Lue keskustelun säännöt.
Miten uskontosi näkyy arjessa? Millä tavalla arkesi eroaa esim. ateisteista/keskimääräisestä suomalaisesta?
17.03.2016 |
Itse olen mormoni (Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko), ja arjessani usko näkyy sillä tavalla, että pidämme perheen kanssa joka päivä yhteisen iltarukouksen ja luemme Raamattua tai muita kirkkomme pyhiä kirjoituksia (Mormonin Kirjaa). Ennen ruokailua pidämme ruokarukoukset myös yhdessä. Kerran viikossa pidämme perheillan, jossa on jokin oppiaihe joko hengellisestä aiheesta tai muusta, esim. ensiapua on joskus ollut. Sitten on hauskaa toimintaa ja jotain toivottua herkkua. Sunnuntaisin käymme kirkossa, kirkko kestää 3t. Lisäksi osallistumme muuhun kirkon järjestämään toimintaan, jota on erilaiset tapahtumat ja viikottain lapsille ja nuorille toiminnat (kerran viikossa). Käymme silloin tällöin myös Espoossa temppelissä, muutaman kerran vuodessa. Meidän perheessä ei myöskään kukaan kiroile, polta tupakkaa tai käytä alkoholia. Jos joku sairastuu tai tulee muita ongelmia, tai edessä on jokin pelottava asia, voi perheen isä antaa tarvitsevalle siunauksen sillä pappeuden valtuudella, joka kirkossa on kaikilla miespuolisilla yli 12v jäsenillä (tämän lisäksi tietysti myös normaalit lääkärissäkäynnit ja lääkkeet yms., siunauksen tarkoitus on olla tukena, ei ainoana apuna jos joku nyt pelästyy).
Näiden lisäksi muuten olemme ihan tavallinen suomalainen perhe. Ehkäisy tai meikkaaminen ei ole kiellettyä.
Olisi kiva kuulla muiden uskontojen edustajilta, millaista teidän arki on, siis jos se uskonnon vuoksi eroaa jotenkin ns. normiarjesta :) Kertokaa mitä uskonsuuntaa edustatte!
Kommentit (130)
Mä oon katolilainen. Käytännössä se näkyy elämässäni siten että käyn kirkossa vähintään kerran viikossa (sunnuntaisin), rukoilen päivittäin, käyn säännöllisesti ripillä, makuuhuoneessani on Jumalansynnyttäjän kuva ja pieni ikoni, luen Raamattua ja noudatan kirkon opetuksia eli en mm. harrasta esiaviollista seksiä tai kännää.
Tähän ketjuun on tullut paljon mielenkiintoisia vastauksia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kristitty uskovainen ja luen Raamattua, kuuntelen gospel-musiikkia, evankelioin (lähinnä netissä) ja kuuntelen saarnoja (lähinnä netistä) lähes päivittäin. Lisäksi olen uskovainen ihan kaikessa mitä teen ja minne menen, uskoni Jeesukseen on läsnä jokaisessa hetkessä ja valinnassa. Elämääni eivät kuulu myöskään synnilliset tavat, kuten juopottelu tai irtoseksi, kiroilu, juoruilu jne.
Hei, onhan meissä paljon yhteistä: nuo mainitsemasi "synnilliset" asiat eivät kuulu minunkaan elämääni! T. Ateisti
Vierailija kirjoitti:
Suomenuskoinen, en ole kuullutkaan tuosta leipätavasta. Onko se paikallinen tapa tai kulkenut teillä suvussa?
Minulla suomenusko näkyy päälle päin siinä että kannan amulettikoruja jos tiedän että edessä on tiukka tilanne, esim. töissä. Amuletit eivät ole mitään mystisiä taikakaluja, vaan ne muistuttavat minua aikaisemmista tilanteista joista olen selviytynyt ja niissä on voimaannuttavaa symboliikkaa.
Suomenusko näkyy myös vähän sisustuksessa, esimerkiksi katossa on himmeli vuoden ympäri.
Lisäksi suomenusko näkyy arvomaailmassa: arvostan luontoa, kasveja ja eläimiä ja toimin sen mukaan. Arvostan historiaa ja perinnetaitoja joten harrastan itsekin käsitöitä, laitan välillä perinneruokaa, luen paikallishistoriaa ja kansanperinnettä käsittelevää kirjallisuutta. Koitan kunnioittaa esivanhempia ja olla kiitollisella mielellä kaikesta pienestäkin hyvästä joka on osaksi tullut.
Ap, minulla on mormoniystävä jolta en ole kehdannut kysyä, mutta sinulta uskallan. Etkö koe epätasa-arvoiseksi sitä että uskonnossanne miehillä on pappisoikeus mutta naisilla ei. Tiedän, että mormonit pitävät sukupuolia periaatteessa tasa-arvoisina, mutta pappeuteen kuitenkin liittyy sellaisia mahdollisuuksia, arvostusta ja etuoikeuksia joita naiset eivät saa. Toisin sanoen, miehillä on kaikki mahdollisuudet, naisilla ei kuitenkaan ole kaikkia samoja mahdollisuuksia kuin miehillä. Eikö tämä eriarvoisuus häiritse sinua lainkaan?
T: toinen suomenuskoinen
Onhan kristityilläkin Raamatun mukaan mies perheen pää. Meillä se tarkoittaa pitkälti sitä, että perheemme hyvinvointi ja hengellinen elämä on viimekädessä miehen vastuulla. Mies on kotimme "johtaja" vähän kuin työpaikoillakin on esimies. Se miehen tehtävä vaan on pyrkiä koko perheen hyvään eikä todellakaan tarkoita diktaattoria. Naisena on hienoa kun voi kunnioittaa puolisoa, joka on kunnioituksen arvoinen. Naispappeudestahan on kipuiltu myös luterilaisessa kirkossamme, itsekin miellän pappeuden kuuluvan (etupäässä) miehille. - luterilainen
Olen ihan tavallinen luterilainen. En käy kirkossa. Uskoni kai näkyy elämässäni niin, että kohtelen kaikkia ihmisiä niin, miten haluaisin heidän kohtelevan minua. Myös niitä joista en erikoisemmin pidä. En siis esim. ilkeile eikä minulla ole mitään kostomentaliteettia. Niistä harvemmin seuraa mitään hyvää.
Minä olen traditionaalinen wicca. Arjessa uskontoni näkyy siten, että pystin vaalimaan yhteyttäni luontoon, seuraan vuodenkiertoa viettämällä 8 sapattia ja 13 täydenkuun juhlaa (esbat) vuodessa. Teen loitsuja, osallistun ryhmässä eli covenissa yhteisiin rituaaleihin, joissa juhlistamme Jumalatarta ja sarvipäistä Jumalaa. Opiskelen paljon, uskon evoluutioon ja tieteeseen. Uskon, että kaikki mitä teen palaa minulle karman lain mukaisesti takaisin, pyrin siis toimimaan oikeudenmukaisesti ja luontoa sekä ihmisarvoa kunnioittaen. Lapseni saavat uskoa mihin haluavat. Ja olla uskomatta. Lapsille kerron kyllä, mitä itse ajattelen, mutta sanon ettei kukaan voi tietää totuutta, kyseessä on USKO ei kiveenkirjoitettu fakta (esim. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen). Lapset eivät osallistu coventoimintaan, siihen covenit Suomessa vaativat täysi-ikäisyyttä, mikä onkin hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meditoin päivittäin, pidän mietiskelyhetkiä ja haluan rauhaa ja ymmärrystä kaikille. :)
Ja mitä uskontoa edustat, tai jos et kuulu mihinkään järjestöön niin mitä suuntausta eniten?
ap
Buddhalainen olen, uskon siis siihen että vain kärsimyksen ymmärtämisen kautta saavutan nirvanan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, minulla on mormoniystävä jolta en ole kehdannut kysyä, mutta sinulta uskallan. Etkö koe epätasa-arvoiseksi sitä että uskonnossanne miehillä on pappisoikeus mutta naisilla ei. Tiedän, että mormonit pitävät sukupuolia periaatteessa tasa-arvoisina, mutta pappeuteen kuitenkin liittyy sellaisia mahdollisuuksia, arvostusta ja etuoikeuksia joita naiset eivät saa. Toisin sanoen, miehillä on kaikki mahdollisuudet, naisilla ei kuitenkaan ole kaikkia samoja mahdollisuuksia kuin miehillä. Eikö tämä eriarvoisuus häiritse sinua lainkaan?
T: toinen suomenuskoinen
Ei minua häiritse, sillä ymmärrän ja käsitän miesten pappeuden ensinnäkin tulleen Jumalalta (ja uskon Jumalan olevan sen verran fiksu että tietää miten asiat kannattaa tehdä). Toisekseen pappeus on valtuus ja voima tehdä asioita maan päällä Jumalan nimessä, johon sisältyy palveluvelvoite. Naisilla on omat velvoitteensa. Kuitenkin myös naiset käyttävät pappeutta, vaikka se nimellisesti onkin vain miehillä, esim. toimiessaan kirkon tehtävissä, temppelissä ja myös lasten kanssa kotona. Naisille on luvattu kaikki samat siunaukset ja mahdollisuudet kuin miehillekin, ainoastaan erona on juuri tuo, että naisia ei ole kirkossa ylimmissä johtotehtävissä koska siihen tarvitaan pappeus. Naiset toimivat kuitenkin tasa-arvoisina jäseninä esim. seurakuntaneuvostoissa, opettajina, järjestöjen johtajina ja avioliitoissaan. Kirkossa opetetaan että sukupuoli on ihmisen iankaikkinen ominaisuus, ollut jo ennen maan päälle syntymistä kun olimme vielä henkilapsina taivaassa. Jumalan luokse ei kuoleman jälkeen pääse kumpikaan sukupuoli yksin, vaan mies ja nainen muodostavat yhdessä yhden kokonaisuuden, jossa molemmilla on omat tehtävänsä ja tarkoituksensa. Uskomme, että taivaassa on Isä-Jumalan lisäksi myös Äiti ja he ovat yhdessä yhtä. Voidaan siis olla erilaisia mutta saman arvoisia.
Vastasikohan tämä nyt yhtään kysymykseesi :D
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomenuskoinen, en ole kuullutkaan tuosta leipätavasta. Onko se paikallinen tapa tai kulkenut teillä suvussa?
Minulla suomenusko näkyy päälle päin siinä että kannan amulettikoruja jos tiedän että edessä on tiukka tilanne, esim. töissä. Amuletit eivät ole mitään mystisiä taikakaluja, vaan ne muistuttavat minua aikaisemmista tilanteista joista olen selviytynyt ja niissä on voimaannuttavaa symboliikkaa.
Suomenusko näkyy myös vähän sisustuksessa, esimerkiksi katossa on himmeli vuoden ympäri.
Lisäksi suomenusko näkyy arvomaailmassa: arvostan luontoa, kasveja ja eläimiä ja toimin sen mukaan. Arvostan historiaa ja perinnetaitoja joten harrastan itsekin käsitöitä, laitan välillä perinneruokaa, luen paikallishistoriaa ja kansanperinnettä käsittelevää kirjallisuutta. Koitan kunnioittaa esivanhempia ja olla kiitollisella mielellä kaikesta pienestäkin hyvästä joka on osaksi tullut.
Ap, minulla on mormoniystävä jolta en ole kehdannut kysyä, mutta sinulta uskallan. Etkö koe epätasa-arvoiseksi sitä että uskonnossanne miehillä on pappisoikeus mutta naisilla ei. Tiedän, että mormonit pitävät sukupuolia periaatteessa tasa-arvoisina, mutta pappeuteen kuitenkin liittyy sellaisia mahdollisuuksia, arvostusta ja etuoikeuksia joita naiset eivät saa. Toisin sanoen, miehillä on kaikki mahdollisuudet, naisilla ei kuitenkaan ole kaikkia samoja mahdollisuuksia kuin miehillä. Eikö tämä eriarvoisuus häiritse sinua lainkaan?
T: toinen suomenuskoinen
Onhan kristityilläkin Raamatun mukaan mies perheen pää. Meillä se tarkoittaa pitkälti sitä, että perheemme hyvinvointi ja hengellinen elämä on viimekädessä miehen vastuulla. Mies on kotimme "johtaja" vähän kuin työpaikoillakin on esimies. Se miehen tehtävä vaan on pyrkiä koko perheen hyvään eikä todellakaan tarkoita diktaattoria. Naisena on hienoa kun voi kunnioittaa puolisoa, joka on kunnioituksen arvoinen. Naispappeudestahan on kipuiltu myös luterilaisessa kirkossamme, itsekin miellän pappeuden kuuluvan (etupäässä) miehille. - luterilainen
Meillä muuten tuo "mies on perheen pää" tarkoittaa sitä, että miehellä on pappeutensa perusteella oikeus saada Jumalalta ilmoitusta perhettään varten, ja vaimoa neuvotaan "kuuntelemaan miehensä neuvoa kuten hän kuuntelee Jumalan neuvoa". Eli tässä ei puhuta mistään "mikä auto ostetaan"-päätöksistä, vaan lähinnä hengellistä elämää koskevista asioista. Mies on perheen päänä vastuussa perheensä hengellisestä elämästä ja lasten opettamisesta, siitä että pidetään rukoukset yms. Tottakai käytännössä yhdessä tehdään, mutta näin niin kuin kirkolliselta kannalta. Jos miehen "neuvo" ei siis tule Jumalalta, niin silloin se on ihan yhtä arvokas kuin kenen tahansa mielipide, eikä joka asiaan Jumalan neuvoa ole tarkoituskaan pyytää vaan saa ajatella ihan itsekin. Uskomme siis ja pidämme erittäin tärkeänä henkilökohtaista ilmoitusta omassa elämässä. Pyydämme rukouksessa apua ja tukea vaikeisiin päätöksiin ja saammekin sitä. Lisäksi koko kirkko perustuu nykyajan ilmoitukseen, siihen että Jumala ei ole lakannut kutsumasta profeettoja joilla on oikeus puhua Jumalan suulla, siksi kirkkoa maan päällä johtaa profeetta, samanlainen kuin esim. Raamatun profeetat, samoilla oikeuksilla ja valtuudella Jumalalta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomenuskoinen, en ole kuullutkaan tuosta leipätavasta. Onko se paikallinen tapa tai kulkenut teillä suvussa?
Minulla suomenusko näkyy päälle päin siinä että kannan amulettikoruja jos tiedän että edessä on tiukka tilanne, esim. töissä. Amuletit eivät ole mitään mystisiä taikakaluja, vaan ne muistuttavat minua aikaisemmista tilanteista joista olen selviytynyt ja niissä on voimaannuttavaa symboliikkaa.
Suomenusko näkyy myös vähän sisustuksessa, esimerkiksi katossa on himmeli vuoden ympäri.
Lisäksi suomenusko näkyy arvomaailmassa: arvostan luontoa, kasveja ja eläimiä ja toimin sen mukaan. Arvostan historiaa ja perinnetaitoja joten harrastan itsekin käsitöitä, laitan välillä perinneruokaa, luen paikallishistoriaa ja kansanperinnettä käsittelevää kirjallisuutta. Koitan kunnioittaa esivanhempia ja olla kiitollisella mielellä kaikesta pienestäkin hyvästä joka on osaksi tullut.
Ap, minulla on mormoniystävä jolta en ole kehdannut kysyä, mutta sinulta uskallan. Etkö koe epätasa-arvoiseksi sitä että uskonnossanne miehillä on pappisoikeus mutta naisilla ei. Tiedän, että mormonit pitävät sukupuolia periaatteessa tasa-arvoisina, mutta pappeuteen kuitenkin liittyy sellaisia mahdollisuuksia, arvostusta ja etuoikeuksia joita naiset eivät saa. Toisin sanoen, miehillä on kaikki mahdollisuudet, naisilla ei kuitenkaan ole kaikkia samoja mahdollisuuksia kuin miehillä. Eikö tämä eriarvoisuus häiritse sinua lainkaan?
T: toinen suomenuskoinen
Onhan kristityilläkin Raamatun mukaan mies perheen pää. Meillä se tarkoittaa pitkälti sitä, että perheemme hyvinvointi ja hengellinen elämä on viimekädessä miehen vastuulla. Mies on kotimme "johtaja" vähän kuin työpaikoillakin on esimies. Se miehen tehtävä vaan on pyrkiä koko perheen hyvään eikä todellakaan tarkoita diktaattoria. Naisena on hienoa kun voi kunnioittaa puolisoa, joka on kunnioituksen arvoinen. Naispappeudestahan on kipuiltu myös luterilaisessa kirkossamme, itsekin miellän pappeuden kuuluvan (etupäässä) miehille. - luterilainen
Meillä muuten tuo "mies on perheen pää" tarkoittaa sitä, että miehellä on pappeutensa perusteella oikeus saada Jumalalta ilmoitusta perhettään varten, ja vaimoa neuvotaan "kuuntelemaan miehensä neuvoa kuten hän kuuntelee Jumalan neuvoa". Eli tässä ei puhuta mistään "mikä auto ostetaan"-päätöksistä, vaan lähinnä hengellistä elämää koskevista asioista. Mies on perheen päänä vastuussa perheensä hengellisestä elämästä ja lasten opettamisesta, siitä että pidetään rukoukset yms. Tottakai käytännössä yhdessä tehdään, mutta näin niin kuin kirkolliselta kannalta. Jos miehen "neuvo" ei siis tule Jumalalta, niin silloin se on ihan yhtä arvokas kuin kenen tahansa mielipide, eikä joka asiaan Jumalan neuvoa ole tarkoituskaan pyytää vaan saa ajatella ihan itsekin. Uskomme siis ja pidämme erittäin tärkeänä henkilökohtaista ilmoitusta omassa elämässä. Pyydämme rukouksessa apua ja tukea vaikeisiin päätöksiin ja saammekin sitä. Lisäksi koko kirkko perustuu nykyajan ilmoitukseen, siihen että Jumala ei ole lakannut kutsumasta profeettoja joilla on oikeus puhua Jumalan suulla, siksi kirkkoa maan päällä johtaa profeetta, samanlainen kuin esim. Raamatun profeetat, samoilla oikeuksilla ja valtuudella Jumalalta.
ap
Niin ja unohtui lisätä, että vaimollakin on oikeus rukoilla ja pyytää ilmoitusta perhettään ja itseään varten ja vaimon ja miehen tulisikin yhdessä rukoilla ja pyytää apua. Miehellä kuitenkin se "päävastuu".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelttiläinen wicca, jumalista käytän sekä kelttiläisiä nimiä, että kreikkalaisia (ja joo, uskon että jumalat ovat samoja, nimet vain eri, ja että kristittyjen/kirjan jumala on yksi noista tai sitten eräälainen yksi personifikaatio kaikista.
Kotonani ei ole alttaria, luonto on alttarini. Tosin täältä kaupungin keskustasta luontoon on hiukan pitkä matka. Kotonani on kyllä, jos joku kirjahyllyäni penkoisi, kirjoja kelttien mytologiasta, kreikkalaisista mytoligioista sekä wicca-aiheisia kirjoja. Ja tietty (mustakantinen, Era novasta tai Unio Mysticasta) "Book of Shadows" johon olen kirjannut rituaaleja, eri jumaliin liittyviä symboleita jmv.
Joskus rukoilen (hiljaa mielessäni, en ikinä ääneen, jumalat kuulee kyllä) tai siunaan hiljaa mielessäni ihmisiä, joita kohtaan ja jotka ovat kohdanneet surua tai sairautta, että löytäisivät rauhan. Kenen/minkä tahansa avulla. Vaikka sen kuuluisan spagettihirviön, mikäli siihen uskovat.
Meditoin silloin tällöin, ja muutama loitsukin on tultu tehtyä. Loitsut ovat lähinnä sellaisia että lääkärit tekisivät oikean diagnoosin, hoitokeino löydettäisiin ja se toimisi.
Olen pesco-lacto-ovovegaani, mutta pyrin hankkimaan maitotuotteet ja kananmunat luomuna ja kalan tutulta kalastajalta, josta tiedän, ettei käytä troolia, vaan perusverkkoja. Niihin ei jää yleensä paljoa takaisin mereen heitettyä (eli turhaan kuollutta). Teen vapaaehtoistyötä eläinsuojelun parissa ja ympäristönsuojelutoimintaa tuen lahjoituksin. Sekä luonto että eläimet ovat minulle enemmän tai vähemmän pyhiä.
Olisin buddhalainen ilman sen uskomusta siitä että elämä on kärsimystä. Tosin uskon uudelleensyntymään. Julkisesti en todellakaan näistä mainitse, mytologiakirjat ja wiccakirjat selitän tutuille, että olen kiinnostunut niistä yleisesti (on hyllyssä Suomen mytologiaa ja kansantarinoitakin), lähinnä koska sukulaisissa on muutama uskovainen, jotka suunnilleen haluaisivat polttaa minut noitana/pakanana/harhaoppisena (tai vähintään toivottaa helvettiin). Uskonnokseni väitän agnostikko (sama syy), kuulun vielä luterilaiseen kirkkoon.
Ai niin, luonnossa eniten viihdyn meren äärellä, mutta kukaan tuttu tai sukulainen ei ole (vielä) ihmetellyt miksi käyn risteilyllä joka toinen kuukausi vaikka olen absolutisti, enkä siis biletä tai hae viinaa tai tupakkaa. :) Koska kaikki risteilyt on Tukholmaan, niin voisin toki kertoa että olen Ruotsi-fani ;)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen traditionaalinen wicca. Arjessa uskontoni näkyy siten, että pystin vaalimaan yhteyttäni luontoon, seuraan vuodenkiertoa viettämällä 8 sapattia ja 13 täydenkuun juhlaa (esbat) vuodessa. Teen loitsuja, osallistun ryhmässä eli covenissa yhteisiin rituaaleihin, joissa juhlistamme Jumalatarta ja sarvipäistä Jumalaa. Opiskelen paljon, uskon evoluutioon ja tieteeseen. Uskon, että kaikki mitä teen palaa minulle karman lain mukaisesti takaisin, pyrin siis toimimaan oikeudenmukaisesti ja luontoa sekä ihmisarvoa kunnioittaen. Lapseni saavat uskoa mihin haluavat. Ja olla uskomatta. Lapsille kerron kyllä, mitä itse ajattelen, mutta sanon ettei kukaan voi tietää totuutta, kyseessä on USKO ei kiveenkirjoitettu fakta (esim. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen). Lapset eivät osallistu coventoimintaan, siihen covenit Suomessa vaativat täysi-ikäisyyttä, mikä onkin hyvä.
Miten muuten evoluutioon uskominen sopii Jumalattaren ja sarvipäisen Jumalan juhlistamiseen? Uskotko että tällaisia jumalia konkreettisesti on olemassa, vai ovatko ne vain jotain symboleita? Jos uskot, että ovat konkreettisesti olemassa, niin ovatko hekin evoluution tulosta alkuräjähdyksen jälkeen vai olleet olemassa jo ennen sitä (missä?)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon Jumalaan, mutta en kuulu kirkkoon. Minut on aikoinaan kastettu, mutta en ole ollut rippikoulussa tai päässyt ripille, en koskaan ole ollut ehtoollisella, en ole mennyt kirkossa naimisiin, lapsille on annettu nimet "maallisin" menoin. Erilaiset (kristilliset) uskontokunnat ovat minulle lähinnä miesten luomia valtarakenteita. Niiden hyvä puoli on taide, jota kirkon rahoittamana on tuotettu. Usko on Jumalan ja ihmisen välinen asia.
Pidän oman kulttuurini, eli juutalais-kristillisen kulttuurin tavat: joulua vietetään adventista loppiaiseen, sunnuntai on lepopäivä, muistan rakkaita vainajia erityisesti Pyhäinpäivänä … Tällä viikolla oli Marian ilmestyksen päivä ja omistin sille monta ajatusta pitkin päivää kaiken muun lomassa. Pyrin muistamaan paaston laskiaisen jälkeen, yritän rauhoittaa mieleni, karsia turhaa hösötystä, vähän katsoa mitä syödään. Pääsisäisen pidän myös: maalataan munia, virvotaan, Pitkänäperjantaina syödään kasviksia tai kalaa, lammasta ja rasvaisia, maitopohjaisia ruokia sunnuntaina ja maanantaina ...
Rukoilen hyvin yksinkertaisesti ihan missä vain ja koska tahansa, se ei kuulu kellekään. Usko on minulle eettinen ja älyllinen kysymys, joka perustuu Jeesuksen armon ja anteeksiannon uuteen liittoon. Se on hyvin vaikea asia, jonka kanssa joutuu koko ajan kilvoittelemaan. Olen aikuisen uskossa, väittelen Jumalan kanssa koko ajan :)
Tuo yllä kuvaamani vuodenkierto on yksi niistä perinnöistä, jotka haluan antaa lapsilleni: kaikki päivät eivät ole samanlaisia ja yhdentekeviä. Arjen keskellä pitää olla myös juhlaa, tavallisen keskellä tavatonta. Se on myös yhteinen kaikille kansoille, jotka elävät tässä samassa kulttuurissa kuin me. Sen kautta voi ymmärtää ihmisiä, jotka elävät eri maissa ja puhuvat eri kieltä kuin me.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muslimi. En syö sianlihaa tai veriruokia. En käytä alkoholia. Käytän huivia. En kiroile. Rukoilen viidesti päivässä. En käy moskeijassa koska kotikaupungissani ei ole. En paastoa. Kotona on ikoneita ja rukousnauhoja.
Miten muuten tuon moskeijassa käymisen kanssa, kuinka tärkeää/välttämätöntä se olisi? Ei ilmeisesti liian tärkeää koska itsekään et siellä käy, mutta onko sillä jotain erikoista merkitystä että käy moskeijassa, vs. että harjoittaa uskoa vain kotona? Miksi et paastoa?
ap
Se vähän riippuu. Ne ketkä ottavat uskon todella tosissaan, tuntevat Allahin sydämessään, käyvät kyllä. Mulla ei oo vielä tullut tarvetta vaan tunnen omatoimisen uskonharjoittamisen olevan riittävää. En paastoa perussairauden vuoksi, lääkkeet täytyy ottaa ruoan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku EI VIELÄKÄÄN tiedä että mormonit VIHKIVÄT KUOLLEITA IHMISIÄ allasmenoissa juuri esim nuoriin tyttöihin jne? Miten joku mamma on vielä noin ulkona?
Samoin : suomenkin mormoni on tod velvollinen kertomaan elämänsä kirkolle ja se on VELVOLLINEN raportoimaan asiasi Utahiin!
Kolmanneksi: uutiset näyttivät miten Irakin sotaan mormonikirkko vihki sotilaita, nämä sotilaat tappoivat lapsia ja vanhuksia ja muita mukana sodassa ne hiivatin itsensä pyhiksi tekevät garmentit päällään sotilaspuvun alla!
Mikä tässä EI OLE TOTTA, kertokaapa vaan !
No tulipa tuosta leivästä nyt puhetta!
Tapa lienee periytynyt suvussa ihan nälkävuosista, kun oikeasti tehtiin sen leivän eteen työtä. Se anteeksipyytäminen tai kunnioitettava kohtelu ei kohdistu siihen leipään vaan se on symbolinen ele sen kunnioittamiseksi, että luonto (Jumala, Äiti Maa, Gaia, vaihda nimi mieleiseksi) on ruokkiva ihmisen ja kunnioitusta sille ihmiselle, joka ruuan on valmistanut.
Siinä on kyse käsityksestä, että olemme osa kiertokulkua - ja tietysti annamme takaisin. Meillä elämänkatsomus tukee myös kierrätysajattelua ja kulutuksen säätelyä.
Ruoka ei ole itsestäänselvyys, vieläkään. Joku tekee sen eteen työtä, myös kasvi itse kasvaessaan. Enkä sitten teurasta omia eläimiä, vaikka lihaa syödäänkin.
Noinniinkuinsivistysja noin kirjoitti:
Miten joku EI VIELÄKÄÄN tiedä että mormonit VIHKIVÄT KUOLLEITA IHMISIÄ allasmenoissa juuri esim nuoriin tyttöihin jne? Miten joku mamma on vielä noin ulkona?
Samoin : suomenkin mormoni on tod velvollinen kertomaan elämänsä kirkolle ja se on VELVOLLINEN raportoimaan asiasi Utahiin!
Kolmanneksi: uutiset näyttivät miten Irakin sotaan mormonikirkko vihki sotilaita, nämä sotilaat tappoivat lapsia ja vanhuksia ja muita mukana sodassa ne hiivatin itsensä pyhiksi tekevät garmentit päällään sotilaspuvun alla!
Mikä tässä EI OLE TOTTA, kertokaapa vaan !
No painostuksen edessä on lievennetty : wiki: Sijaistoimituksissa sijaisina voivat toimia yli 12-vuotiaat MAP-kirkon jäsenet, jotka ovat eläneet uskonnon mukaista siveellistä elämää. Lisäksi pojilta vaaditaan pappeus. Sijaiskasteen ja -konfirmaation jälkeen miespuoliset henkilöt voidaan myös vihkiä kirkon pappeuteen sijaisen avulla, jos sijaisella on Melkisedekin pappeuden arvo. Myös endaumenttitoimitus voidaan suorittaa sijaisen avulla, koska sitä pidetään välttämättömänä Jumalan välittömään läheisyyteen eli "korotukseen" pääsemiselle.
Myös sinetöintejä voidaan toimittaa sijaistoimituksina eläville kuolleiden puolesta. Tämä tarkoittaa vihkimistä iankaikkiseen avioliittoon sekä lasten liittämistä vanhempiinsa iankaikkisuuden sitein. Näin on tarkoituksena luoda sukupolvet toisiinsa liittävä ketju, joka viime kädessä liittää kaikki ihmiskuntaan kuuluvat yhdeksi perheeksi. Nykyisten sääntöjen mukaan vain sellaisia, jotka eläessään ovat olleet keskenään naimisissa, on lupa vihkiä iankaikkiseen avioliittoon sijaistoimituksin. Samoin lapsia on lupa sinetöidä vain omiin lihallisiin vanhempiinsa.
Kiitos vastauksestasi, ap! Se oli oikein hyvä, ja suunnilleen noin olen arvellut ystävänikin asiasta ajattelevan.
Omaan ymmärrykseeni tuo sukupuolten lähtökohtainen epätasa-arvo vaan ei meinaa mahtua mitenkään päin. Ehkä tämä johtuu siitä että meidän perheessä minä olen se jolla on läheisempi yhteys Näkymättömään kun taas mieheni on melkein-ateisti joka vain on joutunut totuttelemaan siihen että joskus seurassani joutuu kokemaan vähän kummia juttuja. Suomenusko ei ole siis mikään yhtenäinen uskonto jossa olisi määrätyt opinkappaleet ja pyhät kirjoitukset joihin pitäisi uskoa ollakseen "oikea" suomenuskoinen. Perinteen ja mytologian tuntemuksesta on apua, mutta keskeistä on kuitenkin oma rehellinen hengellinen kokemus. Minun on vaikea ymmärtää ajatusta että jumalalla olisi muuttumaton tahto joka pitäisi omaksua pyhistä kirjoituksista. Pikemminkin niin, että jos jumalilla on asiaa, He kyllä tulevat kertomaan. Tietysti omaa arvostelukykyä pitää käyttää ja kehittää. Ihmisluontoon kuuluu taipumus hengellistää omia haluja ja ideoita. Aika, arvostelukyky ja terveenkokoinen ego kuitenkin auttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen traditionaalinen wicca. Arjessa uskontoni näkyy siten, että pystin vaalimaan yhteyttäni luontoon, seuraan vuodenkiertoa viettämällä 8 sapattia ja 13 täydenkuun juhlaa (esbat) vuodessa. Teen loitsuja, osallistun ryhmässä eli covenissa yhteisiin rituaaleihin, joissa juhlistamme Jumalatarta ja sarvipäistä Jumalaa. Opiskelen paljon, uskon evoluutioon ja tieteeseen. Uskon, että kaikki mitä teen palaa minulle karman lain mukaisesti takaisin, pyrin siis toimimaan oikeudenmukaisesti ja luontoa sekä ihmisarvoa kunnioittaen. Lapseni saavat uskoa mihin haluavat. Ja olla uskomatta. Lapsille kerron kyllä, mitä itse ajattelen, mutta sanon ettei kukaan voi tietää totuutta, kyseessä on USKO ei kiveenkirjoitettu fakta (esim. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen). Lapset eivät osallistu coventoimintaan, siihen covenit Suomessa vaativat täysi-ikäisyyttä, mikä onkin hyvä.
Miten muuten evoluutioon uskominen sopii Jumalattaren ja sarvipäisen Jumalan juhlistamiseen? Uskotko että tällaisia jumalia konkreettisesti on olemassa, vai ovatko ne vain jotain symboleita? Jos uskot, että ovat konkreettisesti olemassa, niin ovatko hekin evoluution tulosta alkuräjähdyksen jälkeen vai olleet olemassa jo ennen sitä (missä?)
ap
Uskon, että jumalat ovat ihmisen rajallinen yritys ymmärtää kahta polariteettia, jotka ovat ihmismielelle käsittämättömiä. Nämä kaksi olemusta synnyttävät yhtyessään uutta. Näitä voi kutsua esimerkiksi nimillä materia ja antimateria, maskuliininen ja feminiininen, jne.
Säännöllisesti tarkoittaa, että pyrimme käymään viikoittain. Eihän se aina ole mahdollista mutta yleensä on ainakin jollain kokoonpanolla (lapsia on kolme). Kirkko on meille se "latauspaikka" josta saa taas voimaa arkeen. Ellemme jostain syystä pääse kirkkoon niin seuraavalla kerralla sitten :) Emme noudata mitään kaavamaisuutta siis, se on vaan se oma halu siellä käydä. Siunausta päivääsi!