Mikä miniään oikein meni?

Vierailija kirjoitti:

No minä olen hoitanut valtaosan meidän kotitöistä, mutta ei mieskään avuton ole. No, olin joskus pari päivää reissussa ja miehen mummo ja äiti olivat täällä hoitaneet ruoat ja siivoukset :D Kyllä se oikeasti vähän ärsytti minua. Miehellä on kutakuinkin normityöajat ja päälle harrastuksia, ei ollut mikään poikkeustilanne. Villi veikkaukseni on, että miniä ei ole lasten kanssa saanut apua ja mitään "hemmottelua" ja on nyt kateellinen, ehkä syystäkin?

Musta tuntuu tosi pahalta ajatus, että puolisoaan tai lapsiaan pitäisi kadehtia. Ylipäätään kadehtiminen ja katkeruus ovat aika luotaantyöntäviä juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Mies ei varmaan tee noina mamman passauspäivinä mitään kotonaan? Ei varmaan ole tehnyt esim safkaa vaimolle, kun itse on tullut mamman patojen ääreltä?

Syödään puoliltapäivin, ja olen ymmärtänyt niin että he syövät myös kotona sitten kun miniä tulee töistä. Sitä en kyllä tiedä, kumpi tekee ruuat. Kotoa muuttaessaan poika kyllä oli ruuanlaittotaitoinen.

ap

Vai että on 5-9 tuntia "muutama tunti" :D

Jos poika luuhaa lapsineen päivät pitkät teillä, ne kotityöt, joita miniä teki lapsia hoitaessaan, on illalla vielä tekemättä. Eli miniä teki kotityöt ja hoiti lapset, nyt miniä on töissä ja tekee illalla kotityöt, eikä perheekkäole yhteistä aikaa. Pojan pitäisi siis lasten hoidon ohella pestä pyykit, astiat, imuroida jne... siinä kotona, mutta eihän se onnistu, kun luuhaa äidin helmoissa. Pahimmassa tapauksesa miniän tullessa töissä on aamupalan jämät vielä pöydässä... Mullakin kiehuis, kun toinen ei tee omaa osaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vai että on 5-9 tuntia "muutama tunti" :D

5-9 tuntia viikossa on muutama tunti kerrallaan, kun vierailuja on kaksi tai kolme viikossa.

ap

Onko miniän kanssa hyvät välit? Pystyttekö keskustelemaan oikeasti avoimesti kasvatusasioista jne.? Jos miniästä tuntuu, että puutut heidän asioihinsa liikaa, voiko sitä sanoa ääneen?

Mulle on sinänsä ihan sama, viettääkö mies lasten kanssa aikaa kerhossa, uimahallissa vai mummolassa, ei hoitovuorossa olevan tarvitse linnoitautua neljän seinän sisälle... Mutta joskus ärsyttää, kun käyvät miehen vanhemmilla niin usein, koska anoppi on loukannut minua useasti, haukkunut lapsille jne. Välit ovat nykyään paremmat, mutta luottamus ei palaudu niin helposti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei varmaan tee noina mamman passauspäivinä mitään kotonaan? Ei varmaan ole tehnyt esim safkaa vaimolle, kun itse on tullut mamman patojen ääreltä?

Syödään puoliltapäivin, ja olen ymmärtänyt niin että he syövät myös kotona sitten kun miniä tulee töistä. Sitä en kyllä tiedä, kumpi tekee ruuat. Kotoa muuttaessaan poika kyllä oli ruuanlaittotaitoinen.

ap

Eli todennäköisesti miniä tekee 9-tuntisen työpäivän jälkeen ruuan koko perheelle? Jos näin on, niin aika vätys tuo poikasi. Tuossa voisi olla yksi oikein hyvä syy miniän nihkeydelle.

Vierailija kirjoitti:

Jos poika luuhaa lapsineen päivät pitkät teillä, ne kotityöt, joita miniä teki lapsia hoitaessaan, on illalla vielä tekemättä. Eli miniä teki kotityöt ja hoiti lapset, nyt miniä on töissä ja tekee illalla kotityöt, eikä perheekkäole yhteistä aikaa. Pojan pitäisi siis lasten hoidon ohella pestä pyykit, astiat, imuroida jne... siinä kotona, mutta eihän se onnistu, kun luuhaa äidin helmoissa. Pahimmassa tapauksesa miniän tullessa töissä on aamupalan jämät vielä pöydässä... Mullakin kiehuis, kun toinen ei tee omaa osaansa.

Poika lapsineen on käynyt meillä kaksi tai kolme kertaa viikossa, muutaman tunnin kerrallaan. Se ei ole päivät pitkät luuhaamista. Vierailupäivinä jää yhden ruokailun astiat sotkematta, eikä siis tarvitse tiskata. Muista kotitöistä en tietenkään tiedä.

ap

Lapsille on taatusti kehittävämpää ja rikkaampaa olla pari kertaa viikossa mummulassa kuin se, että he katsovat vieressä isin imuroivan.  Sääli, jos äiti ei tajua henkisen pääoman päälle. 

Älä huoli, kyllä ne sieltä taas ilmaantuvat, kun tarvitsevat apua. Miehet on alistettu aika tehokkaasti tämän päivän yhteiskunnassa. Miniäsi kannattaisi olla kiitollinen, että hoidat ja ruokit lapsia. Mitä hiton väliä sillä on, jos on yhden pullan syönyt lapsi. Olisivat onnellisia nämä pienten lasten vanhemmat, kun mummit ja ukit auttavat aivan pyyteettömästi rakkaudella. Kaikilla ei tällaista apua ole. Lastenlapset ovat niin rakkaita, että isovanhemmathan kestää mitä vain näiltä nirppanokilta. Muutoin olen sitä mieltä, että ensisijainen hoitovastuu on vanhemmilla, jos lapsia hankitaan. Mummot ja vaarit osallistukoon, kun se heille sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei varmaan tee noina mamman passauspäivinä mitään kotonaan? Ei varmaan ole tehnyt esim safkaa vaimolle, kun itse on tullut mamman patojen ääreltä?

Syödään puoliltapäivin, ja olen ymmärtänyt niin että he syövät myös kotona sitten kun miniä tulee töistä. Sitä en kyllä tiedä, kumpi tekee ruuat. Kotoa muuttaessaan poika kyllä oli ruuanlaittotaitoinen.

ap

Eli todennäköisesti miniä tekee 9-tuntisen työpäivän jälkeen ruuan koko perheelle? Jos näin on, niin aika vätys tuo poikasi. Tuossa voisi olla yksi oikein hyvä syy miniän nihkeydelle.

Ehkä noin voi ollakin. On kyllä vaikea uskoa, että poika olisi omilleen muutettuaan niin taantunut, että olisi päässyt ruuanlaitto- ja siivoustaidot unohtumaan. Vaikka onhan se tietysti mahdollista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen hoitanut valtaosan meidän kotitöistä, mutta ei mieskään avuton ole. No, olin joskus pari päivää reissussa ja miehen mummo ja äiti olivat täällä hoitaneet ruoat ja siivoukset :D Kyllä se oikeasti vähän ärsytti minua. Miehellä on kutakuinkin normityöajat ja päälle harrastuksia, ei ollut mikään poikkeustilanne. Villi veikkaukseni on, että miniä ei ole lasten kanssa saanut apua ja mitään "hemmottelua" ja on nyt kateellinen, ehkä syystäkin?

Musta tuntuu tosi pahalta ajatus, että puolisoaan tai lapsiaan pitäisi kadehtia. Ylipäätään kadehtiminen ja katkeruus ovat aika luotaantyöntäviä juttuja. 

Kateellisuus on kuitenkin meissä ihmisissä oleva inhimillinen piirre. Jatka toki sädekehäsi kiillottelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei varmaan tee noina mamman passauspäivinä mitään kotonaan? Ei varmaan ole tehnyt esim safkaa vaimolle, kun itse on tullut mamman patojen ääreltä?

Syödään puoliltapäivin, ja olen ymmärtänyt niin että he syövät myös kotona sitten kun miniä tulee töistä. Sitä en kyllä tiedä, kumpi tekee ruuat. Kotoa muuttaessaan poika kyllä oli ruuanlaittotaitoinen.

ap

Eli todennäköisesti miniä tekee 9-tuntisen työpäivän jälkeen ruuan koko perheelle? Jos näin on, niin aika vätys tuo poikasi. Tuossa voisi olla yksi oikein hyvä syy miniän nihkeydelle.

Ehkä noin voi ollakin. On kyllä vaikea uskoa, että poika olisi omilleen muutettuaan niin taantunut, että olisi päässyt ruuanlaitto- ja siivoustaidot unohtumaan. Vaikka onhan se tietysti mahdollista.

ap

Ehkä hän taantuu passattavaksi pikkupojaksi mamman helmoissa huseerattuaan? Ja miniää vituttaa se?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen hoitanut valtaosan meidän kotitöistä, mutta ei mieskään avuton ole. No, olin joskus pari päivää reissussa ja miehen mummo ja äiti olivat täällä hoitaneet ruoat ja siivoukset :D Kyllä se oikeasti vähän ärsytti minua. Miehellä on kutakuinkin normityöajat ja päälle harrastuksia, ei ollut mikään poikkeustilanne. Villi veikkaukseni on, että miniä ei ole lasten kanssa saanut apua ja mitään "hemmottelua" ja on nyt kateellinen, ehkä syystäkin?

Musta tuntuu tosi pahalta ajatus, että puolisoaan tai lapsiaan pitäisi kadehtia. Ylipäätään kadehtiminen ja katkeruus ovat aika luotaantyöntäviä juttuja. 

Kateellisuus on kuitenkin meissä ihmisissä oleva inhimillinen piirre. Jatka toki sädekehäsi kiillottelua.

Ja sinä voisit aloittaa oman henkisen kasvusi työstämistä, koska asioita ei tarvitse ottaa annettuina vaan myös tunteitaan ja asenteitaan voi kehittää parempaan suuntaan. 

Mulla on rakkaita muistoja lapsuuden mummulasta. Mulla ei ole yhtään rakasta muistoa siitä, että kotona siivotaan. Eikös tuo ole omanlaistaan virikehoitamista parhaimmillaan. 

Musta se kuullostaa aika paljolta, jos on vaikka kolmesti viikossa n. 3 tuntia, se tarkoittaa kuitenkin et on useampana päivänä teillä kun lasten kanssa keskenään kotona. Jos he vielä käy perhekerhossa tai muskarissa muina päivinä, voi olla ettei mies käytännössä vietä yhtään kotipäivää viikossa lasten kanssa kekenään.

En mäkään haluaisi käydä töissä ja mahdollistaa miehen hoitovapaalle jäämistä jos se tarkottaisi sitä, että lapsi viettäisi paljon aikaa mummolassa eikä kotona. Miehen kotiin jääminen on musta nimenomaan mahdollisuus miehen ja lasten suhteen tiiviille kehittymiselle, varsinkin tuon vuoden ikäisen kohdalla. Jatkuva mummolassa luuhaaminen ei musta oikein ole tätä ja silloin olisi sama mennä molempien töihin ja lasten mummolaan hoitoon. Koska silloin taloudellinen tilanne olisi kevyempi kun molemmat tienaisi. Yksinkertaistettuna, mä en haluais raataa ainoana perheen työssäkäyvänä et lapset saa mummola-aikaa (jota voi viettää vaikka viikonloppuisin yhtä hyvin tai ne lapset voi olla sit siellä mummolassa hoidossa js se sopii kaikille)  mutta raataisin mielellään että miehellä on mahdollisuus luoda lämmin ja tiivis suhde lapsiinsa.

Tuttavapiirissä on siis lapsia jotka on mummolassa hoidossa (vaikka vaan osittain jos mummo ei täyttä hoitoviikkoa jaksa ja osin sit päiväkodissa), mutta silloin tosiaan molemmat vanhemmat käy töissä.

En ikinä olisi itse kehdanut teetättää ruokia ja hoidattaa lapsia äidilläni kun mies teki pitkiä päiviä mahdollistaaksen sen, että mä saan olla lasten kanssa kotona. Vaan hoidin lapset ja kodin ja mummolareissut tehtiin koko perheellä.

Luultavasti kysyisin suoraan miniältä, eikö hänestä ole sopivaa että lapset vierailee säännöllisesti tai olenko hänen mielestään toiminut jotenkin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Onko miniän kanssa hyvät välit? Pystyttekö keskustelemaan oikeasti avoimesti kasvatusasioista jne.? Jos miniästä tuntuu, että puutut heidän asioihinsa liikaa, voiko sitä sanoa ääneen?

Mulle on sinänsä ihan sama, viettääkö mies lasten kanssa aikaa kerhossa, uimahallissa vai mummolassa, ei hoitovuorossa olevan tarvitse linnoitautua neljän seinän sisälle... Mutta joskus ärsyttää, kun käyvät miehen vanhemmilla niin usein, koska anoppi on loukannut minua useasti, haukkunut lapsille jne. Välit ovat nykyään paremmat, mutta luottamus ei palaudu niin helposti. 

Meillä on mielestäni ihan hyvät välit. Ei nyt mitään sydänystäviä olla eikä muuten pidetä yhteyttä, mutta tullaan kyllä toimeen silloin kun tavataan. Voi olla, etten uskalla ihan noin suoraan puhua miniän kanssa. Pojan kanssa kyllä voisin, ollaan lähennytty paljon viime aikoina. Nyt kun he eivät käyneet tällä viikolla kuin kerran, olen huomannut kuinka tärkeäksi vierailut ovat minulle tulleet. Äidin kanssa on välillä aika raskasta päivät pitkät.

ap

Vaikka varsinkin esikoisen ollessa pieni vietin useampana päivänä viikossa aikaa lapsen kanssa omilla vanhemmillani (ja käytiin myös kerhoissa yms.) en koe että se jotenkin olisi estänyt äitisuhteen kehittymistä. Miksi se estäisi jos isä viettää lapsen kanssa aikaa paljon muualla kuin kotona?

56 lisää vielä, et jos ajatellaan et äiti menee töihin kasilta, lapset heräilee ja syö aamiaisen. Sit tulevat teille ja syövätkin. Kotiin menevät, lapset nukkuu päiväunet (vuoden ikäisellä ainakin pari-kolmetuntia) ja kello onkin jo lähellä neljää ja äiti tulee kotiin. Aika isän kanssa hereillä keskenään max. reilu tunti. Kyllä mua suututtaisi ihan tosissaan, jos tuo olisi miehen "hoitovapaa jossa vietetään aikaa lasten kanssa".

Ihan sama olisi lasten olla hoidossa ja molempien vanhempien tienata.