Mikä miniään oikein meni?
Pojallani on 5- ja 1-vuotiaat lapset. Nuoremman täyttäessä vuoden miniä lähti töihin ja poikani jäi kotiin hoitamaan lapsia. Koska asutaan suht lähekkäin, on jo tullut tavaksi että poika käy meillä lasten kanssa 2-3 kertaa viikossa. Ovat muutaman tunnin kerrallaan, yleensä laitan ruuankin. Huolehdin lapsista jos pojalla on joku meno päivällä, ja vastaavasti poika huolehtii meillä asuvasta äidistäni kun käyn kaupassa tai asioilla. Lapset ovat viihtyneet ja muutenkin tämä on ollut mielestäni tosi toimiva järjestely.
No. Alkuviikosta miniä soitti kun poika ja lapset olivat meillä. Oli kireäsävyinen ja lyhyt puhelu. Puhelun jälkeen pojalle tuli kiire kotiin, ja sen jälkeen he eivät ole käyneet, vaikka oli puhetta että he tulisivat torstaina tai perjantaina. Soitin tänään pojalle, ja hän oli jotenkin välttelevän oloinen, sanoi että ehkä ensi viikolla.
Mitähän mahtoi tapahtua?
Kommentit (217)
Mistä vitusta me tuo tiedettäisiin? Ehkä pojan olisi pitänyt viedä lapsi hammaslääkäriin mutta oli unohtanut tms. Kun toi taas lapsensa taas vanhempiensa hoidettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattasko kysyä siltä pojalta? Miten ihmeessä luulet, että tuntemattomat voisivat tietää?
No tuli mieleen, että miniälle ei olisi ok, että muu perhe käy niin paljon mummolassa. Puhelu muuttui kireäksi heti, kun poika kertoi missä he ovat.
ap
Ehkä olisi pitänyt olla jossain ihan muualla, mutta oli unohtanut sen?
Vierailija kirjoitti:
Miniät on saatanasta. Heti kun astuvat kuvaan niin unohtaa pojat äitinsä. :(
Pojasta tulee mies kun hän jättää äitinsä ja yhtyy vaimoonsa.
t.mies
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten olet opettanut lapsille esim. uskontoa tai jotain asioita mistä miniä ei pidä.
Paljon mahdollista että miehen vanhemmat on lessuaja ja mieskin vähän salaa.
Vierailija kirjoitti:
56 lisää vielä, et jos ajatellaan et äiti menee töihin kasilta, lapset heräilee ja syö aamiaisen. Sit tulevat teille ja syövätkin. Kotiin menevät, lapset nukkuu päiväunet (vuoden ikäisellä ainakin pari-kolmetuntia) ja kello onkin jo lähellä neljää ja äiti tulee kotiin. Aika isän kanssa hereillä keskenään max. reilu tunti. Kyllä mua suututtaisi ihan tosissaan, jos tuo olisi miehen "hoitovapaa jossa vietetään aikaa lasten kanssa".
Ihan sama olisi lasten olla hoidossa ja molempien vanhempien tienata.
HALOO? Kirjoittaako tämän av-mamma? Eikö se kotihoito ole sen takia, ettei tarvi pientä lasta viedä vieraalle kiusattavaksi, päiväkotiin itkemään? :) Ja nythän asia hoidetaan hienosti, kun lapsi saa olla turvallisessa ja rakastavassa seurassa päivät. Jos isä palaisi töihin, niin isovanhemmat tuskin pystyisi sitoutumaan päivähoitajiksi.
Ja miten muka on pyhempiä nää puistomammat, jotka herää kello kahdeksan, mennään aamupalan jälkeen pariksi tunniksi puistoon tai kerhoon juoruilemaan toisten naisten kanssa, ja sitten kotiin päikkäreille. Mitäs hoitoa se semmoinen on, että tuollai käyttää päivää muidenkin ihmisten näkemiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vai että on 5-9 tuntia "muutama tunti" :D
Mutta varmaan ihan normaalia ja jopa suositeltavaa, jos kyseessä on äiti, joka vie lapset mummolaan omalle äidilleen?
Mä haluaisin tietää, miksi täällä ruikuttavien mammojen mielestä lasten olisi välttämättä päästävä yökylään isovanhempien luo (tai siis isovanhemmilla pitäisi olla velvollisuus ottaa lapset yökylään) jotta heidän välilleen syntyisi kunnollinen kiintymyssuhde, mutta se ei sitten jostain syystä onnistukaan, kun lasten isäkin on paikalla.
Ei helv... näitä kommentteja. Muuttuuko jotkut naiset äitiyden myötä vainoharhaiseksi ja hulluksi.
Olla nyt kateellinen, vainoharhainen ja kilpailla nyt samasta miehestä, iäkkäästä miehen äidistä ja vielä isoäidistä, joka ap.tapauksessa lienee jo 80-90-vuotias. Ei päätä eikä häntää.
Ja mikä ihmeellistä, samat naiset kokevat oman äiteyden raskaaksi, mutta sitä samaa oikeutta ei hyväksytä mieheltä, vaan vaaditaan miehen pysyvän kotona neljän seinän sisällä ja tekevän kotitöitä kun rouva on työssä tai jos nainen on kotona, on lupa roikkua netissä, käydä shoppailemassa ja vauva kerhoissa.
Puistattaa naisena, miten alas nainen voi vajota ja pyöriä oman navan ympärillä ja alistaa omaa miestä.
Mitähän näistä lapsistakin kasvaa, kun oma äiti antaa esimerkin omalla käytöksellään ja esimerkillään.
Tää voisi hyvin olla mun entisestä elämästä.. Kun mies joutui lapsia hoitamaan kun olin töissä (miehen oma päätös) niin harva se päivä niitä lapsia mummolaan kiikutti ja hoidatti siellä. Ja valitti kun on NIIN paljon kotihommia kun ihan piti astiat ite laittaa koneeseen (kerran viikkossa teki tämän jne.). Eli mua vitutti koko homma koska
1) mies kalasti pisteitä tuolla kotihommista valittamisesta, vaikka oikeesti teki vain murto-osan kaikista kotihommista
2) tulin juurikin nälkäsenä kotiin, ja eikun ruuanlaittoon. Aterioiden suunnittelu päin persettä, kun ei mies syötä niitä ruokia mitä suunniteltu.
3) mies pui kaikki meidän asiat äitinsä kanssa. Moni asia puitiin ensin siellä ennenkuin otettiin edes minun kanssa esille. Appivanhempien EI TARVI tietää kaikkia meidän asioita, vaikkei ne salaisia olekaan. Jotain rajaa yksityisyyteen, kiitos.
4) lapsilla on hyvä olla sama rytmi ja rutiinit. Tätä on turha anopille edes yrittää selittää. Ennen tehtiin näin ja näin, se päteköön nytkin. Lapsille olisi hyvä nukkua omassa sängyssä päikkärit, olla omalla pihalla ja tutustua muihin naapurin lapsiin jne.
Meillä oli aikoinaan sama tilanne. Mies kävi ja käy edelleen päivittäin vanhempiensa luona. Kesälomareissut, mökkireissut, kauppareissut, sukuloimiset... Aina anoppi mukana! Mies juorusi anopille kaikki minunkin asiani. Jos esitin toiveen että mentäisi joskus kahdestaan johonkin kun kerran mummo tykkää lapsia hoitaa niin eihän se miehelle käynyt. 11vuoden aikana kävimme 3 kertaa kahdestaan jossain eikä kertaakaan oltu yötä missään. Ex anoppi on herttainen ihminen ja on hienoa että ex pitää hänestä jaex apesta huolta kun ovat nyttemmin jo vanhoja. Lapsilla on rakastava isä ja isovanhemmat.
Itse koin että jäin suhteessa ulkopuoliseksi, siksi erosimme. Enkä ole uutta suhdetta aloittanut eli ei kokemusta muista anopeista.
Luultavasti ei liittynyt aloittajan luona vierailemiseen tai sitten liittyi, kotona oli aamiaisastiat pöydässä ja pyykit pesemättä.
On vaan mustasukkainen. Pojalla ja lapsilla on läheiset välit miehen äitiin ja kivaa hänen luonaan. Mikäs miniää enemmän ärsyttäisi..
Poikasi ja miniäsi väliset yksityisasiat eivät kuulu sinulle. Mieti itse miltä tuntuisi utelias anoppi kyselemässä että mikä Sinuun on mennyt kun olisit selvittämässä miehesi kanssa välejäsi...
Tuollaisessa kuviossa voisi ärsyttää, että osa arvoista ja kasvatuksesta tulee väkisinkin sulta. Eli siis miniän miehen malli saa lisää valtaa, kun anoppikin sitä samaa toistaa.
(Siis vaikka pöytätavat, suhtautuminen politiikkaan, tupakointi tai ihan mikä vaan)
Vierailija kirjoitti:
Koita nyt jo katkaista napanuora aikuiseen poikaasi. Huhhuh!
Sanottiinko jossain että kyseessä on aikuinen....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniät on saatanasta. Heti kun astuvat kuvaan niin unohtaa pojat äitinsä. :(
Mä kyllä itse kahden pojan äitinä toivonkin että pojat "unohtaa" äitinsä kun sen oikean puolison tapaavat. Fakta on kuitenkin se että jos normien mukaan mennään niin minä tulen kuolemaan ennen pojan puolisoa. Toivon ettö poikani löytävät niin hyvät puolisot että kokevat voivansa omistaa elämänsä heille ja mahdollisille lapsilleen.
Ei kai nyt sentään välirikkoa tarvita. Ihan mahtavaa, että autetaan myös vanhempaa polvea ruuhkavuosien keskellä ja luodaan ja ylläpidetään sukulaisuussuhteita. Haluaisiko äiti lähteä mukaan anoppilaan 3 x vko auttamaan? Ei välttämättä, joten tämähän on hyvä systeemi.
Jospa alkuperäinen asia ei liity sinuun millään muotoa, satut nyt vain joutumaan läheisenä ihmisenä todistamaan jotakin muuta parisuhdeongelmaa ja laineet lyövät mummolle asti. Jospa se siitä tasoittuu vielä ja asiat selviää ilman ulkopuolisten asiaan sotkeutumista.
Lasten äitiä ottaa päähän, että sinä olet heille äitihahmona, kun hänen on pakko käydä töissä. Hän pelkää menettävänsä asemansa lastensa silmissä sinulle.
Teet viisaasti jos nyt pysyttelet takavasemmalla hetken. Poikasi on toiminut tyhmästi kun on ikään kuin alkanut majailla luonasi nonstoppina joutuessaan hoitovastuuseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poika luuhaa lapsineen päivät pitkät teillä, ne kotityöt, joita miniä teki lapsia hoitaessaan, on illalla vielä tekemättä. Eli miniä teki kotityöt ja hoiti lapset, nyt miniä on töissä ja tekee illalla kotityöt, eikä perheekkäole yhteistä aikaa. Pojan pitäisi siis lasten hoidon ohella pestä pyykit, astiat, imuroida jne... siinä kotona, mutta eihän se onnistu, kun luuhaa äidin helmoissa. Pahimmassa tapauksesa miniän tullessa töissä on aamupalan jämät vielä pöydässä... Mullakin kiehuis, kun toinen ei tee omaa osaansa.
Poika lapsineen on käynyt meillä kaksi tai kolme kertaa viikossa, muutaman tunnin kerrallaan. Se ei ole päivät pitkät luuhaamista. Vierailupäivinä jää yhden ruokailun astiat sotkematta, eikä siis tarvitse tiskata. Muista kotitöistä en tietenkään tiedä.
ap
En ymmärrä kera kaikkiaan tätä nykymaailmaa. Mikäs sen mukavampaa ja hienompaa,että kun ollaan lasten kanssa kotona saadaan viettää kiireetöntä aikaa omien läheisten kanssa.Lasten mummi ja vielä isomummikin paikalla ja nautitaan yhdessä ruokaa ja autetaan puolin ja toisin. Kenenkään ei tarvitse tuntea yksinäisyyttä ja tulla mökkihöperöksi.
Mutta ei,kun halutan että mies on kotona tiskaamassa ja siivoamassa ja lapset hyppii seinillä. Te olette hulluja ja teette tarkoituksella itsestänne onnettomia,masentuneita ja vihaisia. Ihan suututtaa teidän tyhmyys.
Sitten vikistään kymmenen vuoden päästä että olisi pitänyt olla enemmän läheisten kanssa. Mutta ajatelkaa,mummi uskalsi leipoa pullaa miniältä kysymättä,pitäiskö tehdä lasu?
Kyllä tässä nyt tehdään miniästä hirviötä oikein urakalla. Millä perusteella? Soitti miehelleen ja tämä meni kotiinsa.
Mä kyllä itse kahden pojan äitinä toivonkin että pojat "unohtaa" äitinsä kun sen oikean puolison tapaavat. Fakta on kuitenkin se että jos normien mukaan mennään niin minä tulen kuolemaan ennen pojan puolisoa. Toivon ettö poikani löytävät niin hyvät puolisot että kokevat voivansa omistaa elämänsä heille ja mahdollisille lapsilleen.