Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eskari tekee matkan ulkomaille vuosittain - mitä mieltä?
24.03.2016 |
Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli juttu helsinkiläisestä päiväkodista, jonka eskari tekee joka vuosi muutaman päivän matkan ulkomaille. Jutun mukaan ainakin Berliinissä, Vilnassa ja Manchesterissa on käyty. Matkalle ei lähde vanhemmat mukaan vaan eskarin ohjaajat, jotka tekevät matkan vapaa-aikanaan, koska kaupunki ei katso ulkomaan matkan olevan välttämätön ja siten työaikaa. Eskarilaisten vanhempien osaksi jää rahan kerääminen matkaa varten.
Mitä ajatuksia tämmöinen toiminta teissä herättää? Itse luin aika ällistyneenä jutun. Olen itse opettaja ja meidän koulussa ollaan jo useamman vuoden suosittu leirikouluissa "lähipaikkoja", jottei tulisi kuljetuskustannuksia ja toisaalta myös ajatuksella, että lähelläkin on nähtävää, ei tarvitse aina mennä niin kauas. Sitten käy ilmi, että jossain jo eskarit käy ulkomailla!
Toisaalta tulee mieleen, että mahtavaa, että jaksavat kerätä rahaa ja ihanat hoitajat, jotka ottavat palkatonta lomaa reissua varten. Ja onhan reissu lapsille varmaan hieno. (ja toisaalta miettii, että eskarilaisista olisi aika hienoa matkailla ilman vanhempia vaikkapa vaan naapurikaupungissakin...)
Kommentit (79)
Meillä on siskon lapsi ollut yleensä lomamatkalla mukana ,kaverina siis meidän lapselle. Siskon lapsi oli silloin 4-vuotias ja oli samana kesänä useammalla ulkomaan matkalla, siis lentokoneella mentiin. He ottivat myös meidän , silloin vielä ainoan lapsen , oli 5-vuotias, olivat myös joskus kaupunkilomilla. Aika outoa väittää ettei muistaisi mitään. Olen itsekin kulkenut 10-vuotiaasta ja sen jälkeen usein kouluikäisenä ympäri maailmaa perheeni mukana.Siihen aikaan oli Suomessa myös kavereita, jotka eivät uskoneet , että oikeasti olen matkustanut niin paljon, että siihen vaan sitten Voi, Voi jotkut menee, ja toiset vaan nälvii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en päästäisi mun eskari-ikäistä ulkomaam reissulle ilman isää tai äitiä.
Meidän eskarilaiselle yöretki eskariin oli jännityksen huipentuma 😊
Lisäksi tekivät retken eläinpuistoon, johon oli matkaa n. 150 km yhteen suuntaan.
Minä en ikinä suostuisi lähtemään moiselle matkalle eskarien kanssa.
T.lto
P.s Siis en haluaisi vapaa-ajallani moista vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
En laskisi 6v yksin eli siis ilman vanhempia ulkomaille.
Lapsien kehityksessä on suuria eroja. Yli kymmen vuotiaitakin on yökylässä ekakertaa ollessaan pitänyt hakea keskellä yötä kotiin. Mutta nuo matkathan kyllä kasvattavat ja karaisevat, ainoa vaan, että sieltä ei pääse äiti hakemaan pois.
Varmasti ei sovi kaikille tuon ikäisille, mutta kyllä tuossa iässä voi helposti jo harjoitella, mutta pitäisi olla taka portti. Kyllä äitinikin matkaili ilman vanhempiaan jo neljä vuotiaana ja huolehti vielä pikkusiskostaankin. Tosin vain Ruotsissa kävivät, mutta olivatkin siellä useamman vuoden. Olivat siis sotalapsina ja eri perheisiin päätyivät. Ehti unohtaa suomenkielen sinä aikana. Sisko meni parikymppisenä ihan sekaisin ja äitini tunne-elämä on myös outo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ikinä suostuisi lähtemään moiselle matkalle eskarien kanssa.
T.lto
P.s Siis en haluaisi vapaa-ajallani moista vastuuta.
Monet eivät tunnu haluavan työajallaankin.
Huh!! Aikanaan asuttiin Krunikassa niin, että toi Vironniemen päiväkoti olis ollut lähin päiväkoti. Itsekin kasvatusalan ammattilaisena kyseenalaistan todella tällaisen reissun. Ihan uskomattoman monta kysymystä mielessä: kenen etu tällainen matka on? Mitkä tavoitteet reissulla on? Minkälaisella suhdeluvulla matkaan lähdetään? Ovatko kaikki lapset aina niin reippaita, etteivät joudu pinnistelemään jaksaakseen reissussa viikkoa ilman vanhempiaan? Mikä on tunnelma matkan jälkeen? Kuinka kauan kestää kerätä voimia takaisin?
En kertakaikkiaan ymmärrä. Omat lapset ovat olleet tavan kunnan päikkärissä sekä yksityisessä englanninkielisessä päiväkodissa. Täysin riittävällä ja jopa hyvällä tasolla ovat pystyneet tarjoamaan elämyksiä ja kokemuksia lapsosille. Metsäretki, luistelureissu, uimahalli, Korkeasaari. Pidemmät matkat kauemmas tehdään oman turvallisen perheen kanssa, jossa on tilaa olla myös pahallatuulella ja jossa ei tarvitse koko ajan sopeutua ryhmän tarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kylmää minuakin, vaikka oma lapsi on vasta vuoden. Lto olen myös. On täysin eri asia olla 8tuntia vastuussa lapsista, paikassa joka on tehty lakien mukaisesti turvalliseksi kuin 24tuntia vuorokaudessa useamman päivän putkeen, uudessa ympäristössä, jossa on selkeästi enemmän ryhmän ulkopuolisia muuttujia ja tilanteita, joita on mahdoton ennakoida.
En vastusta lasten matkustelua perheidensä kanssa, omakin ollut jo kolmessa maassa. Ulkomaan leirikoulut sopii aikaisintaan yläasteelle. Olen itsekin ollut ysiluokalla viikon saksassa ja se oli mukava reissu.
Vierailija kirjoitti:
Luin kyl jutun. Köyhät kyykkyyn. Ei meen päiväkodissa kyllä tollaista. Viimeksi kerättiin talkoilla rahaa, et saatiin ostettua muutamat uudet pulkat ja lumileikkivälineitä.
Mitä köyhät kyykkyyn. Kai nyt jos on varaa, niin voi sitä varallisuutta käyttää. Ei toisi teidän päiväkodille yhtään enempää rahaa, vaikka nämä eivät menisi ulkomaille. Hieno juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh!! Aikanaan asuttiin Krunikassa niin, että toi Vironniemen päiväkoti olis ollut lähin päiväkoti. Itsekin kasvatusalan ammattilaisena kyseenalaistan todella tällaisen reissun. Ihan uskomattoman monta kysymystä mielessä: kenen etu tällainen matka on? Mitkä tavoitteet reissulla on? Minkälaisella suhdeluvulla matkaan lähdetään? Ovatko kaikki lapset aina niin reippaita, etteivät joudu pinnistelemään jaksaakseen reissussa viikkoa ilman vanhempiaan? Mikä on tunnelma matkan jälkeen? Kuinka kauan kestää kerätä voimia takaisin?
En kertakaikkiaan ymmärrä. Omat lapset ovat olleet tavan kunnan päikkärissä sekä yksityisessä englanninkielisessä päiväkodissa. Täysin riittävällä ja jopa hyvällä tasolla ovat pystyneet tarjoamaan elämyksiä ja kokemuksia lapsosille. Metsäretki, luistelureissu, uimahalli, Korkeasaari. Pidemmät matkat kauemmas tehdään oman turvallisen perheen kanssa, jossa on tilaa olla myös pahallatuulella ja jossa ei tarvitse koko ajan sopeutua ryhmän tarpeisiin.
Höpö höpö. Onhan nyt ulkomaan reissu ihan toinen juttu kun jokin onneton metsäretki tai uimahallikeikka. Monissa harrastuksissakin jo tuon ikäset matkustelevat.
Oliko se viikon reissu? Sitten on liian pitkä. 2-3 päivää olisi mielestäni kiva ja sopiva. Sinänsä idea on minusta mukava. Olen itse ollut 10-vuotiaana 10 päivän leirikoulussa Englannissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keikkea sitä. No, meidän eskarilainen ei olisi kyllä menossa ulkomaille ilman vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Oliko se viikon reissu? Sitten on liian pitkä. 2-3 päivää olisi mielestäni kiva ja sopiva. Sinänsä idea on minusta mukava. Olen itse ollut 10-vuotiaana 10 päivän leirikoulussa Englannissa.
Huom. kysymyksessä on eskari eli esikoulu. Lapset ovat 6-7 vuotiaita. 10 -vuotiaalle viikon leiri ei liene ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni eskarilainen ei ole ollut yhtä yötä pidempään erossa vanhemmistaan tai ollut yökylässä. Kyllä, luitte oikein.
Vierailija kirjoitti:
Moni eskarilainen ei ole ollut yhtä yötä pidempään erossa vanhemmistaan tai ollut yökylässä. Kyllä, luitte oikein.
Ei välttämättä sitä yhtä yötäkään. Me järjestimme joskus yöeskareita ja oli lapsia, jotka eivät halunneet yöeskariin ollenkaan, koska eivät olleet koskaan ilman vanhempaa yöpyneet. Tai olivat ensimmäistä kertaa ja saivat siitä kokemuksen yökyläilystä tuttuakin tutummassa paikassa.
Ja mikäpä kiire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh!! Aikanaan asuttiin Krunikassa niin, että toi Vironniemen päiväkoti olis ollut lähin päiväkoti. Itsekin kasvatusalan ammattilaisena kyseenalaistan todella tällaisen reissun. Ihan uskomattoman monta kysymystä mielessä: kenen etu tällainen matka on? Mitkä tavoitteet reissulla on? Minkälaisella suhdeluvulla matkaan lähdetään? Ovatko kaikki lapset aina niin reippaita, etteivät joudu pinnistelemään jaksaakseen reissussa viikkoa ilman vanhempiaan? Mikä on tunnelma matkan jälkeen? Kuinka kauan kestää kerätä voimia takaisin?
En kertakaikkiaan ymmärrä. Omat lapset ovat olleet tavan kunnan päikkärissä sekä yksityisessä englanninkielisessä päiväkodissa. Täysin riittävällä ja jopa hyvällä tasolla ovat pystyneet tarjoamaan elämyksiä ja kokemuksia lapsosille. Metsäretki, luistelureissu, uimahalli, Korkeasaari. Pidemmät matkat kauemmas tehdään oman turvallisen perheen kanssa, jossa on tilaa olla myös pahallatuulella ja jossa ei tarvitse koko ajan sopeutua ryhmän tarpeisiin.
Höpö höpö. Onhan nyt ulkomaan reissu ihan toinen juttu kun jokin onneton metsäretki tai uimahallikeikka. Monissa harrastuksissakin jo tuon ikäset matkustelevat.
Voisitko kertoa vaikka vain 3 sellaista harrastusta, jossa 6v ikäiset matkustavat ilman vanhempia ulkomaille 3-5 päivän matkoja. Oma lapsi harrastaa taitoluistelua ja ulkomaanmatkalle pääsee vain silloin, kun matkassa on vanhempi tai vanhempien valtuuttama vastuuhenkilö (kummi, isovanhempi jne.).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni eskarilainen ei ole ollut yhtä yötä pidempään erossa vanhemmistaan tai ollut yökylässä. Kyllä, luitte oikein.
Ei välttämättä sitä yhtä yötäkään. Me järjestimme joskus yöeskareita ja oli lapsia, jotka eivät halunneet yöeskariin ollenkaan, koska eivät olleet koskaan ilman vanhempaa yöpyneet. Tai olivat ensimmäistä kertaa ja saivat siitä kokemuksen yökyläilystä tuttuakin tutummassa paikassa.
Ja mikäpä kiire.
Tai sitten niin päin, että eskarilainen itse ei keksinyt yhtäkään syytä, miksi pitäisi jäädä yöksi nukkumaan eskarin lattialle, vaikka yökyläilykokemusta olisi ollut miten paljon tahansa. Lisäksi yöeskari voi merkitä sitä, että hoitajamiehitys on viikon verran vajauksella, koska se yökin on työaikaa. Meillä yöeskari oli torstain ja perjantain välisenä yönä ja vanhemmille tuli kotiin lappu, että perjantaina olisi vapaapäivä. Muuten kiva, mutta ei vanhemmat saa tuosta vain päivää vapaaksi töistä, joten lapsi meni joka tapauksessa hoitoon kuten iso osa kavereistaankin.
Kuulostaapa hienolta ja kasvattavalta.
eskariope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni eskarilainen ei ole ollut yhtä yötä pidempään erossa vanhemmistaan tai ollut yökylässä. Kyllä, luitte oikein.
Ei välttämättä sitä yhtä yötäkään. Me järjestimme joskus yöeskareita ja oli lapsia, jotka eivät halunneet yöeskariin ollenkaan, koska eivät olleet koskaan ilman vanhempaa yöpyneet. Tai olivat ensimmäistä kertaa ja saivat siitä kokemuksen yökyläilystä tuttuakin tutummassa paikassa.
Ja mikäpä kiire.
Tai sitten niin päin, että eskarilainen itse ei keksinyt yhtäkään syytä, miksi pitäisi jäädä yöksi nukkumaan eskarin lattialle, vaikka yökyläilykokemusta olisi ollut miten paljon tahansa. Lisäksi yöeskari voi merkitä sitä, että hoitajamiehitys on viikon verran vajauksella, koska se yökin on työaikaa. Meillä yöeskari oli torstain ja perjantain välisenä yönä ja vanhemmille tuli kotiin lappu, että perjantaina olisi vapaapäivä. Muuten kiva, mutta ei vanhemmat saa tuosta vain päivää vapaaksi töistä, joten lapsi meni joka tapauksessa hoitoon kuten iso osa kavereistaankin.
Meillä kaikki taas jäivät innolla, koska siellä oli kaikki tärkeät kaveritkin. ja päiväkoti oli aivan normaalisti auki (ylitunnit otimme siten kesäaikaan, kun oli vähemmän lapsia). Mutta hyvä, että lapsenne osaa sanoa oman mielipiteensä, eikä tee kaikkea toisten matkassa.
Alue: Aihe vapaa
Ihan mielenkiintoista. Itselle tuli kyllä heti tunne että apua, en ikinä päästäisi meidän eskaria ulkomaille ilman vanhempia. Oma lapseni on pienessä yksityisessä päiväkodissa, ja heillä on ollut kaikenlaisia retkiä (yöretkiäkin) ja projekteja, joiden tiimoilta käyvät lähiympäristössä ja vähän kauempanakin. Mutta viikko ulkomailla ilman omaa perhettä kuulostaa aika kamalalta. Sitten semmoinenkin juttu tuli mieleen, että jos he koko vuoden keräävät rahaa reissuun ja kaikki muu toiminta päiväkodissa tähtää siihen reissuun, niin vuoden aikana panokset ja jännitys kyllä tuon ikäisillä kasvaa ihan älyttömiin mittasuhteisiin. Meidän päiväkodissa retket ovat pienimuotoisempia ja niitä on vuoden aikana useita, joten tavallaan lapset tottuvat niihin, eivätkä sitten jännitä niitä aivan älyttömästi. Odottavat innolla toki. Siinä Hesarin jutussahan se pikkutyttö vastasi että reissu pelottaa, kun toimittaja kysyi ja sitten isä "suomensi" että jännittää... Tuli vaan mieleen että kuinkahan lienee.