Narsistivanhempi, suosikkilapsi ja syntipukkilapsi

Onko täällä taas vanhanpiian  vastaanotto ??🐖🐖🐖🐖    🤮🤮🤮🤮🤮

Vierailija kirjoitti:

Se syntipukkilapsi on aina ja ikuisesti syntipukki. Ja suosikkilapsi on aina ja ikuisesti suosikki. Tapahtuipa mitä tahansa, niin roolit eivät muutu.

Koska muutenhan narsistivanhempi joutuisi toteamaan, että on arvioinut väärin, ja siihen hän ei kykene.

Oikeastaan jopa niin, että suosikista tulee ennakkoperintöjen, huomioimisten ja lopullisen perinnön kautta entistä suurempi suosikki.

En sanoisi kyllä ihan noin jyrkästi.

Syntipukki voi hyvin kelvata käyttöön jos kultajyvä on jostain syystä estynyt, esim mennyt kuolemaan sopimuksen vastaisesti.

Yleensäkin totuus on se mitä n vihaa ja kultahelmikin voi vanhetessaan kääntyä inhottavaksi. 

Narsistin tarina vaikuttaa olevan että kaikki pettävät hänet yksi kerrallaan ja hän päätyy tukehtumaan itsesääliinsä petollisen lähipiirinsä julmasti hylkäämänä.

Hyi mitä taamatonta paskan jauhantaa  💩💩💩💩💩💩💩💩💩

Voi ei, pahalta tuntuu lukea noita kokemuksia, uskon osin tietäväni millaista se suunnilleen on. Narsistit ovat aika samanlaisia.

Tuli mieleen kokemus ollessani 10-vuotias. Se ei suinkaan ole pahimmasta päästä, mutta antaa hyvän käsityksen, millaisen vanhemman kanssa syntipukki voi lapsena elää.

Kerroin äitille että mulla on vain yksi joululahjatoive. Toivoin sitä tosi, tosi paljon. Äiti lupasi mun saavan sen, jos teen enemmän kotitöitä. Hän teetti mulla kovasti töitä ja muistutti välillä siitä joululahjasta, joten olin erityisen ahkera, suorastaan innokas. Systeri ja velipoika saivat olla kavereitten kans illat. Mun syksy meni äitiä passatessa ja taloa siivotessa.

Tuli joulu. Sain muutamia paketteja. Äiti istui sohvatuolilla outo hymy naamallaan ja tuijotti mua, kun avasin niitä paketteja. En saanut äitin lupaamaa lahjaa, purskahdin itkuun. Kun itkin, äitiä hymyilytti vielä enemmän. Näin jälkikäteen  analysoiden äitin hymy oli ivallinen, ylimielinen, vahingoniloinen ja halveksiva. Se hymy oli hänellä usein. 

Kysyin tietenkin, miksi en saanut toivomaani lahjaa vaikka hän lupasi. En muista, mitä äiti tarkasti vastasi mutta ilmaisi ettei ollut edes aikonut sitä ostaa. Sillä lauseella hän halusi järkyttää mua vielä enemmän ja onnistuikin. Olin järkyttynyt sydänjuuriani myöten. Äiti oli hyvällä tuulella, samoin systeri ja velipoika, jotka  olivat tyytyväisiä lahjoihinsa. He saivat, mitä toivoivat, luonnollisesti.

Äiti inhosi heikkoutta syvästi eikä koskaan näyttänyt mitään empatiaa minua kohtaan. Kerran tulin koulusta itkien, kun minua oli kiusattu. Kerroin äitille, joka tokasi että se oli sulle ihan oikein kun olet tuollainen (jotain) en muista mitä. Koin pienestä asti että äiti vihaa mua.

Mietin tätä samaa. Meitä oli neljä lasta, joissa kaksi suosikkia ja kaksi syntipukkia. Olin vanhin, enkä halunnut katkaista välejä vanhempiin niin kauan, kunnes sain varmuuden, että toinen syntipukki, nuorin lapsi oli muuttanut omilleen ja saanut oman elämänsä alkuun eikä joutuisi yhtä hirveän kohtelun kohteeksi kuin minä. Puolustin kaikki vuodet vanhemmille nuorinta lasta ja autoin häntä vanhempien selän takana, etteivät he saisi lisää haukuttavaa. 

Kun aloin tehdä irtaantumista olikin niin, että oma syntipukkiasemani oli sementoitu vahvasti ja olin tehnyt virhervion nuorimman sisarukseni kanssa, jonka takia hänkin ensin alkoi halveksua minua ja lopulta kääntyi muun perheen tavoin minua vastaan. Hän ei siis koskaan olisikaan tarvinnut sitä apua, jonka jäämiseni dynamiikkaan oli kaikki ne vuodet kuvitelmissani tarjonnut. Tämä vahvisti sen, että syntipukkilapsia ei taida koskaan olla kahta, vaan lopulta se muita enemmän haukuttu toinen lapsikin on vain vaihtelevan roolin lapsi, josta ei tule ikuista syntipukkia. 

Olen enää yhteydessä toiseen suosikkilapsista, joka ei aktiivisesti alista minua, mutta on täysin välinpitämätön ja halveksuva elämääni kohtaan.  Toinen suosikki nöyryytti ja alisti ja hyväksikäytti niin, että välit piti katkaista vuosia sitten. Hän ei ole varustettu kovin suurella älyllä eikä muilla lahjoilla, mutta se ei estä häntä kuvittelemasta, että hänen elämänsä suuriin tragedioihin kuuluu se, että minun ammatillinen menestykseni on vienyt häneltä perheen, suvun, yhteiskunnan ja maailman huomiota, jota hänen älykkyytensä ja kaikenlainen lahjakkuutensa olisi hänelle oikeuttanut. Nyt hänen lapsistaan toinen on persoonaltaan jo 10-vuotiaana fragmentoitunut syntipukki ja toinen - kas kummaa täydellinen. 

En tule saamaan perintöä, sillä äidin mielestä olen ollut viallinen jo syntymässä. Tämä on sanottu ihan suoraan. Korpeaa, mutta mielummin kuolema köyhänä kuin elämä alistettuna ja silti kuolema köyhänä. 

Pientä lasta on helppo pitää kultalapsena. Lapsikin kuitenkin aikuistuu ja tulee se oma tahto ja näkemys asioihin, joka ei enää olekaan sama kuin narsistin näkemys. 

On lähinnä tympeää seurata sivusta narsistin käytöstä, kun kiukuttelee ja haukkuu entistä kultalastaan. Syntipukki ei halua kultalapsen roolia.

Taitaa olla koko elämän kestävä tragedia syntyä narsistin lapseksi. Eipä käy kateeksi teitä. Miten ihmeessä olette selvinneet siitä, että äiti tai isä, jonka pitäisi teitä rakastaa, onkin pahin vihollisenne, joka pettää teidät kerta toisensa jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se syntipukkilapsi on aina ja ikuisesti syntipukki. Ja suosikkilapsi on aina ja ikuisesti suosikki. Tapahtuipa mitä tahansa, niin roolit eivät muutu.

Koska muutenhan narsistivanhempi joutuisi toteamaan, että on arvioinut väärin, ja siihen hän ei kykene.

Oikeastaan jopa niin, että suosikista tulee ennakkoperintöjen, huomioimisten ja lopullisen perinnön kautta entistä suurempi suosikki.

 

Mutta narsistinhan on aina syytettävä jotain toista. Jos syntipukkilapsi häipyy elämästä, niin paha häntä on syyttää siitä, kuka on sotkenut/tehnyt taas väärin/mokannut juuri tänään ja eilen.

Ap

Hehheh. 

Etkö tajua miten vaikeaa on äidillä kun itsekäs lapsi muuttaa kauas pois ja mitä jos sairastuu tai tarvitsee apua niin ei ole lapsi auttamassa vaikka on äitinä kaikkensa antanut ja omituiset opiskelutkin valitsi huonossa opistossa ja ties millaisissa porukoissa se nyt huitelee kun lapsenakin oli niin tottelematon ja outo ja en olisi uskonut että omasta lapsesta tulisi tuollainen, ei edes hyviä opintoja ottanut kotipaikkakunnalta, mikä tuollaisestakin nyt tulee jos tulee mitään.....

t.poismuuttanut

Toinen vanhempani on luultavasti ns.narsisti, mutta ottaa päähän nämä hienot termit ja roolit. Sisarukseni nuppi mennyt näistä ihan nurin. Hän on tietenkin se syntipukki ja minä kuulemma kultalapsi. Puolet koko kuviosta on kuitenkin mielikuvitusta. En ole missään suosiossa kuin vanhempani puheissa tai sisareni korvien välissä. Elän itsenäistä hyvin sujunutta elämää kaukana suvustani. En ole hyötynyt kenestäkään mitään. Hän on itse elänyt omien valintojen kautta elämän koulua ja ulkopuolisille hänestä on sen mukainen kuva. Että kun kuulette tarinoita narsisteista niin kannattaa muistaa, että kolikolla on aina kaksi puolta ja se toinen voi olla vain mielikuvitusta. 

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla koko elämän kestävä tragedia syntyä narsistin lapseksi. Eipä käy kateeksi teitä. Miten ihmeessä olette selvinneet siitä, että äiti tai isä, jonka pitäisi teitä rakastaa, onkin pahin vihollisenne, joka pettää teidät kerta toisensa jälkeen?

Itselläni on kompleksi PTSD ja pohditaan myös dissosiatiivisen identiteettihäiriön mahdollisuutta. (Tahaton) selviytymiskeino on siis lohkoa psyyke osiin. Osa psyykestä kykenee täysin normaliin elämään. Et huomaisi minussa mitään outoa jos juttelisimme harrastuksissa tai kohtaisit minut työn kautta, jos olet itse normaali ihminen. Mutta iso osa psyykestä jää tiedostamattomasti taustalla jatkuvasti päällä olevaan kauhun tilaan ja osa eriytyy omiksi selviytymisstrategioikseen, jotka aktivoituvat erilaisissa triggeröivissä tilanteissa hallitsemattomasti, etenkin jos joutuu tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka muistuttavat lapsuudenperheestä. Tämä on selviytymistä ja tähän tottuu, mutta en kutsuisi tätä sellaiseksi elämäksi, jonka olisin halunnut itselleni. 

- - - menettänyt terveyssyistä ajokortin, ikää oli jo yli 80 vee.

Hänellä oli hyvä auto, jonka lupasin ostaa käypään hintaan. Sovimme kaupasta, mutta ensin minun piti myydä oma autoni pois, jotta sain rahat isän autoon. Piti ottaa vähän rahaa myös säästöistä, sillä enhän toki saanut alennusta, vaan vastaavat autot olivat jopa edullisempia muualla. Noloa minulta suostua tuollaiseen, pakko myöntää näin jälkeenpäin.

Kun sain autoni myytyä, soitin isälle iloisena, että nyt olisi rahat valmiina, milloin haluat tehdä autokaupan. Isä kertoi, että olikin tullut toisiin aatoksiin, eikä halunnutkaan myydä autoaan. Vaikka olin ihan raivona, hillitsin itseni, kuten aina, sillä isälle ei kannattanut näyttää ikäviä tunteita. Hengittelin rauhallisesti ja kyselin, että milloin hän olisi valmis myymään auton, ja harmittelin tietenkin että ehdin jo myydä oman autoni. 

Isä sanoi ettei halua myydä autoaan minulle, kun on päättänyt jättää sen perinnöksi veljelleni.   - .- ---

 

- --

Voi vattu mikä kertakaikkisen ilkeä luonne. Pettää lupauksensa sinulle +. houkutteli sinut ikävään tilanteeseen omaksi vahingoksesi, näytti miten suosii veljeäsi sinun kustannuksellasi, loi eripuraa ja kateutta sisarusten välille. K-Pää!!!

 

 

Onko täällä taas vanhanpiian  vastaanotto ??🐖🐖🐖🐖    🤮🤮🤮🤮🤮

 

- On. Hymiöhullujen vastaanotto on tuolla toinen ketju vasemmalta. Erotat sen hymiöistä otsikossa.

Siskoni oli lempilapsi, jonka kaveri jäi kiinni varastelusta siskoni siis kävi päivittäin sen kanssa "ostoksilla" ja vähän epäilen että siskoni varasti myös. Äitimme huusi ja möykkäsi ja haukkui varkaaksi minut, ei siskoani, vaikka en ollut edes niiden mukana enkä tämän kaverin kanssa missään tekemisissä. No näillä samanlaisilla tempauksillaan, kun minut haukuttiin toisten tekemisistä, saa äitini pärjäillä ilman minun apua. Minä olen se nuorin lapsi, joka teki ruokaa muille kun vanhemmat oli iltavuorossa, minä olen se joka leipoi piparkakut ja tortut jouluksi jne. Minä olen se joka haukuttiin kun siskoni ei tehnyt yhtään mitään.

Moni on kertonut niin täällä kuin livenäkin ihan oikeita tapahtumia, jotka eivät ole mielikuvitusta. Sitä en tiedä, kumpi teidän (klo 15:19) kohdallanne on se, joka vain kuvittelee asioita.  

Minunkin siskoni, joka on todistettavasti saanut äidiltämme paljon rahaa ja muutakin omaisuutta, väittää, että vain kuvittelen, että äiti on kohdellut meitä epätasa-arvoisesti, vaikka minä en todistettavasti ole saanut äidiltä juuri mitään, vain muutamia kymppejä syntymäpäivinä ja jouluina, puhumattakaan, miten kehumiset ja haukkumiset ovat jakaantuneet. Äiti hoki jatkuvasti lapsuudessani: Sinusta tulee vain juoppo ja luuseri. Siskostasi tulee lääkäri. Kumpikaan ennustus ei toteutunut. 

Siskoni ulkonäköä äiti kehui, kuinka pitkäsäärinen ja kaunis hän on, ihan kuin äitinsä.  Aina kaikki hyvä oli äidiltä perittyä siskolle ja kaikki huono oli isältä perittyä minulle.

Kun täytin 25 vuotta, sain äidiltä lahjaksi sormuksen. Hän kehui kuinka arvokas se on, ja neuvoi pitämään siitä hyvää huolta. Samassa tilaisuudessa hän antoi siskolleni toisen sormuksen ihan muuten vaan, ei ollut mitään syntymäpäivää tai muutakaan juhlan aihetta hänellä silloin. Siskoni sai perintösormuksen, joka on todellakin arvokas. Koska en luottanut äitiini, menin kultasepänliikkeeseen tiedustelemaan saamani sormuksen arvoa. Kultaseppä kertoi, että kyseessä on kullattu hopea ja synteettinen kivi ja sormus ei ollut mitenkään arvokas.

Esim. se, että sisko sai ostaa vanhempien omakotitalon lähes 100.000 euroa halvemmalla, mitä oli kolmen kiinteistövälittäjän arvio talosta. Eikö sekin ole melkoinen lahja, mutta silti sisko vain väittää, että minä vain kuvittelen, että häntä "lellitään" ja mua "sorsitaan" - noin lapsen kielellä ilmaistuna.  Itse pyysin, että vanhemmat voisivat taata meille pienen lainan, kun olimme ostamassa ensiasuntoa. He eivät suostuneet. Onneksi mieheni vanhemmat suostuivat. Laina on toki maksettu ajat sitten.

Sanonpahan vaan, että voi se suosikkilapsikin kuvitella mielessään ja olla epärealistinen, joskus selvästi epärealistisempi kuin syntipukki. 

Kerrotko kumpi puoli tuosta kertomastasi on sinun siskosi mielikuvitusta:

"Hän on tietenkin se syntipukki ja minä kuulemma kultalapsi. Puolet koko kuviosta on kuitenkin mielikuvitusta."

Kun näitä lukee, tuntuu että kirjoittajat ei ole koskaan narsistia nähneetkään. Tai mistä minä tiedän. Se "kultalapsi" on narsistille olemassa vain jos tuo narskulle jotain glooriaa. Rakenna siinä sitten itsetunto, jos oikeastaan et edes ole olemassa.

Tuo syntipukkikin on vähän niin ja näin. Ehkä pikemminkin palvelija, jonka olemassaolo perustuu siihen palvelemiseen. Ihan sama, kumpaakaan ei ole rakastettu ja molemmilla on huonot lähtökohdat.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni oli lempilapsi, jonka kaveri jäi kiinni varastelusta siskoni siis kävi päivittäin sen kanssa "ostoksilla" ja vähän epäilen että siskoni varasti myös. Äitimme huusi ja möykkäsi ja haukkui varkaaksi minut, ei siskoani, vaikka en ollut edes niiden mukana enkä tämän kaverin kanssa missään tekemisissä. No näillä samanlaisilla tempauksillaan, kun minut haukuttiin toisten tekemisistä, saa äitini pärjäillä ilman minun apua. Minä olen se nuorin lapsi, joka teki ruokaa muille kun vanhemmat oli iltavuorossa, minä olen se joka leipoi piparkakut ja tortut jouluksi jne. Minä olen se joka haukuttiin kun siskoni ei tehnyt yhtään mitään.

Jatkan vielä, olen nyt aikuisena kiittämätön kun en käy enkä auta, mistä pitäisi kiittää, se on jäänyt epäselväksi. No isää voisin kiittää, mutta kuoli jo viime vuosituhannella, äitiä pitäisi kiittää että olin syntipukki ja olen vieläkin koska en soittele enkä käy, ei soittele itsekään 

Kerrotko kumpi puoli tuosta kertomastasi on sinun siskosi mielikuvitusta:

"Hän on tietenkin se syntipukki ja minä kuulemma kultalapsi. Puolet koko kuviosta on kuitenkin mielikuvitusta."

Vastaan tähän, että vanhempi saattaa olla narsisti, mutta se että minua olisi suosittu muutoin kuin puheen tasolla on mielikuvitusta. En ole saanut taloudellista etua tai muutakaan apua yhtään mihinkään. Vanhempi on voinut myrkyttää sisareni mieltä puheillaan, mutta sisaren (syntipukin) katkeruus/piikittely hänen jakamastaan kultalapsen roolista minulle on ainoastaan kateutta. Rehellisesti minulla ei ole mitään osaa eikä kiinnostusta heidän väliseen suhde sotkuun, vaikka keksisivät mitä rooleja siihen

Kiitos, kun vastasit.

Eli vanhempasi on voinut kertoa sisarellesi, että hän on antanut sinulle rahaa, mutta se ei pidä paikkaansa, vaan hän on valehdellut hänelle siksi, että saisi sisaresi kateelliseksi, ja siis todellisuudessa et ole saanut kehuja etkä tukea missään muodossa yhtään enempää kuin sisaresikaan? Ymmärsinkö oikein? 

Ja onko myös niin, että vanhempasi ei ole myöskään haukkunut, moittinut tai millään tavalla alistanut kumpaakaan teistä tai jos on, niin molempia suunnilleen yhtä paljon?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, kun vastasit.

Eli vanhempasi on voinut kertoa sisarellesi, että hän on antanut sinulle rahaa, mutta se ei pidä paikkaansa, vaan hän on valehdellut hänelle siksi, että saisi sisaresi kateelliseksi, ja siis todellisuudessa et ole saanut kehuja etkä tukea missään muodossa yhtään enempää kuin sisaresikaan? Ymmärsinkö oikein? 

Ja onko myös niin, että vanhempasi ei ole myöskään haukkunut, moittinut tai millään tavalla alistanut kumpaakaan teistä tai jos on, niin molempia suunnilleen yhtä paljon?

En tiedä onko valehdellut/värittänyt asioita esim.rahan antamista vai onko sisarukseni itse lähtenyt tekemään moisia johtopäätöksiä. Ehkäpä pikemminkin vanhempi on saattanut pönkittää itseään ristiin kaikille lapsille "hyvän tekijänä", koska haluaa tästä mainetta ja ylistystä. Tämä ns.syntipukin mieli on saattanut myrkyttyä ja hän on kateellinen turhaan. Itselläni ei ole tarvetta eikä kiinnosta vanhempani rahat tai perinnöt, koska olen tullut hyvin toimeen ilmankin. Olen itse myös kuullut kuinka tätä sisartani on taloudellisesti autettu, mutta ei kiinnosta. 

Voisi sanoa, että kyllä tässä kaikki on saanut osansa negatiivisessa mielessä. Eli tuskinpa olen se kultalapsi, jos en ole hyvissä ja läheisissä väleissä ottamassa suitsutusta ja ylistystä tältä vanhemmalta. 

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla koko elämän kestävä tragedia syntyä narsistin lapseksi. Eipä käy kateeksi teitä. Miten ihmeessä olette selvinneet siitä, että äiti tai isä, jonka pitäisi teitä rakastaa, onkin pahin vihollisenne, joka pettää teidät kerta toisensa jälkeen?

Vaaditaan oikea hetki että voi katkaista välit. Tietenkin siihen sotketaan mukaan koko suku ja poliisi.