Narsistivanhempi, suosikkilapsi ja syntipukkilapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla koko elämän kestävä tragedia syntyä narsistin lapseksi. Eipä käy kateeksi teitä. Miten ihmeessä olette selvinneet siitä, että äiti tai isä, jonka pitäisi teitä rakastaa, onkin pahin vihollisenne, joka pettää teidät kerta toisensa jälkeen?

 

Vaaditaan oikea hetki että voi katkaista välit. Tietenkin siihen sotketaan mukaan koko suku ja poliisi.

Täällä yksi jolla ei ole vanhempien lisäksi oikein sukuakaan. En ole itsekään kyennyt soittelemaan kenellekään.

Tuo on niin totta tuo petollisuus. Nyt näyttää siltä että viimeisin kerta jää viimeiseksi. Omalla narsistilla raha on se väline jolla toista houkutellaan ja rankaistaan. Tai tämä taitaa olla toinen niistä kahdesta, toinen on seksi. Nöyryytys, vertailu muihin ja kilpailu taitaa olla yhteistä kaikissa. Itselläni on luultavasti loppuelämäni vaikeus luottaa ja päästää ketään lähelle. Tälläisestä taustasta on myös vaikea puhua aikuisena vaikka välillä haluaisin selittää tiettyjä puolia itsessäni. Mistä tiedän ymmärtääkö toinen yhtään koska julkisuudessa puhutaan ainoastaan naisiin miesten kohdistamasta vv:sta, kaikki muu sivuutetaan tai jää ainakin hyvin paljon vähemmälle näkyvyydelle.

Aihetta sivuten

Jos narsisti ei tunnista olevansa narsisti, vaan pitää itseään kaikin puolin taitavana, älykkäänä jne., niin pystyykö hän tunnistamaan, että joku toinen ihminen on narsisti, vaan pitääkö hän itsensä tyyppisten ihmisten toimintaa normaalina?

Näin pikaisesti ajatellen luulen, että paksunahkainen narsisti ei tunnista toista narsistia, vaan saattaa joissain harvoissa tapauksissa jopa ihailla häntä, vaikka noin yleensä kukaan ei tietenkään ole hänen yläpuolellaan, siis hänen mielestään.

Mutta en tiedä olenko oikeassa. Kertoisitteko, miten te tuon ajattelette, kiitos. 

Se että syntyy narsitin lapseksi on kuin jostain kauhuelokuvasta. Nythän olikin uusi leffa The Housemaid joka kertoo siitä manipulaatiosta ja miltä se ulkopuolisille vaikuttaa. Mustamaalaamista, panettelua, manipulointia ja henkistä väkivaltaa. Fyysistäkin heikompia kohtaa kuten omia lapsia. Lapsi oppii siihen että aina on väkivallan uhka.

Narsistin alaisuudessa - se on alamaisuutta aina. Ei koskaan normaalia kanssakäymistä koska siitä herkkänahkainen narsisti räjähtää ja tekee kaikkensa tuhotakseen toisen. Elämä on helvettiä epäsuosiossa oleville perheen mustalle lampaalle. Muut teeskentelee että kaikki perheen dynamikka on jotenkin normaalia. Osallistuvat sillä tavoin se mustanlampaan kiusaamiseen.

Mustanlampaan eli syntipukin elämän alkutaipale narsistiperheessä on helvettiä. 

Parasta on elämä erillään perheestä jota ei koskaan ollut ja syntipukki kehittää suojapanssarin koko elämän elämiseen ilman omaan perhettä. Monasti se panssari on niin paksu että omakin perhe jää perustamatta kun ketään ei voi päästää lähelle kun on niin syvät traumat henkisestä väkivallasta ja fyysisestäkin.

Narsistit kuuluisi vankilan psykiatriselle suljetulle osastolle. Ikävä kyllä yleensä ovat yhteiskunnan huipulla koska sellainen on yhteiskuntamme ja narsistit hakeutuu tehtäviin joissa voi pilata muiden elämän.

Vierailija kirjoitti:

Narsistiäidin lapset ovat hänen jatkeitaan, ei äiti halua nähdä heidän itsenäistyvän omiksi persoonikseen, vaan esim. kahden lapsen kohdalla, toiseen narsistiäiti heijastaa kaikki hyvät puolet (suosikkiin) ja toiseen kaikki huonot puolet (syntipukkiin). Äiti ei koskaan kykene näkemään suosikkilastaan huonona, koska suosikkihan on hänen kopionsa, yhtä upea ja taitava ja älykäs ym. mahtavaa kuin hän. Syntipukki on taas tullut täysin isäänsä. 

 Minullekin narsistiäitini väitti, että isosiskoni (suosikki) on saanut suurimman osan äidin geeneistä ja minä (syntipukki) olen saanut vastaavasti isän geenit, vaikka varmasti tietää, että sen 50/50.

Tämä asetelma on säilynyt koko elämäni muuttumattomana. Suosikki on saanut äidiltä valtavasti rahaa, kehuja ja halauksia. Minua äiti ei ole kyennyt halaamaan eikä rakastamaan. Olen myös joutunut maksamaan hänelle kuukausimaksua siitä asti, kun menin kesätöihin ja asuin vielä koton

Kamalaa luettavaa. Ihan kuin ex-anoppi. Kesti vähän aikaa, ennenkuin ymmärsin, että hänen käytöksensä ei ollut huumoria, vaan totista totta. Exäni oli tällainen inhokki, jonka psyyke oli lapsuudenkodissa pilattu täysin. Sairas käytös jatkui meidänkin perheessä.

Tosi ikäviä kokemuksia on tämänkin ketjun kirjoittajilla. Surullista, mitä narsistit aiheuttavat. He ovat sairaita, luonnehäiriöisiä toki, mutta se ei juurikaan uhrien kärsimystä vähennä.

En ole ollut yhteydessä äitiini vuoden 2015 jälkeen ja voin paljon paremmin kuin sitä ennen, mutta edelleen tulee takaumia, ikäviä surullisia muistoja, joista tulee todella voimakkaitakin tunnekuohuja välillä, myös unettomia öitä. Harmittaa, etten laittanut välejä poikki jo aiemmin.

Yksi äidin tekosista tässä. Olimme etsineet pitkään isompaa rivariasuntoa tietyltä alueelta, missä oli koulut ja myös työpaikkamme suht lähellä.  Äiti, joka isän kuoleman jälkeen jäi yksin isoon rivariasuntoon asumaan oli halunnut vuosia ostaa pienemmän asunnon. Juttelimme hänen kanssaan, että mielellään ostamme hänen kotinsa ja voimme maksaa siitä hinnan, minkä useampi välittäjä arvioi siitä - tai niistä keskiarvon tai vaikka korkeimman, kunhan pääsemme vihdoin isompaan kotiin. Lopulta teimme kauppakirjat siten, että päivämäärä ja allekirjoitukset vain puuttuivat. Asia ei edennyt, jo kolme vuotta olimme etsineet uutta kotia. Hylkäsimme sellaisia asuntoja, joissa oli esim. rauhaton sijainti tai kova rempantarve, sillä vertasimme asuntoja aina äidin asuntoon, jossa sijainti oli lasten koulunkin kannalta erittäin hyvä ja asunto lähes remonttivapaa.

Sitten tuli myyntiin melkein yhtä hyvä päätyasunto kuin äidillä, edulisempikin, mutta vaati remppaa ja koulumatka vähän pitempi. Sanoin äidille, että mielellään ostamme hänen kotinsa, mutta jos hän ei ole vielä valmis muuttamaan, niin ostamme sen toisen. Äiti vakuutti, että kyllä hän nyt on valmis ja hänellä oli joku asunto jo mielessä, mistä aikoi jättää tarjouksen. Hän sanoi, että 3kk päästä pääsemme viimeistään muuttamaan hänen asuntoonsa. Olimme iloisia ja hylkäsimme sen toisen asunnon. Se menikin nopeasti kaupaksi muutamassa viikossa.

Tapani mukaan vielä katselin välillä Etuovea. Arvatkaas, kuinka säikähdin, kun äitini asunto oli siellä myynnissä. Soitin äidille heti. Hän sanoi tulleensa siihen tulokseen, ettei haluakaan myydä asuntoa meille. Hänen asuntonsa meni kaupaksi parissa päivässä. Se temppu oli piste iin päälle. Viimeinen pisara. Ei olisi yllätys, jos hän on testamentannut nykyisen kaksionsa toiselle lapsenlapselleen, sillä myös hänen lastensa lapsista löytyi hänelle suosikki ja syntipukki ja tietenkin kyse on suosikkilapsen toisesta lapsesta, ei minun lapsistani.

Vierailija kirjoitti:

Jos narsisti ei tunnista olevansa narsisti, vaan pitää itseään kaikin puolin taitavana, älykkäänä jne., niin pystyykö hän tunnistamaan, että joku toinen ihminen on narsisti, vaan pitääkö hän itsensä tyyppisten ihmisten toimintaa normaalina?

Näin pikaisesti ajatellen luulen, että paksunahkainen narsisti ei tunnista toista narsistia, vaan saattaa joissain harvoissa tapauksissa jopa ihailla häntä, vaikka noin yleensä kukaan ei tietenkään ole hänen yläpuolellaan, siis hänen mielestään.

Mutta en tiedä olenko oikeassa. Kertoisitteko, miten te tuon ajattelette, kiitos. 

Narsisti väittää usein muita narsisteiksi. Äitini syytti isääni narsistiksi. Tosin narsistin kuvaus sopi lähinnä äitiini, ei isääni. Isä tuki ja kannusti lapsiaan, äiti taas vaati ja kritisoi loputtomiin. 

Voi olla niinkin, että narsisti väittää muita narsisteiksi, vaikka itse(kin) on. Mutta usein narsistit eivät ole edes kiinnostuineita aiheesta narsismi. Minunkaan veljeni ei ollenkaan usko, että isäni on narsisti, vaikka isä on todella paksunahkainen ja ilkeä narsisti, Trumppiakin paljon pahempi, mutta kun veljenikin on itsekin hyvin samanlainen narsisti, niin eihän narsisti narsistia tunnista.

Myös näissä ketjuissa usein narsistit tulevat haukkumaan narsistien uhreja narsisteiksi, mikä on tietenkin aika surullista, ja kertoo paljon näiden kyvystä ymmärtää narsismia. 

Vierailija kirjoitti:

Voi olla niinkin, että narsisti väittää muita narsisteiksi, vaikka itse(kin) on. Mutta usein narsistit eivät ole edes kiinnostuineita aiheesta narsismi. Minunkaan veljeni ei ollenkaan usko, että isäni on narsisti, vaikka isä on todella paksunahkainen ja ilkeä narsisti, Trumppiakin paljon pahempi, mutta kun veljenikin on itsekin hyvin samanlainen narsisti, niin eihän narsisti narsistia tunnista.

Myös näissä ketjuissa usein narsistit tulevat haukkumaan narsistien uhreja narsisteiksi, mikä on tietenkin aika surullista, ja kertoo paljon näiden kyvystä ymmärtää narsismia. 

Unohtuu myös se, että narsismi periytyy, osin geenien välityksellä ja ehkä enimmäkseen opittuna käytösmallina. Kuinkahan moni narsistin lapseksi ilmoittautunut on vilkaissut peiliin?

Veljeni sanoi, äidillä on oikeus myydä asuntonsa kenelle haluaa, miksi sinä moitit ja inhoat äitiä. En edes moittinut, ihmettelin vain järkyttyneenä enkä mitenkään ole ilmaissut veljelleni tai äidilleni ikinä, että inhoaisin äitiä. 

Kerroin veljelleni, että en voi käsittää, miten ovelasti äitini toimi asunnonmyynnin suhteen, minkä vuoksi menetimme molemmat kodit. Veli ei yhtään uskonut, että äiti olisi ilkeyttään sitä tehnyt, vaan hänellä on varmasti siihen hyvä syy. 

Kun kyselin, tietääkö hän, miksi äitini petti lupauksensa, niin veli vain sanoi, ettei halua puuttua minun ja äidin välisiin asioihin, että ei ole hänen huolensa. Niinhän äitikin sanoi, kun kerroin, että kai ymmärrät, että menetimme molemmat asunnot ja voi kestää vuosia, ennen kuin tulee sopivaa tältä alueelta myyntiin. Emme halunneet vaihtaa lasten koulua ja harrastuspaikkaa. Äiti sanoi halveksivaan sävyyn ja vähän hymyillen: "Se on teidän ongelmanne". 

Onhan se hämmentävää, että joku pitää vanhemman tuollaista toimintaa ihan normaalina ja sitä lasta, joka tuota toimintaa arvostelee tai ihmettelee, pidetään vaikeana tyyppinä.

Trollenberg vauhdissa, annetaan hänen temmeltää ilman reaktioitamme. Kun emme ota hänen höpötyksiinsä enempää kantaa, "niin häneltä jää palkka/palkkio/huomio saamatta."  Ylläpito huolehtii mokomista. Kiitos heille! 

Halpaa terapiaa tarjolla juutubessa jos osaa enkkua tai laittaa tekstityksen

Pakko sanoa, että minua ihmetyttää paljon miten täällä puhutaan tuosta "kultalapsesta." Aivan kun hänen elämänsä ei menisi aivan pilalle siitä, että hänet nostetaan tuollaiseen asemaan ja todennäköisesti perii narsismin. Minusta jokaisella ihmisellä pitäisi olla sen verran järkeä päässä, että tajuaa sen, että narsistin perheessä ei kenellekään ole helppoa ja vauriot on kovat. 

Niin hölmöltä se.kuulostaakin, niin olin/ ja olen mielelläni se syntipukki. Isosiskoni oli se "kultalapsi" ja n 40 vuotiaana hänellä todettiin narsismi, joka oli nähtävissä. Minä pystyn ja pystyin toipumaan, hänen on todella paljon vaikeampi toipua ja minua harmittaa.hänen puolestaan eniten tuo asetelma. Toki omat haavat on pitänyt ennen tuon tajuamista käsitellä kunnolla. Se ajattelun totaali vääristymä, mihin hän on oppinut on todella vaikea kitkeä pois, eikä ole näköpiirissä, että hän itseään halusi hoitaa. 

Ja täytyy muistaa, narsistin kanssa kaikki on mustaa ja valkoista ja se voi myös vaihtua hetkessä. Kuuluu asiaan ja kohteluun, eli kaikki saa perheessä osansa "hyvästä ja pahasta." Oletteko oikeasti kateellisia empatiakyvyttömälle "kultalapselle?"

Uppista keikkaa. 

En ole kateellinen empatiakyvyttömälle suosikkilapselle/kultalapselle, ja toki hänkin on varmaan kärsinyt, mutta väittää olevansa onnellinen, ei muista lapsuudesta juuri mitään, mutta väittää, että hänellä oli hyvä lapsuus. Hänen kakkosäitinsä oli hyvä ja huolehtivainen, eli minä, joka huolehdin hänestä, kun äitimme ramppasi tansseissa. Sekin oli pienelle ihmiselle aika raskas taakka ja jos mitään meni pieleen, niin huonosti kävi ja selkäsaunalla uhattiin jatkuvasti.

Olen useinkin suosikkilapsen empatiakyvyttömyyttä todistanut, esim. niissä tapauksissa, kun äitini on ollut minua kohtaan väkivaltainen. Toki suosikkilapsen kylmyys ja empatiakyvyttömyys, ja se halveksiva hymähtely ja välinpitämättömyys monissa raskaissa tilanteissa tuottaa minulle pahan mielen vieläkin, kuten myös silloin lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa. Mutta varmaan hän suojeli itseään. Väkivaltaa kokematon, mutta sitä näkevä traumatisoituu myös.

En haluaisi olla perheemme suosikin kaltainen narsisti, enkä kaipaa materiaa, koska arvoni ovat erilaiset, mutta kyllä minua harmittaa, että äitini on testamentannut omaisuutensa suosikille, sillä olen pienituloinen terveyteni menettämisen vuoksi ja puolipäivätyössä samasta syystä. Ja olen sairastunut, vaikka olen elänyt terveellistä ja liikunnallista ja täysin raitista elämään. Eläkkeeni ei tule olemaan hyvä, vaan ehkä takuueläkkeen luokkaa, noin tonni kuussa nykyään, joten haluaisin oman perintöosuuteni terveyteni hoitamista varten nyt ja vanhana, jos elinpäiviä riittää. 

Lapsuusperheemme suosikki on rikas ja hänellä on mammonaa todella paljon, useampi auto, vene, iso talo, kesämökki saaristossa. Äiti on silti antanut hänelle jo kauan rahalahjoituksia, mitä on milloinkin saanut lain mukaan verottomana antaa. Minulle ei, eipä tietenkään, mutta on hän halunnut minulle kertoa, että on antanut rahaa suosikilleen. Miksi? No ihan siksi, että minulle tulisi paha mieli.

Olen lapsuusperheemme tuhkimo, kodin siivooja, kaiken pahan kantaja fyysisesti ja henkisesti. Onko se jonkun mielestä kateutta, jos kokee, että minullekin kuuluu laillinen osuus perinnöstä, joka olisi jonkinlainen korvaus kaikesta likasankona olemisesta ja kalliista terveydenhoitokuluísta, joita olen maksanut. Joku saattaa muistuttaa lakiosuudesta, mutta se ei tosiaankaan ole aina taattu. Älykkäät ja ovelat osaavat järjestää asiat niin, ettei mitään perittävää juuri jää.

Onpa surullista, millaista lapsuutta ja aikuisuuttakin narsistien uhrit joutuvat elämään. Voimia toivon teille toipumiseen.