HS: Psykologi: Ihmisten itsekeskeisyys johtaa avioeroihin – oma onni kiinnostaa enemmän kuin lasten

Palstamammat eivät näe itsessään mitään vikaa, koskaan. Olisiko tätä syytä ihan oikeasti tutkia enemmänkin ja keskustella asiasta?

Jos nyt jätetään väkivalta"suhteet" erikseen, olen sitä mieltä, että liian helposti erotaan..ja sitä ennen

mennään liian nopeasti yhteen. 

Laitetaan yhteen kaksi itsekeskeistä ihmistä, niin sehän on tuhoon tuomittu juttu. Ei parisuhteessa voi aina ajatella vain omaa etuaan, kuten tuolla joku alussa jo saarnasikin että ei kukaan voi määräillä ja säätää toisen elämää.... kyllä parisuhteessa on tehtävä kompromisseja, ei suhteessa voi elää kuin sinkku ja mennä miten haluaa ja tehdä mitä haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ja jotkut eivät, vaikka olisi kuinka perustellut (väkivalta esim.) syyt.

Samaa mieltä, ja paha se on yksittäisesta tapauksesta mennä sanomaan ellei tunne tilannetta tosi hyvin. Mutta jotkuthan hakevat esim. jatkuvaa rakastumisen tunnetta, siis sitä alkuhuumaa. Itsekin tunnen pari tällaista joilla mikään suhde ei kestä pitkään kun arjensietokoky on lähes 0.

Ensin pitää hommata kiireellä joku pölvästi jonka nimeäkään ei muista ja jonka kanssa tekee lapsia ja jonka voi sitten heivata helvettiin. Sitten hehkutetaan uutta onnellista elämää, ehkä vähän uhriudutaan välissä.

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitää hommata kiireellä joku pölvästi jonka nimeäkään ei muista ja jonka kanssa tekee lapsia ja jonka voi sitten heivata helvettiin. Sitten hehkutetaan uutta onnellista elämää, ehkä vähän uhriudutaan välissä.

Nuo reppanat ovat surullisimpia. alle kaksvitosena jo useampi lapsi - isät vaan vaihtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä riitainen liitto on lapsille huonompi asia kuin avioero. Miksi ihmisiä muutenkin moititaan itsekeskeisyydestä? Miksi elämässä ylipäätään pitäisi ottaa muita huomioon? Jokaisen elämähän on hänen omansa, ei muilla ole oikeutta siitä tulla määräämään ja sitä säätämään?

Sinä siis kannatat huumeiden vapauttamista, monien lakien lakkauttamista, verojen poistamista melkein kokonaan, julkisen sektorin romuttamista ja minimivaltiota?

"Kannatat siis":

huumeiden vapauttamista - käytön ja hallussapidon omaan käyttöön kyllä, mutta en kaikkien huumeiden valmistamista ja myyntiä

monien lakien lakkauttamista - kyllä

verojen poistamista melkein kokonaan - veroja ei makseta siksi, että yksilö ottaa toiset huomioon, vaan siksi, että valtio toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteiskunnan hyöty menee yksilön hyödyn edelle.

julkisen sektorin romuttamista - kts. edellinen vastaus

minimivaltiota - kannatan yksilönvapautta ja itsemääräämisoikeutta niissä puitteissa, kun lait sen mahdollistavat, mutta en kannata yhteiskunnan rakentamista yksilönvapauden ympärille. Lait ja säännöt tulee laatia niin, että yhteiskunta on mahdollisimman toimiva.

- ohis

Minä en ainakaan eronnut liian helposti.... Olin narsistisen ihmisen kanssa naimisissa parikymmentä vuotta...

quote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Kyllä riitainen liitto on lapsille huonompi asia kuin avioero. Miksi ihmisiä muutenkin moititaan itsekeskeisyydestä? Miksi elämässä ylipäätään pitäisi ottaa muita huomioon? Jokaisen elämähän on hänen omansa, ei muilla ole oikeutta siitä tulla määräämään ja sitä säätämään?

Avioerojen lisääntymisen seurauksena on myös mielisairaudet lisääntyneet. Toisin sanoen, ei avioeron helppous ja itsekeskeisyys ole ainakaan onnellisuutta lisännyt.

Kyllähän myös joka vuosi jäätelönsyönnin lisääntyessä myös hukkumiskuolemat lisääntyvät.

Toisin sanoen, vaikka kaksi asiaa tapahtuisi samaan aikaan, ei se välttämättä tarkoita että niillä olisi syy-seuraus -yhteyttä

Itse olen eronneiden vanhempien mt-ongelmainen lopputulos. En väitä, että ero on ainut syy. Pääsyy on se että yksi aamu minulle kerrottiin että muutetaan äidin kanssa pois. 6-vuotias minä itkin ja paruin etten halua. Eroa ei koskaan käsitelty mitenkään, isän tilalle tuli saman tien uusi äijä. Ja minä pelkäsin enkä mennyt yksin kouluun tai mihinkään. Vetäydyin sivuun muista lapsista. Ja vetäydyn syrjään yhä näin 24-vuotiaana. Että kiitos vaan. Omien mahdollisten lasten kehitystä en aio pilata itsekkyydellä. Alle kouluikäiset on herkkiä, ei ne kestä maailman rumuutta.

Vierailija kirjoitti:

quote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Kyllä riitainen liitto on lapsille huonompi asia kuin avioero. Miksi ihmisiä muutenkin moititaan itsekeskeisyydestä? Miksi elämässä ylipäätään pitäisi ottaa muita huomioon? Jokaisen elämähän on hänen omansa, ei muilla ole oikeutta siitä tulla määräämään ja sitä säätämään?

Avioerojen lisääntymisen seurauksena on myös mielisairaudet lisääntyneet. Toisin sanoen, ei avioeron helppous ja itsekeskeisyys ole ainakaan onnellisuutta lisännyt.

Kyllähän myös joka vuosi jäätelönsyönnin lisääntyessä myös hukkumiskuolemat lisääntyvät.

Toisin sanoen, vaikka kaksi asiaa tapahtuisi samaan aikaan, ei se välttämättä tarkoita että niillä olisi syy-seuraus -yhteyttä

Mistä tiedät, ettei ole?

Erittäin vaikea sanoa erotaako liian heppoisin perustein kun ei oikein tiedä niitä syitä joiden perusteella he eroavat.

Melkein sanoisin että parisuhteelta on monilla liian suuret odotukset, mutta en pidä sitä välttämättä helppoutena että sitten erotaan kun ne odotukset eivät täyttyneetkään.

No tuntuu vähän liian heppoisin perustein erota nykypäivänä, kai sitä aikuiset osaisivat jotain sopia/keksiä, pari vuotta voi mennä pe..eilleen, mutta kyllä se sitten siitä rauhottuu tilanteet, riippuu tietenkin jos kumpikin on äärimmäisen kiihkeitä ja muuta niin sitten katsoo lisää vuosia.

Itse uskon, että merkittävä osa avioeroista tehdään vääristä perusteista. Arkea ei siedetä ja odotetaan, että puoliso tekisi onnelliseksi. Ei osata ottaa oikealla tavalla vastuuta omasta onnellisuudesta. Samaan aikaan odotukset parisuhteelle ovat kohtuuttomia. Näitä kohtuuttomia odotuksia ruokkii media ja viihdeteollisuus, jotka maalaavat yliromanttista kuvaa parisuhteesta.

Kun elämä-nyt-ei-vaan ole Disney-satu, niin petytään ja kuvitellaan, että syy on siinä puolisossa ja erotaan. Harva myöskään tajuaa, millaista arki on, kun entinen puoliso ei ole lainkaan auttamassa tai tukemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

quote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Kyllä riitainen liitto on lapsille huonompi asia kuin avioero. Miksi ihmisiä muutenkin moititaan itsekeskeisyydestä? Miksi elämässä ylipäätään pitäisi ottaa muita huomioon? Jokaisen elämähän on hänen omansa, ei muilla ole oikeutta siitä tulla määräämään ja sitä säätämään?

Avioerojen lisääntymisen seurauksena on myös mielisairaudet lisääntyneet. Toisin sanoen, ei avioeron helppous ja itsekeskeisyys ole ainakaan onnellisuutta lisännyt.

Kyllähän myös joka vuosi jäätelönsyönnin lisääntyessä myös hukkumiskuolemat lisääntyvät.

Toisin sanoen, vaikka kaksi asiaa tapahtuisi samaan aikaan, ei se välttämättä tarkoita että niillä olisi syy-seuraus -yhteyttä

Mistä tiedät, ettei ole?

Sanoinkin että ei _välttämättä_

Vierailija kirjoitti:

"Oikeus olla onnellinen." Jos jokin lause kuulostaa naisen suusta tulleelta, niin se on tämä. Palstallakin hoetaan päivästä toiseen miten naisilla on OIKEUS  kävellä vaikka alasti kaupungilla, tai miten heillä on OIKEUS kieltäytyä seksistä missä vaiheessa tahansa. Kaikki muu on aina epäolennaista, kun nainen lyö OIKEUS-kortin pöytään. Minä, minä, minä ja minun oikeuteni.

Kuule, eiköhän sitä satu vähintään yhtä paljon, että mies jättää perheensä oman onnensa tähden...vaikka ei välttämättä ääneen sano tuota asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oikeus olla onnellinen." Jos jokin lause kuulostaa naisen suusta tulleelta, niin se on tämä. Palstallakin hoetaan päivästä toiseen miten naisilla on OIKEUS  kävellä vaikka alasti kaupungilla, tai miten heillä on OIKEUS kieltäytyä seksistä missä vaiheessa tahansa. Kaikki muu on aina epäolennaista, kun nainen lyö OIKEUS-kortin pöytään. Minä, minä, minä ja minun oikeuteni.

Kuule, eiköhän sitä satu vähintään yhtä paljon, että mies jättää perheensä oman onnensa tähden...vaikka ei välttämättä ääneen sano tuota asiaa.

Suurin osa avioeroista tapahtuu naisen aloitteesta (erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen). Kun otat edellä mainitsemani faktan huomioon, mikä saa sinut uskomaan, että mies jättäisi perheensä vähintään yhtä usein oman onnensa tähden?

Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski avioeroista: "Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_k…

Vierailija kirjoitti:

Artikkelissa psykologi väitti, että moni eroaa, koska kuvittelee eron tekevän elämästä helpompaa ja onnellisempaa.

Voisiko, joku eronnut, jonka eron syy ei ole ollut puolison väkivalta, alkoholismi tms. vaan "kasvoimme erilleen" kertoa, tekikö se ero elämästä helpompaa ja onnellisempaa vai kaduttaako?

Miksi ei voisi olla? Puolisosta saattaa tulla välinpitämätön vaikka hän ei alkoholisoituisi tai olisi väkivaltainen. Hän on kiinostunut ehkä kaikesta muusta kuin perheestä tai parisuhteesta. Arjen ja yritys hoitaa parisuhdetta lähes yksin voi hyvinkin olla haastavampaa kuin pelkästään arkisten asioiden hoitaminen. Toisaalta taas erotessa se puoliso lopulta hyvinkin saattaa kiinnostua edes niistä omista lapsistaan ja heidän arjestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oikeus olla onnellinen." Jos jokin lause kuulostaa naisen suusta tulleelta, niin se on tämä. Palstallakin hoetaan päivästä toiseen miten naisilla on OIKEUS  kävellä vaikka alasti kaupungilla, tai miten heillä on OIKEUS kieltäytyä seksistä missä vaiheessa tahansa. Kaikki muu on aina epäolennaista, kun nainen lyö OIKEUS-kortin pöytään. Minä, minä, minä ja minun oikeuteni.

Kuule, eiköhän sitä satu vähintään yhtä paljon, että mies jättää perheensä oman onnensa tähden...vaikka ei välttämättä ääneen sano tuota asiaa.

Suurin osa avioeroista tehdään naisen aloitteesta - luokkaa 70%?

Keitä te tai kukaan muukaan luulee olevansa väittämään, että liian heppoisesti erotaan. Paskapuhetta ja tuota paskapuhetta viljelee monet, jotka itse viimiseen asti kituuttavat kulissiliitoissa.

Minun ero oli varmaan muiden näkökulmasta ihan turha. Ei kukaan tiedä, mitä seinien sisällä tapahtuu ja miten eletään. Puoli elämää elin miehen kanssa, kaksi lasta. Ei väkivaltaa, mies oli viikonloppu juoja, mutta ei varsinaisesti alkoholisti. Hoidin asiat miehen puolesta, kotona ja lasten kanssa. Mies eleli kuin yksineläjä, meni ja tuli, harrasteli ja kyykytti lasten hyvinvoinnin kustannuksella minua huonon itsetuntoni kanssa. Ja osasikin sen kyykytyksen ja syyllistämisen viimeisen päälle. Elin lopulta kuin häkissä, josta pääsin töihin, mutta en muualle. 1,5 vuotta kävin yksin perheterapiassa, jossa todettiin, että ei miehestä ole elämään parisuhteessa ja minun mielenterveyden kannalta on parasta erota.

Moniko on minulle päivitellyt eroa. No monikin ja mitä läheisempi, sen pahemmin on sanalla minua sivallettu ja itsekkääksi väitetty. Ja kuinka minä olen laittanut oman onneni lasten onnen eteen.

Ja ei kaduta, ei sitten yhtään. Lapset ovat selviytyneet. Itse olen selviytynyt. Olen onnellinen ja ennen kaikkea olen vapaa, henkisesti ja fyysisesti. Elämä tuntuu jälleen elämisen arvoiselta.

Älkää siis kukaan jeesusteltko kenellekään, että jos ei sinua hakata, petetä tai ukko ei ryyppää, niin ei ole oikeutta erota.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä erotaan liian helposti ja kyllä, aivan liian itsekeskeisistä syistä. 

 Totta kai erityisesti nuorissa perheissä ja pienten lasten kanssa on vaikeeta. Mutta kun asennoituu niin että tämän ymmärtää, tajuaa sen olevan tilapäistä,  pistää asiat tärkeysjärjestykseen, tekee parhaansa siinä mitä tekee ja jättää turhat tekemättä, toinen toista tukien ja huumorilla, siitä selviää ja päivä päivältä helpottaa. Ennen kuin huomaakaan, lapset ovat jo isoja ja muuttavat pois kotoa. Aika menee sitä nopeammin mitä vuodet kuluu.

En oikein tiedä, mistä tämä oikeus onneen-hekuman hyysääjien pauhina on lähtenyt, mutta median lempilapsi se kyllä on ja esimerkiksi ET-lehti on tehnyt oikein palkinnonarvoisen työn erottaessaan isovanhempisukupolven lapsista ja lapsenlapsista. Kun lehti sai tämän mantransa vietyä käytännön toteutuksen tasolle, seuraava vaihe on erottaa mammat ja papat, koska jokaisella on oikeus YKSILÖLLISEEN onneen. 

Tämä on totta. Tulen perheestä, jossa vanhemmilla oli ajoittain hyvinkin vaikeat välit (kyse ei ollut väkivallasta, alkoholista tms., muunkinlaisia ongelmia voi olla). Silti lapsena kaikkein vaikeimmalta ajatukselta tuntui vanhempien avioero. Vanhempani pysyttelivätkin yhdessä kaikki vaikeatkin vuodet. Tänä päivänä heillä menee erittäin hyvin, he viihtyvät toistensa seurassa mainiosti ja nauttivat avioliitostaan. Sain heiltä mallin, että vaikeudet voi voittaa ja sinnikkyys palkitaan. Joskus vaikea ajanjakso voi kestää pitkäänkin, mutta siitäkin voi selvitä.