Miksi muistisairaille vanhuksille ei voida laittaa nilkkaan paikannuspantaa?

Hyvä idea, mutta voi aiheuttaa lisää ahdistusta, jos ei ymmärrä mikä siinä nilkassa on ja saatettaisiin repiä irti. Pitäisi myös muistaa ladata.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä idea, mutta voi aiheuttaa lisää ahdistusta, jos ei ymmärrä mikä siinä nilkassa on ja saatettaisiin repiä irti. Pitäisi myös muistaa ladata.

Näin huonossa hapessa olevat ovat laitoksissa. Eli siellä sitten tietysti huolehditaan latauksesta. 

Ainakin voisi tarjota vapaahetoisena palveluna, ketään ei pakotettaisi pitämään. 

Siis kehittäkää jo vihdoin karkaileville muistisairaille vanhuksille vaikka kevyt panta/rannekoru missä on GPS-paikannin.

Kyselin tätä kymmenen vuotta sitten, kun minulla oli vahdittavana karkaileva dementikko. Teknisesti olisi kyllä ollut mahdollista jo silloinkin, ja nythän onnistuu aivan erinomaisesti, jos dementikolla on käytössään puhelin, jossa on paikannus. Se on sitten hankalampi homma, että puhelin on yleensä kotona, vaikka olisi jo valmiiksi takin taskussa.

Nilkkapanta ei käy eikä mikään muu havaittava laite, sillä he ovat uskomattoman kekseliäitä riipimään ne pois, ja toiseksi se aiheuttaa vielä suurempaa levottomuutta ja hätää, kun häntä vahditaan.

Oikeasti, jos olisin tänään samassa tilanteessa, käyttäisin metsästyskoirilla käytettävää paikannuslaitetta, jonka piilottaisin vaikka rintaliiveihin, koruun tai muuhun sellaiseen vaatekappaleeseen, joka pysyy varmasti mukana. Mutta entä sitten, jos hänellä olisikin tapana karkailla alastomana? 

Oikeastaan kätevin laite olisi vanhanaikaiseen rannekelloon piilotettu paikannuslaite, kun se on monille vanhoille sen verran arvokas ja toisaalta tavallinen kapine, että sitä ei ottaisi pois.

ihmisille pitäisi pikimmiten ottaa käyttöön samanlainen mikrosirusysteemi kuin koirillakin, niillä lisäominaisuuksilla, että esim. ihmisen paikannuksen voisi tarvittaessa aktivoida.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä idea, mutta voi aiheuttaa lisää ahdistusta, jos ei ymmärrä mikä siinä nilkassa on ja saatettaisiin repiä irti. Pitäisi myös muistaa ladata.

Älkää nyt viitsikö. Sen voi laittaa vaikka takin liepeeseen, ranteeseen, jne . Lataaminen ei ole vaikeaa, jopa hoitajakin sen oppii jos on oppinut kännykkänsäkin lataamaan.

Kysymys on välittämisestä.

Toisaalta jos olette sitä mieltä että ei voi mitään eikä kiinnosta moinen, niin jatkuu edelleen nämä surulliset uutisoinnit eksyneistä, kuolleista vanhuksista. Mielestäni on häpeällistä ettei muistisairaista vanhuksista pidetä parempaa huolta .

Myös meistä jokainen vanhenee, muistakaa se.

Kyllä näitä jo onkin, rannekemalleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä idea, mutta voi aiheuttaa lisää ahdistusta, jos ei ymmärrä mikä siinä nilkassa on ja saatettaisiin repiä irti. Pitäisi myös muistaa ladata.

Näin huonossa hapessa olevat ovat laitoksissa. Eli siellä sitten tietysti huolehditaan latauksesta. 

Ainakin voisi tarjota vapaahetoisena palveluna, ketään ei pakotettaisi pitämään. 

Ei laitoksissa ole kävelevää väkeä. Kotisairaanhoidossa kävin päivässä noin 15 sellaisen vanhuksen luona, jotka oli muistamattomia ja aivan hädissään siitä, missä olivat. Ikävä kotiin oli kova, vaikka kotona olivat. Muistamaton vanhus ei tajua mitään vapaaehtoisesta nilkkapannasta tms.

Onhan noita myynnissä, esim kellonnäköisiä gps-rannekkeita. Sitten moni myös laittaa sairastuneen takkiin ym. jonkun pienen paikantimen. Hinta on se mikä on se, ettei omaiset monesti niitä hommaa. Vaikka ei ne hirveen kalliita ole. On myös oveen laitettavia hälyttimiä, jonka voi ohjelmoida siten, että siitä tulee viesti omaisen kännyyn tai vartiointiliikkeelle.

Kotihoidon asiakkailla monilla on, gps-ranneke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä idea, mutta voi aiheuttaa lisää ahdistusta, jos ei ymmärrä mikä siinä nilkassa on ja saatettaisiin repiä irti. Pitäisi myös muistaa ladata.

Näin huonossa hapessa olevat ovat laitoksissa. Eli siellä sitten tietysti huolehditaan latauksesta. 

Ainakin voisi tarjota vapaahetoisena palveluna, ketään ei pakotettaisi pitämään. 

Kyllä siellä kotonakin valitettavasti asustaa aika pitkälle dementoituneita vanhuksia. Sitten joutuvat/pääsevät hoitolaitokseen kun jotain tarpeeksi vaarallista tapahtuu siellä kotona. Aina se sinänsä kaunis ajatus mahdollisimman pitkään kotona asumisesta kotihoidon turvin ei ole kaikkein paras vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä idea, mutta voi aiheuttaa lisää ahdistusta, jos ei ymmärrä mikä siinä nilkassa on ja saatettaisiin repiä irti. Pitäisi myös muistaa ladata.

Näin huonossa hapessa olevat ovat laitoksissa. Eli siellä sitten tietysti huolehditaan latauksesta. 

Ainakin voisi tarjota vapaahetoisena palveluna, ketään ei pakotettaisi pitämään. 

Ei laitoksissa ole kävelevää väkeä. Kotisairaanhoidossa kävin päivässä noin 15 sellaisen vanhuksen luona, jotka oli muistamattomia ja aivan hädissään siitä, missä olivat. Ikävä kotiin oli kova, vaikka kotona olivat. Muistamaton vanhus ei tajua mitään vapaaehtoisesta nilkkapannasta tms.

Ainakin meidän osastolla melkein kaikki ovat käveleviä.

Useimmiten nämä kadonneet ovat ihan kotona asuvia. Mikä osoittaa, että hyvin huonossa kunnossa ihmisiä vielä pidetään kotihoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Kyselin tätä kymmenen vuotta sitten, kun minulla oli vahdittavana karkaileva dementikko. Teknisesti olisi kyllä ollut mahdollista jo silloinkin, ja nythän onnistuu aivan erinomaisesti, jos dementikolla on käytössään puhelin, jossa on paikannus. Se on sitten hankalampi homma, että puhelin on yleensä kotona, vaikka olisi jo valmiiksi takin taskussa.

Nilkkapanta ei käy eikä mikään muu havaittava laite, sillä he ovat uskomattoman kekseliäitä riipimään ne pois, ja toiseksi se aiheuttaa vielä suurempaa levottomuutta ja hätää, kun häntä vahditaan.

Oikeasti, jos olisin tänään samassa tilanteessa, käyttäisin metsästyskoirilla käytettävää paikannuslaitetta, jonka piilottaisin vaikka rintaliiveihin, koruun tai muuhun sellaiseen vaatekappaleeseen, joka pysyy varmasti mukana. Mutta entä sitten, jos hänellä olisikin tapana karkailla alastomana? 

Oikeastaan kätevin laite olisi vanhanaikaiseen rannekelloon piilotettu paikannuslaite, kun se on monille vanhoille sen verran arvokas ja toisaalta tavallinen kapine, että sitä ei ottaisi pois.

Korvanlehteen nappi korvakoru, olemme innovaation ihmemaa - kyllä suomesta löytyy vaikka Insinööri AMK tutkinto-ohjelmia  jossa kehitellään aika näppärästi paikannuslaite kunhan vain otatte asiaksenne tilata moisen oppilailta. Miksi ette heitä palloa - haastetta- noihin oppilaitoksiin joita on pilvin pimein innovoimassa ?Kuka kehittää parhaimman, mikä oppilaitos? Kyse taitaa olla siitä ettei ketään aidosti kiinnosta? Vai missä on ensimmäinen fiksu laitos missä vanhus paikannetaan modernisti maximi 10 minuutin sisään katoamisesta? Sitä odotellessa ja vanhusten surullisia katoamisuutisia seuratessa.

Tuohon TURVApaikantimesta johtuvaan vanhuksen mahdolliseen hätään ja ahdistukseen en ota kantaa, sillä miellän että yksin eksyksissä ja kuolemaisillaan kylmyyteen oleva vanhus on todellisen ahdistuksen ja hädän keskellä.

Ei enää yhtään vanhusta joka löydetään yksin kuolleena sattumanvaraisesti.

Ei ole varaa kuin 3 vaippaa/vrk, mistä rahat tämmöiseen...

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita myynnissä, esim kellonnäköisiä gps-rannekkeita. Sitten moni myös laittaa sairastuneen takkiin ym. jonkun pienen paikantimen. Hinta on se mikä on se, ettei omaiset monesti niitä hommaa. Vaikka ei ne hirveen kalliita ole. On myös oveen laitettavia hälyttimiä, jonka voi ohjelmoida siten, että siitä tulee viesti omaisen kännyyn tai vartiointiliikkeelle.

Suora kysymys: Mitä halvin turvapaikannin maksaa per vanhus?

Ap on oikeassa. Paikannuslaite pitää laittaa pakollisena jokaisen keskivaikeaa ja vaikeaa dementiaa potevan ranteeseen tai nilkkaan.

Onkohan ongelmana, että eivät kestä suihkua? Kestävätkö?

Mun läheinen kyllä tekisi varmaan dementoituneena kaikkensa, että saisi sen irti itsestään. Siihen pitäisi saada joku toiminto, ettei sitä saa mitenkään irti ilman jotain erityista työkalua.

Takissa ei auta mitään. Dementti lähtee usein ilman takkia tai ilman kenkiään tai kelloaan tai kännykkäänsä.

Inhimillisyyden takia varat tähän on hankittava jostain!

Se palvelu, että sen rannekkeen sijainti on tiedossa, on kuukausimaksullista ja aika kallista.

Toivon, että tulevaisuudessa muistisairaille tulee ratkaisu, jonka mukaan lääkärikokous (ei omaiset) voi päättää muistisairaan ihmisen armahtamisesta ihmisen psyykkisen kunnon ollessa huono.

Päätöksen siitä, missä vaiheessa ei halua enää jatkaa muistisairaan elämää tekee jokainen itse ollessaan vielä henkisesti kunnossa. 

Äiti sairasti pitkään syöpää ja sai kokeellisia hoitoja. Häin sairastui muistisairauteen ja oli tuskastuttavaa katsoa äidin vaikeuksia ja ongelmia. Etenkin, kun sairastin itse syöpää ja pääsin vain harvoin auttamaan häntä. Kotihoito kävi heillä, mutta ruokaa pilaantui kaappiin, koska äidin mielestä ruoka oli vielä syötävää. Heitin jauhelihapaketteja, pilaantuneita juustoja ja leikkeleitä jne. biojätteisiin ollessani paremmassa kunnossa ja päästessäni vierailemaan heillä.

Kotisairaanhoito teki erittäin hyvää työtä, mutta he eivät halunneet väitellä äidin kanssa ruoan hävittämisestä. Ruoka on vain esimerkki erilaisista vaikeuksista, joita riitti todella paljon.

Fiksun ihmisen muistin heikkenemistä oli julmaa katsella. Etenkin, kun hän itse kärsi tilanteesta.  

En halua muistisairaaksi. Haluan mieluummin eutanasian. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole varaa kuin 3 vaippaa/vrk, mistä rahat tämmöiseen...

Kuitenkin rahaa löytyy (on löydyttävä)  poliisi- ja etsintäpartioihin? Ahtaalla olevan virkavallan resursseja käytetään kadonneiden muistisairaiden vanhusten etsimiseen, koska ei ole kehitetty toimivaa perusturvajärjestelmää karkaileville vanhuksille kun rahat menee--- vaippoihin? Nyt jokin tässä säästöajattelussa kyllä mättää ja pahasti.