Lue keskustelun säännöt.
35-vuotias ikuisesti yksinkö?
19.03.2016 |
Mua ahdistaa. Täytin eilen 35 ja koko elämä on ihan jossain jumivaiheessa. Oon sinkku, ollut jo 5 vuotta (silloin ajattelin että löydän jonkun paremman miehen) ja lapseton. Haluan eniten maailmassa itselleni perheen, mutta en halua ottaa ketä tahansa miestä vaan pitää olla oikeasti tunnetta mukana. Nyt kuitenkin tuntuu että aika loppuu kesken! Hedelmällisyys laskee ja en voi saada lapsia ennen kuin löydän miehen. Ja sitä miestä ei oo missään näkyvissä. Suren tätä lapsettomuutta vaikka eihän tämä tavallaan ole lapsettomuutta kun ei ole edes yritystä päällä. Itkettää ja ahdistaa tämä tilanne. Onko muilla samanlaisia fiiliksiä?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Paska parisuhde on paljon pahempi kuin yksinolo.
Niin? Se paskassa parisuhteessa oleminen on kyllä ihan oma valinta ja ainoastaan itsestä kiinni. Ei tarvitse kuin ottaa ja lähteä ja ongelma on poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paska parisuhde on paljon pahempi kuin yksinolo.
Jos noin on, niin miksi jengi roikkuu niissä paskoissa suhteissaan? Miksi ei sitten voida olla yksin jos se kerran on parempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paska parisuhde on paljon pahempi kuin yksinolo.
Sinkullako ei siis ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joista valita? Joko yksinolo tai paska parisuhde?
Kyllä, just niin sanoin.
Ehkä sun kannattaisi tutkailla itseäsi miksi sun ensimmäinen reaktio oli tuollainen nyrkit pystyssä, muut perseestä.
No just niinhän sä sanoit. Ja tutkaile ihan vaan omaa käytöstäsi.
En sanonut, sä vain oletit niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paska parisuhde on paljon pahempi kuin yksinolo.
Jos noin on, niin miksi jengi roikkuu niissä paskoissa suhteissaan? Miksi ei sitten voida olla yksin jos se kerran on parempi?
Sanoppa se. Niin kova pelko yksinäisyydestä ja yksinjäämisestä että mieluummin kärvistellään onnettomassa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Mites se ensitreffit alttarilla?
Oon oikeesti harkinnut sitäkin, mutta en tiedä olisko itsellä pokkaa sellaseen. Etenkin kun en oikein haluais mihinkään telkkariin... Ap
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on, mutta eihän niillä voi korvata puuttuvaa parisuhdetta ja/tai perhettä. Mä en tiedä onko sulla lapsia/perhettä, mutta jos on niin ajattelepa omaa elämääsi niin, että siitä puuttuisi KAIKKI mikä liittyy niihin. Millä harrastuksella tai muualla asialla sä itse sen kaiken korvaisit ja elämäsi täyttäisit?
Milloin tahansa vaihtaisin tämän keskiluokkaisen perheenisän elämän saman ikäisen (naisen kanssa jos olleen) ikisinkkumiehen elämään. Minulla ei ole ollut tämän vuoden puolella yhtään viikonloppupäivää, ettenkö olisi ollut menossa "jonkun muun ehdoilla". Tänäänkin vain 7h lasten harrastuksia ja illalla "pitää" mennä rouvan kanssa viihteelle. Mutta siitä huolimatta jo 09:00 aamulla taas lasten harradtuskuskaajaksi. Ja tällaista koko helvetin alkuvuosi.
Sitten työnantaja vielä ihmettelee kun olen väsynyt ja kuin persiisiin ammuttu karhu....
Vittu kun olisin tiennyt mihin se johtaa kun pistää hynttyyt yhteen naisen kanssa. Väliin olisi jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on, mutta eihän niillä voi korvata puuttuvaa parisuhdetta ja/tai perhettä. Mä en tiedä onko sulla lapsia/perhettä, mutta jos on niin ajattelepa omaa elämääsi niin, että siitä puuttuisi KAIKKI mikä liittyy niihin. Millä harrastuksella tai muualla asialla sä itse sen kaiken korvaisit ja elämäsi täyttäisit?
Milloin tahansa vaihtaisin tämän keskiluokkaisen perheenisän elämän saman ikäisen (naisen kanssa jos olleen) ikisinkkumiehen elämään. Minulla ei ole ollut tämän vuoden puolella yhtään viikonloppupäivää, ettenkö olisi ollut menossa "jonkun muun ehdoilla". Tänäänkin vain 7h lasten harrastuksia ja illalla "pitää" mennä rouvan kanssa viihteelle. Mutta siitä huolimatta jo 09:00 aamulla taas lasten harradtuskuskaajaksi. Ja tällaista koko helvetin alkuvuosi.
Sitten työnantaja vielä ihmettelee kun olen väsynyt ja kuin persiisiin ammuttu karhu....
Vittu kun olisin tiennyt mihin se johtaa kun pistää hynttyyt yhteen naisen kanssa. Väliin olisi jäänyt.
Niin, kaikki naisethan on samanlaisia. Miksi sä löit hynttyyt yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka on täysin epäsopiva sulle. Miksi sä et ottanut vaimoksesi ja lastesi äidiksi sellaista naista, jolla on itsesi kanssa yhtenevät elämänarvot ja samanlainen käsitys esim lasten kasvatuksesta ja sopivista harrastusmääristä? Sellaista jonka kanssa voi jakaa vaikkapa kuljetusvastuun? Ei ihan kaikkea tarvitse aina tehdä yhdessä. Miksi sulle ei kelvannut sellainen nainen, joka haluaa sekä antaa toiselle omaa aikaa että myös vaatii sitä itselleen? Ja tärkeimpänä, miksi et ottanut vaimoksesi naista joka arvostaa ja kunnioittaa sua ja elämääsi siinä missä omaansakin eikä kuvittele sun elävän ainoastaan häntä ja hänen tarpeitaan varten?
N39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paska parisuhde on paljon pahempi kuin yksinolo.
Jos noin on, niin miksi jengi roikkuu niissä paskoissa suhteissaan? Miksi ei sitten voida olla yksin jos se kerran on parempi?
Sanoppa se. Niin kova pelko yksinäisyydestä ja yksinjäämisestä että mieluummin kärvistellään onnettomassa suhteessa.
Ja kumpi näistä saa osakseen sympatiaa ja ymmärrystä? Sinkulle todetaan vaan kylmän viileästi että parempi yksin ja samaan aikaan tsempataan sitä roikkujaa yrittämään vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paska parisuhde on paljon pahempi kuin yksinolo.
Jos noin on, niin miksi jengi roikkuu niissä paskoissa suhteissaan? Miksi ei sitten voida olla yksin jos se kerran on parempi?
Sanoppa se. Niin kova pelko yksinäisyydestä ja yksinjäämisestä että mieluummin kärvistellään onnettomassa suhteessa.
Ja kumpi näistä saa osakseen sympatiaa ja ymmärrystä? Sinkulle todetaan vaan kylmän viileästi että parempi yksin ja samaan aikaan tsempataan sitä roikkujaa yrittämään vielä.
En oikein usko että kovin moni sinkku haluaa että heitä säälitään? Moni on hyvinkin onnellinen tilanteeseensa. Ja kyllä minusta pikemminkin sitä roikkujaa rohkaistaan uskaltaa jättää se huono parisuhde. Ainakin nykyään. Aiemminhan sitä oltiin yhdessä vaikka hampaat irvessä.
Ap, koita eri kumppaninhakusivustoja ja katsasta miesmarkkinoita laajalti. Verkkoja vesille joka suuntaan niinkuin joku jo sanoikin. Ihan varmasti joku pätevä ehdokas löytyy, joka vielä suhteen haluaa kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paska parisuhde on paljon pahempi kuin yksinolo.
Jos noin on, niin miksi jengi roikkuu niissä paskoissa suhteissaan? Miksi ei sitten voida olla yksin jos se kerran on parempi?
Sanoppa se. Niin kova pelko yksinäisyydestä ja yksinjäämisestä että mieluummin kärvistellään onnettomassa suhteessa.
Ja kumpi näistä saa osakseen sympatiaa ja ymmärrystä? Sinkulle todetaan vaan kylmän viileästi että parempi yksin ja samaan aikaan tsempataan sitä roikkujaa yrittämään vielä.
En oikein usko että kovin moni sinkku haluaa että heitä säälitään? Moni on hyvinkin onnellinen tilanteeseensa. Ja kyllä minusta pikemminkin sitä roikkujaa rohkaistaan uskaltaa jättää se huono parisuhde. Ainakin nykyään. Aiemminhan sitä oltiin yhdessä vaikka hampaat irvessä.
Ainoastaan sellainen on onnellinen, jolle se sinkkuus on oma valinta. Muut ovat tilanteessa vasten tahtoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap on "ikuisesti yksin" jos kerran parisuhteessa 30-vuotiaaksi saakka? Toiset meistä eivät saa kokea edes sitä yhtä päivää kumppanuutta. Häpeäisit.
Miten valitat olevasi "ikuisesti yksin" jos kerran olet länsimaisessa valtiossa elävä etuoikeutettu yksilö, jolla on internetyhteys ja katto päänsä päällä? Maailmassa ihmiset kuolevat nälkään. Häpeäisit.
Pieleen meni satiirisi. Länsimaissa nimenomaan on paljon yksinäisiä ihmisiä.
Ei mennyt, koska sinä et tajunnut. Nillität siitä, että miten hirveää on jos ap kokee yksinäisyyttä kun kerta on JOSKUS aiemmin ollut suhteessa, aivan kuin aiempi suhde oikeuttaisi siihen, ettei asiasta saisi valittaa. Kaikista paskimmin menee juuri huonoimmissa oloissa elävillä.
Vai oletko sitä mieltä, että olisit halunnut parisuhteettoman elämäsi sijaan kuolla nälkään 5-vuotiaana?
No voi jeesus, painu sinä muualle kukkahattuinesi tekopyhäilemään. Tässä ketjussa tuskin oli kyse mistään maailmanparantelujutuista.
Voi pientä. Älä nyt noin pienestä närkästy vaikka joku ottaakin esille toisten kommenttien mitätöivän asenteen <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on, mutta eihän niillä voi korvata puuttuvaa parisuhdetta ja/tai perhettä. Mä en tiedä onko sulla lapsia/perhettä, mutta jos on niin ajattelepa omaa elämääsi niin, että siitä puuttuisi KAIKKI mikä liittyy niihin. Millä harrastuksella tai muualla asialla sä itse sen kaiken korvaisit ja elämäsi täyttäisit?
Milloin tahansa vaihtaisin tämän keskiluokkaisen perheenisän elämän saman ikäisen (naisen kanssa jos olleen) ikisinkkumiehen elämään. Minulla ei ole ollut tämän vuoden puolella yhtään viikonloppupäivää, ettenkö olisi ollut menossa "jonkun muun ehdoilla". Tänäänkin vain 7h lasten harrastuksia ja illalla "pitää" mennä rouvan kanssa viihteelle. Mutta siitä huolimatta jo 09:00 aamulla taas lasten harradtuskuskaajaksi. Ja tällaista koko helvetin alkuvuosi.
Sitten työnantaja vielä ihmettelee kun olen väsynyt ja kuin persiisiin ammuttu karhu....
Vittu kun olisin tiennyt mihin se johtaa kun pistää hynttyyt yhteen naisen kanssa. Väliin olisi jäänyt.
Miksi hankit epäkypsänä aikuisena lapsia jos et käsittänyt elämän realiteetteja? Kuule kun mies ei voi isäksi tultuaan enää elää sitä sinkkumieselämää kuten aiemmin... :)
Vai oliko sinulla edes normaalia perhettä, jossa olisit voinut todeta millaista perhe-elämä oikeasti on?
"Miten paljon hedelmöityshoidoissa on psykiatrin ym. haastatteluja ja "paperisotaa"?"
Hyvin vähän. Joku täällä rinnasti hedelmöityshoidot adoptioon, mutta myönsikin, ettei tiedä asioista mitään.
Minpä kerron. Omasta kokemuksesta.
Jos käyttää hedelmöityshoitoihin luovutettuja sukusoluja, pitää käydä juttelemassa psykologin kanssa. Tämä koskee myös pariskuntia. Jos pyskologi arvioi, että ymmärrät, mihin olet ryhtymässä, hän antaa luvan aloittaa hoidot.
Kun tulet raskaaksi ja saat lapsen, lapsi on sinun. Ei ole mitään paperisotaa. Lain mukaan lapsi saa biologisen vanhempansa tiedot täyttäessään 18 vuotta.
Suosittelen kaikkia naisia miettimään, olisiko tämä kuitenkin parempi tapa tulla äidiksi kuin se, että ottaa kenet vaan miehen sänkyynsä. Se mieshän saattaa haluta oikeuksia lapseensa - ja sinä taas saatat haluta, että se mies ei osallistu sinun ja lapsesi elämään. Voi myös olla parempi, että luovuttaja on täysin tuntematon kuin esimerkiksi joku tuttu tai kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on, mutta eihän niillä voi korvata puuttuvaa parisuhdetta ja/tai perhettä. Mä en tiedä onko sulla lapsia/perhettä, mutta jos on niin ajattelepa omaa elämääsi niin, että siitä puuttuisi KAIKKI mikä liittyy niihin. Millä harrastuksella tai muualla asialla sä itse sen kaiken korvaisit ja elämäsi täyttäisit?
Milloin tahansa vaihtaisin tämän keskiluokkaisen perheenisän elämän saman ikäisen (naisen kanssa jos olleen) ikisinkkumiehen elämään. Minulla ei ole ollut tämän vuoden puolella yhtään viikonloppupäivää, ettenkö olisi ollut menossa "jonkun muun ehdoilla". Tänäänkin vain 7h lasten harrastuksia ja illalla "pitää" mennä rouvan kanssa viihteelle. Mutta siitä huolimatta jo 09:00 aamulla taas lasten harradtuskuskaajaksi. Ja tällaista koko helvetin alkuvuosi.
Sitten työnantaja vielä ihmettelee kun olen väsynyt ja kuin persiisiin ammuttu karhu....
Vittu kun olisin tiennyt mihin se johtaa kun pistää hynttyyt yhteen naisen kanssa. Väliin olisi jäänyt.
Ihan mielenkiinnosta; onko nyt niin, että et ollenkaan olisi alkanut parisuhteeseen vai onko lapsiperhe-elämä se juttu, joka ottaa päähän? Näin lapsettomana mietin, että ihan kiva jos löytyy samanhenkinen mies elämää lapsetonta elämää, vaikka toki yksinkin pärjään ja varmaan alkaa olla vaikeaakin sopeutua uudelleen johonkuhun, vaikka tapaisinkin uuden miehen.
Vuosikaudet sinkkuna eläminen voi olla sekin aika tylsää sitten lopulta, ne haavekuvat ovat monesti aika kaukana todellisuudesta. Joillekuille, kuten itselleni, yleensä yksin viihtyville ja puuhaileville sinkkuus on ihan validi vaihtoehto siinä missä parisuhdekin pitkän liiton jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on, mutta eihän niillä voi korvata puuttuvaa parisuhdetta ja/tai perhettä. Mä en tiedä onko sulla lapsia/perhettä, mutta jos on niin ajattelepa omaa elämääsi niin, että siitä puuttuisi KAIKKI mikä liittyy niihin. Millä harrastuksella tai muualla asialla sä itse sen kaiken korvaisit ja elämäsi täyttäisit?
Milloin tahansa vaihtaisin tämän keskiluokkaisen perheenisän elämän saman ikäisen (naisen kanssa jos olleen) ikisinkkumiehen elämään. Minulla ei ole ollut tämän vuoden puolella yhtään viikonloppupäivää, ettenkö olisi ollut menossa "jonkun muun ehdoilla". Tänäänkin vain 7h lasten harrastuksia ja illalla "pitää" mennä rouvan kanssa viihteelle. Mutta siitä huolimatta jo 09:00 aamulla taas lasten harradtuskuskaajaksi. Ja tällaista koko helvetin alkuvuosi.
Sitten työnantaja vielä ihmettelee kun olen väsynyt ja kuin persiisiin ammuttu karhu....
Vittu kun olisin tiennyt mihin se johtaa kun pistää hynttyyt yhteen naisen kanssa. Väliin olisi jäänyt.
Ihan mielenkiinnosta; onko nyt niin, että et ollenkaan olisi alkanut parisuhteeseen vai onko lapsiperhe-elämä se juttu, joka ottaa päähän? Näin lapsettomana mietin, että ihan kiva jos löytyy samanhenkinen mies elämää lapsetonta elämää, vaikka toki yksinkin pärjään ja varmaan alkaa olla vaikeaakin sopeutua uudelleen johonkuhun, vaikka tapaisinkin uuden miehen.
Vuosikaudet sinkkuna eläminen voi olla sekin aika tylsää sitten lopulta, ne haavekuvat ovat monesti aika kaukana todellisuudesta. Joillekuille, kuten itselleni, yleensä yksin viihtyville ja puuhaileville sinkkuus on ihan validi vaihtoehto siinä missä parisuhdekin pitkän liiton jälkeen.
Ei tuo ole mitään normaalia lapsiperhearkea, että kaikki viikonloput (ja todennäköisesti arki-illatkin) kuskataan lapsia harrastuksesta toiseen kuin heikkopäiset. Se on ainoastaan tiettyjen ihmisten näyttämisenhalua ja tarvetta olla "parempi", elämä kun on näille minäminä-ihmisille pelkkä kilpailu. Nämä on just niitä ihmisiä, joilla pitää olla aina kaiken vähän enemmän ja paremmin kuin muilla, auton uudempi ja varsinkin kalliimpi kuin naapurilla, kämpän liian iso ja kallis tuloihin nähden ja täynnä viimeisintä viihde-elektroniikkaa. Ei sen väliä, vaikka niitä ei kukaan koskaan kerkeä käyttämään kun jatkuvasti ollaan menossa sinne ja tänne tuli perseen alla. Paitsi lauantai-iltana koko perheen voimin katsotaan putousta tmv. ja tätäkin vain siksi kun kaikki muutkin katsoo. Ja tästä kaikesta paukutetaan instat ja facet täyteen kuvia ja päivitystä, kuinka kaikki on niin upeeta ja mahtavaa.
Vaikea tilanne. Mieskin tietää että sulla on viimeiset hetket hankkia lapsia. Seurusteluun ennen lidääntymistä pitäisi kuitenkin varata ainakin vuosi että tietää onko suhteella toivoa. Olisit herännyt neljävuotta sitten. Mutta halusit jatkaa ikuista nuoruutta matkustellen ja istumalla lattella kavereiden kanssa. Parin vuoden päästä voit julistautua velaksi ja lipittää lattea muiden rupsahtaneiden ikiteini vanhojenpiikojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan käy baareissa, nuorena kävin ja nyt ei enää vain huvita. Matkustelen, käyn ystävien kanssa syömässä ja teatterissa, kokeilen erilaisia harrastuksia jne. Tinderi löytyy puhelimesta mutta sitä kautta en ole tavannut ketään kehen olisin ihastunut. Ap
Valitettavasti tiedän pari samanlaista tapausta ja asenneongelma on se suurin. Odotetaan sitä mystistä "ihastusta" kun rima on yksinkertaisesti liian korkealla ja joko kuvitellaan että heti pitäisi olla "kipinää" tai sitten on niin ylitiukat kriteerit, ettei kenenkään kanssa viitsi edes alkaa yrittää hissunkissun löytyisikö yhteistä säveltä. Tuolla iällä siitä omasta navasta katseen kääntäminen on jo käytännössä mahdotonta, ja esimerkiksi se jos mies on "ihan hyvä" (tai nainen, jos kyse miehestä) ja tykkää sinusta, esimerkiksi se ei riitä, kun pitäisi itse päästä valikoimaan se yksi sadasta jonka kohdalla tulee se "ihastus" (joka muuten lisäksi luultavasti sammuu aikanaan) ja vielä toivoa, että tunne olisi molemminpuolinen.
Joten tervemenoa - noilla eväillä ei valitettavasti ole muuta edessä kuin se vanhapiikuus. Hyväksy se että olet liian kranttu etkä pohjimmiltasi pysty sitä muuttamaan, ja ala etsiä hyviä puolia sitoumuksettomasta sinkkuelämästä, matkustele, harrasta kaikkea, jne.
No just niinhän sä sanoit. Ja tutkaile ihan vaan omaa käytöstäsi.