Eskari tekee matkan ulkomaille vuosittain - mitä mieltä?
Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli juttu helsinkiläisestä päiväkodista, jonka eskari tekee joka vuosi muutaman päivän matkan ulkomaille. Jutun mukaan ainakin Berliinissä, Vilnassa ja Manchesterissa on käyty. Matkalle ei lähde vanhemmat mukaan vaan eskarin ohjaajat, jotka tekevät matkan vapaa-aikanaan, koska kaupunki ei katso ulkomaan matkan olevan välttämätön ja siten työaikaa. Eskarilaisten vanhempien osaksi jää rahan kerääminen matkaa varten.
Mitä ajatuksia tämmöinen toiminta teissä herättää? Itse luin aika ällistyneenä jutun. Olen itse opettaja ja meidän koulussa ollaan jo useamman vuoden suosittu leirikouluissa "lähipaikkoja", jottei tulisi kuljetuskustannuksia ja toisaalta myös ajatuksella, että lähelläkin on nähtävää, ei tarvitse aina mennä niin kauas. Sitten käy ilmi, että jossain jo eskarit käy ulkomailla!
Toisaalta tulee mieleen, että mahtavaa, että jaksavat kerätä rahaa ja ihanat hoitajat, jotka ottavat palkatonta lomaa reissua varten. Ja onhan reissu lapsille varmaan hieno. (ja toisaalta miettii, että eskarilaisista olisi aika hienoa matkailla ilman vanhempia vaikkapa vaan naapurikaupungissakin...)
Kommentit (79)
Ensimmäisen ulkomaanmatkan tein Roomaan ja olin jo 27 vee. Tosin Tukholmaan muutaman matkan mutta en laske . On sitä sen jälkeen kierretty ja jopa oon asunut lähes vuoden ei Euroopassa.
Voisin kuvitella että kaikki vanhemmat eivät tykkää ideasta, muutama tykkää, ja ovat äänekkäitä.
Itse ymmärtäisin ton paremmin esim 6. luokalla alakoulussa, mutta eskari-ikäiselle vähän kuin vietäis 1 kk ikäinen Disneylandiin kun se on niin kivaa lapselle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuusivuotiaat hädin tuskin tulevat muistamaankaan matkasta mitään.
Tästä olen eri mieltä, tai ainakin itse muistan paljon asioita 6-vuotiaasta. Samoin lapseni muistaa eskarivuonna tekemistään matkoista paljon asioita (nyt 19-vuotias). Tosin ei tietenkään tehnyt matkoja eskarin, vaan perheensä kanssa.
En varmasti muista "paljon". Tai jos sinä muista paljon, niin olet hyvin hyvin erityinen ihminen. Tuossa iässä muisti vasta alkaa kehittyy kunnolla.
Kiva, tästä tuli hyvä mieli. On mukavaa olla "erityinen".
Jutussa haastateltiin muutamia vanhempia ja heistä se oli tietenkin hyvä homma, että tehdään ulkomaan reissu. Pienemmät lapset kuulemma oikein odottaa, että koska tulee heidän vuoro reissata.
Mahtaa alakoulun kahden päivän leirikoulu Solvallaan olla blääh näistä eskareista...
(Solvalla on urheiluopisto noin 25km Helsingistä. Siellä pidetään leirikouluja)
Eihän mikään enää riitä. Yläasteella pitää lentää kuuhun. Aikanaan kävimme kouluretkellä naapurikaupungissa (30 km ). Tästäkin pääpyörällä pitkän aikaa. Aika on nyt toinen ,ihmettelen vain pitääkö opettaa pienestä pitäen niin suureelliseksi.
En ikinä päästäisi pientä lasta ulkomaille muun kuin meidän vanhempien kanssa, ihan kylmää ajatuskin. Ja pieni lapsi minulle on alakouluikäinen ja en kyllä edes isovanhempien kanssa. Meidän eskari olisi myös varmasti kauhuissaan matkasta kun ei yökyläänkään mielellään mene.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kunnallisessa päiväkodissa ja en oo ikinä edes kuullut että matkoja tehdään ulkomaille eskarissa jo. En olisi päästänyt tietenkään.
Kyseessä on kunnallinen päiväkoti. Ainakin aiemmin on tosin ollut muiden kunnallisten päiväkotien linjasta poikkeava valikointi lasten suhteen. Muihin päiväkoteihin moni lapsi tulee muualta kuin päiväkodin lähinurkilta. Käsittääkseni perhe on aiemmin painanut paljon paikkoja jaettaessa.
Aika jänniä mielipiteitä. Suomessa kuitenkin moni on sitä mieltä, että 4 v voi hyvin ulkoilla yksin tai 8 v voi viettää kaikki iltapäivät yksin kotona. Sen sijaan 6 v ei voi tutussa ryhmässä tuttujen aikuisten kanssa olla pois kotoa paria päivää.
Monissa maissahan päiväkotien ja koulujen retket ja leirit on tosi tavallisia. Aikuiset haluavat luoda lapsille turvallisia kokemuksia.
Toi Vironniemu on muuten kunnallinen päiväkoti.
Mitenhän ne siellä majoittuu? Jos on tavalliset hotellihuoneet niin eihän niillä riitä valvojiakaan joka huoneeseen. Mitäs sitten jos jonkun lapsi sairastuu tai katoaa? Tai koko lössi on oksennustaudissa? Tai jotain sattuu niille VALVOJILLE? En todellakaan päästäisi lasta vaikka omani ovat toki alaluokilta lähtien olleet kesäleireillä ym. Ihan eri juttu. Ei eskari-ikäinen osaa usein edes lukea ja kielitaitokin on nolla ulkomailla. Jos eksyy niin se on siinä sitten. Aika riskialtista touhua nykyaikana. Todella iso vastuu ja miten korvaavat vanhemmille jos lapsi katoaa porukasta?
Vierailija kirjoitti:
Aika jänniä mielipiteitä. Suomessa kuitenkin moni on sitä mieltä, että 4 v voi hyvin ulkoilla yksin tai 8 v voi viettää kaikki iltapäivät yksin kotona. Sen sijaan 6 v ei voi tutussa ryhmässä tuttujen aikuisten kanssa olla pois kotoa paria päivää.
Monissa maissahan päiväkotien ja koulujen retket ja leirit on tosi tavallisia. Aikuiset haluavat luoda lapsille turvallisia kokemuksia.
Toi Vironniemu on muuten kunnallinen päiväkoti.
Minä olen sitä mieltä, että 8-vuotias voi olla kotona yksin iltapäivät. Se ei vie häntä monien satojen, tuhansien kilometrien päähän vanhemman luota. Jos lapsi sattuu vaikka sairastumaan iltapäivän aikana vakavasti, pääsen hänen luokseen sairaalaan vartissa. Jos hän sairastuu Berlinissä, menee siihen vähimmilläänkin 12 tuntia.
Onneksi meidän lasten eskarissa ei ole tuollaista perinnettä. Esikoisen eskarivuonna olisin varmaan änkenyt oman eroahdistuksen takia väkisin mukaan, keskimmäinen ei mitenkään olisi voinut lähteä, koska on tarkkaavuuspulmaa ja kuopus olisi pistänyt itse liinat kiinni viimeistään lentokentällä.
Oikein hyvin riitti metsäretki joka viikko ja muutama reissu Helsingin keskustan museoihin, teatteriin jne. Matkailtu on perheen kesken niin koti-, lähi- kuin kaukomaissa.
Kyllä meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun, kun aamulla avasin Hesarin. En löytänyt jutusta yhtään puoltavaa asiaa miksi 6-vuotiaat pitäisi viedä leirieskariin ulkomaille. Ainoa hyvä asia jutussa oli se, että varhaiskasvatusjohtaja Järvenkallas oli sitä mieltä, että matka ei kuulu varhaiskasvatukseen.
t. lastentarhanopettaja
Ps. Menin työpaikalleni ja lähdimme oman eskariryhmäni kanssa metsäretkelle. Oli meistä kaikista kiva ja antoisa retki. Kaiken huipuksi näimme retkemme lopuksi metsäpeuran ja siis Helsingissä.
Mistähän toi "perinne" on lähtenyt liikkeelle? Vastuukysymykset mietityttää myös... Myöntääkö vakuutusyhtiö matkavakuutuksen tollaiselle ryhmämatkalle? Montahan lasta on yhtä aikuista kohden? Hesarin juttu oli siinä mielessä puutteellinen, että siinä ei kerrottu esim. noita asioita, jotks kuitenkin väistämättä tulevat lukijoiden mieliin.
Vironniemessä valtaosa perheistä on lähikulmien (Krunikan) asukkaita: lääkäreitä, kovan rahan konsultteja ja vanhan rahan kulttuuriväkeä ja yliopistolaisia. Tuolla ovat mm. Maija Vilkkumaan ja Paula Vesalan lapset. Silti mietin, miten tuollaiset rahasummat saa talkoohengellä kerättyä? Maksaahan se 6-vuotiaan ulkomaanmatka kuitenkin monta sataa.
Tuolla on tapana myös, että lapsen synttäreille haetaan ryhmän lapsia kotivierailulle. Siis synttärisankarin vanhempi tulee kesken päivää hakemaan lapset kotiinsa juhlimaan. Työkaverini, jonka lapsi Vironniemessä ei meinannut millään tajuta hämmennystäni kun selitti tätä asiaa. Ihmettelin mm. miten aikuiset voivat kesken työpäivää tulla hakemaan lapsia? Tuntevatko kaikki todella kaikki lapsen ryhmäläiset/vanhemmat? Miten uskallat ottaa vastuullesi kymmenkunta vierasta lasta päiväkotisiirtymineen? Tuttu tajusi pointtini vasta kun totesin, että meidän itä-helsinkiläisessä päiväkodissa vaihtuvuus on suurta ja maahanmuuttajien osuus melkein puolet ryhmästä. Välimatkat ovat pitkiä, perheet asuvat jopa toisella puolella kaupunkia. Ei minulla olisi edes yhteistä kieltä osan lapsista kanssa! Ja moni on YH-perheen lapsi, jossa olisi täysi mahdottomuus tulla kesken työpäivää järkkäämään synttäreitä. Ja rahankeruu: "kyllähän vanhemmat nyt aina muutaman kympin antaa helposti keräyksiin." No ei tasan tarkkaan anna, paitsi ehkä juuri Krunikassa.
6-vuotias on niin pieni että luulisi junamatkan Tampereelle tuovan ihan yhtä suuren elämyksen tai jos pakko on lentää, niin sitten vaikka Lappiin tai Ahvenanmaalle. Mitä lisäarvoa tulee ulkomaasta kun lapset noin pieniä? Riskit vain moninkertaistuu ( mm. kieliongelma jos joku lapsi sattuisi eksymään). Miten vanhemmat suostuu tuollaiseen?
Tuonne Vironiemeen valikoituu kantakaupungin varakkaat, vasemmistolaishenkiset perheet. Ei sovi kaikille, koska edellyttää jatkuvaa yhteisöllisyyttä ja järkkäilyä. Kaikkien odotetaan osallistuvan. Erikoinen paikka.
En olisi ollut kyllä tuossa vaiheessa valmis päästämään lasta ulkomaille ilman vanhempia. Muistan kun minulle selvisi lapsen ollessa kolmannella luokalla, että viidennen luokan syksyllä he menevät 2,5 viikoksi ulkomaille, nieleskelin melkein kyyneleitä pelkästä ajatuksesta. Mutta hienosti lapsi kasvoi siinä parin vuoden aikana ja lopulta kun reissu tuli eteen, ei pelottanut ollenkaan lapsen puolessa edes se vieraassa perheessä oleminen.
Mutta että kuusivuotias ulkomaille ilman vanhempia? En pysty ymmärtämään mitä iloa siitä voisi olla kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vironniemessä valtaosa perheistä on lähikulmien (Krunikan) asukkaita: lääkäreitä, kovan rahan konsultteja ja vanhan rahan kulttuuriväkeä ja yliopistolaisia. Tuolla ovat mm. Maija Vilkkumaan ja Paula Vesalan lapset. Silti mietin, miten tuollaiset rahasummat saa talkoohengellä kerättyä? Maksaahan se 6-vuotiaan ulkomaanmatka kuitenkin monta sataa.
Tuolla on tapana myös, että lapsen synttäreille haetaan ryhmän lapsia kotivierailulle. Siis synttärisankarin vanhempi tulee kesken päivää hakemaan lapset kotiinsa juhlimaan. Työkaverini, jonka lapsi Vironniemessä ei meinannut millään tajuta hämmennystäni kun selitti tätä asiaa. Ihmettelin mm. miten aikuiset voivat kesken työpäivää tulla hakemaan lapsia? Tuntevatko kaikki todella kaikki lapsen ryhmäläiset/vanhemmat? Miten uskallat ottaa vastuullesi kymmenkunta vierasta lasta päiväkotisiirtymineen? Tuttu tajusi pointtini vasta kun totesin, että meidän itä-helsinkiläisessä päiväkodissa vaihtuvuus on suurta ja maahanmuuttajien osuus melkein puolet ryhmästä. Välimatkat ovat pitkiä, perheet asuvat jopa toisella puolella kaupunkia. Ei minulla olisi edes yhteistä kieltä osan lapsista kanssa! Ja moni on YH-perheen lapsi, jossa olisi täysi mahdottomuus tulla kesken työpäivää järkkäämään synttäreitä. Ja rahankeruu: "kyllähän vanhemmat nyt aina muutaman kympin antaa helposti keräyksiin." No ei tasan tarkkaan anna, paitsi ehkä juuri Krunikassa.
Meillä päin, Pohjois-Helsingin lähiössä, tehdään myös tätä. Lasten synttärit esim 15-17 kotona, koko ryhmä kutsuttuna henkilökunta myös. Mun mielestä ihan kiva tapa eikä kaikkien tarvitse tietenkään pitää synttäreitä koko ryhmälle. Aika monella on kuitenkin liukuvaa työaikaa tai vuorotyötä, jolloin voi onnistua järjestelyt.
Mun eka ulkomaanmatka oli vaasanlaivalla Ruotsiin kun olin 6v. Todellakin muistan, oli mahtavaa.
Köyhät valittaa..........