En usko rangaistuksiin kasvatuskeinona. Onko muita?

Nykyajan muksuja kun kattoo niin kyllähän tuon lepsun kasvatustuloksen huomaa..

Hyvä AP, ota rennosti vaan. Kyllä se poliisi aikanaan muksusi kasvattaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta vain koirista, mutta siitä huolimatta keskitytään rangaistuksen sijasta enemmän palkitsemiseen.

En oikein ymmärrä, että eläinten satuttaminen koulutustarkoituksessa ei ole ok, mutta älyllisempää lasta voi sitten rangaista tukistamalla tms.

Positiivinen vahvistaminen toimii pitemällä tähtäimellä paremmin, koska aivot ovat tuolloin vastaanottavassa tilassa. Stressaantunut, pelokas, jännittynyt eläin tai ihminen ei opi samalla tavalla, oppi ei jää päähän. Ei mene sinne muistiin.

Esim ruokaa käytetään koirien kanssa sen vuoksi, että aivojen välitysaineet ovat tuolloin ideaalissa tilanteessa oppimista ajatellen. Sekä eläin että ihminen tekee mieluummin niitä miellyttäviä asioita, kuin epämiellyttäviä.

Ehkä futistreenit tai hampaidenpesu ei muutu sen miellyttävävämmäksi vaikka tekemättä jättämisestä seuraisi rangaistus.

Se riippuu ihan eläimestä. Esim. hevosia kyllä piiskataan.

No ei kyllä "piiskata". Raipalla näpäyttäminen ei ole piiskaamista, eikä sen tarkoitus ole satuttaa, ja raipan käyttöäkin monet kritisoivat nykyään.

Kyllä se hevosta sattuu, ei sillä muuten olisi mitään merkitystä.

Kuten sanottu, monet hevosihmiset kritisoivat kaikenlaista satuttamista nykyään. Piiskaaminen ei ole mikään yleinen. hyväksytty hevosten kasvatuskeino.

En minäkään usko rangaistuksiin. Eikä suomen pätevin lastenpsykologikaan, Sinkkonen.

Mutta kyllä minä ihan normaalin vanhemman tavoin toisinaan kiristän ja (ei saa piirrettyjä jos et ensin siivoa), lahjon (saat piirretyt jos ensin siivoat).

Rangaistus tarkoittaa useimmille ihmisille kostoa. Teosta seuraa ikävä toimenpide joka ei edes auta asiassa jonka takia rangaistus saatiin. Jälkikäteen saatu sanktio ei kannusta toimimaan tulevaisuudessakaan oikein.

Rankaiseminen voisi toimia isolla lapsella satunnaisesti jos se liittyy aiheeseen jonka takia rangaistus saatiin. Mutta esim. Ala-aste ikäisellä saati nuoremmalla on täysin järjetöntä käyttää mitään rangaistuksia.

Koulujen jälki-istunnot ovat muinaisjäänne, ihankuin todella edesauttaa että istuu tunnin hiljaa tuolilla ettei toista virheitään. Kyllä puhuttelu ja keskustelu olisi paljon parempi vaihtoehto.

"Puhuttelu ja keskustelu olisi paljon parempi vaihtoehto"

Kerropas mitäs sitten tehdään, jos tämä ei auta? Mitä sinä teet, jos lapsesi kaikista keskusteluista huolimatta jatkaa pahantekoa, kiusaaamista, häiriköimistä?

Vierailija kirjoitti:

En minäkään usko rangaistuksiin. Eikä suomen pätevin lastenpsykologikaan, Sinkkonen.

Eipä ole kauaa kun Sinkkosen haastattelua kuuntelin ja ihan päinvastainen kuva tuli kyllä tuosta asiasta.

Tässä on todella mielenkiintoinen keskustelu. Kuten joku totesikin, pitää toimia konkreettisena toiminnanohjauksen apuna, kun se lapselta pettää. Sanat eivät aina riitä. Vanhemman tärkein tehtävä on opettaa lapsi sietämään pettymyksiä turhaan häpäisemättä ja syyllistämättä. Mutta sietämään pettymys, että lauantain karkkipussi jää kauppaan jos riehuu keskustelusta huolimatta vaikka ilmeisen tahallaan. Lohduttaa vaikeassa tunteessa mutta tehdä tilanne, joka on pettymys. Rangaistushan se on, ja seuraavan lauantaihin ikuisuus.. Ei lapset opi vain sanoin. Se on suuri harha. Teko on valinta. Se sitten päätettävä mitkä ovat prioriteettisi. Edellisestä näkyy, että minä en salli julkisella paikalla äärimmäisten tunteiden ilmaisua, ja riehumista. En vain salli. Piste. Kotona raja toisessa kohtaa. T.sadisti:

hienoa jos näin on. tiedän vain useamman perheen missä ei kielletä tai toruta lasta. päiväkodissa ovat sitten kamalia. lyövät, potkivat muita lapsia ja saavat huonoa palautetta päivästä. sitten ihmetellään minulle miksi saavat sitä huonoa palautetta ja että päiväkodissa vika. itse nään heidän arkea kotona ja tiedän kyllä että vika on siinä että eivät sano suoraan lapselle että teki väärin kun töni toista tms. saattavat jopa ottaa lyövän lapsen syliin ja lässyttää kuinka kaverille tuli pipi. mutta hienoa jos on lapsia jotka eivät tee pahaa muille lapsille ja siksi ei tarvitse torua. jotkut lapset oppivat heti ja eivät tee toiste. mutta sitten on näitä jotka tekee työkseen pahojaan.

70-luvulla jouduin nurkkaan seisomaan kun tein tuhmia. muistan sen vieläkin ja ei ollut mukava juttu. isän ilmeen muistan vieläkin kun suuttui jos en totellut. sitten kun tajusin että isä on tosissaan ja nurkkaan meno edessä tuli itku. nurkassa piti seisoa hiljaa ja hievahtamatta. se oli kamalaa ja lopuksi piti pyytää anteeksi. aika äkkiä opin että ei kannata isää ärsyttää viimeiseen asti vaan pitää tuhmana olo lopettaa jos kiellettiin. muutaman kerran siis jouduin nurkkaan. ei siitä traumoja ole jäänyt. hyvin kasvatettu muksu olin ja aina vieraat kehui käytöstä.

Nykylapset saavat paljon herkemmin traumoja kuin entisaikojen lapset, siksi heitä ei saa rangaista.

Trine kirjoitti:

Enpä ole aikoihin lukenut yhtä tekopyhää paskaa kuin mitä aloittaja on suoltanut. Kahden kolmen lapseen SUURELLA kokemuksella tietävät kaiken lasten kasvatuksesta. Mitäs he olivat? Kouluikäisiä... no odotetaas kun tulee murrosikä, kyllä sitten tullaan lujaa alas...

Ööö... Kouluikäinen tarkoittaa minulle myös yläasteikäistä. Meillä on murrosikäisetkin ihan kohtuullisen järjissään, puhumalla on selvitty tähän saakka.

- ap

Mä siis ajattelen suunnilleen kuten ap ja olin 44 ja 135 tässä ketjussa. Päiväkodin ja koulun rangaistusten kanssa mulla ei ole ongelmaa (kunhan ne eivät ole lapselle vahingollisia, esim. pelottavia).

En siis usko, että rangaistuksista on kasvatuksellista hyötyä juuri koskaan, mutta uskon, että ne voivat olla käytännössä välttämättömiä järjestyksen ylläpitämiseksi kun luotsataan isoa lapsiryhmää.

Olen aina asettunut lto:n ja opettajan puolelle, ja sanonut että heitä pitää totella ja tukenut heidän ratkaisujaan (tosin, meillä on onneksi ollut erittäin lapsimyönteiset ja ammattitaitoiset lto:t ja opettaja ja toisaalta esikoinen ei ole joutunut juuri konflikteihin heidän kanssaan. Kerran 3v aikana joutui pk:ssa jäähylle ruokapöydässä pelleilystä).

Olen tosin sitä mieltä, että esim. jäähyä ei pitäisi lainkaan käyttää alle 3-vuotiailla, mutta koska lapsemme ovat/tulevat olemaan 3-vuotiaiksi kotona, niin tästäkään ei tule ongelmaa pk:n kanssa.

up

Trine kirjoitti:

"Puhuttelu ja keskustelu olisi paljon parempi vaihtoehto"

Kerropas mitäs sitten tehdään, jos tämä ei auta? Mitä sinä teet, jos lapsesi kaikista keskusteluista huolimatta jatkaa pahantekoa, kiusaaamista, häiriköimistä?

Riipuu siitä mikä on syy siihen pahan tekemiseen.

up