En usko rangaistuksiin kasvatuskeinona. Onko muita?

Vierailija kirjoitti:

En usko minäkään rangaistuksiin. Mulla 7v ja vähän alle 2v lapset. Voi olla, että ajattelen myöhemmin eri tavalla. Mutta tällä hetkellä ja kokemuksella, pienillä lapsilla uskon siihen, että ehkäistään/estetään ei-toivottu käyttäytyminen konkreettisesti, esimerkiksi otetaan tavarat pois jos niitä heitellään tai otetaan lapsi syliin jos riehuu. Isommilla oikeastaan sama juttu. Jos isompi lapsi ei mene pyydettäessä hampaiden pesulle, vien hänet sinne "kädestä pitäen". Uskon, että jos ei mene niin sillä hetkellä hänellä ei ole jostain syystä resursseja tehdä kuten kuuluisi, joten autan häntä. Näin säännöt ja itsekontrolli sisäistyvät, kun vanhempi toimii tarvittaessa "ulkoisena itsekontrollina". Rangaistuksia ei ole koskaan tarvittu ja molemmat lapset ovat hyvin käyttäytyviä ja empaattisia, isompi myös ulkopuolisten arvioiden mukaan (opettaja). Pienempi ei etuile jonossa, ei ota toiselta tavaroita, jos meinaa tehdä näin niin riittää kun sanoo "älä ota, se on pojalla nyt", lohduttaa jos joku itkee. Eli vaikuttaa myös kasvaneen ihan hyvin näillä metodeilla.

Toisaalta uskon, että jos pikkulapsivaiheessa menee paljon pieleen tai jos lapsella on hyvin hankala temperamentti, niin rangaistukset (esimerkiksi etuuksien menetys) voivat olla joskus välttämättömyys.

Ai eikö se ole rangaistus jos tavara otetaan pois jos ei lakkaa heittelemästä sitä? Minä olen käsittänyt tuollaiset takavarikoinnit myös rangaistuksiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointtina onkin kasvattaa lapsi ymmärtämääm, miksi hän tottelee -ei aikaansaada sitä vallalla, vaan niin että lapsi ymmärtää asian itse.

Se on kyllä valitettavasti täysi utopia saada keskivertoihminen hyväksymään kaikki säännöt ja unohtamaan oman edun tavoittelu toisten kustannuksella. Tämä koskee vielä enemmän lapsia kuin aikuisia, koska lapsilla tunnetusti omatunto ja yleisesti asioiden ymmärtäminen ei ole läheskään aikuisen tasolla.

Tietysti pitää selittää miksi säännöt menevät niin ja niin, mutta erittäin usein siitä seuraa kyllä katastrofi, jos taustalla ei ole tilannekohtaisesti joko rangaistusta ja/tai palkitsemista varmistamassa tottelemista.

Ai? Minusta se, että muilla on hyvä olla on mitä suurimmassa määrin oman edun tavoittelua. Miksi olisi minun etuni mukaista sorsia toisia?

Ihmisen oma etu on usein ristiriidassa toisten edun kanssa. Tai vähintäänkin ihminen mieltää asian olevan niin, mikä on lopputuloksen/vaikutusten kannalta pitkälti sama asia.

Mutta silloinhan kuuluisi keskustella siitä, että miksi mieltää oman etunsa olevan ristiriidassa muiden edun kanssa. Jos rangaistuksin estetään oman edun tavoittelu niin mihin se johtaa? Heti kun rangaistus ei uhkaa (eli kasvat vaikkapa täysi-ikäiseksi) niin sorsit toisia. Enkä nyt puhu mistään laittomuuksista, vaan oman edun tavoittelusta.

Jos on keskustellen saatu lapsi kokemaan, että hänenkin etunsa toteutuu tai että hänenkin etunsa on isommassa mittakaavassa ajatella toisia niin häntä ei kiinnosta sorsia muita aikuisena.

Kyllä aikuisiässäkin on erilaisia rangaistuksia jotka uhkaavat ihmistä. Jos vaikka perustat kaivoksen ja jätät jätevedet kunnolla puhdistamatta koska puhdistus maksaa ja pienentää voittojasi, niin siitä seuraa sakot/vankilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat ne nykylapset ihme olentoja, kun puhtaasti sanan voimalla tottelevat. Kumma juttu, kun ei ole aikaisemmin hoksattu ihan yksinkertaisesti selostaa lapsille asioita!!

... Tai sitten kyse on vaan siitä, että nykyvanhemmat sietävät lapsiltaan paljon huonompaa käytöstä kuin ennenvanhaan.

Etkö ymmärrä, että lapsi jota rangaistaan niin, ettei lapsi ymmärrä mistä rangaistaan käyttäytyy huonosti uhmakkuuttaan johon on pätevä syy (lapsen mielestä aiheeton rangaistus), ei ilkeyttään?

Tietenkin ymmärrän. Mutta miksi ihmeessä lasta pitäisi rangaista niin, ettei hän ymmärrä miksi häntä rangaistaan ja miksi rangaistukseen johtanut teko oli paheksuttava? Ei siinä ole mitään järkeä.

Koska vanhemmat ovat vajavaisia, eivätkä kykene ilmaisemaan itseään lapselle lapsentajuisesti niin, että lapsellekin olisi selvää miksi teko oli paheksuttava ja miksi häntä rangaistaan. Sitä paitsi olen lapsen näkökulmasta ajatellen vähän eri mieltä siitä, mitä moni aikuinen pitää paheksuttavana. Esimerkiksi pidetään paheksuttavana sitä, että lapsi venkuroi kauppakärryissä tai kyläpaikassa, mutta sitä ei ymmärretä omassa toiminnassa paheksua ollenkaan, että väsynyt lapsi raahataan kauppaan tai harrastetaan venähtäviä kyläilyjä ilman virikkeitä.

Eli ei tietenkään pidä rangaista lasta niin ettei lapsi ymmärrä, mutta silti sitä tapahtuu. Eikä aikuinen ota tästä vastuuta, vaan sanoo lapsessa olevan vikaa, kun toimii uhmakkaasti. Ja kierre, jossa lapsen persoonaa nujerretaan on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

seuraamuksella rikkeeseen nähden loogista seuraamusta johon liitetään yhteinen keskustelu.

Läheskään kaikkiin tilanteisiin ei ole keksittävissä sopivaa loogista seurausta tyyliin korjaa aiheuttamansa sotkun vaan pitää käyttää "yleispäteviä" rangaistuksia.

Mikä yleispätevä rangaistus?

Aina löytyy seuraamus. Joskus se on vain keskustelu asiasta. Pääasiahan on oppia toimimaan oikein. Vai mitä?

Kyse on siitä, että pelkkä keskustelu ei aina riitä siihen, että käytös korjaantuisi.

Esimerkkejä yleispätevistä rangaistuksista: jäähy, lelun takavarikoiminen, selkäsauna, tukistus, pelikielto, kotiaresti, nurkassa seisominen, sylissä väkisin pitely, kädestä väkisin pitely, jälki-istunto, viikkorahan poisto, omaan huoneeseen komentaminen.

Just. Noi rangaistukset ei kyllä opeta muuta kuin pelkoa ja uhmaa

Mitä teet jos isompi lapsi toistuvista keskusteluista huolimatta vaikka pelaa päivät ja yöt tietokoneella ja laiminlyö koulun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointtina onkin kasvattaa lapsi ymmärtämääm, miksi hän tottelee -ei aikaansaada sitä vallalla, vaan niin että lapsi ymmärtää asian itse.

Se on kyllä valitettavasti täysi utopia saada keskivertoihminen hyväksymään kaikki säännöt ja unohtamaan oman edun tavoittelu toisten kustannuksella. Tämä koskee vielä enemmän lapsia kuin aikuisia, koska lapsilla tunnetusti omatunto ja yleisesti asioiden ymmärtäminen ei ole läheskään aikuisen tasolla.

Tietysti pitää selittää miksi säännöt menevät niin ja niin, mutta erittäin usein siitä seuraa kyllä katastrofi, jos taustalla ei ole tilannekohtaisesti joko rangaistusta ja/tai palkitsemista varmistamassa tottelemista.

Ai? Minusta se, että muilla on hyvä olla on mitä suurimmassa määrin oman edun tavoittelua. Miksi olisi minun etuni mukaista sorsia toisia?

Ihmisen oma etu on usein ristiriidassa toisten edun kanssa. Tai vähintäänkin ihminen mieltää asian olevan niin, mikä on lopputuloksen/vaikutusten kannalta pitkälti sama asia.

Mutta silloinhan kuuluisi keskustella siitä, että miksi mieltää oman etunsa olevan ristiriidassa muiden edun kanssa. Jos rangaistuksin estetään oman edun tavoittelu niin mihin se johtaa? Heti kun rangaistus ei uhkaa (eli kasvat vaikkapa täysi-ikäiseksi) niin sorsit toisia. Enkä nyt puhu mistään laittomuuksista, vaan oman edun tavoittelusta.

Jos on keskustellen saatu lapsi kokemaan, että hänenkin etunsa toteutuu tai että hänenkin etunsa on isommassa mittakaavassa ajatella toisia niin häntä ei kiinnosta sorsia muita aikuisena.

Kyllä aikuisiässäkin on erilaisia rangaistuksia jotka uhkaavat ihmistä. Jos vaikka perustat kaivoksen ja jätät jätevedet kunnolla puhdistamatta koska puhdistus maksaa ja pienentää voittojasi, niin siitä seuraa sakot/vankilaa.

Disclaimer: kirjoitin, etten puhu laittomuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointtina onkin kasvattaa lapsi ymmärtämääm, miksi hän tottelee -ei aikaansaada sitä vallalla, vaan niin että lapsi ymmärtää asian itse.

Se on kyllä valitettavasti täysi utopia saada keskivertoihminen hyväksymään kaikki säännöt ja unohtamaan oman edun tavoittelu toisten kustannuksella. Tämä koskee vielä enemmän lapsia kuin aikuisia, koska lapsilla tunnetusti omatunto ja yleisesti asioiden ymmärtäminen ei ole läheskään aikuisen tasolla.

Tietysti pitää selittää miksi säännöt menevät niin ja niin, mutta erittäin usein siitä seuraa kyllä katastrofi, jos taustalla ei ole tilannekohtaisesti joko rangaistusta ja/tai palkitsemista varmistamassa tottelemista.

Ai? Minusta se, että muilla on hyvä olla on mitä suurimmassa määrin oman edun tavoittelua. Miksi olisi minun etuni mukaista sorsia toisia?

Ihmisen oma etu on usein ristiriidassa toisten edun kanssa. Tai vähintäänkin ihminen mieltää asian olevan niin, mikä on lopputuloksen/vaikutusten kannalta pitkälti sama asia.

Mutta silloinhan kuuluisi keskustella siitä, että miksi mieltää oman etunsa olevan ristiriidassa muiden edun kanssa. Jos rangaistuksin estetään oman edun tavoittelu niin mihin se johtaa? Heti kun rangaistus ei uhkaa (eli kasvat vaikkapa täysi-ikäiseksi) niin sorsit toisia. Enkä nyt puhu mistään laittomuuksista, vaan oman edun tavoittelusta.

Jos on keskustellen saatu lapsi kokemaan, että hänenkin etunsa toteutuu tai että hänenkin etunsa on isommassa mittakaavassa ajatella toisia niin häntä ei kiinnosta sorsia muita aikuisena.

Kyllä aikuisiässäkin on erilaisia rangaistuksia jotka uhkaavat ihmistä. Jos vaikka perustat kaivoksen ja jätät jätevedet kunnolla puhdistamatta koska puhdistus maksaa ja pienentää voittojasi, niin siitä seuraa sakot/vankilaa.

Disclaimer: kirjoitin, etten puhu laittomuuksista.

Mutta nämä laittomuudet ovat viime kädessä aivan sama asia kuin se, että lapsille on laitettu sääntö että toisen lelua ei saa ottaa tai että keksiä ei oteta keittiön kaapista ilman lupaa. Eli oman edun ajamista toisten kustannuksella. 

Onpa mielenkiintoinen keskustelu! Ajatus heräsi kun joku kirjoitti aiemmin, että miettii miten rankaisisi lasta huonoista koenumeroista.

En ole vapaan kasvatuksen kannattaja, meillä on säännöllinen arki, säännöt ja iänmukaiset rajat. Perheessä on myös erityislapsi eikä arki suju ellei se ole ennakoitavaa ja tuttua.

Olen itse kasvanut sallivassa ympäristössä missä on luotettu omaan harkintakykyyni, ei liikoja sääntöjä, ei kotiaresteja tms.

Kasvoin analyyttiseksi, suvaitsevaiseksi ja harkitsevaksi aikuiseksi jolla on korkea moraali ja käsitys siitä mikä on oikein ja väärin.

Toivon, että lapsistani kasvaa aikuisia joiden käytöstä ei ohjaa vain yhteiskunnan rangaistuskäytännöt vaan oma maalaisjärki. Se ei ole kaikille niin helppoa lähtökohdista riippuen.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman paikannusta ei pääse lähtemään.

Entä jos lapsi lähtee silti? Miten estät häntä jos tottelemattomuudesta ei seuraa rangaistusta?

"Tunne lapsesi" :)

Tulin ihan mielenkiinnosta lueskelemaan kommentteja, omia lapsia mulla ei siis ole mutta olen nelisen vuotta ollut hoitajana eri perheissä ja nähnyt erilaisia kasvatustyylejä. Itse en ymmärrä miksei pahasta teosta seuraisi rangaistus, niin se oli omassa lapsuudessa ainakin. Tukkapöllyä tai luunappikin joskus enkä ole saanut mitään traumoja. Jotenkin tosi hämmentyneenä seurailen vierestä kun nykypenskojen annetaan tehdä mutä lystää, sanoivat meidän ikäpolvestakin jo että pahalta näyttää, mutta vielä pahempaa taitaa olla tulossa..

Ps. Ei huolta, en tukistele asiakasperheiden lapsia vaan mukaudun vanhempien antamiin neuvoihin ja kasvatusmalliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointtina onkin kasvattaa lapsi ymmärtämääm, miksi hän tottelee -ei aikaansaada sitä vallalla, vaan niin että lapsi ymmärtää asian itse.

Se on kyllä valitettavasti täysi utopia saada keskivertoihminen hyväksymään kaikki säännöt ja unohtamaan oman edun tavoittelu toisten kustannuksella. Tämä koskee vielä enemmän lapsia kuin aikuisia, koska lapsilla tunnetusti omatunto ja yleisesti asioiden ymmärtäminen ei ole läheskään aikuisen tasolla.

Tietysti pitää selittää miksi säännöt menevät niin ja niin, mutta erittäin usein siitä seuraa kyllä katastrofi, jos taustalla ei ole tilannekohtaisesti joko rangaistusta ja/tai palkitsemista varmistamassa tottelemista.

Ai? Minusta se, että muilla on hyvä olla on mitä suurimmassa määrin oman edun tavoittelua. Miksi olisi minun etuni mukaista sorsia toisia?

Ihmisen oma etu on usein ristiriidassa toisten edun kanssa. Tai vähintäänkin ihminen mieltää asian olevan niin, mikä on lopputuloksen/vaikutusten kannalta pitkälti sama asia.

Mutta silloinhan kuuluisi keskustella siitä, että miksi mieltää oman etunsa olevan ristiriidassa muiden edun kanssa. Jos rangaistuksin estetään oman edun tavoittelu niin mihin se johtaa? Heti kun rangaistus ei uhkaa (eli kasvat vaikkapa täysi-ikäiseksi) niin sorsit toisia. Enkä nyt puhu mistään laittomuuksista, vaan oman edun tavoittelusta.

Jos on keskustellen saatu lapsi kokemaan, että hänenkin etunsa toteutuu tai että hänenkin etunsa on isommassa mittakaavassa ajatella toisia niin häntä ei kiinnosta sorsia muita aikuisena.

Kyllä aikuisiässäkin on erilaisia rangaistuksia jotka uhkaavat ihmistä. Jos vaikka perustat kaivoksen ja jätät jätevedet kunnolla puhdistamatta koska puhdistus maksaa ja pienentää voittojasi, niin siitä seuraa sakot/vankilaa.

Disclaimer: kirjoitin, etten puhu laittomuuksista.

Mutta nämä laittomuudet ovat viime kädessä aivan sama asia kuin se, että lapsille on laitettu sääntö että toisen lelua ei saa ottaa tai että keksiä ei oteta keittiön kaapista ilman lupaa. Eli oman edun ajamista toisten kustannuksella. 

No en vertaisi noita laittomuuksiin. Lapsi joka ottaa lelun toisen kädestä ei ole vielä ymmärtänyt mikä siinä niin pahaa on. Eri asia kuin laittomuus aikuiselle.

T. Ysärilapsi, toi edellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointtina onkin kasvattaa lapsi ymmärtämääm, miksi hän tottelee -ei aikaansaada sitä vallalla, vaan niin että lapsi ymmärtää asian itse.

Se on kyllä valitettavasti täysi utopia saada keskivertoihminen hyväksymään kaikki säännöt ja unohtamaan oman edun tavoittelu toisten kustannuksella. Tämä koskee vielä enemmän lapsia kuin aikuisia, koska lapsilla tunnetusti omatunto ja yleisesti asioiden ymmärtäminen ei ole läheskään aikuisen tasolla.

Tietysti pitää selittää miksi säännöt menevät niin ja niin, mutta erittäin usein siitä seuraa kyllä katastrofi, jos taustalla ei ole tilannekohtaisesti joko rangaistusta ja/tai palkitsemista varmistamassa tottelemista.

Ai? Minusta se, että muilla on hyvä olla on mitä suurimmassa määrin oman edun tavoittelua. Miksi olisi minun etuni mukaista sorsia toisia?

Ihmisen oma etu on usein ristiriidassa toisten edun kanssa. Tai vähintäänkin ihminen mieltää asian olevan niin, mikä on lopputuloksen/vaikutusten kannalta pitkälti sama asia.

Mutta silloinhan kuuluisi keskustella siitä, että miksi mieltää oman etunsa olevan ristiriidassa muiden edun kanssa. Jos rangaistuksin estetään oman edun tavoittelu niin mihin se johtaa? Heti kun rangaistus ei uhkaa (eli kasvat vaikkapa täysi-ikäiseksi) niin sorsit toisia. Enkä nyt puhu mistään laittomuuksista, vaan oman edun tavoittelusta.

Jos on keskustellen saatu lapsi kokemaan, että hänenkin etunsa toteutuu tai että hänenkin etunsa on isommassa mittakaavassa ajatella toisia niin häntä ei kiinnosta sorsia muita aikuisena.

Kyllä aikuisiässäkin on erilaisia rangaistuksia jotka uhkaavat ihmistä. Jos vaikka perustat kaivoksen ja jätät jätevedet kunnolla puhdistamatta koska puhdistus maksaa ja pienentää voittojasi, niin siitä seuraa sakot/vankilaa.

Disclaimer: kirjoitin, etten puhu laittomuuksista.

Mutta nämä laittomuudet ovat viime kädessä aivan sama asia kuin se, että lapsille on laitettu sääntö että toisen lelua ei saa ottaa tai että keksiä ei oteta keittiön kaapista ilman lupaa. Eli oman edun ajamista toisten kustannuksella. 

No en vertaisi noita laittomuuksiin. Lapsi joka ottaa lelun toisen kädestä ei ole vielä ymmärtänyt mikä siinä niin pahaa on. Eri asia kuin laittomuus aikuiselle.

Kyllä vähänkin vanhempi lapsi (taaperoiän ohittanut) alkaa sen ymmärtää, mutta halu toisen lelun ottamiseen jatkuu silti, koska lapsi kokee siitä olevan itselleen hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Tulin ihan mielenkiinnosta lueskelemaan kommentteja, omia lapsia mulla ei siis ole mutta olen nelisen vuotta ollut hoitajana eri perheissä ja nähnyt erilaisia kasvatustyylejä. Itse en ymmärrä miksei pahasta teosta seuraisi rangaistus, niin se oli omassa lapsuudessa ainakin. Tukkapöllyä tai luunappikin joskus enkä ole saanut mitään traumoja. Jotenkin tosi hämmentyneenä seurailen vierestä kun nykypenskojen annetaan tehdä mutä lystää, sanoivat meidän ikäpolvestakin jo että pahalta näyttää, mutta vielä pahempaa taitaa olla tulossa..

Ps. Ei huolta, en tukistele asiakasperheiden lapsia vaan mukaudun vanhempien antamiin neuvoihin ja kasvatusmalliin

Minua oksettaa aikuisten tapa puhua lasten pahoista teoista. Mitkä pahat teot? Ymmärtämättömyydestä kaikki johtuu. En minä ainakaan lapsena tehnyt koskaan pahaa tahallani, vaan koska en ymmärtänyt, miksi en saa ajaa omaa etuani jne. Koska muutkin näyttivät ajavan. Minulle ei koskaan sanottu, että se on väärin, vaan hymisteltiin vain, ettei siitä pidä välittää. Vain sillä oli muka väliä, mitä itse tein ja MINUN oli väärin ajaa omaa etuani. En ymmärtänyt, miksi näin. Jos tein sitten samaa, mitä tiesin muidenkin tekevän niin siitä rankaiseminen oli minusta väärin. Koska muiden tekemänä sen ei sanottu minulle olevan väärin, vaan siitä ei vain pitänyt välittää! Minulle oli eri säännöt. Tällainen aikuisen epäjohdonmukaisuus ei oikeuta puhumaan minun vääristä teoistani. Minä tein aina oikein. Samaa, minkä kasvattajani sanoi olevan ok muiden tekemänä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä käytössä jäähy. Ollut jo pienestä saakka. Lapset osaa käyttäytyä eivätkä perseile niinkuin nämä vapaan kasvatuksen tulokset. Osaavat ja saavat silti olla myös lapsia.

Olin pomminvarma, että kun tämän ketjun avaan niin nuo kaksi sanaa tulee vastaani melko nopeasti ja jälleen kerran täysin väärin ymmärrettynä, kuten kävikin :) 

Vapaa kasvatus ja välinpitämätön kasvatus, tai ei kasvatusta ollenkaan, ovat tyystin eriasioita. Pääsääntöisestihän vaille minkäänlaista kasvatusta jääneitä täysin erheellisesti kutsutaan vapaan kasvatuksen tuotoksiksi, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä vapaan kasvatuksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin lapsilla rangaistuksia ei tarvita, mutta useimmilla kyllä. Sen kyllä näkee lasten käytöksestä jos vanhemmat eivät käytä rangaistuksia vaikka kyseinen lapsi niitä tarvitsisi. Säännöistä ei välitetä, puhutaan rumia eikä koulun opettajien tai tarhan tätien totteleminen kiinnosta. Ylipäätään määräykset menevät yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, koska lapsi tietää, ettei aikuinen mahda hänelle mitään vaikka jättäisikin tottelematta.

Olen oikeasti pilkun tarkka siitä mitä sanon ja ikinä en jätä toteuttamatta sitä mitä sanon. Silti meidän 6v edelleen on niin jääräpää, että koettelee rajoja ja tekee välillä mitä tahtoo.

Viime aikoina olen miettinyt lahjomisen ja rankaisemisen lopettamista, koska kuulin eräästä kokemuksesta, että nimenomaan nämä saavat jotkut lapset jännittämään niin paljon, että lapsi keskittyy siihen kilttinä olemiseen, koska tietää mitä saa tai ei saa ja on vielä vaikeampi käyttäytyä hyvin. Tarkootus olisi lopettaa ne ja vaihtaa pelkkään keskusteluun (sitäkin meillä harrastetaan ennestäänkin paljon) ja kokeillaan, jos toimii. Lopetan sanan kiltti ja tuhma/tottelematon ja yritän enemmänkin ohjata käyttäytymään vaarattomasti ja järkevästi.

Tosin näin olen jo yrittänyt, mutta pinna palaa jossain vaiheessa ja suusta tulee sanat "jos et nyt mene hammaspesulle...ei tule...." tai aina se lipsahtaa "ostetaan jätskit jos olet nyt kiltisti". Oikeasti kumpikaan ei toimi ja lapsi on itsekin sanonut, että jännitti sitä jätskiä niin paljon, ettei osannut käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointtina onkin kasvattaa lapsi ymmärtämääm, miksi hän tottelee -ei aikaansaada sitä vallalla, vaan niin että lapsi ymmärtää asian itse.

Se on kyllä valitettavasti täysi utopia saada keskivertoihminen hyväksymään kaikki säännöt ja unohtamaan oman edun tavoittelu toisten kustannuksella. Tämä koskee vielä enemmän lapsia kuin aikuisia, koska lapsilla tunnetusti omatunto ja yleisesti asioiden ymmärtäminen ei ole läheskään aikuisen tasolla.

Tietysti pitää selittää miksi säännöt menevät niin ja niin, mutta erittäin usein siitä seuraa kyllä katastrofi, jos taustalla ei ole tilannekohtaisesti joko rangaistusta ja/tai palkitsemista varmistamassa tottelemista.

Ai? Minusta se, että muilla on hyvä olla on mitä suurimmassa määrin oman edun tavoittelua. Miksi olisi minun etuni mukaista sorsia toisia?

Ihmisen oma etu on usein ristiriidassa toisten edun kanssa. Tai vähintäänkin ihminen mieltää asian olevan niin, mikä on lopputuloksen/vaikutusten kannalta pitkälti sama asia.

Mutta silloinhan kuuluisi keskustella siitä, että miksi mieltää oman etunsa olevan ristiriidassa muiden edun kanssa. Jos rangaistuksin estetään oman edun tavoittelu niin mihin se johtaa? Heti kun rangaistus ei uhkaa (eli kasvat vaikkapa täysi-ikäiseksi) niin sorsit toisia. Enkä nyt puhu mistään laittomuuksista, vaan oman edun tavoittelusta.

Jos on keskustellen saatu lapsi kokemaan, että hänenkin etunsa toteutuu tai että hänenkin etunsa on isommassa mittakaavassa ajatella toisia niin häntä ei kiinnosta sorsia muita aikuisena.

Kyllä aikuisiässäkin on erilaisia rangaistuksia jotka uhkaavat ihmistä. Jos vaikka perustat kaivoksen ja jätät jätevedet kunnolla puhdistamatta koska puhdistus maksaa ja pienentää voittojasi, niin siitä seuraa sakot/vankilaa.

Disclaimer: kirjoitin, etten puhu laittomuuksista.

Mutta nämä laittomuudet ovat viime kädessä aivan sama asia kuin se, että lapsille on laitettu sääntö että toisen lelua ei saa ottaa tai että keksiä ei oteta keittiön kaapista ilman lupaa. Eli oman edun ajamista toisten kustannuksella. 

No en vertaisi noita laittomuuksiin. Lapsi joka ottaa lelun toisen kädestä ei ole vielä ymmärtänyt mikä siinä niin pahaa on. Eri asia kuin laittomuus aikuiselle.

Kyllä vähänkin vanhempi lapsi (taaperoiän ohittanut) alkaa sen ymmärtää, mutta halu toisen lelun ottamiseen jatkuu silti, koska lapsi kokee siitä olevan itselleen hyötyä.

Ei, vaan esimerkiksi siksi, että vanhempi ei tuomitse sitä muiden lasten tekemänä, eli antaa ymmärtää omalla lapsellaan olevan eri säännöt, kuin muilla lapsilla. En tarkoita, että muiden lapsia pitäisi alkaa rangaista, mutta omalle lapselle pitäisi sanoa muiden ottaessa heidän lelunsa, että se oli väärin. Mutta vanhemmat ei sano, koska haluavat olla vieraskoreita tai jotain muuta vastaavaa.

Luultavasti koulukiusaajien vanhemmat ei usko rangaistuksiin kasvatuskeinona. Miksiköhän kiusaaminen on lisääntynyt ja julmistunut...?

Kiristys, lahjonta, uhkailu.

Siinä mamman apurit.

Jaksatteko olla oikeasti noin fiksuja ja pitkäpinnaisia kasvattajia?!

Minä huudan ja raivoan harva se viikko. Aresti on käytössä jos ei nyt usein, niin kuitenkin toisinaan. Kasvatan ihan "fiiliksen" mukaan tämän arjen tiimellyksessä. Asioista toki keskustellaan, mutta ihmisiä me vanhemmat ollaan ja joskus lyö yli. Tuskin siitä on suurta vahinkoa. Käsiksi ei käydä, siinä kulkee raja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin ihan mielenkiinnosta lueskelemaan kommentteja, omia lapsia mulla ei siis ole mutta olen nelisen vuotta ollut hoitajana eri perheissä ja nähnyt erilaisia kasvatustyylejä. Itse en ymmärrä miksei pahasta teosta seuraisi rangaistus, niin se oli omassa lapsuudessa ainakin. Tukkapöllyä tai luunappikin joskus enkä ole saanut mitään traumoja. Jotenkin tosi hämmentyneenä seurailen vierestä kun nykypenskojen annetaan tehdä mutä lystää, sanoivat meidän ikäpolvestakin jo että pahalta näyttää, mutta vielä pahempaa taitaa olla tulossa..

Ps. Ei huolta, en tukistele asiakasperheiden lapsia vaan mukaudun vanhempien antamiin neuvoihin ja kasvatusmalliin

Minua oksettaa aikuisten tapa puhua lasten pahoista teoista. Mitkä pahat teot? Ymmärtämättömyydestä kaikki johtuu. En minä ainakaan lapsena tehnyt koskaan pahaa tahallani, vaan koska en ymmärtänyt, miksi en saa ajaa omaa etuani jne. Koska muutkin näyttivät ajavan. Minulle ei koskaan sanottu, että se on väärin, vaan hymisteltiin vain, ettei siitä pidä välittää. Vain sillä oli muka väliä, mitä itse tein ja MINUN oli väärin ajaa omaa etuani. En ymmärtänyt, miksi näin. Jos tein sitten samaa, mitä tiesin muidenkin tekevän niin siitä rankaiseminen oli minusta väärin. Koska muiden tekemänä sen ei sanottu minulle olevan väärin, vaan siitä ei vain pitänyt välittää! Minulle oli eri säännöt. Tällainen aikuisen epäjohdonmukaisuus ei oikeuta puhumaan minun vääristä teoistani. Minä tein aina oikein. Samaa, minkä kasvattajani sanoi olevan ok muiden tekemänä.

Jos lapsi vaikka systemaattisesti ja tieten tahtoen tahallaan kiusaa toista, niin kyllä se on paha teko, halusi lapsi sitä sitten itse kutsua miksi tahansa. Ja jos se kiusaaminen ei keskustelemalla lopu, niin sitten alkaa hyvin pian nollatoleranssi, jossa pienimmästäkin kiusaamisyrityksestä räpsähtää sellainen rangaistus että varmasti tuntuu (ja tietenkin lapselle tehdään joka kerta selväksi mistä se rangaistus johtui).