomion itseensä? Usein pitää ajaa 100 lasissa seinää, esimerkiksi stressin kanssa työuupumukseen, ennen kuin tajutaan alkaa tekemään muutoksia. Voit siis valita, anna miehesi ajaa 100 lasissa seinään tai voit asiallisesti keskustella aiheesta. Pakottamalla tulee vain vastustusta. Yksi tapa on näyttää itse esimerkkiä, tehdä ja ostaa vain sellaista ruokaa, joka maistuu hyvältä, mutta täyttää nopeasti. Voithan ehdottaa miehellesi, että jos jättää hiilarit pois, ostat kerta viikkoon hänelle kinkun syötäväksi :)
Tässä on kasa sitä itseään. ''Lihavilla kun on pakosti parempi verenkiertoelimistö ja hapenottokyky....'' Oletko tosissasi? Tuutteko te ihan tosissaan väittämään tälläistä sonta suupielissä?
Se vain on fakta. Lihava tekee paljon enemmän töitä liikkuakseen kuin laiha. Tähän tarvitaan enemmän energiaa ja happea.
Ei ole. Muuten maailman parhaat urheilijat olisi läskejä. Enemmän energiaa tarvitaan, mutta ei ole parempi hapenottokyky. Lihaksikkaalla ihmisellä on parempi hapenottokyky, koska lihakset pystyvät imemään enemmän happea.
Niin .. no, NFL:ssä kaikki ovat läskejä, läskin taitaa olla 190 kiloinen jässikkä. Maailman parhaat urheilijat on taas veteen piirretty viiva: jos sinun pitää olla lihas/painosuhteessa tehokas, ei läski siinä pärjää. Usain Bolt on esimerkiksi kisakunnossa BMI luokkaa 25 ja kisakauden ulkopuolella lähemmäs 28. Painonnostajilla BMI voi mennä yli 40. Mutta jos pohdit asiaa pelkästään fysiikan kannalta, niin mitä enemmän massaa liikutat, sitä enemmän massan liikuttamiseen tarvitaan energiaa. Energian siirtyminen tapahtuu glukoosin avulla lihaksiin ja energiaa saadaan hapettamalla (polttamalla) .... eli jos lihava liikkuu, hän kuluttaa enemmän energiaa ja kuluttaa enemmän happea, eli hänellä on oltava paremmassa kunnossa oleva verisuonisto, sydän ja keuhkot, kuin laihalla. Muuten hän ei voisi liikkua.
Siis niin kasa paskaa nämä sun väitteet etten lähde edes väittelemään. Monta SM tason mitallia tai EM mitallia sulla on?
Sulla ainakin näkyy olevan puutteita ihan omassa äidinkielen osaamisessakin...
Fakta on, että hyvin lihavalla ihmisellä on sen läskin alla myös isot lihakset. Muutenhan hän ei pystyisi kannattelemaan ja liikuttamaan omaa painoaan. Hapenottokyky taas on suhteessa lihasten ja liikuteltavan massan kokoon, eli kyllä, lihavilla on todellakin yleensä hyvä hapenottokyky absoluuttisesti katsottuna.
Sittenhän kaikki lihavat jotka laihtuvat omaisivat bodarin lihakset? Jos lihavilla on hyvä hapenottokyky ja isot lihakset heillä ei pitäisi olla ongelmaa juosta vaikka 3km, vetää 10 leukaa ja tehdä 50 punnnerrusta? Mä annan sulle 10 000e jos tuot tällaisen mahtavan läskin josta minulle kovasti selität.
Ei se ihan noin mene. Juoksemiseen sopii ihminen, joka on kevyt ja ei kuluta paljoa energiaa liikkeeseen. Siksi juoksijoina on kevyitä ruipeloita. Lihaksikkaat, kuten NFL:n tonnikeijut, esimerkkinä BMI 45 omaava kaveri juoksee 60 metriä nopeammin kuin 100 metrin sprintterit, mutta ei pysty juoksemaan pidempään, koska sydän ja keuhkot ei yksinkertaisesti riitä siirtämään tarpeeksi happea ja energiaa kudoksille. Toisaalta taas ruipelo ei ikinä pärjäisi voimalajeissa lihavammille. Tietysti jos ihminen on laihduttanut lihaksensa pois kokonaan, ei kykene kunnolla edes kävelemään tai liikkumaan, on asia ihan toinen. Ap:n tapauksessa mies kykenee käsittääkseni liikkumaan hyvin, polkee pitkiä polkupyörlenkkejä jne jotka kertovat tarinaa siitä, että hapenottokyky ja lihaksisto on oltava tallella ja kohtalaisen hyvässä kunnossa.
Otetaas hypoteesiä mietittäväksi: UKK-kävelytestillä mitataan tyypillisesti kuntoa. Laskentakaava:
Kuntoindeksin laskentakaavat ja kuntoluokitus:
Miehet: 420 - (11,6 x min + 0,25 x s + 0,56 x syke + 2,6 x BMI – 0,2 ikä)
Naiset: 304 - (8,5 x min + 0,14 x s + 0,32 x syke + 1,1 x BMI – 0,4 x ikä)
... ja otetaanpa tähän kaksi identtistä kaksosta, toinen 20 kiloa painavampi kuin toinen. Molemmat kävelevät 2 kilsaa tasan samaan aikaan, tasan samalla sykkeellä ja heillä tietenkin sama ikä. Toisen BMI on korkeampi kuin toisen. Miksi se kaksonen, joka on kevyempi, saa parempikuntoisen kuntoluokituksen, vaikka fatkat ovat seuraavat:
- lihavampi kaksonen teki huomattavasti enemmän töitä liikkuakseen yhtä nopeasti kuin laiha kaksonen,
- lihavampi kaksonen kulutti huomattavasti enemmän energiaa ja happea kuin laiha kaksonen,
- lihavamman kaksosen on pakko omata paremmat lihakset ja hapenottokyky kuin laihemman kaksosen.
Mikä siis mättää? Käytännössä tiedän, että esimerkiksi SM-tason painijat saavat automaattisesti rupulukemat UKK-kävelytestistä, vaikka heillä ei ole grammaakaan ylimääräistä laardia, mutta he eivät vain pysty kävelemään 2xnopeammin kuin Valentin Kononen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyppiesimerkki sokereiden ja vehnän aiheuttamasta addiktiosta. Hän on ehkä myös fruktoosiherkkä, eli kun syö sokereita, häipyy nälän tunne ja voi syödä järkyttäviä määriä, kun ei tunne kylläisyyttä (leptiini, ghreliini jne ei toimi). Pistä ukko karppaamaan kahdeksi kuukaudeksi ja katso auttaako.
Minä en ole ap, mutta tiedän yhtä tapausta läheltä seuranneena, että ylensyövää ihmistä ei niin vaan "pistetä karppaamaan", ongelma kun on se, että kyseinen ihminen ei hallitse tipan vertaa syömisiään. Kaverini mies syö myös valtavasti. Kaveri on yrittänyt vaikka mikä ruokavalioita hänen kanssaan, mutta seurauksena on ollut se, että mies syö dieettiruuat + sen kaiken minkä muutenkin söisi. Karppaustakin ovat kokeilleet, mutta se ei vaikuttanut ruokahaluun mitenkään. Karppiruuat + herkut on vaarallinen yhdistelmä, eikä siinä auta, vaikka kotona ei olisi mitään ylimääräistä, kun aina voi poiketa nakkikioskilla tai mäkkärissä ja töissäkin on kahvilaa ja karkkiautomaattia. Psykologin apu lienee ainoa, mikä voisi auttaa. Laihdutusleikkauskaan ei ole vaihtoehto, koska senkin jälkeen pystyy lihomaan, jos palaa leikkauksen jälkeen vanhoihin tapoihinsa. Ennen leikkausta pitää laihduttaa varmaan juuri siksi, että nähdään pystyykö ko. henkilö yhtään kontrolloimaan itseään. Kaverini miehelle ei ole harkittu laihdutusleikkausta, mutta en usko että hän siihen pääsisikään. Hän ei ole ymmärtääkseni koskaan laihtunut kiloakaan, vaikka hänen vaimonsa on kuinka koittanut laihduttaa häntä. Painoa on tällä hetkellä luultavasti siinä 200 kg paikkeilla, perheessä on kolme pientä lasta ja vaimo hoitaa lapset, kodin, pihatyöt & korjaa myös auton miehen ohjeiden mukaan, kun mies ei taivu siihen enää. Miehellä on kyllä jotain harrastuksia, käy töissä eikä hän vaikuta masentuneelta, mutta selvää on, että huonosti tuossa käy jossain vaiheessa, kun ihminen syö kaksin käsin ja paino nousee n. 10 kg vuosivauhtia.
Ap, sinuna pitäisin miehelle puhuttelun, että hän perehtyisi syömishäiriön mahdollisuuteen vaikka netin kautta. Jos/kun vaikuttaa siltä että hänellä on syömishäiriö, niin siihen pitäisi hakea ulkopuolista apua, jos oma apu ei riitä. Vaikka kuinka rakastaisi toista, niin silti suhteen jatkumiselle voi pistää ehdoksi sen, että toinen yrittää hoitaa ongelman, joka vaikuttaa oleellisesti yhteiseen elämään. Sinä et pysty laihduttamaan miestäsi, vaikka mille mutkalle vääntyisit ja jos miehesi rakastaa sinua oikeasti, hän tulisi tehdä kaikkensa ongelman ratkaisemiseksi. Sinua ärsyttää jo nyt niin paljon, että joudut välttelemään miesystäväsi seuraa (kerroit että menet siksi välillä ulos) ja mies ja hänen syömisensä on koko ajan silmiesi edessä, jos joskus asutte samassa huushollissa. Seksielämä loppuu tai menee todella vaikeaksi painon noustessa (impotenssi ja tiellä oleva ihra). Sinusta tulee luultavasti yksinhuoltaja, jos joskus hankitte lapsia. Mies ei välttämättä pysty nostamaan lasta syliinsä lattialta, kylvettämään häntä, ulkoiluttamaan ym. kun alkaa selkä ja polvet pettämään. Uniapnea iskee jossain vaiheessa ja se aiheuttaa monissa syvää väsymystä c-pap-laitteesta huolimatta, joten miehesi ei luultavasti pysty heräilemään lasten kanssa öisin ja nukkuu viikonloppuaamuisin pitkään & ottaa päiväunia aina kun se on mahdollista. Lapset alkavat jossain vaiheessa häpeillä isäänsä, eivätkä edes haluaisi häntä mukaansa mihinkään, vaikka hän pystyisi/jaksaisi lähteä. Ennenaikainen kuolema tai vammautuminen (aivohalvaus, sydänkohtaus) voi iskeä koska vain. Vaikka sydän vuotaisi verta, kannattaa miettiä mitä haluat tässä elämässä. Miesystäväsi voi tehdä jotakin ongelmalleen (ei välttämättä yksin mutta psykologin/lääkäreiden avulla), jos sinä olet ihan oikeasti tärkeä hänelle. Suhtautuuko miesystäväsi ollenkaan vakavasti paino-ongelmaansa, onko hän edes yrittänyt rajoittaa syömisiään?
Täysin käsittämätöntä kuraa. Ei lihavuus tarkoita sitä, että sairastuu, mutta lihavuus kyllä lisää monia RISKEJÄ sairastua. Lasten vetäminen mukaan "häpeäkortin" avuin jne on kyllä minun mielestäni todella alhaista, ei millään tavalla järkevän ihmisen juttua. Muutenkin pelottelu on täysin väärä lähtökohta ihmisten johtamiseen! Mikäli ette parempaa keksi, niin anna miehen itsensä huomata asiat, tuo pieniä vinkkejä sopivasti esille, ole itse esimerkkinä. Muuten jos lihavuus ahdistaa noin hirveästi, niin kannattaisi oikeasti mennä psykiatrille - molempien.
Mikä tässä on kuraa? Minusta nuo ovat asioita, jotka sairaalloisen ylipainoisen tai sellaiseksi matkalla olevan kanssa seurustelevan on hyvä tiedostaa että on miettinyt valmiiksi mihin sitoutuu. Joo, jokainen ei saa vakavia sairauksia (jokaisella minun tietämälläni on kyllä uniapnea ja krooninen väsymys), mutta sairaalloisen ylipainoisten elämä on aika lailla erilaista kuin keskivertoihmisillä. Esim. kun suunnitellaan retkeä tai matkaa tai ollaan ihan vaan kylässä. 200 kg painoinen joutuu jo katsomaan tuoleja sillä silmällä, että kestääkö vai ei. Auto pitää valita sen mukaan, mihin pääsee kömpimään sisään tai sen mukaan, että maha mahtuu penkin ja ratin väliin. Erittäin runsas ylipaino vaikuttaa lähes kaikkeen olemiseen ja tekemiseen, asiat pitää suunnitella sen mukaan. Pienempi ylipaino on asia erikseen.
Luuletko ihan oikeasti, että pieni vihjailu ja esimerkkinä oleminen auttaa, jos toisella on vakava ylipaino-ongelma..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on nimen omaan hyvää liikuntaa laihdutuksen tueksi. Kävely polttaa viskeraalista rasvaa ja on myös nivelille ystävällistä. Toki matkojen pitää olla riittävän pitkiä, esim. 15 km 4 päivänä viikossa. Pitkän matkan kävelyyn saa myös kulumaan mukavasti aikaa eli jääkaapilla käymiseen jää aikaa vähemmän. Kunnon kohennuttua ja vyötärön ohennuttua ihminen innostuu todennäköisemmin myös lihaksia kuormittavammasta liikunnasta ja näin toivottavasti alkaa positiivinen kierre, joka johtaa terveellisempään syömiseen ja kohentuneeseen elämän laatuun.
Ihan miten vaa :D kävelkää mutta ei teistä hyvä kuntoisia kävelemällä tule :D
Mihin perustat väitteesi ettei kävelemällä saa hyvää kuntoa? Minä ymmärrän hyvällä kunnolla sitä, että aerobinen kunto on sellainen, että ihminen pystyy kävelemään lujaa ja kiipeämään portaita hengästymättä eikä rasitu erityisemmin arkielämän ponnistuksista, vaikka joutuisi esim. ottamaan muutaman juoksuaskeleen ehtiäkseen bussiin. Silloin kun minun äitini oli vielä työelämässä mukana, hän käveli töihin vajaan 5 km matkan ja hän veti sen aivan jumalatonta vauhtia. Minä välttelin hänen kanssaan kävelemistä, koska jouduin vetämään puolijuoksua pysyäkseni hänen matkassaan. Väittäisin että äitini kunto oli tuolloin loistava. Nyt hän on eläkkeellä, kävelee hitaasti ja puuskuttaen ja on lihonut 20 kg viidessä vuodessa, kun jätti kävelyn :(
Mun käsitys hyvästä kunnosta on, että pystyy juoksemaan vähintään 2km kovaa sen jälkeen heti perään ainakin 8-10 leukaa ja 30 punnerrusta.
Kunnon mammamääritelmä hyvälle kunnolle taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs liikunnan lisääminen? Jos yrittäisi kuluttaa ne syömänsä kalorit.
Ei kaikki ole Michael Phelpsejä.
Jotta sika kuluttaisi syömänsä kalorit niin pitäisi liikkua 36 tuntia vuorokaudessa.
Minun mieheni on se 52v mies. Yhtenä kesänä hän pyöräili hullun lailla ja söi vielä enemmän. Oli käynyt munkki ja jäätelökahveilla lenkkinsä aikana sekä juonut energiajuoman. Suihkua ennen söi tekemääni ruokaa hirveän määrän ja suihkun jälkeen het kaksi puolen litran siideriä ja pakasteesta ison jäätelötuutin. Ja sama tahti jatkui koko loppupäivän. Lopputuloksena tuosta kesästä hän oli lihavampi kuin koskaan ennen.Mikäli kuntoilee, voi hänen terveytensä olla parempi kuin sinun. Lihavilla kun on pakosti parempi verenkiertoelimistö ja hapenottokyky.... mutta jotta saat asialle vahvistuksen, vie mies dexalla kuvattavaksi. Psykologiassa ihmisen motivointi on tosi haastavaa: mikä on sopiva porkkana, joka saa ihmisen kiinnittämään huomion itseensä? Usein pitää ajaa 100 lasissa seinää, esimerkiksi stressin kanssa työuupumukseen, ennen kuin tajutaan alkaa tekemään muutoksia. Voit siis valita, anna miehesi ajaa 100 lasissa seinään tai voit asiallisesti keskustella aiheesta. Pakottamalla tulee vain vastustusta. Yksi tapa on näyttää itse esimerkkiä, tehdä ja ostaa vain sellaista ruokaa, joka maistuu hyvältä, mutta täyttää nopeasti. Voithan ehdottaa miehellesi, että jos jättää hiilarit pois, ostat kerta viikkoon hänelle kinkun syötäväksi :)
Tässä on kasa sitä itseään. ''Lihavilla kun on pakosti parempi verenkiertoelimistö ja hapenottokyky....'' Oletko tosissasi? Tuutteko te ihan tosissaan väittämään tälläistä sonta suupielissä?
Se vain on fakta. Lihava tekee paljon enemmän töitä liikkuakseen kuin laiha. Tähän tarvitaan enemmän energiaa ja happea.
Ei ole. Muuten maailman parhaat urheilijat olisi läskejä. Enemmän energiaa tarvitaan, mutta ei ole parempi hapenottokyky. Lihaksikkaalla ihmisellä on parempi hapenottokyky, koska lihakset pystyvät imemään enemmän happea.
Niin .. no, NFL:ssä kaikki ovat läskejä, läskin taitaa olla 190 kiloinen jässikkä. Maailman parhaat urheilijat on taas veteen piirretty viiva: jos sinun pitää olla lihas/painosuhteessa tehokas, ei läski siinä pärjää. Usain Bolt on esimerkiksi kisakunnossa BMI luokkaa 25 ja kisakauden ulkopuolella lähemmäs 28. Painonnostajilla BMI voi mennä yli 40. Mutta jos pohdit asiaa pelkästään fysiikan kannalta, niin mitä enemmän massaa liikutat, sitä enemmän massan liikuttamiseen tarvitaan energiaa. Energian siirtyminen tapahtuu glukoosin avulla lihaksiin ja energiaa saadaan hapettamalla (polttamalla) .... eli jos lihava liikkuu, hän kuluttaa enemmän energiaa ja kuluttaa enemmän happea, eli hänellä on oltava paremmassa kunnossa oleva verisuonisto, sydän ja keuhkot, kuin laihalla. Muuten hän ei voisi liikkua.
Siis niin kasa paskaa nämä sun väitteet etten lähde edes väittelemään. Monta SM tason mitallia tai EM mitallia sulla on?
Sulla ainakin näkyy olevan puutteita ihan omassa äidinkielen osaamisessakin...
Fakta on, että hyvin lihavalla ihmisellä on sen läskin alla myös isot lihakset. Muutenhan hän ei pystyisi kannattelemaan ja liikuttamaan omaa painoaan. Hapenottokyky taas on suhteessa lihasten ja liikuteltavan massan kokoon, eli kyllä, lihavilla on todellakin yleensä hyvä hapenottokyky absoluuttisesti katsottuna.
Tämä on kyllä ihan hevonpaskaa. Lihalla saattavat jalat olla lihaksikkaat, mutta jos ei treenaa, ei siihen yläkroppaan mitenkään automaattisesti niitä lihaksia ilmaannu. Heikko paska se treenaamaton läskikin on, tämä on vain jotain ylipainoisten itsepetosta. "Olen lihava, mutta ainakin vahva.", joopa joo.
En missään tapauksessa halua kiistää HIIT-treenin tehokkuutta, mutta kysymys olikin siitä, miten reilusti ylipainoinen ihminen (ystävä / puoliso tai vaikka naapuri) saadaan houkuteltua liikkumaan. Oman tuttavapiirini ylipainoiset on ainakin helpompi houkutella mukaan pitkälle kävelylenkille, jonka aikana voidaan vaihtaa myös kuulumisia, kuin lyhytkestoiseen ja raskaaseen treeniin. Ehkä sinun tuttavapiirissäsi tilanne on toisin?