Ne ihanat lapsenlapset

Lapset ovat vain lainaa ja kasvattavat siivet ja lentävät elämään omaa elämäänsä. Näin se on aina ollut ja näin sen pitää ollakin.

Lapset luovat oman elämän ja heidän vanhempansa elävät oman elämän.

Itsellä myös neljä lasta, kaksi jo omillaan ja kaksi kotona vielä. Jos joskus saan lapsenlapsia, haluan käydä heidän luonaan ja kutsun tietysti meillekin, mutta en aio olla mikään lastenhoitoautomaatti. Jos olen suunnitellut muuta tai olen väsynyt, niin sanon sen. Yökyläänkin voin sitten isomman lapsen ottaa, mutta en jatkuvasti enkä tyliin, että minulta varaillaan että joka perjantai tuodaan sitten muksu hoitoon ja haetaan sunnuntaina. Minusta tuntuu että nämä ap:n tyttäret ovat tehneet lapset siksi noin nuorena, että he jotenkin automaattisesti ovat ajatelleet, että eihän tässä hätää tule, kun kyllä se äiti hoitaa mun lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun poika meni naimisiin niin minä ilmoitin, että tulen tästä lähtien teille joka perjantai-ilta ja lähden pois vasta lauantaina. Haluan pitää läheiset välit perheeseeni ja parhaitenhan se sujuu niin, että ollaan paljon yhdessä. Miniä vastusteli, mutta sanoin, että tällä tavalla sitä luodaan pohjaa tulevien lastenlasten hyvälle elämälle. Olen koko perheelle läheinen liiton alusta alkaen ja kun niitä vauvoja tulee, niin olen jo tottunut tähän rutiiniin. Ei ne läheiset ihmissuhteet synny tyhjästä, kyllä niitä pitää hoitaa. Lisäksi minä en enää ole yksinäinen kotonani, vaan saan seuraa pojan perheestä ja voidaan tehdä kaikkea yhdessä. Jokainen hyötyy.

Minusta on turha odottaa lastenlasten syntymään asti, nuorta perhettä pitää tukea paljon aikaisemmin.

Siis tämän täytyy olla vitsi, onhan? Jos tuo olisi totta, niin olisi kamalaa. Anoppi tulisi joka perjantai kylään ja olisi yötä, vaikkei olisi edes lapsenlapsia tai vaikka olisikin, niin ihan painajaismaista se olisi silti!

Ei olisi. Se olisi mielenkiintoista. Väsytystaistelussa ja vittuilussa anoppi häviäisi kuitenkin.

Mun äiti sanoi, että tuo lapsesi muutamaksi päiväksi, että mekin ukin kanssa saadaan kuntoutusta eli liikuntaa, mielen virkeyttä yms. Oli jo tuolloin eläkkeellä, joten eri asia kuin työelämässäolevalla. Ja eläkeläiskööristä sai apua. lapseni muistelee toisinaan sitä, että miten pyöri mummujen ja vaarien keskellä ja hauskaa oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun poika meni naimisiin niin minä ilmoitin, että tulen tästä lähtien teille joka perjantai-ilta ja lähden pois vasta lauantaina. Haluan pitää läheiset välit perheeseeni ja parhaitenhan se sujuu niin, että ollaan paljon yhdessä. Miniä vastusteli, mutta sanoin, että tällä tavalla sitä luodaan pohjaa tulevien lastenlasten hyvälle elämälle. Olen koko perheelle läheinen liiton alusta alkaen ja kun niitä vauvoja tulee, niin olen jo tottunut tähän rutiiniin. Ei ne läheiset ihmissuhteet synny tyhjästä, kyllä niitä pitää hoitaa. Lisäksi minä en enää ole yksinäinen kotonani, vaan saan seuraa pojan perheestä ja voidaan tehdä kaikkea yhdessä. Jokainen hyötyy.

Minusta on turha odottaa lastenlasten syntymään asti, nuorta perhettä pitää tukea paljon aikaisemmin.

Siis tämän täytyy olla vitsi, onhan? Jos tuo olisi totta, niin olisi kamalaa. Anoppi tulisi joka perjantai kylään ja olisi yötä, vaikkei olisi edes lapsenlapsia tai vaikka olisikin, niin ihan painajaismaista se olisi silti!

Voi minusta oli aivan ihana kirjoitus. Mummi tukee nuorta perhettä jaksamaan ja hoitaa lapsenlapsia vanhempien kotona ja auttaa heitä. Osallistuu elämään ja tämän vuoksi lapset sitten myöhemmin vaihtavat mielellään mummin paskavaippaa, kun ovat saaneet apua niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä myös neljä lasta, kaksi jo omillaan ja kaksi kotona vielä. Jos joskus saan lapsenlapsia, haluan käydä heidän luonaan ja kutsun tietysti meillekin, mutta en aio olla mikään lastenhoitoautomaatti. Jos olen suunnitellut muuta tai olen väsynyt, niin sanon sen. Yökyläänkin voin sitten isomman lapsen ottaa, mutta en jatkuvasti enkä tyliin, että minulta varaillaan että joka perjantai tuodaan sitten muksu hoitoon ja haetaan sunnuntaina. Minusta tuntuu että nämä ap:n tyttäret ovat tehneet lapset siksi noin nuorena, että he jotenkin automaattisesti ovat ajatelleet, että eihän tässä hätää tule, kun kyllä se äiti hoitaa mun lapset.

Luuletko, että voit solmia suhteen sitten, kun lapsi on isompi ja kun sinä itse haluat. Kyllä se on silloin myöhäistä ja on turha ruikuttaa, kun lapsenlapset ei välitä sinusta.

Vierailija kirjoitti:

sitten olet valintasi tehnyt, elät omaa elämääsi nyt. Mutta kannattaa muistaa sitten muutaman / viiden / kymmenen vuoden päästä, että lapsesi ja lapsenlapset eivät koe sinua läheiseksi isovanhemmaksi, eivätkä välttämättä välitä olla tekemissä silloin, vaikka itse haluaisit.

En edelleenkään sano, että lapsenlapsia pitäisi hoitaa, mutta on jo tietyllä tapaa kohteliasta tavata heitä ja omia lapsia silloin tällöin.

Kuule vaikka mummo olisi hoitanut lapsenlapsia vuosikaudet kaiken liikenevän aikansa, niin ne lapset eivät enää murrosiässä ja sen jälkeen pidä mitään yhteyttä. Niin kuin eivät yhteyttä pidä ne lapsetkaan, joiden lapsia hoiti, että vanhemmat saivat vapaa-aikaa. Olen vanhainkodissa töissä, ja näitä on paljon. Kukaan ei käy koskaan tapaamassa, tai korkeintaan kerran vuodessa joulun alla. Kun vanhus sitten kuolee, on yllättäen iso joukko sukulaisia perinnön perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä pientä lasta ja kun omat lapseni saa lapsia niin meinaan todellakin ottaa hoitoon niin usein kun vaan pystyn.

Niin minäkin silloin kuvittelin, kun lapset oli pieniä. Mutta kummasti mieli on muuttunut, kun miehellä on alkanut tulla pitkäaikaissairauksia ja itselläkin on monenlaista vaivaa munuaisten vajaatoiminnasta kuluneeseen olkapäähän ja lonkan nivelrikkoon. Ehkä en olekaan niin hanakka hoitamaan, kun se tilanne tulee oikeasti eteen. Onneksi ei ole vielä ajankohtaista

Et olis ryypännyt munuaisias tohon kuntoon, eikä sun miehen erektio-ongelmat susta parane, päinvastoin... 😂

Muuten ihan hauska vitsi, mutta ei paljon naurata niinä päivinä, kun mies on sairaalassa ja itse odottaa kotona sydän kylmänä, mitä sieltä taas kuuluu, että selviääkö tällä kertaa vielä ja eteneekö jono ohitusleikkaukseen, vai pääseekö jonojen ohitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun poika meni naimisiin niin minä ilmoitin, että tulen tästä lähtien teille joka perjantai-ilta ja lähden pois vasta lauantaina. Haluan pitää läheiset välit perheeseeni ja parhaitenhan se sujuu niin, että ollaan paljon yhdessä. Miniä vastusteli, mutta sanoin, että tällä tavalla sitä luodaan pohjaa tulevien lastenlasten hyvälle elämälle. Olen koko perheelle läheinen liiton alusta alkaen ja kun niitä vauvoja tulee, niin olen jo tottunut tähän rutiiniin. Ei ne läheiset ihmissuhteet synny tyhjästä, kyllä niitä pitää hoitaa. Lisäksi minä en enää ole yksinäinen kotonani, vaan saan seuraa pojan perheestä ja voidaan tehdä kaikkea yhdessä. Jokainen hyötyy.

Minusta on turha odottaa lastenlasten syntymään asti, nuorta perhettä pitää tukea paljon aikaisemmin.

Siis tämän täytyy olla vitsi, onhan? Jos tuo olisi totta, niin olisi kamalaa. Anoppi tulisi joka perjantai kylään ja olisi yötä, vaikkei olisi edes lapsenlapsia tai vaikka olisikin, niin ihan painajaismaista se olisi silti!

No mikäs tässä nyt on kamalaa? Juurihan täällä saarnattiin, kuinka mummo ei välitä lapsistaan tai lapsenlapsistaan. Tämä äiti välitti ja halusi viettää aikaa poikansa perheen kanssa, tähänhän on hyvä tehdä sitten ne lapsenlapsetkin. Tää on siis niin mainio :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä pientä lasta ja kun omat lapseni saa lapsia niin meinaan todellakin ottaa hoitoon niin usein kun vaan pystyn.

Niin minäkin silloin kuvittelin, kun lapset oli pieniä. Mutta kummasti mieli on muuttunut, kun miehellä on alkanut tulla pitkäaikaissairauksia ja itselläkin on monenlaista vaivaa munuaisten vajaatoiminnasta kuluneeseen olkapäähän ja lonkan nivelrikkoon. Ehkä en olekaan niin hanakka hoitamaan, kun se tilanne tulee oikeasti eteen. Onneksi ei ole vielä ajankohtaista

Et olis ryypännyt munuaisias tohon kuntoon, eikä sun miehen erektio-ongelmat susta parane, päinvastoin... 😂

Hyvä luoja mikä kommentti. Kaikki sympatia lainatulle, ja voimia arkeen. Minä olen 36, absolutisti, ja seuranani on kaksi aikuisiällä puhjennutta kroonista sairautta, työkyvyttömyyseläkkeellä niin ikään aikuisiällä puhjenneiden sairauksiensa vuoksi oleva alle nelikymppinen puoliso ja 14-v tytär, joka on onneksemme terve. Voimat ovat silti kortilla, vaikka lapsia on vain yksi ja noin iso emmekä me vanhemmat tämän vanhempia.

Kaikki eivät saa syntyä terveenä, tai elää terveenä, joten sitä elämää on mitoitettava voimien mukaan...ja välillä on myös luovuttava asioista, vaikka se harmittaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun poika meni naimisiin niin minä ilmoitin, että tulen tästä lähtien teille joka perjantai-ilta ja lähden pois vasta lauantaina. Haluan pitää läheiset välit perheeseeni ja parhaitenhan se sujuu niin, että ollaan paljon yhdessä. Miniä vastusteli, mutta sanoin, että tällä tavalla sitä luodaan pohjaa tulevien lastenlasten hyvälle elämälle. Olen koko perheelle läheinen liiton alusta alkaen ja kun niitä vauvoja tulee, niin olen jo tottunut tähän rutiiniin. Ei ne läheiset ihmissuhteet synny tyhjästä, kyllä niitä pitää hoitaa. Lisäksi minä en enää ole yksinäinen kotonani, vaan saan seuraa pojan perheestä ja voidaan tehdä kaikkea yhdessä. Jokainen hyötyy.

Minusta on turha odottaa lastenlasten syntymään asti, nuorta perhettä pitää tukea paljon aikaisemmin.

Siis tämän täytyy olla vitsi, onhan? Jos tuo olisi totta, niin olisi kamalaa. Anoppi tulisi joka perjantai kylään ja olisi yötä, vaikkei olisi edes lapsenlapsia tai vaikka olisikin, niin ihan painajaismaista se olisi silti!

Miksi se olisi vitsi? Eikö täällä ole kilvan kerrottu, miten tärkeää lapsenlapsen ja isoäidin suhde on, miten on nähtävä säännöllisesti ja oltava yhdessä, jossa suhde kantaa vuosikausia. Mikä siihen olisi parempi kuin säännöllinen vierailu nuoren perheen luona? Yksinäinen anoppi saa seuraa, ollaan yhteisöllisiä, tehdään yhdessä asioita ja nuori perhe saa elämää jo nähneen koko osaamisen ja neuvot käyttöönsä. Kun sitten tulee lapsenlapsia, on jo viikonloppurutiini ja pikkuinen tulee valmiiseen "pesään", jossa äiti, isä ja isoäiti häntä hoivaavat. Lapsen vanhemmat saavat yhteistä aikaa säännöllisesti, isoäiti mielekästä tekemistä ja kaikki voittavat.

Vai oikeastiko te oletatte, että olette miehen kanssa vuosia yhdessä, anopin luona käydään ehkä kahvilla joka 3. kuukausi ja vauvan synnyttyä anoppi yllättäen haluaakin hoitaa pikkuista (jonka vanhempia enää tuskin tuntee).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä myös neljä lasta, kaksi jo omillaan ja kaksi kotona vielä. Jos joskus saan lapsenlapsia, haluan käydä heidän luonaan ja kutsun tietysti meillekin, mutta en aio olla mikään lastenhoitoautomaatti. Jos olen suunnitellut muuta tai olen väsynyt, niin sanon sen. Yökyläänkin voin sitten isomman lapsen ottaa, mutta en jatkuvasti enkä tyliin, että minulta varaillaan että joka perjantai tuodaan sitten muksu hoitoon ja haetaan sunnuntaina. Minusta tuntuu että nämä ap:n tyttäret ovat tehneet lapset siksi noin nuorena, että he jotenkin automaattisesti ovat ajatelleet, että eihän tässä hätää tule, kun kyllä se äiti hoitaa mun lapset.

Luuletko, että voit solmia suhteen sitten, kun lapsi on isompi ja kun sinä itse haluat. Kyllä se on silloin myöhäistä ja on turha ruikuttaa, kun lapsenlapset ei välitä sinusta.

Älä höpötä. Mun omat lapset oli yökylässä mun vanhemmilla vasta eskari-ikäisinä eka kertaa. Muuten kyläiltiin heillä koko perheen voimin ja he kävivät meillä kyläilemässä. Kaikilla lapsilla on läheiset välit mun vanhempiin, jopa teineinä menivät sitten sinne yöksi ja nyt kun osalla on jo ajokortti ja auto, niin ajelevat mummolaan vanhuksia katsomaan, ja ovat vieläkin siellä yötä, auttavat kaikissa hommissa. Ei sen lapsen tarvitse olla mummon kanssa heti kuukauden ikäisestä joka viikonloppu yötä, että voisi solmia läheisen suhteen.

Voin kuvitella tätäkin ketjua lukiessa, että ne mammat, joiden äidit kuolee nuorena, kirjoittaa haudalla jo aihe vapaalle, että vitun ämmä, kun oli itsekäs ja kuoli niin nuorena, kun ei hoida lapsenlapsia viikonloppuna, että pääsisi parisuhdetta hoitamaan ja saisi omaa aikaa. 

Ei paljon nuoret aikuiset vanhempiaan kunniota. Mutta se hyvä puoli ajassa on, että näistäkin mammoista tulee joskus vanhoja ja väsyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun poika meni naimisiin niin minä ilmoitin, että tulen tästä lähtien teille joka perjantai-ilta ja lähden pois vasta lauantaina. Haluan pitää läheiset välit perheeseeni ja parhaitenhan se sujuu niin, että ollaan paljon yhdessä. Miniä vastusteli, mutta sanoin, että tällä tavalla sitä luodaan pohjaa tulevien lastenlasten hyvälle elämälle. Olen koko perheelle läheinen liiton alusta alkaen ja kun niitä vauvoja tulee, niin olen jo tottunut tähän rutiiniin. Ei ne läheiset ihmissuhteet synny tyhjästä, kyllä niitä pitää hoitaa. Lisäksi minä en enää ole yksinäinen kotonani, vaan saan seuraa pojan perheestä ja voidaan tehdä kaikkea yhdessä. Jokainen hyötyy.

Minusta on turha odottaa lastenlasten syntymään asti, nuorta perhettä pitää tukea paljon aikaisemmin.

Siis tämän täytyy olla vitsi, onhan? Jos tuo olisi totta, niin olisi kamalaa. Anoppi tulisi joka perjantai kylään ja olisi yötä, vaikkei olisi edes lapsenlapsia tai vaikka olisikin, niin ihan painajaismaista se olisi silti!

Miksi se olisi vitsi? Eikö täällä ole kilvan kerrottu, miten tärkeää lapsenlapsen ja isoäidin suhde on, miten on nähtävä säännöllisesti ja oltava yhdessä, jossa suhde kantaa vuosikausia. Mikä siihen olisi parempi kuin säännöllinen vierailu nuoren perheen luona? Yksinäinen anoppi saa seuraa, ollaan yhteisöllisiä, tehdään yhdessä asioita ja nuori perhe saa elämää jo nähneen koko osaamisen ja neuvot käyttöönsä. Kun sitten tulee lapsenlapsia, on jo viikonloppurutiini ja pikkuinen tulee valmiiseen "pesään", jossa äiti, isä ja isoäiti häntä hoivaavat. Lapsen vanhemmat saavat yhteistä aikaa säännöllisesti, isoäiti mielekästä tekemistä ja kaikki voittavat.

Vai oikeastiko te oletatte, että olette miehen kanssa vuosia yhdessä, anopin luona käydään ehkä kahvilla joka 3. kuukausi ja vauvan synnyttyä anoppi yllättäen haluaakin hoitaa pikkuista (jonka vanhempia enää tuskin tuntee).

Juuri näin, tämän kirjoittaja tajusi jutun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä pientä lasta ja kun omat lapseni saa lapsia niin meinaan todellakin ottaa hoitoon niin usein kun vaan pystyn.

Et voi tietää vielä. Olet vasta alussa. Ikä tuo väsymystä.

No toivon ja haaveilen ainakin. Ja toivon, että edes saisin lapsenlapsia. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä pientä lasta ja kun omat lapseni saa lapsia niin meinaan todellakin ottaa hoitoon niin usein kun vaan pystyn.

Niin minäkin silloin kuvittelin, kun lapset oli pieniä. Mutta kummasti mieli on muuttunut, kun miehellä on alkanut tulla pitkäaikaissairauksia ja itselläkin on monenlaista vaivaa munuaisten vajaatoiminnasta kuluneeseen olkapäähän ja lonkan nivelrikkoon. Ehkä en olekaan niin hanakka hoitamaan, kun se tilanne tulee oikeasti eteen. Onneksi ei ole vielä ajankohtaista

Et olis ryypännyt munuaisias tohon kuntoon, eikä sun miehen erektio-ongelmat susta parane, päinvastoin... 😂

Muuten ihan hauska vitsi, mutta ei paljon naurata niinä päivinä, kun mies on sairaalassa ja itse odottaa kotona sydän kylmänä, mitä sieltä taas kuuluu, että selviääkö tällä kertaa vielä ja eteneekö jono ohitusleikkaukseen, vai pääseekö jonojen ohitse.

Tämä vitsi ei sitten ollut minulta.

T: Se neljän lapsen äiti joka toivoo lapsenlapsia

Vierailija kirjoitti:

Ihan tosissako olet? Nykyvanhemmat ovat varmasti sukupolvi, joita isovanhemmat ovat auttaneet lastenhoidossa kaikista vähiten. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli yleistä, että isovanhemmat käytännössä kasvattivat lapsenlapsensa.

Mistä tämä käsitys? Itse olen 50-v enkä tiedä ketään kaveripiirissä tai luokkakavereissa, joka olisi ollut isovanhempien "käytännössä kasvattama".

Nyt kiitän kommenteista ja lähdetään miehen kanssa ulos syömään. Soitin tytöille ja tulevat huomenna kahville, sitten jutellaan. Kauhulla odotan. Täältä ei paljoa tukea löytynyt, toivon silti että kaikki menee hyvin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tosissako olet? Nykyvanhemmat ovat varmasti sukupolvi, joita isovanhemmat ovat auttaneet lastenhoidossa kaikista vähiten. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli yleistä, että isovanhemmat käytännössä kasvattivat lapsenlapsensa.

Mistä tämä käsitys? Itse olen 50-v enkä tiedä ketään kaveripiirissä tai luokkakavereissa, joka olisi ollut isovanhempien "käytännössä kasvattama".

Samoin. Itse en tunne yhtään ikäistäni, joka olisi ollut edes mummolassa yökylässä, että vanhemmat saa parisuhdeaikaa. Kyllä lapset pyöri siellä omissa kodeissaan ja sitten kun oltiin tarpeeksi isoja, oltiin kavereilla yötä.

Silti isovanhempia on autettu niin paljon, kuin pystytään, jos vain on kyetty.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen keskustelemaan aika pian, jos tyttösi sattuu selaamaan palstaa niin näillä tiedoilla sinut tunnistaa jo helposti. 

Se olisikin hyvä asia.