Lue keskustelun säännöt.
Onko teille jäänyt traumoja/ikäviä seurauksia aiheettomasta lastensuojeluilmoituksesta?
fffffff
19.03.2016 |
Meistä tehtiin jokin aika sitten kiusaamismielessä perätön lastensuojeluilmoitus nimettömänä. Ilmoitus oli sisällöltään niin absurdi, että se todettiin perättömäksi, ja meidät "vapautettiin syytteistä" mutta jäi kyllä aika paha mieli. Monellakin tapaa. Ensinnäkin asian käsittely kesti useita viikkoja, yli kuukauden, jonka ajan olimme löysässä hirressä, emmekä tienneet, saammeko vapautuksen syytteistä vai emme. Työntekijät olivat niin kiireisiä, että ensimmäinen tapaamisaika, jossa saimme lisää tietoa ilmoituksen sisällöstä yms oli useiden viikkojen päässä, ja sitten oli vielä kotitarkastus, johon taas oli melkein kuukauden odotus. Nuo olivat todella piinalliset viikot. Minulta meni useita työtunteja näihin tapaamisiin, ja ennen kaikkea niihin valmistautumiseen ja stressaamiseen. Kun piina oli vihdoin ohi, odotti valtava työtaakka, koska töitä oli jäänyt rästiin tuon asian takia. Vaikka tapauksesta on jo useita kuukausia, en ole vieläkään toipunut. Jäi niin ikävä maku suuhun siitä, että koska tahansa tuo ruljanssi voi vaikka tapahtua uudestaan. Joku soittaa anonyymisti täysin perättömiä väitteitä, ja taas joudutaan ilman todisteita syytteeseen. En pysty luottamaan enää kehenkään, en juuri käy ulkona enkä leikkipuistossa lasteni kanssa. En puhu puolitutuille, enkä vahingossakaan paljasta mitään asioitani muuta kuin lähimmille ystävilleni. Sen verran tuli luettua kauhutarinoita asiasta tuon meidän piinan aikana, että luottamus muihin ihmisiin on aika lailla mennyt. Ei ole liioittelua sanoa, että aiheettoman ilmoituksen teon jälkeen perhe tarvitsisi kriisiapua. Meillä ainakin elämä pysähtyi miltei täysin noiden viikkojen ajaksi. Mikään ei ole pelottavampi ajatus, kuin se, että joku tulee ja vie lapset. Tiedän järjellä ajateltuna, että sellainen ei ollut uhkana, eikä niin olisi voinut tapahtua, mutta siitä pelosta ja ajatuksesta ei vain pääse eroon. Mitä jos tuo nimetön ilmiantaja seuraavan kerran keksii jotain pahempaa, syyttää vaikka insestistä tms? Tosiaan kun luin netistä aiheesta kauhutarinoita, niin alkoi tämä järjetön pelkääminen. Onko muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (5)
Ei jäänyt seurauksia tms., enemmänkin vain paha mieli ja luottamuksen romuttuminen hoitotahoa kohtaan. Meillä oli siis perheessä yksi erityislapsi ja yksi (siihen aikaan vauva) normaali. Hoitotahon piti tehdä sovitusti ls-ilmo erityisestä, jotta saataisiin kunnalta apua ja ne tukitoimet, joita tarvitsimme. Sen sijaan hoitotaho teki molemmista lapsista ls-ilmon, perusteena vauvan kohdalla jotain että "vauva etsi katsekontaktia mitä vanhemmat eivät aina ottaneet", tämä hieno päättely siis yhden kokouksen perusteella. Joku voisi ajatella että kokouksessa, jonne vauva oli pakko ottaa mukaan kun ei saatu hoitajaa, keskityttäisiin hoidettaviin asioihin eikä vauvalle lepertelyyn, mutta joo...
Sossu tapasi meidät ja vauvan kerran, totesi heti että lapsi on normaalisti kontaktissa ja me myös vastaamme siihen asiaankuuluvasti eli ilmo on täysin aiheeton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt sisälle linnoittaudu niiden lasten kanssa! Sitten ainakin lapset kärsivät ja seuraavaksi joku ilmoittaa lasuun että lapsesi eivät pääse ulkoilemaan.
Mitä järkeä piiloutua jos kerran ei ole mitään salattavaa?
Helppo sanoa, jos ei ole itse kokenut. Asian käsittelyyn meni ihan liian kauan aikaa, jona aikana emme saanet mitään tietoa mihin suuntaan asia on menossa, tai mitä sossut oikeasti ajattelivat asiasta. Sinä aikana ehtii valitettavasti googlettaa useammankin kerran vastaavia kokemuksia ja aika paljon on niitä, joissa kerrotaan ylilyönneistä ja vääryyksistä. Siksi tuntui ihan hirveältä olla sellaisen mahdollisen hirmuteon kohteena, ajojahdilta se tuntui. Lopulta tosiaan kun pääsivät viikkojen odottelun jälkeen käymään, totesivat että ilmo oli aiheeton jne, mutta ei siitä pelon ja pakokauhun tunteesta päässytkään eroon.
Kannattaa miettiä onko kaikki lastensuojelun ylilyönneistä meuhkaavat vanhemmat ihan rehellisiä itselleen...
Ikäväkseni sanottava, että samanlainen kokemus täällä. Aiheeton ilmoitus ja siitä kuukausien stressi. Aivan kamalaa aikaa. Ja mielipaha oli aivan kamala, meillä vanhin lapsi jo teini-ikäinen ja pelko millaiset traumat hänelle sossujen kyselyistä jää. Sanoi kyllä että ei mitään, mutta itselle tuntui jääneen. Nimettömissä ilmoissa suuri riski kiusantekoon.