35-vuotias ikuisesti yksinkö?
Mua ahdistaa. Täytin eilen 35 ja koko elämä on ihan jossain jumivaiheessa. Oon sinkku, ollut jo 5 vuotta (silloin ajattelin että löydän jonkun paremman miehen) ja lapseton. Haluan eniten maailmassa itselleni perheen, mutta en halua ottaa ketä tahansa miestä vaan pitää olla oikeasti tunnetta mukana. Nyt kuitenkin tuntuu että aika loppuu kesken! Hedelmällisyys laskee ja en voi saada lapsia ennen kuin löydän miehen. Ja sitä miestä ei oo missään näkyvissä. Suren tätä lapsettomuutta vaikka eihän tämä tavallaan ole lapsettomuutta kun ei ole edes yritystä päällä. Itkettää ja ahdistaa tämä tilanne. Onko muilla samanlaisia fiiliksiä?
Kommentit (97)
Olen 35-vuotias mies, ja perhe ja lapset ovat sellaisia, joiden hankkimista vältän viimeiseen asti. Kiitän itseäni joka päivä, etten ole haksahtanut tekemään lapsia edes vahingossa. Elämä tuntuu niin vapaalta ja huolettomalta ilman lapsiperhettä ympärillä. Edes naista en ole etsinyt, koska sellaiseen ei vain ole suurta tarvetta.
Tulin vain kertomaan, että ihmiset ovat erilaisia :)
Mene yksityiselle inseminaatiohoitoon, jos todella haluat sen lapsen. Miehen ehtii löytää myöhemminkin, mutta lapsen kanssa alkaa pian olla kiire.
Vierailija kirjoitti:
Mene yksityiselle inseminaatiohoitoon, jos todella haluat sen lapsen. Miehen ehtii löytää myöhemminkin, mutta lapsen kanssa alkaa pian olla kiire.
LAPSI TARVII ISÄN! muuten siitä tulee huono ihminen
Onhan sinulla vielä aikaa. Mutta jossakin vaiheessa joudut kyllä ehkä valitsemaan täydellisen miehen ja lasten hankkimisen välillä. Kumpi on tärkeämpää?
Itse vedän ilman kumia koneiden randomien kanssa, jos miestä ei ala löytymään.. En tietenkään kerro miehille tai vaadi heiltä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mene yksityiselle inseminaatiohoitoon, jos todella haluat sen lapsen. Miehen ehtii löytää myöhemminkin, mutta lapsen kanssa alkaa pian olla kiire.
Ei kovin hyvä ohje. Mies on paljon helpompi löytää kun ei ole yh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene yksityiselle inseminaatiohoitoon, jos todella haluat sen lapsen. Miehen ehtii löytää myöhemminkin, mutta lapsen kanssa alkaa pian olla kiire.
Ei kovin hyvä ohje. Mies on paljon helpompi löytää kun ei ole yh.
Mutta lasta ei tule saamaan jos tulee ikää liikaa. Miehen löytäminen lapsen äitinäkin on täten todennäköisempi vaihtoehto. Kannattaa miettiä kumman olemattomuuden elämästä mieluummin valitsee.
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias mies, ja perhe ja lapset ovat sellaisia, joiden hankkimista vältän viimeiseen asti. Kiitän itseäni joka päivä, etten ole haksahtanut tekemään lapsia edes vahingossa. Elämä tuntuu niin vapaalta ja huolettomalta ilman lapsiperhettä ympärillä. Edes naista en ole etsinyt, koska sellaiseen ei vain ole suurta tarvetta.
Tulin vain kertomaan, että ihmiset ovat erilaisia :)
Mitä ihmettä sitten teet jossain vauvapalstalla???
Ei tässä oo kyse pelkästään siitä lapsesta, vaan siitä että haluaisin ihan oikeen ja kokonaisen perheen. Ja pelkään että jään loppuiäkseni yksin. Siksi siis en oikein tuohon inseminaatioon lämpene. Ja ihmisiä on toki erilaisia, mutta itse varmaan kuolen jos huomaan jossain vaiheessa olevani yli 40 ja edelleen yksin. Ap
Käytkö baareissa ja muissa missä miehiä voisit kohdata?
Mistä päin ap olet kotoisin? Onko sulla nettideittiprofiilia? t. sinkkum37
Lohdutuksena: ei ikuisesti sentään - korkeintaan kuolemaan saakka.
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä oo kyse pelkästään siitä lapsesta, vaan siitä että haluaisin ihan oikeen ja kokonaisen perheen. Ja pelkään että jään loppuiäkseni yksin. Siksi siis en oikein tuohon inseminaatioon lämpene. Ja ihmisiä on toki erilaisia, mutta itse varmaan kuolen jos huomaan jossain vaiheessa olevani yli 40 ja edelleen yksin. Ap
Netissäkin on vaikka millaisia deittisivuja, laita ihan kokeilumielessä edes muutama profiili jonnekin...
Jotenkin hämmentävää että 35- vuotias puhuu lapsenkaipuusta, miehen puuttumisesta ja huokailee lopuksi "ettei ole edes yritystä päällä" -nii miksei ole? Miehiä on maailma pullollaan! Menet vaikka kauppaan jonoon ja flirttiä päälle! Ai, mutta eihän sulla ole edes yritystä.. Mutta joku ihmeen miehen himo kuitenki? Kotoako se sut hakee?
En oikeastaan käy baareissa, nuorena kävin ja nyt ei enää vain huvita. Matkustelen, käyn ystävien kanssa syömässä ja teatterissa, kokeilen erilaisia harrastuksia jne. Tinderi löytyy puhelimesta mutta sitä kautta en ole tavannut ketään kehen olisin ihastunut. Ap
Ei baareista nyt enää tuossa iässä ehdokkaita löydä. Tinder on minusta oikeastaan ainoa keino löytää mies sellaiselle naiselle, jota ei viihteellä käyminen enää kiinnosta. Onhan noita nettisivuja, missä voisi deittailla mutta millainen tarjonta?
Mä tiedän ton tunteen. Mä täytän 40 tänä vuonna ja ihan yhtä jumissa mä oon edelleen, muutamia sopivia miehiä olen tässä vuosien aikana toki tavannut, mutta ne on kaikki ollut jo varattuja ja perheellisiä. Mua suoraan sanottuna v*tuttaa, että mä tuhlasin mun nuoruuden ihan täysin vääriin miehiin, en mä silloinkaan mitään viihteellä viihtyvää retkua oikeasti halunnut ja silti mä sellaisiin haksahdin, kun muka piti jo löytää joku.
Mä haluan perustaa perheen ja saada edes sen yhden lapsen, enkä tosiaan tiedä mitä sitten, (eli kohta) kun aika sen suhteen menee lopullisesti umpeen. Mitä mä sitten teen? Tähän asti on kuitenkin ollut se toivonkipinä olemassa, että saan vielä sen perheen mitä olen aina halunnut ja mikä on mulle elämässä tärkeintä.
Miten ap on "ikuisesti yksin" jos kerran parisuhteessa 30-vuotiaaksi saakka? Toiset meistä eivät saa kokea edes sitä yhtä päivää kumppanuutta. Häpeäisit.
Onneksi olkoon! Oliko mukavat synttärijuhlat?