Lue keskustelun säännöt.
Yliopistojen ensikertalaiskiintiöt tuhoavat monen ihmisen tulevaisuuden
20.03.2016 |
Mukaanlukien omani. Minulla on maisterintutkinto alalta, joka tarjosi vielä opinnot aloittaessani (8 vuotta sitten) kohtuulliset työllistymisnäkymät. Nyt, kaksi vuotta valmistumisen jälkeen, minulla on takana vain lyhyitä pätkiä omalla alallani. Koko tämä kaksi vuotta on kulunut jatkuvassa työnhaussa ja epävarmuudessa. Alalla on runsaasti työttömiä, ja on varmaan tarpeetonta kertoa että pettymys on melkoinen. Ei tätä olisi voinut arvata, kun alani valitsin. Olen välillä tehnyt siivoustöitä samassa firmassa jossa työskentelin opiskeluaikana, ja sieltä saisin varmaan vakityön jos haluaisin. Se vaan tarkoittaisi täydellistä luovuttamista. Jotkut ovat pitäneet tätä ylimielisenä asenteena, mutta eikö ole luonnollista toivoa itselleen hieman parempaa statusta opiskeltuaan itsensä maisteriksi saakka?
Tämän avautumisen jälkeen sitten itse asiaan: uusiin ensikertalaiskiintiöihin yhteishaussa. Olen itse kypsytellyt yli vuoden ajatusta alan vaihdosta, vaikka uuden tutkinnon opiskeleminen pelottaakin tässä iässä, kun ura pitäisi jo saada alulle, ja parin vuoden sisällä voisi harkita perheen perustamista jne. Tänä vuonna on kuitenkin otettu käyttöön nämä kiintiöt. Olen harkinnut muutamaa alaa, jotka työllistävät vielä erittäin hyvin, ja näiden osalta ensikertalaiskiintiöt ovat luokkaa 70-80 %.
Olenko aivan yksin mielipiteineni, kun pidän noita prosentteja täysin mielettöminä? Ymmärrän ajatuksen kiintiöiden takana, mutta en noin korkeita prosentteja aikana, jolloin työllistyminen on entistä epävarmempaa, ja jatkuvasti korostetaan että ihmisten on oltava valmiita kouluttautumaan uudelleen ja vaihtamaan alaa. Miten se sitten käytännössä onnistuu, kun meitä jo opiskelleita ei haluta päästää uudelleen opiskelemaan?? En oikein jaksa uskoa omiin kykyihini päästä muutenkin kilpailulle alalle opiskelemaan, jos kiintiö ensikertalaisille on vaikka tuo 80 %. En pidä tilannetta reiluna, sillä olen nyt sitten jumissa tällä alalla, jonka työllisyystilanne tulee vain huononemaan. Miksei minulle haluta enää antaa mahdollisuutta parantaa asemaani yhteiskunnassa? Toki minullakin on edelleen mahdollisuus päästä opiskelemaan, mutta oikeasti hyväksytyksi tuleminen noista kiintiöistä huolimatta vaatii äärimmäisen hyvää pääsykoemenestystä. En usko pystyväni siihen, joskin aion silti kokeilla.
Mitä ajatuksia kiintiöt teissä muissa herättävät?
Kommentit (546)
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää ettei näköjään edes korkeakoulutetut vaan pysty käsittämään että Suomessa on nyt meneillään todella, todella huono taloustilanne ja kyllä se vaan tulee lähelle ihan meidän jokaisen arkea! Yrittäkää nyt jo sisäistää pikkuhiljaa.
Kyse ei ap ole siitä ettet sinä työllisty vaan siitä ettet sinä saa koulutustasi vastaavaa työtä. Kuten sanoit, voisit elättää itsesi sillä siivousduunilla, mutta koet ansaitsevasi parempaa?
Nyt ja tulevina vuosina on vaan sellainen tilanne että korkeakoulutetutkin joutuvat laskeutumaan pilvilinnoistaan ja ottamaan työn jota on tarjolla. Täältäkin varmasti löytyy esimerkkihenkilöitä tuosta ja se on ihan ok.
Jos nyt lähdet opiskelemaan toista alaa niin ei siltikään ole takeita onko niitä töitä tarjolla helposti sitten kun valmistut.
Keksi miten muuttaa tutkintoasi työllistävämmäksi. Auttaako esim. kielitaidon lisäys? Saatko laajennettua mahdollisuuksia kurssittamalla itseäsi lisää? Auttaako erikoisosaamisen hankkiminen? Voitko kertoa mikä koulutus sulla takana, niin voisimme yrittää keksiä sulle keinoja parantaa työllistymistäsi?
Siis olisi parempi, että unohtaisin tutkintoni jota varten opiskelin köyhyysrajalla vuosikaudet, ja "laskeutuisin pilvilinnoistani" tekemään siivoojan töitä? Sillä lähtee Suomi nousuun? Mielestäni ne työpaikat tulisi jättää niille, jotka haluavat sellaisia tehdä. Eivät kaikki tahdo opiskella korkeakoulutasolla. Jos laskeutuisin niistä pilvilinnoista, niin yhteiskunnan jo minuun kohdistama panostus olisi yhtä tyhjän kanssa, ja joku muu jäisi ilman sitä siivoojan paikkaa.
Kaikenlaisia mahdollisuuksia osaamisen parantamiseksi tietenkin on, ja olen sellaisia hyödyntänytkin. Näillä eväillä olen saanut esim. kahden kuukauden mittaisia työpätkiä. Matkassa on tietenkin ollut myös huonoa tuuria, mutta kyllä pääsyynä on yleinen taloustilanne. Markkinoilla on valtavasti koulutettua työvoimaa tarjolla. Itse olen sitä mieltä, että toinen tutkinto antaisi minulle parhaat mahdollisuudet edetä tästä johonkin. Nykyinen unelma-alani on varmasti työllistävä.
Monet ovat sitä mieltä, että sen yhden tutkinnon tulisi riittää. Ymmärrän perustelut tämän näkemyksen takana. Mutta entäs se meille kaikille esitetty vaatimus kouluttautua tarvittaessa pidemmälle tai vaihtaa kokonaan alaa? Miten tämä vaatimus tulisi sitten toteuttaa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, monilla aloilla, mutta ne työllistävimmät ja halutuimmat on just ne ongelma. Ja tässä kiintiössä on mukana myös amk-tutkinnon suorittaneet. Ajatellaan vaikka jotain tradenomiksi opiskellutta, joka haluaisi lukea vaikka ekonomiksi laskentapuolelle tai luokanopeksi tai lääkäriksi, niin kovaan myllyyn joutuu verrattuna vaikka siihen, joka ei lukion meni lähikauppaan miettimään 10 vuodeksi, mitä tekisi elämässään.
Minusta koko kiintiöjuttu on älytön. Parhaat vieköön opiskelupaikat! Ja harva yhden tutkinnon jo suorittanut lähtee huvin vuoksi hakemaan opiskelupaikkaa vaan kyse on miltei aina jonkinlaisesta tragediasta siinä, että entinen ala ei työllistäkään. Sitten puhutaan elinikäisestä oppimisesta ja ammatinvaihtamisesta tarpeen mukaan. Ja joka paikkaanhan pitää olla täsmäkoulutus, ettei sillä vanhalla tutkinnolla voi hakea kuin kapean sektorin töitä. Pussinperä tässä tehdään.
Tradenomeilla on ainakin mahdollisuus lukea ekonomiksi muuntokoulutuksella. Oma tradenomimieheni luki ekonomiksi kahdessa vuodessa työn ohessa. Ei käsitä, mitä järkeä olisi istuttaa tradenomia viitisen vuotta yliopistolla, kun tutkinnoissa on niin paljon samaa plus vielä työkokemukset päälle.
Mun mielestä ensikertalaiskiintiössä pitäs ottaa huomioon ainoastaan valmistuneet. Nyt jos ekan opiskeluvuoden jälkeen on, että ei tää oo oma juttu, niin voi voi pakko vetää loppuun. Valmistuneet on kuitenkin suurin osa halunneet siitä itselleen paperit.
Mutta ap miksi sun on saatava toinen korkeakoulututkinto? Eikö sitä sun haluamaasi alaa ole toisella asteella? (
Jos se kerta on varmasti työllistävä) Varmasti on niistä maisterin + amiksen papereistakin hyötyä?
Liikaa yliopistoja Suomessa. Satsataan laatuun ei määrään. Ihan oikein että on ensikertalaisuuskiintiö niin pääsee nyt uusiakin ylioppilaita pilvin pimein opiskelemaan ja sittten ne keillä ei oo tutkintoa.
AMK-tutkinnossa ei ole mitään akateemista eikä tule olemaan, vaikka kuinka yrittävät keksiä "tieteellisten tutkimusmenetelmien" kursseja täytteeksi käytännön opetukseensa.
Kiitos "pakkohaun", jota vielä ainakin 10 vuotta sitten jauhettiin joka lukiolaiselle, on nyt aika monellakin se amk-tutkinto taskussa, kun joku ihme "pakko" oli muka hakea väh. yhteen amk-tutkintoon, vaikka tavoite oli yliopistossa. Opiskelut aloitettua ei tullutkaan enää jätettyä koulua kesken syystä tai toisesta, "koska onhan aina hyvä olla edes joku tutkinto takataskussa" ja ajateltiin, että ehtiihän sitä yliopistoon vielä myöhemminkin.
Kumpi nyt pääsee lääkikseen hoitsu vai biokemisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30, on kyllä. Sosionomiksi ja psykologiksi opisk. kesken ja takuukurssilla lääkikseen, sillä päätin tähdätä psykiatriksi. Olen aina ollut kova tekemään töitä unelmien eteen enkä aio uhratavelämääni heikomman aineksen vuoksi, siri.
Kiintiöiden myötä tullee kätevästi maksullinen opiskelu. Vaihtaakseen alaa joutunee opiskelemaan avoimessa ensin esim. kandiksi saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinut pitäisi kouluttaa uuteen ammattiin, jos et ole niin hyvä, että pääset siinä 20 % porukassa sisään?
Nyt menee huonosti monella muullakin. Sinulla on kuitenkin mahdollisuus hakeutua opiskelemaan. Kaikkia ei nyt vaan voida sisään ottaa. Entä jos olisitkin vasta lukiosta päässyt, itkisitkö sitä, että niin moni jo tutkinnon hankkinut yrittää hakea samalle opiskelupaikalle?
Epäreiluahan sinusta tilanne tietenkin on, mutta en kyllä näe mitään järkeä kouluttaa ihmisiä uudestaan ja uudestaan yhteiskunnan varoin. Yliopistoissa "opiskelee" muutenkin ihmisiä, jotka eivät ikinä tule työllistymään.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikissa yliopistoissa ole kiintiöitä. Muistaakseni esim. Lapin yliopistossa niitä ei ole. Sinne vaan papereita vetämään!
Miten niin ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset voi olla vakituisesti töissä siellä siivousfirmassa ja hakea yhtäaikaa oman alan työtä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinut pitäisi kouluttaa uuteen ammattiin, jos et ole niin hyvä, että pääset siinä 20 % porukassa sisään?
Nyt menee huonosti monella muullakin. Sinulla on kuitenkin mahdollisuus hakeutua opiskelemaan. Kaikkia ei nyt vaan voida sisään ottaa. Entä jos olisitkin vasta lukiosta päässyt, itkisitkö sitä, että niin moni jo tutkinnon hankkinut yrittää hakea samalle opiskelupaikalle?
Epäreiluahan sinusta tilanne tietenkin on, mutta en kyllä näe mitään järkeä kouluttaa ihmisiä uudestaan ja uudestaan yhteiskunnan varoin. Yliopistoissa "opiskelee" muutenkin ihmisiä, jotka eivät ikinä tule työllistymään.
Yliopisto ei ole amis. Tieteentekijöiksi on tärkeää ottaa parhaimmat. Suorittavassa työssä ei ole niin väliä, kun koulussa opetetaan kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinut pitäisi kouluttaa uuteen ammattiin, jos et ole niin hyvä, että pääset siinä 20 % porukassa sisään?
Nyt menee huonosti monella muullakin. Sinulla on kuitenkin mahdollisuus hakeutua opiskelemaan. Kaikkia ei nyt vaan voida sisään ottaa. Entä jos olisitkin vasta lukiosta päässyt, itkisitkö sitä, että niin moni jo tutkinnon hankkinut yrittää hakea samalle opiskelupaikalle?
Epäreiluahan sinusta tilanne tietenkin on, mutta en kyllä näe mitään järkeä kouluttaa ihmisiä uudestaan ja uudestaan yhteiskunnan varoin. Yliopistoissa "opiskelee" muutenkin ihmisiä, jotka eivät ikinä tule työllistymään.
Yhteiskunta kuitenkin vaatii meitä jo opiskelleita opiskelemaan joustavasti ja mukisematta lisää. Miksi kyseinen yhteiskunta siis antaa näin ristiriitaisia viestejä? Onko se parempi ratkaisu, että epäonnisesti alansa valinneet joutuvat rangaistukseksi luopumaan vakaasta työurasta ehkä koko loppuiäkseen?
Kaikkia ei voidakaan ottaa sisään. Siksi on pääsykokeet. Niissä menestymisen tulisi mielestäni olla ainut kriteeri, joskin voisin hyväksyä vähän pienemmät kiintiöt ensikertalaisille. Hakijoista on joka tapauksessa suurin osa aina ensikertalaisia. Hyvin, hyvin harva opiskelee huvikseen useaa tutkintoa.
Ap
En muuten halua kertoa minkä alan tutkinto minulla on. Tuo tieto johtaisi epäilemättä kahdenlaisiin reaktioihin: "Tuotako kuvittelit työllistäväksi alaksi?" ja "Täysin oma vikasi, jos et tuolla koulutuksella työllisty". Tilanteeni on minulle niin herkkä paikka, etten kykene vastaanottamaan tällaisia kommentteja pahoittamatta mieltäni kovasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt selvyyden vuoksi: 1. Ensikertalaiskiintiö ei tarkoita sitä, että olet ensikertalainen kunnes saat ensimmäisen tutkinnon. 2. Ensikertalaisuuskiintiö ei tarkoita sitä, että olet ensikertalainen vain silloin kun ensimmäisen kerran haet yliopistoon. 3. Eikä sitä, että olet ensikertalainen silloin kun menet ensimmäisen kerran pääsykokeisiin!
Vaan se tarkoittaa sitä, että olet ensikertalainen kunnes otat ensimmäisen koulutuspaikan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointin, itsekin olin 4 vuotta töissä lukion jälk. ennenkuin pääsin opiskelemaan, ja sit just seuraavana vuonna tuli nää ensikertalaiskiintiöt ja nyt sit ahdistaa koska opiskelemani ala ei sovikkaan yhtään mulle, ahdistaa ihan helkutisti ja haluaisin vaihtaa alaa ja tiedän jo minne mutta miten ? Ei huvittaisi valmistua kortistoon kun en nyk alan töitä pysty ikinä tekemään, en fyysisesti enkä psyykkisesti.
Eroa nykyisestä opiskelupaikastasi, jolloin voit hakea ensi vuonna ensikertalaiskiintiössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointin, itsekin olin 4 vuotta töissä lukion jälk. ennenkuin pääsin opiskelemaan, ja sit just seuraavana vuonna tuli nää ensikertalaiskiintiöt ja nyt sit ahdistaa koska opiskelemani ala ei sovikkaan yhtään mulle, ahdistaa ihan helkutisti ja haluaisin vaihtaa alaa ja tiedän jo minne mutta miten ? Ei huvittaisi valmistua kortistoon kun en nyk alan töitä pysty ikinä tekemään, en fyysisesti enkä psyykkisesti.
Eroa nykyisestä opiskelupaikastasi, jolloin voit hakea ensi vuonna ensikertalaiskiintiössä.
Sorry, tarkennus tähän:
"Kysymys: Olen ottanut opiskelupaikan vastaan vuonna 2014 tai sen jälkeen. Jos luovun opinto-oikeudestani, niin olenko jälleen ensikertalainen?
Vastaus: Et ole ensikertalainen. Ensikertalaisuutta ei voi saada takaisin luopumalla opinto-oikeudesta."
Jos otit paikan vastaan ennen 2014, olet ensikertalainen.
Vierailija kirjoitti:
30, on kyllä. Sosionomiksi ja psykologiksi opisk. kesken ja takuukurssilla lääkikseen, sillä päätin tähdätä psykiatriksi. Olen aina ollut kova tekemään töitä unelmien eteen enkä aio uhratavelämääni heikomman aineksen vuoksi, siri.
Tuleva psykiatri, jolta puuttuu empatia kanssaihmisiä kohtaan. Nice.
Lähipiirissäni on esimerkki ensikertalaiskiintiöiden aiheuttamasta hyvin epäreilusta tilanteesta: nuori mies haki yliopistoon, pääsi sisään ja vastaanotti paikan, ja vietti seuraavan vuoden armeijassa. Armeija-aikana kypsyikin ajatus siitä todellisesta unelmien alasta, joka ei liippaa edes läheltä sitä alaa, jolle hänet on valittu. Tuolle uudelle alalle on vaikea päästä sisään jo muutenkin, ja nyt tätä nuorta, joka ei ole opiskellut yliopistossa päivääkään, ei enää ole ensikertalainen. Minusta tämä on väärin.
Muistakaa ihmiset - ovet ovat avoinna myös ulkomailla. Noin Suomen tulevaisuutta ajatellen, ei ole ollenkaan huonompi idea hankkia englanninkielistä koulutusta ja jäädä pysyvästi muualle.
Miltä alalta se ensimmäinen tutkinto on?