En usko rangaistuksiin kasvatuskeinona. Onko muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin ihan mielenkiinnosta lueskelemaan kommentteja, omia lapsia mulla ei siis ole mutta olen nelisen vuotta ollut hoitajana eri perheissä ja nähnyt erilaisia kasvatustyylejä. Itse en ymmärrä miksei pahasta teosta seuraisi rangaistus, niin se oli omassa lapsuudessa ainakin. Tukkapöllyä tai luunappikin joskus enkä ole saanut mitään traumoja. Jotenkin tosi hämmentyneenä seurailen vierestä kun nykypenskojen annetaan tehdä mutä lystää, sanoivat meidän ikäpolvestakin jo että pahalta näyttää, mutta vielä pahempaa taitaa olla tulossa..

Ps. Ei huolta, en tukistele asiakasperheiden lapsia vaan mukaudun vanhempien antamiin neuvoihin ja kasvatusmalliin

Minua oksettaa aikuisten tapa puhua lasten pahoista teoista. Mitkä pahat teot? Ymmärtämättömyydestä kaikki johtuu. En minä ainakaan lapsena tehnyt koskaan pahaa tahallani, vaan koska en ymmärtänyt, miksi en saa ajaa omaa etuani jne. Koska muutkin näyttivät ajavan. Minulle ei koskaan sanottu, että se on väärin, vaan hymisteltiin vain, ettei siitä pidä välittää. Vain sillä oli muka väliä, mitä itse tein ja MINUN oli väärin ajaa omaa etuani. En ymmärtänyt, miksi näin. Jos tein sitten samaa, mitä tiesin muidenkin tekevän niin siitä rankaiseminen oli minusta väärin. Koska muiden tekemänä sen ei sanottu minulle olevan väärin, vaan siitä ei vain pitänyt välittää! Minulle oli eri säännöt. Tällainen aikuisen epäjohdonmukaisuus ei oikeuta puhumaan minun vääristä teoistani. Minä tein aina oikein. Samaa, minkä kasvattajani sanoi olevan ok muiden tekemänä.

Jos lapsi vaikka systemaattisesti ja tieten tahtoen tahallaan kiusaa toista, niin kyllä se on paha teko, halusi lapsi sitä sitten itse kutsua miksi tahansa. Ja jos se kiusaaminen ei keskustelemalla lopu, niin sitten alkaa hyvin pian nollatoleranssi, jossa pienimmästäkin kiusaamisyrityksestä räpsähtää sellainen rangaistus että varmasti tuntuu (ja tietenkin lapselle tehdään joka kerta selväksi mistä se rangaistus johtui).

Kyllä siinä on vanhemmilla mennyt jotain jo aikaisemmin pieleen jos lapsi systemaattisesti tekee pahaa. Ei ole kannettu vastuuta vaan omien virheiden seuraukset selitetään lapsen vioilla.

Tämmöisiltä pitäisi ottaa lapset pois kasvattajille, joilta löytyy rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin ihan mielenkiinnosta lueskelemaan kommentteja, omia lapsia mulla ei siis ole mutta olen nelisen vuotta ollut hoitajana eri perheissä ja nähnyt erilaisia kasvatustyylejä. Itse en ymmärrä miksei pahasta teosta seuraisi rangaistus, niin se oli omassa lapsuudessa ainakin. Tukkapöllyä tai luunappikin joskus enkä ole saanut mitään traumoja. Jotenkin tosi hämmentyneenä seurailen vierestä kun nykypenskojen annetaan tehdä mutä lystää, sanoivat meidän ikäpolvestakin jo että pahalta näyttää, mutta vielä pahempaa taitaa olla tulossa..

Ps. Ei huolta, en tukistele asiakasperheiden lapsia vaan mukaudun vanhempien antamiin neuvoihin ja kasvatusmalliin

Minua oksettaa aikuisten tapa puhua lasten pahoista teoista. Mitkä pahat teot? Ymmärtämättömyydestä kaikki johtuu. En minä ainakaan lapsena tehnyt koskaan pahaa tahallani, vaan koska en ymmärtänyt, miksi en saa ajaa omaa etuani jne. Koska muutkin näyttivät ajavan. Minulle ei koskaan sanottu, että se on väärin, vaan hymisteltiin vain, ettei siitä pidä välittää. Vain sillä oli muka väliä, mitä itse tein ja MINUN oli väärin ajaa omaa etuani. En ymmärtänyt, miksi näin. Jos tein sitten samaa, mitä tiesin muidenkin tekevän niin siitä rankaiseminen oli minusta väärin. Koska muiden tekemänä sen ei sanottu minulle olevan väärin, vaan siitä ei vain pitänyt välittää! Minulle oli eri säännöt. Tällainen aikuisen epäjohdonmukaisuus ei oikeuta puhumaan minun vääristä teoistani. Minä tein aina oikein. Samaa, minkä kasvattajani sanoi olevan ok muiden tekemänä.

Jos lapsi vaikka systemaattisesti ja tieten tahtoen tahallaan kiusaa toista, niin kyllä se on paha teko, halusi lapsi sitä sitten itse kutsua miksi tahansa. Ja jos se kiusaaminen ei keskustelemalla lopu, niin sitten alkaa hyvin pian nollatoleranssi, jossa pienimmästäkin kiusaamisyrityksestä räpsähtää sellainen rangaistus että varmasti tuntuu (ja tietenkin lapselle tehdään joka kerta selväksi mistä se rangaistus johtui).

Hyvinvoiva lapsi ei kiusaa toisia systemaattisesti. Eikö olisi syytä selvittää miksi lapsi käyttäytyy kuten käyttäytyy?

Miten ajattelet rankaisun auttavan tilannetta? Auttaako se lasta ymmärtämään miksi ei saa kiusata?

Mielenkiintoinen keskustelu. Sikäli kuin muistan, meillä ei ole rangaistu. Puhe on riittänyt. Silti uskon, että rangaistus voi joskus olla paikallaan. Kun rangaistus on kärsitty, asia on loppuun käsitelty. Puhuminen saattaa mennä syyllistämiseksi, ja jos vanhempi ei varo sanojaan, lapsi voi ajatella olevansa kelvoton syntisäkki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin ihan mielenkiinnosta lueskelemaan kommentteja, omia lapsia mulla ei siis ole mutta olen nelisen vuotta ollut hoitajana eri perheissä ja nähnyt erilaisia kasvatustyylejä. Itse en ymmärrä miksei pahasta teosta seuraisi rangaistus, niin se oli omassa lapsuudessa ainakin. Tukkapöllyä tai luunappikin joskus enkä ole saanut mitään traumoja. Jotenkin tosi hämmentyneenä seurailen vierestä kun nykypenskojen annetaan tehdä mutä lystää, sanoivat meidän ikäpolvestakin jo että pahalta näyttää, mutta vielä pahempaa taitaa olla tulossa..

Ps. Ei huolta, en tukistele asiakasperheiden lapsia vaan mukaudun vanhempien antamiin neuvoihin ja kasvatusmalliin

Minua oksettaa aikuisten tapa puhua lasten pahoista teoista. Mitkä pahat teot? Ymmärtämättömyydestä kaikki johtuu. En minä ainakaan lapsena tehnyt koskaan pahaa tahallani, vaan koska en ymmärtänyt, miksi en saa ajaa omaa etuani jne. Koska muutkin näyttivät ajavan. Minulle ei koskaan sanottu, että se on väärin, vaan hymisteltiin vain, ettei siitä pidä välittää. Vain sillä oli muka väliä, mitä itse tein ja MINUN oli väärin ajaa omaa etuani. En ymmärtänyt, miksi näin. Jos tein sitten samaa, mitä tiesin muidenkin tekevän niin siitä rankaiseminen oli minusta väärin. Koska muiden tekemänä sen ei sanottu minulle olevan väärin, vaan siitä ei vain pitänyt välittää! Minulle oli eri säännöt. Tällainen aikuisen epäjohdonmukaisuus ei oikeuta puhumaan minun vääristä teoistani. Minä tein aina oikein. Samaa, minkä kasvattajani sanoi olevan ok muiden tekemänä.

Jos lapsi vaikka systemaattisesti ja tieten tahtoen tahallaan kiusaa toista, niin kyllä se on paha teko, halusi lapsi sitä sitten itse kutsua miksi tahansa. Ja jos se kiusaaminen ei keskustelemalla lopu, niin sitten alkaa hyvin pian nollatoleranssi, jossa pienimmästäkin kiusaamisyrityksestä räpsähtää sellainen rangaistus että varmasti tuntuu (ja tietenkin lapselle tehdään joka kerta selväksi mistä se rangaistus johtui).

Kyllä siinä on vanhemmilla mennyt jotain jo aikaisemmin pieleen jos lapsi systemaattisesti tekee pahaa. Ei ole kannettu vastuuta vaan omien virheiden seuraukset selitetään lapsen vioilla.

Tämmöisiltä pitäisi ottaa lapset pois kasvattajille, joilta löytyy rakkautta.

Ei ollenkaan kaikista lapsen käyttäytymisen ongelmista voi vanhempia syyttää. Ja toisaalta niissä tapauksissa missä voi, niin niihin ongelmiin puuttuminen on sitten joka tapauksessa muiden lasta kasvattavien tahojen (tarha, koulu) päänsärkynä.

Mm. jonkun ihmisen jatkuva kiusaaminen on todella tavallista lasten parissa ja siihen syyllistyvät myös "mallivanhempien" lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin ihan mielenkiinnosta lueskelemaan kommentteja, omia lapsia mulla ei siis ole mutta olen nelisen vuotta ollut hoitajana eri perheissä ja nähnyt erilaisia kasvatustyylejä. Itse en ymmärrä miksei pahasta teosta seuraisi rangaistus, niin se oli omassa lapsuudessa ainakin. Tukkapöllyä tai luunappikin joskus enkä ole saanut mitään traumoja. Jotenkin tosi hämmentyneenä seurailen vierestä kun nykypenskojen annetaan tehdä mutä lystää, sanoivat meidän ikäpolvestakin jo että pahalta näyttää, mutta vielä pahempaa taitaa olla tulossa..

Ps. Ei huolta, en tukistele asiakasperheiden lapsia vaan mukaudun vanhempien antamiin neuvoihin ja kasvatusmalliin

Minua oksettaa aikuisten tapa puhua lasten pahoista teoista. Mitkä pahat teot? Ymmärtämättömyydestä kaikki johtuu. En minä ainakaan lapsena tehnyt koskaan pahaa tahallani, vaan koska en ymmärtänyt, miksi en saa ajaa omaa etuani jne. Koska muutkin näyttivät ajavan. Minulle ei koskaan sanottu, että se on väärin, vaan hymisteltiin vain, ettei siitä pidä välittää. Vain sillä oli muka väliä, mitä itse tein ja MINUN oli väärin ajaa omaa etuani. En ymmärtänyt, miksi näin. Jos tein sitten samaa, mitä tiesin muidenkin tekevän niin siitä rankaiseminen oli minusta väärin. Koska muiden tekemänä sen ei sanottu minulle olevan väärin, vaan siitä ei vain pitänyt välittää! Minulle oli eri säännöt. Tällainen aikuisen epäjohdonmukaisuus ei oikeuta puhumaan minun vääristä teoistani. Minä tein aina oikein. Samaa, minkä kasvattajani sanoi olevan ok muiden tekemänä.

Jos lapsi vaikka systemaattisesti ja tieten tahtoen tahallaan kiusaa toista, niin kyllä se on paha teko, halusi lapsi sitä sitten itse kutsua miksi tahansa. Ja jos se kiusaaminen ei keskustelemalla lopu, niin sitten alkaa hyvin pian nollatoleranssi, jossa pienimmästäkin kiusaamisyrityksestä räpsähtää sellainen rangaistus että varmasti tuntuu (ja tietenkin lapselle tehdään joka kerta selväksi mistä se rangaistus johtui).

Hyvinvoiva lapsi ei kiusaa toisia systemaattisesti. Eikö olisi syytä selvittää miksi lapsi käyttäytyy kuten käyttäytyy?

Miten ajattelet rankaisun auttavan tilannetta? Auttaako se lasta ymmärtämään miksi ei saa kiusata?

Kyllä ihan varmana kiusaa hyvinvoiva lapsikin. Jos yhtään mietit vaikka koulukiusaamiskuvioita jossain alaluokilla.

Ja rangaistus auttaa mm. siihen, että kiusaaminen todennäköisesti saadaan ainakin vähenemään merkittävästi, mikä on se päätavoite. Jos taas rangaistus jätetään antamatta, niin lapsi ei edelleenkään ymmärrä sitä miksi hänen ei tulisi kiusata, ja samalla jatkaa sitä kiusaamista entisessä laajuudessaan (mitä voi selkeästi pitää huonompana vaihtoehtona). Sitä paitsi omalle kohdalle osuva rangaistuksen kärsiminen voi myös saada kiusaajan tajuamaan konkreettisesti sen, miten väärin kiusaaminen on, eli se myös saattaa ihan itsessään opettaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin ihan mielenkiinnosta lueskelemaan kommentteja, omia lapsia mulla ei siis ole mutta olen nelisen vuotta ollut hoitajana eri perheissä ja nähnyt erilaisia kasvatustyylejä. Itse en ymmärrä miksei pahasta teosta seuraisi rangaistus, niin se oli omassa lapsuudessa ainakin. Tukkapöllyä tai luunappikin joskus enkä ole saanut mitään traumoja. Jotenkin tosi hämmentyneenä seurailen vierestä kun nykypenskojen annetaan tehdä mutä lystää, sanoivat meidän ikäpolvestakin jo että pahalta näyttää, mutta vielä pahempaa taitaa olla tulossa..

Ps. Ei huolta, en tukistele asiakasperheiden lapsia vaan mukaudun vanhempien antamiin neuvoihin ja kasvatusmalliin

Minua oksettaa aikuisten tapa puhua lasten pahoista teoista. Mitkä pahat teot? Ymmärtämättömyydestä kaikki johtuu. En minä ainakaan lapsena tehnyt koskaan pahaa tahallani, vaan koska en ymmärtänyt, miksi en saa ajaa omaa etuani jne. Koska muutkin näyttivät ajavan. Minulle ei koskaan sanottu, että se on väärin, vaan hymisteltiin vain, ettei siitä pidä välittää. Vain sillä oli muka väliä, mitä itse tein ja MINUN oli väärin ajaa omaa etuani. En ymmärtänyt, miksi näin. Jos tein sitten samaa, mitä tiesin muidenkin tekevän niin siitä rankaiseminen oli minusta väärin. Koska muiden tekemänä sen ei sanottu minulle olevan väärin, vaan siitä ei vain pitänyt välittää! Minulle oli eri säännöt. Tällainen aikuisen epäjohdonmukaisuus ei oikeuta puhumaan minun vääristä teoistani. Minä tein aina oikein. Samaa, minkä kasvattajani sanoi olevan ok muiden tekemänä.

Jos lapsi vaikka systemaattisesti ja tieten tahtoen tahallaan kiusaa toista, niin kyllä se on paha teko, halusi lapsi sitä sitten itse kutsua miksi tahansa. Ja jos se kiusaaminen ei keskustelemalla lopu, niin sitten alkaa hyvin pian nollatoleranssi, jossa pienimmästäkin kiusaamisyrityksestä räpsähtää sellainen rangaistus että varmasti tuntuu (ja tietenkin lapselle tehdään joka kerta selväksi mistä se rangaistus johtui).

Lapsi kiusaa koska lapsen varhaiskasvatus on laiminlyöty.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kiusaa koska lapsen varhaiskasvatus on laiminlyöty.

Ai koska lapsi ei ole ollut päiväkodissa, missä ammattikasvattajat eivät siten ole häntä voineet tarvittaessa rangaista? Enpä äkkiseltään ole ajatellut, että kotihoidolla on tuollaisiakin vaikutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä käytössä jäähy. Ollut jo pienestä saakka. Lapset osaa käyttäytyä eivätkä perseile niinkuin nämä vapaan kasvatuksen tulokset. Osaavat ja saavat silti olla myös lapsia.

Olin pomminvarma, että kun tämän ketjun avaan niin nuo kaksi sanaa tulee vastaani melko nopeasti ja jälleen kerran täysin väärin ymmärrettynä, kuten kävikin :) 

Vapaa kasvatus ja välinpitämätön kasvatus, tai ei kasvatusta ollenkaan, ovat tyystin eriasioita. Pääsääntöisestihän vaille minkäänlaista kasvatusta jääneitä täysin erheellisesti kutsutaan vapaan kasvatuksen tuotoksiksi, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä vapaan kasvatuksen kanssa.

En väittänyt, että nuo ovat täysin kasvatusta vaille jääneitä. Vapaasti kasvatetulla tarkoitin lässyttämällä ja lapsen mielen mukaan kasvatettuja. Että lapsi on pomo kotona, vanhemmatvain myötäilee, eikä rikkomuksista seuraa minkäänlaista rangaistusta. Kuinka tulkitsit tuon käyttämäni termin väärin ymmärretyksi, kun en sitä edes mitenkään esimerkein tuossa perustellut?

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemmuus_ja_kasvatus/kas…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin ihan mielenkiinnosta lueskelemaan kommentteja, omia lapsia mulla ei siis ole mutta olen nelisen vuotta ollut hoitajana eri perheissä ja nähnyt erilaisia kasvatustyylejä. Itse en ymmärrä miksei pahasta teosta seuraisi rangaistus, niin se oli omassa lapsuudessa ainakin. Tukkapöllyä tai luunappikin joskus enkä ole saanut mitään traumoja. Jotenkin tosi hämmentyneenä seurailen vierestä kun nykypenskojen annetaan tehdä mutä lystää, sanoivat meidän ikäpolvestakin jo että pahalta näyttää, mutta vielä pahempaa taitaa olla tulossa..

Ps. Ei huolta, en tukistele asiakasperheiden lapsia vaan mukaudun vanhempien antamiin neuvoihin ja kasvatusmalliin

Minua oksettaa aikuisten tapa puhua lasten pahoista teoista. Mitkä pahat teot? Ymmärtämättömyydestä kaikki johtuu. En minä ainakaan lapsena tehnyt koskaan pahaa tahallani, vaan koska en ymmärtänyt, miksi en saa ajaa omaa etuani jne. Koska muutkin näyttivät ajavan. Minulle ei koskaan sanottu, että se on väärin, vaan hymisteltiin vain, ettei siitä pidä välittää. Vain sillä oli muka väliä, mitä itse tein ja MINUN oli väärin ajaa omaa etuani. En ymmärtänyt, miksi näin. Jos tein sitten samaa, mitä tiesin muidenkin tekevän niin siitä rankaiseminen oli minusta väärin. Koska muiden tekemänä sen ei sanottu minulle olevan väärin, vaan siitä ei vain pitänyt välittää! Minulle oli eri säännöt. Tällainen aikuisen epäjohdonmukaisuus ei oikeuta puhumaan minun vääristä teoistani. Minä tein aina oikein. Samaa, minkä kasvattajani sanoi olevan ok muiden tekemänä.

Jos lapsi vaikka systemaattisesti ja tieten tahtoen tahallaan kiusaa toista, niin kyllä se on paha teko, halusi lapsi sitä sitten itse kutsua miksi tahansa. Ja jos se kiusaaminen ei keskustelemalla lopu, niin sitten alkaa hyvin pian nollatoleranssi, jossa pienimmästäkin kiusaamisyrityksestä räpsähtää sellainen rangaistus että varmasti tuntuu (ja tietenkin lapselle tehdään joka kerta selväksi mistä se rangaistus johtui).

Lapsi kiusaa koska lapsen varhaiskasvatus on laiminlyöty.

Sisarukset ottaa yhteen ja ärsyttävät toisiaan HYVINKIN USEIN. Lasken tuon kiusaamiseksi, eikä siihen tasan tarkkaan ole vaikuttanut varhaiskasvatuksen puuttuminen, tai sitten ei yhtäkään useampilapsisen perheen kakaraa ole koskaan kasvatettu varhaislapsuudessa.

En jaksa lukea ketjua mutta olen yrittänyt kasvattaa sillä lailla että rangaistusta tärkeämpi asia on tekojen seuraukset. Oma äiti kasvatti niin että jos et laita tumppuja käteen äidille tulee paha mieli. Minä olen kasvattanut niin että jos et laita tumppuja käteen sormet paleltuu. On sitten menty pihalle pakkaseen ilman tumppuja ja katsottu mitä siitä seuraa. Yksinkertaistaen näin. Ei ihan täysin ole mennyt pieleen koska pojan vanhempainvartissa open ekat sanat oli että erittäin hyvin käyttäytyvä poika. Siitä on tullut hirveän järkevä ja se uskoo mut sanon koska kokemus on se että jos äiti nillittää jostain se tapahtuu syystä.

Tuttavani poika on 5v, äidillä ei ole minkäänlaista auktoriteettia poikaa kohtaan. Kun on aika lähteä johonkin, muille lapsille kerhossa riittääettä vanhempi pyytää pukemaan, mutta tuttavani pyytäessä poikaansa, ei lapsi reagoi äidin pyyntöön kuinkaan. Äiti jatkaa maarittelemalla että "tuleppas nyt, kun pitäisi joutua jo. Noniin, tulisitko nyt?" Samaiseen lapseen saa kuitenkin muut äidit kontaktia hyvin ja heitä tottelee, samoin ohjaaja, kun ovat määrätietoisia, eivätkä mene lapsen ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin ihan mielenkiinnosta lueskelemaan kommentteja, omia lapsia mulla ei siis ole mutta olen nelisen vuotta ollut hoitajana eri perheissä ja nähnyt erilaisia kasvatustyylejä. Itse en ymmärrä miksei pahasta teosta seuraisi rangaistus, niin se oli omassa lapsuudessa ainakin. Tukkapöllyä tai luunappikin joskus enkä ole saanut mitään traumoja. Jotenkin tosi hämmentyneenä seurailen vierestä kun nykypenskojen annetaan tehdä mutä lystää, sanoivat meidän ikäpolvestakin jo että pahalta näyttää, mutta vielä pahempaa taitaa olla tulossa..

Ps. Ei huolta, en tukistele asiakasperheiden lapsia vaan mukaudun vanhempien antamiin neuvoihin ja kasvatusmalliin

Minua oksettaa aikuisten tapa puhua lasten pahoista teoista. Mitkä pahat teot? Ymmärtämättömyydestä kaikki johtuu. En minä ainakaan lapsena tehnyt koskaan pahaa tahallani, vaan koska en ymmärtänyt, miksi en saa ajaa omaa etuani jne. Koska muutkin näyttivät ajavan. Minulle ei koskaan sanottu, että se on väärin, vaan hymisteltiin vain, ettei siitä pidä välittää. Vain sillä oli muka väliä, mitä itse tein ja MINUN oli väärin ajaa omaa etuani. En ymmärtänyt, miksi näin. Jos tein sitten samaa, mitä tiesin muidenkin tekevän niin siitä rankaiseminen oli minusta väärin. Koska muiden tekemänä sen ei sanottu minulle olevan väärin, vaan siitä ei vain pitänyt välittää! Minulle oli eri säännöt. Tällainen aikuisen epäjohdonmukaisuus ei oikeuta puhumaan minun vääristä teoistani. Minä tein aina oikein. Samaa, minkä kasvattajani sanoi olevan ok muiden tekemänä.

Jos lapsi vaikka systemaattisesti ja tieten tahtoen tahallaan kiusaa toista, niin kyllä se on paha teko, halusi lapsi sitä sitten itse kutsua miksi tahansa. Ja jos se kiusaaminen ei keskustelemalla lopu, niin sitten alkaa hyvin pian nollatoleranssi, jossa pienimmästäkin kiusaamisyrityksestä räpsähtää sellainen rangaistus että varmasti tuntuu (ja tietenkin lapselle tehdään joka kerta selväksi mistä se rangaistus johtui).

Lapsi kiusaa koska lapsen varhaiskasvatus on laiminlyöty.

Sisarukset ottaa yhteen ja ärsyttävät toisiaan HYVINKIN USEIN. Lasken tuon kiusaamiseksi, eikä siihen tasan tarkkaan ole vaikuttanut varhaiskasvatuksen puuttuminen, tai sitten ei yhtäkään useampilapsisen perheen kakaraa ole koskaan kasvatettu varhaislapsuudessa.

Sisarusten välinen tappelu on eri asia kuin vieraan lapsen systemaattinen ja jatkuva kiusaaminen esim. koulussa. Tästä oli ainakin aiemmin puhe.

Yksikään hyvinvoiva lapsi ei syyllisty siihen vaikka kotona sisarusten välillä olisikin riitaa ja kiusaamista. Tämä on ihan fakta ja sen voi allekirjoittaa varmasti jokainen ammattikasvattaja.

Mulla on kokemusta vain koirista, mutta siitä huolimatta keskitytään rangaistuksen sijasta enemmän palkitsemiseen.

En oikein ymmärrä, että eläinten satuttaminen koulutustarkoituksessa ei ole ok, mutta älyllisempää lasta voi sitten rangaista tukistamalla tms.

Positiivinen vahvistaminen toimii pitemällä tähtäimellä paremmin, koska aivot ovat tuolloin vastaanottavassa tilassa. Stressaantunut, pelokas, jännittynyt eläin tai ihminen ei opi samalla tavalla, oppi ei jää päähän. Ei mene sinne muistiin.

Esim ruokaa käytetään koirien kanssa sen vuoksi, että aivojen välitysaineet ovat tuolloin ideaalissa tilanteessa oppimista ajatellen. Sekä eläin että ihminen tekee mieluummin niitä miellyttäviä asioita, kuin epämiellyttäviä.

Ehkä futistreenit tai hampaidenpesu ei muutu sen miellyttävävämmäksi vaikka tekemättä jättämisestä seuraisi rangaistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin ihan mielenkiinnosta lueskelemaan kommentteja, omia lapsia mulla ei siis ole mutta olen nelisen vuotta ollut hoitajana eri perheissä ja nähnyt erilaisia kasvatustyylejä. Itse en ymmärrä miksei pahasta teosta seuraisi rangaistus, niin se oli omassa lapsuudessa ainakin. Tukkapöllyä tai luunappikin joskus enkä ole saanut mitään traumoja. Jotenkin tosi hämmentyneenä seurailen vierestä kun nykypenskojen annetaan tehdä mutä lystää, sanoivat meidän ikäpolvestakin jo että pahalta näyttää, mutta vielä pahempaa taitaa olla tulossa..

Ps. Ei huolta, en tukistele asiakasperheiden lapsia vaan mukaudun vanhempien antamiin neuvoihin ja kasvatusmalliin

Minua oksettaa aikuisten tapa puhua lasten pahoista teoista. Mitkä pahat teot? Ymmärtämättömyydestä kaikki johtuu. En minä ainakaan lapsena tehnyt koskaan pahaa tahallani, vaan koska en ymmärtänyt, miksi en saa ajaa omaa etuani jne. Koska muutkin näyttivät ajavan. Minulle ei koskaan sanottu, että se on väärin, vaan hymisteltiin vain, ettei siitä pidä välittää. Vain sillä oli muka väliä, mitä itse tein ja MINUN oli väärin ajaa omaa etuani. En ymmärtänyt, miksi näin. Jos tein sitten samaa, mitä tiesin muidenkin tekevän niin siitä rankaiseminen oli minusta väärin. Koska muiden tekemänä sen ei sanottu minulle olevan väärin, vaan siitä ei vain pitänyt välittää! Minulle oli eri säännöt. Tällainen aikuisen epäjohdonmukaisuus ei oikeuta puhumaan minun vääristä teoistani. Minä tein aina oikein. Samaa, minkä kasvattajani sanoi olevan ok muiden tekemänä.

Jos lapsi vaikka systemaattisesti ja tieten tahtoen tahallaan kiusaa toista, niin kyllä se on paha teko, halusi lapsi sitä sitten itse kutsua miksi tahansa. Ja jos se kiusaaminen ei keskustelemalla lopu, niin sitten alkaa hyvin pian nollatoleranssi, jossa pienimmästäkin kiusaamisyrityksestä räpsähtää sellainen rangaistus että varmasti tuntuu (ja tietenkin lapselle tehdään joka kerta selväksi mistä se rangaistus johtui).

Lapsi kiusaa koska lapsen varhaiskasvatus on laiminlyöty.

Sisarukset ottaa yhteen ja ärsyttävät toisiaan HYVINKIN USEIN. Lasken tuon kiusaamiseksi, eikä siihen tasan tarkkaan ole vaikuttanut varhaiskasvatuksen puuttuminen, tai sitten ei yhtäkään useampilapsisen perheen kakaraa ole koskaan kasvatettu varhaislapsuudessa.

Sisarusten välinen tappelu on eri asia kuin vieraan lapsen systemaattinen ja jatkuva kiusaaminen esim. koulussa. Tästä oli ainakin aiemmin puhe.

Yksikään hyvinvoiva lapsi ei syyllisty siihen vaikka kotona sisarusten välillä olisikin riitaa ja kiusaamista. Tämä on ihan fakta ja sen voi allekirjoittaa varmasti jokainen ammattikasvattaja.

Tässä lainaamassani ketjussa ei puhuttu kuin yleisesti systemaattisesta kiusaamisesta. Ja siksi mainitsin tuon sisarusten kiusaamisen. Ja se koulussa kiusaaminen tuntuu olevan ainakin täälläpäin niiden ns parempien perheiden lasten harrastus. Joskaan en väitä että noissa perheissä kasvatuksen taso olisi yhtä korkea kuin taloudellinen hyvinvointi.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani poika on 5v, äidillä ei ole minkäänlaista auktoriteettia poikaa kohtaan. Kun on aika lähteä johonkin, muille lapsille kerhossa riittääettä vanhempi pyytää pukemaan, mutta tuttavani pyytäessä poikaansa, ei lapsi reagoi äidin pyyntöön kuinkaan. Äiti jatkaa maarittelemalla että "tuleppas nyt, kun pitäisi joutua jo. Noniin, tulisitko nyt?" Samaiseen lapseen saa kuitenkin muut äidit kontaktia hyvin ja heitä tottelee, samoin ohjaaja, kun ovat määrätietoisia, eivätkä mene lapsen ehdoilla.

Joo. Joskus on kyllä tullut nielee että miten asioista tehdään niin vaikeita. Meidän muksu oli kerran kauppakeskuksen leikkitelineessä toisen noin nelivuotiaan kanssa. Meillä oli sellainen systeemi että lähtemisestä varoitetaan vähän ennen että lapsi voi valmistautua henkisesti ja sitte un on aika lähteä kovin monta temppua ei kannata yrittää kun lähetään kantamalla. Viis siitä huutaako ja mellastaako, jämäkästi ja rauhallisena pysyen kannetaan autoon. Tuota ei tarvi kovin monta kertaa tehdä kun menee perille. No tän toisen äiti maanittelee ja maanittelee, ei mitään reaktiota. Kun me ollaan jo pihalla nää tulee yks ja kuulen kuinka äiti selittää miten tenava tulee saamaan suklaapatukan kun suostui lähtemään sieltä. Voi luoja. Että vielä palkinnon pitää saada huonosta käytöksestä. Opettakaa ihmiset oikeesti lspsenne taaperosta asti että tällaisista perusasioista kuten paikoista lähteminen ei neuvotella. Elämä on niin paljon helpompaa. Muista jutuista voi sitten neuvotella jotka ei tee arjesta yhtä helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin ihan mielenkiinnosta lueskelemaan kommentteja, omia lapsia mulla ei siis ole mutta olen nelisen vuotta ollut hoitajana eri perheissä ja nähnyt erilaisia kasvatustyylejä. Itse en ymmärrä miksei pahasta teosta seuraisi rangaistus, niin se oli omassa lapsuudessa ainakin. Tukkapöllyä tai luunappikin joskus enkä ole saanut mitään traumoja. Jotenkin tosi hämmentyneenä seurailen vierestä kun nykypenskojen annetaan tehdä mutä lystää, sanoivat meidän ikäpolvestakin jo että pahalta näyttää, mutta vielä pahempaa taitaa olla tulossa..

Ps. Ei huolta, en tukistele asiakasperheiden lapsia vaan mukaudun vanhempien antamiin neuvoihin ja kasvatusmalliin

Minua oksettaa aikuisten tapa puhua lasten pahoista teoista. Mitkä pahat teot? Ymmärtämättömyydestä kaikki johtuu. En minä ainakaan lapsena tehnyt koskaan pahaa tahallani, vaan koska en ymmärtänyt, miksi en saa ajaa omaa etuani jne. Koska muutkin näyttivät ajavan. Minulle ei koskaan sanottu, että se on väärin, vaan hymisteltiin vain, ettei siitä pidä välittää. Vain sillä oli muka väliä, mitä itse tein ja MINUN oli väärin ajaa omaa etuani. En ymmärtänyt, miksi näin. Jos tein sitten samaa, mitä tiesin muidenkin tekevän niin siitä rankaiseminen oli minusta väärin. Koska muiden tekemänä sen ei sanottu minulle olevan väärin, vaan siitä ei vain pitänyt välittää! Minulle oli eri säännöt. Tällainen aikuisen epäjohdonmukaisuus ei oikeuta puhumaan minun vääristä teoistani. Minä tein aina oikein. Samaa, minkä kasvattajani sanoi olevan ok muiden tekemänä.

Jos lapsi vaikka systemaattisesti ja tieten tahtoen tahallaan kiusaa toista, niin kyllä se on paha teko, halusi lapsi sitä sitten itse kutsua miksi tahansa. Ja jos se kiusaaminen ei keskustelemalla lopu, niin sitten alkaa hyvin pian nollatoleranssi, jossa pienimmästäkin kiusaamisyrityksestä räpsähtää sellainen rangaistus että varmasti tuntuu (ja tietenkin lapselle tehdään joka kerta selväksi mistä se rangaistus johtui).

Lapsi kiusaa koska lapsen varhaiskasvatus on laiminlyöty.

Sisarukset ottaa yhteen ja ärsyttävät toisiaan HYVINKIN USEIN. Lasken tuon kiusaamiseksi, eikä siihen tasan tarkkaan ole vaikuttanut varhaiskasvatuksen puuttuminen, tai sitten ei yhtäkään useampilapsisen perheen kakaraa ole koskaan kasvatettu varhaislapsuudessa.

Sisarusten välinen tappelu on eri asia kuin vieraan lapsen systemaattinen ja jatkuva kiusaaminen esim. koulussa. Tästä oli ainakin aiemmin puhe.

Yksikään hyvinvoiva lapsi ei syyllisty siihen vaikka kotona sisarusten välillä olisikin riitaa ja kiusaamista. Tämä on ihan fakta ja sen voi allekirjoittaa varmasti jokainen ammattikasvattaja.

Tuo nyt on täyttä potaskaa... Et MISTÄÄN löydä mitään faktaa siihen että hyvinvoiva lapsi ei kiusaa....

Lapset saattaa kiusata syystä että toisesta. Vaikka lapsi olisi kasvatettu siihen että toisia eii kiusata ja heikompaa puolustetaan niin SILTI eteen voi tulla tilanne jossa se sama lapsi itse on kiusaaja joko aktiivisesti tai passiivisesti.

Lapselle tottakai pitää selittää ja kertoa asioita, eihän hän muuten opi rajoja. Ongelma tulee siinä vaiheessa kun lapsi/nuori toistuvasti rikkoo niitä rajoja. Silloin ei välttämättä pelkkä keskustelu riitä.

Pitää muistaa että lapsilla on eri kehitysvaiheita joihin liittyy uhmakkuutta. Ja uhmakkuus tuo sitä rajojen paukuttelua.

Ihan selväähän on että 3v, 7v ja 15v lapsia käsitellään erilailla.

15v ihan varmasti ja taatusti tietää että esim. varastelu on väärin, hänen kanssa puhutaan siitä mutta SILTI tekee sen uudelleen. Joko siksi, että perheellä ei esim ole antaa viikko/kuukausirahaa ja teini haluaa samaa kuin jollain muulla kaverilla on (meikkejä tms) tai sitten se teini haluaa kokea jännitystä näpistelystä, voi myös olla kaveripiirin painostusta tms.

Mikä on sitten seuraamus tuolle teinille? Varsinkaan kun/jos keskustelu ei auta.

Lisää rahaa teinille? Ts. palkkio varastamisesta

Kaveripiiristä erkaannuttaminen? Ts. rangaistus

Samaa mieltä. Ruumiillinen kuritus ja nurkassa seisottaminen oli arkipäivää 70-luvulla meidän talossa. Muistan rangaistukset, mutten ainuttakaan tilannetta joka johti rangaistukseen. Syy-yhteys on siis täysin pyyhkiytynyt muistista. Rangaistuksen arvo on siis täysi nolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani poika on 5v, äidillä ei ole minkäänlaista auktoriteettia poikaa kohtaan. Kun on aika lähteä johonkin, muille lapsille kerhossa riittääettä vanhempi pyytää pukemaan, mutta tuttavani pyytäessä poikaansa, ei lapsi reagoi äidin pyyntöön kuinkaan. Äiti jatkaa maarittelemalla että "tuleppas nyt, kun pitäisi joutua jo. Noniin, tulisitko nyt?" Samaiseen lapseen saa kuitenkin muut äidit kontaktia hyvin ja heitä tottelee, samoin ohjaaja, kun ovat määrätietoisia, eivätkä mene lapsen ehdoilla.

Joo. Joskus on kyllä tullut nielee että miten asioista tehdään niin vaikeita. Meidän muksu oli kerran kauppakeskuksen leikkitelineessä toisen noin nelivuotiaan kanssa. Meillä oli sellainen systeemi että lähtemisestä varoitetaan vähän ennen että lapsi voi valmistautua henkisesti ja sitte un on aika lähteä kovin monta temppua ei kannata yrittää kun lähetään kantamalla. Viis siitä huutaako ja mellastaako, jämäkästi ja rauhallisena pysyen kannetaan autoon. Tuota ei tarvi kovin monta kertaa tehdä kun menee perille. No tän toisen äiti maanittelee ja maanittelee, ei mitään reaktiota. Kun me ollaan jo pihalla nää tulee yks ja kuulen kuinka äiti selittää miten tenava tulee saamaan suklaapatukan kun suostui lähtemään sieltä. Voi luoja. Että vielä palkinnon pitää saada huonosta käytöksestä. Opettakaa ihmiset oikeesti lspsenne taaperosta asti että tällaisista perusasioista kuten paikoista lähteminen ei neuvotella. Elämä on niin paljon helpompaa. Muista jutuista voi sitten neuvotella jotka ei tee arjesta yhtä helvettiä.

Tavallaan säälittää nuo vanhemmat. Ikäänkuin puuttuisi se itseluottamus siihen omaan vanhemmuuteen, että uskaltaisi muiden nähden komentaa lasta. Voihan se olla, että kotonaan uskaltavatkin, mutta muiden nähden eivät ja lapsi on sitten tämän huomannut ja hyödyntää lepsuilun.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Ruumiillinen kuritus ja nurkassa seisottaminen oli arkipäivää 70-luvulla meidän talossa. Muistan rangaistukset, mutten ainuttakaan tilannetta joka johti rangaistukseen. Syy-yhteys on siis täysin pyyhkiytynyt muistista. Rangaistuksen arvo on siis täysi nolla.

No sitten sua on vaan seisotettu siellä nurkassa, selittämättä miksi sinne jouduttiin. Ja en minäkään kyllä muistaisi 70-luvulla tapahtuneita lapsena tehtyjä rikkomuksia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin ihan mielenkiinnosta lueskelemaan kommentteja, omia lapsia mulla ei siis ole mutta olen nelisen vuotta ollut hoitajana eri perheissä ja nähnyt erilaisia kasvatustyylejä. Itse en ymmärrä miksei pahasta teosta seuraisi rangaistus, niin se oli omassa lapsuudessa ainakin. Tukkapöllyä tai luunappikin joskus enkä ole saanut mitään traumoja. Jotenkin tosi hämmentyneenä seurailen vierestä kun nykypenskojen annetaan tehdä mutä lystää, sanoivat meidän ikäpolvestakin jo että pahalta näyttää, mutta vielä pahempaa taitaa olla tulossa..

Ps. Ei huolta, en tukistele asiakasperheiden lapsia vaan mukaudun vanhempien antamiin neuvoihin ja kasvatusmalliin

Minua oksettaa aikuisten tapa puhua lasten pahoista teoista. Mitkä pahat teot? Ymmärtämättömyydestä kaikki johtuu. En minä ainakaan lapsena tehnyt koskaan pahaa tahallani, vaan koska en ymmärtänyt, miksi en saa ajaa omaa etuani jne. Koska muutkin näyttivät ajavan. Minulle ei koskaan sanottu, että se on väärin, vaan hymisteltiin vain, ettei siitä pidä välittää. Vain sillä oli muka väliä, mitä itse tein ja MINUN oli väärin ajaa omaa etuani. En ymmärtänyt, miksi näin. Jos tein sitten samaa, mitä tiesin muidenkin tekevän niin siitä rankaiseminen oli minusta väärin. Koska muiden tekemänä sen ei sanottu minulle olevan väärin, vaan siitä ei vain pitänyt välittää! Minulle oli eri säännöt. Tällainen aikuisen epäjohdonmukaisuus ei oikeuta puhumaan minun vääristä teoistani. Minä tein aina oikein. Samaa, minkä kasvattajani sanoi olevan ok muiden tekemänä.

Jos lapsi vaikka systemaattisesti ja tieten tahtoen tahallaan kiusaa toista, niin kyllä se on paha teko, halusi lapsi sitä sitten itse kutsua miksi tahansa. Ja jos se kiusaaminen ei keskustelemalla lopu, niin sitten alkaa hyvin pian nollatoleranssi, jossa pienimmästäkin kiusaamisyrityksestä räpsähtää sellainen rangaistus että varmasti tuntuu (ja tietenkin lapselle tehdään joka kerta selväksi mistä se rangaistus johtui).

Lapsi kiusaa koska lapsen varhaiskasvatus on laiminlyöty.

Sisarukset ottaa yhteen ja ärsyttävät toisiaan HYVINKIN USEIN. Lasken tuon kiusaamiseksi, eikä siihen tasan tarkkaan ole vaikuttanut varhaiskasvatuksen puuttuminen, tai sitten ei yhtäkään useampilapsisen perheen kakaraa ole koskaan kasvatettu varhaislapsuudessa.

Sisarusten välinen tappelu on eri asia kuin vieraan lapsen systemaattinen ja jatkuva kiusaaminen esim. koulussa. Tästä oli ainakin aiemmin puhe.

Yksikään hyvinvoiva lapsi ei syyllisty siihen vaikka kotona sisarusten välillä olisikin riitaa ja kiusaamista. Tämä on ihan fakta ja sen voi allekirjoittaa varmasti jokainen ammattikasvattaja.

Myös sisarusten välinen tappelu on usein systemaattista. Ja toisaalta esim. koululuokassa ihan yleisesti jonkun kiusaamiseen osallistuu koko luokka tai melkein koko luokka.