Eskari tekee matkan ulkomaille vuosittain - mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli juttu helsinkiläisestä päiväkodista, jonka eskari tekee joka vuosi muutaman päivän matkan ulkomaille. Jutun mukaan ainakin Berliinissä, Vilnassa ja Manchesterissa on käyty. Matkalle ei lähde vanhemmat mukaan vaan eskarin ohjaajat, jotka tekevät matkan vapaa-aikanaan, koska kaupunki ei katso ulkomaan matkan olevan välttämätön ja siten työaikaa. Eskarilaisten vanhempien osaksi jää rahan kerääminen matkaa varten.

Mitä ajatuksia tämmöinen toiminta teissä herättää? Itse luin aika ällistyneenä jutun. Olen itse opettaja ja meidän koulussa ollaan jo useamman vuoden suosittu leirikouluissa "lähipaikkoja", jottei tulisi kuljetuskustannuksia ja toisaalta myös ajatuksella, että lähelläkin on nähtävää, ei tarvitse aina mennä niin kauas. Sitten käy ilmi, että jossain jo eskarit käy ulkomailla!

Toisaalta tulee mieleen, että mahtavaa, että jaksavat kerätä rahaa ja ihanat hoitajat, jotka ottavat palkatonta lomaa reissua varten. Ja onhan reissu lapsille varmaan hieno. (ja toisaalta miettii, että eskarilaisista olisi aika hienoa matkailla ilman vanhempia vaikkapa vaan naapurikaupungissakin...)

En ikinä uskaltaisi päästää. Tiedämme kaikki, mitkä riskit ja vanhempien ikävä tuon ikäisillä on. Ne asiat pitää kokea perheen kanssa. Reissuun vanhemmat mukaan, jos niitä on pakko järjestää. Taitaa olla vain lapsettomien hoitajien omien fantasioiden täyttämistä. En pidä kouluretkistäkään. Aina on riski ja joukossa tyhmyys tiivistyy. Vain lähiretket, joista pääsee korkeintaan puolessa tunnissa kotiin, eikä mielellään ole yöpymistä, kelpaavta. tänä levottomana maailmanaikana erityisen huono idea nämä matkat ilman vanhempia.

http://www.hs.fi/kaupunki/a1458710631770?ref=hs-prio-1819-4

Vierailija kirjoitti:

Meidän eskarilaiselle yöretki eskariin oli jännityksen huipentuma 😊

Lisäksi tekivät retken eläinpuistoon, johon oli matkaa n. 150 km yhteen suuntaan.

Tuo 150 km reissu on aika pitkä jo sekin pysähsyksineen ja pissahätieen, juoksivine lapsineen. Ei ole hyvä, riskejä liikaa siinäkin.

Kaikki lapsemme ovat olleet yksityisessä kielikylpypäiväkodissa/eskarissa jossa uusi kieli ja erilaiset kulttuurit tulee tutuksi kansainvälisessä ilmapiirissä. Reissut tehdään sitten omalla porukalla ja kierretään niitä ei-niin-turistikohteita. En näe oikein mitään järkeä tuollaisessa pikarykäisyssä jossa roudataan lauma pieniä lapsia jonnekin ja ahdetaan muutamaan päivään hirveästi uusia asioita;jo itse matkustaminen tuollaisen porukan kanssa on oma lukunsa. Todella ison vastuun ottaa tuo henkilökunta. Enemmän kai tuo on sellainen "vanhempien juttu" jolla voi sitten leijua työpaikalla: meidän Jessica on esikoulun kanssa ulkomailla! 

Millaisia elämyksiä niiden myöhempien kokemusten pitää olla kun totutaan jo lapsena siihen että pitää olla suurta ja erikoista? 

Yläluokilla ulkomaan reissut ovat ihan hyvä juttu ja lapset osallistuvat talkoisiin jo omatoimisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on siskon lapsi ollut yleensä lomamatkalla mukana ,kaverina  siis meidän lapselle. Siskon lapsi oli silloin 4-vuotias ja oli samana kesänä useammalla ulkomaan matkalla, siis lentokoneella mentiin.  He ottivat myös meidän   , silloin vielä ainoan lapsen , oli 5-vuotias, olivat myös joskus kaupunkilomilla.  Aika outoa väittää ettei muistaisi mitään. Olen itsekin kulkenut 10-vuotiaasta ja sen jälkeen usein kouluikäisenä ympäri maailmaa perheeni mukana.Siihen aikaan oli Suomessa myös kavereita, jotka eivät uskoneet , että oikeasti olen matkustanut  niin paljon, että siihen vaan sitten Voi, Voi jotkut menee, ja toiset vaan nälvii.

On aivan eri asia matkustaa siskon perheen mukana "toisena" lapsena, kuin päiväkotiryhmän kanssa. Ja kyllä 10 vuotiaan ja 6 vuotiaan kehityksen ero on huima, se 10 v on ollut jo monta vuotta koulussakin.

Vierailija kirjoitti:

Mun kouluaikana meillä ei käyty koulussa ulkomaanmatkalla eikä risteilyillä edes 9. luokan luokkaretkellä. Opettaja sanoi syyksi sen, että valvojia aivan liian vaikea tai jopa mahdotonta saada sellaisille matkoille.

Ja hyvä niin! Maailma on nyt muuttunu sellaiseksi, että kehoittaisin todellakin kouluja ja luokkia miettimään, kannattaako niitä retkiä tehdä kovin kauas, pitkiksi ajoiksi tai suuriin paikkoihin edes Suomessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuusivuotiaat hädin tuskin tulevat muistamaankaan matkasta mitään.

Mun eka ulkomaanmatka oli vaasanlaivalla Ruotsiin kun olin 6v. Todellakin muistan, oli mahtavaa.

Köyhät valittaa..........

Heh heh, siinäpä ulkomaanmatka..  Toivottavasti oli kuitenkin ihan omien vanhempine kanssa. Olisi aika huono idea päiväkodilta. Tai koululta.

Klll kirjoitti:

Voisin kuvitella että kaikki vanhemmat eivät tykkää ideasta, muutama tykkää, ja ovat äänekkäitä.

Itse ymmärtäisin ton paremmin esim 6. luokalla alakoulussa, mutta eskari-ikäiselle vähän kuin vietäis 1 kk ikäinen Disneylandiin kun se on niin kivaa lapselle!

Ja jos lasta ei päästä, jää ulkopuolseksi.

Vierailija kirjoitti:

Eihän mikään enää riitä. Yläasteella pitää lentää kuuhun. Aikanaan kävimme kouluretkellä naapurikaupungissa (30 km ). Tästäkin pääpyörällä pitkän aikaa. Aika on nyt toinen ,ihmettelen vain pitääkö opettaa pienestä pitäen niin suureelliseksi.

Eikä niillä reissuilla yövytty.

Mä oikeasti oikein yritän tajuta, mutta en tajua yhtään

Vierailija kirjoitti:

MInä mietin sitä, miksi sen 6v:n pitää pärjätä ulkomailla ilman vanhempia, mitä lisäarvoa se tuo lapsen elämään. Tälläkin palstalla ollaan sitä mieltä, että lapsiperheen ei kannata kaupunkilomailla, lapset ei saa siitä mitään irti. Leikkipuisto on leikkipuisto Pariisissakin.

Minä haluan, että lapseni saa olla lapsi, vaikka on jo eskarissa. Tuollaiset irtiotot eivät ole hyvän elämän edellytys. Jotenkin kummallista, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset pitävät pitkää eroa vanhemmista positiivisena asiana, kun kehityspsykologit nimenomaan ovat sitä mieltä, että 6v:lle pieni ja läheinen on tärkeää.

Tuollaisesta jää lapsiin merkkejä, joita sitten aikuisina nuolevat. Sitä ennen on tunne, että reippauttahan se vain kasvatti ja itsenäisyyttä. Miettikää vaikka sotalasten kokemuksia ja tunteita, miät ovat kertoneet. Tai sota-ajan lasten, jotka ovat olleet aktiivisilla alueilla ja joutuneet olemaa n hyvinkin itsenäisiä. Tunnevammaa siitä on tullut, vaikka olisivta miten kovan ja pärjäävän tuntuisia ihmisiä. Jossakin vaiheessa voi tulla romahdus, tai muutten tunne-ja persoonavammaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vironniemessä valtaosa perheistä on lähikulmien (Krunikan) asukkaita: lääkäreitä, kovan rahan konsultteja ja vanhan rahan kulttuuriväkeä ja yliopistolaisia. Tuolla ovat mm. Maija Vilkkumaan ja Paula Vesalan lapset. Silti mietin, miten tuollaiset rahasummat saa talkoohengellä kerättyä? Maksaahan se 6-vuotiaan ulkomaanmatka kuitenkin monta sataa.

Tuolla on tapana myös, että lapsen synttäreille haetaan ryhmän lapsia kotivierailulle. Siis synttärisankarin vanhempi tulee kesken päivää hakemaan lapset kotiinsa juhlimaan. Työkaverini, jonka lapsi Vironniemessä ei meinannut millään tajuta hämmennystäni kun selitti tätä asiaa. Ihmettelin mm. miten aikuiset voivat kesken työpäivää tulla hakemaan lapsia? Tuntevatko kaikki todella kaikki lapsen ryhmäläiset/vanhemmat? Miten uskallat ottaa vastuullesi kymmenkunta vierasta lasta päiväkotisiirtymineen? Tuttu tajusi pointtini vasta kun totesin, että meidän itä-helsinkiläisessä päiväkodissa vaihtuvuus on suurta ja maahanmuuttajien osuus melkein puolet ryhmästä. Välimatkat ovat pitkiä, perheet asuvat jopa toisella puolella kaupunkia. Ei minulla olisi edes yhteistä kieltä osan lapsista kanssa! Ja moni on YH-perheen lapsi, jossa olisi täysi mahdottomuus tulla kesken työpäivää järkkäämään synttäreitä. Ja rahankeruu: "kyllähän vanhemmat nyt aina muutaman kympin antaa helposti keräyksiin." No ei tasan tarkkaan anna, paitsi ehkä juuri Krunikassa.

Meillä päin, Pohjois-Helsingin lähiössä, tehdään myös tätä. Lasten synttärit esim 15-17 kotona, koko ryhmä kutsuttuna henkilökunta myös. Mun mielestä ihan kiva tapa eikä kaikkien tarvitse tietenkään pitää synttäreitä koko ryhmälle. Aika monella on kuitenkin liukuvaa työaikaa tai vuorotyötä, jolloin voi onnistua järjestelyt.

Itse olen Itä- Helsingissä ja täälläkin on haettu osa lapsista päivällä synttäreille. Ihan EU-projektien puitteissa tai muuten koulujen välisiin vaihtoihin viedään alakouluista Suomessa lapsia ulkomaille ja uskon, että tässä päiväkodissakin on huolehdittu lasten turvallisuudesta. Tarpeellisuus on tuskin tässä se lähtökohta. Mikä on tarpeellista? Mutta uskon, että tuollainen projekti yhdistää lapsia ja aikuisia.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vironniemessä valtaosa perheistä on lähikulmien (Krunikan) asukkaita: lääkäreitä, kovan rahan konsultteja ja vanhan rahan kulttuuriväkeä ja yliopistolaisia. Tuolla ovat mm. Maija Vilkkumaan ja Paula Vesalan lapset. Silti mietin, miten tuollaiset rahasummat saa talkoohengellä kerättyä? Maksaahan se 6-vuotiaan ulkomaanmatka kuitenkin monta sataa.

Tuolla on tapana myös, että lapsen synttäreille haetaan ryhmän lapsia kotivierailulle. Siis synttärisankarin vanhempi tulee kesken päivää hakemaan lapset kotiinsa juhlimaan. Työkaverini, jonka lapsi Vironniemessä ei meinannut millään tajuta hämmennystäni kun selitti tätä asiaa. Ihmettelin mm. miten aikuiset voivat kesken työpäivää tulla hakemaan lapsia? Tuntevatko kaikki todella kaikki lapsen ryhmäläiset/vanhemmat? Miten uskallat ottaa vastuullesi kymmenkunta vierasta lasta päiväkotisiirtymineen? Tuttu tajusi pointtini vasta kun totesin, että meidän itä-helsinkiläisessä päiväkodissa vaihtuvuus on suurta ja maahanmuuttajien osuus melkein puolet ryhmästä. Välimatkat ovat pitkiä, perheet asuvat jopa toisella puolella kaupunkia. Ei minulla olisi edes yhteistä kieltä osan lapsista kanssa! Ja moni on YH-perheen lapsi, jossa olisi täysi mahdottomuus tulla kesken työpäivää järkkäämään synttäreitä. Ja rahankeruu: "kyllähän vanhemmat nyt aina muutaman kympin antaa helposti keräyksiin." No ei tasan tarkkaan anna, paitsi ehkä juuri Krunikassa.

Meillä päin, Pohjois-Helsingin lähiössä, tehdään myös tätä. Lasten synttärit esim 15-17 kotona, koko ryhmä kutsuttuna henkilökunta myös. Mun mielestä ihan kiva tapa eikä kaikkien tarvitse tietenkään pitää synttäreitä koko ryhmälle. Aika monella on kuitenkin liukuvaa työaikaa tai vuorotyötä, jolloin voi onnistua järjestelyt.

Itse olen Itä- Helsingissä ja täälläkin on haettu osa lapsista päivällä synttäreille. Ihan EU-projektien puitteissa tai muuten koulujen välisiin vaihtoihin viedään alakouluista Suomessa lapsia ulkomaille ja uskon, että tässä päiväkodissakin on huolehdittu lasten turvallisuudesta. Tarpeellisuus on tuskin tässä se lähtökohta. Mikä on tarpeellista? Mutta uskon, että tuollainen projekti yhdistää lapsia ja aikuisia.

Mä luulen, että tollainen projekti yhdistää lähinää niitä aikuisia keskenään. Lehtijutun mukaan raha kerätään lähinnä talkoilla ja tuskimpa alle 6-vuotiaat on mukana muuttohommissa tms., joita talkoot usein on.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että tollainen projekti yhdistää lähinää niitä aikuisia keskenään. Lehtijutun mukaan raha kerätään lähinnä talkoilla ja tuskimpa alle 6-vuotiaat on mukana muuttohommissa tms., joita talkoot usein on.

Luitko edes juttua? Missä kohtaa mainitaan muutot?

"Manchesterin matkakassaa on kartutettu myymällä joulukuusia, pitämällä kahvilaa ja järjestämällä tapahtumia. Vuoden kohokohta on pitkään ollut konsertti, jossa esiintyvät ainakin lapset itse sekä henkilökunnan ja vanhempien yhteinen kuoro Kenkävaahto."

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli juttu helsinkiläisestä päiväkodista, jonka eskari tekee joka vuosi muutaman päivän matkan ulkomaille. Jutun mukaan ainakin Berliinissä, Vilnassa ja Manchesterissa on käyty. Matkalle ei lähde vanhemmat mukaan vaan eskarin ohjaajat, jotka tekevät matkan vapaa-aikanaan, koska kaupunki ei katso ulkomaan matkan olevan välttämätön ja siten työaikaa. Eskarilaisten vanhempien osaksi jää rahan kerääminen matkaa varten.

Mitä ajatuksia tämmöinen toiminta teissä herättää? Itse luin aika ällistyneenä jutun. Olen itse opettaja ja meidän koulussa ollaan jo useamman vuoden suosittu leirikouluissa "lähipaikkoja", jottei tulisi kuljetuskustannuksia ja toisaalta myös ajatuksella, että lähelläkin on nähtävää, ei tarvitse aina mennä niin kauas. Sitten käy ilmi, että jossain jo eskarit käy ulkomailla!

Toisaalta tulee mieleen, että mahtavaa, että jaksavat kerätä rahaa ja ihanat hoitajat, jotka ottavat palkatonta lomaa reissua varten. Ja onhan reissu lapsille varmaan hieno. (ja toisaalta miettii, että eskarilaisista olisi aika hienoa matkailla ilman vanhempia vaikkapa vaan naapurikaupungissakin...)

Miten eskari voi tehdä matkan joka vuosi? Eskari kun ollaan vain yksi vuosi. Erityislapsi voi olla kaksi vuotta eskarissa.

Vierailija kirjoitti:

Huh!! Aikanaan asuttiin Krunikassa niin, että toi Vironniemen päiväkoti olis ollut lähin päiväkoti. Itsekin kasvatusalan ammattilaisena kyseenalaistan todella tällaisen reissun. Ihan uskomattoman monta kysymystä mielessä: kenen etu tällainen matka on? Mitkä tavoitteet reissulla on? Minkälaisella suhdeluvulla matkaan lähdetään? Ovatko kaikki lapset aina niin reippaita, etteivät joudu pinnistelemään jaksaakseen reissussa viikkoa ilman vanhempiaan? Mikä on tunnelma matkan jälkeen? Kuinka kauan kestää kerätä voimia takaisin?

En kertakaikkiaan ymmärrä. Omat lapset ovat olleet tavan kunnan päikkärissä sekä yksityisessä englanninkielisessä päiväkodissa. Täysin riittävällä ja jopa hyvällä tasolla ovat pystyneet tarjoamaan elämyksiä ja kokemuksia lapsosille. Metsäretki, luistelureissu, uimahalli, Korkeasaari. Pidemmät matkat kauemmas tehdään oman turvallisen perheen kanssa, jossa on tilaa olla myös pahallatuulella ja jossa ei tarvitse koko ajan sopeutua ryhmän tarpeisiin.

Itse entisenä Virtsulaisena ja eskarimatkalaisena voin sanoa itseni ja useiden ystävieni (jotka myös olivat eskarimatkalla) puolesta, että reissun tarjoamat edut ovat korvaamattomat. Muistelemme edelleen kaikki reissua lämpimin mielin. Reissussa koti-ikävää potivat harvat ja tässä toki hyötynä päiväkodin tekemä pohjatyö. 

Virtsun kaneus piilee siinä, että tehdään paljon. Näitä mainitsemiasi metsäretkiä, luistelureissuja ja Korkeasaari visiittejä tehtiin paljon. Lapsena altistuimme paljon uusille asioille ja läheisiksi tulleet päiväkodin hoitajat osasivat esitellä asiat niin, ettei stressiä syntynyt.

Olimme itse ryhmäni kanssa käymässä Italiassa 5 päivän reissulla. Matkan aikana lasten tarpeisiin sekä väistämättömiin väsykiukku-kohtauksiin varattiin aikaa hoitajien puolesta. Päivät koostuivat päiväkodin aikataulua mimikoivasta aikataulusta, jossa ruokailuun, kavereiden kanssa jutteluun sekä lepäämiseen jätettiin enemmän kuin hyvin aikaa. 

Lapsien ei myöskään ole pakko lähteä matkalle, jos vanhemmat tai lapsi itse niin näkevät parhaaksi. Jos lapsi kokee, että ei millään jaksa olla päiväkotiryhmänsä kanssa ulkomailla ilman vanhempia, ei kukaan tätä pakota tai painosta lähtemään mukaan. Päiväkodissa painotetaan reissua valmistellessa, että kavereitakaan ei saa painostaa lähtemään matkalle. 

Mitä matkan valmisteluun tulee ei paine kasva vuoden aikana mitenkään jättimäiseksi. Asioita käydään hitaaseen tahtiin ja valmisteluja tehdään paljon aikuisten toimesta, lapsia stressaamatta. Uskaltaisin myös väittää, että pitkä valmisteluaika tarjoaa lapsille pitkän ajan tottua ajatukseen siitä, että he ovat muutaman yön toisessa maassa, ilman vanhempia. Mm. kohdemaan kielen alkeiden opettelu ja kultuuriin tutustuiminen valmistavat lapsia reissuun. Samalla potentiaalisen kulttuurishokin riski vähenee. 

 Matkalla oli myös suuri merkitys yhtenäisyyden tunnun sekä ryhmähengen parantamiselle. Olen edelleen yhteyksissä lähes kaikkiin päiväkotiaikaisiin ystäviini, juurikin reissun sekä sen valmisteluun käytetyn ajan vuoksi. Matka tarjoaa entisille virtsulaisille edelleen turvaa, yhteenkuuluvuutta ja siteen päiväkotiin. En ole koskaan muistellut yhtä rakkaudella mitään reissua ulkomaille, kuin eskarimatkaamme Italiaan. 

ihmiskauppiaidwn armoillw lähettävät pikkupirpanat

Vmp. Joku aprillijuttu vissiin?