35-vuotias ikuisesti yksinkö?

Vierailija kirjoitti:

Paska parisuhde on paljon pahempi kuin yksinolo.

Toisaalta jonkinlainen järkiliitto olisi parempi kuin yksinolo. Se vaan että miten sellaiseen löytäisi jonkun lähtemään mukaan?

Mä olen ainakin löytänyt kaikki suhteeni baareista, päälle kolmekymppisenäkin. Eihän baarissa käyminen kerro mitään ihmisestä, koko kansan kirjohan siellä on edustettuna. Se vaan sattuu olemaan sinkkuna hyvä tapa tutustua suomalaisille. En minäkään baareissa viihdy erityisemmin, en esimerkiksi ikinä käy niissä suhteessa ollessani. Silti menen silloin kun olen sinkku. Samanlaisia parisuhdetta etsiviä sieltä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuohon päde sama kuin työnhakuun. Jos haluaa tuloksia, täytyy heittää verkot vesille. Aika epätodennäköistä että kotoa tultaisiin hakemaan.

Ja kuten tuossa iässä uralta, ei kannata odottaa parisuhteeltakaan enää "huippua". Jos saat ihan kivan, voit olla tyytyväinen. Monelle pätevällekin on enää pätkää tarjolla.

Kuka pystyy olemaan sellaisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään syvempää yhteyttä? En käsitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ap on "ikuisesti yksin" jos kerran parisuhteessa 30-vuotiaaksi saakka? Toiset meistä eivät saa kokea edes sitä yhtä päivää kumppanuutta. Häpeäisit.

Miten valitat olevasi "ikuisesti yksin" jos kerran olet länsimaisessa valtiossa elävä etuoikeutettu yksilö, jolla on internetyhteys ja katto päänsä päällä? Maailmassa ihmiset kuolevat nälkään. Häpeäisit.

Pieleen meni satiirisi. Länsimaissa nimenomaan on paljon yksinäisiä ihmisiä.

Ei mennyt, koska sinä et tajunnut. Nillität siitä, että miten hirveää on jos ap kokee yksinäisyyttä kun kerta on JOSKUS aiemmin ollut suhteessa, aivan kuin aiempi suhde oikeuttaisi siihen, ettei asiasta saisi valittaa. Kaikista paskimmin menee juuri huonoimmissa oloissa elävillä.

Vai oletko sitä mieltä, että olisit halunnut parisuhteettoman elämäsi sijaan kuolla nälkään 5-vuotiaana?

Itseasiassa se olisi varmaan aika se ja sama. Ei tämä elämä vasten tahtoaan perheettömänä ja lapsettomana ole ihan elämisen arvoista.

Eikö sulla ole harrastuksia tai muita asioita, joissa voit kokea onnistumisen iloa ja joista saat hyvää fiilistä? Ettei elämä pelkästään mene ohi murehtien, kun ei löydy ketään.

Tottakai on, mutta eihän niillä voi korvata puuttuvaa parisuhdetta ja/tai perhettä. Mä en tiedä onko sulla lapsia/perhettä, mutta jos on niin ajattelepa omaa elämääsi niin, että siitä puuttuisi KAIKKI mikä liittyy niihin. Millä harrastuksella tai muualla asialla sä itse sen kaiken korvaisit ja elämäsi täyttäisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuohon päde sama kuin työnhakuun. Jos haluaa tuloksia, täytyy heittää verkot vesille. Aika epätodennäköistä että kotoa tultaisiin hakemaan.

Ja kuten tuossa iässä uralta, ei kannata odottaa parisuhteeltakaan enää "huippua". Jos saat ihan kivan, voit olla tyytyväinen. Monelle pätevällekin on enää pätkää tarjolla.

Kuka pystyy olemaan sellaisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään syvempää yhteyttä? En käsitä.

Ihan kivako tarkoittaa nyt ettei ole mitään syvempää yhteyttä? Millaiset odotukset sulla oikein on miehille ja suhteelle?

Täytän kohta 31 ja haluaisin kovasti lapsen. Mieshaaveista olen jo luopunut. Olen miettinyt asiaa ja minulle tärkeämpää on saada lapsi kuin mies. Harmittaa, että nuorempana tuhlasin aikaani miehiin, joissa ei mitään tulevaisuutta ollut ja nyt tuntuu niin vaikealta löytää ketään. Voisin tehdä lapsen vaikka homoparin kanssa, mutta jännittää vaan jotenkin tuo lapsen hankinnan aloitus, hedelmöityshoitoja olen miettinyt. Välillä tuntuu, että helpommalla pääsisi jos saisi lapsen jonkun baaripanon kanssa. Miten paljon hedelmöityshoidoissa on psykiatrin ym. haastatteluja ja "paperisotaa"?

Vierailija kirjoitti:

Paska parisuhde on paljon pahempi kuin yksinolo.

Sinkullako ei siis ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joista valita? Joko yksinolo tai paska parisuhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikeastaan käy baareissa, nuorena kävin ja nyt ei enää vain huvita.

Sitten on vähän turha valittaa. Tämä ongelma just on, ei käydä missään ja valitetaan että ei löydy. Ainoa mitä viitsitään tehdä on joku appi kännykkään. Mene sinne baariin huvitti tai ei!

No mulla ainakin on sen verran kokemusta baareissa rilluttelusta, että ihan kokemuksesta tiedän ettei sieltä ainakaan parisuhdetta löydä. Pelkkiä kertapanoja sekä sala- ja/tai seksisuhteita siellä on tarjolla. Ihan normiarjessa mä olen kaikki normaalit ja potentiaaliset miehet tavannut, harmi vaan että nämä kaikki itselle sopivat ovat jo kerinneet perustaa perheen jonkun kanssa. 

N39

No ei sitä omaa kokemusta kannata ainoana totuutena pitää. Minä löysin puolison baarista, ei tarvinnut toiselta varastaa vaan sinkku oli. Kyllä ihmisiä vapautuu jonkin verran takaisin vapaille markkinoille ihan joka iässä, ja osa heistä haluaa uudenkin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuohon päde sama kuin työnhakuun. Jos haluaa tuloksia, täytyy heittää verkot vesille. Aika epätodennäköistä että kotoa tultaisiin hakemaan.

Ja kuten tuossa iässä uralta, ei kannata odottaa parisuhteeltakaan enää "huippua". Jos saat ihan kivan, voit olla tyytyväinen. Monelle pätevällekin on enää pätkää tarjolla.

Kuka pystyy olemaan sellaisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään syvempää yhteyttä? En käsitä.

Ihan kivako tarkoittaa nyt ettei ole mitään syvempää yhteyttä? Millaiset odotukset sulla oikein on miehille ja suhteelle?

Niin no en tiedä mitä hait ihan kivalla, mutta odotukseni on, että toisesta tulee osa minua. "Ihan kivan" kanssa olisi aina kaverillinen etäisyys.

Vierailija kirjoitti:

Täytän kohta 31 ja haluaisin kovasti lapsen. Mieshaaveista olen jo luopunut. Olen miettinyt asiaa ja minulle tärkeämpää on saada lapsi kuin mies. Harmittaa, että nuorempana tuhlasin aikaani miehiin, joissa ei mitään tulevaisuutta ollut ja nyt tuntuu niin vaikealta löytää ketään. Voisin tehdä lapsen vaikka homoparin kanssa, mutta jännittää vaan jotenkin tuo lapsen hankinnan aloitus, hedelmöityshoitoja olen miettinyt. Välillä tuntuu, että helpommalla pääsisi jos saisi lapsen jonkun baaripanon kanssa. Miten paljon hedelmöityshoidoissa on psykiatrin ym. haastatteluja ja "paperisotaa"?

Kai vähän samaan tyyliin kuin adoptiossakin, lasta ei vain tarvitse odotella niin kauan (sikäli, jos se raskautuminen onnistuu). Tosin mulla ei ole kokemusta asiasta, joten en ihan tarkkaan tiedä.

Suosittelen sinua hankkimaan lapsen yksin. Joko inseminaatiohoidolla tai yhden illan jutun avulla. Myöhemmin voit hyvinkin vielä tutustua ihanaan mieheen.  Vaikka tässä omaa nuoruuttani kun ajattelen...mitä vanhemmaksi tulen sitä vaikeampi minun on kiinnostua kenestäkään. Nuorena olin kyllä romanttinen ja aina rakastunut, kohde vain vaihtui...Joten luulen että sinunkin tuossa iässä on vaikea löytää suurta rakkautta. Lapsesta on paljon elämänsisältöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska parisuhde on paljon pahempi kuin yksinolo.

Toisaalta jonkinlainen järkiliitto olisi parempi kuin yksinolo. Se vaan että miten sellaiseen löytäisi jonkun lähtemään mukaan?

Riippuu ihmisestä, jotkut haluaa hellyyttä, silloin järkiliitto ei taida sopia. En minä ainakaan haluaisi halailla ja olla herkkä ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne minkäänlaisia romanttisia fiiliksiä. Seksi on tietenkin toinen asia, mutta muuten vaan suukottelu, sohvalla löhöily, pelkkä lempeä kosketus silloin tällöin ohimennen.. ne jäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen sinua hankkimaan lapsen yksin. Joko inseminaatiohoidolla tai yhden illan jutun avulla.

EI noin saa tehdä!!!!! Noinko sen oman äpäräsi teit? Törkeää hyväksikäyttöä ja edesvastuutonta jos ei kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska parisuhde on paljon pahempi kuin yksinolo.

Sinkullako ei siis ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joista valita? Joko yksinolo tai paska parisuhde?

Kyllä, just niin sanoin. 

Ehkä sun kannattaisi tutkailla itseäsi miksi sun ensimmäinen reaktio oli tuollainen nyrkit pystyssä, muut perseestä. 

Onko elämässä mitään muuta kuin miehen etsimistä kun pitää/pakko löytää joku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikeastaan käy baareissa, nuorena kävin ja nyt ei enää vain huvita.

Sitten on vähän turha valittaa. Tämä ongelma just on, ei käydä missään ja valitetaan että ei löydy. Ainoa mitä viitsitään tehdä on joku appi kännykkään. Mene sinne baariin huvitti tai ei!

No mulla ainakin on sen verran kokemusta baareissa rilluttelusta, että ihan kokemuksesta tiedän ettei sieltä ainakaan parisuhdetta löydä. Pelkkiä kertapanoja sekä sala- ja/tai seksisuhteita siellä on tarjolla. Ihan normiarjessa mä olen kaikki normaalit ja potentiaaliset miehet tavannut, harmi vaan että nämä kaikki itselle sopivat ovat jo kerinneet perustaa perheen jonkun kanssa. 

N39

No ei sitä omaa kokemusta kannata ainoana totuutena pitää. Minä löysin puolison baarista, ei tarvinnut toiselta varastaa vaan sinkku oli. Kyllä ihmisiä vapautuu jonkin verran takaisin vapaille markkinoille ihan joka iässä, ja osa heistä haluaa uudenkin suhteen.

Ei kannata sinunkaan. Sulla vaan kävi tuuri ja tuolla toisella ei.

Vierailija kirjoitti:

Onko elämässä mitään muuta kuin miehen etsimistä kun pitää/pakko löytää joku

Niin, suurin osa ihmisistä kuitenkin perustaa sen perheen. Miksi näiden on ollut "pakko" löytää joku? Tai jos se sopiva on vain tupsahtanut tielle, niin miksi ei ole vain jatkanut matkaa? Miksi se perheen perustaminen on siinä vaiheessa ollut tärkeää ? Miksi sitten kaikki ei jätä perhettä perustamatta, koska onhan elämässä niin paljon muutakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko elämässä mitään muuta kuin miehen etsimistä kun pitää/pakko löytää joku

Niin, suurin osa ihmisistä kuitenkin perustaa sen perheen. Miksi näiden on ollut "pakko" löytää joku? Tai jos se sopiva on vain tupsahtanut tielle, niin miksi ei ole vain jatkanut matkaa? Miksi se perheen perustaminen on siinä vaiheessa ollut tärkeää ? Miksi sitten kaikki ei jätä perhettä perustamatta, koska onhan elämässä niin paljon muutakin?

Yhteiskunnan paine, jota ei edes tiedosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ap on "ikuisesti yksin" jos kerran parisuhteessa 30-vuotiaaksi saakka? Toiset meistä eivät saa kokea edes sitä yhtä päivää kumppanuutta. Häpeäisit.

Miten valitat olevasi "ikuisesti yksin" jos kerran olet länsimaisessa valtiossa elävä etuoikeutettu yksilö, jolla on internetyhteys ja katto päänsä päällä? Maailmassa ihmiset kuolevat nälkään. Häpeäisit.

Pieleen meni satiirisi. Länsimaissa nimenomaan on paljon yksinäisiä ihmisiä.

Ei mennyt, koska sinä et tajunnut. Nillität siitä, että miten hirveää on jos ap kokee yksinäisyyttä kun kerta on JOSKUS aiemmin ollut suhteessa, aivan kuin aiempi suhde oikeuttaisi siihen, ettei asiasta saisi valittaa. Kaikista paskimmin menee juuri huonoimmissa oloissa elävillä.

Vai oletko sitä mieltä, että olisit halunnut parisuhteettoman elämäsi sijaan kuolla nälkään 5-vuotiaana?

No voi jeesus, painu sinä muualle kukkahattuinesi tekopyhäilemään. Tässä ketjussa tuskin oli kyse mistään maailmanparantelujutuista.

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä oo kyse pelkästään siitä lapsesta, vaan siitä että haluaisin ihan oikeen ja kokonaisen perheen. Ja pelkään että jään loppuiäkseni yksin. Siksi siis en oikein tuohon inseminaatioon lämpene. Ja ihmisiä on toki erilaisia, mutta itse varmaan kuolen jos huomaan jossain vaiheessa olevani yli 40 ja edelleen yksin. Ap

Olet väärässä. Ei siihen kuole. Elämä voi muuttua paljon valoisammaksi ja tulevaisuus näyttää jälleen hyvältä, vaikka jäisi ilman perhettä. "Pakko saada perhe"-ajatuksella ei pääse elämässä eteenpäin. Tämä on oma kokemukseni.