Lue keskustelun säännöt.
Yliopistojen ensikertalaiskiintiöt tuhoavat monen ihmisen tulevaisuuden
20.03.2016 |
Mukaanlukien omani. Minulla on maisterintutkinto alalta, joka tarjosi vielä opinnot aloittaessani (8 vuotta sitten) kohtuulliset työllistymisnäkymät. Nyt, kaksi vuotta valmistumisen jälkeen, minulla on takana vain lyhyitä pätkiä omalla alallani. Koko tämä kaksi vuotta on kulunut jatkuvassa työnhaussa ja epävarmuudessa. Alalla on runsaasti työttömiä, ja on varmaan tarpeetonta kertoa että pettymys on melkoinen. Ei tätä olisi voinut arvata, kun alani valitsin. Olen välillä tehnyt siivoustöitä samassa firmassa jossa työskentelin opiskeluaikana, ja sieltä saisin varmaan vakityön jos haluaisin. Se vaan tarkoittaisi täydellistä luovuttamista. Jotkut ovat pitäneet tätä ylimielisenä asenteena, mutta eikö ole luonnollista toivoa itselleen hieman parempaa statusta opiskeltuaan itsensä maisteriksi saakka?
Tämän avautumisen jälkeen sitten itse asiaan: uusiin ensikertalaiskiintiöihin yhteishaussa. Olen itse kypsytellyt yli vuoden ajatusta alan vaihdosta, vaikka uuden tutkinnon opiskeleminen pelottaakin tässä iässä, kun ura pitäisi jo saada alulle, ja parin vuoden sisällä voisi harkita perheen perustamista jne. Tänä vuonna on kuitenkin otettu käyttöön nämä kiintiöt. Olen harkinnut muutamaa alaa, jotka työllistävät vielä erittäin hyvin, ja näiden osalta ensikertalaiskiintiöt ovat luokkaa 70-80 %.
Olenko aivan yksin mielipiteineni, kun pidän noita prosentteja täysin mielettöminä? Ymmärrän ajatuksen kiintiöiden takana, mutta en noin korkeita prosentteja aikana, jolloin työllistyminen on entistä epävarmempaa, ja jatkuvasti korostetaan että ihmisten on oltava valmiita kouluttautumaan uudelleen ja vaihtamaan alaa. Miten se sitten käytännössä onnistuu, kun meitä jo opiskelleita ei haluta päästää uudelleen opiskelemaan?? En oikein jaksa uskoa omiin kykyihini päästä muutenkin kilpailulle alalle opiskelemaan, jos kiintiö ensikertalaisille on vaikka tuo 80 %. En pidä tilannetta reiluna, sillä olen nyt sitten jumissa tällä alalla, jonka työllisyystilanne tulee vain huononemaan. Miksei minulle haluta enää antaa mahdollisuutta parantaa asemaani yhteiskunnassa? Toki minullakin on edelleen mahdollisuus päästä opiskelemaan, mutta oikeasti hyväksytyksi tuleminen noista kiintiöistä huolimatta vaatii äärimmäisen hyvää pääsykoemenestystä. En usko pystyväni siihen, joskin aion silti kokeilla.
Mitä ajatuksia kiintiöt teissä muissa herättävät?
Kommentit (546)
Kannattaa ensi kertalaistenkin nyt sitten muistaa ettei ota vastaan b-suunnitelman paikkaa, sillä sen jälkeen ei ole enää asiaa sitä a-vaihtoehtoa opiskelemaan. Eli välivuotta pukkaa edelleen ja yhä useammalle! Ja te-keskus heuttää 3kk sanktion jos olet jättänyt menemättä kouluun johon pääsitkin sisälle.. Kukas tässä onkaan voittaja? Ei ainakaan yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sen seuraavan tutkinnon pakko olla yliopistotutkinto? Ammattikorkeaan on todella paljon helpompi päästä, ja ammattikouluun vielä helpompi. Aikuiskoulutuksena ovat usein hyvinkin laadukkaita. Nykyisin myös löytyy polkuja, joissa ammattikorkeassa voitkin suorittaa yliopistotasoisia opintoja ja vaihtaa, kun tietty opintopistemäärä täyttyy (samoin ammattikoulusta ammattikorkeaan). Näitä ei kovasti mainosteta, mutta täysin mahdollista on.
Avoimen kautta väylä toki myös aina löytyy, siinä vaan se rahallinen panostus vaaditaan. Mikä ei toisaalta mielestäni ole väärin, kun puhutaan toisesta tutkinnosta.
t. opinto-ohjaaja
Samaa mieltä, ja nyt kun trendi on muutenkin, että kandin papereilla jo työelämään, en ymmärrä miksi jonkun perusoikeus olisi lukea ilmaiseksi kaksi maisteria?
Jos haluaa vaihtaa alaa, syystä tai toisesta, pitäisi alemman tasonkin tutkintojen kelvata.
Siinä on vaan sellainen ongelma, että monessa ammatissa kandin papereilla voi pyyhkiä persettä. Vai miten pääset opettajaksi ilman maisterin papereita? Tai lääkäriksi ilman lisensiaatin tutkintoa?
Eikö jenkeissä ole juuri noin? Suurin osa jotain kandeja ja college kestää jotain 3-4 v.
Melkein joka puolella maailmassa on näin. Suomi on ihan poikkeus siinä, että melkein kaikki korkeakoulusta valmistuvat ovat maistereita.
Muuten hyvä mutta suomessa ei ole asiaa mihinkän pätevään (edes kohtuupalkkaiseen duuniin) jollei ole maisteri. Siis enää 80-luvun aikana/jälkeen syntyneillä varsinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sen seuraavan tutkinnon pakko olla yliopistotutkinto? Ammattikorkeaan on todella paljon helpompi päästä, ja ammattikouluun vielä helpompi. Aikuiskoulutuksena ovat usein hyvinkin laadukkaita. Nykyisin myös löytyy polkuja, joissa ammattikorkeassa voitkin suorittaa yliopistotasoisia opintoja ja vaihtaa, kun tietty opintopistemäärä täyttyy (samoin ammattikoulusta ammattikorkeaan). Näitä ei kovasti mainosteta, mutta täysin mahdollista on.
Avoimen kautta väylä toki myös aina löytyy, siinä vaan se rahallinen panostus vaaditaan. Mikä ei toisaalta mielestäni ole väärin, kun puhutaan toisesta tutkinnosta.
t. opinto-ohjaaja
Samaa mieltä, ja nyt kun trendi on muutenkin, että kandin papereilla jo työelämään, en ymmärrä miksi jonkun perusoikeus olisi lukea ilmaiseksi kaksi maisteria?
Jos haluaa vaihtaa alaa, syystä tai toisesta, pitäisi alemman tasonkin tutkintojen kelvata.
Siinä on vaan sellainen ongelma, että monessa ammatissa kandin papereilla voi pyyhkiä persettä. Vai miten pääset opettajaksi ilman maisterin papereita? Tai lääkäriksi ilman lisensiaatin tutkintoa?
Jos haluaa vaihtaa alaa, onko pakko vaihtaa juuri opettajaksi tai lääkäriksi? Ymmärrän kyllä, miksi tietyt alat vaativat maisterin tai jopa lisurin/tohtorin, mutta yleinen trendi kuitenkin on, että maistereitakin halutaan vähentää ja jo kandilla pitäisi päästä töihin. Ihan Euroopasta tämä trendi, ei mikään Suomen hallituksen päähänpisto. Se, että onko asia hyvä vai ei, on eri väittely - tämä on kuitenkin tämän hetken suuntaus ja jokaisen niin ensikertalaisen kuin vaihtajankin tulisi tätä miettiä.
Miksi lahjakkaan ihmisen pitäisi tyytyä sellaiseen alaan, josta ei ole kiinnostunut ja jolle ei omaa luontaista lahjakkuutta? Jotkut on kuin luotuja lääkäriksi tai opettajaksi, vaikka tajuaa sen vasta 25-vuotiaana kun on jo ehtinyt opiskella alalle joka ei työllistä. Sitä paitsi usein on mahdollista saada osa vanhoista opinnoista hyväksiluettua uuteen tutkintoon. Kaikkien ei siis tarvitse suorittaa 300 opintopistettä saadakseen uudet maisterin paperit vaan puoletkin siitä voi riittää.
Koen aika rajoittavana, jos lahjakkaalla ihmisellä on vain yksi vaihtoehto, mikä kiinnostaa ja muut ovat tyytymistä. Useimmat lahjakkaat ihmiset nimenomaan osaavat nähdä maailman aika paljon laajemmin.
Esim. haluaisin lääkäriksi -> mutta esim fysioterapia, lääketieteellinen tekniikka, sairaanhoitaja, biotekniikka, farmasia tai vaikkapa puheterapia ovat aloja, joissa myös pääsee tekemisiin lääketieteen kanssa.
Lääkäreitäkin on monenlaisia. On ihan erilaista olla psykiatri kuin silmälääkäri, kirurgi tai terveyskeskuslääkäri - puhumattakaan fysioterapeutista, sairaanhoitajasta tai farmaseutista. Joku voi olla aivan innoissaan psykiatriasta tai kirurgiasta, vaikkei olisi yleisesti tippaakaan kiinnostunut lääketieteestä - ja voi olla valmis "kärsimään" 7 vuotta lääkiksessä ja vaaditun ajan yleislääkärinä ennen kuin pääsee erikoistumaan omalle alalleen.
Älkää kouluttautuko huuhaa-alalle. Luulen, että ap:n alalla ollut jo huono työllisyyskehitys pitkään.
Ja miksei teille riitä esim AMK-tutkinto! Kaverini on nyt 35-vuotias eikä vieläkään valmistunut yliopistosta. AMK-tutkinto jo taskussa ja työpaikka, mutta haluaa valmistua alalle, jossa korkeasti koulutettujen työttömyysprosentin 50.
Toisella kaverilla myös AMK tutkinto ja työ. Lähti yliopistoon ja valmistuu 35-vuotiaana. Lähti lukemaan kun haluaa hyvän työn. Ja ison palkan. Valmistuu huutaa-alalta varmasti työttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sen seuraavan tutkinnon pakko olla yliopistotutkinto? Ammattikorkeaan on todella paljon helpompi päästä, ja ammattikouluun vielä helpompi. Aikuiskoulutuksena ovat usein hyvinkin laadukkaita. Nykyisin myös löytyy polkuja, joissa ammattikorkeassa voitkin suorittaa yliopistotasoisia opintoja ja vaihtaa, kun tietty opintopistemäärä täyttyy (samoin ammattikoulusta ammattikorkeaan). Näitä ei kovasti mainosteta, mutta täysin mahdollista on.
Avoimen kautta väylä toki myös aina löytyy, siinä vaan se rahallinen panostus vaaditaan. Mikä ei toisaalta mielestäni ole väärin, kun puhutaan toisesta tutkinnosta.
t. opinto-ohjaaja
Samaa mieltä, ja nyt kun trendi on muutenkin, että kandin papereilla jo työelämään, en ymmärrä miksi jonkun perusoikeus olisi lukea ilmaiseksi kaksi maisteria?
Jos haluaa vaihtaa alaa, syystä tai toisesta, pitäisi alemman tasonkin tutkintojen kelvata.
Siinä on vaan sellainen ongelma, että monessa ammatissa kandin papereilla voi pyyhkiä persettä. Vai miten pääset opettajaksi ilman maisterin papereita? Tai lääkäriksi ilman lisensiaatin tutkintoa?
Jos haluaa vaihtaa alaa, onko pakko vaihtaa juuri opettajaksi tai lääkäriksi? Ymmärrän kyllä, miksi tietyt alat vaativat maisterin tai jopa lisurin/tohtorin, mutta yleinen trendi kuitenkin on, että maistereitakin halutaan vähentää ja jo kandilla pitäisi päästä töihin. Ihan Euroopasta tämä trendi, ei mikään Suomen hallituksen päähänpisto. Se, että onko asia hyvä vai ei, on eri väittely - tämä on kuitenkin tämän hetken suuntaus ja jokaisen niin ensikertalaisen kuin vaihtajankin tulisi tätä miettiä.
Miksi lahjakkaan ihmisen pitäisi tyytyä sellaiseen alaan, josta ei ole kiinnostunut ja jolle ei omaa luontaista lahjakkuutta? Jotkut on kuin luotuja lääkäriksi tai opettajaksi, vaikka tajuaa sen vasta 25-vuotiaana kun on jo ehtinyt opiskella alalle joka ei työllistä. Sitä paitsi usein on mahdollista saada osa vanhoista opinnoista hyväksiluettua uuteen tutkintoon. Kaikkien ei siis tarvitse suorittaa 300 opintopistettä saadakseen uudet maisterin paperit vaan puoletkin siitä voi riittää.
Lääkis on yksi hankalimpia tutkintoja ja sinne ei kyllä hyväksilukuja saa. Opettajaan voi jotain saadakin.
Opettaja voit olla myös muualla kuin peruskoulussa. Amis/ammattikorkea/erilaiset koulutusyritykset ja näihin ei tarvitse kasvatustieteiden maisteria.
Ei pidä rajoittua miettimään jotain yhtä tai kahta hankalaa tutkintoa, jos ei koe pystyvänsä sisäänpääsyyn. Elämä on täynnä vaihtoehtoja ja kutsumusta voi toteuttaa monesti helpompaakin reittiä. Poislukien nyt se lääkäri, mutta sinne on vaikea päästä kenenkään, oli ensikertalainen tai ei. Sosiaali- ja terveysalalla on myös liuta muita tutkintoja, eikä tarvitse välttämättä hoitajaksi mennä, jos lääketiede kiinnostaa.
Lääkäri ja opettaja oli pelkkiä esimerkkejä ammateista, joista on turha haaveilla pelkällä kandin tutkinnolla. Muita on pilvin pimein, ja osaan on mahdollista saada reilusti vanhoja opintoja hyväksiluettua. Pointtini siis oli, että uusi maisterin tutkinto ei tarkoita läheskään aina uutta 5 vuoden putkea yliopistossa.
Lukion, AMK:n yms. opettajilta ei tosiaan edellytetä kasvatustieteen maisterin tutkintoa. Siitä huolimatta niiltä edellytetään maisterin tutkinto. Ja kaikista opetettavista aineista pitää olla perusopintojen lisäksi myös aineopinnot suoritettuna, ainakin pääsääntöisesti (en tiedä onko esim. amiksissa erilaisia pätevyysvaatimuksia).
Toisaalta, jos olet menossa lukemaan toista tutkintoa, joka on niin lähellä ensimmäistä, että saat kovasti hyväksilukuja, kysymys kuuluu miksi? Varmaan tämä konkreettisten tutkintojen kautta aukeaisi paremmin.
Jos yksi maisteri on jo olemassa, voi myös hakea suoraan toisen yliopiston maisterinohjelmaan. Miksei tämä voisi olla vaihtoehto, jos on läheisestä alasta kyse? Tai täydennysopinnot ammattikorkeassa tai aikuiskoulutuksessa?
Ja jos taas vaihdetaan ihan eri alalle (esim. ekonomi -> lääkäri) hyväksilukuja ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sen seuraavan tutkinnon pakko olla yliopistotutkinto? Ammattikorkeaan on todella paljon helpompi päästä, ja ammattikouluun vielä helpompi. Aikuiskoulutuksena ovat usein hyvinkin laadukkaita. Nykyisin myös löytyy polkuja, joissa ammattikorkeassa voitkin suorittaa yliopistotasoisia opintoja ja vaihtaa, kun tietty opintopistemäärä täyttyy (samoin ammattikoulusta ammattikorkeaan). Näitä ei kovasti mainosteta, mutta täysin mahdollista on.
Avoimen kautta väylä toki myös aina löytyy, siinä vaan se rahallinen panostus vaaditaan. Mikä ei toisaalta mielestäni ole väärin, kun puhutaan toisesta tutkinnosta.
t. opinto-ohjaaja
Samaa mieltä, ja nyt kun trendi on muutenkin, että kandin papereilla jo työelämään, en ymmärrä miksi jonkun perusoikeus olisi lukea ilmaiseksi kaksi maisteria?
Jos haluaa vaihtaa alaa, syystä tai toisesta, pitäisi alemman tasonkin tutkintojen kelvata.
Siinä on vaan sellainen ongelma, että monessa ammatissa kandin papereilla voi pyyhkiä persettä. Vai miten pääset opettajaksi ilman maisterin papereita? Tai lääkäriksi ilman lisensiaatin tutkintoa?
Eikö jenkeissä ole juuri noin? Suurin osa jotain kandeja ja college kestää jotain 3-4 v.
Melkein joka puolella maailmassa on näin. Suomi on ihan poikkeus siinä, että melkein kaikki korkeakoulusta valmistuvat ovat maistereita.
Kyllä kandeiksikin voi valmistua. Mutta kaikki haluavat maisteriksi ja sitten tietysti tohtoriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sen seuraavan tutkinnon pakko olla yliopistotutkinto? Ammattikorkeaan on todella paljon helpompi päästä, ja ammattikouluun vielä helpompi. Aikuiskoulutuksena ovat usein hyvinkin laadukkaita. Nykyisin myös löytyy polkuja, joissa ammattikorkeassa voitkin suorittaa yliopistotasoisia opintoja ja vaihtaa, kun tietty opintopistemäärä täyttyy (samoin ammattikoulusta ammattikorkeaan). Näitä ei kovasti mainosteta, mutta täysin mahdollista on.
Avoimen kautta väylä toki myös aina löytyy, siinä vaan se rahallinen panostus vaaditaan. Mikä ei toisaalta mielestäni ole väärin, kun puhutaan toisesta tutkinnosta.
t. opinto-ohjaaja
Samaa mieltä, ja nyt kun trendi on muutenkin, että kandin papereilla jo työelämään, en ymmärrä miksi jonkun perusoikeus olisi lukea ilmaiseksi kaksi maisteria?
Jos haluaa vaihtaa alaa, syystä tai toisesta, pitäisi alemman tasonkin tutkintojen kelvata.
Alemman tason tutkinnolla ei edelleenkään saa kuin paskaa palkkaa paitsi poislukien jotkut mahdolliset putkimiehet ja ahtaajat (ahtaajat tosin lakkoilee itsensä pihalle ja työttömiksi kuten paperiteollisuuden duunaritkin)..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sen seuraavan tutkinnon pakko olla yliopistotutkinto? Ammattikorkeaan on todella paljon helpompi päästä, ja ammattikouluun vielä helpompi. Aikuiskoulutuksena ovat usein hyvinkin laadukkaita. Nykyisin myös löytyy polkuja, joissa ammattikorkeassa voitkin suorittaa yliopistotasoisia opintoja ja vaihtaa, kun tietty opintopistemäärä täyttyy (samoin ammattikoulusta ammattikorkeaan). Näitä ei kovasti mainosteta, mutta täysin mahdollista on.
Avoimen kautta väylä toki myös aina löytyy, siinä vaan se rahallinen panostus vaaditaan. Mikä ei toisaalta mielestäni ole väärin, kun puhutaan toisesta tutkinnosta.
t. opinto-ohjaaja
Samaa mieltä, ja nyt kun trendi on muutenkin, että kandin papereilla jo työelämään, en ymmärrä miksi jonkun perusoikeus olisi lukea ilmaiseksi kaksi maisteria?
Jos haluaa vaihtaa alaa, syystä tai toisesta, pitäisi alemman tasonkin tutkintojen kelvata.
Siinä on vaan sellainen ongelma, että monessa ammatissa kandin papereilla voi pyyhkiä persettä. Vai miten pääset opettajaksi ilman maisterin papereita? Tai lääkäriksi ilman lisensiaatin tutkintoa?
Jos haluaa vaihtaa alaa, onko pakko vaihtaa juuri opettajaksi tai lääkäriksi? Ymmärrän kyllä, miksi tietyt alat vaativat maisterin tai jopa lisurin/tohtorin, mutta yleinen trendi kuitenkin on, että maistereitakin halutaan vähentää ja jo kandilla pitäisi päästä töihin. Ihan Euroopasta tämä trendi, ei mikään Suomen hallituksen päähänpisto. Se, että onko asia hyvä vai ei, on eri väittely - tämä on kuitenkin tämän hetken suuntaus ja jokaisen niin ensikertalaisen kuin vaihtajankin tulisi tätä miettiä.
Miksi lahjakkaan ihmisen pitäisi tyytyä sellaiseen alaan, josta ei ole kiinnostunut ja jolle ei omaa luontaista lahjakkuutta? Jotkut on kuin luotuja lääkäriksi tai opettajaksi, vaikka tajuaa sen vasta 25-vuotiaana kun on jo ehtinyt opiskella alalle joka ei työllistä. Sitä paitsi usein on mahdollista saada osa vanhoista opinnoista hyväksiluettua uuteen tutkintoon. Kaikkien ei siis tarvitse suorittaa 300 opintopistettä saadakseen uudet maisterin paperit vaan puoletkin siitä voi riittää.
Koen aika rajoittavana, jos lahjakkaalla ihmisellä on vain yksi vaihtoehto, mikä kiinnostaa ja muut ovat tyytymistä. Useimmat lahjakkaat ihmiset nimenomaan osaavat nähdä maailman aika paljon laajemmin.
Esim. haluaisin lääkäriksi -> mutta esim fysioterapia, lääketieteellinen tekniikka, sairaanhoitaja, biotekniikka, farmasia tai vaikkapa puheterapia ovat aloja, joissa myös pääsee tekemisiin lääketieteen kanssa.
Lääkäreitäkin on monenlaisia. On ihan erilaista olla psykiatri kuin silmälääkäri, kirurgi tai terveyskeskuslääkäri - puhumattakaan fysioterapeutista, sairaanhoitajasta tai farmaseutista. Joku voi olla aivan innoissaan psykiatriasta tai kirurgiasta, vaikkei olisi yleisesti tippaakaan kiinnostunut lääketieteestä - ja voi olla valmis "kärsimään" 7 vuotta lääkiksessä ja vaaditun ajan yleislääkärinä ennen kuin pääsee erikoistumaan omalle alalleen.
Tottakai on ihan erilaista. Mutta siltikin pidän vähän absurdina, että jonkun fiksun ja lahjakkaan ihmisen ainoa vaihtoehto elämässä olisi olla vaikkapa silmälääkäri ja kaikki muu olisi vaan tyytymistä. Useimmilla meistä on kyky nauttia monenlaisesta työstä, vaikka joku tietty olisikin se ykköskutsumus.
nykysysteemi, jossa esimerkiksi opiskelija ottaa teknillisestä korkeakoulusta vastaan opiskelupaikan, jota pitää siihen asti kunnes tulee hyväksytyksi lääketieteelliseen, on hirveetä haaskausta. Tiedän yhdenkin perheen, missä yksi lapsista oli kolme vuotta ja toinen kaksi vuotta kirjoilla siellä ennen kuin siirtyi lääketieteellisen puolelle. Nämä nuoret veivät opiskelupaikat sellaisilta, jotka oikeasti olisivat halunneet tutkinnon TKK:lta. Kouluille pitäisi määritellä esim. 10 000 euron sakko /oppilas / haaskattu opintovuosi, mikäli he hyväksyvät opiskelijan vasta myöhemmin kuin ekana pyrkimisvuonna. Ja vielä niin, että maksavat sen sille opinahjolle, josta opiskelija siirtyy tähän toiseen kouluun. Siis saman tyyppinen siirtokorvaus kuin vaikka jääkiekon kasvattajaseuralle maksetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sen seuraavan tutkinnon pakko olla yliopistotutkinto? Ammattikorkeaan on todella paljon helpompi päästä, ja ammattikouluun vielä helpompi. Aikuiskoulutuksena ovat usein hyvinkin laadukkaita. Nykyisin myös löytyy polkuja, joissa ammattikorkeassa voitkin suorittaa yliopistotasoisia opintoja ja vaihtaa, kun tietty opintopistemäärä täyttyy (samoin ammattikoulusta ammattikorkeaan). Näitä ei kovasti mainosteta, mutta täysin mahdollista on.
Avoimen kautta väylä toki myös aina löytyy, siinä vaan se rahallinen panostus vaaditaan. Mikä ei toisaalta mielestäni ole väärin, kun puhutaan toisesta tutkinnosta.
t. opinto-ohjaaja
Samaa mieltä, ja nyt kun trendi on muutenkin, että kandin papereilla jo työelämään, en ymmärrä miksi jonkun perusoikeus olisi lukea ilmaiseksi kaksi maisteria?
Jos haluaa vaihtaa alaa, syystä tai toisesta, pitäisi alemman tasonkin tutkintojen kelvata.
Siinä on vaan sellainen ongelma, että monessa ammatissa kandin papereilla voi pyyhkiä persettä. Vai miten pääset opettajaksi ilman maisterin papereita? Tai lääkäriksi ilman lisensiaatin tutkintoa?
Eikö jenkeissä ole juuri noin? Suurin osa jotain kandeja ja college kestää jotain 3-4 v.
Melkein joka puolella maailmassa on näin. Suomi on ihan poikkeus siinä, että melkein kaikki korkeakoulusta valmistuvat ovat maistereita.
Muuten hyvä mutta suomessa ei ole asiaa mihinkän pätevään (edes kohtuupalkkaiseen duuniin) jollei ole maisteri. Siis enää 80-luvun aikana/jälkeen syntyneillä varsinkaan.
Ja todistat tämän väitteesi millä? Voin heti luetella kymmeniä esimerkkejä päinvastaisesta. Maisterinpaikkoja ja -tutkintoja myös vähennetään, jolloin väkisinkin kandin arvostus nousee.
Eikä pidä rajoittua Suomeen. Meille on avoimena koko Eurooppa, ja pienellä vaivalla muukin maailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sen seuraavan tutkinnon pakko olla yliopistotutkinto? Ammattikorkeaan on todella paljon helpompi päästä, ja ammattikouluun vielä helpompi. Aikuiskoulutuksena ovat usein hyvinkin laadukkaita. Nykyisin myös löytyy polkuja, joissa ammattikorkeassa voitkin suorittaa yliopistotasoisia opintoja ja vaihtaa, kun tietty opintopistemäärä täyttyy (samoin ammattikoulusta ammattikorkeaan). Näitä ei kovasti mainosteta, mutta täysin mahdollista on.
Avoimen kautta väylä toki myös aina löytyy, siinä vaan se rahallinen panostus vaaditaan. Mikä ei toisaalta mielestäni ole väärin, kun puhutaan toisesta tutkinnosta.
t. opinto-ohjaaja
Samaa mieltä, ja nyt kun trendi on muutenkin, että kandin papereilla jo työelämään, en ymmärrä miksi jonkun perusoikeus olisi lukea ilmaiseksi kaksi maisteria?
Jos haluaa vaihtaa alaa, syystä tai toisesta, pitäisi alemman tasonkin tutkintojen kelvata.
Siinä on vaan sellainen ongelma, että monessa ammatissa kandin papereilla voi pyyhkiä persettä. Vai miten pääset opettajaksi ilman maisterin papereita? Tai lääkäriksi ilman lisensiaatin tutkintoa?
Jos haluaa vaihtaa alaa, onko pakko vaihtaa juuri opettajaksi tai lääkäriksi? Ymmärrän kyllä, miksi tietyt alat vaativat maisterin tai jopa lisurin/tohtorin, mutta yleinen trendi kuitenkin on, että maistereitakin halutaan vähentää ja jo kandilla pitäisi päästä töihin. Ihan Euroopasta tämä trendi, ei mikään Suomen hallituksen päähänpisto. Se, että onko asia hyvä vai ei, on eri väittely - tämä on kuitenkin tämän hetken suuntaus ja jokaisen niin ensikertalaisen kuin vaihtajankin tulisi tätä miettiä.
Miksi lahjakkaan ihmisen pitäisi tyytyä sellaiseen alaan, josta ei ole kiinnostunut ja jolle ei omaa luontaista lahjakkuutta? Jotkut on kuin luotuja lääkäriksi tai opettajaksi, vaikka tajuaa sen vasta 25-vuotiaana kun on jo ehtinyt opiskella alalle joka ei työllistä. Sitä paitsi usein on mahdollista saada osa vanhoista opinnoista hyväksiluettua uuteen tutkintoon. Kaikkien ei siis tarvitse suorittaa 300 opintopistettä saadakseen uudet maisterin paperit vaan puoletkin siitä voi riittää.
Lääkis on yksi hankalimpia tutkintoja ja sinne ei kyllä hyväksilukuja saa. Opettajaan voi jotain saadakin.
Opettaja voit olla myös muualla kuin peruskoulussa. Amis/ammattikorkea/erilaiset koulutusyritykset ja näihin ei tarvitse kasvatustieteiden maisteria.
Ei pidä rajoittua miettimään jotain yhtä tai kahta hankalaa tutkintoa, jos ei koe pystyvänsä sisäänpääsyyn. Elämä on täynnä vaihtoehtoja ja kutsumusta voi toteuttaa monesti helpompaakin reittiä. Poislukien nyt se lääkäri, mutta sinne on vaikea päästä kenenkään, oli ensikertalainen tai ei. Sosiaali- ja terveysalalla on myös liuta muita tutkintoja, eikä tarvitse välttämättä hoitajaksi mennä, jos lääketiede kiinnostaa.
Lääkäri ja opettaja oli pelkkiä esimerkkejä ammateista, joista on turha haaveilla pelkällä kandin tutkinnolla. Muita on pilvin pimein, ja osaan on mahdollista saada reilusti vanhoja opintoja hyväksiluettua. Pointtini siis oli, että uusi maisterin tutkinto ei tarkoita läheskään aina uutta 5 vuoden putkea yliopistossa.
Lukion, AMK:n yms. opettajilta ei tosiaan edellytetä kasvatustieteen maisterin tutkintoa. Siitä huolimatta niiltä edellytetään maisterin tutkinto. Ja kaikista opetettavista aineista pitää olla perusopintojen lisäksi myös aineopinnot suoritettuna, ainakin pääsääntöisesti (en tiedä onko esim. amiksissa erilaisia pätevyysvaatimuksia).
Toisaalta, jos olet menossa lukemaan toista tutkintoa, joka on niin lähellä ensimmäistä, että saat kovasti hyväksilukuja, kysymys kuuluu miksi? Varmaan tämä konkreettisten tutkintojen kautta aukeaisi paremmin.
Jos yksi maisteri on jo olemassa, voi myös hakea suoraan toisen yliopiston maisterinohjelmaan. Miksei tämä voisi olla vaihtoehto, jos on läheisestä alasta kyse? Tai täydennysopinnot ammattikorkeassa tai aikuiskoulutuksessa?
Ja jos taas vaihdetaan ihan eri alalle (esim. ekonomi -> lääkäri) hyväksilukuja ei tule.
Yksi opiskelukaverini meni yliopistoon opiskelemaan biologiaa, koska tahtoi aineenopettajaksi eikä aiempi tutkinto työllistänyt. Taustalla sillä oli alaan liittyvä AMK-tutkinto, jolla se sai parin vuoden opinnot hyväksiluettua. Käytännössä hyötyä oli kuitenkin enemmän, koska osa kursseista joita se joutui käymään sisälsi paljon tuttua asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sen seuraavan tutkinnon pakko olla yliopistotutkinto? Ammattikorkeaan on todella paljon helpompi päästä, ja ammattikouluun vielä helpompi. Aikuiskoulutuksena ovat usein hyvinkin laadukkaita. Nykyisin myös löytyy polkuja, joissa ammattikorkeassa voitkin suorittaa yliopistotasoisia opintoja ja vaihtaa, kun tietty opintopistemäärä täyttyy (samoin ammattikoulusta ammattikorkeaan). Näitä ei kovasti mainosteta, mutta täysin mahdollista on.
Avoimen kautta väylä toki myös aina löytyy, siinä vaan se rahallinen panostus vaaditaan. Mikä ei toisaalta mielestäni ole väärin, kun puhutaan toisesta tutkinnosta.
t. opinto-ohjaaja
Samaa mieltä, ja nyt kun trendi on muutenkin, että kandin papereilla jo työelämään, en ymmärrä miksi jonkun perusoikeus olisi lukea ilmaiseksi kaksi maisteria?
Jos haluaa vaihtaa alaa, syystä tai toisesta, pitäisi alemman tasonkin tutkintojen kelvata.
Siinä on vaan sellainen ongelma, että monessa ammatissa kandin papereilla voi pyyhkiä persettä. Vai miten pääset opettajaksi ilman maisterin papereita? Tai lääkäriksi ilman lisensiaatin tutkintoa?
Jos haluaa vaihtaa alaa, onko pakko vaihtaa juuri opettajaksi tai lääkäriksi? Ymmärrän kyllä, miksi tietyt alat vaativat maisterin tai jopa lisurin/tohtorin, mutta yleinen trendi kuitenkin on, että maistereitakin halutaan vähentää ja jo kandilla pitäisi päästä töihin. Ihan Euroopasta tämä trendi, ei mikään Suomen hallituksen päähänpisto. Se, että onko asia hyvä vai ei, on eri väittely - tämä on kuitenkin tämän hetken suuntaus ja jokaisen niin ensikertalaisen kuin vaihtajankin tulisi tätä miettiä.
Miksi lahjakkaan ihmisen pitäisi tyytyä sellaiseen alaan, josta ei ole kiinnostunut ja jolle ei omaa luontaista lahjakkuutta? Jotkut on kuin luotuja lääkäriksi tai opettajaksi, vaikka tajuaa sen vasta 25-vuotiaana kun on jo ehtinyt opiskella alalle joka ei työllistä. Sitä paitsi usein on mahdollista saada osa vanhoista opinnoista hyväksiluettua uuteen tutkintoon. Kaikkien ei siis tarvitse suorittaa 300 opintopistettä saadakseen uudet maisterin paperit vaan puoletkin siitä voi riittää.
Lääkis on yksi hankalimpia tutkintoja ja sinne ei kyllä hyväksilukuja saa. Opettajaan voi jotain saadakin.
Opettaja voit olla myös muualla kuin peruskoulussa. Amis/ammattikorkea/erilaiset koulutusyritykset ja näihin ei tarvitse kasvatustieteiden maisteria.
Ei pidä rajoittua miettimään jotain yhtä tai kahta hankalaa tutkintoa, jos ei koe pystyvänsä sisäänpääsyyn. Elämä on täynnä vaihtoehtoja ja kutsumusta voi toteuttaa monesti helpompaakin reittiä. Poislukien nyt se lääkäri, mutta sinne on vaikea päästä kenenkään, oli ensikertalainen tai ei. Sosiaali- ja terveysalalla on myös liuta muita tutkintoja, eikä tarvitse välttämättä hoitajaksi mennä, jos lääketiede kiinnostaa.
Lääkäri ja opettaja oli pelkkiä esimerkkejä ammateista, joista on turha haaveilla pelkällä kandin tutkinnolla. Muita on pilvin pimein, ja osaan on mahdollista saada reilusti vanhoja opintoja hyväksiluettua. Pointtini siis oli, että uusi maisterin tutkinto ei tarkoita läheskään aina uutta 5 vuoden putkea yliopistossa.
Lukion, AMK:n yms. opettajilta ei tosiaan edellytetä kasvatustieteen maisterin tutkintoa. Siitä huolimatta niiltä edellytetään maisterin tutkinto. Ja kaikista opetettavista aineista pitää olla perusopintojen lisäksi myös aineopinnot suoritettuna, ainakin pääsääntöisesti (en tiedä onko esim. amiksissa erilaisia pätevyysvaatimuksia).
Toisaalta, jos olet menossa lukemaan toista tutkintoa, joka on niin lähellä ensimmäistä, että saat kovasti hyväksilukuja, kysymys kuuluu miksi? Varmaan tämä konkreettisten tutkintojen kautta aukeaisi paremmin.
Jos yksi maisteri on jo olemassa, voi myös hakea suoraan toisen yliopiston maisterinohjelmaan. Miksei tämä voisi olla vaihtoehto, jos on läheisestä alasta kyse? Tai täydennysopinnot ammattikorkeassa tai aikuiskoulutuksessa?
Ja jos taas vaihdetaan ihan eri alalle (esim. ekonomi -> lääkäri) hyväksilukuja ei tule.
Yksi opiskelukaverini meni yliopistoon opiskelemaan biologiaa, koska tahtoi aineenopettajaksi eikä aiempi tutkinto työllistänyt. Taustalla sillä oli alaan liittyvä AMK-tutkinto, jolla se sai parin vuoden opinnot hyväksiluettua. Käytännössä hyötyä oli kuitenkin enemmän, koska osa kursseista joita se joutui käymään sisälsi paljon tuttua asiaa.
Aloittajalla on jo maisterintutkinto, ei AMK-tutkinto.
Ymmärrän, että AMK:n jälkeen voi joissain tilanteissa olla fiksua täydentää hommaa maisterilla (tai kandilla) mutta nyt on siis yksi maisteri jo olemassa. Hyvin läheiseltä alalta toinen maisteri ei ehkä ole kaikkein fiksuinta, muuten kuin suoraan erillisen maisteriohjelman kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sen seuraavan tutkinnon pakko olla yliopistotutkinto? Ammattikorkeaan on todella paljon helpompi päästä, ja ammattikouluun vielä helpompi. Aikuiskoulutuksena ovat usein hyvinkin laadukkaita. Nykyisin myös löytyy polkuja, joissa ammattikorkeassa voitkin suorittaa yliopistotasoisia opintoja ja vaihtaa, kun tietty opintopistemäärä täyttyy (samoin ammattikoulusta ammattikorkeaan). Näitä ei kovasti mainosteta, mutta täysin mahdollista on.
Avoimen kautta väylä toki myös aina löytyy, siinä vaan se rahallinen panostus vaaditaan. Mikä ei toisaalta mielestäni ole väärin, kun puhutaan toisesta tutkinnosta.
t. opinto-ohjaaja
Samaa mieltä, ja nyt kun trendi on muutenkin, että kandin papereilla jo työelämään, en ymmärrä miksi jonkun perusoikeus olisi lukea ilmaiseksi kaksi maisteria?
Jos haluaa vaihtaa alaa, syystä tai toisesta, pitäisi alemman tasonkin tutkintojen kelvata.
Siinä on vaan sellainen ongelma, että monessa ammatissa kandin papereilla voi pyyhkiä persettä. Vai miten pääset opettajaksi ilman maisterin papereita? Tai lääkäriksi ilman lisensiaatin tutkintoa?
Jos haluaa vaihtaa alaa, onko pakko vaihtaa juuri opettajaksi tai lääkäriksi? Ymmärrän kyllä, miksi tietyt alat vaativat maisterin tai jopa lisurin/tohtorin, mutta yleinen trendi kuitenkin on, että maistereitakin halutaan vähentää ja jo kandilla pitäisi päästä töihin. Ihan Euroopasta tämä trendi, ei mikään Suomen hallituksen päähänpisto. Se, että onko asia hyvä vai ei, on eri väittely - tämä on kuitenkin tämän hetken suuntaus ja jokaisen niin ensikertalaisen kuin vaihtajankin tulisi tätä miettiä.
Miksi lahjakkaan ihmisen pitäisi tyytyä sellaiseen alaan, josta ei ole kiinnostunut ja jolle ei omaa luontaista lahjakkuutta? Jotkut on kuin luotuja lääkäriksi tai opettajaksi, vaikka tajuaa sen vasta 25-vuotiaana kun on jo ehtinyt opiskella alalle joka ei työllistä. Sitä paitsi usein on mahdollista saada osa vanhoista opinnoista hyväksiluettua uuteen tutkintoon. Kaikkien ei siis tarvitse suorittaa 300 opintopistettä saadakseen uudet maisterin paperit vaan puoletkin siitä voi riittää.
Koen aika rajoittavana, jos lahjakkaalla ihmisellä on vain yksi vaihtoehto, mikä kiinnostaa ja muut ovat tyytymistä. Useimmat lahjakkaat ihmiset nimenomaan osaavat nähdä maailman aika paljon laajemmin.
Esim. haluaisin lääkäriksi -> mutta esim fysioterapia, lääketieteellinen tekniikka, sairaanhoitaja, biotekniikka, farmasia tai vaikkapa puheterapia ovat aloja, joissa myös pääsee tekemisiin lääketieteen kanssa.
Lääkäreitäkin on monenlaisia. On ihan erilaista olla psykiatri kuin silmälääkäri, kirurgi tai terveyskeskuslääkäri - puhumattakaan fysioterapeutista, sairaanhoitajasta tai farmaseutista. Joku voi olla aivan innoissaan psykiatriasta tai kirurgiasta, vaikkei olisi yleisesti tippaakaan kiinnostunut lääketieteestä - ja voi olla valmis "kärsimään" 7 vuotta lääkiksessä ja vaaditun ajan yleislääkärinä ennen kuin pääsee erikoistumaan omalle alalleen.
Tottakai on ihan erilaista. Mutta siltikin pidän vähän absurdina, että jonkun fiksun ja lahjakkaan ihmisen ainoa vaihtoehto elämässä olisi olla vaikkapa silmälääkäri ja kaikki muu olisi vaan tyytymistä. Useimmilla meistä on kyky nauttia monenlaisesta työstä, vaikka joku tietty olisikin se ykköskutsumus.
Minäkin pidän kuvailemaasi tilannetta absurdina, mutta kärjistät turhaan. Hyviä vaihtoehtoja on useampia, mutta mitä jos ne kaikki edellyttää vähintään maisterin tutkintoa? Tai ehkä loput on sellaisia, joihin riittää kyllä vähempikin, mutta työttömyysprosentti on pilvissä ja lahjakkuus menee hukkaan? Mielestäni olisi hyvän aivokapasiteetin haaskausta "pakottaa" huippulahjakkaasta, ahkerasta ja motivoituneesta silmälääkärinalusta joku parturi-kampaaja tai vain siksi, että se valitsi ensimmäisen tutkintonsa väärin. Vaikka se viihtyisi parturi-kampaajana ja tekisi työnsä hyvin, siinä on ainesta paljon enempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AMK lääkiksen pääsykokeen preppauskurssina on huono, sillä läsnäoloa on paljon ja harjoittelut kestävät viikkoja. Siksi lääkikseen pyrkivälle oli ennen tätä kiintiötä järkevää hakea toisena vaihtoehtona esim. kemian tai fysiikan laitokselle, jonne pääsi ilman sen suurempaa yritystäkin. Yliopistoon päästyä saikin sitten nauttia akateemisesta vapaudesta ja valita myös ainerajat ylittäviä kursseja, jotka tukevat pääsykokeisiin lukua.
Samaan aikaan ammattikorkeassa joku lääkikseen haluava painaa pitkää päivää hoitotyönharjoitteluissa tms. ja vain haaveilee siitä, että olisi yhtä paljon aikaa päntätä pääsykokeisiin kuin niillä, jotka yliopiston suojissa ahertavat. Lopulta valmistuminen 3,5 vuodessa hyvin työllistävälle alalle tuntuu ihan järkevältä ratkaisulta.
Ja sitten tulevat kiintiöt. Sairaanhoitaja hölmö, joka meni valmistumaan, joutuu kiintiön ulkopuolelle. Yliopistossa aloittanut pääsi jo viime keväänä lääkikseen, kun kiintiöitä ei vielä ollut. Eli kyllä uskomattoman hyvän preppauskurssin saa, jos yhteiskuntaa kusettaa osaa. Onneksi tämä ei enää ole mahdollista ilman kiintiöstä putoamista.
Vierailija kirjoitti:
nykysysteemi, jossa esimerkiksi opiskelija ottaa teknillisestä korkeakoulusta vastaan opiskelupaikan, jota pitää siihen asti kunnes tulee hyväksytyksi lääketieteelliseen, on hirveetä haaskausta. Tiedän yhdenkin perheen, missä yksi lapsista oli kolme vuotta ja toinen kaksi vuotta kirjoilla siellä ennen kuin siirtyi lääketieteellisen puolelle. Nämä nuoret veivät opiskelupaikat sellaisilta, jotka oikeasti olisivat halunneet tutkinnon TKK:lta. Kouluille pitäisi määritellä esim. 10 000 euron sakko /oppilas / haaskattu opintovuosi, mikäli he hyväksyvät opiskelijan vasta myöhemmin kuin ekana pyrkimisvuonna. Ja vielä niin, että maksavat sen sille opinahjolle, josta opiskelija siirtyy tähän toiseen kouluun. Siis saman tyyppinen siirtokorvaus kuin vaikka jääkiekon kasvattajaseuralle maksetaan.
Tämä on ihan syvältä myös koulutusasteiden välillä. Meille ammattikouluun valuu porukkaa, jotka vain odottavat pääsyä ammattikorkeaan. Samaan aikaa rahoitus menee yhä enemmän siihen suuntaan, että vain valmistuneista saa valtiolta rahaa. Eli jokainen tällainen odottelija on vain tappiota koululle. Eikä valintaprosessi salli sitä, että nämä odottelijat jätetään ilman paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ensi kertalaistenkin nyt sitten muistaa ettei ota vastaan b-suunnitelman paikkaa, sillä sen jälkeen ei ole enää asiaa sitä a-vaihtoehtoa opiskelemaan. Eli välivuotta pukkaa edelleen ja yhä useammalle! Ja te-keskus heuttää 3kk sanktion jos olet jättänyt menemättä kouluun johon pääsitkin sisälle.. Kukas tässä onkaan voittaja? Ei ainakaan yksilö.
Miten niin ei ole asiaa? Mä tein alanvaihdoksen ilman ensikertalaisen etua ja sisäänpääsyprosentti on pienempi kuin mihinkään muulle alalle yliopistossa. Tarvii vaan tosissaan tehdä töitä että on siinä 20 % joukossa jotka pääsee ilman sitä ensikertalaisuutta. Mutta ei nyt kannata heittää hanskoja tiskiin ajatella että elämä oli sit siinä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sen seuraavan tutkinnon pakko olla yliopistotutkinto? Ammattikorkeaan on todella paljon helpompi päästä, ja ammattikouluun vielä helpompi. Aikuiskoulutuksena ovat usein hyvinkin laadukkaita. Nykyisin myös löytyy polkuja, joissa ammattikorkeassa voitkin suorittaa yliopistotasoisia opintoja ja vaihtaa, kun tietty opintopistemäärä täyttyy (samoin ammattikoulusta ammattikorkeaan). Näitä ei kovasti mainosteta, mutta täysin mahdollista on.
Avoimen kautta väylä toki myös aina löytyy, siinä vaan se rahallinen panostus vaaditaan. Mikä ei toisaalta mielestäni ole väärin, kun puhutaan toisesta tutkinnosta.
t. opinto-ohjaaja
Samaa mieltä, ja nyt kun trendi on muutenkin, että kandin papereilla jo työelämään, en ymmärrä miksi jonkun perusoikeus olisi lukea ilmaiseksi kaksi maisteria?
Jos haluaa vaihtaa alaa, syystä tai toisesta, pitäisi alemman tasonkin tutkintojen kelvata.
Siinä on vaan sellainen ongelma, että monessa ammatissa kandin papereilla voi pyyhkiä persettä. Vai miten pääset opettajaksi ilman maisterin papereita? Tai lääkäriksi ilman lisensiaatin tutkintoa?
Jos haluaa vaihtaa alaa, onko pakko vaihtaa juuri opettajaksi tai lääkäriksi? Ymmärrän kyllä, miksi tietyt alat vaativat maisterin tai jopa lisurin/tohtorin, mutta yleinen trendi kuitenkin on, että maistereitakin halutaan vähentää ja jo kandilla pitäisi päästä töihin. Ihan Euroopasta tämä trendi, ei mikään Suomen hallituksen päähänpisto. Se, että onko asia hyvä vai ei, on eri väittely - tämä on kuitenkin tämän hetken suuntaus ja jokaisen niin ensikertalaisen kuin vaihtajankin tulisi tätä miettiä.
Miksi lahjakkaan ihmisen pitäisi tyytyä sellaiseen alaan, josta ei ole kiinnostunut ja jolle ei omaa luontaista lahjakkuutta? Jotkut on kuin luotuja lääkäriksi tai opettajaksi, vaikka tajuaa sen vasta 25-vuotiaana kun on jo ehtinyt opiskella alalle joka ei työllistä. Sitä paitsi usein on mahdollista saada osa vanhoista opinnoista hyväksiluettua uuteen tutkintoon. Kaikkien ei siis tarvitse suorittaa 300 opintopistettä saadakseen uudet maisterin paperit vaan puoletkin siitä voi riittää.
Koen aika rajoittavana, jos lahjakkaalla ihmisellä on vain yksi vaihtoehto, mikä kiinnostaa ja muut ovat tyytymistä. Useimmat lahjakkaat ihmiset nimenomaan osaavat nähdä maailman aika paljon laajemmin.
Esim. haluaisin lääkäriksi -> mutta esim fysioterapia, lääketieteellinen tekniikka, sairaanhoitaja, biotekniikka, farmasia tai vaikkapa puheterapia ovat aloja, joissa myös pääsee tekemisiin lääketieteen kanssa.
Lääkäreitäkin on monenlaisia. On ihan erilaista olla psykiatri kuin silmälääkäri, kirurgi tai terveyskeskuslääkäri - puhumattakaan fysioterapeutista, sairaanhoitajasta tai farmaseutista. Joku voi olla aivan innoissaan psykiatriasta tai kirurgiasta, vaikkei olisi yleisesti tippaakaan kiinnostunut lääketieteestä - ja voi olla valmis "kärsimään" 7 vuotta lääkiksessä ja vaaditun ajan yleislääkärinä ennen kuin pääsee erikoistumaan omalle alalleen.
Tottakai on ihan erilaista. Mutta siltikin pidän vähän absurdina, että jonkun fiksun ja lahjakkaan ihmisen ainoa vaihtoehto elämässä olisi olla vaikkapa silmälääkäri ja kaikki muu olisi vaan tyytymistä. Useimmilla meistä on kyky nauttia monenlaisesta työstä, vaikka joku tietty olisikin se ykköskutsumus.
Minäkin pidän kuvailemaasi tilannetta absurdina, mutta kärjistät turhaan. Hyviä vaihtoehtoja on useampia, mutta mitä jos ne kaikki edellyttää vähintään maisterin tutkintoa? Tai ehkä loput on sellaisia, joihin riittää kyllä vähempikin, mutta työttömyysprosentti on pilvissä ja lahjakkuus menee hukkaan? Mielestäni olisi hyvän aivokapasiteetin haaskausta "pakottaa" huippulahjakkaasta, ahkerasta ja motivoituneesta silmälääkärinalusta joku parturi-kampaaja tai vain siksi, että se valitsi ensimmäisen tutkintonsa väärin. Vaikka se viihtyisi parturi-kampaajana ja tekisi työnsä hyvin, siinä on ainesta paljon enempään.
Mutta mikäänhän ei estä tätä henkilöä hakemasta vaikka 20 kertaa sinne lääkikseen (tai muuhun korkeakouluun). Kukaan ei ole pakottamassa yhtään mihinkään. Realiteetit vaan pitää tiedostaa, jos ei ole ensikertalainen, pääsy on hankalampaa ja vaihtoehtona kannattaa myös miettiä vaikkapa AMKK tasoista tutkintoa samalta alalta.
Aika kärjistetty tuo parturi-esimerkkisikin on.
Hölmöintä on, että ensikertalaiskiintiöt koskee myös niitä aloja joilla on pulaa motivoituneista ja osaavista opiskelijoista. Esim. matikkaa on niin helppo päästä opiskelemaan, ettei kaikilla ole mitään edellytyksiä selviytyä maisteriksi asti. Mitä siitä seuraa, jos alanvaihtajien sisäänpääsyä vaikeutetaan? Saadaan sisään entistä enemmän sellaisia opiskelijoita, joiden on pakko lopettaa opinnot kesken - ja kilpailla myöhemmin uudesta opiskelupaikasta ensikertalaisen etunsa menettäneinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sen seuraavan tutkinnon pakko olla yliopistotutkinto? Ammattikorkeaan on todella paljon helpompi päästä, ja ammattikouluun vielä helpompi. Aikuiskoulutuksena ovat usein hyvinkin laadukkaita. Nykyisin myös löytyy polkuja, joissa ammattikorkeassa voitkin suorittaa yliopistotasoisia opintoja ja vaihtaa, kun tietty opintopistemäärä täyttyy (samoin ammattikoulusta ammattikorkeaan). Näitä ei kovasti mainosteta, mutta täysin mahdollista on.
Avoimen kautta väylä toki myös aina löytyy, siinä vaan se rahallinen panostus vaaditaan. Mikä ei toisaalta mielestäni ole väärin, kun puhutaan toisesta tutkinnosta.
t. opinto-ohjaaja
Samaa mieltä, ja nyt kun trendi on muutenkin, että kandin papereilla jo työelämään, en ymmärrä miksi jonkun perusoikeus olisi lukea ilmaiseksi kaksi maisteria?
Jos haluaa vaihtaa alaa, syystä tai toisesta, pitäisi alemman tasonkin tutkintojen kelvata.
Siinä on vaan sellainen ongelma, että monessa ammatissa kandin papereilla voi pyyhkiä persettä. Vai miten pääset opettajaksi ilman maisterin papereita? Tai lääkäriksi ilman lisensiaatin tutkintoa?
Eikö jenkeissä ole juuri noin? Suurin osa jotain kandeja ja college kestää jotain 3-4 v.
Melkein joka puolella maailmassa on näin. Suomi on ihan poikkeus siinä, että melkein kaikki korkeakoulusta valmistuvat ovat maistereita.
Muuten hyvä mutta suomessa ei ole asiaa mihinkän pätevään (edes kohtuupalkkaiseen duuniin) jollei ole maisteri. Siis enää 80-luvun aikana/jälkeen syntyneillä varsinkaan.
Ei ne maisterin paperitkaan takaa työllistymistä enää jos ei ole todellista osaamista. Liikakoulutuksen myötä enää ei oteta aloittelijoita töihin vaan vaaditaan työkokemusta jos ylipäätään palkataan ketään. Vain muutama tutkinto takaa lähes varman työllistymisen tällä hetkellä ja sekin voi muuttua nopeasti kun julkinen sektori supistuu tulevaisuudessa.
Muutamilla aloilla koulutusta on ollut vuosikausia liikaa niin että valmistuneet eivät löydä alaltaan töitä ollenkaan (esim. biologia, biokemia jne). Vaihtoehtona on uudelleen kouluttautuminen tai töiden hakeminen ulkomailta. Suomalainen koulutus on hyvällä tasolla joten kannattaa etsiä avoimesti vaihtoehtoja muualta kun nykyinen työllisyystilanne tuskin tulee muuttumaan lähivuosina merkittävästi.
Lääkäri ja opettaja oli pelkkiä esimerkkejä ammateista, joista on turha haaveilla pelkällä kandin tutkinnolla. Muita on pilvin pimein, ja osaan on mahdollista saada reilusti vanhoja opintoja hyväksiluettua. Pointtini siis oli, että uusi maisterin tutkinto ei tarkoita läheskään aina uutta 5 vuoden putkea yliopistossa.
Lukion, AMK:n yms. opettajilta ei tosiaan edellytetä kasvatustieteen maisterin tutkintoa. Siitä huolimatta niiltä edellytetään maisterin tutkinto. Ja kaikista opetettavista aineista pitää olla perusopintojen lisäksi myös aineopinnot suoritettuna, ainakin pääsääntöisesti (en tiedä onko esim. amiksissa erilaisia pätevyysvaatimuksia).