Lue keskustelun säännöt.
HS: Psykologi: Ihmisten itsekeskeisyys johtaa avioeroihin – oma onni kiinnostaa enemmän kuin lasten
15.03.2016 |
http://www.hs.fi/elama/a1458010220864
Psykologi Kari Kiianmaa ei jaksa enää kuunnella, miten ”ihmisillä on oikeus olla onnellisia”.
Psykologi, parisuhdekouluttaja Kari Kiianmaa on kuullut paljon selityksiä, miksi ihmiset haluavat erota. Hänen mielestään monet eroavat heppoisin perustein. Vanhemmat eivät aina mieti edes lastensa etua, kun haluavat erota.
// Mitä mieltä olette, ovatko erotaanko liian helposti ja liian itsekeskeisistä syistä?
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parin pitää olla onnellisia ja puhaltaa yhteen hiileen. Ei se onnistu, että väkisin ollaan yhdessä vaikka mieli haluaisi muualle.
Miksi ihmeessä sitten edes mennään yhteen ja hankitaan lapsia, jos tietää olevansa kuin tuuliviiri, joka muuttaa mieltään heti kun joku asia vähän vastustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset eroaa usein hyvin heppoisistakin syistä. Osittain senkin vuoksi, kun lapset jää lähes aina äitille erossa jos äiti vaan haluaa. Miehelle ero tietää sekä vaimosta että lapsista eroamista. Tämän vuoksi miehelle perheen yhdessä pysyminen on tärkeämpää.
yh "liitossa" kirjoitti:
Harkitsen vakavasti eroa. Ahdistaa niin paljon, että saanut migreenilääkityksen ja viimeksi havaittu sydänongelma. Jos jatkan samalla tavalla nalkuttamatta puolisoa tukien (arki minun vastuullani, mies kotona kun lapset menee nukkumaan jne) niin olen aika varma ettei ongelmat helpotu. Suhdetta takana 16 v. Kuinka kauan pitäisi jatkaa? Onko ydinperheen illuusio lapsille tärkeämpi kuin terve äiti?
mutta hyvänen aika... jos olet yksinhuoltaja, niin millä tavalla tilanteesi voisi olla yhtään helpompi. Sitten sinä ainakin olet yksin. Tämä on niin absurdia, että en vaan voi käsittää. Miten naiset kuvittelevat, että he pääsevät yksinhuoltajana helpommalla?
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen liian monta naista, jotka katuvat eroaan, kun jättivät hyvän ja kunnollisen miehen. Huonomman ovat saaneet tilalle monesti.
Minä en tiedä yhtäkään. Itsekin vaihdoin parhaaseen mahdolliseen.
Moni eroaa pelkästään siksi että kaipaa seikkailuja, uusia miehiä/naisia ja ovat vaan kyllästyneet. Todennäköisesti harvemmalla on mitään rankkaa riitelyä tai oikeaa ongelmaa eron taustalla. Tuollaiset kyllästymiserohalut pitäisi pystyä laittamaan syrjään siksi aikaa kun lapset on pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä erotaan liian helposti ja kyllä, aivan liian itsekeskeisistä syistä.
Totta kai erityisesti nuorissa perheissä ja pienten lasten kanssa on vaikeeta. Mutta kun asennoituu niin että tämän ymmärtää, tajuaa sen olevan tilapäistä, pistää asiat tärkeysjärjestykseen, tekee parhaansa siinä mitä tekee ja jättää turhat tekemättä, toinen toista tukien ja huumorilla, siitä selviää ja päivä päivältä helpottaa. Ennen kuin huomaakaan, lapset ovat jo isoja ja muuttavat pois kotoa. Aika menee sitä nopeammin mitä vuodet kuluu.
En oikein tiedä, mistä tämä oikeus onneen-hekuman hyysääjien pauhina on lähtenyt, mutta median lempilapsi se kyllä on ja esimerkiksi ET-lehti on tehnyt oikein palkinnonarvoisen työn erottaessaan isovanhempisukupolven lapsista ja lapsenlapsista. Kun lehti sai tämän mantransa vietyä käytännön toteutuksen tasolle, seuraava vaihe on erottaa mammat ja papat, koska jokaisella on oikeus YKSILÖLLISEEN onneen.
Taisi osua omaan nilkkaan tuo professorin mielipide. :D
FYI, professori puhui itsekkäistä vanhemmista. Isovanhemmat ovat lapsensa jo kasvattaneet - mutta ilmeisesti eivät kovinkaan hyvin, koska nykyvanhemmat ovat nautinnonhaluisia kaikki-heti-mulle-nyt -ihmisiä. Siinä paljon lapset paina, kun isukki ja äityli totetuttavat itseään, varsinkin siinä, miten ihanan vihreää ja mehevää ruoho onkaan aidan toisella puolella.
Vierailija kirjoitti:
yh "liitossa" kirjoitti:
Harkitsen vakavasti eroa. Ahdistaa niin paljon, että saanut migreenilääkityksen ja viimeksi havaittu sydänongelma. Jos jatkan samalla tavalla nalkuttamatta puolisoa tukien (arki minun vastuullani, mies kotona kun lapset menee nukkumaan jne) niin olen aika varma ettei ongelmat helpotu. Suhdetta takana 16 v. Kuinka kauan pitäisi jatkaa? Onko ydinperheen illuusio lapsille tärkeämpi kuin terve äiti?
mutta hyvänen aika... jos olet yksinhuoltaja, niin millä tavalla tilanteesi voisi olla yhtään helpompi. Sitten sinä ainakin olet yksin. Tämä on niin absurdia, että en vaan voi käsittää. Miten naiset kuvittelevat, että he pääsevät yksinhuoltajana helpommalla?
No, jos nainen on vastuussa kodista ja lapsista kuten yksinhuoltaja miehen yksipuolisella päätöksellä, niin siinä rakkaus kuihtuu ja puoliso aiheuttaa lopulta pelkkää vitutusta sekä lisäkotitöitä. Eron jälkeen vitutus helpottaa ja kotityöt vähenee.
Miksi pitäisi alistua kynnysmatoksi loppuelämäkseen itsekkäälle miehelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät aina mieti edes lastensa etua, kun haluavat erota.
Vaimon mielestä lapset ovat kaikki kaikessa ja parisuhteen voi unohtaa kun lapsiluku on täynnä. No, ihan lasten edun vuoksi odottelen hieman ennen kuin nostan kytkintä.
Tämä Kari voisi myös miettiä, että miltä lapsista tuntuu olla perheessä, jossa äidin ja isän välit ovat pahasti tulehtuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa psykologi väitti, että moni eroaa, koska kuvittelee eron tekevän elämästä helpompaa ja onnellisempaa.
Voisiko, joku eronnut, jonka eron syy ei ole ollut puolison väkivalta, alkoholismi tms. vaan "kasvoimme erilleen" kertoa, tekikö se ero elämästä helpompaa ja onnellisempaa vai kaduttaako?
Nämä ihmiset jotka täälläkin valittivat suoraa huutoa kuinka vähän miehet tekevät, kuinka itse tekee enemmän ja paremmin ja kuinka ne pyykitkään ei koskaan tule oikein ripustettua. Tai ne, jotka eivät jaksa kun mies haluaa olla lasten kanssa liikaa, ei jaksa kuunnella omia tilityksiä jatkuvasti jne. Laittavat deadlineja: jos mikään ei muutu, ensi vuonna eroan. Ja yhden viikonlopun jälkeen uhoavat kuinka helppoa elämä on ilman miestä. Eivät oikeasti ole miettineet mitä yksinhuoltajuus on, kuinka se kaikki kotityö jää itselle, ei ole arjessa vastuunjakajaa ollenkaan. Ja kuinka se haaveilu unelmien miehestä joka olisi paljon parempi kuin nykyinen, siinä ei taas mietitä yhtään ettei tuo prinssi kuitenkaan olisi niiden lapsien isä.
Mutta sitten on meitä, jotka olemme eronneet vaikka ei ole ollut alkoholismia eikä väkivaltaa ja olemme siihen tyytyväisiä. Minä mietin asian pitkään. Riitaa ei tullut kotiasioista, koska riitaa ei tullut kun ei enää puhuttu mistään, annoin monta vuotta kaikessa periksi. Mitään muutakaan yhteistä ei ollut, ei edes halauksia. Jos kotona ahdistaa kaikkia niin silloin kannattaa erota. Nyt on paljon onnellisemmat kodit aikuisilla lapsilla vierailla joissa molemmissa on helpompi hengittää. Meilläkin liittoa kesti 30 vuotta, eli jos siinä ajassa ei ole opittu elämään molempia tyydyttävällä tavalla niin eikö silloin jo saa erota, vaikka ilman väkivaltaa tai alkoholismia?
Moni eroon päätyvä nainen on ollut käytännössä yksinhuoltaja jo avioliiton aikana.
Ja moni mies.
Niistä jotka eroa hakevat?
Naiset ovat aloitteellisempia kuin miehet http://www.nainen.com/naiset-ehdottavat-avioeroa-miehia-useammin-parisuhteissa-eroaloite-tulee-tasapuolisemmin/ ja tutkimuksiin perustuu myös se että kotitöitä naiset tekevät yhä miehiä enemmän. "
Rosenfeld kertoi Huffington Postille, että tutkimustulokset antavat uskottavuutta sille ajatukselle, että osa naisista kokee olonsa tukahdetuksi ja sorretuksi eri sukupuolta olevien avioliitoissa.
“Se tukee teoriaa, johon sosiologit viittaavat ‘pysähtyneenä sukupuolivallankumouksena’, eli vaikka naisten roolit yhteiskunnassa ovat muuttuneet, ovat naisten roolit perheissä muuttuneet hitaasti”, Rosenfeld sanoi mainiten samalla miesten oletuksen, että vaimot tekevät suuren osa kotitöistä ja lastenhoidosta, vaikka avioliiton molemmat osapuolet olisivat töissä."
Jenkkitutkimuksissa pitää ottaa huomioon se, että siellä sukupuoliroolit (etenkin "raamattuvyöhykkeellä") ovat paljon perinteisempiä kuin täällä. Miehet maksavat aina treffeillä, naiset pitävät kotia yllä. Suomessa asiat ovat vähän toisin.
Niin luulenkin että naiset kokevat nykyisin saavansa melko vähän perinteisestä parisuhteesta. He ansaitsevat itse eivätkä hoida kotia tyytyväisenä miehen elättäessä heidät. Naiset eivät tarvitse parisuhdetta taloudellisen turvan takia. Odotukset parisuhteelta on kokonaan toisenlaiset kuin esim. 50-luvulla. Onko miehet pystyneet vastaamaan näihin odotuksiin? ...varmasti osa on toiset taas ei.
Minusta tuntuu, etä nykynaiset eivät oikein itsekään tiedä mitä tahtovat. Miehillä on vaikea työ olla vastaamassa odotuksiin, jotka muuttuvat parisuhteen aikanakin, joskus useampaankin otteeseen. Kuitenkin nainen on vain parisuhteen puolikas, ei mikään hallitsija, jonka odotuksia ja toiveita miehen pitäisi olla täyttämässä. Tätä ei aina muisteta niinä arkisina kausina, joita lähes jokaisessa pitkässä parisuhteessa on, vaan nainen hakee eron, koska hänellä on "oikeus omaan onneen".
Ei kai miehen pakko ole niihin odotuksiin vastatakkaan. Nainen vain hakee eroa kun ei saa parisuhteesta sitä mitä siltä odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät aina mieti edes lastensa etua, kun haluavat erota.
Vaimon mielestä lapset ovat kaikki kaikessa ja parisuhteen voi unohtaa kun lapsiluku on täynnä. No, ihan lasten edun vuoksi odottelen hieman ennen kuin nostan kytkintä.
Tämä Kari voisi myös miettiä, että miltä lapsista tuntuu olla perheessä, jossa äidin ja isän välit ovat pahasti tulehtuneet.
No eihän tilanne teillä ole edes paha. Vaimosi varmaan kuitenkin tekee enemmän kuin osansa kotitöistä ja lastenhoidosta ja arki rullaa.
Tuskin yksinhuoltajamaisesti puurrat ja vaimo juoksee omissa menoissaan, ryyppää viikonloput ja pettää?
Parin vuoden päästä se tunne ja parisuhde voi löytyäkin uudestaan, jos parisuhde on nyt jäähyllä.
Parisuhde on aina kahden ihmisen kompromissi.
Molemmat joutuvat antamaan vähän periksi omastaan, ja vielä enemmän silloin kun on lapsia.
Ja koko ajan tuntuu että ei riitä mihinkään.
Eroamiset tapahtuu monesti sen seurauksena että molemmat ovat laiminlyöneet omat tai toisen tarpeet.
Eikä ole osattu joustaa tai tukea tarpeeksi.
Tärkeää on myös suhde lähellä oleviin muihin lapsiperheisiin, jos sitä ei ole ja esim. isä on toivoton mököttäjä joka ei saa sanaa suustaan hiekkalaatikolla eikä halua tai uskalla ottaa kontaktia muiden lasten vanhempiin niin voivoi.
Itseäni miehenä kyllä harmittaa nyt kun muutimme uudelle alueelle jossa ei olla onnistuttu luomaan yhteyttä lähimpiin naapureihin joilla myös lapsia.
Ei vaan ole aikaa kun on tuo työnperkele ja pitäisi yrittää huoltaa omaa kuntoakin että edes jotain jaksaisi.
Ja vaimolla vaativa työ jonka vuoksi joutuu olemaan aika paljon poissa iltaisin.
Ja välillä tietty panettaa ihan homona (pitäsköhän kokeilla karvanaaman kanssa?).
Eikä vaimo jaksa antaa edes lämmintä kättä...ei mikään ihme että miehet haluaa välillä vierasta.
Siinä "pettämisessä" se parisuhteen raja vaan laajenee ja eikös tämä kuitenkin ole silloin win-win-tilanne?
Siis jos mies tulee takaisin dippireissun jälkeen ilman tauteja?
Ei ole tänä päivänä helppoa pyörittää lapsiperhettä kun yhteiskuntakin vähentää tukeaan vaikka tarve uusille terveille veronmaksajille on suuri.
Älkääkä tulko lapsettomat lässyttämään että mitäs teitte ne lapset.
On teidätkin tänne pantu alulle, joko tarkoituksella tai puolivahingossa.
(Hupsis, laitoin munan sinne pilluun ja sieltähän putkahti lapsi)
Eli yhteisessä veneessä tässä ollaan ja kaikkia tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät aina mieti edes lastensa etua, kun haluavat erota.
Vaimon mielestä lapset ovat kaikki kaikessa ja parisuhteen voi unohtaa kun lapsiluku on täynnä. No, ihan lasten edun vuoksi odottelen hieman ennen kuin nostan kytkintä.
Tämä Kari voisi myös miettiä, että miltä lapsista tuntuu olla perheessä, jossa äidin ja isän välit ovat pahasti tulehtuneet.
No eihän tilanne teillä ole edes paha. Vaimosi varmaan kuitenkin tekee enemmän kuin osansa kotitöistä ja lastenhoidosta ja arki rullaa.
Tuskin yksinhuoltajamaisesti puurrat ja vaimo juoksee omissa menoissaan, ryyppää viikonloput ja pettää?
Parin vuoden päästä se tunne ja parisuhde voi löytyäkin uudestaan, jos parisuhde on nyt jäähyllä.
Ilmeisesti yrität vihjata, että minä en tee mitään kotona? Sanottakoon, että enemmän minä olen lasten kanssa ja kuskaan heitä harrastuksiin jne. Ja kotitöitä tehdään ihan tasapuolisesti.
Saattaa olla, että parisuhde on nyt jäähyllä vaimon mielestä, mutta eipä se enää siitä palaa. Kun lapset ovat hieman isommat, niin minä lähden melko suurella todennäköisyyllä tästä liitosta.
Vierailija kirjoitti:
Naiset eroaa usein hyvin heppoisistakin syistä. Osittain senkin vuoksi, kun lapset jää lähes aina äitille erossa jos äiti vaan haluaa. Miehelle ero tietää sekä vaimosta että lapsista eroamista. Tämän vuoksi miehelle perheen yhdessä pysyminen on tärkeämpää.
Tämä on ihan totta, tosin on miehiäkin jotka eroaa heppoisista syistä. Mutta ero on helpompi naiselle, yleensä. Siksi se eron syy on usein parempi/vahvempi kun mies hakee eroa. Naisten hakemissa eroissa voi olla vaikka mitä syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät aina mieti edes lastensa etua, kun haluavat erota.
Vaimon mielestä lapset ovat kaikki kaikessa ja parisuhteen voi unohtaa kun lapsiluku on täynnä. No, ihan lasten edun vuoksi odottelen hieman ennen kuin nostan kytkintä.
Tämä Kari voisi myös miettiä, että miltä lapsista tuntuu olla perheessä, jossa äidin ja isän välit ovat pahasti tulehtuneet.
No eihän tilanne teillä ole edes paha. Vaimosi varmaan kuitenkin tekee enemmän kuin osansa kotitöistä ja lastenhoidosta ja arki rullaa.
Tuskin yksinhuoltajamaisesti puurrat ja vaimo juoksee omissa menoissaan, ryyppää viikonloput ja pettää?
Parin vuoden päästä se tunne ja parisuhde voi löytyäkin uudestaan, jos parisuhde on nyt jäähyllä.
Ilmeisesti yrität vihjata, että minä en tee mitään kotona? Sanottakoon, että enemmän minä olen lasten kanssa ja kuskaan heitä harrastuksiin jne. Ja kotitöitä tehdään ihan tasapuolisesti.
Saattaa olla, että parisuhde on nyt jäähyllä vaimon mielestä, mutta eipä se enää siitä palaa. Kun lapset ovat hieman isommat, niin minä lähden melko suurella todennäköisyyllä tästä liitosta.
En vihjaa, ettet tee osuuttasi, vaan vihjaan, että vaimosi varmaan hoitaa oman osansa lapsista ja kotitöistä eli arki rullaa. Jos olisit nainen, sinulle sanottaisiin, että pitäisi olla kiitollinen osallistuvasta puolisosta, vaikka mies olisi omalla päätöksellä siirtynyt toiseen huoneeseen nukkumaan.
Olen kyllä samaa mieltä, että loputtomiin ei rakkaudettomaan liittoon kannata tuhlata aikaa. Sinun perhetilanteesi on kuitenkin muilta osin siedettävä, joten pari vuotta lasten edun vuoksi voi vielä katsoa tilannetta. Ehkä vaimosikin löytää siihen mennessä taas itsensä eikä elä vain lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oikeus olla onnellinen." Jos jokin lause kuulostaa naisen suusta tulleelta, niin se on tämä. Palstallakin hoetaan päivästä toiseen miten naisilla on OIKEUS kävellä vaikka alasti kaupungilla, tai miten heillä on OIKEUS kieltäytyä seksistä missä vaiheessa tahansa. Kaikki muu on aina epäolennaista, kun nainen lyö OIKEUS-kortin pöytään. Minä, minä, minä ja minun oikeuteni.
Kuule, eiköhän sitä satu vähintään yhtä paljon, että mies jättää perheensä oman onnensa tähden...vaikka ei välttämättä ääneen sano tuota asiaa.
Suurin osa avioeroista tapahtuu naisen aloitteesta (erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen). Kun otat edellä mainitsemani faktan huomioon, mikä saa sinut uskomaan, että mies jättäisi perheensä vähintään yhtä usein oman onnensa tähden?
Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski avioeroista: "Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_k…
Jotkut miehet haluaisivat pitää vaimon, perheen ja salasuhteen
Yhteisyritys kirjoitti:
Parisuhde on aina kahden ihmisen kompromissi.
Molemmat joutuvat antamaan vähän periksi omastaan, ja vielä enemmän silloin kun on lapsia.
Ja koko ajan tuntuu että ei riitä mihinkään.
Eroamiset tapahtuu monesti sen seurauksena että molemmat ovat laiminlyöneet omat tai toisen tarpeet.
Eikä ole osattu joustaa tai tukea tarpeeksi.
Tärkeää on myös suhde lähellä oleviin muihin lapsiperheisiin, jos sitä ei ole ja esim. isä on toivoton mököttäjä joka ei saa sanaa suustaan hiekkalaatikolla eikä halua tai uskalla ottaa kontaktia muiden lasten vanhempiin niin voivoi.
Itseäni miehenä kyllä harmittaa nyt kun muutimme uudelle alueelle jossa ei olla onnistuttu luomaan yhteyttä lähimpiin naapureihin joilla myös lapsia.
Ei vaan ole aikaa kun on tuo työnperkele ja pitäisi yrittää huoltaa omaa kuntoakin että edes jotain jaksaisi.
Ja vaimolla vaativa työ jonka vuoksi joutuu olemaan aika paljon poissa iltaisin.
Ja välillä tietty panettaa ihan homona (pitäsköhän kokeilla karvanaaman kanssa?).
Eikä vaimo jaksa antaa edes lämmintä kättä...ei mikään ihme että miehet haluaa välillä vierasta.
Siinä "pettämisessä" se parisuhteen raja vaan laajenee ja eikös tämä kuitenkin ole silloin win-win-tilanne?
Siis jos mies tulee takaisin dippireissun jälkeen ilman tauteja?
Ei ole tänä päivänä helppoa pyörittää lapsiperhettä kun yhteiskuntakin vähentää tukeaan vaikka tarve uusille terveille veronmaksajille on suuri.
Älkääkä tulko lapsettomat lässyttämään että mitäs teitte ne lapset.
On teidätkin tänne pantu alulle, joko tarkoituksella tai puolivahingossa.
(Hupsis, laitoin munan sinne pilluun ja sieltähän putkahti lapsi)
Eli yhteisessä veneessä tässä ollaan ja kaikkia tarvitaan.
Aikamoinen vuodatus, mutta mikä oli se pointti? Kaikenlaista vikkaa vikkaa, mutta kai siinä jotain hyvääkin on kun olet tuollaisen elämän itsellesi laittanut?
Jotkut eroaa ihan liian helposti. Toiset eroaa vasta n. 15 vuoden jälkeen vaikka olisi voinut erota huomattavasti aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, etä nykynaiset eivät oikein itsekään tiedä mitä tahtovat. Miehillä on vaikea työ olla vastaamassa odotuksiin, jotka muuttuvat parisuhteen aikanakin, joskus useampaankin otteeseen.
Ehkä erilleen kasvaminen onkin juuri sitä että ne tarpeet ja odotukset muuttuu (tai vaihtuu) toisella osapuolella ja toinen olettaa niiden pysyvän samoina koko parisuhteen ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät aina mieti edes lastensa etua, kun haluavat erota.
Vaimon mielestä lapset ovat kaikki kaikessa ja parisuhteen voi unohtaa kun lapsiluku on täynnä. No, ihan lasten edun vuoksi odottelen hieman ennen kuin nostan kytkintä.
Tämä Kari voisi myös miettiä, että miltä lapsista tuntuu olla perheessä, jossa äidin ja isän välit ovat pahasti tulehtuneet.
No eihän tilanne teillä ole edes paha. Vaimosi varmaan kuitenkin tekee enemmän kuin osansa kotitöistä ja lastenhoidosta ja arki rullaa.
Tuskin yksinhuoltajamaisesti puurrat ja vaimo juoksee omissa menoissaan, ryyppää viikonloput ja pettää?
Parin vuoden päästä se tunne ja parisuhde voi löytyäkin uudestaan, jos parisuhde on nyt jäähyllä.
Ilmeisesti yrität vihjata, että minä en tee mitään kotona? Sanottakoon, että enemmän minä olen lasten kanssa ja kuskaan heitä harrastuksiin jne. Ja kotitöitä tehdään ihan tasapuolisesti.
Saattaa olla, että parisuhde on nyt jäähyllä vaimon mielestä, mutta eipä se enää siitä palaa. Kun lapset ovat hieman isommat, niin minä lähden melko suurella todennäköisyyllä tästä liitosta.
En vihjaa, ettet tee osuuttasi, vaan vihjaan, että vaimosi varmaan hoitaa oman osansa lapsista ja kotitöistä eli arki rullaa. Jos olisit nainen, sinulle sanottaisiin, että pitäisi olla kiitollinen osallistuvasta puolisosta, vaikka mies olisi omalla päätöksellä siirtynyt toiseen huoneeseen nukkumaan.
Olen kyllä samaa mieltä, että loputtomiin ei rakkaudettomaan liittoon kannata tuhlata aikaa. Sinun perhetilanteesi on kuitenkin muilta osin siedettävä, joten pari vuotta lasten edun vuoksi voi vielä katsoa tilannetta. Ehkä vaimosikin löytää siihen mennessä taas itsensä eikä elä vain lapsilleen.
Siinä olet oikeassa, että arki sujuu suhteellisen hyvin. Ja olen ihan omalla päätöksellä siirtynyt työhuoneeseen nukkumaan.
Parisen vuotta tässä saatan vielä olla läsnä, mutta heti kun lapset ovat sopivassa iässä, niin vaihdan maisemaa.
Minä tunnen liian monta naista, jotka katuvat eroaan, kun jättivät hyvän ja kunnollisen miehen. Huonomman ovat saaneet tilalle monesti.