Lue keskustelun säännöt.
Uusi työkaveri syö työpaikan vessassa, miksi?
24.03.2016 |
Me muut kokoonnumme taukotiloihin syömään pöydän ääreen. Olemme yrittäneet ottaa hänet porukkaan ja olla mukavia. Olemme kutsuneet hänet useasti syömään samaan pöytään, mutta hän sanoo ettei hänellä ole nälkä. Kerran kun oli sanonut näin, löysin hänet vessasta syömästä voileipää. Siis ei sieltä kopista vaan siinä odotustilassa missä on peilit ja lavuaarit. Hän selkeästi nolostui, joten sanoin vain "Ai, anteeksi" ja poistuin.
Ollut meillä jo pari kuukautta töissä ja aina lounasaikaan katoaa ilmeisesti sinne vessaan syömään. Muutkin kuulleet vessasta syömisen ääniä. Aihe on aika nolo etten viitsi ottaa puheeksikaan (?)
Kommentit (46)
Itse kuuntelen aina musiikkia tai radiota korvakuulokkeilla puhelimesta taukojen aikaan. Ei tarvitse kuunnella/osallistua muiden jutteluun, tervehtiminen riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten tässä on todettu, syitä voi olla monia, esim. jokin sairaus tai häiriö. Mutta ketjussa on myös oudokkien kommentteja siitä, miten on siirrytty salassa syömään, kun on kommentoitu ja juoruttu. Kyllä on yliherkkää porukkaa. Ihan paras tapa tehdä kuvitellusta syrjimisestä totta, on alkaa käyttäytyä kummallisesti eli vaikkap syödä vessassa tai autossa. On ihan normaalia, että ruuista jutellaan syödessä. Ja se, että joku on ehkä joskus sanonut selän takana jotain, niin hohhoijaa. Jos kaikki alkaisivat moisen takia outoilla, niin eipä olisi ruokapöydissä enää ketään.
Epäsosiaalinen oudokki tässä, moi. Kun se 30 min ruokis on kerran pakko pitää kesken päivän, miksi en saisi käyttää sitä johonkin, mistä pidän, kuten lukemiseen ja rauhoittumiseen? Vastaan toki, jos puhutellaan, mutta miksi minun olisi ehdottoman pakko käyttää palkaton oma aikani turhanpäiväiseen lätinään, joka ei kiinnosta tai vaikkapa työasioista puhumiseen? Työasiat puhutaan työajalla ja turhat lätinät lätistään niiden kanssa, jotka sitä harrastavat. Minä haluan vain olla rauhassa, en loukata ketään. Ja koska inhoan small talkia, miksi helvetissä minun täytyisi väkisin keksiä jotain juttua, miksi lätisijän oikeus jauhaa turhaa asiaa on suurempi kuin minun oikeuteni tehdä mitä oikeasti haluan?
En halua olla epäkohtelias, mutta joillekin meistä pakkososiaalisuus on piinallista. Edelleen, minulla ei ole mitään "oikeaa" syytä, olen vain epäsosiaalinen introvertti.
t. tähän ketjuun aiemminkin kommentoinut
syömishäiriöisille yleistä että haluaa syödä yksin. Anoreksia-aikoinani lukittauduin usein vessaan syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse sosiaalinen ja varsin menestynyt työssäni. Minulla ei ole ainakaan todettu myöskään mitään sen kummempia ongelmia. Työ luistaa ja kavereita on paljon. En ole mikään herkistelijä. Silti en juuri koskaan syönyt taukotilassa suuressa joukossa. Mieluiten istuin yksin ja katselin maisemia ikkunasta tai sitten ainoastaan yhden tai kahden kollegan kanssa. Halusin tämän ruokailuhetken rauhoittaakseni päiväni ja toisaalta en jaksanut kuunnella sitä märehtimistä asioista. Ruokatauko on minulle jotenkin pyhä, rauhallinen hetki, jonka vi viettää samalla vaikka lehteä selaillen.
Jos voit, pyydä yksinäinen vessassa syöjä ihan vain kahden kesken syömään kanssasi.
Minä söin nuorempana vessassa tai en syönyt ollenkaan töissä, koska kärsin jostain käsittämättömästä paniikista syödessäni muiden katsellessa tai läsnäollessa.
Tuntuu, että tukehdun tai oksennan,enkä pysty nielemään ruokaa, mutta yksin syöminen onnistuu ihan normaalisti.
Älä turhaan yritä analysoida työkaveriasi. Varmasti häpeää jo muutenkin omaa vaivaansa, oli se mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäsosiaalinen oudokki tässä, moi. Kun se 30 min ruokis on kerran pakko pitää kesken päivän, miksi en saisi käyttää sitä johonkin, mistä pidän, kuten lukemiseen ja rauhoittumiseen? Vastaan toki, jos puhutellaan, mutta miksi minun olisi ehdottoman pakko käyttää palkaton oma aikani turhanpäiväiseen lätinään, joka ei kiinnosta tai vaikkapa työasioista puhumiseen? Työasiat puhutaan työajalla ja turhat lätinät lätistään niiden kanssa, jotka sitä harrastavat. Minä haluan vain olla rauhassa, en loukata ketään. Ja koska inhoan small talkia, miksi helvetissä minun täytyisi väkisin keksiä jotain juttua, miksi lätisijän oikeus jauhaa turhaa asiaa on suurempi kuin minun oikeuteni tehdä mitä oikeasti haluan?
En halua olla epäkohtelias, mutta joillekin meistä pakkososiaalisuus on piinallista. Edelleen, minulla ei ole mitään "oikeaa" syytä, olen vain epäsosiaalinen introvertti.
t. tähän ketjuun aiemminkin kommentoinut
Täällä toinen samanlainen. Ei kiinnosta jutella ruokatauolla yhtään mitään, varsinkin kun työn luonne on sellainen että siinä täytyy olla sosialinen ja sietää ihmisiä. Haluan syödä eväät rauhassa, samalla selailen uutisia kännykällä. Jos joku erehtyy kysymään jotain, vastaan yhdellä sanalla enkä katso päinkään. Joskus en vastaa ollenkaan. Työssäni olen hyvinkin empaattinen ja läsnä, mutta se saa riittää. Tauot ovat omaa aikaani.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sosiaalinen ja varsin menestynyt työssäni. Minulla ei ole ainakaan todettu myöskään mitään sen kummempia ongelmia. Työ luistaa ja kavereita on paljon. En ole mikään herkistelijä. Silti en juuri koskaan syönyt taukotilassa suuressa joukossa. Mieluiten istuin yksin ja katselin maisemia ikkunasta tai sitten ainoastaan yhden tai kahden kollegan kanssa. Halusin tämän ruokailuhetken rauhoittaakseni päiväni ja toisaalta en jaksanut kuunnella sitä märehtimistä asioista. Ruokatauko on minulle jotenkin pyhä, rauhallinen hetki, jonka vi viettää samalla vaikka lehteä selaillen.
Jos voit, pyydä yksinäinen vessassa syöjä ihan vain kahden kesken syömään kanssasi.
Ihanaa, joku ajattelee ruokatunnista samalla lailla kuin minä. Monesti lepuutan tietokoneelta silmiäni tuijottamalla kaukaisuuteen ulos. Tai tosiaankin katkaisen työstressiä lukemalla jotain. Tai sitten lisään sitä stressiä lukemalla työpapereita, joita en muuten ehtisi lukemaan. Aika usein haluan irti siitä juoruilusta. Työpaikallani on naisia jotka puhua pälpättävät taukoamatta aamusta iltaan kaikkea muuta kuin työasioita. En halua uhrata omaa aikaani kuuntelemalla millä mallilla jonkun kotityöt on tai jotain ihan yhtä merkityksetöntä. Syvällisiä keskustelijoita on ollut työaikanani ainoastaan yksi työkaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olen mies miesvaltaisella alalla, niin ei tarvi koko aikaa pohtia että mitähän ne nyt ajattelee. Sapuskat naamariin ja takas sorvin ääreen. Ei oo niin vaikeeta.
Minuakin vitutti päiväkodissa töissä ollessa kun akat juoruili taukotilassa. Söin pukukaapeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään syödä hiljaisuudessa. Mikään ei ole niin ärsyttävää kun on syömässä, niin siinä on työkaveri(t) puhua papattamassa ja kyselemässä. Siinä syömiseen keskittyminen häiriintyy. Itsekkin syön nykyään eväät pukuhuoneessa.
Valittaako tuo vessasyöjä "tää ruoka on paskaa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sosiaalinen, mutta haluaisin olla taukoni yksin. No kahvi ja munkki seuranani. En jaksaisi päivästä toiseen kuunnella miten huippua oli taas ku piti mennä sinne ja tänne viikolla ja viikonloppuna. Baarielämä ei kiinnosta ikäistäni tippaakaan,niin on vaivaannuttavaa kuunnella siitä tohkaamista jatkuvasti. Monta kertaa olen jättänyt tauot kokonaan väliin tämän takia ja väitän että on kiire. Meitä on vain 2, joten en pääse karkuunkaan. Silloin kun olen yksin töissä, niin nautin suunnattomasti selatessani puhelinta tai vain tekemättä mitään. Syön ja juon toki.
MIKSI AJATTELET, ETTÄ SINUN PITÄISI OTTAA ASIA PUHEEKSI?
Muutama vuosi sitten minä vietin kahvi/ruokatauon hallin puolella jossa säilytetään leikkurit, raivaussahat ym. koska kyrpiinnyin niin pikkupomon tempusta joten päätin että enää en ole samassa tilassa missä hän on kuin pakosta vähän myöhemmin meitä oli siellä useampi taukojen aikana.
Itse söin eräässä työpaikassa lopulta vessassa jotain nopeaa ja helposti syötävää koko ajan pahenevan työpaikkakiusaamisen takia. En vain enää kyennyt menemään taukohuoneeseen.
Sillä on Airflyer siellä ja tekee salaa Maggisbeggiksiä.
On olemassa sellainen sairaus kuin akalasia. Siinä ruokatorven peristaltiikka häiriintyy ja ruokatorven alasulkija ei avaudu tai avautuu väärin. Tauti saattaa aiheuttaa hyökymäistä, vatsaan pääsemättömän ruoan oksentamista. Se on muutenkin sosiaalisesti nolo tauti. Diagnosoimattomana aiheuttaa suurta kärsimystä myös pääknupille ja se on hankala diagnosoida, joten potilaita saatetaan hoitaa vuosia vaikkapa närästyspotilaina. Voisin kuvitella diagnosoimattoman akalasia-potilaan helposti vessalounaalle.