Lue keskustelun säännöt.
Uskomattomin OIKEA syy, miksi olet myöhästynyt?
17.03.2016 |
Olen ollut tällä viikolla tärkeässä koulutuksessa, joka suurella todennäköisyydellä auttaa minua etenemään urallani. Ma aamuna olin lähdössä kotoa seitsemän aikoihin koulutukseen. Ajattelin ennen lähtöä viedä roskat ja tulla sitten hakemaan läppärin, auton avaimet yms. kotoa.
Pihalla naapurin isokokoinen ja todella riehakas koira oli päässyt vapaaksi ja juoksi täysillä minua päin. Kaaduin roskapussien kanssa pitkin pihaa ja siinä rytäkässä avaimet lensivät johonkin. Etsin niitä lähemmäs 20 minuuttia ennen kuin lopulta löysin ne, pääsin roskakatokselle ja takaisin kotiin. Tässä vaiheessa oli jo kiire. Nappasin tavarat kainaloon ja kiiruhdin autolle.
Autossa tunsin, että menkat aikoivat, lähes viikon etuajassa. Äkkiä huoltsikalle ja vessaan. No, huoltsikan vessan ovi tietysti juuttui kiinni... Odotin apua yli 10 minuuttia. Huoltsikan parkkiksella joku oli tällä aikaa ajanut autoni takakulmaan ja paennut paikalta. Lisää aikaa meni, kun selvitettiin huoltsikan pitäjän kanssa, onko kolhija jäänyt valvontakameroihin. Ei ollut, koska siihen kohtaan parkkista ei kameravalvonta yltänyt. Ei muuta kuin matkaa jatkamaan. Matkalle osui vielä poikkeuksellisen paha ruuhka, koska tiellä oli sattunut jokin onnettomuus.
Kun viimein pääsin koulutuspaikkaan, kengän korko juuttui ritilän väliin ja katkesi. Ilmestyin siis lopulta koulutukseen tunnin myöhässä ja sukkasillaan. Kyllä hävetti.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut myöhässä mistään, vaikka mitä olisi tapahtunut. Ennakoin ja ennakoin, ettei mikään voi mennä pieleen.
En ole myöhästynyt koskaan, vaikka muut ovat myöhästelleet, auto ei ole lähtenyt käyntiin, julkinen liikenne on tökkinyt tai lennot ovat olleet peruttu/myöhässä. Minulla on AINA plan A, plan B ja plan C joka asiaan. Vain kuolema (oma) voisi olla syy sille, että myöhästyisin. Ei edes kenenkään muun kuolema.
Halveksun myöhästyjiä.
Et siis ole vielä joutunut tarpeeksi hankalaan tilanteeseen ja ilmeisesti sinulla on monessa asiassa sen verran pelivaraa, että ennakointi onnistuu. Myös minä olen niitä ihmisiä, jotka ovat ajoissa, mutta neljännesvuosisadan mittaiseen työuraani mahtuu kuitenkin kaksi varttitunnin myöhästymistä.
Myöhästymisasioissa kannattaa pitää järki kädessä. Joskus voi olla tarpeellista hankkiutua paikalle vaikka pari päivää aiemmin ja maksaa hotelliyöt myöhästymisen mahdollisuuden eliminoimiseksi, mutta jos auto rikkoutuu junaradalle, kannattaa jäädä hoitamaan asiaa sen sijaan, että jättäisi auton siihen ja lähtisi juoksemaan töihin, jottei vain myöhästyisi. Mutta ethän sinä sellaiseen tilanteeseen joutuisi, vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi joskus ala-aste ikäisenä niin, että katselin piirrettyjä kotona ja huomasin myöhästyväni koulusta jos en juokse. Lähin sitten hirveellä kiireellä juosten ulos ovesta ja kas kummaa kengän nauhat jäi ulko-oven väliin ja avaimet oli tietenkin sisällä! Siinä mä pujottelin nauhoja irti kengistä ja lopulta 20min myöhässä jätin kengät ja nauhat sinne ja painelin sukkasilleen kouluun. Opettaja tokas vaan, että mulla on mahtavin mielikuvitus ja piti saarnan kuinka ei saa valehdella eikä päästänyt luokkaan ennenkuin kertoisin miksi olin oikeasti myöhässä. Ainut keino päästä siitä löyhytyksestä oli valehdella ja sanoa; anteeksi että olen myöhässä, nukuin pommiin! :)
Ex- mies oli edellisenä päivänä ennen baari-iltaansa vienyt auton kotipihasta kaverinsa luo. Ei vaan maininnut mulle mitään. Lähdin työharjoitteluun ja etsin autoa puoli tuntia taloyhtiön isolta parkkipaikalta. Lähdin harjoitteluun ja kerroin, että en löytänyt autoa niin myöhästyin. Opiskelija kaveri ei uskonut vaan väitti keksiväni uskomattomia tarinoita.
Koiranpentu HYPPÄSI toisen kerroksen parvekkelta! Juoksin pikkuhousuissa ja paitapuserossa, eripari kengissä portaat alas.. ja näin pennun ontuvan parkkipaikan läpi ! Eräs naapuri hoksasi tilanteen ja jahtasi koiran kiinni..
tässä välissä suihkusta tullut mies huuteli parveekkelta mitä hittoa.
no, mies vei uikuttavan ja vapisevan pennun eläinlääkäriin heittäen samalla minut töihin. Pomo onneksi uskoi, kun väänsi itkua ja vapisin "" Netta kuolee"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut myöhässä mistään, vaikka mitä olisi tapahtunut. Ennakoin ja ennakoin, ettei mikään voi mennä pieleen.
En ole myöhästynyt koskaan, vaikka muut ovat myöhästelleet, auto ei ole lähtenyt käyntiin, julkinen liikenne on tökkinyt tai lennot ovat olleet peruttu/myöhässä. Minulla on AINA plan A, plan B ja plan C joka asiaan. Vain kuolema (oma) voisi olla syy sille, että myöhästyisin. Ei edes kenenkään muun kuolema.
Halveksun myöhästyjiä.
Et siis ole vielä joutunut tarpeeksi hankalaan tilanteeseen ja ilmeisesti sinulla on monessa asiassa sen verran pelivaraa, että ennakointi onnistuu. Myös minä olen niitä ihmisiä, jotka ovat ajoissa, mutta neljännesvuosisadan mittaiseen työuraani mahtuu kuitenkin kaksi varttitunnin myöhästymistä.
Myöhästymisasioissa kannattaa pitää järki kädessä. Joskus voi olla tarpeellista hankkiutua paikalle vaikka pari päivää aiemmin ja maksaa hotelliyöt myöhästymisen mahdollisuuden eliminoimiseksi, mutta jos auto rikkoutuu junaradalle, kannattaa jäädä hoitamaan asiaa sen sijaan, että jättäisi auton siihen ja lähtisi juoksemaan töihin, jottei vain myöhästyisi. Mutta ethän sinä sellaiseen tilanteeseen joutuisi, vai mitä?
Olin jo ennen lapsia täsmällinen, enkä koskaan myöhästynyt mistään. Nyt olen viiden lapsen äiti ja siitä syystä entistä enemmän pidän huolta siitä, etten todellakaan myöhästy mistään koskaan.
Kun tiedän, että aivan minä tahansa aamuna kuka tahansa lapsista voi olla sairas, alkaa oksentaa, pesukone voi mennä rikki, auto voi hajota tai mitä tahansa, olen varautunut kaikkeen ja nappaan vain ensimmäisenä sen plan A:n. Jos se ei sovi, siirryn seuraavaan.
Minulla on aina vaihtovaatteet mukana siltä varalta, että kaadun työmatkalla kuralätäkköön tai joku kaataa kahvinsa päälleni. Minulla on aina käteistä mukana, etten jonkun kortin toimimattomuuden vuoksi myöhästyisi vaikka junasta. Minulla on aina kännykän vara-akku mukana. Aina on särkylääkettä, nenäliinat, kuukautissiteitä, neula ja lankaa, linkkari, varasukkahousut ja ties mitä mukana.
En oikeasti myöhästy koskaan mistään. En myöskään koskaan lähde viimeisellä mahdollisella bussilla, jolla vielä ehtii. Enkä jätä mitään viime tinkaan koskaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut myöhässä mistään, vaikka mitä olisi tapahtunut. Ennakoin ja ennakoin, ettei mikään voi mennä pieleen.
En ole myöhästynyt koskaan, vaikka muut ovat myöhästelleet, auto ei ole lähtenyt käyntiin, julkinen liikenne on tökkinyt tai lennot ovat olleet peruttu/myöhässä. Minulla on AINA plan A, plan B ja plan C joka asiaan. Vain kuolema (oma) voisi olla syy sille, että myöhästyisin. Ei edes kenenkään muun kuolema.
Halveksun myöhästyjiä.
Et siis ole vielä joutunut tarpeeksi hankalaan tilanteeseen ja ilmeisesti sinulla on monessa asiassa sen verran pelivaraa, että ennakointi onnistuu. Myös minä olen niitä ihmisiä, jotka ovat ajoissa, mutta neljännesvuosisadan mittaiseen työuraani mahtuu kuitenkin kaksi varttitunnin myöhästymistä.
Myöhästymisasioissa kannattaa pitää järki kädessä. Joskus voi olla tarpeellista hankkiutua paikalle vaikka pari päivää aiemmin ja maksaa hotelliyöt myöhästymisen mahdollisuuden eliminoimiseksi, mutta jos auto rikkoutuu junaradalle, kannattaa jäädä hoitamaan asiaa sen sijaan, että jättäisi auton siihen ja lähtisi juoksemaan töihin, jottei vain myöhästyisi. Mutta ethän sinä sellaiseen tilanteeseen joutuisi, vai mitä?
Olin jo ennen lapsia täsmällinen, enkä koskaan myöhästynyt mistään. Nyt olen viiden lapsen äiti ja siitä syystä entistä enemmän pidän huolta siitä, etten todellakaan myöhästy mistään koskaan.
Kun tiedän, että aivan minä tahansa aamuna kuka tahansa lapsista voi olla sairas, alkaa oksentaa, pesukone voi mennä rikki, auto voi hajota tai mitä tahansa, olen varautunut kaikkeen ja nappaan vain ensimmäisenä sen plan A:n. Jos se ei sovi, siirryn seuraavaan.
Minulla on aina vaihtovaatteet mukana siltä varalta, että kaadun työmatkalla kuralätäkköön tai joku kaataa kahvinsa päälleni. Minulla on aina käteistä mukana, etten jonkun kortin toimimattomuuden vuoksi myöhästyisi vaikka junasta. Minulla on aina kännykän vara-akku mukana. Aina on särkylääkettä, nenäliinat, kuukautissiteitä, neula ja lankaa, linkkari, varasukkahousut ja ties mitä mukana.
En oikeasti myöhästy koskaan mistään. En myöskään koskaan lähde viimeisellä mahdollisella bussilla, jolla vielä ehtii. Enkä jätä mitään viime tinkaan koskaan.
ap
Mutta entäpä jos sinulta menee työmatkalla jalka poikki? Tai jos sinulle käy niin kuin minulle kerran paikallisjunassa, joka jumittui tunneiksi keskelle lumista ja tietöntä peltoa? Mitkä ovat suunnitelmat A, B ja C?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut myöhässä mistään, vaikka mitä olisi tapahtunut. Ennakoin ja ennakoin, ettei mikään voi mennä pieleen.
En ole myöhästynyt koskaan, vaikka muut ovat myöhästelleet, auto ei ole lähtenyt käyntiin, julkinen liikenne on tökkinyt tai lennot ovat olleet peruttu/myöhässä. Minulla on AINA plan A, plan B ja plan C joka asiaan. Vain kuolema (oma) voisi olla syy sille, että myöhästyisin. Ei edes kenenkään muun kuolema.
Halveksun myöhästyjiä.
Et siis ole vielä joutunut tarpeeksi hankalaan tilanteeseen ja ilmeisesti sinulla on monessa asiassa sen verran pelivaraa, että ennakointi onnistuu. Myös minä olen niitä ihmisiä, jotka ovat ajoissa, mutta neljännesvuosisadan mittaiseen työuraani mahtuu kuitenkin kaksi varttitunnin myöhästymistä.
Myöhästymisasioissa kannattaa pitää järki kädessä. Joskus voi olla tarpeellista hankkiutua paikalle vaikka pari päivää aiemmin ja maksaa hotelliyöt myöhästymisen mahdollisuuden eliminoimiseksi, mutta jos auto rikkoutuu junaradalle, kannattaa jäädä hoitamaan asiaa sen sijaan, että jättäisi auton siihen ja lähtisi juoksemaan töihin, jottei vain myöhästyisi. Mutta ethän sinä sellaiseen tilanteeseen joutuisi, vai mitä?
Olin jo ennen lapsia täsmällinen, enkä koskaan myöhästynyt mistään. Nyt olen viiden lapsen äiti ja siitä syystä entistä enemmän pidän huolta siitä, etten todellakaan myöhästy mistään koskaan.
Kun tiedän, että aivan minä tahansa aamuna kuka tahansa lapsista voi olla sairas, alkaa oksentaa, pesukone voi mennä rikki, auto voi hajota tai mitä tahansa, olen varautunut kaikkeen ja nappaan vain ensimmäisenä sen plan A:n. Jos se ei sovi, siirryn seuraavaan.
Minulla on aina vaihtovaatteet mukana siltä varalta, että kaadun työmatkalla kuralätäkköön tai joku kaataa kahvinsa päälleni. Minulla on aina käteistä mukana, etten jonkun kortin toimimattomuuden vuoksi myöhästyisi vaikka junasta. Minulla on aina kännykän vara-akku mukana. Aina on särkylääkettä, nenäliinat, kuukautissiteitä, neula ja lankaa, linkkari, varasukkahousut ja ties mitä mukana.
En oikeasti myöhästy koskaan mistään. En myöskään koskaan lähde viimeisellä mahdollisella bussilla, jolla vielä ehtii. Enkä jätä mitään viime tinkaan koskaan.
ap
En minäkään koskaan jätä viimeisen bussin varaan ja olen usein naurettavan ajoissa. Mutta tapanani ei ole varautua siihen, että lähtöhetkellä en pääse ovesta ulos ja joudun odottamaan toista tuntia ulospääsyä.
Sehän tän ketjun jutuissa niin älytöntä onkin: on varauduttu niihin todennäköisiin, kuten hajoava bussi tms, muttei johonkin epätavallisiin, kuten varisparven hyökkäilyihin.
Kyllä mullakin on tapana varata ekstra-aikaa supertärkeisiin juttuihin, kuten lento tai työhaastattelu. Mutta en mä rupeis aamuviideltä omaa ulko-ovea rutiinisti tsekkailemaan, jos siitä olisikin lukko rikki ja ehtisin hälyttää jonkun ovea avaamaan. On olemassa huolimattomuudesta tai välinpitämättömyydestä johtuvaa myöhästelyä ja force majeure -myöhästelyä. Aivan eri asia, jälkimmäisestä ei voi syyttää.
T. Se omassa kodissaan lukkojen takana ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran autoni ei suostunut sammumaan. Virtalukko hajosi, ja avain jäi käteen. Ei sitä voinut jättää firman parkkihalliin käyntiinkään. Ajoin kotiin ja irrotin bensaletkun, johan sammui. Sit taksilla töihin. Myöhöstyin tunnin.
Tämä joka ei koskaan myöhästy. Olet varmastikin varautunut myös siihen, että jos taivaalta sataa vaikka apinoita, mitä silloin teet? kaikki kuitenkin on mahdollista, sinun pitää olla varautunut siis KAIKKEEN MIKÄ ON MAHDOLLISTA TAI MAHDOTONTA TÄSSÄ MAAILMANKAIKKEUDESSA, jotta voit sanoa, ettet koskaan myöhästy ja sinulla on kaikkeen suunnitelma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran autoni ei suostunut sammumaan. Virtalukko hajosi, ja avain jäi käteen. Ei sitä voinut jättää firman parkkihalliin käyntiinkään. Ajoin kotiin ja irrotin bensaletkun, johan sammui. Sit taksilla töihin. Myöhöstyin tunnin.
Ja mainittakoon, että oon yleensä aina ajoissa, ja pidän myöhöstelyä epäkunnioittavana. Mut kaikkea ei voi ennakoida.
Jännä muuten tää aloitus, kun tänään myös hesarissa oli ilmoitus, että etsitään myöhästymistarinoita tulevaan juttuun. Ok mulla on täällä sairaana tylsää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies oli ollut yötä mun luona ja aamupäivällä lähti takaisin kotiinsa omalla autollaan. Oli sitten vahingossa ottanu munkin auton avaimet pöydältä. Jonkin ajan kuluttua miehen lähdöstä, olin tekemässä itsekin lähtöä töihin päin.
Matkaa on sen vertaa, ettei sitä kävellen tai pyörällä mennä, eikä myöskään kulje busseja, kun sen verran syrjässä asun. Minulla ei myöskään lähettyvillä asu ketään tuttuja, ystäviä tai sukulaisia, joista joku ois voinu mut heittää töihin.
Pöydällä oli autotallin avaimet, jotka siitä ajattelemattomuuttani nappasin mukaan, aukasin ulko-oven ja kävelin autolle. Autoon istuutuessani hoksasin, että missä mun avaimet on ja että mitä hemmettiä mulla on autotallin avaimet kädessä.
Nousin autosta aikeissani mennä sisälle etsimään avaimia, mutta ovihan oli lukossa ja talon avaimet oli samassa nipussa auton avainten kanssa. Soitin sitten miehelle ja kysyin, ettei onko sattumoisin ottanu mun avaimet mukaan. No olihan se. Ei kauheen kaukana ehtiny olla, tuli takaisin, antoi avaimet ja lähdin töihin.
Matkalla töihin autosta puhkesi rengas. Luojan kiitos, osaan vaihtaa autoon renkaat, joten aloin laittamaan vararengasta siihen. En ole siinä hommassa mikään nopea, joten meni aikaa.
Pääsin onneksi töihin, vaikkakin aika helvetin myöhässä. Meni muutenkin koko työpäivä päin persettä, mutta näimpä se yleensä menee, jos koko aamukin jo alkaa vastoinkäymisillä.
No ei niin uskomaton, mutta ärsytti suuresti. olin lähdössä puhumaan erääseen seminaariin ja päätin aamulla laittaa hiukseni normaalia paremmin, mutta hiusharja juuttuikin tukevasti hiuksiini kiinni. Sitä sitten räpelsin puoli tuntia auki ja lopulta oli pakko leikattiin vähän tukkaa. Myöhässä ihan harakkana sitten saavuin paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI mitään ihmeellistä. Helsingissä kovana lumitalvena: Kotoa työpaikalle matkaa noin 8 km, tiedossa kokous heti aamulla. Oli niitä talvia kun Helsinki oli Suomen lumisimpia paikkoja ja liikenne sen mukaista. Lähdin varan vuoksi tuntia ennen kokouksen alkua, ja hyvä niin koska bussi juuttui lumeen. Kapea tie meni kokonaan tukkoon eli oli pakko siirtyä toisen tien varteen, toiselle pysäkille. Onneksi näiden kahden välillä olevia jalkakäytäviä ei ollut aurattu, joten rämmin sellaisessa puolisääreen ulottuvassa umpihangessa. No, pääsin pysäkille ja bussiin, joka sitten simahti 2 pysäkin jälkeen. Kolmas bussi vei perille, enkä myöhästynyt kuin 15 min. 8 km matka vei siis 1 h 15 min ja 2/3 kulkuvälineestä simahti matkalle.
Paras taitaa kuitenkin olla kotimatka kauan sitten. Hyppäsin bussiin Rautatietorilla, ja vähän ajan kuluttua aloin ihmetellä tautisen hidasta matkantekoa. Matka Hakaniemeen kesti tunnin, siellä loppui kärsivällisyys ja hyppäsin kyydistä. Syyksi selvisi Sörnäisten katuajot, joiden olemassaolosta en ollut tietoinen. Onneksi loppuivat seuraavana vuonna.
Olin menossa junalla Helsingistä Tampereelle, kun Riihimäen ja Hämeenlinnan välillä juna yhtäkkiä pysähtyi ja lähti takaisin Helsinkiin päin. Junassa kuulutettiin, että konduktööri oli unohtunut Riihimäen asemalle ja junan piti palata hakemaan häntä. Itse en onneksi tämän takia mistään myöhästynyt, mutta samassa vaunussa oli brittituristeja, joilla jutuistaan päätellen oli kiire johonkin jatkoyhteyteen. Kuulutus tietenkin tuli vain suomeksi, joten he eivät edes ymmärtäneet mistä on kyse kun juna yhtäkkiä lähtikin takaisin päin...
Vierailija kirjoitti:
Olin ulkomailla töissä. Pomoni ei osannut juurikaan englantia. Hän kompensoi sitä huutamalla tankeroenglantinsa kovalla äänellä. Hän antoi minulle lapun, jossa oli viikonpäivät ja niitten perässä numero. Pomo osoitti maanantaita ja sanoi "JUU COME FAIF!!". Menin viideksi, työporukka odotti siellä ja päivä alkoi. Pomo osoitti lapusta seuraavan päivän ja sanoi "JUU COME SIX!!". Tulin kuudeksi. Seuraavana päivänä juu come seven ja minähän menin. Sitten piti mennä kahdeksaan eikä ketään paikalla. Muuta kuin vihainen toimistosihteeri joka osasi englantia ja kysyi miksi tulen kahdeksaan kun piti tulla kuuteen. Näytin lappua että tässä lukee että kahdeksan. Niin. Kahdeksas päivä kesäkuuta. Siitä vaan puuttui kuukauden numero perästä. Kävi ilmi että mulle oli vaan kerrottu että seuraava päivä on työpäivä. Kellonaikaa ei oltu kerrottu, olin mennyt mäihällä oikeisiin aikoihin. Tunsin itseni tosi tyhmäksi.
Et sitten itse kuitenkaan viitsinyt opetella paikallista kieltä ja silti kehtaat pomon kielitaidosta valittaa.
Tulin yläasteella aamulla kouluun ja olin muutenkin jo minuutin myöhässä ja huomasin aulassa että minulla on paita väärinpäin ja piti käydä vessassa kääntämässä se. Oli noloa ja ikävää koska muutenkin myöhästelin paljon siihen aikaan :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut myöhässä mistään, vaikka mitä olisi tapahtunut. Ennakoin ja ennakoin, ettei mikään voi mennä pieleen.
En ole myöhästynyt koskaan, vaikka muut ovat myöhästelleet, auto ei ole lähtenyt käyntiin, julkinen liikenne on tökkinyt tai lennot ovat olleet peruttu/myöhässä. Minulla on AINA plan A, plan B ja plan C joka asiaan. Vain kuolema (oma) voisi olla syy sille, että myöhästyisin. Ei edes kenenkään muun kuolema.
Halveksun myöhästyjiä.
Et siis ole vielä joutunut tarpeeksi hankalaan tilanteeseen ja ilmeisesti sinulla on monessa asiassa sen verran pelivaraa, että ennakointi onnistuu. Myös minä olen niitä ihmisiä, jotka ovat ajoissa, mutta neljännesvuosisadan mittaiseen työuraani mahtuu kuitenkin kaksi varttitunnin myöhästymistä.
Myöhästymisasioissa kannattaa pitää järki kädessä. Joskus voi olla tarpeellista hankkiutua paikalle vaikka pari päivää aiemmin ja maksaa hotelliyöt myöhästymisen mahdollisuuden eliminoimiseksi, mutta jos auto rikkoutuu junaradalle, kannattaa jäädä hoitamaan asiaa sen sijaan, että jättäisi auton siihen ja lähtisi juoksemaan töihin, jottei vain myöhästyisi. Mutta ethän sinä sellaiseen tilanteeseen joutuisi, vai mitä?
Olin jo ennen lapsia täsmällinen, enkä koskaan myöhästynyt mistään. Nyt olen viiden lapsen äiti ja siitä syystä entistä enemmän pidän huolta siitä, etten todellakaan myöhästy mistään koskaan.
Kun tiedän, että aivan minä tahansa aamuna kuka tahansa lapsista voi olla sairas, alkaa oksentaa, pesukone voi mennä rikki, auto voi hajota tai mitä tahansa, olen varautunut kaikkeen ja nappaan vain ensimmäisenä sen plan A:n. Jos se ei sovi, siirryn seuraavaan.
Minulla on aina vaihtovaatteet mukana siltä varalta, että kaadun työmatkalla kuralätäkköön tai joku kaataa kahvinsa päälleni. Minulla on aina käteistä mukana, etten jonkun kortin toimimattomuuden vuoksi myöhästyisi vaikka junasta. Minulla on aina kännykän vara-akku mukana. Aina on särkylääkettä, nenäliinat, kuukautissiteitä, neula ja lankaa, linkkari, varasukkahousut ja ties mitä mukana.
En oikeasti myöhästy koskaan mistään. En myöskään koskaan lähde viimeisellä mahdollisella bussilla, jolla vielä ehtii. Enkä jätä mitään viime tinkaan koskaan.
ap
Miksi esiinnyt ap-nimellä, kun et ole minä?
T: oikea ap
PS. Kertokaa lisää myöhästymistarinoita, nämä on hauskoja! :D En siis selvästi ole ainoa, jolle on sattunut ja tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut myöhässä mistään, vaikka mitä olisi tapahtunut. Ennakoin ja ennakoin, ettei mikään voi mennä pieleen.
En ole myöhästynyt koskaan, vaikka muut ovat myöhästelleet, auto ei ole lähtenyt käyntiin, julkinen liikenne on tökkinyt tai lennot ovat olleet peruttu/myöhässä. Minulla on AINA plan A, plan B ja plan C joka asiaan. Vain kuolema (oma) voisi olla syy sille, että myöhästyisin. Ei edes kenenkään muun kuolema.
Halveksun myöhästyjiä.
Et siis ole vielä joutunut tarpeeksi hankalaan tilanteeseen ja ilmeisesti sinulla on monessa asiassa sen verran pelivaraa, että ennakointi onnistuu. Myös minä olen niitä ihmisiä, jotka ovat ajoissa, mutta neljännesvuosisadan mittaiseen työuraani mahtuu kuitenkin kaksi varttitunnin myöhästymistä.
Myöhästymisasioissa kannattaa pitää järki kädessä. Joskus voi olla tarpeellista hankkiutua paikalle vaikka pari päivää aiemmin ja maksaa hotelliyöt myöhästymisen mahdollisuuden eliminoimiseksi, mutta jos auto rikkoutuu junaradalle, kannattaa jäädä hoitamaan asiaa sen sijaan, että jättäisi auton siihen ja lähtisi juoksemaan töihin, jottei vain myöhästyisi. Mutta ethän sinä sellaiseen tilanteeseen joutuisi, vai mitä?
Olin jo ennen lapsia täsmällinen, enkä koskaan myöhästynyt mistään. Nyt olen viiden lapsen äiti ja siitä syystä entistä enemmän pidän huolta siitä, etten todellakaan myöhästy mistään koskaan.
Kun tiedän, että aivan minä tahansa aamuna kuka tahansa lapsista voi olla sairas, alkaa oksentaa, pesukone voi mennä rikki, auto voi hajota tai mitä tahansa, olen varautunut kaikkeen ja nappaan vain ensimmäisenä sen plan A:n. Jos se ei sovi, siirryn seuraavaan.
Minulla on aina vaihtovaatteet mukana siltä varalta, että kaadun työmatkalla kuralätäkköön tai joku kaataa kahvinsa päälleni. Minulla on aina käteistä mukana, etten jonkun kortin toimimattomuuden vuoksi myöhästyisi vaikka junasta. Minulla on aina kännykän vara-akku mukana. Aina on särkylääkettä, nenäliinat, kuukautissiteitä, neula ja lankaa, linkkari, varasukkahousut ja ties mitä mukana.
En oikeasti myöhästy koskaan mistään. En myöskään koskaan lähde viimeisellä mahdollisella bussilla, jolla vielä ehtii. Enkä jätä mitään viime tinkaan koskaan.
ap
Mutta silti teit tällaisen aloituksen, jossa jo heti avausviestissä kerrot myöhästymisestäsi? :D Vaikka et siis ole ikinä myöhästynyt mistään!
Taitaa nyt olla vähän rankemmalla kädellä värikynää mukana näissä sinun saduissasi.
Tapahtui 90-luvulla: Oli työhaastattelu Otaniemessä. Olin laittautunut työhaastatteluun oikein asiallisiin vaatteisiin, jakkupukuun, meikannut asiallisesti, käynyt kampaajalla tukkani siistimässä ja harjoitellut kovasti.
Astuin bussista, ehdin tuskin jalkaa saada kadulle kun persauksistani kuului outo ääni ja tuli isot ripulipaskat housuun. No voi helvetin helvetti!
Bongasin huoltoaseman ja painelin sinne pyykille. Menin invavessaan, se naisten monikoppivessa ei oikeen nyt käynyt...Pesin käsisaippualla kalsarit ja sukkahousut, ja kuivasin ne käsienkuivaajan alla. Hame ei ollut tärveltynyt, onneksi. Myöhästyin 5 minuuttia, pahoittelin kovasti että linja-autosta oli kumi puhjennut, ja vaihtoyhteyttä piti vähän odottaa.
Haai-stattelu meni hyvin, ei ilmeisesti lemunnut mikään. Sain sen paikan.