Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yliopistojen ensikertalaiskiintiöt tuhoavat monen ihmisen tulevaisuuden
20.03.2016 |
Mukaanlukien omani. Minulla on maisterintutkinto alalta, joka tarjosi vielä opinnot aloittaessani (8 vuotta sitten) kohtuulliset työllistymisnäkymät. Nyt, kaksi vuotta valmistumisen jälkeen, minulla on takana vain lyhyitä pätkiä omalla alallani. Koko tämä kaksi vuotta on kulunut jatkuvassa työnhaussa ja epävarmuudessa. Alalla on runsaasti työttömiä, ja on varmaan tarpeetonta kertoa että pettymys on melkoinen. Ei tätä olisi voinut arvata, kun alani valitsin. Olen välillä tehnyt siivoustöitä samassa firmassa jossa työskentelin opiskeluaikana, ja sieltä saisin varmaan vakityön jos haluaisin. Se vaan tarkoittaisi täydellistä luovuttamista. Jotkut ovat pitäneet tätä ylimielisenä asenteena, mutta eikö ole luonnollista toivoa itselleen hieman parempaa statusta opiskeltuaan itsensä maisteriksi saakka?
Tämän avautumisen jälkeen sitten itse asiaan: uusiin ensikertalaiskiintiöihin yhteishaussa. Olen itse kypsytellyt yli vuoden ajatusta alan vaihdosta, vaikka uuden tutkinnon opiskeleminen pelottaakin tässä iässä, kun ura pitäisi jo saada alulle, ja parin vuoden sisällä voisi harkita perheen perustamista jne. Tänä vuonna on kuitenkin otettu käyttöön nämä kiintiöt. Olen harkinnut muutamaa alaa, jotka työllistävät vielä erittäin hyvin, ja näiden osalta ensikertalaiskiintiöt ovat luokkaa 70-80 %.
Olenko aivan yksin mielipiteineni, kun pidän noita prosentteja täysin mielettöminä? Ymmärrän ajatuksen kiintiöiden takana, mutta en noin korkeita prosentteja aikana, jolloin työllistyminen on entistä epävarmempaa, ja jatkuvasti korostetaan että ihmisten on oltava valmiita kouluttautumaan uudelleen ja vaihtamaan alaa. Miten se sitten käytännössä onnistuu, kun meitä jo opiskelleita ei haluta päästää uudelleen opiskelemaan?? En oikein jaksa uskoa omiin kykyihini päästä muutenkin kilpailulle alalle opiskelemaan, jos kiintiö ensikertalaisille on vaikka tuo 80 %. En pidä tilannetta reiluna, sillä olen nyt sitten jumissa tällä alalla, jonka työllisyystilanne tulee vain huononemaan. Miksei minulle haluta enää antaa mahdollisuutta parantaa asemaani yhteiskunnassa? Toki minullakin on edelleen mahdollisuus päästä opiskelemaan, mutta oikeasti hyväksytyksi tuleminen noista kiintiöistä huolimatta vaatii äärimmäisen hyvää pääsykoemenestystä. En usko pystyväni siihen, joskin aion silti kokeilla.
Mitä ajatuksia kiintiöt teissä muissa herättävät?
Kommentit (546)
Vierailija kirjoitti:
Kiintiöt eivät pilaa kenenkään tulevaisuutta. Saattavat vaikeuttaa aavistuksen sisaanpaasya, mutta sama vaikutus olisi ollut esim. Paikkojen vahentamisella. Jos itse mokaa ja valitsee väärin, pitää jonkinlainen vastuu asiasta ottaa. Samalla tavalla voitaisiin nyt valittaa että yhden kerran korotus yo-kokeissa on pilannut tulevaisuuteenne. Eikä ole sekään.
Ei tässä tarvitse olla kyse siitä että on vaöinnut väärän alan. Monella alalla on hyötyä sekä elämänkokemuksesta että työkokemuksesta.
Esim. opettajana tai sosiaalityöntekijänä arvostan ihmistä jolla on elettyä elämää jo takana, kokemusta ja näkemystä enemmän kuin 19-vuotiaalla suoraan lukiosta tulevalla.
Itsekin haaveilen yliopisto-opinnoista ja alanvaihdosta ja uskon että aiemmasta ammatistani sekä iästäni on pelkkää hyötyä.
Motivaatita opiskeluun löytyy ja uskon, että jos pääsen sisään, valmistun varmasti nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella outoa kyllä, jos muutama vuosi sitten uuden ylioppilaan pisteet 4 p oli tasa-arvovaltuutetun mielestä tasa-arvovaltuutetulle vastaisia mutta nykyiset ensikertalaiskiintiöt ei. Pitäisi melkein kirjoittaa tasa-arvovaltuutetulle tästä asiasta.
Ensikertalaisille varataan peräti 80% paikoista... justiinsa. Vai että keskinkertainen ja terve psyyke on tavoite? No ei jos olet alanvaihtaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo yksilöjen kohdalla kiintiöt voi tietty toimia ikävästi, mutta se on lähinnä voi voi. Ap on aloittanut edelliset maisteriropinnot 8 vuotta sitten ja valmistumisesta on vaan kaksi vuotta. Miksi hänen nyt pitäisi olla edes samalla viivalla ensikertalaisten kanssa? Millä oikeudella, en ymmärrä! Ei kovin moni mukaan kahden vuoden sisällä valmistumisesta ole saanut kuin pätkätöitä. Ihan uskomatonta röyhkeyttä ajatella, että hänen pitäisi nyt saada tehdä toinen maisteritutkinto ja tuhlata yhteiskunnan resursseja siihen. Tällä seuraavalla alalla on sitten varmat työllisyysnäkymät?
Samalla tavalla niillä ensikertalaisilla olisi sitten mahdollisuus tehdä tulevaisuudessa uusia valintoja. Miksi minä olen röyhkeä, kun haluan TYÖLLISTYÄ? Elättää itseni, turvata tulevaisuuteni, maksaa veroni? Meitä "huonon alan" valinneita on oikeasti turha syyllistää, aika harva kuitenkaan on opiskellut täyttä huuhaa-alaa. Minä luulin valinneeni fiksusti, taantuma päätti toisin. Olen erittäin pienituloinen, ja tuloni ovat kammottavan epäsäännölliset ja epävarmat. Minullakin tulee olla mahdollisuus valita uudelleen, nykyisen taloustilanteen vaatimalla tavalla.
Voimme tietenkin keskustella myös yliopistokoulutuksen syvemmästä tarkoituksesta. Mielestäni yliopistojen tehtävä on kouluttaa pätevimmät ja pääsykokeissa parhaiten menestyvät haluamilleen aloille. Aika harva kuitenkaan ryhtyy ns. ikuisuusopiskelijaksi. Uudelleenkouluttautumisen taustalla todellakin on useimmiten se henkilökohtainen tragedia, että se ensimmäinen ala ei avannutkaan ovea työelämään. Minusta on röyhkeää rangaista niitä, jotka eivät muuttuneiden olosuhteiden vuoksi pystykään halustaan huolimatta hyödyntämään hankkimaansa tutkintoa.
Ap
Hea AMKhon tai amikseen. Yleensä akateemiset kykenevät muuntokouluttamaan itseään ilman kokonaista uutta tutkintoa. Jos tuo ei sinun mielestäsi itseltäsi onnistu niin ehkä parempi laskea oikeasti rimaa. Yhteiskunnassa tarvitaan jatkuvaa kouluttautumista, juuri niin, mutta ei yhteiskunnalle hyödyllistä jos ihmiset eivät osaa yhdistää vanhaa ja uutta. Sitä paitsi mikään akateemisen koulutus ei suoraan takaa työssä osaamista, niitä työssä tarvitsemia taitoja opetellaan kesätöissä ja harjoitteluissa omalla alalla. Mitä teit niiden kuuden vuoden ajan? Oletko varma, että onnistuisit asenteellasi uudella alallakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, Jorma Ollilan koulutukset: VTM, MSc, DI. Kuinka monen mielestä hänen olisi vain pitänyt pysytellä siinä yhdessä tutkinnossaan?
Jorma Ollilan aikaan systeemit olivat jäykkiä ja kaksoistutkinnot varsin yleisiä. Nykyään voit yhdistellä tutkintoja helpommin, tehdä väitöksen hieman toiselta alalta jne. Kun yliopistot ovat ilmaisia (opetus siis) ei minusta valtion tarvitse tarjota tarjottimella monta samantasoista tutkintoa ihmiselle, on liian kallista. Jos nyt ihan tosissaan haluaa lääkäriksi tai asianajajaksi niin ottaa lainan ja opiskelee jossain lähimaassa, esim. Virossa maksullisesti. Muuten hyödyntää hankkimaansa tutkintoa ja täydentää sitä lisäkoulutuksin. Tärkein kuitenkin hankkia työkokemusta.
Väärän alavalinnan tehneitä rangaistaan! Niin väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko noiden ensikertalaiskiintiöiden osuutta lisätty paljon? Mä tiedän ihmisen joka pääsi eläinlääkikseen vaikka oli b:n paperit ja useamman jotka ovat päässeet oikkikseen ja valtsikaan c:n papereilla. Kaikki näistä ovat siis onnistuneet pääsykokeessa loistavasti.
Minä pääsin oikikseen sisään B:n papereilla. Niillä ei siis ollut mitään merkitystä, kun pääsin sisälle pääsykoekiintiön kautta. Onneksi silloin ei ollut ensikertalaisille omaa kiintiötä. Sen verren pienellä marginaalilla pääsin oikiksen kokeista läpi. En olisi muuten päässyt ikinä sisälle ja olisin tällä hetkellä todennäköisesti alkoholisoitunut eläkeläinen, joka ei jaksanut enään puuduttavassa ja raskaassa fyysisessä työssään. Sen sijaan, elämässä on nyt loksahdelleet lähes kaikki palaset kohdilleen. Ihan kylmää ajatus, että jos olisin nykyään pyrkimässä sisään. Se olisi game over elämän haaveet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko noiden ensikertalaiskiintiöiden osuutta lisätty paljon? Mä tiedän ihmisen joka pääsi eläinlääkikseen vaikka oli b:n paperit ja useamman jotka ovat päässeet oikkikseen ja valtsikaan c:n papereilla. Kaikki näistä ovat siis onnistuneet pääsykokeessa loistavasti.
Minä pääsin oikikseen sisään B:n papereilla. Niillä ei siis ollut mitään merkitystä, kun pääsin sisälle pääsykoekiintiön kautta. Onneksi silloin ei ollut ensikertalaisille omaa kiintiötä. Sen verren pienellä marginaalilla pääsin oikiksen kokeista läpi. En olisi muuten päässyt ikinä sisälle ja olisin tällä hetkellä todennäköisesti alkoholisoitunut eläkeläinen, joka ei jaksanut enään puuduttavassa ja raskaassa fyysisessä työssään. Sen sijaan, elämässä on nyt loksahdelleet lähes kaikki palaset kohdilleen. Ihan kylmää ajatus, että jos olisin nykyään pyrkimässä sisään. Se olisi game over elämän haaveet.
Pääsisit Bn papereilla varmaankin oikeustradenomiksi, tekisit aika samanlaisia töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiintiöt eivät pilaa kenenkään tulevaisuutta. Saattavat vaikeuttaa aavistuksen sisaanpaasya, mutta sama vaikutus olisi ollut esim. Paikkojen vahentamisella. Jos itse mokaa ja valitsee väärin, pitää jonkinlainen vastuu asiasta ottaa. Samalla tavalla voitaisiin nyt valittaa että yhden kerran korotus yo-kokeissa on pilannut tulevaisuuteenne. Eikä ole sekään.
Kyllä siitä "mokasta" maksaa yhteiskuntakin. Tulee vähemmän verotuloja, pahimmassa tapauksessa pelkkiä tukimenoja!
Onhan se vastuu myös yhteiskunnallakin. Miksi koulutetaan ihmisiä ammatteihin, jotka eivät hetken päästä työllistäkään? Luulisi että asiantuntijoilla olisi parempi näkemys tulevaisuudesta kuin nuorilla.
Ensikertalaiset saavat jo siitä valtavasti etua, että heillä on tuoreet lukio-opinnot taskussa. Luulisi sen riittävän. Itse muistan, kuinka opiskeluaikana ne helposti lukiosta suoraan korkeakouluun päässeet vaihtoivat todella hanakasti linjaa opiskelujen aikana. Ne, jotka olivat joutuneet tekemään paljon töitä ja hakeneet monta kertaa, opiskelivat sinnikkäästi tutkinnon loppuun ja menivät suoraan työelämään.
Toivottavasti kiintiöiden haittoihin aletaan nyt herätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tulisi laittaa juttuvinkkiä lehdistölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä aloja te alanvaihtajat haluaisitte päästä lukemaan?
Ynmärrän aloittajan tuskan. Itsellä oli sama tilanne. Yliopistokoulutukseni "suli", koska työmarkkinoilla tapahtui muutos. Tein vuoden täydennyskoulutuksen, mutta silläkin herui vain vuoden pätkätöitä. Jäin perhevapaille myöhemmin ja samalla mietin tulevaisuutta ja nelikymppisenä hain (ja pääsin) tekniikan insinöörin amkiin, täysin eri alalle kuin maisterintutkintoni. Jouduin tekemään hartiavoimin aluksi töitä jo pääsykokeeseen, mutta lopulta vaivannäkö palkittiin. Eli: aloittajan kannattaa tehdä jo nyt rohkeita ratkaisuja. Kyllä ne myöhemminkin onnistuvat, mutta asuntovelallisena ja äitinä joutuu himpun verran ehkä sitten jostain tinkimään (oma aika, rahat loppu jne..)..
Alue: Aihe vapaa
Kiintiöt eivät pilaa kenenkään tulevaisuutta. Saattavat vaikeuttaa aavistuksen sisaanpaasya, mutta sama vaikutus olisi ollut esim. Paikkojen vahentamisella. Jos itse mokaa ja valitsee väärin, pitää jonkinlainen vastuu asiasta ottaa. Samalla tavalla voitaisiin nyt valittaa että yhden kerran korotus yo-kokeissa on pilannut tulevaisuuteenne. Eikä ole sekään.