Millaista oli olla nuori 2005-2010?

Ennen joka viikonloppu pienenkin paikkakunnan keskusta oli täynnä nuoria ja tori täynnä autoja. Ei tarvinnut edes kysyä että onko siellä ja siellä porukkaa. Nykyään jos ajaa iltaisin keskustassa ja käy esim. rannalla,ei siellä ole yhtään ketään. Mietinkin että missä nuoret nykyään ovat, kotonaanko? Varmaan pienemmissä porukoissa mitä ennen. Se on vähän jopa surullista kun ei ole mitään elämää enää pikkukaupungissa. :)

Vierailija kirjoitti:

Mikä on tissivyö?

Rintojen alapuolella pidettävä leveä vyö. Yleensä pitkien tunikoiden kanssa paritettuna.

- Teuvo Lomanin Helsinki city boy

- Polyfoniset soittoäänet kännyköissä

- Laajakaistan tulo, joka mahdollisti ensi kertaa pitkään netissä olon ja hirveän waretuksen määrän

- Doomilaakson tarinat ja Happy tree friends olivat parasta viihdettä 

- Japani-buumi, itse kuuluin ernuihin, joka katsoi Narutoa ja kuunteli j-rockia päivästä toiseen

- Selfien esimuodot eli "teinipeilikuvat" olivat yleisiä

- Persvaon vilkkuminen housuista oli hyväksyttävää, koska housut oli kaikilla niin matalalla

- Maastokuvioiset vaatteet

- Tumma huulimeikki ei ollut muodissa

- Sivuotsis oli in

- 80-luku tuli jossain välissä takaisin muotiin vaatteissa ja musiikissa, meillä oli ainakin lukiossa näitä glam rock -tyyppejä

122 jatkaa...

- Heruttaminen oli muotisana ja varmaan myös muotia

-  Puhelimissa oli ennen webin tuloa WAP... apua. Ei sillä paljoa muuta varmaan voinut tehdä kuin ladata jotain pelejä?

- Kaapeli tv tuli kaikkiin talouksiin, viimeistenkin oli pakko ostaa digiboxi

- Ns. linnunpaska silmämeikki oli joskus vuonna 2008 muodissa

- Hiusten piti olla kerroksittain leikatut 

- Kaikki alkoivat käyttää suoristusrautoja

- Aurinkolasit värillisillä linsseillä... yhhh itselläni oli vaaleanpunaiset :D

- Kaikki hankkivat heti 18 täytettyään ensitöikseen Onnelan "silverin"

Yh, ne karseat nudehuulet muuten olivat hyvin tavallinen näky ainakin meidän yläasteen käytävillä. Eastpakin reppu piti olla, kunnes yhtäkkiä Dakine olikin se iso juttu. Kaikilla oli niitä kamalia Boum-hajuvesiä, tai sitten se pinkki pullo missä oli perhonen (joku morgan love?)

Teinit kulki pitkälle talveen ilman talvitakkia, koska päälle puettiin monta hupparia, joiden kanssa oli sitten kaulahuivi ja lapaset. Pipo oli totaalisen nolo, ainoa hyväksyttävä hattu oli käppi. Muutenkin pukeutumisessa tuntui olevan sääntö, että mitä hutsummat vaatteet, sen parempi. Tytöillä oli lähes kaikilla liian tummaa meikkivoidetta ja aurinkopuuteriläiskät poskilla. Kulmat nypittiin ihan viivoiksi, ja sitten toiseen kulmaan nypittiin tai sheivattiin kolo. Lävistykset tulivat muotiin, joka pennulla oli joku lävistys, kulmakoru ja napakoru olivat muodikkaimmat, ernuilla oli sitten huulikoruja (usein kaksi, molemmilla puolilla). Rokkimimmejä alkoi näkyä yläasteen lopussa, silloin farkut oli tiukat ja revityt, kerroksittain leikattu tukka pöyhittiin lakalla ja vahalla tuuheaksi, mustaa kajaalia kului ja kaikki asusteet koristeltiin hakaneuloilla.

Monilla tytöillä oli kirjevihkoja, joihin kirjoitettiin jopa tunnilla. Vihko saattoi kulkea edestakaisin useaan kertaan päivän aikana!

Vierailija kirjoitti:

122 jatkaa...

- Heruttaminen oli muotisana ja varmaan myös muotia

-  Puhelimissa oli ennen webin tuloa WAP... apua. Ei sillä paljoa muuta varmaan voinut tehdä kuin ladata jotain pelejä?

- Kaapeli tv tuli kaikkiin talouksiin, viimeistenkin oli pakko ostaa digiboxi

- Ns. linnunpaska silmämeikki oli joskus vuonna 2008 muodissa

- Hiusten piti olla kerroksittain leikatut 

- Kaikki alkoivat käyttää suoristusrautoja

- Aurinkolasit värillisillä linsseillä... yhhh itselläni oli vaaleanpunaiset :D

- Kaikki hankkivat heti 18 täytettyään ensitöikseen Onnelan "silverin"

Olin jo unohtanut Onnelan silverin. Muistan abikeväästä sen, kun paikkakuntamme baarikärpänen (tuttavallisesti kärpänen) muuttui onnelaksi. Oli todella muodikasta kysellä "koska on kärpäsen hautajaiset?" Näitä hautajaisia järjestettiin pitkin kevättä monet kerrat. Itse taisin olla kolmissa.

Runescape oli kova sana.

Mikä varmasti järkyttäisi nykynuorisoa kaikista eniten oli se, että nettiaikaa oli vain tunti päivässä kun se oli niin kallista. Tämäkin tietysti isän valvomalla pöytäkoneella.

Sen tunnin aikana sitten sormet syyhyten sometusta messä ja irc-galleriassa jossa kilpaa omistettiin kuvia kavereiden kanssa toisillemme. Vielä vähän aikaisemmin happatyttöjen keskuudessa virtuaalitallit oli pop!

Minä olin "nolife", harrastin lähinnä demitystä, videopelejä ja musiikin kuuntelua. Ei kiinnostanut muoti, mutta olisin halunnut näyttää enemmän punkkarilta, kun siitä musiikista ja aatteesta innostuin, en vain uskaltanut tehdä mitään radikaaleja muutoksia tyyliini, no kyllä mä muistaakseni käytin jotain ketjua housuissa joskus, ja myöhemmin ostin punk-tyyliset tennarit ja niittivyön ja ai niin, värjäsinhän mä vihreän raidankin tukkaan, siinä lukion lopulla kun oli kirjoitukset ja sai nysvätä kotona 24/7 =D

Olen syntynyt vuonna 1995, mutta on minulla jotain hajua, mitkä jutut olivat vuoden 2005-2010 yläasteikäisten suosiossa. Vuosina 2007 ja 2008 muistan puhuttaneen pissiksistä, ja tätä tyyliä yläasteikäiset tytöt olivat kopioineet. Toki tätä pissikseksi ryhtymistä 5. ja 6. luokkalaiset koittivat matkia. Minä luulin pissisten yrittäneen näyttää vanhemmilta, mutta nyt tuntuu että ne 2000-luvun pissiksetkin näyttivät enemmän teineiltä kuin vaikkapa 20-vuotias Iida Vainio, jonka ulkonäöstä olen aivan hämilläni, että miten voi näyttää yli 40-vuotiaalta enemmän.

Yläasteella muistan tyylejä olleen enemmän kuin nyt. Tämän päivän punkkareita ja gootteja ovat "muunsukupuoliset". Minä yläasteella kuulin j-rockista, lolitoista, hevareista, sceneista, emoista, punkkareista ja hoppareista. Itse olin yläasteen "ernuja", joka luki vapaa-ajallaan mangaa ja kuunteli j-rockia. Tuolloin Salkkarit-Oona oli tyyli-ikoneja, jotka toimi esikuvina Japanista kiinnostumiselle. Yläasteellani oli tasan yksi "kylän ainoa scene", jollaiseksi häntä kutsuttiin. Oikeasti kaipaan noita aikoja, jolloin ilmeni erilaisia tyylejä värikkäistä hiuksista bändipaitoihin. Muistuu myös mieleen, että miten sitä koitti mangaa lukevana nuorena olla niin parempi kuin koulun pissikset. No, varmasti oli tuollainen ylemmyyskompleksi muillakin.

Some oli vielä ihan lasten kengissä vuosina 2005-2010. Ala-asteella katselin Happy Tree Friendsiä ja Doomilaakson tarinoita. Myös Simpsoneista ja Puuha Petestä löytyi Doomilaakson kaltaisia parodioita. Minulla oli Habbo Hotellissa, ii2:ssa ja IRC-Galleriassa tunnukset. Mesetin myös. Ala-astelaisena ostin välillä Habbo-seteleitä, joilla sain lunastettua itselleni Habbo-kolikoita, joilla ostin kamoja ja jopa HC-jäsenyyden. En ollut mitenkään erityisen suosittu, mutta olin aika aktiivinen osallistumaan erilaisiin potkusotiin ja muuttumisleikkeihin ja mitä muita niitä olikaan siellä. Yläasteella trollasin Habbossa kaverin kanssa tekeytymällä miehiksi ja harrastamalla nettis3ksiä. Voi sitä häpeän määrää nyt 27-vuotiaana.

TV:n sisällöstä muistan tv-chatit ja interaktiiviset pelit, joihin pystyi osallistumaan. Maksoi aika kivasti. Itse pidin niitä koululaisena silloin turhana rahastuksena, mutta toisaalta viihdyttävinä. Chattia saattoi katsella iltapäivällä koulun jälkeen ja salaa saatoin jopa valvoa television äärellä chattia katsoen. Silti kaipaan tuota chat-kulttuuria, jonka toivoisin tulevan takaisin nykyaikaisen somen tilalle. Tulee vain mieleen ajat, jolloin ei ollut koronaa ja murheita Ukrainan sodan vaikutuksista Suomen tulevaisuuteen. Nykyään nuorilla on aivan erilaiset murheet kuin 2000-luvulla. Omat murheeni tuntuvat nyt paljon pienemmiltä kuin tämän päivän nuorten murheet, mitä tulee sodan uhkaan, koronaan ja huumeisiin. Myös kouluympäristö on nykyään todella pelottava, jos hakatuksi ja tapetuksi joutumista saa pelätä.

Ai niin joo, yläasteella aloitin Demin lukemisen ja tietysti demittämisen. Kuvitella, että Demiä ei enää ole. Nykyään taitaa olla kaikki nuorten lehdet kuolleita. Mitäs muita lehtiä olikaan? Ala-asteella luin Koululaista sekä Systeriä ja sarjakuvalehdistä W.I.T.C.H. oli mieleeni. W.I.T.C.H. -lehti taisi loppua yli kymmenen vuotta sitten. Yläasteella ostin kirpputorilta W.I.T.C.H.-aikakirjoja.

Silloin pääministeri majoittui Habbo Hotelsiin, kehui käyvänsä usein, mitähän teki?

ei se nuoruus paljoa eroa eri vuosikymmeninä, olosuhteet enempikin.

Aina ollaan tekenivämme jotain uutta jota ei kukaan ole tehnyt, vannotaan tuollaista musta ei takulla tuu ja äiskä on paska.

Kuvitella, että teiniajoistani on jo yli 10 vuotta. Yläasteen päätin vuonna vuonna 2007 ja aloitin syksyllä pikku paikkakunnalla lukion, kun en "parempaa" keksinyt. Vuonna 2010 syksyllä aloitin ammattikoulussa hiusalan opinnot. Muistan vuosilta 2005-2010 chatit ja interaktiiviset tv-ohjelmat. Erityisesti jäi mieleen puhuva pää ja interaktiivinen peli, jossa oli kaksi hahmoa, joista jommalle kummalle pystyi lähettämään viestin ja hahmo luki sen. Sinne jotkut lähetti niitä ihan hölmön kuuloisia viestejä ja kaikkein legendaarisin oli toimitusjohtajan hokeminen. Ja vuoden 2005 viihdettä oli Jouluposti, jota katsottiin kavereiden kanssa minun luona yöaikaan nauraen pilasoitoille. Oli jopa eräällä kaverilla silloin mielessä soittaa sinne ja itse asiassa yritti, mutta jonot olivat pitkät. Vanhemmat olisivat aika nopeasti selkään antaneet, jos olisi soittanut omalla luvalla. Nuoruus oli tuolloin paljon sosiaalisempaa kuin nyt. Tekstiviestillä pyydettiin kylään ja ajanvietteinä olivat tietokone, Playstation 2, TV:stä Summerin katselu ja uimarannalla käyminen kesäisin tai muulloin nuorisotalolla käyminen. Nuortensarjoista muistan Summerin lisäksi Lizzie McGuiren (tuli tosin 2000-luvun alussa), joka teki Hillary Duffista tunnetun. Nuorisotalolla oli 4-6-luokkalaisten diskot, jossa oli jonkinnäköistä ohjelmaa mm. limboa. Myöhemmin tuli kuvioihin yläasteen discot. Katsooko tämän päivän nuoret televisiosta enää nuortensarjona, jos niitä edes tulee. Pukeutumisesta muistan Fiorellan farkut, joita nuoret tytöt suosivat. Ajat ovat oikeasti muuttuneet vuodesta 2005. Ennen oli mese, nyt on WhatsApp. Salkkarit olivat vielä

tuolloin kiva sarja, nyt koko sarja toistaa yhtä ja samaa ja näyttelijätkään eivät ole ihmeellisiä. Lapsuudenkodista löytyi vielä Kermansaven astioita ja nykyaikaiset ostivat kotiinsa Arabian KoKoa (nyt se tuntuu oikeasti ihanan retrolta ja KoKoa olen ostanut kirpputoreilta useita). Tuolloin oli vielä joitain kyläkouluja, jonkalaista itse kävin 1-6. luokkalaisena. Koulu lopetti toimintansa kokonaan vuonna 2012. Ja kun siirtyi keskustaan yläasteelle, niin huomasi että miten erilainen meininki siellä oli ja miten eri lailla keskustan ala-astetta käyneet olivat kasvaneet. Kyläkoulu oli todella yhteisöllinen paikka ja siellä ei ollut noloa olla pienemmän "isosiskona/-veljenä", vaan siellä jopa pelattiin jalkapalloa ykkösluokkalaisesta tytöstä kutosluokkalaiseen poikaan saakka. Mielestäni siellä opetettiin paremmin toisen huomioon ottamista ja toisten kanssa toimeen tulemista. Keskustassa kasvaneet ja ala-astetta käyneet serkkuni kertoivat, että siellä ei useat pyrkineet tulemaan edes toimeen muiden kanssa. Kiusaaminenkin oli helposti poissa muiden silmistä, kun taas kyläkoulussa jäi helpommin kiinni kiusaamisesta ja siitä kyllä annettiin sanktiot. Muistan jonkun kiusaajan muuttaneen tapansa. Olisiko yrittänyt muuttaa tapojaan isommassa koulussa, sitä ei olisi tiennyt.

Vuonna 2009 Michael Jackson kuoli. MJ:n musiikki oli ensimmäinen kosketus 80-lukuun, jota aloin kuuntelemaan yläasteella vuonna 2003. On niin erikoista kuvitella, kun 80-luvustakin on kulunut yli 40 vuotta. Seuraavaksi ihmetellään, että miten 90-luku oli 40 vuotta sitten ja 2000-luku 30 vuotta sitten. Minä 33-vuotiaana pelailen välillä 8bittistä Nintendonia tai PS1:llä Tomb Raideria tai Crash Bandicootia. Olin vuosina 2004-2006 yläasteella ja ammattikoulussa vuosina 2006-2009 ainoita avoimesti pelaavia ja pelejä keräävä nuori. Aikuisena tietysti edelleen keräilen ja olen enemmän tällainen 80- ja 90-luvun juttuja keräilevä ihminen. Varmaan olin joidenkin silmissä nuorempana jonkinlainen hipsteri peliharrastuksen takia.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kiteyttää 2005-2009 teinitytöt.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Nämä pissikset yrittivät olevinaan näyttää vanhemmilta, mutta olen nykyään sitä mieltä, että nykyään enemmän näkee 20-vuotiaita, jotka onnistuvat jollain ihmeen kaupalla näyttämään yli 40-vuotiailta. Esimerkiksi se Iida Vainio. Nuo musiikkivideon vaatteet ovat nykymittapuulla "halpahallikuteita". Miten sitä ennen inhottiin pissiksiä, mutta nyt yli 20-vuotiaana ajattelee vuoden 2007 pissistenkin näyttäneen vielä paremmilta verrattuna nykypäivän Instagram-beibeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2000-2008 nuoruutensa viettäneet elivät ehkä Suomen historian parasta aikakautta. Tarkoitan, että silloin koko maalla meni vielä Nokian yms. yritysten johdosta hyvin, porukka oli työllistetty ja hinnatkin melko alhaiset. Nykyään kaikki meneekin ihan päin vittua.

En sanoisi. Totta on, että maan taloudella meni paperilla paremmin kuin nyt, mutta ei se nuorten elämässä näkynyt mitenkään. Esim. kesätöihin oli mahdoton päästä, jos ei ollut suhteita eikä aiempaa työkokemusta. Sama koski opintojen ohessa tehtäviä osa-aikatöitä. Kun sitten lopulta pääsin suhteilla ja sitkeydellä tekemään paskahommia, tuli joka paikassa vastaan koulutettuja (amis, amk) nuoria ammattilaisia joille ei oman alan töitä ollut. Eikä nää olleet mitään media-assareita vaan mm. insinöörejä... Ainoastaan akateeminen työttömyys ei silloin vielä näkynyt minimipalkkatöissä, mutta 2009 sain kollegaksi vastavalmistuneen luonnontieteilijän. Kaupan kassalla.

Oli vuodet 2000-2010 vielä hyviä aikoja elää nuoruutta. Silloin some ei hallinnut hirveästi elämää, kun galtsu ja mese jäivät sinne tietokoneelle. Kyllä vielä tuolloin sitä sosiaalista elämää oli netin ulkopuolella. Nyt sitten istutaan kotona älypuhelin kourassa ja lähetetään WA:n välityksellä viestejä kavereille. Ei-niin-innokkaan lukijanuorenkin sai lukemaan edes jotakin, jos aihe oli kiinnostava. Nyt ei saa ollenkaan porkkanan avulla lukemaan, vaan älypuhelin houkuttelee eniten. Koulussakin nykyään ongelmana, että ne, jotka olivat aiemmin keskivertoja koulussa, ovat nyt huonoja.

Kaupat menivät tuolloin lauantaisin kiinni klo 18 ja olivat sunnuntaina kiinni. Tosin sunnuntaiaukioloajat klo 12-18 taisi olla kesäisin voimissaan. Lähiässän mennessä kiinni aiemmin käytiin Siwassa tai R-kioskilla.

On vaikeaa itse kirjoittaa mitään, koska olin itse hyvin yksinäinen nuori jota kiusattiin. En käynyt juuri missään. Yläkoulun aloitin vuonna 2006. Mieleen on ehkä parhaiten jäänyt se kuinka erilaista oli monien pukeutuminen. Isommassa koulussa oli aina porukkaa joka pukeutui eri musiikkityylien mukaan. Itse olen siis nainen ja ihailin silloin varsinkin hevareita. Edelleen pitkähiuksiset miehet ovat mieleeni. Oli paljon muitakin "tyylejä" kuten punkkareita sekä muutamia emo tyylisiä ja gootteja. Toisaalta moni pukeutui myös hyvin tavallisesti.

Itsekin olisin halunnut olla erikoisempi tyyliltäni, mutta on halunnut pukeutua huomiota herättävästi. Yhdessä vaiheessa pukeuduin vain mustaan ja yritin pitää monia niittirannekkeita. Välillä niitä oli niin paljon ja pitkät niitit etteivät enää takin hihasta läpi mahtuneet. Laitoin sitten vasta koulussa käteeni. Niitä kaipaan välillä ja olivat minusta hienoja. Se kaikki sitten vähitellen jäi, kun oli melko vaikeaa aikaa itsellä ne vuodet. Musiikista tiesin jotakin ja itsekin sitä harrastin ja soitin yhtä soitinta. Toisaalta myöhemmin olen tajunnut etten tiennyt esim ulkomaalaisista bändistä juuri mitään. Lähinnä kotimaisia kuuntelin silloin. Haaveilin aina johonkin keikalle pääsystä ja luin paljon varsinkin Suosikki lehteä. En sitten lopulta kuitenkaan ollut missään keikalla. Radiota kuuntelin myös paljon. Itsellä on jäänyt myös mieleen sellainen angsti maailmaa kohtaan. Purin paljon musiikkiin yms sitä pahaa oloani. Mieleen jäi myös esim Usassa monien emo tyylisten itsemurhat. Katselin monia muistovideoita youtubessa. Eräiden tarinat jäivät mieleen ja en unohda varmaan ikinä heitä. Toki heidän elämässään esim kiusaamista ja erästä ei perhe hyväksynyt vähemmistöön kuulumisen vuoksi. Näin pukeutuminen ja tyyli oli vaan osa sitä kaikkea ja heillä surullinen elämä muutenkin. Tykkään silti vieläkin siitäkin tyylistä ja musiikissa myös kuuntelen edelleen esim screamo tyylistäkin. Ehkä se sopii itselleni ja siinä on tarpeeksi "tunnetta" mukava. Sori, kun menee jo ohiksen puolelle.

Netissä olin lähinnä youtubessa. Moni kävi Irc-galleriassa tuolloin. Itsellä ei ollut mitään syytä mennä sinne. Olikohan silloin myös joku messenger eli mese yms palvelu? Jäi vaan mieleen se jostain. Ihmiset eivät kuitenkaan kulkeneet puhelimet kädessä jos vertaa nykyiseen. Ei oikeastaan tule muuta mieleen. Joku joka on elänyt vilkkaamman nuoruuden voi muistaa enemmän.

Voiko ottaa mukaan vuoden 2000-2003.

Olin 25-30v. Oli ihan hyvää aikaa vaikka samalla koin edellisen suhteen ja lapsuuden traumoja. Tapasin parhaat ihmiset ikinä ja rakastan heistä jokaista omalla tavallani. Nyt Keski-ikäisenä arvostan heitä todella paljon.