Kaverini lääkäri, kaiken saavuttanut, ei koskaan onnellinen.
Tämä kaverini on hieman alle 40 , kuten itsekin. Pääsi heti lukion jälkeen lääkikseen, valmistui, teki pari vuotta töitä ja meni naimisiin hyvän miehen kanssa, ostivat kodin ja tekivät siihen täydellisen remontin, sai kaksi tervettä lasta, erikoistui ja väitteli tohtoriksi. Matkustelevat erikoisiin matkakohteisiin ja nainen harrastaa runsaasti liikuntaa ja aina joku uusi laji, jossa kehittää itseään ja osallistuu erilaisiin kisoihin. Ei kuitenkaan ole koskaan onnellisen oloinen tai tyytyväinen elämäänsä, aina pitää olla joku uusi tavoite, joka pitää saada täyttymään mahdollisimman pian. Nyt hänellä on urakriisi, pitäisi kuulemma erikoistua toiseenkin alaan, mutta toisaalta ehkä kolmas lapsikin olisi haaveissa ja siihen on kuitenkin viimeiset mahdollisuudet käsillä. Mutta sitten pitäisi löytää uusi koti. Miksi ihminen ei voi koskaan pysähtyä ja nauttia kaikesta siitä hyvästä, mitä on saanut? Stressaannun hänestä ja "ongelmistaan" kun hän on jotenkin niin levoton.
Kommentit (30)
Minulle tuli tästä aihepiiristä mieleen se viime syksynä kadonneen Nelan tapaus. Emme tiedä hänen elämästään kaikkea, mutta toisaalta ap:kaan ei tiedä tuntemansa lääkärin elämästä kaikkea.
Ulkoisesti onnellinen, jopa läheisten ihmisten onnellisena pitämä ihminen, voi olla onneton sisimmässään. Vaikka olisi saavuttanut ns. kaiken nuoreen ikään nähden, niin silti voi olla jopa niin onneton, että päätyy tekemään itsemurhan, kuten tämä Nela.
No oli Nelalla vähän kinkkisemmät kuviot töissä emmekä tiedä mihin osallistuivat! Lisäksi älyttömän vähän avattiin juttua että mikä vaan on mahdollista.
Kaverisi kaltaiset ihmiset ovat tämän nykymaailman rakentaneet, iso kunnioitus heille. Muuten elettäisiin edelleen jotain keski-aikaa.
Mitä ihmeellistä siinä on jos haluaa uuden asunnon ja haluaa erikoistua erikoislääkäriksi. On tavoitteita. Onko hän sanonut sulle että ei oo onnellinen. Tuskin.
Ap:n lääkärikaveri on saanut kaiken liian helpolla. Odottelepa vain, kyllä jokin isompi vastoinkäyminen häntäkin vielä tulee kohtaamaan. En tarkoita, että pitäisi toivoa toiselle ikävyyksiä, mutta kuvailemasi ihmiset tuntuisivat sellaisia kaipaavan. Muuten luulevat, että maailma on heille tarjottimella, senkun kättään ojentavat. Kusipäisyys heitä vaivaa. Liian helppo ja täydellinen elämä on hemmetin ikävystyttävää.
Kaikkea ei voi saavuttaa kukaan, lähemmäs kaikkea voi toki päästä mutta siihenpä se sitten jääkin, siivooja voi päästä ihan yhtä lähelle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä siinä on jos haluaa uuden asunnon ja haluaa erikoistua erikoislääkäriksi. On tavoitteita. Onko hän sanonut sulle että ei oo onnellinen. Tuskin.
näkyy naamasta. Tunnen yhen just tommosen, etujaan voimakkaasti ajavan naisen. Naama kun rupsahtanu hahämähäkki. Pussit roikkuu silmien alla ja liikaa meikikiä. Lapset rumia ja rumat vaatteet päällä.
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi kaltaiset ihmiset ovat tämän nykymaailman rakentaneet, iso kunnioitus heille. Muuten elettäisiin edelleen jotain keski-aikaa.
BAHHAAAH HAHH HAHHHAH !nyt kuule vitsin murjasit!ne jotka tän maailman on rakentaneet on juuri niitä alemman tason suorittajia, just niitä jotka tuo sen lounaan tälle kiireiselle rouvalle kun Manulle illallisen,ja jotka raksensi hänen talon, ja siivos hänen vessan sillä aikaa kun pikkuneiti istuu luennoilla, isin rahoilla.ja jotka hoiti hänen parkuvia kakaroita jotka sullottu liian nuorina pois jaloista että muori pääsee tienamaan rahaa uusiin tisseihin ja meikkeihin ja vaatteisiin ja lomamatkoihin, ja ok-taloihin, ja autoihin.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä siinä on jos haluaa uuden asunnon ja haluaa erikoistua erikoislääkäriksi. On tavoitteita. Onko hän sanonut sulle että ei oo onnellinen. Tuskin.
näkyy naamasta. Tunnen yhen just tommosen, etujaan voimakkaasti ajavan naisen. Naama kun rupsahtanu hahämähäkki. Pussit roikkuu silmien alla ja liikaa meikikiä. Lapset rumia ja rumat vaatteet päällä.
Voisi tehdä sinullekin hyvää kehittää vähän itseäsi. Vaikka sitten silmäpussit vähän sen seurauksena roikkuisivatkin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä siinä on jos haluaa uuden asunnon ja haluaa erikoistua erikoislääkäriksi. On tavoitteita. Onko hän sanonut sulle että ei oo onnellinen. Tuskin.
Kun saa uuden asunnon ja erikoislääkärin paperit, haluaa taas seuraavaksi jotain muuta. Yleinen tyytymättömyys elämään on se, mikä erottaa tavoitteellisen ihmisen ainaisesta paremman haikailijasta.
Varmaan joku vaativa persoonallisuushäiriö, ei ole koskaan tyytyväinen vaan haluaa aina parempaa ja olla paras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi kaltaiset ihmiset ovat tämän nykymaailman rakentaneet, iso kunnioitus heille. Muuten elettäisiin edelleen jotain keski-aikaa.
BAHHAAAH HAHH HAHHHAH !nyt kuule vitsin murjasit!ne jotka tän maailman on rakentaneet on juuri niitä alemman tason suorittajia, just niitä jotka tuo sen lounaan tälle kiireiselle rouvalle kun Manulle illallisen,ja jotka raksensi hänen talon, ja siivos hänen vessan sillä aikaa kun pikkuneiti istuu luennoilla, isin rahoilla.ja jotka hoiti hänen parkuvia kakaroita jotka sullottu liian nuorina pois jaloista että muori pääsee tienamaan rahaa uusiin tisseihin ja meikkeihin ja vaatteisiin ja lomamatkoihin, ja ok-taloihin, ja autoihin.....
Voi sua. Kukapa sille duunarille olisi palkan maksanut ellei tämä kiireinen rouva. Fakta vaan on se, että taloja rakentamalla ja vessoja siivoamalla maailma ei mene eteen eikä taakse. Aivotyöskentelyyn panostamalla sen sijaan meillä on edes jotain toivoa.
Jotkut on tavotteellisempia. Siihen voi olla syynä käsittelemättömät omat pelot, mutta voi olla olemattakin, jotkut on myös energisempiä. No, et sentään käyttänyt sanaa ystävä kun selvää on että sitä ette ole.
kiipijöitten portaat menee silleen että ensin lääkäriksi, ja sitten kauppakorkeaan tai näyttelijäksi, aina on parempi ja parempi tarjolla. Tunnen pari tämmöstä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli tästä alihepiiristä mieleen se viime syksynä kadonneen Nelan tapaus. Emme tiedä hänen elämästään kaikkea, mutta toisaalta ap:kaan ei tiedä tuntemansa lääkärin elämästä kaikkea.
Ulkoisesti onnellinen, jopa läheisten ihmisten onnellisena pitämä ihminen, voi olla onneton sisimmässään. Vaikka olisi saavuttanut ns. kaiken nuoreen ikään nähden, niin silti voi olla jopa niin onneton, että päätyy tekemään itsemurhan, kuten tämä Nela.
Minä olen ulkoisesti onnellinen mutta oikeasti olen todella onneton. Elämä on ihan romuna läheisen tekojen vuoksi enkä voi niitä asioita muuttaa eikä tulevaisuus näytä yhtään paremmalta päinvastoin. Töissä suoritan ja olen varmaankin iloisen ja reippaan näköinen. Moni ihminen purkaa huoliaan minulle ja minulle on jopa sanottu että hyvähän se sinulla kun kaikki on kunnossa. En puhu asioistani. Kukaan ei voi auttaa.
Mutta en ymmärrä mitä aloittajalle jonkun kaverin elämä kuuluu. Ja aloittajan tyylistä tekstiä kirjoittaa kateellinen ihminen.
Monethan ostaa uuden asunnon, haaveilevat josko vielä kolmas lapsi, vaihtavat autoa, käyvät ulkomailla, vaihtavat jopa puolisoa, miettivät josko tarvii täydennyskoulutusta tai edrikoistua terveyskeskuslääkäristä erikoislääkäriksi. Normaaleja asioita.
Kyllähän se tyytymättömyys näkyy naamasta ja ehkä ennemminkin käytöksestä. Puhuu paljon omista "ongelmistaan" ja aina kiire jonnekin. Ei tulisi mieleenkään keskustella mistään vakavasta hänen kanssaan, koska hän ei ole läsnä eikä kuuntele oikeasti. Kaverini ei ole ruma, panostaa myös ulkonäköön, säännölliset kampaajakäynnit ja kosmetologihoidot ja hampaiden valkaisut ovat arkea ja vaatteet ns. laatumerkkejä. AP
Niin kuin joku muukin sanoi, kyseinen kaveri on saanut kaiken liian helposti. Mun kaveri on samanlainen, siis pääsi ekalla lääkikseen, meni naimisiin ekan poikakaverinsa kanssa, saavat asua halvalla kun toisen vanhemmat omistaa asunnon, saanut aina töitä kun on vaan pyytänyt, tulee väittelemään tohtoriksi tosi nuorena. Ei oo ikinä ollu sairas ja yhden kerran ollut rahaongelmia joka kuitenkin ratkesi heti kuin sormia napsauttamalla (ja ratkaisun myötä sai enemmän rahaa kuin olis ollu tarpeeseen)
Vaikee kuvitella että jos elää tollasta elämää ettei ole onnellinen.. Ainakin mun kaveri vaikuttaa onnelliselta, välillä vaan tuntuu pahalta ajatella miten jollain käy hyvä tuuri ja me muut joudutaan kokemaan vastoinkäymisiä joka helvetin viikko.
Otsikosta luulin sun arvostelevan kaverisi lääkäriä...