Lue keskustelun säännöt.
Millaista oli olla nuori 2005-2010?
Kommentit (149)
Olen syntynyt v. 1992, ja ainakin Oulussa me oltiin se viimeinen pissisvuosikerta. Meistä seuraavat oli "(kamppi)lissuja", ja kyllä meilläkin taisi olla siihen vähän yritystä. Enempi koen et me 92-93 syntyneet oltiin sellaista siirtymävaihetta, ja meidän ikäryhmässä oli paljon niitä "erilaisia nuoria" jotka lähes halveksui pissiksiä. Mä itse olin vielä pissis parin kaverini kanssa, mutta muut kaverini olivat emoja ja punkkareita.
Mulla oli blondit hiukset, muovisia korviksia, pinkki huppari ja skeittikengät. Kangasvyöt oli ihan must. Jossain vaiheessa täällä Oulussa avattiin HM, ja kaikki vaatteet oli farkkuja lukuunottamatta joko sieltä tai onlysta. Etuhiukset vedettiin otsan yli, mattamoussea, ripsaria, viivakulmat ja huulikiiltoa. Viel vähä pinkkii glitterii silmiin, avot.
Koulun jälkeen monet vietti aikaa kaupungilla jne, mutta itse introverttina olin kotona mesessä ja galtsussa, pelasin simssiä ja luin kirjoja. Joskus osallistuin kavereiden kanssa hengailuun, jolloin mentiin puistoln tai rannalle hengailemaan, ihan vain näyttäytymään. Juhlapäivinä, esim päättäreissä ja Qstockissa mentiin teatterin taakse täällä Oulussa dokaamaan. Yleensä 2-3 0,5 siideriä riitti. Oltiin jo aika hiprakassa niistä, ja oli hauskaa. Sit illaksi kotiin, ihan selvänä. Jossain vaiheessa tuli kultalonkut, ja ne oli nappivalinta. Muita hyviä juomia oli teho, battery ja kokis.
Kesäisin teatterin taakse saattoi mennä koska vaan, siellä oli aina porukkaa joko hengaamassa tai juomassa. Seuraa löytyi aina. Kesän 08 jälkeen siellä hiljeni, seuraavat teinit ei enää löytäneet sinne. Nykyään siellä on Qstockin aikaan porukkaa, vaikken itse enää juo niin vanhasta tavasta tulee aina käveltyä sen läpi ja katseltua onko tuttuja. (Ei ole) :( Toinen huvä hengailupaikka oli Kelan puisto/Mannerheimin puisto, siellä kans sattui ja tapahtui. Muita paikkoja vielä Ainolan puisto, kiikeli, torinranta ja tuiran biitsi! Erityisesti kesät 07, 08 erityisesti ja 09 vielä jonkin verran. 2010 alkoi olla jo aika kuollutta menoa.
Olin siis aika datis, kuten me sanottiin, enkä juonut todellakaan joka vkl. Mulla oli silti paljon kavereita, ja sain olla siinä mielessä oma itseni. Koen, että yläaste oli ihanaa aikaa, ja toivoisin et nuoremmat edelleenkin notkuisi kaupungilla eteenkin kesäisin, mutta eipä näy :( olisi mukava nähdä teinejä pitämässä hauskaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lacosten pikee, valkoset farkut ja onlyn punosvyöt päällä juotiin kultalonkeroa, redcattia ja livikoa. Nudehuulet ja ohuemmat kulmakarvat. Aikaa vietettii myös mesessä, puhelin ei ollut niin tärkeä kuin nykyään.
Hengailtiin galtsussa ja mesessä ja kuunneltiin Boten Annaa.
2005 oli bändien fanitus nuorten keskuudessa yleistä. Omasta lempibändistä ja sen jäsenistä "opiskeltiin" kaikki faktat. Uusia levy- ja dvd-julkaisuja odotettiin hartaasti, ja julkaisupäivänä sännättiin koulun jälkeen paikallisen Anttilan TopTen-myymälään sitä hakemaan. Myyntiin tulevia keikkalippuja mentiin jonottamaan jo edellisenä yönä lippukaupan eteen tai sitten jonotettiin puhelimella aamulla jo ennen myynnin aukeamista. Joskus joutui lintsata koulusta aamun tunnin, kun piti jonottaa puhelimessa lippuja. Mikäli sai jostain kuulla, että lempibändistä on juttu / juliste jossain lehdessä, se piti metsästää jonkun kaupan lehtipisteestä. Bändipaidat olivat suosittuja. Lempibändiin liittyvällä foorumeilla tutustuttiin uusiin kavereihin ympäri Suomea / maailmaa, foorumilla tutustumisen jälkeen siirryttiin jossain vaiheessa meseystävyyteen. Bändimiittejäkin järjestettiin. Demi-sivustolla, Suosikissa ym. lempibändiä koskevaan keskusteluun muodostui todella tiivis porukka. Galtsussa kaikki tiesivät ne tietyt "tosifanit" joilla oli paljon yhteiskuvia bändin jäsenten kanssa ja kuvia monilta keikoilta, ja heitä monet salaa kadehtivat ja stalkkasivat.
Monilta piirteiltä fanitus taitaa olla vieläkin samankaltaista? Tai nykyään fanitushysteria taitaa olla melko pitkälti esimurrosikäisten Robin-ihailua, mutta kymmenisen vuotta sitten fanittivat monet varttuneemmatkin nuoret hyvin hartaasti. Tuolloin suosikkibändin jäsenet olivat myös etäisiä, myyttisiä ja mystisiä hahmoja, joista sai tipoittain tiedonmuruja lehtijutuista. Oli todella jännittävää, jos nettiin vuosi kuvia vaikkapa keikan jälkeisistä afterpartyistä. Some-aikanahan muusikotkin jakavat elämästään enemmän, ja mystisyys on kadonnut. Muusikot ja näyttelijät olivat selkeästi "oikeita julkkiksia", eivätkä some-, blogi- tai tosi-tv-julkkikset olleet heihin verrattuna mitään, kun taas nykyään jäljempänä mainitut saavat yhtä lailla nuorten huomiota ja ihailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin tän ketjun ja tajusin eläväni edelleen vuotta 2005. Siis en juo redcatia tai käytä fiorellan vaatteita, mutta elän näemmä kuplassa, jossa ei mistään merkkilaukuista tai fitnessbuumista ole tietoakaan ja some on edelleen yhtä kuin satunnaiset keskustelupalstat. Älypuhelinta en ole koskaan hankkinut.
t. yläasteella v. 2000-2003
Joku muisteli aiemmissa kommenteissa, että luonnollisuus oli in takavuosina. Heh, vaikka nykyään täydellisiksi piirretyt kulmat ja contour onkin teinien suosiossa, ei vuonna 2005 mitenkään sen luonnollisemmin itseään ehostettu. Kusenkeltaisiksi blondatut hiukset, oranssi tekorusketus, tahmaiset Anytimen huulikiillot jne. oli tosi suosittuja.
Vaatteissa mm. Seppälän eläinkuvioiset vaatteet (paidat, rintsikat jne.) oli suosittuja varhaisteineillä, lukiolaiset ja tällaiset tykkäsivät mm. Lacosten vaatteista, erityisesti niistä valkoisista tarralenkkareista ja pikeepaidoista. Pojat vetivät tukan geelillä ns. homolippaan.
Kaipaan itekin alakulttuureja ja muutenkin surempaa kirjoa nuorten tyyleissä :( Itsekin olin hetken aikaa semisti emo (eli käytin mustaa vakosamettihametta, raidallisia polvisukkia ja feikkiconverseja koulussa).
Mesessä piti aina "kirjautua ulos" välillä ja sitten takaisin sisään, kun näki että joku kiinnostava tyyppi oli online. Näin yritettiin saada kyseinen tyypin huomio, koska kirjautumisesta tuli aina ilmoitus alakulmaan.
Galtsujulkkikset <3 Osa päivitteli uusia kuvia monta kertaa viikossa ja osasi muokata niitä hienosti. Uuden kuvan laittaminen galtsuun vaati vaivaa, sillä ensin kuva piti ottaa digikameralla, sitten siirtää se koneelle, ehkä muokkailla jotenkin, kirjautua galtsuun ja ladata kuva sinne. On Instagram-aikana helppoa!
Olin yläasteella 2001-2004, lukiossa 04-07.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2005 oli bändien fanitus nuorten keskuudessa yleistä. Omasta lempibändistä ja sen jäsenistä "opiskeltiin" kaikki faktat. Uusia levy- ja dvd-julkaisuja odotettiin hartaasti, ja julkaisupäivänä sännättiin koulun jälkeen paikallisen Anttilan TopTen-myymälään sitä hakemaan. Myyntiin tulevia keikkalippuja mentiin jonottamaan jo edellisenä yönä lippukaupan eteen tai sitten jonotettiin puhelimella aamulla jo ennen myynnin aukeamista. Joskus joutui lintsata koulusta aamun tunnin, kun piti jonottaa puhelimessa lippuja. Mikäli sai jostain kuulla, että lempibändistä on juttu / juliste jossain lehdessä, se piti metsästää jonkun kaupan lehtipisteestä. Bändipaidat olivat suosittuja. Lempibändiin liittyvällä foorumeilla tutustuttiin uusiin kavereihin ympäri Suomea / maailmaa, foorumilla tutustumisen jälkeen siirryttiin jossain vaiheessa meseystävyyteen. Bändimiittejäkin järjestettiin. Demi-sivustolla, Suosikissa ym. lempibändiä koskevaan keskusteluun muodostui todella tiivis porukka. Galtsussa kaikki tiesivät ne tietyt "tosifanit" joilla oli paljon yhteiskuvia bändin jäsenten kanssa ja kuvia monilta keikoilta, ja heitä monet salaa kadehtivat ja stalkkasivat.
Monilta piirteiltä fanitus taitaa olla vieläkin samankaltaista? Tai nykyään fanitushysteria taitaa olla melko pitkälti esimurrosikäisten Robin-ihailua, mutta kymmenisen vuotta sitten fanittivat monet varttuneemmatkin nuoret hyvin hartaasti. Tuolloin suosikkibändin jäsenet olivat myös etäisiä, myyttisiä ja mystisiä hahmoja, joista sai tipoittain tiedonmuruja lehtijutuista. Oli todella jännittävää, jos nettiin vuosi kuvia vaikkapa keikan jälkeisistä afterpartyistä. Some-aikanahan muusikotkin jakavat elämästään enemmän, ja mystisyys on kadonnut. Muusikot ja näyttelijät olivat selkeästi "oikeita julkkiksia", eivätkä some-, blogi- tai tosi-tv-julkkikset olleet heihin verrattuna mitään, kun taas nykyään jäljempänä mainitut saavat yhtä lailla nuorten huomiota ja ihailua.
Tuo on yksi niistä asioista joita kaipaan "menneisyydestä" :)
Lapsena habossa ja mesessä. Siitä meseen + galtsuun. Tekstariliittymä ja piti aina kysellä kavereilta onko niillä sama liittymä ku mulla (halvempaa soittaa saman liittymän sisällä). Itse kuuluin kamppihengari porukkaan ja galtsussa hurjia määriä käviöitä per pvä. Tuli juotua, poltettua röökiä ja heiluttua kaupungilla.
Wescin ja paul frankin vaatteet oli parasta, ja nude huulet sai kätevästi maybelinen dream matte mousella :DDD Lemppari musiikkia oli erilaiset suomiräppi ja varsinkin mikseri.fi aloittelevat "räppärit", esim Mc Mane ja niiden "diippien" tekstien lisääminen galtsuun ihkuboxiin😂😂 huippua! T.1994
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin tän ketjun ja tajusin eläväni edelleen vuotta 2005. Siis en juo redcatia tai käytä fiorellan vaatteita, mutta elän näemmä kuplassa, jossa ei mistään merkkilaukuista tai fitnessbuumista ole tietoakaan ja some on edelleen yhtä kuin satunnaiset keskustelupalstat. Älypuhelinta en ole koskaan hankkinut.
t. yläasteella v. 2000-2003
Hah, sama! :D
Eikös habbo ollut ihan alunperin Hotelli Kultakala? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tän ketjun ja tajusin eläväni edelleen vuotta 2005. Siis en juo redcatia tai käytä fiorellan vaatteita, mutta elän näemmä kuplassa, jossa ei mistään merkkilaukuista tai fitnessbuumista ole tietoakaan ja some on edelleen yhtä kuin satunnaiset keskustelupalstat. Älypuhelinta en ole koskaan hankkinut.
t. yläasteella v. 2000-2003
Hah, sama! :D
Kuljetteko silmät kiinni kaupungilla tai seuraatteko yhtään aikaanne? :D Jos silmiin ei ole osunut yhtään merkkilaukkua, fitnessvaatteissa kulkevaa teiniä tai työpaikkalla ei puhuta firman Facebook-sivuista, telkkarissa kunkin ohjelman hashtagista jne. niin ilmeisesti ette kiinnitä mitään huomiota ympäröivään maailmaan... T. Itsekin älypuhelimen vasta viime vuonna hankkinut.
Tekstattiin ja koneella käytettiin msm messengeriä, ii2, irg-galleriaa, kuvaketta ym.
Pojat pelaa wowia ja cs:sää. Iltasin oltiin nuokulla (nuorisotalolla) ja tupakkia tais saada vielä pikkuaskeissa. Ei ollu mopoautoja eikä tarvinnut pelkää ulkona pakolaisia.
Juotiin pinkcattia tai blackcattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eih, Red Cact on poistunut Alkon valikoimista noin vuosi sitten :( Hyvästi nuoruus...
Itse olin lukiossa tuohon aikaan ja kyllä, kännykkäriippuvuutta oli jo myös tuolloin siinä määrin, että se häiritsi koulunkäyntiäkin. Jos nyt häiritsevät älypuhelimet koulussa niin silloin häiritsivät tavalliset kännykät tekstiviesteineen. Opettajat takavarikoivat puhelimia meillä lukiossa kesken tuntien monilta oppilailta, jotka niillä tunneilla leikkivät. Jos oli tunteja tietokoneluokassa, joissa ei ollut edes tarkoitus käyttää tietokoneita ollenkaan, niin osa oppilaista saattoi livahtaa kesken tunnin luvatta nettiin ja "sen ajan someen", vaikka se ei ollut sallittua. Jos jäi kiinni, niin siitä seurasi käytävälle passittaminen.
Nojaa.
En tunnista suurinta osaa täällä olleista.
Myöskään en näin 23-vuotiaana suostu ajattelemaan, että nuoruuteni olisi ohi. Teiniajat toki, mutta nuoruus ei.
Suurin ero on somessa. Vuosina 2008-2011 kun olin lukiossa ei ollut olemassa whatsappia, instagramia, periscopea, ask.fm jne whatever mitä niitä edes on.
Face oli ja sitä käytettiin enemmän ja nolommin kuin nykyään. Twitteriä ei oikeastaan vieläkään ole keneläkään.
Olen katsonut vierestä 96-00 ikäisiä serkkujani, ja some näyttää hirviöltä heidän elämässään. Kaikki pitää olla snapchatissa, koko ajan pitää päivittää instagramia, joku kaveri vilautti periscopessa ja kärsii siitä, whatsapissa on jatkuva stressi jääkä porukan ulkopuolelle ryhmistä jne.
Itse en olisi pärjännyt jos tuo somepelleily olisi tullut aikanani. Koulukiusaaminen tuntuu räjähtäneen täysin uuteen kukoistukseen sen myötä.
Niin ja tabletteja ei ollut koulussa.
Pikkukaupungissa kasvaneen muistoja noin vuosilta 2005-2006:
-YouTube tuli 2005, yleisty meillä nopeasti
-ii2 ja galtsu oli kovia juttuja, asuinpaikaksi merkattiin usein joku ihan muu kaupunki kuin missä asuttiin :D
-koulun jälkeen istuttiin kavereiden kans kahvilassa/jonkun kotona, pelattiin buzz-musavisaa, katseltiin MTV:tä, O.C:tä ja muita teinisarjoja, BB ja muut tosi-tv-sarjat oli uus juttu
-välillä hengailtiin rannalla (myös muulloin kuin kesällä), leikkipuistoissa yms. ja juotiin pepsi maxia ja juissia (sitruuna-limeä tai jotain vastaavaa?)
-pukeutumisesta on jäänyt mieleen mm. Onlyn farkut ja kirkkaan väriset topit/hupparit, yökkäreinä oli Seppälän eläinkuvioisia housuja ja toppeja (mulla vaaleanpunaiset oravaversiot) :D
-joka luokalla oli persoonallisesti pukeutuvia tyyppejä, mullakin oli vuonna 2005 lyhyt mukahippikausi (ruskeita ja vihreitä vaatteita, puukoruja jne)
-konfirmaatiokuvassa lähes kaikilla tytöillä oli kunnon kiharat, kaukana luonnollisesta lookista
-anytimen meikit oli halpoja ja suosittuja, mm. hyväntuoksuiset värikkäät ja glitteriset huulikiillot
-nuorten tyttöjen lehdet (demi, mix, girls, sinäminä), olivat halpoja ja niitä luettiin paljon
-kaverien kans tekstailtiin, mutta kännykän käyttö oli erilaista kuin nykyisin kouluissa (meiltä otettiin kännykkä pois, jos sitä käsitteli oppitunnilla, nykyisin kännykänkäyttö kesken tunnin on ihan perusjuttu kouluissa)
Oon syntynyt 92 ja tää ketju saa mut tuntemaan itseni tolkuttoman vanhaksi. Jotenkin surullinen olo tuli, en ole valmis muistelemaan mitään nuoruutta kun tuntuu ettei se edes ole alkanut kunnolla vielä.
Ai juma sitä aikaa, ite alotin yläasteen vuonna 2009, kaikilla semmoset vanhat nokian värinäyttöpuhelimet ja simpukkapuhelimet joissa huono kamera ja jengi aina lesoili sillä kenellä on paras kamera. Ei ollut mitään whatsappia, snapchattia, ei tätä täysin yliarvostettua fitnesshypetystä, teinit poltti tosi paljon ennen ja kaiken huippuna oli isot puhelinlaskut. :D Kotibileitä oli huomattavasti enemmän. Joo ja jos joku muistaa lökäpöksy hopparit, ai juma niitä oli aivan kaikkialla 2008-2009 ympäri Espoota Ja Windows messengerissä jengi hengas tosi paljon. IRC-Galleria oli silloinkin vielä suosittu ja kuvake.net, mutta Facebook alko kasvattamaan suosiotaan. Joo ja ei ollut mitään instagramia. Jotenki tuntuu samalla että jengi oli paljon sosiaalisempaa kuin ennen, että yleensä ainakin ite laitoin lyhyen viestin esim. "missä nähdään?" ja mentiin kaveriporukalla jonnekkin ulos. Nykyään mä juttelen paljon samojen tyyppien kanssa facessa.
Kyllä nyt vuonna 2016 tuntuu tosi oudolta kun lähes kaikki yllämainittu on kadonnutta. :D
En ole nähnyt yhtäkään hopparia sitten 2010 jälkeen ja ketkä vielä käyttää
No itse asiassa minäkin sain ensimmäisen kännykkäni (Nokia 3310) vasta vuoden 2003 lopussa, jolloin olin 13-vuotias. Liittymää en muista.