Mikä miniään oikein meni?
Pojallani on 5- ja 1-vuotiaat lapset. Nuoremman täyttäessä vuoden miniä lähti töihin ja poikani jäi kotiin hoitamaan lapsia. Koska asutaan suht lähekkäin, on jo tullut tavaksi että poika käy meillä lasten kanssa 2-3 kertaa viikossa. Ovat muutaman tunnin kerrallaan, yleensä laitan ruuankin. Huolehdin lapsista jos pojalla on joku meno päivällä, ja vastaavasti poika huolehtii meillä asuvasta äidistäni kun käyn kaupassa tai asioilla. Lapset ovat viihtyneet ja muutenkin tämä on ollut mielestäni tosi toimiva järjestely.
No. Alkuviikosta miniä soitti kun poika ja lapset olivat meillä. Oli kireäsävyinen ja lyhyt puhelu. Puhelun jälkeen pojalle tuli kiire kotiin, ja sen jälkeen he eivät ole käyneet, vaikka oli puhetta että he tulisivat torstaina tai perjantaina. Soitin tänään pojalle, ja hän oli jotenkin välttelevän oloinen, sanoi että ehkä ensi viikolla.
Mitähän mahtoi tapahtua?
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi ja miniäsi väliset yksityisasiat eivät kuulu sinulle. Mieti itse miltä tuntuisi utelias anoppi kyselemässä että mikä Sinuun on mennyt kun olisit selvittämässä miehesi kanssa välejäsi...
Ja kun seuraavan kerran kysytään, voiko ottaa lapsenlapsia hoitoon, niin kannattaa sanoa, että ne lapset on kuulkaa teidän yksityisasia, hoitakaa itse. :) Ei pidä sotkeutua nuoren perheen asioihin, antaa heidän kokeilla, miten mukava on lähteä elokuviin lasten kanssa.
Ei minulle tulisi mieleenkään tentata apua pyytävältä anopilta hänen yksityisasioitaan, silloin kun menen sinne auttamaan, vaikka huomaisin, että ovat appiukon kanssa ilmeisesti riidelleet tmv. En minä sitä tietoa mihinkään tarvitse, saan kannettua matot vintille tai nettiyhteyden toimintaan ilmankin. Kertoo oma-alotteisesti jos haluaa.
Meillä ei onneksi tarvitse "ostaa" apua avautumalla yksityisasioista, joita ei halua kertoa, ja pystytään pitämään sukulaisuussuhteet erillään parisuhteesta, mutta kukin tyylillään.
Ehkä hän toivoo, että töistä tullessaan olisi lapset kotona ja ruoka valmiina? Kyllä muakin ärsyttäisi, mun työpäivänä jolloin mies on kotona, mies ja lapset olisivat anoppilassa nauttimassa täysihoidosta samalla kun itse työpäivän päätteeksi alan väsäillä itselleni ruokaa.
Hyvät ihmiset keskustelkaa asiat "auki". On raskasta elää olettamusten ja luulojen varassa.
Monelta on ihmissuhteet kärsinyt sen takia. Toivottavasti Ap läheisineen pääsee hyvään lopputulokseen, joissa jokaista kuunnellaan ja jokainen sais jotain ;) Eikä katkeruus estäisi toisten halua voimaantua läheisten seurasta ja huolenpidosta.
🐫... . 🐢
Kun itse olin lasten kanssa kotona, kävin kyllä perhekerhoissa ihan lasten vuoksi, kävin myös lasten kanssa asioilla ja joskus kavereita tapaamassa. Järjestin menot niin, että olin kotona iltapäivällä ja miehellä oli joka kerta lämmin ruoka odottamassa, kun hän tuli töistä.
Jos minä olin päivän pari pois, niin mies lähti lasten kanssa vanhempiensa luo. Mies touhusi omiaan ja anoppi hoiti lapset syömisistä päiväunille asti. Jos olin illan pois, mies ei tehnyt mitään, ei saanut edes ruokapöytää siivottua saati hoidettua lasten iltahommia. Joskus mies pyysi anopin illaksi meille. Mikäs siinä miehellä oli lapsia hoitaessa, sen kun lojui sohvalla telkkaria katsellen, kun äitinsä siivoili ja vahti lapsia.
Mies on aina ollut hyvin lapsirakas, jo seurusteluaikana ihmettelin, miten hän jaksaa leikkiä sukulaislasten kanssa. Siinä ei kuitenkaan näy, miten arki rullaa. Esikoisen aikana mies vielä teki jotain, mutta toisen lapsen myötä sekin vähä loppui.
Eniten tuossa rassasi se, että mies kertoili, miten leppoisaa lastenhoito on. Anoppi taas omien sanojensa mukaan "auttoi miniää". Hyi minua kiittämätöntä miniää.
Ymmärrän miniää täysin: mikään ei ole vastenmielisempää kuin äitinsä napanuorassa oleva mammanpoika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta se kuullostaa aika paljolta, jos on vaikka kolmesti viikossa n. 3 tuntia, se tarkoittaa kuitenkin et on useampana päivänä teillä kun lasten kanssa keskenään kotona. Jos he vielä käy perhekerhossa tai muskarissa muina päivinä, voi olla ettei mies käytännössä vietä yhtään kotipäivää viikossa lasten kanssa kekenään.
En mäkään haluaisi käydä töissä ja mahdollistaa miehen hoitovapaalle jäämistä jos se tarkottaisi sitä, että lapsi viettäisi paljon aikaa mummolassa eikä kotona. Miehen kotiin jääminen on musta nimenomaan mahdollisuus miehen ja lasten suhteen tiiviille kehittymiselle, varsinkin tuon vuoden ikäisen kohdalla. Jatkuva mummolassa luuhaaminen ei musta oikein ole tätä ja silloin olisi sama mennä molempien töihin ja lasten mummolaan hoitoon. Koska silloin taloudellinen tilanne olisi kevyempi kun molemmat tienaisi. Yksinkertaistettuna, mä en haluais raataa ainoana perheen työssäkäyvänä et lapset saa mummola-aikaa (jota voi viettää vaikka viikonloppuisin yhtä hyvin tai ne lapset voi olla sit siellä mummolassa hoidossa js se sopii kaikille) mutta raataisin mielellään että miehellä on mahdollisuus luoda lämmin ja tiivis suhde lapsiinsa.
Tuttavapiirissä on siis lapsia jotka on mummolassa hoidossa (vaikka vaan osittain jos mummo ei täyttä hoitoviikkoa jaksa ja osin sit päiväkodissa), mutta silloin tosiaan molemmat vanhemmat käy töissä.
En ikinä olisi itse kehdanut teetättää ruokia ja hoidattaa lapsia äidilläni kun mies teki pitkiä päiviä mahdollistaaksen sen, että mä saan olla lasten kanssa kotona. Vaan hoidin lapset ja kodin ja mummolareissut tehtiin koko perheellä.
Kuinkahan moni mies kokisi raatavansa turhaan perheen ainoana työssäkävijänä, kun vaimo luuhaa päivät pitkät lasten kanssa perhekerhoissa, mammakavereiden luona tai mummolassa. Miten siinä pääsee edes lasten äitisuhde kehittymään? Samahan se olisi laittaa lapset kokonaan hoitoon ja äitikin töihin tienaamaan. Mahtaako töistä palaavaa isää harmittaa, kun vaimo ei olekaan laittanut ruokaa valmiiksi, imuroinut, tiskannut ja pyykännyt luuhatessaan pitkin kyliä?
Eikö? Eivätkö äiti ja isä olekaan tasa-arvoisia vanhempia?
Ei nyt joka päivä tarvitse mitään suursiivousta vääntää tai nyhjöttää kotona, mutta jos ei esim ruokaa ole voinut päivän aikana tehdä sille töissä käyvälle osapuolellekin, niin onhan se nyt todella itsekästä. On sitten mies tai nainen.
Vierailija kirjoitti:
Tätä äitiä ärsyttää tämä teidän kuvio. Äiti haluaa isän olevan vastuussa lapsista ja hoitavansa itse lapsena, eli että tämä olisi tasavertainen vanhempi äidin kanssa.
Nyt miniä ajattelee, että sinä hoidat lapset ja olet heistä vastuussa ja isä lusmuilee vastuusta.
Olet liikaa kiinni pojassasi ja lastenlapsissa. Irrota ote. Kun poikasi on lastensa kanssa, sinun ei saisi aina oilla kuvioissa. Miniä kaipaisi varmasti miestänsä kotiin jo vähän aikemminkin, onko liian kauankin lonasi ja lian usein? Vaikutatko kiertäen kaartaen jutuillasi lasten meilipiteisiin asioista, jotka sotivat äidin arvoja vastaan? Ellei jopa äitiä itseään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä äitiä ärsyttää tämä teidän kuvio. Äiti haluaa isän olevan vastuussa lapsista ja hoitavansa itse lapsena, eli että tämä olisi tasavertainen vanhempi äidin kanssa.
Nyt miniä ajattelee, että sinä hoidat lapset ja olet heistä vastuussa ja isä lusmuilee vastuusta.
Vähän jotain tällaista epäilisin. Poika huolehtii kyllä itse lapsistaan ja hyvin huolehtiikin.
ap
Paremmin kuin miniä mielestäsi?
Öö, mitähän menoa pojalla oli keskellä päivää toistuvasti. Epäilen suhdetta toiseen naiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuus, haluaa olla ykkönen lapsilleen ja miehelleen. Ehkä kokee ,että hänen arvoja tai haluamiaan malleja ei kunnioiteta .
Se on aiheellista mustasukkaisuutta, koska vaimonhan kuuluukin olla ykkönen miehelleen ja äidin lapsilleen. Äidin arvot ja mallit ovat luonnollisestikin ne joita kuuluu kunnioittaa lasten suhteen, jos ne laitetaan vastakkain mummon arvojen kanssa. Mummon poikakin valitsee itse arvonsa, eikä ole äitinsä jatke vaan liittynyt nyt vaimoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan! Jos siellä on pullat sun muut herkut koko ajan tarjolla, niin en tykkäis itsekään!
p.s. Kirjoituksessasi keskityt koko ajan poikaasi ja lapsenlapsiin. Ootko miettinyt, että miniällä saattaa olla raskasta käydä töissä? Arki tuntua raskaalta? Otatko lapsia koskaan kylään, että poikasi ja miniäsi saisivat olla myös kahdestaan?
Muistatahan kunnioittaa ja huomioida miniääsi, etkä jotenkin keskity pitämään poikaasi parempana. Ovatko lapsenlapset mielestäsi perineet kaikki hyvät ominaisuutensa pojaltasi (ja sinulta)? Niinpä. Sinun pitäisi muistaa, ettet tunne miniääsi yhtä hyvin, kuin poikasi. Hänelläkin on tunteet, murheet, hyvät perimänsä ja eletty vaiherikas historiansa monine onnistumisineen ja rikkauksineen, sekä lahjakkuuksia joista et tiedä ehkä yhtään mitään (oletko kiinnostunut tietämään?).
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt miniältä, millainen suhtautuminen hänellä on esim. pullan syöttämiseen lapselle? Miniällä saattaa olla ajatusmalli, että lapsi saa kerran viikossa herkkuja. Nyt jo heti paljastui, että pullaahan siellä on syöty ;)
Juuri näin. Eli perhe ei voikaan viettää omaa pullanleipomis- ja syömispäiväänsä yhdessä, koskaan.
Ihan keskinäinen riita varmaan. Josko poikasi on pettänyt, pelannut säästötilin tyhjäksi, jäänyt kiinni jostain petoksesta jne. Kaikki ei pyöri anopin ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Miniät on saatanasta. Heti kun astuvat kuvaan niin unohtaa pojat äitinsä. :(
Meinaatko, että joutsenten poikastenkin pitää aina olla äidin kyljessä, eikä koskaan lähteä maailmalle ja pariutua? Tai muuteoin on tapahtunut hirveä pahuus ja äidin hylkääminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä olisi ollut miehelleen jotakin asiaa, jonka hän olisi halunnut kertoa, ja sitä otti päähän kun ei voinutkaan keskustella asiasta, koska tiesi anopin kuuntelevan taustalla korvat höröllä.
Lisäkseni taustalla kuunteli korvat höröllä myös äitini. Rauhassa olisi voinut keskustella jossain muussa huoneessa, jostain syystä poika ei kuitenkaan halunnut puhua rauhassa.
ap
Eli et ole irrottanut napanuoraasi vielä, kun poika haluaa sinun kuulevan heidän ongelmansa?
Vierailija kirjoitti:
Lapsille on taatusti kehittävämpää ja rikkaampaa olla pari kertaa viikossa mummulassa kuin se, että he katsovat vieressä isin imuroivan. Sääli, jos äiti ei tajua henkisen pääoman päälle.
Olen eri mieltä, kyllä siivoaminen ja tasavertaisuus kuuluu lapsille enempi kuin se että siivoaminen ja ruokapuoli olisi naisten juttu! Meillä on viisi lasta, näkee mummoaan ja näkee että isi siivoaa myös. Siinä on paljon enempi henkistä pääomaa.
Minusta on triviaalia pohtia mikä toisten parisuhteissa on vikana, se ei ole Sinun asia. He tulevat teille jos tulevat, viikottaiset (pari-kolme kertaa on käytännössä jo ainakin puolet viikosta) teillä syömiset on vähän liikaa mahdollisesti. Eikö se isi osaa elää omaa elämää vaan tarvitsee sinua? Hommaa sinäkin muuta tekemistä, näkee että tuota sinäkin tarvitset kun pohdit miksi asiassa tapahtuva muutos olisi huono..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ainakin ärsyttää, jos sovitaan, että mies hoitaa lapsia, niin anoppi syöksyy välittömästi auttamaan. Ja mies todellakin lusmuilee tuon ajan sen sijaan, että tekis vaikka niitä kotitöitä, kun on joku katsomassa lasten perään. Ja kertoo sitten, kuinka helppoa ja kivaa on olla 3 alle kouluikäisen kanssa kotona.
Poika huolehtii lapsista ja kodista sen 2-3 päivää viikossa, kun he eivät käy meillä. Ja kyläilypäiviinkin mahtuu vielä monta tuntia, jolloin huolehtii lapsista ja kodista. Ymmärrän kyllä että kertomasi ärsyttää, mutta meillä noin ei ole.
ap
2-3 päivää viikossa?!? Niin vähän???? Kyllä tuo aika mammanpojalta kuulostaa, vaikka noh.... ei kai siinä mitään väärää.... Eiköhän tää provo ollutkin. :D
Kerta viikossa luonasi olisi kohtuullisempaa, eikä tuntuisi siltä, että ette ole katkaisseet napanuoraa ja hallitse tliikaa hiedän elämässään taustalla. Tai kerta 2 viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä poikasti on jossain välissä todennut, "ettei tää kotona oleminen nyt niin raskasta ole". No ei varmaan jos puolet ajasta mummi hoitaa ja toisen puolen äiti sit töiden jälkeen.
Meilläkin mies meni lasten kanssa mummolaan, jos oli vapaalla ja mä töissä. Mutta niin hän oli tehnyt jo ennen lapsia (paljon puuhaa maatilalla).
Miniän työpäivä matkoineen on suunnilleen yhdeksän tuntia. Siis päivässä. Poika ja lapset ovat meillä sellaisen 5-9 tuntia viikossa. Että eiköhän lapset ole suurimman osan arkipäivistä oman isänsä hoidossa eikä kenenkään muun.
ap
5-9 tuntia viikossa on kuitenkin paljon. Pari tuntia viikossa olisi normaalimpaa ja kohtuullista. Ja sitten vanhemmille omaa parisuhdeaikaa, jos haluavat.
Miniä taitaa olla mustasukkainen, kun hänen miehensä pääsee niin helpolla. Kyllä itsekin käyttäisin vastaava etua, jos mummola olisi lähellä ja onhan lapsistakin varmasti kivaa viettää aikaa mummolassa. Älä ota itseesi, miniä on lapsellinen.
Kai tässäkin joku kultainen keskitie on olemassa? Onneksi voi tilata lastenhoitajan joka on paikalla sovitut tunnit tekee työnsä eikä kysele miksi vanhemmat hänet tilasi ja mihin lähtivät luuhaamaan hoidon ajaksi.