Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä miniään oikein meni?
18.03.2016 |
Pojallani on 5- ja 1-vuotiaat lapset. Nuoremman täyttäessä vuoden miniä lähti töihin ja poikani jäi kotiin hoitamaan lapsia. Koska asutaan suht lähekkäin, on jo tullut tavaksi että poika käy meillä lasten kanssa 2-3 kertaa viikossa. Ovat muutaman tunnin kerrallaan, yleensä laitan ruuankin. Huolehdin lapsista jos pojalla on joku meno päivällä, ja vastaavasti poika huolehtii meillä asuvasta äidistäni kun käyn kaupassa tai asioilla. Lapset ovat viihtyneet ja muutenkin tämä on ollut mielestäni tosi toimiva järjestely.
No. Alkuviikosta miniä soitti kun poika ja lapset olivat meillä. Oli kireäsävyinen ja lyhyt puhelu. Puhelun jälkeen pojalle tuli kiire kotiin, ja sen jälkeen he eivät ole käyneet, vaikka oli puhetta että he tulisivat torstaina tai perjantaina. Soitin tänään pojalle, ja hän oli jotenkin välttelevän oloinen, sanoi että ehkä ensi viikolla.
Mitähän mahtoi tapahtua?
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Pitkä ketju, en tiedä ovatko nämä jo tulleet esille, pahoittelut jos tulee toistoa. Tässä kuitenkin lista asioista, joita minulle tuli mieleen:
- Kuka hoitaa kotityöt, jos mies on puolet viikosta kyläilemässä mummolassa? Ei kai siivoamista, tiskaamista, pyykkäämistä jne. jätetä töistä tulevan miniän harteille?
- Kun miniä tulee töistä, kummalla on vapaa-aikaa? Saako miniä ensin hengähdystauon, vai pitääkö poikasi lapset ensin päivät mummin hoidossa ja illat vaimon vahdittavana?
- Jos poika ja lapset syövät teillä, kuka tekee miniälle ruoan?
- Noudatetaanko mummilassa vanhempien yhdessä päättämiä pelisääntöjä, vai elävätkö lapset puolet viikosta "vapaassa kasvatuksessa" ja hemmoteltavina? Pitävätkö herkkupäivät ja säännöt myös mummilassa?
- Mitä virikkeitä etenkin vanhemmalle lapselle tarjotaan isän toimesta? Hän kaipaa jo kovasti lapsiseuraa, mutta myös kotona pitäisi olla harjoittelemassa sitä arkea. Jos puolet arkipäivistä menee mummilassa kyläillessä ja kotonakin pitäisi olla tekemässä kotitöitä, niin koska lapset ehtivät käymään puistossa, kerhossa, uimassa, kirjastossa, ulkoilemassa, metsäretkillä, harrastuksissa, kavereilla kylässä jne? Puuhaako poika mitään kehittävää lasten kanssa? Saavatko lapset riittävästi ikätasoista puuhaa, ja toisaalta saavatko he viettää myös sitä erittäin tarpeellista tylsää kotiarkea rauhassa, ilman jatkuvaa kyläilyä?
- Jos miniä ei pidä (syystä tai toisesta) siitä, että mummilassa ravataan jatkuvasti, niin otetaanko hänen mielipiteensä huomioon vai jyräävätkö äiti ja poika?
Minulle itselleni tuollainen järjestely olisi ehdoton ei, en todellakaan menisi töihin nuoremman ollessa vielä pieni, jos mieheni ei hoitaisi omaa osaansa lasten hoidosta, vaan lähtisi lusmuilemaan äidilleen ja käytännössä mummi viettäisi arkea enemmän lasteni kanssa kuin minä.
Olen samaa mieltä. Hyvä mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattasko kysyä siltä pojalta? Miten ihmeessä luulet, että tuntemattomat voisivat tietää?
No tuli mieleen, että miniälle ei olisi ok, että muu perhe käy niin paljon mummolassa. Puhelu muuttui kireäksi heti, kun poika kertoi missä he ovat.
ap
- Muista että tuo on vain sinun oletustasi. Siellä voi olla vaikka vatsatauti äidillä tai ihan mitä vain. Turhaa ruveta olettamaan tyhjästä mitään. Jatka niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Kysäise ohimennen, että oliko jotakin erityistä tapahtunut? Ihan siis kohteliaisuudesta. Kun ei liikaa kiinnitä huomiota ja ei saa aikaan liian suurta kohua, pääsevät kaikki asiasta vähimmällä, sinäkin. Kun olet yksin on sinulla aikaa pohtia asiaa puolin ja toisin ja miettiä mikä nyt olisi vaikka ei olisikaan yhtään mitään. Poikasikin pääsee vähimmällä kun olet ihan hiljaa ja jatkat elämää kuten ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Lasten äitiä ottaa päähän, että sinä olet heille äitihahmona, kun hänen on pakko käydä töissä. Hän pelkää menettävänsä asemansa lastensa silmissä sinulle.
Teet viisaasti jos nyt pysyttelet takavasemmalla hetken. Poikasi on toiminut tyhmästi kun on ikään kuin alkanut majailla luonasi nonstoppina joutuessaan hoitovastuuseen.
Höpöhöpö näitä lietsomisia. Mummo on mummo ja äiti on äiti vaikka voissa paistaisi. Ihan hyvä että isä saa kahden pienen lapsen kanssa apua, päivät ovat pitkät heitä hoitaessa jatkuvasti sen tietävät äiditkin ja siksi luulenkin että äiti on pelkästään iloinen siitä, että poika käy mummolla. Saattoi olla että oli joku sovittu juttu mutta mies ei ollut hoitanut tms. Unohda toisten välinen asia, ei ole sinun juttusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä poikasti on jossain välissä todennut, "ettei tää kotona oleminen nyt niin raskasta ole". No ei varmaan jos puolet ajasta mummi hoitaa ja toisen puolen äiti sit töiden jälkeen.
Meilläkin mies meni lasten kanssa mummolaan, jos oli vapaalla ja mä töissä. Mutta niin hän oli tehnyt jo ennen lapsia (paljon puuhaa maatilalla).
Miniän työpäivä matkoineen on suunnilleen yhdeksän tuntia. Siis päivässä. Poika ja lapset ovat meillä sellaisen 5-9 tuntia viikossa. Että eiköhän lapset ole suurimman osan arkipäivistä oman isänsä hoidossa eikä kenenkään muun.
ap
5-9 tuntia viikossa on kuitenkin paljon. Pari tuntia viikossa olisi normaalimpaa ja kohtuullista. Ja sitten vanhemmille omaa parisuhdeaikaa, jos haluavat.
Höpsistä. Varsinaiset asiantuntijat.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ei kannata ottaa itseensä, sillä vika ei ole sinussa. Minusta tuo teidän vierailut on hauska tapa viettää päivää ja samalla autetaan toisia. Jos poika on kotona, niin hänen vastuullaan on hoito ja ohjelman järjestäminen. Minusta tuo on parempaa ohjelmaa kuin kaiken mailman kahviloissa hyppiminen ja kavereiden kanssa treffailu. Ja halvempaa kuin vauvamuskarissa käyminen. Tätä palstaa pitkään seuranneena huomaan, että naisten mielestä miehen elämä ei saa olla mukavaa ja hauskaa vaan kaikki täytyy olla kuten arvon rouva kukkanen on sanonut. Ei kyse ole napanuoran katkaisusta vaan perhearvoista, jota ovat isällä laajemmat kuin äidillä. Miten se menikään .. Miehet ovat laumaihmisiä ja naiselle on vain yksi hyvä kaveri ja kolmas joukossa on liikaa. Tuo on syy, miksi miniä murjottaa, sillä hän on mustis.
Viestiäsi lukiessani ihastelin ensin, että onpa fiksua puhetta. Mutta sittenpä aloit hyvin omaperäisesti haukkua naurettavilla omasta päästä revityillä ykeistyksillä naissukupolvesta. Olet sitten varmaan nainen, kun olet noin ikävä ihminen. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että miniällä on oikeus rikkoa äidin ja pojan välit. Onpa outoa perhe-elämää, jos toisen osapuolen vanhempia ei kunnioiteta lainkaan.
Sulla on mielenkiintoinen luetunymmärrys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itelläni kolme lasta. Monesti sanoin miehelle, että otapa lapses ja mene äitis ja isäs luona käymään, ja niinpä ne lähti, ja itse sain laatuaikaa itseni kanssa :) Ei mua haitannu, vaikka olis kuinka useasti vanhempiensa luona käyny.
Muutoin hyvä, mutta tuosta on miedän mummu ottanut nokkiinsa, että miksi ei miniä suvaitse nokkaansa täällä näyttää onko meissä jotain vikaa ja isäkin yksin joutuu lapsia hoitamaan.
Meillä ei miehen vanhemmat loukkaannu, vaikka mä en olisikaan mukana kun mies käy lasten kanssa. Vaikka kyllä itsekin käyn siellä sekä lasten kanssa että välillä yksinkin. Jos lähden vaikka käymään kirjastossa ja mies ei halua mukaan niin saatan piipahtaa anoppilassa kahvilla kirjaston jälkeen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin oli miehen koti ihan lähellä. Aina silloin kun mies hoiti lapsia, hän saattoi mennä äidilleen ja jätti lapset sinne ja meni omille teilleen. otti kyllä pattiin. nimenomaan se,että mies ei voinut huolehtia lapsista vaan vei ne äidilleen. Ei niinkään se ,että anoppi niistä huolehti vaan miehen lusmuilu omien lasten hoidosta. Anoppi minulla oli ihana. Muistan häntä lämmöllä. Ei minulla koskaan mummoa vastaan mitään ollut, mutta miehen olisi kuululut huolehtia lapsista,eikä mummon. Ehkä tässä sama tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Musta se kuullostaa aika paljolta, jos on vaikka kolmesti viikossa n. 3 tuntia, se tarkoittaa kuitenkin et on useampana päivänä teillä kun lasten kanssa keskenään kotona. Jos he vielä käy perhekerhossa tai muskarissa muina päivinä, voi olla ettei mies käytännössä vietä yhtään kotipäivää viikossa lasten kanssa kekenään.
En mäkään haluaisi käydä töissä ja mahdollistaa miehen hoitovapaalle jäämistä jos se tarkottaisi sitä, että lapsi viettäisi paljon aikaa mummolassa eikä kotona. Miehen kotiin jääminen on musta nimenomaan mahdollisuus miehen ja lasten suhteen tiiviille kehittymiselle, varsinkin tuon vuoden ikäisen kohdalla. Jatkuva mummolassa luuhaaminen ei musta oikein ole tätä ja silloin olisi sama mennä molempien töihin ja lasten mummolaan hoitoon. Koska silloin taloudellinen tilanne olisi kevyempi kun molemmat tienaisi. Yksinkertaistettuna, mä en haluais raataa ainoana perheen työssäkäyvänä et lapset saa mummola-aikaa (jota voi viettää vaikka viikonloppuisin yhtä hyvin tai ne lapset voi olla sit siellä mummolassa hoidossa js se sopii kaikille) mutta raataisin mielellään että miehellä on mahdollisuus luoda lämmin ja tiivis suhde lapsiinsa.
Tuttavapiirissä on siis lapsia jotka on mummolassa hoidossa (vaikka vaan osittain jos mummo ei täyttä hoitoviikkoa jaksa ja osin sit päiväkodissa), mutta silloin tosiaan molemmat vanhemmat käy töissä.
En ikinä olisi itse kehdanut teetättää ruokia ja hoidattaa lapsia äidilläni kun mies teki pitkiä päiviä mahdollistaaksen sen, että mä saan olla lasten kanssa kotona. Vaan hoidin lapset ja kodin ja mummolareissut tehtiin koko perheellä.
Näinhän se menee. Mies jos käy äitinsä luona pari kertaa viikossa ja lapset saa tavata mummoa ja samalla poika auttaa äitiään isomummon hoidossa, se on väärin. Miehen pitäisi kotona siivota ja tehdä kotitöitä tämäkin aika.
Mutta kun kyse on äidistä, joka on kotona lasten kanssa, se saa kulkea vaikka joka päivä äitinsä luona, koska se on todella hienoa ja kivaa.
Miksi välttämättä haluat olla mummoloissa koko perheenä. Minä ainakin kävin lasten kanssa omassa kodissani ihan ilman miestä usein monta päivää kerralla, kun asuivat kaukana. Miksi olisi pitänyt kykkiä miehen työviikot kotona luutuamassa lattioita ja sitten perheen yhteinen viikonloppu käyttää matkustukseen, että saamme perheenä olla mummolassa.
Ja kyllä, miehellä on ollut lupa käydä ilman minua omassa lapsuudenkodissaan lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä jännä, että nämä napanuorankatkaisuvaatimukset koskevat aina anoppia ei sitä omaa äitiä. Mistähän johtuu...
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä, että nämä napanuorankatkaisuvaatimukset koskevat aina anoppia ei sitä omaa äitiä. Mistähän johtuu...
Meillä 3 sisarusta ja äiti hyysää juuri noin veljemme kahta lasta vaikka minullakin on kaksi ja sisarellani yksi lapsi. Samassa kaupungissa asumme... Ehkä ne on ne äidit ja pojat...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse hoitovapaalla kuopuksen kanssa ja käyn "muualla" aina kun on kotityöt tehty. Eli ku mies tulee töistä niin talo kiiltää ja ruoka valmiina , ei voi suuttua mistään . Koskaan ei kuitenkaan ollu vanhempien kyläilystä suuttunut , jos harvan sen kerta kun en ollu kotona /tehnyt valmiiksi ruokaa niin sai tulla suoraan vanhemmille syömään. Mut jatkuvasta mun poissaolosta olisi varmasti suuttunut , jos joutuisit itse töistä tullessaan vääntämään ruokaa ja siivoamaan
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä, että nämä napanuorankatkaisuvaatimukset koskevat aina anoppia ei sitä omaa äitiä. Mistähän johtuu...
Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että naisilla napanuora ei ole kovinkaan usein kiinni äidissä. Onko kyse kulttuurista vai mistä, vai sukupuolista ihan vain. Joskus toki niinkin on voinut käydä, mutta ei niin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä, että nämä napanuorankatkaisuvaatimukset koskevat aina anoppia ei sitä omaa äitiä. Mistähän johtuu...
Meillä 3 sisarusta ja äiti hyysää juuri noin veljemme kahta lasta vaikka minullakin on kaksi ja sisarellani yksi lapsi. Samassa kaupungissa asumme... Ehkä ne on ne äidit ja pojat...?
Ehkäpä kyse todellakin on jostakin erikoisesta kilpailuvietistä, joka iskee anoppiin kun pojan elämään astelee uusi nainen? Jotakin takaumaa omista tunteista omaa aviomiestä kohtaan, ja miesten huomiosta kilpailusta?
Siinä vain on sellainne mutta, että vaimona tai avovaimon kanssa ei enää oikein ole soveliasta kilpailla, vaan se on roikkumista: napanuorasta.
Hei AP! Kaikki arvostukseni sinne suuntaan, mielestäni teidän tavassanne pitää yhteyttä ja nähdä toisianne ei ole mitään väärää. Kertoo jotakin meidän yhteiskunnastamme se, että oman perheen (etenkin oman äidin) tapaaminen nähdään jotenkin outona ja lapsellisena.. mitä ihmettä? Sehän on vain upeaa, että on "lapsella" on mahdollisuus nähdä ja tavata vanhempiaan/isovanhempiaan sekä toisinpäin. Perhe on parhaimmillaan korvaamaton tukiverkosto, pahimmillaan jotain muuta.
Miten sitten isän pitäisi aikansa lastensa kanssa kuluttaa? Jos he viihtyvät mummolassa, miksi siellä ei voisi käydä useita kertoja viikossa? Onhan se hyvä lapsellekin oppia tuntemaan muitakin läheisiä kuin vain omat vanhempansa, jos tällainen mahdollisuus on. Varmasti elävät ilmankin, mutta se ei sulje pois tätä tosiasiaa. Oli se läheinen sitten kummi, ystävä, setä, täti, isoisä tai isomummu, joka tapauksessa. Etenkin tänä päivänä, jolloin liian moni vanhus jää yksin, kuulostaa ihanteelliselta että AP sinunkin äitisi on läheisten ympäröimä!
Ja huh onpas suoraviivaisia oletuksia! Ensinnäkin; yhden kireän tuntuisen puhelun perusteella miniä ei pitäisi siitä, että mies käy äitinsä ja mummonsa luona lasten kera (useasti viikossa), ja toisekseen että poika olisi ns. "mammanpoika" ja lusmuilija? Eihän tässä mistään ole käynyt sellaista ilmi. Moni mies (ja epäilemättä nainenkin, itselläni ei vain tästä kokemusta) kyllä lusmuilee, mutta tässä tapauksessa ei ole syitä vetää sellaista johtopäätöstä. Sen sijaan AP kysynkin: Tiedätkö millainen poikasi ja hänen vaimonsa arki on? Huolehtiiko poikasi oikeasti kodista, ja millä standardeilla? Jos koti on siivoton ja ruoka laittamatta, kun miniä tulee kotiin, niin varmasti on vihainen, olisin minäkin. Jos tiedät ettei asia ole näin, niin sitten syy kireyteen on muualla; toisin sanoen se voi olla ihan missä tahansa, eikä sinun välttämättä kannata asiaa murehtia, eihän kenenkään elämä nyt ole ruusuilla tanssimista. Ottaisin kyllä ehkä aiheen kuitenkin puheeksi, teillä vaikuttaa poikasi kanssa olevan hyvät välit niin varmasti voit vaikka ohimennenkin kysäistä, millä tavalla heidän arkensa sujuu ja onko se tasapuolista.
Kuten aiemmin sanoin, syy miniän kireyteen voi olla mikä tahansa, ja niin kuin monet muutkin aiemmin totesivat, sitä kannattaisi ehkä kysyä suoraan jos vaivaa kovastikin. Toisaalta olisi syytä jättää asia sikseen, mutta jos asia oikeasti vaivaa sinua AP kovasti niin varmasti siihen on jokin syykin. Parempi kysyä kuin kyräillä.
Tsemppiä! Kuulostat hienolta "mummulta" :)
Tässä vielä tuo edellisen pitkän viestin kirjoittaja: AP:han kertoi että poika viettää lasten kanssa mummilassa 5-9 tuntia viikossa 2-3 krt viikossa. Täällä jo liioitellaan että poika luuhaa puolet viikosta mummilassa.. No niinpä niin nyt suosittelen matikan tuntia. Ajatellaan että poika+lapset viettäisi maksimin 9h/2pv viikossa, se tekisi 4,5 h /päivä (+matkustus, ilmeisesti asuvat lähellä joten ei varmaankaan pitkä aika..?) KAHDESTI viikossa, no huhhuijaa onpa paljon! Tai mikäli se on se 3 krt viikossa ja yhteensä tuo 9 h niin se tekee huimat 3 h per vierailu. Ja jos vielä matikkapää kestää niin lasketaanpa nopeasti viikon tunnit; 24x7 = 168. Jos siitä lasketaan valveillaoloksi vaikka edes puolet se on 84 h. Tähän nähden 5-9 tuntia on kuitenkin melko lyhyt aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyt tehdään miniästä hirviötä oikein urakalla. Millä perusteella? Soitti miehelleen ja tämä meni kotiinsa.
Juurikin näin. Bingo!
mikä hirviö :D :D täytyy itsekin vastedes varoa soittamasta miehelle jos on käymässä anoppilassa, etenkin jos on lapset mukana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä, että nämä napanuorankatkaisuvaatimukset koskevat aina anoppia ei sitä omaa äitiä. Mistähän johtuu...
Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että naisilla napanuora ei ole kovinkaan usein kiinni äidissä. Onko kyse kulttuurista vai mistä, vai sukupuolista ihan vain. Joskus toki niinkin on voinut käydä, mutta ei niin usein.
Muistanpa eräänkin keskustelun isovanhempien vierailuista synnytyksen jälkeen. Moni oli sitä mieltä, että appivanhemmat eivät ole tervetulleita sairaalaan tai ihan pian kotiinkaan, mutta omat vanhemmat kyllä kelpasivat. Että siinä sitä napanuoraa...
Hohohoijaa jos isä on lasten kanssa kotona niin kai hän saa kyläillä missä haluaa vaimon ollessa töissä.
Alue: Aihe vapaa
Höpsistä.