Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten uskontosi näkyy arjessa? Millä tavalla arkesi eroaa esim. ateisteista/keskimääräisestä suomalaisesta?

Vierailija
17.03.2016 |

Itse olen mormoni (Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko), ja arjessani usko näkyy sillä tavalla, että pidämme perheen kanssa joka päivä yhteisen iltarukouksen ja luemme Raamattua tai muita kirkkomme pyhiä kirjoituksia (Mormonin Kirjaa). Ennen ruokailua pidämme ruokarukoukset myös yhdessä. Kerran viikossa pidämme perheillan, jossa on jokin oppiaihe joko hengellisestä aiheesta tai muusta, esim. ensiapua on joskus ollut. Sitten on hauskaa toimintaa ja jotain toivottua herkkua. Sunnuntaisin käymme kirkossa, kirkko kestää 3t. Lisäksi osallistumme muuhun kirkon järjestämään toimintaan, jota on erilaiset tapahtumat ja viikottain lapsille ja nuorille toiminnat (kerran viikossa). Käymme silloin tällöin myös Espoossa temppelissä, muutaman kerran vuodessa. Meidän perheessä ei myöskään kukaan kiroile, polta tupakkaa tai käytä alkoholia. Jos joku sairastuu tai tulee muita ongelmia, tai edessä on jokin pelottava asia, voi perheen isä antaa tarvitsevalle siunauksen sillä pappeuden valtuudella, joka kirkossa on kaikilla miespuolisilla yli 12v jäsenillä (tämän lisäksi tietysti myös normaalit lääkärissäkäynnit ja lääkkeet yms., siunauksen tarkoitus on olla tukena, ei ainoana apuna jos joku nyt pelästyy).

Näiden lisäksi muuten olemme ihan tavallinen suomalainen perhe. Ehkäisy tai meikkaaminen ei ole kiellettyä.

Olisi kiva kuulla muiden uskontojen edustajilta, millaista teidän arki on, siis jos se uskonnon vuoksi eroaa jotenkin ns. normiarjesta :) Kertokaa mitä uskonsuuntaa edustatte!

Kommentit (130)

Vierailija
1/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaa... mitenköhän se näkyisi.

Leivältä pyydetään anteeksi, jos sen vahingossa tiputtaa lattialle. Leipää ei myöskään koskaan laiteta pohjapuoli  ylöspäin mihinkään.

Ruuasta kiitetään etukäteen.

Terveisin suomenuskoinen.

Vierailija
2/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen uskonnoton, eikä se kyllä mitenkään näy arjessani. Joskus tulee vähän koomisia tilanteita kun huomaa jonku olettavan että kaikki muutkin uskoo hänen mielikuvitusystäviinsä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Spagetti kulho on kaikilla päässä kokoajan. Jokapäivä syödään spagettia. Jos joku syö perunaa sitä rangaistaan spagetilla.

Vierailija
4/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Spagetti kulho on kaikilla päässä kokoajan. Jokapäivä syödään spagettia. Jos joku syö perunaa sitä rangaistaan spagetilla.

Jos spagetti on hyvä, niin miten se voi toimia rangaistuksena?

Vierailija
5/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onpas täällä tekohauskoja vastauksia. Joistain ketjuista voi myös vaan pysyä pois, jos aihe rasittaa liikaa. 

Vierailija
6/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikoni yhden huoneen nurkassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No olen itse muinaisuskovainen, joten minulle yhteys luontoon on tärkeä. Käyn tietyillä palvontapaikoilla luonnossa ihan ulkona lenkkeillessäni, enkä kuulu mihinkään järjestäytyneeseen ryhmään, joten uskonto on mulle aika henkilökohtainen asia, joka ei näy muille.

Sukulaiseni ovat ortodokseja ja vaikka tietävät uskonnollisista käsityksistäni, joudun välillä osallistumaan heidän kanssaan ortodoksisiin rituaaleihin. Otan asian sosiaaliselta kannalta, enkä aina sano ei. Ovathan ne kiinnostavia kulttuuriesti vaikken mihinkään Jeesus-juttuihin uskokaan.

Mun mielestä uskonnon tulee vapauttaa ja tukea, lohduttaa ihmisiä, eikä pakottaa johonkin Lähi-idästä 2000 vuotta sitten perittyyn patriarkaaliseen valtaan. Jos yritit selittää, ettei saisi vastaanottaa modernia tieteeseen perustuvaa terveydenhoitoa, niin se on aika karmivaa mun mielestä.

Itse koen että olen täysin vapaa ihminen, kukaan ihminen eikä mikään ideologia pakota minua mihinkään. Ehkä eniten siis uskontoni näkyy siinä etten pelkää tai vihaa kuolemaa, onhan se luonnollinen osa elämää, olen hyvin avarakatseinen, elän omaa elämääni enkä pakota muita näkemään asioita tavallani. En myöskään syrji tai vältä ketään sen takia että uskonto vaatisi sitä. Uskontoni ei siis rajoita älyäni eikä toimintavaltaani, vaan tarjoaa käsityksen siitä mitä voimme tietää maailmasta: olemme osa luontoa ja elämämme tulisi olla tasapainossa siihen missä mahdollista. Siitä näkökulmasta siis se, että liikun paljon jalan, enkä omista autoa, kierrätän ja huolehdin luonnosta yrittämällä välttää turhaa kulutusta, on toinen asia missä uskontoni näkyy arjessa.

Tietysti pidän myös eläimistä ja olen joissakin tilanteissa laittanut itseni vaaraan suojellakseni eläintä. Tuen myös luonnonsuojelua.

Vierailija
8/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mormoni ei ole lähelkään tavallista suomalista perhettä. Se on kultti ja tiedusteluorganisaation Utahin veikoille. Lähde pois tosiaankin sinua kusetetaan.

Vai luuletko sinä että jokainen suomalainen uskova on velvoitettu antamaan kaikki tietonsa Utahin vakoilukeskukselle?

Tai että jokaikinen suomalainen voidaan vihkiä altaassa ollen kuolleisiin ihmisiin kuten mormoniuskossa tehdään : nuorella tytöllä voi olla monta kuollutta aviomiestä?

Tai että se garment asu puhdistaa ketään? Irakin sotaan mormonit siunasivat mormoneja ja he lähtivät niissä garmenteissa tappammaan ihmisiä!

Elä kuule esitä että tämmöset touhut olisivat tavallisia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No jopas, ajattelin että tältä palstalta olisi kuitenkin löytynyt joitain uskovaisia, joilla se arjessa näkyy ja olisi ollut kiva kuulla. Nyt tuli vain pari (suht) asiallista vastausta :D Muinaisuskovaiselle kyllä sanoisin, että ei, en yrittänyt selittää että tiedeperusteiseen lääketieteeseen ei saa turvautua vaan nimenomaan päinvastoin: uskonto ja sairaan siunaaminen ei saa estää sitä että sen lisäksi menee ihan lääkärille ja ottaa vastaan ne hoidot mitä sieltä voi saada! Uskonto ja sen tuoma apu on sairaalle vain lisänä.

Minäkin muuten koen olevani täysin vapaa ihminen: kukaan ei pakota minua uskomaan eikä uskoni pakota minua yhtään mihinkään. Ihan itse vapaaehtoisesti haluan tehdä asioita mitä teen, koska uskon vilpittömästi niiden olevan omaksi parhaakseni :) En myöskään halua pakottaa ketään muuta tekemään asioita samalla tavalla kuin itse teen, mielestäni uskonnon vapaus on yksi tärkeimmistä vapauksista sivistyneessä yhteiskunnassa (tai yhtä lailla vapaus olla uskomatta mihinkään).

Ja "hyväneuvosulle" nimimerkillä taitaa olla lääkkeet ottamatta tai jotain...

Eikö täällä tosiaan ole yhtään lestadiolaista/jehovan todistajaa/katolilaista/muslimia/hindua/mitä vaan joka haluaisi jakaa arkensa "erikoisuuksia"? :)

ap

Vierailija
10/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten joku uskovainenkaan voi uskoa mormonikirkon perustajan selityksiä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jaa... mitenköhän se näkyisi.

Leivältä pyydetään anteeksi, jos sen vahingossa tiputtaa lattialle. Leipää ei myöskään koskaan laiteta pohjapuoli  ylöspäin mihinkään.

Ruuasta kiitetään etukäteen.

Terveisin suomenuskoinen.

Mihin pohjautuu ajatus, että leivältä pitää pyytää anteeksi jos se putoaa lattialle? Tai että sitä ei saa laittaa pohjapuoli ylöspäin? Onko leivällä siis sielu ja mahdollisuus loukkaantua? Ihan vilpittömästi kyselen kun kuulostaa itselle sen verran oudolta :)

ap

Vierailija
12/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ollaan ihan luterilaisia, uskossa. Meillä on ruoan siunaaminen, iltarukous lasten kanssa, miehen kanssa luemme Raamattua. Meillä soi usein hengellinen musiikki, käymme kirkossa säännöllisesti ja lapset ovat silloin pyhäkoulussa. Kristillisiä juhlia vietämme kenties keskivertoa näkyvämmin nimenomaan kristillisestä näkökulmasta. Pyrimme auttamaan lähimmäisiä, antamaan kymmenykset palkasta ja vietämme rukoushetkiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miten joku uskovainenkaan voi uskoa mormonikirkon perustajan selityksiä?

En minä kenenkään ihmisen selityksiä uskokaan (itse asiassa olen hyvin skeptinen kenenkään selityksille, oli asia uskosta tai mistään muustakaan), mutta Pyhän Hengen todistusta en minäkään voi kieltää ja sitä miltä se asia tuntuu sisimmässä. En myöskään oman elämän kokemuksia rukousvastauksista ja siunauksista mitä olen saanut. Uskonto noin yleensäkin perustuu henkilökohtaiseen kokemukseen, siitä miltä asiat TUNTUVAT sisimmässä. Sen takia sitä onkin mahdotonta sen enempää selittää sellaiselle, joka ei usko.

t. ap

Vierailija
14/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ollaan ihan luterilaisia, uskossa. Meillä on ruoan siunaaminen, iltarukous lasten kanssa, miehen kanssa luemme Raamattua. Meillä soi usein hengellinen musiikki, käymme kirkossa säännöllisesti ja lapset ovat silloin pyhäkoulussa. Kristillisiä juhlia vietämme kenties keskivertoa näkyvämmin nimenomaan kristillisestä näkökulmasta. Pyrimme auttamaan lähimmäisiä, antamaan kymmenykset palkasta ja vietämme rukoushetkiä.

Kiitos vastauksesta! Käyttekö ihan joka sunnuntai kirkossa, vai mitä "säännöllisesti" teille tarkoittaa? Unohdin muuten itsekin mainita nuo kymmenykset, eli maksamme miehen kanssa 10% (netto)palkasta kymmenyksinä kirkolle. Lisäksi tuo auttaminen mahdollisuuksien mukaan ja kristillisten juhlien viettäminen kristillisestä näkökulmasta on tärkeää meillekin.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kristitty uskovainen ja luen Raamattua, kuuntelen gospel-musiikkia, evankelioin (lähinnä netissä) ja kuuntelen saarnoja (lähinnä netistä) lähes päivittäin. Lisäksi olen uskovainen ihan kaikessa mitä teen ja minne menen, uskoni Jeesukseen on läsnä jokaisessa hetkessä ja valinnassa. Elämääni eivät kuulu myöskään synnilliset tavat, kuten juopottelu tai irtoseksi, kiroilu, juoruilu jne.

Vierailija
16/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen muslimi. En syö sianlihaa tai veriruokia. En käytä alkoholia. Käytän huivia. En kiroile. Rukoilen viidesti päivässä. En käy moskeijassa koska kotikaupungissani ei ole. En paastoa. Kotona on ikoneita ja rukousnauhoja.

Vierailija
17/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meditoin päivittäin, pidän mietiskelyhetkiä ja haluan rauhaa ja ymmärrystä kaikille. :)

Vierailija
18/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen muslimi. En syö sianlihaa tai veriruokia. En käytä alkoholia. Käytän huivia. En kiroile. Rukoilen viidesti päivässä. En käy moskeijassa koska kotikaupungissani ei ole. En paastoa. Kotona on ikoneita ja rukousnauhoja.

Miten muuten tuon moskeijassa käymisen kanssa, kuinka tärkeää/välttämätöntä se olisi? Ei ilmeisesti liian tärkeää koska itsekään et siellä käy, mutta onko sillä jotain erikoista merkitystä että käy moskeijassa, vs. että harjoittaa uskoa vain kotona? Miksi et paastoa?

ap

Vierailija
19/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meditoin päivittäin, pidän mietiskelyhetkiä ja haluan rauhaa ja ymmärrystä kaikille. :)

Ja mitä uskontoa edustat, tai jos et kuulu mihinkään järjestöön niin mitä suuntausta eniten?

ap

Vierailija
20/130 |
17.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suomenuskoinen, en ole kuullutkaan tuosta leipätavasta. Onko se paikallinen tapa tai kulkenut teillä suvussa?

Minulla suomenusko näkyy päälle päin siinä että kannan amulettikoruja jos tiedän että edessä on tiukka tilanne, esim. töissä. Amuletit eivät ole mitään mystisiä taikakaluja, vaan ne muistuttavat minua aikaisemmista tilanteista joista olen selviytynyt ja niissä on voimaannuttavaa symboliikkaa. 

Suomenusko näkyy myös vähän sisustuksessa, esimerkiksi katossa on himmeli vuoden ympäri.

Lisäksi suomenusko näkyy arvomaailmassa: arvostan luontoa, kasveja ja eläimiä ja toimin sen mukaan. Arvostan historiaa ja perinnetaitoja joten harrastan itsekin käsitöitä, laitan välillä perinneruokaa, luen paikallishistoriaa ja kansanperinnettä käsittelevää kirjallisuutta. Koitan kunnioittaa esivanhempia ja olla kiitollisella mielellä kaikesta pienestäkin hyvästä joka on osaksi tullut. 

Ap, minulla on mormoniystävä jolta en ole kehdannut kysyä, mutta sinulta uskallan. Etkö koe epätasa-arvoiseksi sitä että uskonnossanne miehillä on pappisoikeus mutta naisilla ei. Tiedän, että mormonit pitävät sukupuolia periaatteessa tasa-arvoisina, mutta pappeuteen kuitenkin liittyy sellaisia mahdollisuuksia, arvostusta ja etuoikeuksia joita naiset eivät saa. Toisin sanoen, miehillä on kaikki mahdollisuudet, naisilla ei kuitenkaan ole kaikkia samoja mahdollisuuksia kuin miehillä. Eikö tämä eriarvoisuus häiritse sinua lainkaan?

T: toinen suomenuskoinen

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kuusi seitsemän