Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä miniään oikein meni?
18.03.2016 |
Pojallani on 5- ja 1-vuotiaat lapset. Nuoremman täyttäessä vuoden miniä lähti töihin ja poikani jäi kotiin hoitamaan lapsia. Koska asutaan suht lähekkäin, on jo tullut tavaksi että poika käy meillä lasten kanssa 2-3 kertaa viikossa. Ovat muutaman tunnin kerrallaan, yleensä laitan ruuankin. Huolehdin lapsista jos pojalla on joku meno päivällä, ja vastaavasti poika huolehtii meillä asuvasta äidistäni kun käyn kaupassa tai asioilla. Lapset ovat viihtyneet ja muutenkin tämä on ollut mielestäni tosi toimiva järjestely.
No. Alkuviikosta miniä soitti kun poika ja lapset olivat meillä. Oli kireäsävyinen ja lyhyt puhelu. Puhelun jälkeen pojalle tuli kiire kotiin, ja sen jälkeen he eivät ole käyneet, vaikka oli puhetta että he tulisivat torstaina tai perjantaina. Soitin tänään pojalle, ja hän oli jotenkin välttelevän oloinen, sanoi että ehkä ensi viikolla.
Mitähän mahtoi tapahtua?
Kommentit (217)
Ehkäpä miniän mielestä päivärytmi kärsii. Lapset jättävät aamupäivän ulkoilun välistä? Päiväunet ei varmaan pysy aikataulussa?
Voisin kuvitella et perheessä aamupala olisi klo8, siitä pukemiset ja vessat ym ja mummolassa ollaan klo 9. Lapset leikkivät sisällä mummojen kanssa. Klo 11 on ruoka-aika. Klo 12 kotiinpäin? Laittaako poikasi heti lapset nukkumaan vai venyykö lasten rauhoittuminen? Mikäli päiväunet alkavat vasta 13.30 esim. lapset nukkuvat 15-15.30 asti. Tämä taas vaikuttaa illalla nukahtamiseen. Osa lapsista tarvii päivittäin säännöllisen rytmin, ja nimenomaan samana toistuvan. Osa myös tarvii reipasta liikuntaa - sitä harvoin sisällä saa.
Jos lasten nukahtaminen päivällä venyy, ja illalla he valvovat esim. 22 asti, miniä ei varmasti tykkää.
Olisiko tässä perää? Ehkä mies voisi vierailla teillä päiväunien jälkeen? Esim 15-17. Voisivatkin syödä silloin. Miniä pääsisi siistiin kotiin, ruoka odottaisi, saisi hengähtää työpäivän jälkeen.
Onko tässä perää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvä tavaton, mitä spekulaatioita esitetään. Tuohan vaikuttaa mukavalta järjestelyltä. Anna vanhempien keskenään sopia/jutella asioista. Kyllä he sitten kertovat, jos on jotain kerrottavaa.
Mulle tuli mieleen, että mies on iltaisin käyttänyt vierailuja verukkeena jollekin. Että tyyliin aamupala on edelleen illalla pöydässä ja vaimo aloittaa vapaa-aikansa siivoamalla. Tai että nico ei nukkunut päivällä kun oltiin mummolla. Yms
Vierailija kirjoitti:
Lasten äitiä ottaa päähän, että sinä olet heille äitihahmona, kun hänen on pakko käydä töissä. Hän pelkää menettävänsä asemansa lastensa silmissä sinulle.
Teet viisaasti jos nyt pysyttelet takavasemmalla hetken. Poikasi on toiminut tyhmästi kun on ikään kuin alkanut majailla luonasi nonstoppina joutuessaan hoitovastuuseen.
Tämä oli juuri se tunne joka minulle miniänä tuli kun jouduin 3-vuorotöihin nuoremman ollessa 1,3kk (mies oli työtön). Sain vielä omalta äidiltäni paheksuntaa siitä etten hoitanut lapsia kotona ja sitten miehellä lapsuudenkodissa hoivaava anoppi kantamassa ruokaa ja ajattelemassa kaiken valmiiksi. Koin olevani kotona täysin tarpeeton, töissä tehoton ja puolisona arvoton. Burn out ja ero siitä tuli. Iso EI parisuhteille jatkossa. Lapset asuvat vielä luonani ja käyvät isän luona ja anoppilassa niin paljon kuin haluavat. Itsekin käväisen joskus kylässä tai ovat käyneet lasten juhlissa. Miettinevät yhä mikä miniään meni....Miniä ei jaksanut, miniä luovutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten äitiä ottaa päähän, että sinä olet heille äitihahmona, kun hänen on pakko käydä töissä. Hän pelkää menettävänsä asemansa lastensa silmissä sinulle.
Teet viisaasti jos nyt pysyttelet takavasemmalla hetken. Poikasi on toiminut tyhmästi kun on ikään kuin alkanut majailla luonasi nonstoppina joutuessaan hoitovastuuseen.
Tämä oli juuri se tunne joka minulle miniänä tuli kun jouduin 3-vuorotöihin nuoremman ollessa 1,3kk (mies oli työtön). Sain vielä omalta äidiltäni paheksuntaa siitä etten hoitanut lapsia kotona ja sitten miehellä lapsuudenkodissa hoivaava anoppi kantamassa ruokaa ja ajattelemassa kaiken valmiiksi. Koin olevani kotona täysin tarpeeton, töissä tehoton ja puolisona arvoton. Burn out ja ero siitä tuli. Iso EI parisuhteille jatkossa. Lapset asuvat vielä luonani ja käyvät isän luona ja anoppilassa niin paljon kuin haluavat. Itsekin käväisen joskus kylässä tai ovat käyneet lasten juhlissa. Miettinevät yhä mikä miniään meni....Miniä ei jaksanut, miniä luovutti.
Eihän tuo ollut heidän vikansa. Sääli, ettet saanut tai osannut hakea apua =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten äitiä ottaa päähän, että sinä olet heille äitihahmona, kun hänen on pakko käydä töissä. Hän pelkää menettävänsä asemansa lastensa silmissä sinulle.
Teet viisaasti jos nyt pysyttelet takavasemmalla hetken. Poikasi on toiminut tyhmästi kun on ikään kuin alkanut majailla luonasi nonstoppina joutuessaan hoitovastuuseen.
Tämä oli juuri se tunne joka minulle miniänä tuli kun jouduin 3-vuorotöihin nuoremman ollessa 1,3kk (mies oli työtön). Sain vielä omalta äidiltäni paheksuntaa siitä etten hoitanut lapsia kotona ja sitten miehellä lapsuudenkodissa hoivaava anoppi kantamassa ruokaa ja ajattelemassa kaiken valmiiksi. Koin olevani kotona täysin tarpeeton, töissä tehoton ja puolisona arvoton. Burn out ja ero siitä tuli. Iso EI parisuhteille jatkossa. Lapset asuvat vielä luonani ja käyvät isän luona ja anoppilassa niin paljon kuin haluavat. Itsekin käväisen joskus kylässä tai ovat käyneet lasten juhlissa. Miettinevät yhä mikä miniään meni....Miniä ei jaksanut, miniä luovutti.
Eihän tuo ollut heidän vikansa. Sääli, ettet saanut tai osannut hakea apua =(
Itse asiassa hain ja sainkin väsymykseen apua kodin ulkopuolelta tuolloin. Enkä syytä anoppia siitä että väsyin. Kerroin tuossa vain sen mitkä oli fiilikset tuolloin. Hatunnosto ja voimia kaikille pikkulapsiperheiden vanhemmille. Pitäkää perheenne koossa😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten äitiä ottaa päähän, että sinä olet heille äitihahmona, kun hänen on pakko käydä töissä. Hän pelkää menettävänsä asemansa lastensa silmissä sinulle.
Teet viisaasti jos nyt pysyttelet takavasemmalla hetken. Poikasi on toiminut tyhmästi kun on ikään kuin alkanut majailla luonasi nonstoppina joutuessaan hoitovastuuseen.
Tämä oli juuri se tunne joka minulle miniänä tuli kun jouduin 3-vuorotöihin nuoremman ollessa 1,3kk (mies oli työtön). Sain vielä omalta äidiltäni paheksuntaa siitä etten hoitanut lapsia kotona ja sitten miehellä lapsuudenkodissa hoivaava anoppi kantamassa ruokaa ja ajattelemassa kaiken valmiiksi. Koin olevani kotona täysin tarpeeton, töissä tehoton ja puolisona arvoton. Burn out ja ero siitä tuli. Iso EI parisuhteille jatkossa. Lapset asuvat vielä luonani ja käyvät isän luona ja anoppilassa niin paljon kuin haluavat. Itsekin käväisen joskus kylässä tai ovat käyneet lasten juhlissa. Miettinevät yhä mikä miniään meni....Miniä ei jaksanut, miniä luovutti.
Eihän tuo ollut heidän vikansa. Sääli, ettet saanut tai osannut hakea apua =(
Joo, ymmärrän, että olosi oli kurja. Kun itse on kuopassa ja muut porskuttaa. Sääli, että teille kävi miten kävi. Mitä itse olisit toivonut avuksi?
Itse asiassa hain ja sainkin väsymykseen apua kodin ulkopuolelta tuolloin. Enkä syytä anoppia siitä että väsyin. Kerroin tuossa vain sen mitkä oli fiilikset tuolloin. Hatunnosto ja voimia kaikille pikkulapsiperheiden vanhemmille. Pitäkää perheenne koossa😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuossa ollut nyt joku muu kyseessä kuin mummolassa vierailu. Sairautta, ongelmia töissä, taloudellisia vaikeuksia? Jos pojasta ei vielä ensi viikonkaan aikana kuulu mitään, niin voisit varovasti kysellä onko kaikki kunnossa.
P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten äitiä ottaa päähän, että sinä olet heille äitihahmona, kun hänen on pakko käydä töissä. Hän pelkää menettävänsä asemansa lastensa silmissä sinulle.
Teet viisaasti jos nyt pysyttelet takavasemmalla hetken. Poikasi on toiminut tyhmästi kun on ikään kuin alkanut majailla luonasi nonstoppina joutuessaan hoitovastuuseen.
Tämä oli juuri se tunne joka minulle miniänä tuli kun jouduin 3-vuorotöihin nuoremman ollessa 1,3kk (mies oli työtön). Sain vielä omalta äidiltäni paheksuntaa siitä etten hoitanut lapsia kotona ja sitten miehellä lapsuudenkodissa hoivaava anoppi kantamassa ruokaa ja ajattelemassa kaiken valmiiksi. Koin olevani kotona täysin tarpeeton, töissä tehoton ja puolisona arvoton. Burn out ja ero siitä tuli. Iso EI parisuhteille jatkossa. Lapset asuvat vielä luonani ja käyvät isän luona ja anoppilassa niin paljon kuin haluavat. Itsekin käväisen joskus kylässä tai ovat käyneet lasten juhlissa. Miettinevät yhä mikä miniään meni....Miniä ei jaksanut, miniä luovutti.
Eihän tuo ollut heidän vikansa. Sääli, ettet saanut tai osannut hakea apua =(
Joo, ymmärrän, että olosi oli kurja. Kun itse on kuopassa ja muut porskuttaa. Sääli, että teille kävi miten kävi. Mitä itse olisit toivonut avuksi?
Itse asiassa hain ja sainkin väsymykseen apua kodin ulkopuolelta tuolloin. Enkä syytä anoppia siitä että väsyin. Kerroin tuossa vain sen mitkä oli fiilikset tuolloin. Hatunnosto ja voimia kaikille pikkulapsiperheiden vanhemmille. Pitäkää perheenne koossa😊
No silloin toivomani apu oli se että saisi nukkua eikä koskaan tarvitsisi herätä. Oikea apu tuli puhumisesta ja työn jättämisestä joksikin aikaa. Erokin helpotti. Aika ja arki auttoi. En halunnut kaataa asioita perheen tai ystävien niskaan vaan tukeuduin ammattiapuun. Siksi on vaikea vastata tuohon että millaista apua olisin toisilta kaivannut. Kaipasin rauhaa ja kaikki hössötys hermostutti. Opin etten ole perhekeskeinen laumasielu. Asialliset välit sukulaisiin riittää minulle. Onneksi lapset saavat lämmintä perhe-elämää isänsä perheen kautta. Omassa lapsuuden perheessäni on ristiriitainen tunneilmasto ja olisi hirveää jos ainut malli tulisi sieltä tai itseltäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuus, haluaa olla ykkönen lapsilleen ja miehelleen. Ehkä kokee ,että hänen arvoja tai haluamiaan malleja ei kunnioiteta .
Jotain tuollaista, rasittavaa kyllä kun kerran aiheetonta ja mies itse hoitaa lapsensa. Se olis eri asia jos hoidattais sulla, mutta kun ei. Paha mieli tulee mulle etenkin äitis puolesta jota varmaan ilahduttaneet lasten ja miehen käynnit. Inhottava miniä ja poika tossun alla.
Vierailija kirjoitti:
Poikasi ja miniäsi väliset yksityisasiat eivät kuulu sinulle. Mieti itse miltä tuntuisi utelias anoppi kyselemässä että mikä Sinuun on mennyt kun olisit selvittämässä miehesi kanssa välejäsi...
Ja kun seuraavan kerran kysytään, voiko ottaa lapsenlapsia hoitoon, niin kannattaa sanoa, että ne lapset on kuulkaa teidän yksityisasia, hoitakaa itse. :) Ei pidä sotkeutua nuoren perheen asioihin, antaa heidän kokeilla, miten mukava on lähteä elokuviin lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta se kuullostaa aika paljolta, jos on vaikka kolmesti viikossa n. 3 tuntia, se tarkoittaa kuitenkin et on useampana päivänä teillä kun lasten kanssa keskenään kotona. Jos he vielä käy perhekerhossa tai muskarissa muina päivinä, voi olla ettei mies käytännössä vietä yhtään kotipäivää viikossa lasten kanssa kekenään.
En mäkään haluaisi käydä töissä ja mahdollistaa miehen hoitovapaalle jäämistä jos se tarkottaisi sitä, että lapsi viettäisi paljon aikaa mummolassa eikä kotona. Miehen kotiin jääminen on musta nimenomaan mahdollisuus miehen ja lasten suhteen tiiviille kehittymiselle, varsinkin tuon vuoden ikäisen kohdalla. Jatkuva mummolassa luuhaaminen ei musta oikein ole tätä ja silloin olisi sama mennä molempien töihin ja lasten mummolaan hoitoon. Koska silloin taloudellinen tilanne olisi kevyempi kun molemmat tienaisi. Yksinkertaistettuna, mä en haluais raataa ainoana perheen työssäkäyvänä et lapset saa mummola-aikaa (jota voi viettää vaikka viikonloppuisin yhtä hyvin tai ne lapset voi olla sit siellä mummolassa hoidossa js se sopii kaikille) mutta raataisin mielellään että miehellä on mahdollisuus luoda lämmin ja tiivis suhde lapsiinsa.
Tuttavapiirissä on siis lapsia jotka on mummolassa hoidossa (vaikka vaan osittain jos mummo ei täyttä hoitoviikkoa jaksa ja osin sit päiväkodissa), mutta silloin tosiaan molemmat vanhemmat käy töissä.
En ikinä olisi itse kehdanut teetättää ruokia ja hoidattaa lapsia äidilläni kun mies teki pitkiä päiviä mahdollistaaksen sen, että mä saan olla lasten kanssa kotona. Vaan hoidin lapset ja kodin ja mummolareissut tehtiin koko perheellä.
Kuinkahan moni mies kokisi raatavansa turhaan perheen ainoana työssäkävijänä, kun vaimo luuhaa päivät pitkät lasten kanssa perhekerhoissa, mammakavereiden luona tai mummolassa. Miten siinä pääsee edes lasten äitisuhde kehittymään? Samahan se olisi laittaa lapset kokonaan hoitoon ja äitikin töihin tienaamaan. Mahtaako töistä palaavaa isää harmittaa, kun vaimo ei olekaan laittanut ruokaa valmiiksi, imuroinut, tiskannut ja pyykännyt luuhatessaan pitkin kyliä?
Eikö? Eivätkö äiti ja isä olekaan tasa-arvoisia vanhempia?
Vierailija kirjoitti:
No minä olen hoitanut valtaosan meidän kotitöistä, mutta ei mieskään avuton ole. No, olin joskus pari päivää reissussa ja miehen mummo ja äiti olivat täällä hoitaneet ruoat ja siivoukset :D Kyllä se oikeasti vähän ärsytti minua. Miehellä on kutakuinkin normityöajat ja päälle harrastuksia, ei ollut mikään poikkeustilanne. Villi veikkaukseni on, että miniä ei ole lasten kanssa saanut apua ja mitään "hemmottelua" ja on nyt kateellinen, ehkä syystäkin?
Voi paska! Että mä en jaksais olla tuollainen puoliso kuin te. Siis ärsyttää jos OMA miehesi on ehkä päässyt ehkä helpolla kun äitinsä on ollut auttamassa??? Ei tulis mulla mieleenkään. Btw monesti kun luen näitä juttuja av:lla, niin ajattelen et mä oisin ihan täydellinen vaimo! Kauheeta motkotusta ja kyttäystä ja kateutta ja vahtimista nää nykyajan parisuhteet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä miniäsi haluaa töistä tultuaan viettää aikaa lastensa kanssa ja he olivat yhä teillä? Ajatus, joka tuli ensimmäisenä mieleen..
Vierailija kirjoitti:
P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten äitiä ottaa päähän, että sinä olet heille äitihahmona, kun hänen on pakko käydä töissä. Hän pelkää menettävänsä asemansa lastensa silmissä sinulle.
Teet viisaasti jos nyt pysyttelet takavasemmalla hetken. Poikasi on toiminut tyhmästi kun on ikään kuin alkanut majailla luonasi nonstoppina joutuessaan hoitovastuuseen.
Tämä oli juuri se tunne joka minulle miniänä tuli kun jouduin 3-vuorotöihin nuoremman ollessa 1,3kk (mies oli työtön). Sain vielä omalta äidiltäni paheksuntaa siitä etten hoitanut lapsia kotona ja sitten miehellä lapsuudenkodissa hoivaava anoppi kantamassa ruokaa ja ajattelemassa kaiken valmiiksi. Koin olevani kotona täysin tarpeeton, töissä tehoton ja puolisona arvoton. Burn out ja ero siitä tuli. Iso EI parisuhteille jatkossa. Lapset asuvat vielä luonani ja käyvät isän luona ja anoppilassa niin paljon kuin haluavat. Itsekin käväisen joskus kylässä tai ovat käyneet lasten juhlissa. Miettinevät yhä mikä miniään meni....Miniä ei jaksanut, miniä luovutti.
Eihän tuo ollut heidän vikansa. Sääli, ettet saanut tai osannut hakea apua =(
Tajuat varmaan itsekin, että tuo viittaa tosi vahvasti masennukseen. Toivottavasti ap:n miniällä ei ole samanlaista ongelmaa.
Joo, ymmärrän, että olosi oli kurja. Kun itse on kuopassa ja muut porskuttaa. Sääli, että teille kävi miten kävi. Mitä itse olisit toivonut avuksi?
Itse asiassa hain ja sainkin väsymykseen apua kodin ulkopuolelta tuolloin. Enkä syytä anoppia siitä että väsyin. Kerroin tuossa vain sen mitkä oli fiilikset tuolloin. Hatunnosto ja voimia kaikille pikkulapsiperheiden vanhemmille. Pitäkää perheenne koossa😊
No silloin toivomani apu oli se että saisi nukkua eikä koskaan tarvitsisi herätä. Oikea apu tuli puhumisesta ja työn jättämisestä joksikin aikaa. Erokin helpotti. Aika ja arki auttoi. En halunnut kaataa asioita perheen tai ystävien niskaan vaan tukeuduin ammattiapuun. Siksi on vaikea vastata tuohon että millaista apua olisin toisilta kaivannut. Kaipasin rauhaa ja kaikki hössötys hermostutti. Opin etten ole perhekeskeinen laumasielu. Asialliset välit sukulaisiin riittää minulle. Onneksi lapset saavat lämmintä perhe-elämää isänsä perheen kautta. Omassa lapsuuden perheessäni on ristiriitainen tunneilmasto ja olisi hirveää jos ainut malli tulisi sieltä tai itseltäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta se kuullostaa aika paljolta, jos on vaikka kolmesti viikossa n. 3 tuntia, se tarkoittaa kuitenkin et on useampana päivänä teillä kun lasten kanssa keskenään kotona. Jos he vielä käy perhekerhossa tai muskarissa muina päivinä, voi olla ettei mies käytännössä vietä yhtään kotipäivää viikossa lasten kanssa kekenään.
En mäkään haluaisi käydä töissä ja mahdollistaa miehen hoitovapaalle jäämistä jos se tarkottaisi sitä, että lapsi viettäisi paljon aikaa mummolassa eikä kotona. Miehen kotiin jääminen on musta nimenomaan mahdollisuus miehen ja lasten suhteen tiiviille kehittymiselle, varsinkin tuon vuoden ikäisen kohdalla. Jatkuva mummolassa luuhaaminen ei musta oikein ole tätä ja silloin olisi sama mennä molempien töihin ja lasten mummolaan hoitoon. Koska silloin taloudellinen tilanne olisi kevyempi kun molemmat tienaisi. Yksinkertaistettuna, mä en haluais raataa ainoana perheen työssäkäyvänä et lapset saa mummola-aikaa (jota voi viettää vaikka viikonloppuisin yhtä hyvin tai ne lapset voi olla sit siellä mummolassa hoidossa js se sopii kaikille) mutta raataisin mielellään että miehellä on mahdollisuus luoda lämmin ja tiivis suhde lapsiinsa.
Tuttavapiirissä on siis lapsia jotka on mummolassa hoidossa (vaikka vaan osittain jos mummo ei täyttä hoitoviikkoa jaksa ja osin sit päiväkodissa), mutta silloin tosiaan molemmat vanhemmat käy töissä.
En ikinä olisi itse kehdanut teetättää ruokia ja hoidattaa lapsia äidilläni kun mies teki pitkiä päiviä mahdollistaaksen sen, että mä saan olla lasten kanssa kotona. Vaan hoidin lapset ja kodin ja mummolareissut tehtiin koko perheellä.
Kuinkahan moni mies kokisi raatavansa turhaan perheen ainoana työssäkävijänä, kun vaimo luuhaa päivät pitkät lasten kanssa perhekerhoissa, mammakavereiden luona tai mummolassa. Miten siinä pääsee edes lasten äitisuhde kehittymään? Samahan se olisi laittaa lapset kokonaan hoitoon ja äitikin töihin tienaamaan. Mahtaako töistä palaavaa isää harmittaa, kun vaimo ei olekaan laittanut ruokaa valmiiksi, imuroinut, tiskannut ja pyykännyt luuhatessaan pitkin kyliä?
Eikö? Eivätkö äiti ja isä olekaan tasa-arvoisia vanhempia?
Ja joku mietti, että ehkä anoppi ei noudata _miniän_ ajatuksia kasvatuksesta, ruokavaliosta, päivärytmistä yms. Ööh... Mistä lähtien äidillä on ollut valta päättää kaikesta tästä? Eivätkö ne ole vanhempien yhteisiä näkemyksiä? Jos isä on vastuussa lasten arjesta, eikö isä voi huolehtia itsenäisesti arjen käytännöistä? Tämä on kyllä valaiseva ketju. Isien halutaan ottavan vastuuta, mutta sitten kun isä ottaa vastuuta niin itketään kun isä ei teekään sitä äidin antaman päiväohjelman mukaan.
pari ajatusta/huomiota
- AP "on tullut tavaksi käydä" . Miniä täysin tietoinen järjestelystä , tuskin nyt yht'äkkiä palkoja nenään työntäisi jonkun pullan ym.takia .
- AP " huolehtii äidistäni ( isoäidistään) " , jotta AP voi pääsee asioille. Esimerkillistä ja varmaan auttaa AP:tä
- 2-3 krt/viikko pari tuntia ei ole vastuun sysäämistä AP:lle vaan sukupolvien yhdessä olon mahdollistamista.
AP kysy -varovasti - mistä kiikastaa . Itse arvelisin , että kyse ihan jostain muusta kuin ajasta kanssasi tai pojan tekemättömistä kotitöistä tai pullan tuputtamisesta .
Kertovat kun katsovat sen itselleen sopivan tai sitten et saa koskaan tietää . Riippuen mistä perimmiltään on kyse.Jos heillä joku hankala ( olkoon syy mikä tahansa) tilanne niin poikasi varmaan haluaa tietoisesti vältellä sinua koska esim.poikkeva käytös saisi aikaan taholtasi kasan kysymyksiä joihin hän ei ehkä juuri nyt halua vastata.
Ap, ikävä että sinulla ei ole kunnon keskusteluyhteyttä poikasi kanssa, muutenhan ei tarvitsisi arvuutella syytä. Mutta onko nyt kyse myös siitä että kaipaat seuraa omaishoitajana?
Koita järjestää muutakin seuraa, niin et ole niin kiinni pojassasi. Miksi oletat automaattisesti, että miniällä on joku ongelma tai että ongelma liittyy häneen? Juuri tuo asennehan on se mikä yleensä on se ongelma. Et keskustele asiasta poikasi ja miniän kanssa, vaan kuvittelet kaikenlaista vailla mitään varmaa tietoa.
Syy voi olla mikä hyvänsä asia, joka ei edes liity sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä miniän mielestä päivärytmi kärsii. Lapset jättävät aamupäivän ulkoilun välistä? Päiväunet ei varmaan pysy aikataulussa?
Voisin kuvitella et perheessä aamupala olisi klo8, siitä pukemiset ja vessat ym ja mummolassa ollaan klo 9. Lapset leikkivät sisällä mummojen kanssa. Klo 11 on ruoka-aika. Klo 12 kotiinpäin? Laittaako poikasi heti lapset nukkumaan vai venyykö lasten rauhoittuminen? Mikäli päiväunet alkavat vasta 13.30 esim. lapset nukkuvat 15-15.30 asti. Tämä taas vaikuttaa illalla nukahtamiseen. Osa lapsista tarvii päivittäin säännöllisen rytmin, ja nimenomaan samana toistuvan. Osa myös tarvii reipasta liikuntaa - sitä harvoin sisällä saa.
Jos lasten nukahtaminen päivällä venyy, ja illalla he valvovat esim. 22 asti, miniä ei varmasti tykkää.
Olisiko tässä perää? Ehkä mies voisi vierailla teillä päiväunien jälkeen? Esim 15-17. Voisivatkin syödä silloin. Miniä pääsisi siistiin kotiin, ruoka odottaisi, saisi hengähtää työpäivän jälkeen.
Onko tässä perää?
Tämähän ei päde, jos äiti on kotona hoitamassa 1v ja 5v lasta, ei ainakaan meillä, että pääsi raskaan työpäivän jälkeen valmiiseen ruokapöytään ja saisi hengähtää siistissä kodissa. Koti on kuin pommin jäljiltä ja ensimmäisenä saa tarttua joko kauhan tai imurin varteen, kun vaimo valittaa väsymystään ja aikuisen seuran puutetta.
Olette te naiset mukavia!!! Ja uskottavia.
Alue: Aihe vapaa
Puhelinkeskustelu
Mies:moi
Nainen:moi,missäs ootte?
Mies:mummilassa,just syötiin
Nainen:Aha,ootteks ollu kauan mitä söitte?
Mies:ihan vaan makaroonilaatikkoa tultiin pari tuntia sitten?
Nainen:Aha,no siivositko aamupalat enne lähtöä,pyykkäsitkö ne likaset lakanat?oletteko jo käyneet kaupassa?
Mies:öhm..mm. Ei vielä
Nainen:aha,moikka.
Anoppi;juodaanko vielä kahvit ruuan päälle?
Mies:öö ei nyt,meiän täytyy tästä lähteä kotiin päin. No niin lapset,lopettakaas leikit lähdetään kotiin!