Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
6 vuotiaaseen ei saa kontaktia
20.03.2016 |
Lapsi on villi ja energinen, mutta suurimmaksi osaksi käyttäytyy hyvin, ei ole mitään keskittymisongelmia ollut neuvolassa, eikä muutakaan huolta, mutta lapsi saa välillä "kohtauksia", kun lapseen ei saa mitään kontaktia. Lapsi ei sillon kuuntele tai tuntuu ettei kuule yhtään mitään eikä halua katsoa päin. Saattaa nauraa ja tehdä asioita, joiden tietää olevan kiellettyjä. Saattaa esimerkiksi viskoa ulkovaatteitaan, juosta siivouskaappiin ja nauraa ja siinä vaiheessa ei enää auta mikään, jos lapsi on mennyt jo ns. yli. Lapsi ei tunnu edes osaavan käyttäytyä sillon hyvin. Kysyin lapselta jos tehtäisiin palkintotaulukko, johon saisi aina tarran, kun on ollut päivä, kun ei ole ns. alkanut sitä pelleilyä ja viikon jälkeen saa yllätyksen. Yllätys oli vielä lapselle todella mieluinen. Lapsi sanoi, ettei pysty siihen, koska ei osaa rauhoittua. Lapsi sanoo itse "kohtauksen" aikana, että ei osaa rauhoittua ja on levoton olo. Ei ole auttanut palkinnot, esim. jos sanon, käydään ostamassa tikkari, jos käyttäydyt hyvin. Lapsi ei tunnu edes kuuntelevan sitä ja kun sen jälkeen sanon, ettei tikkaria tule, koska juoksi karkuun, eikä kuunnellut puhetta. Lapsi on todella järkyttynyt, vihainen, eikä tunnu ymmärtävän, että se johtui hänestä. Koskaan en ole joustanut näistä. Silti ne ei koskaan toimi, jos lapsi menee yli. Itseasiassa saattaa jopa pahentaa, koska lapsi omien sanojensa mukaan on jännittänyt sitä yllätystä liikaa.
Ollaan kokeiltu vaikka mitä, mutta yleensä auttaa yksin oleminen tai sylissä rauhoittuminen. Kotona meillä menee näiden kanssa suht. hyvin, osaan jonkinverran hallita niitä ja nään, kun tarvitaan stoppi, ettei "kohtaus" ala. Päiväkodissa se on tietysti hankalaa, koska hoitajilla ei ole aikaa siihen. Lapsi saattaa esimerkiksi juosta ulos ovesta ilman ulkovaatteita tai kenkiä ja nauraa. Saa vielä lukotkin auki. Tätä ei tosin kotona tee, mutta päiväkodissa on tehnyt, kun olen tullut hakemaan, tai yrittänyt.
6 vuotis neuvolaa ei ole vielä ollut, mutta ajattelin ottaa puheeksi. Muuten en huoli asialla, mutta kouluun meneminen mietityttää. Loppuuko nämä vuodessa ja mitä jos ei lopu. Onko meidän lapsi se, joka suunnilleen hyppii koulussa pöydällä, jos nyt sattuu menemään levottomaksi. Jos opettaja pistää pois luokasta, lapsi juoksee todennäköisesti pihalle tai vaikka kotiin. Tai näin voisin ennustaa. Lapsi menee ylikierroksille nimenomaan jos on liikaa ärsykettä, liikaa ihmisiä, joku jännittävä asia tai vastaava. Lapsella on kohtauksen jälkeen punaiset kuumat, joskus tunneiksi läikikkääksi jäävät posket ja hiukset hikiset.
Onko kuinka normaalia, onko jollain vastaavaa ja onko loppunut missään vaiheessa? Lapsella on todennäköisesti ainakin SI-häiriö.
Kommentit (38)
Lapsella on myös välillä tic oireita...pitää kummallista ääntä, esim. Kröhinää, mutta välillä ei sitten taas mitään. Tämäkin kuulemma voi tämänikäisellä olla normaalia. On valikoiva ruuan suhteen, äänoyliherkkä, tuntoyliherkkä, pelkää erikoisia asioita jne. Jos jptain epäilisin, epäilisin aspergerin syndroomaa. Joskus nuorempana epäilin adhd:ta, mutta nykyään en, koska eikös adhd ole jatkuvasti ns. Juoksemassa. Meidän lapsi osaa tehdä myös rauhallisia asioita ja keskittyä. Osaa laskea ja lukea tavuja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vähän minulta n. 6-8 vuotiaana. Muistan kun sain itse joskus tuollaisia riehumiskohtauksia. Muuten olin aika rauhallinen ja älykäs lapsi. Veikkaan, että voi liittyä lievään aspergerin/autismin kirjon häiriöihin. Itselläni ei ole diagnoosia, mutta olen tiedostanut niitä itsessäni. Kai se oli jonkinlaista henkistä rasittumista ja kykenemättömyyttä purkaa omaa vireyttä, mistä tuolallainen lähti, kun oli käyttäytynyt tarpeeksi kauan kunnolla ja yrittänyt hillitä omaa levottomuutta. Katosi iän myötä, tosin olen edelleen helposti ärsytettävissä.
Tavallaan voisi siis sanoa, että lapsi ei tee tuota tarkoituksella, vaan yrittää olla kiltti, mutta juuri se aiheuttaa stressiä jota lapsi ei osaa käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on varaa niin neurospykologiset tutkimukset kertoo paljon, maksaa ehkä 600€ ->.
No jos on välttämätöntä, voin maksaa, mutta en turhaan. Saako julkiselta näitä?
Joo, jos saatte julkiselta selvittelyjen jälkeen lähetteen erikoissairaanhoitoon. Mutta tosiaan perheneuvolaan tai neuvolan kautta lastenpsykiatrialle ensin. Tsemppiä :)
Saako lapsi tarpeeksi liikuntaa? Kuusivuotiaat ovat yleensäkin aika riehakkaita mutta jos joutuu liikaa istumaan ja keskittymään eikä pääse purkamaan energiaansa, on varmasti rauhaton. Meidän kuusivuotias kävelee ja juoksee monta kilometriä päivässä, liikumme mahdollisimman paljon jalan, käymme hiihtämässä, luistelemassa, leikkipuistoissa missä saa kiipeillä jne. Nykyään lapset istuvat liikaa ruudun äärellä, matkat kuljetaan autolla jne.
Vierailija kirjoitti:
Saako lapsi tarpeeksi liikuntaa? Kuusivuotiaat ovat yleensäkin aika riehakkaita mutta jos joutuu liikaa istumaan ja keskittymään eikä pääse purkamaan energiaansa, on varmasti rauhaton. Meidän kuusivuotias kävelee ja juoksee monta kilometriä päivässä, liikumme mahdollisimman paljon jalan, käymme hiihtämässä, luistelemassa, leikkipuistoissa missä saa kiipeillä jne. Nykyään lapset istuvat liikaa ruudun äärellä, matkat kuljetaan autolla jne.
Joka arkipäivä kävellän päiväkotimatkat, yhteensä 1,5 km suunta. Lapsi saa mennä ulos yksinkin aina halutessaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän minulta n. 6-8 vuotiaana. Muistan kun sain itse joskus tuollaisia riehumiskohtauksia. Muuten olin aika rauhallinen ja älykäs lapsi. Veikkaan, että voi liittyä lievään aspergerin/autismin kirjon häiriöihin. Itselläni ei ole diagnoosia, mutta olen tiedostanut niitä itsessäni. Kai se oli jonkinlaista henkistä rasittumista ja kykenemättömyyttä purkaa omaa vireyttä, mistä tuolallainen lähti, kun oli käyttäytynyt tarpeeksi kauan kunnolla ja yrittänyt hillitä omaa levottomuutta. Katosi iän myötä, tosin olen edelleen helposti ärsytettävissä.
Tavallaan voisi siis sanoa, että lapsi ei tee tuota tarkoituksella, vaan yrittää olla kiltti, mutta juuri se aiheuttaa stressiä jota lapsi ei osaa käsitellä.
Tätä olen miettinyt myös. Olen myös karsinut turhia sääntöjä, kieltänyt vain asioita joista on haittaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aistisäätelyn pulmaa voi olla, ehkä muutakin. Meidän adhd-lapsella vaikea lukea sosiaalisia tilanteita, tarvitsee myös vahvaa ennakointia ja sanoittamista. Pyydä erityislastentarhanopettaja seuraamaan lastasi, tarvitset kuitenkin päiväkodin lausunnon/arvion jos aiot tutkimuksiin hakeutua.
Meillä näitä ylläolevia ja käytös vastaavaa, lähtee ns.lapasesta ja samankaltaista kuin teillä. Iän myötä helpottanut. Toinen sai lähetteen lastenlinnaan yksityisen kautta ja toinen neuvolasta. Voi olla ADHD tai ADD vaikka välillä pystyisi keskittymään pitkiäkin aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidan yhtä hyvin vastaavasti käyttäytyvää 5 vuotiasta, jolla on kielen kehityksen häiriötä (liitännäisinä lieviä motoriikkaongelmia ja syömisvaikeuksia). Hänellä aivot tavallaan ylirasittuvat puheen kuuntelemisesta ja se johtaa helposti ylikierroksille menemiseen. Käytän hänen kanssaan puheen tukena kuvakortteja. Ruoan laatu on erittäin tärkeä tekijä tässä tapauksessa: kaikki sokerinen on pannassa. Päivärytmin pitää olla säännöllinen ja ennustettava. Ennakointi ennen kohtauksen alkamista on vaikeaa mutta olen pyytänyt lasta tarkkailemaan omia tunnetilojaan ennen riehumisen alkua, ja menemään jo siinä vaiheessa omalle rauhoittumispaikalleen. Kohtauksen jälkeen puhumme siitä miltä hänestä tuntui ennen sitä ja mikä hänen mielestään johti siihen, sekä siitä mitä aiomme tehdä ensi kerralla toisin.
Pelaako lapsi paljon tietsikka pelejä, nekin voi aihettaa levottomuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoidan yhtä hyvin vastaavasti käyttäytyvää 5 vuotiasta, jolla on kielen kehityksen häiriötä (liitännäisinä lieviä motoriikkaongelmia ja syömisvaikeuksia). Hänellä aivot tavallaan ylirasittuvat puheen kuuntelemisesta ja se johtaa helposti ylikierroksille menemiseen. Käytän hänen kanssaan puheen tukena kuvakortteja. Ruoan laatu on erittäin tärkeä tekijä tässä tapauksessa: kaikki sokerinen on pannassa. Päivärytmin pitää olla säännöllinen ja ennustettava. Ennakointi ennen kohtauksen alkamista on vaikeaa mutta olen pyytänyt lasta tarkkailemaan omia tunnetilojaan ennen riehumisen alkua, ja menemään jo siinä vaiheessa omalle rauhoittumispaikalleen. Kohtauksen jälkeen puhumme siitä miltä hänestä tuntui ennen sitä ja mikä hänen mielestään johti siihen, sekä siitä mitä aiomme tehdä ensi kerralla toisin.
Onko lapsella joku diagnoosi?
Yritän myös tarkkailla lapsen ruokavaliota ja koska ongelmia meillä on ollut pitkään, on meillä aina sama rytmi ainakin ruokailun kanssa. Nukkumaanmenonaika on myös aina sama ja jos poiketaan, voi lapsi mennä yli. Tämän takia uudenvuoden valvomiset ja muut pilaa koko rytmin pitkäksi aikaa.
Meillä on käytetty aina tietysti d-vitamiinilisää, mutta nyt vaihdettiin parempaan vitamiiniin, eli omega3:een, jossa syödään pehmeitä dvitamiineja. Pitäisi vaikuttaa paremmin ja auttaa käytöshäiriöissä. Sokeria meillä ei syödä paljon, mutta en sitä kokonaan poistaisi.
Voisin kokeilla sitä, että saisin lapsen itse menemään ennen kohtausta rauhoittumaan jonnekin. Ollaan yritetty mielenhallintakeinoja, mutta lapsi ei siinä tilanteessa pysty keskittymään mihinkään. Saattaa rauhoittua sadasta nollaan ihan vaan sillä että pääsee omaan rauhaan. Päiväkodissa sitä on tosin vaikeampi järjestää. Uskon enemmän siihen että löydän itse ne keinot kun veisin psykologille. Tosin se diagnoosi auttaisi paljon siinä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pelaako lapsi paljon tietsikka pelejä, nekin voi aihettaa levottomuutta?
Joskus harvoin pelaa puhelimella oppimispelejä. Netflixiä katsoo kerran-pari päivässä ja se rauhottaa lasta selvästi. Ainut keino, jolla olen saanut lapsen menemään rauhallisesti ja ajoissa nukkumaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netflix ja muut on tulleet vasta uutena, levottomuus on ollut aina. Meillä ei ole teevee edes joka päivä päällä.
Ap
Lue Elaine Aronin "Erityisherkkä lapsi" -kirja. Tiedän että nyt kaikki rupeaa ilkkumaan erityisherkkyydestä (tuntuu olevan oikea kirosana nykyisin), mutta annanpa vinkin silti. Kirja on kirjoitettu amerikkalaiseen tyyliin, joten se on hieman "ylipopularisoitu" eurooppalaiseen makuun, mutta kyllä sieltä se pihvikin löytyy. Kuulostaa siltä että lapsesi on ekstrovertti ja elämyshakuinen, mutta joka erityisherkkänä kuitenkin kuormittuu liiallisista ärsykkeistä (mitä siis itse kuitenkin hakee), mistä seurauksena on ylivirittymisen ongelma. Siihen viittaa tuokin että lapsi kokee itsekin tarvitsevansa rauhoittumishetken. Kun on kuitenkin lapsi vielä, niin hän ei osaa hallita sitä virikkeiden määrää mihin elämyshakuisena hakeutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiinnosta kyselen, miten tilanne on jatkunut tuosta muutaman vuoden takaisesta? Meillä nimittäin hyvin saman tapainen tilanne itsellä ja tuleva mietityttää..
Vihervassarit ja demarit ovat asiantuntijoita kun puhutaan kontakteista lapsiin:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varasin ajan yksityiselle lastenneurologille ja/tai lastenpsykiatrille
Tänne saa varmaan lähetteen 6 vuotis neuvolassa.
Ap
Ja mikset soita heti sinne neuvolaan ja pyydä lähetettä? Ei asia odottamalla parane. Neuvolaan saa soittaa ja sieltä saa kysyä asioita käyntien välilläkin. Äläkä suostu siihen, että hoksaamaasi asiaa vähätellään. Voi olla vaikka epilepsiaa.
Vaikuttaa myös olevan vanhemmuuden ongelmaa, kun kaikesta hänen kanssaan neuvottelet. Sinä päätät, sinä olet vanhempi. Ei kakara opi koskaan hillitsemään impulssejaan ellet sinä pane häntä tilanteeseen, jossa hänen on opittava ne.
Et ole kaveri vaan vanhempi. Lietsot oireilua pahemmaksi sensijaan että asetat rajat käytökselle.
Alue: Aihe vapaa
Onko paikkakuntasi terveyskeskuksessa toimintaterapeuttia? Jos on, saisitko neuvolasta lähetteen sinne arvioon?