Lue keskustelun säännöt.
Kiva kun ihmiset ei ota ruokarajoitteita tosissaan.
11.03.2016 |
Ihan ensiksi täsmennän että minua ei tarvitse kutsua kylään, ja voin vallanmainiosti ottaa omat eväät mukaan. Ehdotan omia eväitä aina, poikkeuksetta etten olisi vaivaksi.
Tänään kävin kahvilla ja tarkistin kaikki ruokarajoitteeni kysymällä erikseen onko tässä pähkinää, gluteenia, kiiviä, sitrusta tai omenaa ennenkuin otin juustokakkua, nyt makaan sängyssä vatsaa pidellen, kouristelee niin että oikeasti itken, maha on kuralla ja oksettaa.
Miksi ihminen sanoo että on käyttänyt gluteenitonta, jos ei ole? Miksi ruokarajoitteita ei oteta tosissaan?
Kommentit (272)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan tilanteen muutaman vuoden takaa kun olin kaverini kanssa Hesburgerissa syömässä ja sinne tuli perhe ja kuulin kun äiti painotti kassalle, että tähän lapsen hamppariin EI saa laittaa sinappia/sinappia sisältävää majoneesia. Perhe tuli ihan meidän viereen istumaan ja kun ruuat tuli pöytään lähti äiti takas kassalle, koska hampparissa kuitenkin oli sinappia. Äiti sai uuden hampparin lapselleen, mutta lähti taas takas kassalle hyvin vihasena ja alkoi huutamaan, että hampparista on pyyhitty vaan ne sinappimajoneesit pois ja laitettu uudestaan paperiin, niin kuin olisi uusi hamppari. Äiti sanoin kassalle, että ymmärrätkö, että tämä lapsi kuolee jos syö tämän hampurilaisen! Kassa pyöritteli silmiään, eikä oikeen ees pahotellu, vaan sanoin et joo no me tehään uus.. Tais vähän säikähtää ! Luuli varmaan, että kyseessä oli vain makuasia, vaikka pitäs ravintolassa osata aatella vähän pidemmälle
Ei Hesen hampurilaisissa ole sinappia.
Ei kai ookaan sellaisenaan mut majoneeseissa monesti on sinappia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on itelläni haavainen paksunsuolen tulehdus- sairaus ja riippuu vatsani kunnosta mitä voin syödä. Siksi minulla on ajoittain paljonkin ruokarajoitteita, mutta aina ei. Esimerkiksi maitoproteiini ja soija on sellainen joka huonossa vaiheessa aiheuttaa pahat oireet, samoin omena, peruna ja herneet. Osa ihmisistä olettaa, että olen näille allerginen eikä huvita selitellä tuntemattomille esimerkiksi pöytäseurueessa että sairauden takia en aina voi syödä. Saan oireita usein myös gluteenista. Otan juhlissa minulle tehdyn annoksen tai omat eväät, jos ruoka-allergioita ei ole pyydetty ilmoittamaan. Jos joku siitä loukkaantuu että saatan joskus ravintolassa ottaa vähän juustoa, vaikka ruoassa ei saisi tuolloin olla kermaa, en voi mitään. Ja jos olen loppupäivän kotona, saatan syödäkin imodiumin voimalla jotain mikä aiheuttaa oireita. Kai ihmisellä on oikeus päättää, milloin kärsii vatsakivuista?
Ärtyvän suolen oireyhtymä on yleinen, ja aiheuttaa myös (toisinaan?) rajoitteita. Kaikki eivät välttämättä halua asiaa kuuluttaa, vaan sanovat olevansa allergisia. Hyvässä vaiheessa voivat syödä ja tämä sitten saattaa kyllä hämmentää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai allergioita on joka puolella maailmaa, mutta ei siina mittakaavassa mita Suomessa. Ja se muka allegisten maara Suomessa on valtava. Ja allergioitten hypettaminen on Suomessa jotain uskomatonta. Keski-Euroopassa pidin lastenkutsut ja kysyin onko kenellekaan ruokarajoitteita, muut vanhemmat naurahtaen ihmetteli miksi ihmeessa tuollaista kysyn. Ihan oikeasti! Suomessa jos et kysy saat vihat paallesi, kun et huomioi jne.
Ja miksiköhän Suomessa näitä allergioita esiintyy niin paljon?
Miettikääpä kaupassa kuinka vähän siellä on oikeaa ruokaa tarjolla? Verrattuna kaikkeen teolliseen mukaruokaan.
Näinpä, maitotuote- rasva- leipä- liha- ym. hyllyt melkeinpä tuunattua kamaa. Oikeata ruokaa on vaikea löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itsenikin on pakko sanoa, että en ulkomailla asuessani ikinä törmännyt tällaiseen kuin Suomessa. Lastenkutsuilla ei kuuden vuoden aikana tullut vastaan yhtäkään allergista lasta. Lasten allergiat on vielä asia erikseen, suomalaisillakin lapsilla ne menevät usein ohi tai ainakin lieventyvät kovasti vanhemmiten (lähipiirissä kaksi suomalaista, vauvana lähes kaikelle mahdolliselle allergista lasta, jotka nykyisin voivat syödä melkein mitä vaan.)
Mutta suomalaiset aikuiset ovat kyllä todellakin tapaus sinänsä. Kun järjestää jotain vähänkään isompaa tilaisuutta, niin ne ruokarajoitelistat ovat jotain uskomatonta luettavaa. Keliakia on sairaus, mutta sekin tuntuu Suomessa olevan nykyään joka toisella. Laktoosi-intoleranssi on suunnilleen kaikilla muilla, paitsi omalla suvullani. Mutta uskomattomimpia ovat nämä ilmoittautumisen yhteydessä kerätyt "allergialistat": ei sipulia, ei sieniä, ei viljoja, ei maitoa, ei paprikaa, ei tomaattia, ei suolakurkkua, ei banaania. Aikuisella, keski-ikäisellä naisella. Ja suunnilleen sama lista kolmella sellaisella, joka on aina kutsuttuna organisaatiomme tilaisuuksiin. Anteeksi, mutta kyllä nää naurattaa.
Ikävä naisena vielä myöntää, että suurin osa noista ruikuttajista on naisia. Olin työpaikan illallisella. Meitä oli syömässä 20 henkeä, 12 miestä ja 8 naista. Meille oli varattu valmis menu, mutta naisista 6/8 vaati omiin annoksiinsa säätämistä tarjoilijalta. Kenellä "paprika niiku kiertää jotenkin tuolla mahassa" tai "jos jättäisin sen bernaisekastikkeen pois, kun se jotenkin liimaantuu tonne kitalakeen" tai "olihan tää ruoka laktoositon?" Vain kaksi naisista: minä ja yksi toinen otettiin ruoka ilman erityisvaatimuksia. Miehistä (12 miestä!) ei yksikään tarvinnut mitään säätämistä vaan ruoka kelpasi sellaisenaan.
Mikähän tässä muuten on, kun omankin kokemukseni mukaan 90 % allergisista aikuisista on naisia?
Onko suomalaisilla naisilla jotenkin erityisen kammottava geeniperimä?
On muuten aivan samanlainen kokemus itselläni, että jos on juhlat tai mennään syömään porukalla, lähes kaikki naiset säätävät sen ruokansa kanssa, miehet ei lähes koskaan.
Miehet ehkä eivät tee allergioistaan numeroa, jos ne eivät ole hengenvaarallisia? Ei varmistella isoon ääneen koko seurueen kuullen, että eihän tässä annoksessa ole sitä ja tätä ja tuota, koska olen allerginen, vaan jos annoksessa sattuu jotain allergisoivaa olemaan, se jätetään lautasen reunalle.
Kaikki miehet eivät välttämättä edes diagnosoi itselleen lieviä allergioita niin helposti kuin naiset. Esimerkiksi joku ei välttämättä ajattelekaan, että hänellä saattaisi olla lievä laktoosi-intoleranssi, sillä hänen mielestään piereskely kuuluu asiaan ruuan jälkeen. Naiset ehkä ovat hieman häveliäämpiä nimenomaan suolistoon liittyvissä oireiluissa ja pyrkivät minimoimaan niitä.
On silkkaa typeryyttä syödä ruokaa josta sairastuu. Ovatko miehet typeriä?
Kaipa ne ovat, ainakin jotkut. Kaverin miehellä on allergia, enkä olisi koskaan kuullut siitä jos kaveri ei olisi kertonut. Miehen mielestä sillä ei ole väliä. Kotona heillä ei käytetä allergisoivaa ainesosaa ollenkaan, enkä minäkään tietysti nykyään käytä sitä kun he ovat tulossa kylään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itelläni haavainen paksunsuolen tulehdus- sairaus ja riippuu vatsani kunnosta mitä voin syödä. Siksi minulla on ajoittain paljonkin ruokarajoitteita, mutta aina ei. Esimerkiksi maitoproteiini ja soija on sellainen joka huonossa vaiheessa aiheuttaa pahat oireet, samoin omena, peruna ja herneet. Osa ihmisistä olettaa, että olen näille allerginen eikä huvita selitellä tuntemattomille esimerkiksi pöytäseurueessa että sairauden takia en aina voi syödä. Saan oireita usein myös gluteenista. Otan juhlissa minulle tehdyn annoksen tai omat eväät, jos ruoka-allergioita ei ole pyydetty ilmoittamaan. Jos joku siitä loukkaantuu että saatan joskus ravintolassa ottaa vähän juustoa, vaikka ruoassa ei saisi tuolloin olla kermaa, en voi mitään. Ja jos olen loppupäivän kotona, saatan syödäkin imodiumin voimalla jotain mikä aiheuttaa oireita. Kai ihmisellä on oikeus päättää, milloin kärsii vatsakivuista?
Ärtyvän suolen oireyhtymä on yleinen, ja aiheuttaa myös (toisinaan?) rajoitteita. Kaikki eivät välttämättä halua asiaa kuuluttaa, vaan sanovat olevansa allergisia. Hyvässä vaiheessa voivat syödä ja tämä sitten saattaa kyllä hämmentää.
Ärtyvään suoleen auttaa kokonaan viljaton ruokavalio aivan joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ruoka-aineiden välttely on sen verran työlästä, että jos joku siihen ryhtyy ihan mistä syystä tahansa - vaikkapa vain sitten huomionhalusta (tällaisiin en kyllä ole koskaan törmännyt vaan aina on ollut taustalla jotain terveysongelmaa) - niin ei kyllä mulle tuota tuskaa kertoa, sisältääkö tarjoamani ruoka kysyttyä ainesosaa vai ei. Kerron myös jos en tiedä, mutta ei kyllä ikinä tulisi mieleen alkaa näpäytellä ja valehdella. Mitä tällaiset "kouluttajat" uskovat toiminnastaan hyötyvänsä?
Kenenkäänhän ei ole pakko tarjota toisille yhtään mitään saati sitten jotain erikoisruokia. Jos joku on niin moukka että nostaa tarjoiluista metelin, niin se on sitten hänen omaa tyhmyyttään, ei emännän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itsenikin on pakko sanoa, että en ulkomailla asuessani ikinä törmännyt tällaiseen kuin Suomessa. Lastenkutsuilla ei kuuden vuoden aikana tullut vastaan yhtäkään allergista lasta. Lasten allergiat on vielä asia erikseen, suomalaisillakin lapsilla ne menevät usein ohi tai ainakin lieventyvät kovasti vanhemmiten (lähipiirissä kaksi suomalaista, vauvana lähes kaikelle mahdolliselle allergista lasta, jotka nykyisin voivat syödä melkein mitä vaan.)
Mutta suomalaiset aikuiset ovat kyllä todellakin tapaus sinänsä. Kun järjestää jotain vähänkään isompaa tilaisuutta, niin ne ruokarajoitelistat ovat jotain uskomatonta luettavaa. Keliakia on sairaus, mutta sekin tuntuu Suomessa olevan nykyään joka toisella. Laktoosi-intoleranssi on suunnilleen kaikilla muilla, paitsi omalla suvullani. Mutta uskomattomimpia ovat nämä ilmoittautumisen yhteydessä kerätyt "allergialistat": ei sipulia, ei sieniä, ei viljoja, ei maitoa, ei paprikaa, ei tomaattia, ei suolakurkkua, ei banaania. Aikuisella, keski-ikäisellä naisella. Ja suunnilleen sama lista kolmella sellaisella, joka on aina kutsuttuna organisaatiomme tilaisuuksiin. Anteeksi, mutta kyllä nää naurattaa.
Naurattaa niin kauan kun puhkeaa itsellesi.
Meillä maitoproteiiniallergia kulkee suvussa (kyllä, alttius periytyy), eikä todellakaan naurata. Onneksi henkeä uhkaavan voimakkaana ei esiinny ainakaan vielä kenelläkään, mutta riittävän ikäviä oireita kyllä aiheuttaa: nivelkipuja, jatkuvaa nuhaa, päänsärkyä, hillitöntä väsymystä, toistuvia hengitystieinfektioita, vatsakipuja ja turvottelua, iho-oireita, silmien kirvelyä... Ja niitä maidon osa-aineita on lähestulkoon kaikkialla, joten välttely on todellista salapoliisityötä.
Kiva kun sitten nämä ylimieliset "normaalit" ihmiset pitävät diivailevana huomioh*orana, kun toinen vain yrittää parhaansa mukaan pysytellä edes jossakin työkunnossa.
No, empatiakykyä ei ole kaikille suotu, ja toiset eivät kykene "ymmärtämään" mitään, mistä ei ole omakohtaista kokemusta.
Tuttua huttua.
Ei ole yks tai kaks kertaa, kun väkisin tuputetaan jotain kermakakkua että "ota nyt, ethän sä tähän kuole". No en kuole, mutta seuraavat viis viikoa olen sitten kipeä, väsynyt, flunssainen ja tukkoinen. Kyllä panee pari kertaa miettimään että kannattaako, vaikken anafylaktista shokkia maidosta ole saanutkaan. Ainakaan vielä.
Ja siis en itse koskaan tee numeroa maidottomuudestani enkä vaadi erityiskohtelua. Toivon vain, että mulla olis vapaus valita mitä syön ja mitä en ja että mulle vastattais asiallisesti jos kysyn, sisältääkö jokin tuote maitoa. Ei pitäis kenenkään napaa kaivella ja jaksamisrajaa ylittää vastata asiallisesti asialliseen kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itsenikin on pakko sanoa, että en ulkomailla asuessani ikinä törmännyt tällaiseen kuin Suomessa. Lastenkutsuilla ei kuuden vuoden aikana tullut vastaan yhtäkään allergista lasta. Lasten allergiat on vielä asia erikseen, suomalaisillakin lapsilla ne menevät usein ohi tai ainakin lieventyvät kovasti vanhemmiten (lähipiirissä kaksi suomalaista, vauvana lähes kaikelle mahdolliselle allergista lasta, jotka nykyisin voivat syödä melkein mitä vaan.)
Mutta suomalaiset aikuiset ovat kyllä todellakin tapaus sinänsä. Kun järjestää jotain vähänkään isompaa tilaisuutta, niin ne ruokarajoitelistat ovat jotain uskomatonta luettavaa. Keliakia on sairaus, mutta sekin tuntuu Suomessa olevan nykyään joka toisella. Laktoosi-intoleranssi on suunnilleen kaikilla muilla, paitsi omalla suvullani. Mutta uskomattomimpia ovat nämä ilmoittautumisen yhteydessä kerätyt "allergialistat": ei sipulia, ei sieniä, ei viljoja, ei maitoa, ei paprikaa, ei tomaattia, ei suolakurkkua, ei banaania. Aikuisella, keski-ikäisellä naisella. Ja suunnilleen sama lista kolmella sellaisella, joka on aina kutsuttuna organisaatiomme tilaisuuksiin. Anteeksi, mutta kyllä nää naurattaa.
Ikävä naisena vielä myöntää, että suurin osa noista ruikuttajista on naisia. Olin työpaikan illallisella. Meitä oli syömässä 20 henkeä, 12 miestä ja 8 naista. Meille oli varattu valmis menu, mutta naisista 6/8 vaati omiin annoksiinsa säätämistä tarjoilijalta. Kenellä "paprika niiku kiertää jotenkin tuolla mahassa" tai "jos jättäisin sen bernaisekastikkeen pois, kun se jotenkin liimaantuu tonne kitalakeen" tai "olihan tää ruoka laktoositon?" Vain kaksi naisista: minä ja yksi toinen otettiin ruoka ilman erityisvaatimuksia. Miehistä (12 miestä!) ei yksikään tarvinnut mitään säätämistä vaan ruoka kelpasi sellaisenaan.
Ulkopuoliset näköjään liittää allergiaan, jos joku ei tykkää bernausekastikkeesta. Ei tuollaisella ole mitään tekemistä allergioiden kanssa. Tuollaisestako tulee tuo allergisten haukkuminen?
Ei, mutta sillä on ettei voi ääneen sanoa. Aletaan juuri selitellä, että paprika ehkä vähän niinku kiertää mahassa. Ei voida sanoa ettei tykätä. Itsekin "nirsoilen" sen verran, etten halua aurinkokuivattua tomaattia mihinkään ruokaan. Mutten ala selitellä, että se tavallaan kutisee kitalaessa tai kiertää mahassa. Sanon suoraan etten halua, kun en tykkää siitä. Jos sitä esim on vierailulla salaatissa olen hiljaa, ja noukin sen pois omalta lautaselta (lautasen reunalle siis). Jos joku kysyy, niin sanon etten ihan tosissaan pysty syömään kun inhoan sitä niin paljon. Ei ole kukaan valittanut.
Itselläni paprika nimenomaan kiertää mahassa parin päivän ajan. Nykyään sitä lisätään joka paikkaan. Tästä syystä sanon, ennen kärsin oireet kun tuli vain muutaman kerran vuodessa. Paprikassa on jokin ainesoosa joka aiheuttaa närästystä ja suolivaivoja, kypsentäminen ei auta
Vegaani, vege, maidoton, laktoositon, hyla, sokeriton, viljaton, gluteeniton, ei pähkinää, ei kalaa, ei pippuria, ei sipulia, ei valkosipulia, ei paprikaa, ei kananmunaa, ei vehnää jne.
Järjestä siinä sitten juhlat. Ja huomaa lopulta, kuinka suurin osa unohtaa erityiset vaatimuksensa illan edetessä. Ei naurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu joutui ensiapuun, kun hänen ruokansa oli paistettu samassa uunissa kalaruoan kanssa. Siis itse ruoassa ei edes ollut kalaa, mutta oli jostain syystä paistettu samassa uunissa. Tiedän myös erään kananmuna-allergikon joka on lähtenyt paristakin juhlista ambulanssilla. Mutta onhan se niin mukava pelleillä muiden terveydellä <3
Itse en ole onneksi saanut koskaan mistään ruoka-aineesta hengenvaarallista reaktiota. Mutta parhaimmillaan reaktiot ovat silti kestäneet useita päiviä altistumisen jälkeen.
Jos minulle ilmoitetaan ruoka-aineallergia, oletan sen tarkoittavan sitä,että ruoka ei saa sisältää kyseistä raaka-ainetta tai olla kosketuksissa allergisoivan aineen kanssa. Oletan myös,että jos on kysymys äärimmäisen pahasta, henkeä uhkaavasta allergiasta, niin vieras ystävällisesti mainitsee asian vakavuuden. Näin ollen voin kertoa hänelle,että kannattaa varata omat eväät mukaan,koska en halua ruveta leikkimään kenenkään hengellä. Minulla ei ole erillistä uunia tai muutakaan välinettä jokaista allergiaa kohti. Tämä on mielestäni reilua niin vierasta kuin emäntää/isäntää kohtaan. Olen ammatiltani kokki,eikä ravintolassa jossa olen töissä, uskalleta lähteä leikkimään kenenkään hengellä. Keittiö ei ole steriili kotona eikä ravintolassa.
Sanopa tästä sille leipojalla ystävällisesti.. Että jossain on käyny moka. Itse tein kaikki oikein.. Paitsi tajusin että vuoan käytin korppujauhoilla. On hyvä että leipoja/ isäntäväki tietää että oikeasti on vaarallista. Olen itse työpaikassa jossa on ruokarajoitteisia lapsia.. Yhdenkin kohdalla tiukka maidoton. Ikävä sitten kuulla mitä kotona saa syödä... Ja vanhemman ohjeen mukaan saa ottaa jos on jotain "erityistä herkkua ettei harmita". Näistä niitä käsityksiä tulee että ne on vähän tulkinnan mukaan nuo allergiat ja rajoitteet. Ja tiedän kyllä että joskus voi sietää vähän.. Mutta silti turhauttaa ostaa erikoistuotteet pojalle joka kotona vetää samat tuutit ja muut mitä muukin perhe. Minä sitten kiellän ja nipotan.. Ja annan "joskus kun on erityisherkkua". Tosin.. Niin erityistä herkkua ei ole ollut vaan rajoitteista pidetään kiinni. Mutta ymmärrän jos on tällaisia kokemuksia niin ei välttämättä osaa ajatella että oikeasti joskus on vaarallista. Pahoittelut puolestasi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt vetäkö mitään sukupuoliasiaa tähän moskavastaajat.
Sukupuolella ei ole merkitystä vaan allergian vakavuudella. Kuka haluaa ihottumaa ja hengitysvaikeuksia. Tyhmä on sellainen joka väittää sukupuolen merkitsevän allergia asioissa. Moni kyllä sukupuolesta riippumatta väittää, ettei ole allerginen millekään vaikka pärskisi koko siitepölykauden läpi.
Mulla gluteenittomuus alkoi kokeilusta ja kas kummaa ihmeelliset selittämättömät vaivat loppuivat. Harmi kyllä nyt pitäisi aloittaa syömään gluteenia että saisin keliakia diagnoosin. Minä itse en sitä tarvitse mutta jotkut ystävät ja tuttavat tahtoisivat ilmeisesti lääkärin todistuksen. Paljon olen kuullut näitä voit sä nyt vähän ottaa ja juurikin näitä itse ei saisi ominpäin jättää gluteenia pois-juttuja. Harmittaa myös ihmiset jotka olevat "gluteenittomia" ja kuitenkin usein syövät gluteenia...Ensinnäkin en itsekään jaksaisi sellaisia varten leipoa mitään erikoista ja toiseksi tuollaisesta muka gluteenittomuudesta ei ole mitään hyötyä sillä gluteeni poistuu elimistöstä hitaasti joten tällainen jojoilija ei oikeasti näe gluteenittomuuden hyötyjä koskaan. Ja ottaa myös päähän että tällaisten ihmisten takia minut varmaan myös luetaan heidän joukkoonsa, olenhan tehnyt diagnoosini itse. Juhlissa vieraana en odota että minulle on varattu gluteenitonta mutta niissä juhlissa joissa minut on huomioitu tunnen itseni arvostetuksi ja tervetulleeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla gluteenittomuus alkoi kokeilusta ja kas kummaa ihmeelliset selittämättömät vaivat loppuivat. Harmi kyllä nyt pitäisi aloittaa syömään gluteenia että saisin keliakia diagnoosin. Minä itse en sitä tarvitse mutta jotkut ystävät ja tuttavat tahtoisivat ilmeisesti lääkärin todistuksen. Paljon olen kuullut näitä voit sä nyt vähän ottaa ja juurikin näitä itse ei saisi ominpäin jättää gluteenia pois-juttuja. Harmittaa myös ihmiset jotka olevat "gluteenittomia" ja kuitenkin usein syövät gluteenia...Ensinnäkin en itsekään jaksaisi sellaisia varten leipoa mitään erikoista ja toiseksi tuollaisesta muka gluteenittomuudesta ei ole mitään hyötyä sillä gluteeni poistuu elimistöstä hitaasti joten tällainen jojoilija ei oikeasti näe gluteenittomuuden hyötyjä koskaan. Ja ottaa myös päähän että tällaisten ihmisten takia minut varmaan myös luetaan heidän joukkoonsa, olenhan tehnyt diagnoosini itse. Juhlissa vieraana en odota että minulle on varattu gluteenitonta mutta niissä juhlissa joissa minut on huomioitu tunnen itseni arvostetuksi ja tervetulleeksi.
Ja lisään vielä että juhlat ovat tosi hankalia kun monikaan ei ymmärrä että korppujauhoissa on gluteenia enkä kehtaa millään kysyä että milläs jauhotit vuoan ym ym...
Ja se harhaluulo ärsyttää että gluteeniton ruoka olisi pahempaa kuin normaali. Useimmat leipomukset onnistuvat gluteenittomista jauhoista minulta ainakin paremmin kuin tavallisesta jauhoista. Kaupan valmiit gluteenittomat ovat useimmiten todella pahoja ja harmittaa kylässä jos minulle on varattu niitä. Ne ovat tosi kalliita ja tosissaan pahoja. Silti samassa pöydässä saattaa olla täytekakku tai mutakakku joista kummastakin saisi todella hyvän gluteenittomista jauhoista tehtynä.
Ymmärrän ruokarajoitteet allergisuuden/sairauden vuoksi, mutta nämä "siis mä oon gluteeniton, maidoton, kananmunaton, hiilariton... kun luin lehdestä, että näin laihtuu!!!"... Syvä huokaus.
Tarjoilijana joskus turhautti, kun ihmiset eivät ymmärtäneet, että tarjoilija ei välttämättä tiedä ihan kaikkien ruoka-aineiden ainesosia, toki esim. gluteenittomat, laktoosittomat, pahimmat allergeenit jne., vaan joskus pitää käydä ihan kysymässä keittiöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla gluteenittomuus alkoi kokeilusta ja kas kummaa ihmeelliset selittämättömät vaivat loppuivat. Harmi kyllä nyt pitäisi aloittaa syömään gluteenia että saisin keliakia diagnoosin. Minä itse en sitä tarvitse mutta jotkut ystävät ja tuttavat tahtoisivat ilmeisesti lääkärin todistuksen. Paljon olen kuullut näitä voit sä nyt vähän ottaa ja juurikin näitä itse ei saisi ominpäin jättää gluteenia pois-juttuja. Harmittaa myös ihmiset jotka olevat "gluteenittomia" ja kuitenkin usein syövät gluteenia...Ensinnäkin en itsekään jaksaisi sellaisia varten leipoa mitään erikoista ja toiseksi tuollaisesta muka gluteenittomuudesta ei ole mitään hyötyä sillä gluteeni poistuu elimistöstä hitaasti joten tällainen jojoilija ei oikeasti näe gluteenittomuuden hyötyjä koskaan. Ja ottaa myös päähän että tällaisten ihmisten takia minut varmaan myös luetaan heidän joukkoonsa, olenhan tehnyt diagnoosini itse. Juhlissa vieraana en odota että minulle on varattu gluteenitonta mutta niissä juhlissa joissa minut on huomioitu tunnen itseni arvostetuksi ja tervetulleeksi.
Ja lisään vielä että juhlat ovat tosi hankalia kun monikaan ei ymmärrä että korppujauhoissa on gluteenia enkä kehtaa millään kysyä että milläs jauhotit vuoan ym ym...
Ja se harhaluulo ärsyttää että gluteeniton ruoka olisi pahempaa kuin normaali. Useimmat leipomukset onnistuvat gluteenittomista jauhoista minulta ainakin paremmin kuin tavallisesta jauhoista. Kaupan valmiit gluteenittomat ovat useimmiten todella pahoja ja harmittaa kylässä jos minulle on varattu niitä. Ne ovat tosi kalliita ja tosissaan pahoja. Silti samassa pöydässä saattaa olla täytekakku tai mutakakku joista kummastakin saisi todella hyvän gluteenittomista jauhoista tehtynä.
Mun poika on vehnätön ja maidoton. Esim. kääretortusta tulee parasta, kun laittaa pelkkiä perunajauhoja, eikä ole kallista tehdä!
Vierailija kirjoitti:
Mulla gluteenittomuus alkoi kokeilusta ja kas kummaa ihmeelliset selittämättömät vaivat loppuivat. Harmi kyllä nyt pitäisi aloittaa syömään gluteenia että saisin keliakia diagnoosin. Minä itse en sitä tarvitse mutta jotkut ystävät ja tuttavat tahtoisivat ilmeisesti lääkärin todistuksen. Paljon olen kuullut näitä voit sä nyt vähän ottaa ja juurikin näitä itse ei saisi ominpäin jättää gluteenia pois-juttuja. Harmittaa myös ihmiset jotka olevat "gluteenittomia" ja kuitenkin usein syövät gluteenia...Ensinnäkin en itsekään jaksaisi sellaisia varten leipoa mitään erikoista ja toiseksi tuollaisesta muka gluteenittomuudesta ei ole mitään hyötyä sillä gluteeni poistuu elimistöstä hitaasti joten tällainen jojoilija ei oikeasti näe gluteenittomuuden hyötyjä koskaan. Ja ottaa myös päähän että tällaisten ihmisten takia minut varmaan myös luetaan heidän joukkoonsa, olenhan tehnyt diagnoosini itse. Juhlissa vieraana en odota että minulle on varattu gluteenitonta mutta niissä juhlissa joissa minut on huomioitu tunnen itseni arvostetuksi ja tervetulleeksi.
Jos minulla olisi oikeasti keliakia niin haluaisin tietää missä kunnossa suolistoni on. Muotidieetit ovat vittumaisia, jos niiden mukaan pitää hankkia kalliita raaka-aineita, jotka jäävät sitten muuten käyttämättä.
Mua harmittaa kaikki ruokarajoitukset, on varmasti kurja, kun pitää valvoa syömisiään. Kiitän luojaani siitä, että meidän perheessä ei ruoka-aineallergioita ole. Joillakin se on kyllä tietynlainen "muoti-ilmiö", ollaan muka allergisia sille ja tälle. Onneksi meidän tuttavapiirissä ei pahemmin ruoka-aineallergikkoja ole, niin ei ole tarvinnut näitä asioita liiemmin miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla gluteenittomuus alkoi kokeilusta ja kas kummaa ihmeelliset selittämättömät vaivat loppuivat. Harmi kyllä nyt pitäisi aloittaa syömään gluteenia että saisin keliakia diagnoosin. Minä itse en sitä tarvitse mutta jotkut ystävät ja tuttavat tahtoisivat ilmeisesti lääkärin todistuksen. Paljon olen kuullut näitä voit sä nyt vähän ottaa ja juurikin näitä itse ei saisi ominpäin jättää gluteenia pois-juttuja. Harmittaa myös ihmiset jotka olevat "gluteenittomia" ja kuitenkin usein syövät gluteenia...Ensinnäkin en itsekään jaksaisi sellaisia varten leipoa mitään erikoista ja toiseksi tuollaisesta muka gluteenittomuudesta ei ole mitään hyötyä sillä gluteeni poistuu elimistöstä hitaasti joten tällainen jojoilija ei oikeasti näe gluteenittomuuden hyötyjä koskaan. Ja ottaa myös päähän että tällaisten ihmisten takia minut varmaan myös luetaan heidän joukkoonsa, olenhan tehnyt diagnoosini itse. Juhlissa vieraana en odota että minulle on varattu gluteenitonta mutta niissä juhlissa joissa minut on huomioitu tunnen itseni arvostetuksi ja tervetulleeksi.
Jos minulla olisi oikeasti keliakia niin haluaisin tietää missä kunnossa suolistoni on. Muotidieetit ovat vittumaisia, jos niiden mukaan pitää hankkia kalliita raaka-aineita, jotka jäävät sitten muuten käyttämättä.
Syy siihen, että Suomessa moni tekee itse keliakiadiagnoosin on se, ettei meillä saa tähystystä nukutuksessa kuin itse maksamalla ja silloinkin joutuu vänkäämään.
On silkkaa typeryyttä syödä ruokaa josta sairastuu. Ovatko miehet typeriä?