Lue keskustelun säännöt.
Uskomattomin OIKEA syy, miksi olet myöhästynyt?
17.03.2016 |
Olen ollut tällä viikolla tärkeässä koulutuksessa, joka suurella todennäköisyydellä auttaa minua etenemään urallani. Ma aamuna olin lähdössä kotoa seitsemän aikoihin koulutukseen. Ajattelin ennen lähtöä viedä roskat ja tulla sitten hakemaan läppärin, auton avaimet yms. kotoa.
Pihalla naapurin isokokoinen ja todella riehakas koira oli päässyt vapaaksi ja juoksi täysillä minua päin. Kaaduin roskapussien kanssa pitkin pihaa ja siinä rytäkässä avaimet lensivät johonkin. Etsin niitä lähemmäs 20 minuuttia ennen kuin lopulta löysin ne, pääsin roskakatokselle ja takaisin kotiin. Tässä vaiheessa oli jo kiire. Nappasin tavarat kainaloon ja kiiruhdin autolle.
Autossa tunsin, että menkat aikoivat, lähes viikon etuajassa. Äkkiä huoltsikalle ja vessaan. No, huoltsikan vessan ovi tietysti juuttui kiinni... Odotin apua yli 10 minuuttia. Huoltsikan parkkiksella joku oli tällä aikaa ajanut autoni takakulmaan ja paennut paikalta. Lisää aikaa meni, kun selvitettiin huoltsikan pitäjän kanssa, onko kolhija jäänyt valvontakameroihin. Ei ollut, koska siihen kohtaan parkkista ei kameravalvonta yltänyt. Ei muuta kuin matkaa jatkamaan. Matkalle osui vielä poikkeuksellisen paha ruuhka, koska tiellä oli sattunut jokin onnettomuus.
Kun viimein pääsin koulutuspaikkaan, kengän korko juuttui ritilän väliin ja katkesi. Ilmestyin siis lopulta koulutukseen tunnin myöhässä ja sukkasillaan. Kyllä hävetti.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut myöhässä mistään, vaikka mitä olisi tapahtunut. Ennakoin ja ennakoin, ettei mikään voi mennä pieleen.
En ole myöhästynyt koskaan, vaikka muut ovat myöhästelleet, auto ei ole lähtenyt käyntiin, julkinen liikenne on tökkinyt tai lennot ovat olleet peruttu/myöhässä. Minulla on AINA plan A, plan B ja plan C joka asiaan. Vain kuolema (oma) voisi olla syy sille, että myöhästyisin. Ei edes kenenkään muun kuolema.
Halveksun myöhästyjiä.
Et siis ole vielä joutunut tarpeeksi hankalaan tilanteeseen ja ilmeisesti sinulla on monessa asiassa sen verran pelivaraa, että ennakointi onnistuu. Myös minä olen niitä ihmisiä, jotka ovat ajoissa, mutta neljännesvuosisadan mittaiseen työuraani mahtuu kuitenkin kaksi varttitunnin myöhästymistä.
Myöhästymisasioissa kannattaa pitää järki kädessä. Joskus voi olla tarpeellista hankkiutua paikalle vaikka pari päivää aiemmin ja maksaa hotelliyöt myöhästymisen mahdollisuuden eliminoimiseksi, mutta jos auto rikkoutuu junaradalle, kannattaa jäädä hoitamaan asiaa sen sijaan, että jättäisi auton siihen ja lähtisi juoksemaan töihin, jottei vain myöhästyisi. Mutta ethän sinä sellaiseen tilanteeseen joutuisi, vai mitä?
Olin jo ennen lapsia täsmällinen, enkä koskaan myöhästynyt mistään. Nyt olen viiden lapsen äiti ja siitä syystä entistä enemmän pidän huolta siitä, etten todellakaan myöhästy mistään koskaan.
Kun tiedän, että aivan minä tahansa aamuna kuka tahansa lapsista voi olla sairas, alkaa oksentaa, pesukone voi mennä rikki, auto voi hajota tai mitä tahansa, olen varautunut kaikkeen ja nappaan vain ensimmäisenä sen plan A:n. Jos se ei sovi, siirryn seuraavaan.
Minulla on aina vaihtovaatteet mukana siltä varalta, että kaadun työmatkalla kuralätäkköön tai joku kaataa kahvinsa päälleni. Minulla on aina käteistä mukana, etten jonkun kortin toimimattomuuden vuoksi myöhästyisi vaikka junasta. Minulla on aina kännykän vara-akku mukana. Aina on särkylääkettä, nenäliinat, kuukautissiteitä, neula ja lankaa, linkkari, varasukkahousut ja ties mitä mukana.
En oikeasti myöhästy koskaan mistään. En myöskään koskaan lähde viimeisellä mahdollisella bussilla, jolla vielä ehtii. Enkä jätä mitään viime tinkaan koskaan.
ap
Kuulostaa aika stressaavalta elämältä. Oletko kaikessa noin kontrollifriikki? Itse en jaksa kantaa mukanani varavaatekertoja, linkkareita, palokirveitä, hätäraketteja ja retkikeitintä, silti en yleensä koskaan myöhästy ja elämä soljuu mukavasti. Tai ehkä juuri siksi. Joskus on muuten kiva antaa sattumille ja yllättäville käänteille mahdollisuus, voi tavata uusia ihmisiä ja nähdä paikkoja joita muuten ei koskaan tapaisi/näkisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin menossa bussilla töihin ja itse aivan ajoissa liikenteessä. Bussikuskiksi sattui legendaarinen "hullu-hartikainen", jonka moni vantaalainen ainakin tietää. No, tällä kuskilla oli tapana kailottaa tervehdykset monella eri kielellä ja laulaa luritella ikivihreitä...samalla harhaan ajaen. Työpaikan sijaan päädyimme lentokentälle vievälle reitille, siis aivan eri suuntaan, kun tää kuski eläytyi hyvin voimakkaasti kertomaan kuinka tykkää ajaa lentokenttäreittiä. Samalla saatiin kuulla kuskin avioerosta, Pariisin matkasta ja ties mistä.
Tuosta kuskista on tehty jopa dokumentti, jossa kävi noi sanat jutut läpi, mitä työvuorossaankin matkustajien kuullen ja jossain vaiheessa hän suunnitteli jonkun tilausajofirman perustamista, mikä vie matkustajia Eurooppaan bussilomalle. Vois ainakin tulla ikimuistoinen matka jos ei muuta.
Eniten koko myöhästymisessä otti päähän se, ettei esimieheni uskonut syytä myöhästymiselleni. Ei, vaikka oli tasan tarkkaan elämäni ensimmäinen kerta kun myöhästyin, enkä edes omasta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Olin menossa bussilla töihin ja itse aivan ajoissa liikenteessä. Bussikuskiksi sattui legendaarinen "hullu-hartikainen", jonka moni vantaalainen ainakin tietää. No, tällä kuskilla oli tapana kailottaa tervehdykset monella eri kielellä ja laulaa luritella ikivihreitä...samalla harhaan ajaen. Työpaikan sijaan päädyimme lentokentälle vievälle reitille, siis aivan eri suuntaan, kun tää kuski eläytyi hyvin voimakkaasti kertomaan kuinka tykkää ajaa lentokenttäreittiä. Samalla saatiin kuulla kuskin avioerosta, Pariisin matkasta ja ties mistä.
Tuosta kuskista on tehty jopa dokumentti, jossa kävi noi sanat jutut läpi, mitä työvuorossaankin matkustajien kuullen ja jossain vaiheessa hän suunnitteli jonkun tilausajofirman perustamista, mikä vie matkustajia Eurooppaan bussilomalle. Vois ainakin tulla ikimuistoinen matka jos ei muuta.
Eniten koko myöhästymisessä otti päähän se, ettei esimieheni uskonut syytä myöhästymiselleni. Ei, vaikka oli tasan tarkkaan elämäni ensimmäinen kerta kun myöhästyin, enkä edes omasta syystä.
Tämä henkilö siis kyseessä:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/06/09/bussikavaljeeri-hartikainen
Itselleni on myös käynyt hiusten kihartimen juuttuminen päähän. En nyt varsinaisesti ollut mistään myöhässä, mutta oltiin lähdössä kaveriporukalla baariin ja taksi raksutti pihassa. Opiskelijoina oli aika tiukka budjetti ja huoli paisuvasta taksilaskusta suuri, joten paniikkihan siinä iski päälle. Aikaa vaan kului ja kului irrottelussa. Lopulta leikattiin kiharrin irti hiuksista ja eikun baanalle :D
Kerran bussi hyytyi pikkutiellä useamman kilometrin päässä työpaikkani lähellä olevasta pysäkistä. Ainoa vuoro, joka kulki aamulla tuon tietyn välin. Olin ainoa matkustaja ja kuski kysyi, että jäänkö odottelemaan hänen kanssaan uutta bussia tilalle vai kävelenkö. Kävelin/hölkkäsin räntäsateessa loskaisella pientareella ja myöhästyin reilun puoli tuntia. Ei kai tuo tosin ole kovinkaan uskomatonta, mutta kyllä sapetti.
Vierailija kirjoitti:
Olin menossa junalla Helsingistä Tampereelle, kun Riihimäen ja Hämeenlinnan välillä juna yhtäkkiä pysähtyi ja lähti takaisin Helsinkiin päin. Junassa kuulutettiin, että konduktööri oli unohtunut Riihimäen asemalle ja junan piti palata hakemaan häntä. Itse en onneksi tämän takia mistään myöhästynyt, mutta samassa vaunussa oli brittituristeja, joilla jutuistaan päätellen oli kiire johonkin jatkoyhteyteen. Kuulutus tietenkin tuli vain suomeksi, joten he eivät edes ymmärtäneet mistä on kyse kun juna yhtäkkiä lähtikin takaisin päin...
Taaviko se siellä hidasteli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä etsin avaimia hulluna ja en löytänyt. Soitin pomolle, että myöhästyn vähän, kun en löydä avaimia mistään. Lopulta piti soittaa veljelle, että käyn illalla hakemassa häneltä töiden jälkeen vara-avaimet ja läksin "ilman avaimia" töihin. Töissä riisuin takin pois. Avaimet olivat kaulassa. Mulla on siis sellainen kaulanauha. Työpaikat avaimet olivat erillisessä avaimenperässä ja ne olivat kyllä tallessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo siis ihan oikeasti tapahtunut? Nuo kaikki samana päivänä? Aika vaikea uskoa. Sulla taitaa olla maailman huonoin tuuri.
Kun myöhästyy, yksittäisten syiden kertyminen jää hyvin mieleen. Yksittäisinä ne eivät edes aiheuta usein myöhästymistä, jolloin ne jää noteeraamatta.
Jos elää tiukoilla aikatauluilla aina, silloin usein tulee tilanteita, jossa myöhästymiseen löytyy useampikin syy. Jos aikataulut on väljät, ne yksitellen tai parinkaan toteutuessa eivät aiheuta myöhästymisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukset oli niin huonosti eivätkä totelleet, jonka seurauksena pääsi itku ja meikitkin levisi ja silmät alkoi punottaa. Tiedän, tosi tyhmä syy. Soitin sitten pomolle ja kerroin, että auto ei starttaa ja joudun tulemaan bussilla. n29
Bensat loppui kilometriä ennen huoltista, jonne kotoamme on kaksi kilometriä. Soitin työpaikalle ja kerroin myöhästymiseni syyn. Auto oli haettu juuri edellisenä päivänä huollosta, jonne viedessä siinä oli yli puoli tankillista, enkä huomannut tarkistaa. Kun pääsin jatkamaan matkaa, olin ensimmäisenä hirvikolari paikalla ja hätäkeskus käski odottaa avun saapumista. Sen jälkeen mietin hetken ilmoitanko sitäkin vai jätänkö myöhästymiseni ensimmäisen selityksen pidemmänkin myöhästymisen syyksi. En soittanut, koska tiesivät minun jo tulevan myöhässä. Kerroin päivän tapahtumat työpaikalla ja siellä naurettiin yhdessä sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yö klubilla ja aamulla tosi paha darra.
Myöhästyin aikoinaan kesätöistä sen takia ettei herätyskello herättänyt (tämä tapahtui aikaan ennen kännyköitä). Ja miksei se kello herättänyt: olin unissani ottanut kellosta patterin pois ja puuhaillut muutakin outoa :D
Minulla oli tuolloin pieni koiranpentu joka nukkui makuuhuoneen lattialla, makuuhuoneen oven pidin öisin kiinni ettei pentu lähde seikkailemaan muualle asuntoon ja esim. syö jotain tai vahingoita itseään. Heräsin aamulla tasan sillä kellonlyömällä kun minun olisi pitänyt olla töissä. Olin ihan että mitä hittoa, miksei kello ole soittanut. Katsoin sitten yöpöydälle jossa herätyskello oli nätisi kumollaan, patteri ulkona ja patteriluukku kellon vieressä. Seuraavaksi etsin katseellani koiranpentua jota ei näkynyt missään. Kurkistin sängyn ja tietokonepöydän tuolin alle, ei pentua. Makuuhuoneen ovi oli kiinni. Entistä enemmän wtf-mielialan vallassa menin avaamaan makuuhuoneen oven ja siellähän pentu istui suoraan oven takana hyvin hämmentyneen näköisenä ja vaikutti todella helpottuneelta nähdessään minut. Sitten vaan vaatteet päälle, pentu pissalle, takaisin sisälle ja pennulle ruokaa, sitten kiireesti töihin. Työmatka oli onneksi vain 2 km ja sen polkaisi nopeasti pyörällä. Myöhästyin vähän yli puoli tuntia, en kehdannut kertoa tarkempia speksejä myöhästymisestäni. Kerroin vain nukkuneeni pommiin.
Minulla ei ollut tapana kävellä unissani tai touhuta unissani mitään muutakaan. En siis yhtään tiedä, että mitä oikein tapahtui, ei mitään muistikuvaa. Onneksi pentu ei ollut vahingoittanut jos/kun olin sen unissani kantanut makkarin puolelle ja pistänyt oven kiinni. Ja onneksi en esim. ollut lähtenyt ulko-ovesta pihalle haahuamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin menossa tapaamaan ystäviäni kaupungille ja menin autotalliimme hakemaan autoani. Autotallissamme on viemäri, jossa päällä valurautainen sementissä tiukasti kiinni oleva ritiläkansi. Avainnippuni, jossa oli myös työpaikan avaimet, tipahti viemäriin ja plumpsahti sinne likaveteen. 14-vuotias poikani oli purkanut vanhasta cd-soittimesta supermagneetin, jonka hän kiinnitti Sini-siivousvälineen varteen. Sitten puolitoista tuntia sohin pimeään viemäriin tämän siivousvarren kanssa kunnes...klik...avaimet kiinnittyivät magneettiin ja sain ne ylös! Olin ihan hirveästi myöhässä, mutta iki-kiitollinen pojalleni !
Myöhästyin kerran töistä kun lähdin kotoa eriparikengät jalassa, ja huomasin asian vasta matkalla bussipysäkille. Olisin ehkä ollut jonkinmoinen trendsetter, mutta en kehdannut lähteä pidemmälle siinä lookissa vaan palasin kotiin vaihtamaan kengät minkä seurauksena tietysti myöhästyin bussista. Olen toimistossa työssä joten sinänsä mitään ikävää tai vakavaa ei myöhästymisestäni seurannut, työkaverit vain naureskelivat kuullessaan tarinan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli yhtenä keväänä pahasti ärtyneet silmät ja tapasin hieroa niitä unissani, josta ne ärtyivät kahta kauheammin. Lopulta keksin keinon, jolla sain pidettyä käteni öisin kurissa: laitoin joka yö käteen paksut keltaiset kumihanskat ja käsiraudat. Idea toimi hyvin siihen asti, kunnes eräänä aamuna herätyskellon soitua en löytänyt käsirautojen avainta sängyn vierestä. Olin nukkunut alasti, joten päädyin juoksentelemaan paniikissa ympäri kämppää avainta etsimässä pukeutuneena pelkkiin kumihanskoihin ja käsirautoihin. Ehdin hetken ajatella, miltä näyttäisin murtovarkaan silmin. Heitin hanskat pois, laitoin ranteisiin liukuvoidetta ja yritin repiä käsiraudat irti. Ei onnistunut. Soitin itkien poikaystävälleni ja hän kehotti sitkeästi etsimään avainta. Lopulta avain löytyi sängystä. Olin ilmeisesti herännyt ennen kellon soimista, ottanut tokkurassa avaimen valmiiksi käteen ja nukahtanut. Myöhästyin reilut puoli tuntia töistä. Terkkuja tutuille!
Pitää aina olla ainakin kolme herätyskelloa, pitää aina mennä neljä vuoroa liian aikaisella bussilla, pitää aina kävellä bussille siten että on aikaa odottaa sitä bussia puolituntia, pitää aina olla avaimia yhdeksän kappaletta varalla, tampoonia pitää käyttää kuukauden joka päivä varalta, pitää olla tosiaan haulikko, varavaatteet ja kumihanskat aina mukana.
Myöhästyminen on luusereiden hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen töihin menoa vein roskat, pusseja oli kaksi ja toisessa kädessä myös avaimet. Minulla oli kissa-avaimenperä ja heittäessäni pussin roskikseen jäi "häntä" kiinni pussiin. Roskikset oli aamulla tyhjätty ja taloyhtiössämme oli nämä isot ja syvät maan alle menevät roskikset, eli jos olisin hypännyt roskikseen en olisi päässyt sieltä pois. Paniikki iski. Soittoa huoltomiehelle joka tuli hetken päästä paikalle rapsuttelemaan päätään. Pikainen viesti töihin (henk.koht.avustaja) että myöhästyn. Lopulta huoltomies teki jonkinlaisen ongen ja avaimeni saatiin ylös.
Miksi avaimet olivat tärkeät? Niissä oli se ainoa avain pyörääni eikä autoa löytynyt. Avaimet saatuani juoksin pyörälleni, jo myöhässä kun lintu paskoi päälleni. Siinä vaiheessa jo nauratti. Ajattelin että jos soitan töihin ja kerron tapahtumat eivät usko, joten hain vain sisältä peseytymisvermeet ja vaihtovaatteet. Töissä työkaveri ja avustettava repesivät messevään nauruun kuultuaan mitä kävi ja työkaveri tuurasi vielä sen ajan kun kävin suihkussa.
No eiköhän avaimet ole monestakin syystä tärkeät, en itse ainakaan ikimaailmassa jättäisi avaintani roskikseen. Ja toiseksi en yleensä edes kanna vara-avainta mukana, mutta vaikka kantaisin niin en todellakaan antaisi avaimen olla roskiksessa.
Itselleni ei ole tainnut tapahtua mitään erityisen ihmeellisiä tapahtumia tai sitten en vain muista... Minun tuuriini kuuluu tyyliin "koko aamu mennyt täydellisesti ja aikataulussa kunnes viime minuuteilla ennen lähtöä saan kahvit tai jotain muuta syliini." näin on siis käynyt ja voi vee sitä vitutusta :-) Tai sitten minulle voisi käydä niin, että puhelin tippuu jostain (tai kissa olisi tiputtanut), akku irronnut >> herätys ei toimi.
Tai puhelin vain simahtaa. Tällaisia tapauksia minulle sattuu joskus.
En muista koskaan myöhästyneeni minkään epätavallisen syyn takia. Olen kai tylsä ihminen ;)
Vierailija kirjoitti:
En päässyt pois kotoa, koska lukko hajosi. Pyöri siis tyhjää se, mistä pitäisi ovi naksauttaa sisältä auki. Huoltomiehetkin hyvän aikaa seisoivat pihalla turisemassa ja tupakoimassa, eivät pitäneet kiirettä tulla avaamaan ovea ulkopuolelta. Oli uusi taloyhtiö, johon varmaan tilattu ne halvimmat lukot. Myöhemmin kuulin, etten ollut ainoa, jolle oli noin käynyt.
Onneksi en myöhästynyt kun luennolta.
Minulle on käynyt ihan sama! Kamala tunne. Nukuin sinä päivänä muutenkin liian pitkään, olin ensin viemässä kiireellä koiraa ulos ja sitten juoksemassa töihin. Lukon pyöreä osa jäi siis ihan käteen, eikä lukkoa saanut mitenkään auki sisältä.
Huoltomies ähelsi aikansa toisella puolella ovea, kun kommunikoimme postiluukun kautta. Istuin eteisen lattialla ja koira vinkui vieressä, kun vaistosi että jotain erikoista tapahtuu. Kai sillä oli hätäkin, kun ulosmeno viivästyi tämän takia yli tunnin normaalista. Huoltomiehen tuleminen kesti melkein sen.
Myöhästyin tietysti reilusti ja soitin heti tilanteen tajuttuani töihin. En ole ihan varma, uskottiinko selitystäni aukeamattomasta ulko-ovesta, mutta näin siinä kuitenkin kävi.
Ei ihan uskomattomimmasta päästä, kun tätä ketjua on lukenut :D mutta kerran myöhästyin töistä, koska puhelimeni oli mennyt Ruotsin verkkoon (asun siis ihan rajan pinnassa) ja kellon aikakin samalla vaihtunut tuntia taakse päin... Normaalisti siis heräsin kellon soittoon, tein aamujutut ja vasta töissä ihmettelin, miksi kukaan ei ole vuoronvaihtopalaverissa. Olen oppinut katsomaan kellonajan vielä seinäkellosta heti herättyäni.
Minun piti aloittaa päivystävänä lääkärinä terveyskeskuksessa klo 16. Virkatyöaika loppui klo 14, ja kun lyhyt matka oli kotiin, niin ajelin sinne ja ajattelin ottaa pienet torkut, että jaksaa sitten illan. No, heräsin klo 17.20, kännykkä ei ollutkaan herättänyt tai sitten en ollut pistänyt sitä soimaan. Kukaan ei jostain syystä edes päivystyksestä ollut soitellut perään, vaikka päivystävää lääkäriä ei näy missään. Pomo oli vielä siinä puoli kuuden jälkeen töissä ja tivasi, että olenko nyt tosiaan siinä kunnossa, että pystyn päivystämään.